Ristiriitoja todistuksissa

[Veristi]

Annelin lausumissa on kyllä tietty johdonmukaisuus. Siksi onkin jollain tavoin ihan mielenkiintoista tarkastella, miten hän kulloinkin pyrkii selittelemään asioita omaksi edukseen. Tekstianalyyttisesti sen kyllä huomaa, mutta miten sellainen muutetaan näytöksi? Pitäisi olla sitä 'faktaa'.

[jmit]

Annelin strategia on ollut aivan loistava. Hän vastaa kaikkeen, ehkä niin ehkä näin, ehkä jotenkin toisin. Tuomioistuimen tulee sitten tulkita epäillyn eduksi, joten Annelin tarina on aina tulkittavissa tosiasioihin sopivaksi.

[Toripolliisi]

Annelin strategia on ollut aivan loistava. Hän vastaa kaikkeen, ehkä niin ehkä näin, ehkä jotenkin toisin. Tuomioistuimen tulee sitten tulkita epäillyn eduksi, joten Annelin tarina on aina tulkittavissa tosiasioihin sopivaksi.

Näin juuri! Tehdyt havainnot, kuvat ja niistä annetut lausumat ovat niin kryptisia, että vastuu tulkinnasta jää savolaisittain kuulijalle. Lisäksi kriittisimmät jutut, kuten tyttären hiipparointi jätetään kokonaan kommentoimatta..

[Tara]

Annelin lausumissa on kyllä tietty johdonmukaisuus. Siksi onkin jollain tavoin ihan mielenkiintoista tarkastella, miten hän kulloinkin pyrkii selittelemään asioita omaksi edukseen. Tekstianalyyttisesti sen kyllä huomaa, mutta miten sellainen muutetaan näytöksi? Pitäisi olla sitä 'faktaa'.

Ihan tätä samaa mietin, kun aioin jotenkin kommentoida tätä 'toisten mielestä Anneli puhuu totta ja toisten mielestä ei', että keskustelijoita olisi ikään kuin k a h d e n l a i s i a .

Mileva: Yksi tarkastelee asioita siitä näkökulmasta, että Auer valehtelee: toinen siitä, että hän puhuu totta.

Tuohan ei pidä paikkaansa alkuunkaan!

Se joka valehtelee, sen on välttämätöntä nojautua juurikin 'tosiasioihin' mutta harkitusti - sillä 'tosiasioitten' avulla viedään valheen viesti maaliin! Tässä syy Annelin valikoivaan muistiin. Puhumalla 'ikään kuin totta' valehtelee tietenkin parhaimmin. Annelihan muistaa todella tarkasti yhtä sun toista, ihohuokosista alkaen..vaikutelmia, vaikutelmia.. ja kuulustelija tarttuu niihin kuin kärpänen liimapaperiin.

Johdonmukaista Annelin kertomuksissa on juuri se, että hän muistaa alusta asti kertoa mahdollisimman 'ehdollistavasti' kaikki sellaisiin asioihin liittyvät seikat, jotka olisivat tutkinnan etenemisen kannalta erittäin tärkeitä - siis jo siinä vaiheessa kun häntä ei vielä epäilty.

Rehellisen ihmisen ei myöskään tarvitsisi muunnella kertomuksiaan - laidasta laitaan - mutta sen juuri hänen erikoinen tapansa kertoa mahdollistaa: loputon vetoaminen 'mielikuviin, muistikuviin, sekä näitten viljely: ehkä, mahdollisesti, todennäköisesti, varmaankin, mää tein päätelmän, mää luulisin, mää en nyt muista, lapsi sanoi sitä ja tätä ( se ja se varmaan muistaa kun huusin menkää ulos taloon on tullut tappaja, lapsi kertoi nähneensä kun tappaja poistui esim <-- 'silminnäkijä' silmänkääntötempun toteuttamiseksi)

Lisäksi Anneli on mestari manipuloimaan mielikuvia kuulustelijoille, tapa kertoa tyylillä, joka 'antaa ymmärtää' - eli kuulijan on tehtävä päätelmiä hänen antamistaan aineksista - tarkasti valikoiduista tottakai (esim ne Annelin alkuvaiheen vihjaukset, että Jukka oli saanut uhkauksia - no herättihän se kuulustelijan mielenkiinnon, aivan oikein.. ja lopulta 700 'Hannua' joutui antamaan DNA-näytteen..) Harhaan johtamisen mestarinäyte.

