Herbert Mullin
Herbert Mullin syntyi huhtikuun 18. 1947 Salinasissa, San Franciscossa. Hän oli älykäs ja kiltti lapsi. Hänen isänsä Martin William Mullin oli taistellut toisessa maailmansodassa ja työskenteli huonekalumyyjänä. Martin Mullin oli ankara ja autoritäärinen mies, joka korosti kasvatuksessaan väkivaltaa. Hän kertoi tarinoita sodasta, piti kotona leikillisiä ”nyrkkeilyotteluita” Herbertin kanssa ja opetti Herbertin käyttämään asetta.
Herbert menestyi koulussa hyvin saaden hyviä arvosanoja. Kun perhe muutti Santa Cruzin maakunnassa sijaitsevaan pieneen maalaiskaupunkiin, Feltoniin, sai teini-ikäinen Herbert koulusta paljon uusia ystäviä, ja hän löysi vakituisen tyttöystävän. Hän pelasi amerikkalaista jalkapalloa koulun joukkueessa ja kuului koulun suosittuihin poikiin. Koulun vuosikirjassa hänet äänestettiin/häntä sanottiin todennäköisimmäksi menestyjäksi. Hän valmistui koulusta 1965, minkä jälkeen hän sai stipendin Cabrillo Collegeen, jossa hän aloitti insinöörin opinnot. Koulun päättymisen jälkeisenä kesänä Herbertin paras kaveri Dean Richardson kuoli auto-onnettomuudessa.
Muutos pahempaan
Keväällä 1966 Herbert näki rannalla entisen luokkakaverinsa James ”Jim” Gianeran. Gianera tarjosi hänelle marijuanaa ja alkoi puhua sodanvastaisesta liikkeestä. Tämä kohtaaminen osoittautui myöhemmin merkittäväksi. Samana vuonna Herbert kokeili LSD:tä. Herbert sai opiskeltua Cabrillo Collegessa insinöörinopintojen perusopinnot kahdessa vuodessa minkä jälkeen hän meni San Josen Yliopistoon syksyllä 1967. Häntä alkoi kiinnostaa itämaiset uskonnot ja mystiikka, ja hän vaihtoi pääaineensa tekniikasta filosofiaan. Opiskeltuaan yliopistossa vain kaksi kuukautta hän keskeytti opintonsa. Maaliskuussa 1968 Herbertillä diagnosoitiin skitsofrenia. Hänen perheensä toimitti hänet Mendocinon mielisairaalaan 31. lokakuuta 1968 sen jälkeen, kun hän oli käyttäytynyt oudosti siskonsa luona. Hän vapautui 23. marraskuuta 1968.
Tämän jälkeen hän oleskeli San Franciscon Haight-Ashburyn alueella, jossa hän työskenteli rekkakuskina, ravintolatyöntekijänä ja ruokakaupan myyjänä. Tuolloin hän alkoi käyttää enemmän huumeita. Huumeiden käyttö vieraannutti hänet tyttöystävästä. Herbertin outo tuijottava katse ja oudot jaarittelut pelottivat tyttöystävää. Herbertistä oli tullut myös väkivaltainen. 1968 Herbert sanoi tyttöystävälleen, että hän on ehkä homoseksuaali ja suhde päättyi.
Vuonna 1969 metsänvartija huomasi Herbertin, joka istui jalat ristissä maassa metsässä ja pyysi tätä poistumaan paikalta. Mullin tuijotti suoraan eteenpäin katsomatta metsänvartijaa mutta tavoitteli veistä käteensä. Metsänvartija huomasi tämän ja vei Herbertin vankilaan, josta tämä taas pian vapautettiin. San Luis Obispossa Mullin poltti meditoinnin jälkeen peniksensä päätä tupakalla ja lähenteli aggressiivisesti miespuolista ystäväänsä. Mullin vietiin taas mielisairaalaan.
