Rikottu ovi-ikkuna ja siitä kulkeminen

[ulkosuomalainen]

Mun muistikuva oli, etta JJ puhui sysimustasta joulukuun yosta. Valaistusrekot on tehty samoihin aikaan vuodesta ja niissa on (kameralle) tayspimeaa. Ottivatko kuutamoa huomioon, who knows.

Anneli sanoi kuulustelussa ulkoa tulevan katuvaloista sen verran valoa, ettei koskaan ollut ihan pimeaa sisalla. Katuvalojen paikat voi katsoa eniron kuvista. On seka Tahtisentiella etta puiden takana Makikulmantiella.

En tieda yhtaan lapsiperhetta, jossa ei ole yolla mitaan valoa sisalla. Otokseni ei kylla ole iso.

Missaan nimessa ei pida sisalla sytyttaa valoa jos ulkoa ammutaan. Taman oppi jo viiskytluvun lankkareista.

Naakan loikka saa taas kerran minut raapimaan paatani. Oletat etta huppu siis loikkasi kuvaamallasi tavalla siita vaatemytysta oikealla ponnistamalla? Oikea jalka maassa ikkunan oikealla puolella ja siita sai vasemman karmin yli ja pystyi "kumartumaan" tuolin paalle? Sunkin hupulla on siis ne teleskooppijalat.

Jollei tama ollut oletettu ponnistuskohtasi, mista sitten kun verhossa ja lasikasassa ei ollut mitaan jalkea? Eika lasin rouskumista kuulu Hake-nauhalla.

Aitomiseen ei ole sivusuunnassa tilaa.

Jos taas tuot vasemman ensin orrelle miksi sun on vaihdettava painoa ja jalkaa kun voisit vetaa oikean karmin yli ja saman tien alas? Paitsi tietenkin kun on pakko niin ettei tuolille tule verta. Ihme juttu sinansa etta silla ei ole tipan tippaa. Astalokin olisi sitten sattumalta ollut niin, ettei tuolille mitenkaan valunut. Eika vaatteistakaan tippunut yhtaan vaikka terassilla muuten taisi jokunen tippa olla.

[turumurre]

Tara näemmä kärtti jo aamulla mielipidettä hänen aikanaan hoksaamastaan lasihampaastaan.
Mutta muitakin hommia kun on aina välillä ja tarkkaan pitää tutkia ennenkuin toistamiseen suunsa aukaisee, niin vastaan vasta nyt. Nice myös lasihampaasta piirroksen esitti mutta olen sitä mieltä asiaa monesta seikasta tarkasteltuani että lasihammas on tasan 80mm (pystyn tarvittaessani väittelemään tästä ja sen paikasta 'maailman tappiin' asti jos tarvetta ilmenee).

No meikäläisen äkkinäinen arvio mäni pari senttiä liian pieneksi, myönnettäköön. Positiiviseksi seikaksi lasken kuitenkin sen ettei se mennyt niin paljon mettään kuin Taralla, olisko ollu hällä pitkälle toistakymmentä senttiä.... (aina pitää ajatella positiivisesti, varsinkin omalta kannalta )

Totuus on siis Nicen ja mun aikaisemman esittämäni puolessa välissä, eli 8cm.
Lasihan oli siinä karmissa lujasti kiinni tutkimustenkin mukaan, mutta eppäilen että tämäkin on saanut huppiskosketuksen varsinkin huppiksen mentyä ulos. Lasinpalahan vietiin labraan (muistaakseni) eli että siitä tutkittiin dna, oli siis verinen.
Olen alla olevaan kuvaan tarkasti määritellyt sen lasihampaan paikan ja siinä myös vieressä selvempänä se hanskan jäljen:

[turumurre]

Nyt oikeastaan on kumarruksen aika

Kumarran Taralle joka sitkeästi on kärttänyt mielipidettä tästä lasihampaasta, sellaiset kärttämiset joskus laittavat mietintämyssyn tiukalle mutta lopputuloskin voi olla valaiseva.

Kaikkihan varmaan on harrastaneet sellasta sellasta extreme-liikuntaa kuin seinäkiipeily. Kyseisessä lajissa pienen pienikin ulkonema auttaa huimasti nousussa. Tässä Taran hoksaamassa lasihampaassa on sama juttu, sen ja karmin yhtymäkohta antaa kunnon kiinnipitokohdan huppiksen ponnistaessa ylös- ja ulospäin.

Verisen hanskan jälki oven reunuksessa sopii kuin nakutettu siihen että juuri siitä on pidetty kiinni.

Tämä myös merkitsee sitä että alan entistä enemmän uskoa siihen mahdollisuuteen että huppis on suoraan vaatekasasta oikealla jalalla ponnistanut ja harpannut toisella jalalla tuolille. Oikealla kädellä on saanut tuosta lasihampaan ja oven yhtymäkohdasta kunnon ponnistusotteen.

Ja ei muuta kuin ulos....
ja tähän tällänen yksi hymiö kaupan päälle

[jokuvaan]

^Hieno hanska ja hyvä skenaario - puhumattakaan hymiöstä! Lapsi kuitenkin kertoi nähneensä, kuinka huppumies astui karmille - ei suoraan tuolille.

Kunnon ´otesärmä´ todellakin yksinkertaistaisi arkulta ponnistamista, mutta aukko on pieni ja häkelitteroinnissa ei näy juurikaan ääniä .

Pienelle muovituolille (vauhdilla) rojahtaminen ei voisi tapahtua ilman tuolin siirtymistä ja siitä aiheutuvaa ääntä, kai. Rekoja, rekoja...

Onko hanskan kohdalle editoimasi otejälki näkyvissä jossakin kuvassa ilman kuvankäsittelyä - tai niin, että kuvassa näkyisivät kaikki karmin jäljet samoin väritettyinä?