Eli tarinoitten siteeksi tarvitaan tosiasioita, mutta niin, että kuulija/kuulustelija ei huomaa, että juuri noihin 'siteisiin' kätketään koko totuus - aika hyvin hän siinä onnistuikin. Nenästä vetämisen lumipallo-efektiä kesti lähes kolme vuotta.

yksi esimerkki Annelin 'silmänkääntötemppu'-tarinoista:
Sekin Annelin sukulaisen muistama, että Anneli oli kertonut hänelle esik:n olleen 'harmissaan' koska 'nuorin oli ollut se, joka oli nähnyt Jukan elävänä viimeiseksi'. Eihän tuo voi mitenkään olla esikoisen kertomaa, koska missä se nuorin muka siellä olisi ollut niillä häkepuhelua edeltävillä hetkillä? Silloin kun esikoinen (oman 1. kertomuksensa mukaan) oli käynyt takkahuoneessa ja nähnyt isän ja äidin seisaallaan, sitten palannut käskystä huoneeseensa, mutta palannut taas, ja nähnyt Jukan vatsallaan, yksin...jne. Mihin tähän väliin sopisi se nuorin, 2,5-v lapsi?? Eli taas yksi Annelin keksimä juttu. Kas kun ei häneltä tästäkään koskaan kysytty uudelleen.. (tuon Annelin väitteen 'esikoisen harmittelusta' muisti kuulustelussaan Auerin veljen vaimo 327)

Aikamoinen ristiriita. Mutta kuulustelija ei sitä muistanut?? Sukulaisia kuitenkin kuulusteltiin useaan kertaan. Miksi? Ellei niissä kertomuksissa ilmeinneistä ritiriitaisuuksista sitten kuitenkaan piitattu??

[jokuvaan]

Niin juuri. A.A. oli omien sanojensa mukaan polvillaan sängyllä tai pystyssä takkahuoneessa ´huppiksen´ rynnätessä sisään. ´Huppis´ ja J.S.L. alkoivat tapella, A.A. pyrki karkuun ja sai poistuessaan veitseniskun rintaansa. Tämän jälkeen hän juoksi ulos (etuovesta), palasi sisään ja soitti hätäkeskukseen. (Lähde: Hovioikeuden raportti)

Ristiriitoja:

1. Aikaa A.A:n veitsestä saamasta iskusta ulosryntäämiseen ja hätäkeskuspuhelun aloittamiseen kului useita minuutteja, (mikäli arviot J.S.L:n kuolemaan johtaneiden iskujen syntyajasta sekä uhrin verenvuotoajasta pitävät paikkansa). Mihin minuutit kuluivat?

2. A.A. ei jossakin kuulemisessa katsonut, että hänellä tai lapsilla olisi tilanteessa ollut varsinaisesti pelättävää, sillä ´huppiksen´ vihan kohde oli (A.A:n mukaan) selvästi J.S.L. Eikö A.A:n rintaan osunut veitsenisku osoittanut A.A:lle kuolemanvaaraa ´huppiksen´ taholta? Miksei osoittanut?

3. A.A. ei ulos juostuaan huutanut kurkku suorana apua perheensä ja itsensä turvaamiseksi ja ´huppiksen´ kiinniottamiseksi, vaikka ko. toiminta olisi ollut paitsi luonnollista paniikkitilanteessa, myös analyyttisesti järkevintä (mikäli A.A. olisi ollut ´tunteettomassa´ shokkitilassa). Hän ei myöskään napannut ulkoseinustalla ollutta lumilapiota (tai mitään pienempääkään taloudesta löytyvää esinettä) itsensä tai lastensa suojaksi, vaan palasi keittiöön soittamaan ´hei hei´-puhelua.