Herbert alkoi käyttää marijuanaa ja LSD:tä ja vastustaa Vietnamin sotaa. Hänestä tuli aseistakieltäytyjä. Herbert pidätettiin kaikkiaan kolme kertaa. Heinäkuun 30. 1970 hänet pidätettiin luvattomasta tunkeutumisesta ja huumeidenkäyttövälineiden hallussapidosta, kun poliisi ratsasi laavun, jossa hän oleskeli San Lorenzo-joen varrella. Syytteet hylättiin myöhemmin.
Herbertillä oli tapana esiintyä erilaisissa rooleissa. Välillä hän esiintyi meksikolaisena maanviljelijänä meksikolaisella aksentilla puhuen päässään iso musta sombrero-hattu ja välillä San Franciscon sanomalehden kolumnistina Herb Caenina pukeutuen pitkään ruudulliseen takkiin toisessa kädessään kävelykeppi. Myöhemmin tästä hippiaatteen ja rauhanliikkeen kannattajasta tuli äärikonservatiivi, joka halveksi hippejä. Herbert ei ehkä ollut koskaan kokenut hippiaatetta omakseen mutta oli omaksunut sen, koska se oli vallitseva valtavirta-aate tuolloin. Tämä saattoi hämmentää häntä, ja hän ehkä koki, että oli kadottanut todellisen identiteettinsä.
Toukokuussa 1971 24-vuotias Herbert muutti San Franciscoon. Hän asui raihnaisissa asunnoissa alkoholistien ja narkomaanien kanssa. Hänen ensimmäisissä nyrkkeilyotteluissaan Golden Gloves-kiertueella hän ei lopettanut vastustajan lyömistä, vaan valmentajien täytyi vetää hänet pois paikalta. Syyskuussa 1972 Herbert muutti vanhempiensa luo.
Väkivalta eskaloituu
Sateisena aamuna lokakuun 13. 1972 Herbert otti autotallista pesäpallomailan ja lähti ajelulle. Ajellessaan joen viereistä metsäistä tietä hän näki laitapuolen kulkijan näköisen miehen yksin kävelemässä. Tämä mies oli koditon ja alkoholisoitunut 55-vuotias Lawrence White, jolla oli tapana nukkuai siltojen alla ja metsissä.
Ohitettuaan miehen Herbert ajoi tien sivuun, avasi konepellin ja esitti, että autossa oli jotain vikaa. Kun Lawrence tuli katsomaan moottoria, Mullin löi häntä päähän pesäpallomailalla tappaen hänet. Hän laittoi ruumiin tien varteen ja ajoi pois. Lawrencen perään ei kyselty. Lehdissä ei juuri mainittu hänen murhaansa. Kukaan perheenjäsen ei tullut hautajaisiin, eikä hänen tappajansa etsimisellä pidetty kiirettä.
24. lokakuuta 1972 24-vuotias Mary Guilfoyle oli myöhässä työhaastattelusta ja päätti liftata. Mullin otti hänet kyytiinsä, ajoi hiljaisen tien sivuun ja puukotti metsästysveitsellä häntä rintaan ja selkään tappaen hänet välittömästi. Hän raahasi Guilfoylen ruumiin syrjäiselle alueelle ja avasi ruumiin veitsellä vatsan paljastaen tämän elimet.
Marraskuun 2. päivänä Mullin käveli Los Gatosissa sijaitsevaan kirkkoon. Hän oli nauttinut alkoholia ja päätti mennä St. Maryn kirkkoon saadakseen voimia olla tappamatta uudelleen. Hän luuli kirkon olevan tyhjä mutta kuuli pappi Henri Tomein ripittäytymiskopista kuuluvan äänen. Mullin yritti väkisin avata kopin oven, ja Tomei, joka oli kuullut metelin, avasi oven nähdäkseen, mistä on kyse. Mullin hyökkäsi Tomein kimppuun metsästyspuukolla ja puukotti tätä sydämeen. Hän puukotti ja talloi tämän kuoliaaksi. Seurakuntalainen käveli sisään ja näki kamppailun. Hän kirkui ja juoksi pois paikalta.
