Tuohon Mannerin käsitykseen syyllisyydestä tai syyttömyydestä ei voi kyllä olla mitenkään varma. Mannerin pitää asianajajana valvoa syytetyn etua, omista näkökannoistaan huolimatta. Manner on pätevä asianajaja ja väitän, että hänelle on sinänsä melko yhdentekevää onko syyllinen vai syytön. Hän tienaa leipänsä puolustamalla ihmistä oikeudessa ja mitä kauemmin tämä leikki kestää, niin sitä enemmän Manner tahkoaa massia ja kaiken kukkuraksi jos hän vielä saa "varman syyllisen vapaaksi syytteista", hänen pisteensähän vain nousevat siitä. Toki jos omatunto alkaa kolkuttamaan, niin silloin asianajaja voi vetäytyä leikistä ulos.MissHolmes kirjoitti: Asianajajan usko syyttömyyteenkin on aika luonnollinen.
Tässä kohtaa täytyy kuitenkin sanoa, että Mannerin ''uskosta'' ei enää ole tietoa. Hänhän ei enää edes hae päämiestään vapaaksi. Ja äkkiä tuon voisi tulkita niin, että vähäistenkin todisteiden valossa Manner alkaa uskoa päämiehensä syyllisyyteen.
Mitä tulee tuohon Auerin vapaalle hakemiseen, niin olisi ehkä ollut vähän turhaa yrittää hakea Aueria vapaaksi taas, koska mitään uutta ei ole tullut ja kun vangitsemisoikeudenkäynti on pelkkä kumileimasin, niin toimenpide olisi ollut turha ja lopputulos sama kuin ennenkin. Manner toki olisi kuitannut fyffet, mutta voi olla, että ajatteli tässä säästää paukkuja muualle.