4. A.A. ei ´huppiksen´ poistuttua löytänyt jalkaansa yksiäkään talouden jalkineita päästäkseen lasinsirujen yli auttamaan miestään, sitomaan tämän vammoja, pitämään miestään sylissä tai edes peittelemään uhria. Sen sijaan A.A. pyrki pesuhuoneen aukosta koettamaan miehensä pulssia ´teleskooppikädellään´ ja meni ulos vastaanottamaan piipaa-autoja. Lapset olivat missä olivat. Isän verinen ruumis oli tällöin peittämättä takkahuoneessa.

Outo nainen, on lopullinen oikeuspäätös sitten mikä tahansa.

[Veristi]

Taralle yllä:

Juuri näin, Tara, ihan naulan kantaan! Mielikuvajohdattelua tosiasioita hyväksi käyttäen.

Olen alkanut miettiä sitäkin, että olisi oikeastaan mielenkiintoista tarkastella myös sitä, mitä hän kieltää ja mistä ei puhu mitään. Ja miksi? Hänhän esimerkiksi ei koskaan ole todistanut, että tytön kertomus ensimmäisestä käynnistään takkahuoneessa ensimmäisen lasinrikkoutumisen aikoihin pitäisi mitenkään paikkaansa. Vaikuttaa siltä, että hän jättää ikään kuin auki sellaisia kohtia, joista voisi hänelle myöhemmin olla haittaa. Anneli vaikuttaa monessa suhteessa hyvinkin laskelmoivalta.

Toinen huomio on se, että mulle ainakin tulee sellainen kuva, että hän olisi ikään kuin kaiken varalta jättänyt jotain disinformatiivista todistusaineistoakin jäljelle: esimerkiksi se matkalaukku. Jos hän sattuisi jäämään joskus kiinni, olisi takataskussa vielä se itsepuolustuskortti. Ja tunnustuksen funktio askarruttaa minua myös: miksi tehdä tunnustus, joka ei - ainakaan oman nykynäkemykseni mukaan - käsittänyt muuta kuin osia tositapahtumista ja perua se sitten?

Mielenkiintoista.

[Valhalla]

Minä en olisi valmis ihan Taran määrää antamaan ansioita Annelin harhautuksille. Vaikka Tara oikeassa onkin. Ison ja leijonan osan laittaisin tutkijoiden keskittymisen puutteelle ja näköalattomuudelle. Niin monesta lausunnosta jää suorastaan vaivautunut vaikutelma, että miksi ne kysymykset nyt tuohon loppui. Missä jatkokysymykset. Ikään kuin JJ olisi aina h-hetkellä sammuttanut valot kuulemisissa.

[Veristi]

Valhalla,
Kuulusteluista kyllä huomaa, että tutkijat ovat jättäneet monia hedelmällisiä jatkokysymyksiä kysymättä. Mutta kyllä Tarakin oikeassa nähdäkseni on: kyllä se Anneli todella on paitsi se tekstinkäsittelyn myös tekstianalyysin ammattilainen, kuten itsekin kehuu. On niin mietittyä, että aika tarkkaan saa eri lähteitä vertailla keskenään. Toisaalta se on niin läpinäkyvää, mutta tarttumapintaa on vaikea kunnolla saada...

[Toripolliisi]

Minä en olisi valmis ihan Taran määrää antamaan ansioita Annelin harhautuksille. Vaikka Tara oikeassa onkin. Ison ja leijonan osan laittaisin tutkijoiden keskittymisen puutteelle ja näköalattomuudelle. Niin monesta lausunnosta jää suorastaan vaivautunut vaikutelma, että miksi ne kysymykset nyt tuohon loppui. Missä jatkokysymykset. Ikään kuin JJ olisi aina h-hetkellä sammuttanut valot kuulemisissa.