Välivaihe
Mullin liittyi armeijaan. Marraskuussa 1973 hän pyrki rannikkovartiostoon mutta ei läpäissyt psykologisia testejä. Mullin syytti tästä rauhanaktivisteja ja hippejä, jotka olivat vaikuttaneet hänen mieleensä. Hän päätti kostaa.
Hän meni metsästysaseen kanssa huumeita käyttävän ystävänsä John Hooperin taloon. Siellä oli kuitenkin yhdeksän muutakin ihmistä. Mullin osti uuden aseen mutta päätti lykätä hippien tappamista. Hän haki merivoimiin. Merivoimien upseeri kirjoitti arviossaan: ”Herbert William Mullin on älykäs ja erittäin motivoitunut nuori mies, joka on innokas liittymään USA:n merivoimiin… Koska Herbillä on todellista tahtoa nousta ikätoveriensa yläpuolelle, esitän että Herbert William Mullin pystyy ja mitä todennäköisimmin hän myös tulee hyödyttämään mitä tahansa osastoa, jonne hänet lähetetään ja tuo kunniaa armeijakunnalleen.” Mullin oli innoissaan hakemuksensa hyväksymisestä. Hän läpäisi sekä fyysiset että psyykkiset testit mutta kieltäytyi allekirjoittamasta paperia, josta näkyi hänen rikosrekisterinsä. Tämän jälkeen hänen hakemuksensa hylättiin. Mullin oli tästä järkyttynyt.
Vanhemmat ajoivat Herbertin pois kotoa. Hän löysi rähjäisen asunnon rannan läheltä. Hän vietti aikaa rannalla yksin istuen, ja hänen katkeruutensa kasvoi. Mullin oli katkera entiselle luokkakaverilleen, 24-vuotiaalle Jim Gianeralle, joka oli tutustuttanut hänet huumeisiin ja rauhanaatteeseen, jotka olivat sekoittaneet hänen mielensä. Hänen mielestään Gianeran huumeet olivat aiheuttaneet häiriöitä hänen aivotoiminnassaan ja rauhanliikkeeseen liittyminen oli vieraannuttanut hänet muusta yhteiskunnasta. Gianera oli Mullinin mielestä myös houkutellut hänet luopumaan kannattavista maanostokaupoista. Mullin oli viimeksi ollut Gianeran luona vierailulla kesällä 1971, jolloin hän oli ottanut 10 annosta LSD:tä. Vuoteen 1973 mennessä Mullin oli lopettanut huumeiden käytön, ja hän syytti huumeita ongelmistaan.
Hippien massamurha
Tammikuun 24. päivän aamuna 1973 Mullin ajoi syrjäiselle hökkelialueelle vuoristoon mökille, jossa oli aiemmin asunut Jim Gianeran ja tämän 21-vuotiaan vaimon Joanin kanssa. Sateesta märkänä hän odotti, että ovi avattaisiin. Oven avasi 29-vuotias Kathy Francis. Kathy asui mökissä miehensä ja kahden lapsensa, 9-vuotiaan David Hughesin ja 4-vuotiaan Daemon Francisin kanssa. Bob Francis oli muualla tekemässä huumekauppoja. Mullin kysyi Jimi Gianeraa, mutta Kathy sanoi, että Gianerat olivat muuttaneet kaupunkiin. Mullin kiitti häntä ja lähti.
Mullin meni Gianerojen luo noin kello 9.30. ”Hujaat minua”, Mullin sanoi heti sisään päästyään. Jim yritti paeta, jolloin Mullin ampui häntä. Haavoittunut Jim raahautui yläkertaan, missä hänen vaimonsa oli kylvyssä. Mullin seurasi perässä ja ampui Jimiä ja hänen vaimoaan päähän. Hän lisäksi puukotti molempia ja lähestulkoon ylitappoi heidät.