Noita jatkokysymyksiä minäkin ihmettelen, siis niiden puutetta. Ikäänkuin kuulustelijalla olisi ollut vain kysymyslista ja vastauksista riippumatta on sitten pysytelty vain niissä. Päätutkijan linjaukset? Vastauksia ei sitten analysoitu sen enempää kun ei osattu..

[Valhalla]

Minähän sanoin, että Taran analyysi oli mielestäni ihan oikein. Mutta vain poliisi teki siitä mahdollisen.

Vaikea tuota on käsittää. Kokenut tutkija vetää paljon myös tunteella. Poliisi näkee kuulusteltavasta totuuden vaikka ei sitä sanoiksi ulos saisikaan. Samoin on tunnustuksen laita. Kun on katsonut oikean tunnustuksen, niin se kuorma joka harteilta tunnustavalta lähtee - se näkyy. Varmasti osin myös syy siihen miksi nykyiset tutkijat sinnikkäästi asiaansa ajavat.

Mutta jotakin perin kummallista ja yksisilmäistä noihin alun tutkimuksiin liittyi. Annelille annettiin joku kummallinen henkinen syytesuoja jonkun tai joidenkin toimesta. Tai sitten syynä oli huppumiesjahdin eksotiikka jolla oletettiin ratsastettavan uraputki oikotietä taivaisiin. Ja siitähän ei luovuttu.

[Mileva]

Tara nyt jälleen kerran kompastui siihen, että tulkitsi kirjoitustani kirjaimellisesti, kuten Veristikin aiemmin teki. Se, mitä yritin ilmeisen epäonnistuneesti tuoda ilmi, oli että tarvitaan monenlaisia näkökulmia asioihin. Nämä kaksi nostin esille havainnollistaakseni ajatustani, mutta huonostipa meni taas perille.

[MissHolmes]

Hyvä pointti Valhala!
Vaimo surmaajana olisi ollut niin itsestään selvää ja helppoa. Sen sijaan ovela, ketterä, jälkiäjättämätön 'Huppis' oli mysteeri, jonka pyydystäjä olisi ollut ''superkyttä''.

Minua on lisäksi mietityttänyt aina se, etteikö JJ itse missään vaiheessa 700 tuloksettoman DNA-testin ja turhien kuulemisten välissä huomannut epäillä omaa vankkaa näkemystään? Eikö edes vaimo kotona sanonut, että Annelihan se oli? Eikö edes joskus illalla nukahtaessa miettinyt jotain Annelin omituista vastausta?
Vai olisiko niin, että monestikin tuli mieleen, mutta koska sen olin alun perin sanonut ääneen joku (vaimo, alainen) ei voinut myöntää sanojan olleen oikeassa. Miksi?

(Sorry, menee kyllä JJ-osioon..)

[pikasso]

Niin juuri. A.A. oli omien sanojensa mukaan polvillaan sängyllä tai pystyssä takkahuoneessa ´huppiksen´ rynnätessä sisään. ´Huppis´ ja J.S.L. alkoivat tapella, A.A. pyrki karkuun ja sai poistuessaan veitseniskun rintaansa. Tämän jälkeen hän juoksi ulos (etuovesta), palasi sisään ja soitti hätäkeskukseen. (Lähde: Hovioikeuden raportti)

Ristiriitoja:

1. Aikaa A.A:n veitsestä saamasta iskusta ulosryntäämiseen ja hätäkeskuspuhelun aloittamiseen kului useita minuutteja, (mikäli arviot J.S.L:n kuolemaan johtaneiden iskujen syntyajasta sekä uhrin verenvuotoajasta pitävät paikkansa). Mihin minuutit kuluivat?

2. A.A. ei jossakin kuulemisessa katsonut, että hänellä tai lapsilla olisi tilanteessa ollut varsinaisesti pelättävää, sillä ´huppiksen´ vihan kohde oli (A.A:n mukaan) selvästi J.S.L. Eikö A.A:n rintaan osunut veitsenisku osoittanut A.A:lle kuolemanvaaraa ´huppiksen´ taholta? Miksei osoittanut?

3. A.A. ei ulos juostuaan huutanut kurkku suorana apua perheensä ja itsensä turvaamiseksi ja ´huppiksen´ kiinniottamiseksi, vaikka ko. toiminta olisi ollut paitsi luonnollista paniikkitilanteessa, myös analyyttisesti järkevintä (mikäli A.A. olisi ollut ´tunteettomassa´ shokkitilassa). Hän ei myöskään napannut ulkoseinustalla ollutta lumilapiota (tai mitään pienempääkään taloudesta löytyvää esinettä) itsensä tai lastensa suojaksi, vaan palasi keittiöön soittamaan ´hei hei´-puhelua.

4. A.A. ei ´huppiksen´ poistuttua löytänyt jalkaansa yksiäkään talouden jalkineita päästäkseen lasinsirujen yli auttamaan miestään, sitomaan tämän vammoja, pitämään miestään sylissä tai edes peittelemään uhria. Sen sijaan A.A. pyrki pesuhuoneen aukosta koettamaan miehensä pulssia ´teleskooppikädellään´ ja meni ulos vastaanottamaan piipaa-autoja. Lapset olivat missä olivat. Isän verinen ruumis oli tällöin peittämättä takkahuoneessa.

Outo nainen, on lopullinen oikeuspäätös sitten mikä tahansa.

Erittäin hyviä näkemyksiä yllä. Auerin käytös on ollut hyvin kyseenalaista ja sille tulee olla syy.
Mitä salataan viimeiseen saakka hengen lähtöä enemmän, häpeää kenties?

[Tara]

Sitä minäkin olen hämmästellyt, että mikseivät kuulustelijat tehneet tarkentavia kysymyksiä juuri ollenkaan. Jättivät jatkuvasti Annelin vastaukset kuin ilmaan roikkumaan, sille ehkä-todennäköisesti-mahdollisesti-tasolle.

Vilkaisin noita Annelin tunnustusvaiheen kuulusteluja. Niitä on yhteensa 6-7.. Syyskuun 23-27:stä lokakuun puoleen väliin asti. 16.11. tapahtui täyskäännös takaisin: joku tuli ikkunasta!

Esimerkki Annelin aloituksesta: 27.9. 2009 Anneli aloittaa 'tunnustuksensa', lukiessani kuulusteluja peräperää huomaan, että 'Jukka saa heti alkuun kontolleen osuuden riidasta (aiheena tutut 'Jukka kohteli lasta Annelin mielestä huonosti, Jukka ei arvostanut Annelia - Annelin lainakirjojakaan ei kannata uusia, kun ei hän niitä lue..Annelia oli alkanut suututtaa jo edellisellä viikolla) ja kun luen eteenpäin, Jukan osuus uhkaajana alkaa kasvaa ja kasvaa, ja Jukalla on veitsi..


Anneli: Joka tapauksessa muistan olleeni meidän sängyllä ja Jukka on minulle raivoissaan ja huutaa, että nyt Annu rauhoitut. Jukka oli tuolloin pelottavan näköinen ja hänellä oli kädessään veitsi.
Tästä eteenpäin minulla ei ole mitään tarkkoja muistikuvia. Loogisena pitäisin, että Jukka on ehkä käynyt minuun käsiksi ja tässä yhteydessä olen saanut vasempaan rintaani piston veitsestä. Tätä en vielä pysty muistamaan, vaan tämä on pelkkää arvailua...