Kathy Francis oli Gianerojen murhien potentiaalinen todistaja, ja Mullin ajoikin takaisin hänen kotiinsa ja saapui sinne noin kello 10.30. Hän työnsi mökin oven auki ja alkoi ampua. Hän ampui Kathya rintaan ja päähän ja poikia päähän, kun nämä pelasivat sängyssään. Hän lisäksi puukotti raivoissaan kaikkia kolmea, vaikka he olivat jo selvästi kuolleet. Koska Jim Gianera ja Bob Francis olivat molemmat huumekauppiaita, poliisi luuli surmien liittyvän huumekauppaan.
Henry Cowell State Parkissa neljä pitkätukkaista nuorta miestä asuivat väliaikaisella leirintäpaikalla vuoren rinteellä. Brian Scott Card, 19 ja Robert Spector, 18 olivat molemmat Kalifornian Van Nuysista ja David Oliker, 18 Kalifornian Sherman Oaksista. 18-vuotias Mark Dreibelbis oli Pennsylvanian Fleetwoodista. Helmikuun 10. päivänä he odottivat karkotusta paikalta. Herbert Mullin vaelsi tuolloin samassa metsässä. Metsänvartija oli hätistellyt häntä, koska hän oli ollut laittomasti leiriytynyt. Mullin löysi poikien laittoman leiripaikan, ja hän oli sitä mieltä, että myös poikia tuli rangaista samasta teosta.
Pojat kutsuivat Mullinin sisään. Mullin oli vihamielinen ja käski poikien pakata tavaransa ja lähteä, koska he turmelivat valtion omaisuutta. Pojat katsoivat vihaisesti mulkoilevaa Mullinia. He pitivät huvittavana sitä, miten hän yritti valvoa lain noudattamista ja nauroivat hänelle. Mullin alkoi ampua poikia heidän omalla aseellaan, 22-kaliiberin kiväärillä. Yksi pojista ammuttiin, kun tämä yritti repiä teltan muoviseiniä irti päästäkseen pakoon. Pojat olivat loukussa, ja Mullin ampui heidät yksi kerrallaan. Myöhemmin Mullin sanoi, että pojat ”kerjäsivät sitä”. Brian Cardin veli Jeffrey löysi uhrit viikon kuluttua. ”Siten he halusivat elää, kaukana kaikesta”, hän sanoi pojista.
Sumuisena aamuna helmikuun 13. päivänä entinen ammattinyrkkeilijä ja eläkkeellä oleva kalastaja, 72-vuotias Fred Perez työskenteli pihallaan hoitaen puutarhaansa. Mullin, joka oli tavannut Perezin kalastaessaan paikallisella laiturilla, ohitti hänet. Mullin istui hetken hiljaa autossaan kivääriään pitäen ja ampui sitten Perezin. Sitten hän peruutti ja ajoi hitaasti pois. Perezin naapuri oli kuullut laukauksen ja kurkist ikkunastaan ja näki Mullinin auton. Poliisi pysäytti Mullinin noin kilometrin päässä surmapaikalta ja pidätti tämän. Mullinin 3 ½ kuukautta kestänyt murhaputki oli ohi.
Pidätyksen jälkeen
Vuonna 1970 John Linley Frazier teloitti kylmäverisesti varakkaan perheen ja sihteerin Santa Cruzissa. Syksystä 1972 lähtien Santa Cruzissa, joka oli tuolloin 45 000 asukkaan kaupunki, oli surmattu useita college-opiskelijoita, joista osa oli löytynyt pää katkaistuna ja alastomina. Tekijäksi paljastui myöhemmin Edmund Kemper. Lisäksi 16-vuotias nuorisovankilasta ehdonalaisessa vankeudessa oleva poika oli raiskannut ja surmannut 79-vuotiaan leskirouvan. Santa Cruz sai lempinimen ”murhapääkaupunki”. Santa Cruzin maakunnan seriffi Douglas James sanoi Herbert Mullinia ”yhden miehen rikosaalloksi”.
Murhien motiivit ja syyntakeettomuuden dilemma
Feltonin kaupungissa sijaitsevasta rähjäisestä hotellihuoneesta, jossa Mullin oli asunut, poliisi löysi lapun, jossa luki: ”Annettakoon tiedoksi maapallon kansoille, että tämä paperi kantaa enemmän voimaa kuin mikään muu aiemmin kirjoitettu. Sellaista murhenäytelmää, mikä tapahtui, ei olisi pitänyt tapahtua, ja tämän omasta vapaasta tahdosta tekemäni teon vuoksi mahdollistan sen tapahtumisen uudelleen. Sillä niin kauan kuin voin olla täällä, minun täytyy opastaa ja suojella valtakuntaani.”
Mullinin oikeudenkäynti alkoi heinäkuun 9. päivänä 1973. Mullinin asianajajan mukaan tämä lähti yhden miehen murhaputkeen estääkseen Kaliforniaa uhkaavan maanjäristyksen, joka olisi syössyt koko osavaltion valtamereen. Herbertin mukaan hänen motiivinsa oli pelastaa Kalifornia sitä uhkaavalta maanjäristykseltä ihmisuhrein. Hän myös sanoi saaneensa telepaattisesti käskyt surmata uhrit, ja että nämä olivat telepaattisesti ilmoittaneet hänelle suostuvansa murhattaviksi.
”Jokainen ihminen kommunikoi telepatialla. Se ei vain ole sosiaalisesti hyväksyttyä."
”Kautta aikain ihmiset ovat suojelleet maapalloa luonnonmullistuksilta tekemällä murhia. Toisin sanoen pieni katastrofi estää suuremman luonnonkatastrofin.”
”Yksi murhatuksi suostuva ihminen suojelee miljoonia muita ihmisiä, jotka elävät alueille, joilla sattuu luonnonmullistuksia kuten maanjäristys- ja vuorovesivyöhykkeillä. Tämän vuoksi tehtävään määrätyn sankarin ja hänen liittolaistensa vastuulla on saada joka päivä tarpeeksi ihmisiä suostumaan itsemurhiin tai murhattavaksi .”
”Yritän selittää, miksi tapoin. He kuolivat nopeasti, mutta kukaan ei halua kuolla sillä tavalla.”
-Herbert Mullin
Joillakin Mullinia tutkineista psykiatreista oli kuitenkin toisenlainen näkemys Mullinin motiiveista. Hänen mukaansa Mullin tappoi Gianeran, koska hän sai Mullinin sekaantumaan huumeisiin, ja Joan, Kathy, Daemon ja David surmattiin oheisuhreina, koska nämä olivat todistajia. Leiriytyjät hän tappoi psykiatrin mukaan, koska hänellä ”oli ongelma hippien kanssa” ja hän näki uhrit hippeinä. Toinen psykiatri sanoi, että Mullinin ainoa motiivi oli viha ja sanoi Mullinin kertoneen hänelle, että John Gianera tutustutti hänet LSD:hen, mikä pilasi hänen elämänsä, ja hän kosti tämän Gianeralle.
Asiantuntija Charles Morrisin mukaan Mullin tappoi kaikki tammikuussa 1973 surmaamansa uhrit Pereziä lukuun ottamatta kostaakseen. Morrisin mukaan Mullinin tekemät kolme ensimmäistä murhaa saivat hänet turraksi tappamiselle, minkä vuoksi tappaminen niiden jälkeen ei enää liikuttanut häntä. Perezin Mulliin ampui Morrisin mukaan, koska oli väsynyt ja halusi jäädä kiinni. Morrisin mielestä Mullinin väitteet siitä, että uhrit olivat suostuneet telepaattisesti murhattaviksi oli jälkeenpäin sepitettyä.
Yksi lääkäri todisti, että Mullin sanoi hänelle päättäneensä olla kostonhimoinen, koska oli uhrien vika, että hän alkoi vastustaa USA:n valtiota, joten hän rankaisi heitä. Aiemmassa haastattelussa Mullin oli sanonut, että tappoi Joan Gianeran, koska hän oli todistaja, eikä Mullin halunnut tulla rangaistuksi Jim Gianeran murhasta.