Anneli ei siis vielä muista?? Ei ole vielä keksinyt miten tämä tarina etenisi hänen kannaltaan edullisimmalla tavalla.. Anneli ei voi yhtäkkiä esim muistaa mitä kaikkea on tullut kertoneeksi aikaisemmissa kuulusteluissa, jo vuonna 2006 - 2007 jne, siihen asti kunnes häntä alettiin kuulustella uudelleen. Kohta hän alkaa muistaa:


5.10.2009 Anneli on 'tasapuolinen' lauseensa alussa:
..Kuten olen jo muutamaan otteeseen kertonut aiemmissa kuulusteluissa, joko Jukka tai sitten minä, on ottanut keittiön alakaapin vetolaatikosta veitsen. Jos minä olen ottanut, niin olen ottanut sen siksi, että Jukka on ollut niin uhkaava minua kohtaan, että olen itseäni suojellakseni ottanut veitsen käteen.


Anneli kehittelee kertomustaan kuulustelu kuulustelulta ja lopulta Jukasta tulee hyökkääjä, Annelista puolustautuja. Muuten Annelin muisti pätkii todella, sillä hänen oma osuus kutistuu ja kutistuu, sillä aikaa kun Jukan osuus kasvaa.

8.10.2009

Anneli: Näihin em. seikkoihin perustuen uskon, että Jukka on lyönyt minua veitsellä rintaan ja sen jälkeen minä olen surmannut Jukan.

K: Oletko joutunut sinun ja Jukan välisen riidan yhteydessä puolustamaan itseäsi Jukan taholta kohdistetulta väkivallalta siten, että olet lyönyt Jukkaa veitsellä?

Anneli: Edelleenkään en varmasti muista asiaa, mutta on mahdollista, että olen puolustanut itseäni Jukan taholta tulleelta hyökkäykseltä,

------------

16.10.2009 (Anneli on keskustellut Mannerin kanssa)

Tässä tulos:

Anneli: Muistan, että Jukka sanoi tullensa kotiin kello 23 aikoihin ja minä olin tuolloin sängyssä.
Seuraava muistikuva minulla on se, että ulkoa kuului meteliä ja ihmettelimme Jukan kanssa yhdessä ko meteliä, joka kuului pidemmän aikaa. En osaa sanoa, koska meteli ajallisesti alkoi.
Muistan, että jossain vaiheessa Jukka oli olohuoneen puolella, mutta en osaa sanoa miten kauan meteliä kesti.
Muistan, että seuraavana joku tuli ikkunasta makuuhuoneeseen sisään ja kävi Jukan kimppuun ... jne tuttu tarina palasi.
---

Tunnustusvaihetta kesti kolmisen viikkoa, sitten yhtäkkiä Annelin muisti 'palasi' taas, paikoittellen, ja joka tapauksessa päinvastaiseksi kuin vielä n viikkoa aiemmin.

sori, pitkä posti.. voisihan nuo kuka vain lukea tuolta itsekin, Syksyn 2009 kuulusteluista.

[Tara]

Tara nyt jälleen kerran kompastui siihen, että tulkitsi kirjoitustani kirjaimellisesti, kuten Veristikin aiemmin teki. Se, mitä yritin ilmeisen epäonnistuneesti tuoda ilmi, oli että tarvitaan monenlaisia näkökulmia asioihin. Nämä kaksi nostin esille havainnollistaakseni ajatustani, mutta huonostipa meni taas perille.

Kai se nyt on päivänselvää, että tarvitaan monta päätä ja monta mieltä, monta näkökulmaa. Tämän lisäksi monet voivat olla eri yhteyksissä samoista detaljeista jopa eri mieltä, eli näkemyksiä on varmasti paljon enemmän kuin kirjoittajai yhteensä, ja ilman, että 'tarvetta moneen näkökulmaan' pitää erikseen kuuluttaa.

On kyllä totta, että on niitäkin, joitten mielestä Anneli ei muuta puhukaan kuin totta.

Jos et kirjoita selvästi mitä tarkoitat, niin syytät toisia?

Tässä pitäisi eri kirjoittajienkin tarkoituksia hakea rivien välistä??

Annelissa on ihan riittävästi purtavaa minulle.