Mullin oli monin tavoin yrittänyt peittää jälkiään murhien jälkeen. Lawrence Whiten murhan jälkeen hän hioi hiekkapaperilla veritahrat pois pesäpallomailasta. Hän poimi hylsyt Gianerojen talosta väittäen tämän johtuvan siitä, että ne kuuluivat hänelle. Kathy Francisin ja lapset hän surmasi, koska he olivat todistajia. Hän myös hioi sarjanumeron pois 22-kaliiberisesta aseestaan.
Syyttäjän viimeinen todistaja, psykiatri Joe Forst sanoi, ettei Mullin ollut syyntakeeton surmatessaan 10 ihmistä, joiden surmista häntä syytettiin. Fortin mukaan Mullinin pitkäaikainen ja kasvava aggressio ja viha isäänsä kohtaan oli yksi surmat laukaisevista tekijöistä. Muita tekijöitä hänen mukaansa olivat Mullinin harhat ja hallusinaatiot ja hänen kyvyttömyytensä vastustaa ääniä, jotka käskivät hänen tappaa. Fortin mukaan Mullinilla oli jotain perusteita isänsä vihaamiseen, koska William Mullin oli autoritäärinen, korosti väkivaltaa ja tappamista, opetti poikansa käyttämään aseita ja hyljeksi häntä.
”Mielestäni on outoa, että juuri pidätetyn henkilön isä ei näytä rakkautta poikaansa kohtaan tai ole huolissaan tästä”, Forst sanoi. Forstin mukaan Mullin tiesi, mitä teki ja tiesi tarkkaan, että hänen tekonsa olivat väärin.
Mullin itse kertoi, että hän pystyi vastustamaan ääniä, jotka käskivät hänen tappaa ja jättäneensä toteuttamatta joitakin näistä käskyistä. ”Sain joulukuussa viestin, jonka käskyä en toteuttanut. En vain halunnut tappaa enää. Se ei tuntunut oikealta.”
Oikeudenkäynnissä ei kiistelty siitä, onko Mullin mielisairas vai ei. Asiantuntijat pitivät Mullinia mielisairaana paranoidisena skitsofreenikkona, mutta toisaalta monen asiantuntijan mielestä hän erotti oikean ja väärän ja teki useimmat teoistaan tietoisesti. Juridisesti syyntakeeton ei tiedä tekonsa olevan väärin.
Tuomio
Syyttäjä näytti valamiehille kuvia kymmenestä Mullinin 21 päivää kestäneen murhasarjansa aikana tappaman uhrin ruumiista ja sanoi: ”Herbert W. Mullin tappoi kaikki uhrinsa suunniteltuaan tekonsa ensin, ja hän toteutti teot vakaalla harkinnalla.”
Elokuun 19. 1973 valamiehistö palasi oikeussaliin 14 tuntia kestäneen mietinnän jälkeen. He totesivat Mullinin syyntakeiseksi ja syylliseksi. Jim Gianeran ja Kathy Francisin murhista hänet tuomittiin ensimmäisen asteen murhista suunnitelmallisuuden vuoksi. Muista murhista hänet tuomittiin toisen asteen murhasta, koska ne oli valamiehistön mukaan tehty impulsiivisesti. Mullin tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Mullinin asianajaja James Jackson sanoi, että tuomio on ”yhtä hullu kuin Mullin on”. Hänen mukaansa valamiehistö pelkäsi, että jos Mullin tuomitaan syyntakeettomana, hän saattaa vapautua ja tappaa jonkun, mikä Jacksonin mukaan oli ihan järjenmukainen oletus.
Lähteet: Crime Library, Sarasota Herald-Tribune, The Pittsburgh Press, The Modesto Bee, Beaver County Times, The Milwaukee Journal, Lodi News Sentinel, Merced Sun Star, The News and Courier, Press News Courier