Voisikohan tuosta hanskanjäljestä päätellä käden koon? Bonne nuit.

[turumurre]

Vastaan nyt samantein kun täs viel roikun.
Ei ole lapsi kertonut huppiksen astuneen karmille (aika varama tästä olen). On kertonut eri kuulusteluissaan seuraavanlaisia seikkoja: 'otti sieltä ylhäältä kii'....,.... laittoi jalan sinne' ja samalla muistaakseni kuulusteluissaan näytti sen liikkeen ja tekstiä lukiessa mulle ainakin tuli käsitys että näytti harppaamista.

Toukokuussa tästä käytiin pitkälti keskustelua ja ne lapsen kertomat ylityskertomuksetkin löytynevät sanasta sanaan, jos siis viiteliäisyyttä on kaivaa 'etsi' toiminnolla...

Tuon tarkempaa ei ole kuin tuo pikkukuva, oveakaan ei ole kokonaisena vaan selkein taitanee olla tuo minkä olen videokaappauksella laittanut.

[ulkosuomalainen]

Se on tuolla Turren hupulla rannevaltimo aika vaaranpaikassa varsinkin noilla hanskoilla.

Eiko se olisi kuitenkin joku takaperin ninjavoltti kerien realistisempi ratkaisu? Kun sen tuolinkin pitaa pysya ihan paikallaan eika sille saa tippua verta ja astalokin taytyy saada jotenkin mukaan.

Ei miehella paljon jarki kylla muutenkaan paljon paata pakottanut kun ei sitten tonaissyt vaikka sita arkkua ikkunan eteen tai lainannut olkkarin tai takkahuoneen tuolia jos kerran valttamatta piti ikkunasta menna.

Tai sitten kyseessa oli se mun jo kauan sitten ounastelema murhaajien kymmenottelu, jossa irtopisteita sai omaehtoisesta suorituksen vaikeustason lisaamisesta. Kisojen motto on siis "vaikeimman kautta kirkkaamman kruunun saat."

[turumurre]

Kun nyt sattui olemaan omaan postiin liitettynä näitä lapsen kertomia seikkoja ikkuna-aukosta ulos menossa, niin laitan nämä muutamat kun helposti löysin.

Etpk - lapsen kuulustelut, 2006 -2009:

Otti se sielt, muistaakseni ylhäält kii ja meni siitä.... mut en mää oo ihan
varma.

...ja sit se niinku no se oli tosi pitkä tyyppi se kai meini siit ku siin oli niinku ovi niin sit se sen ei tarttenu hypätä se vaan laitto jalan sinne toisel puolel ja otti toisen jalan pois

No se meni jotenki sillee NOUSEE SEISOMAAN JA NÄYTTÄÄ sitä on vaikee selittää se niinku laitto jalan sinne ja sit se kyy et niinko

[Kuolemannaakka]

Lihavointi minun, neuvo kaikkeen varautuneelta: älä laita! Luin nimittäin joku aika sitten pienen tiivistelmän siitä, miten kannattaa käyttäytyä, jos epäilee tunkeutujan pyrkivän taloonsa: valot kannattaa sytyttää ulos, ei missään nimessä sisälle. Muuten yllätysmomentti säilyy tunkeilijalla, kun hän näkee mahdollisesti sinut, mutta sinä et välttämättä häntä. Lisäksi hämäränäkö kärsii valaistuksen myötä, joten sopii vain toivoa, ettei sinun tarvitse kohdata mahdollista tunkeutujaa pimeässä.

Niin kerta.

Muuten, kysymykseeni terassin valoista us vastasi taannoin, että tekniikan yöllä ottamissa kuvissa terassin valo ei pala. Ja pimeästä joulukuun yöstä: palstalla on toistuvasti esitetty (mm. täällä), että kyseisenä yönä oli kirkas kuutamo. Siinä olisi valaistusta ihan riittämiin, mutta pystyykö asiaa tarkistamaan mistään enää näin jälkikäteen? En nimittäin haluaisi olla väärän tai harhaanjohtavan tiedon varassa tämän asian suhteen.

Niin, jos ihminen olisi kaikkeen aina varautunut, ja jotenkin olettaisi, että jonain yönä hänen ikkunastaan yrittää joku sisään, niin hänellä varmasti olisi oikea tapa reagoida. Mutta kun ihminen ei ole varautunut, ei tiedä mitä tapahtuu, asia tulee yllätyksenä. Ei näe mitään, kuulee vaan hirveetä pauketta. 99,9% laittaisi ensimmäisenä valot päälle. 99,99%.
Ehkä elän lintukodossa ja muutenkin olen luottavainen tyyppi, mutta minulla ei ole pienintäkään varautumista tällaisiin asioihin. (Ehkä tätä tapausta toista vuotta jauhettuani jo olisikin, mutta noin niinkuin normaalisti). Kukin tulkitsee kuulemansa paukkeen oman elämänkokemuksensa perusteella: onko se ukkonen, vai pakkanenko siellä paukkuu? Joku pommiräjähdys, terroristi-isku? Kun tuollainen äkillinen ääni herättää säkkipimeässä, niin satavarmasti laitat ensimmäisenä valot päälle, että tiedät, mitä tapahtuu. Elokuvat on erikseen, mutta elämässä ihminen käyttäytyy niinkuin ihminen=)

Kuutamosta en tiedä, kun useat täällä ovat antaneet sen vaikutelman, että oli märkä ilma. Joulukuussa kuutamo merkitsee yleensä pakkasta. Eikä Suomessa noita kirkkaita öitä joulukuussa muutenkaan pahemmin ole, vaan tätä sumusuhjua, jos ei ole kylmä.
Miten sitten etupihan valot valaisisivat takkahuoneen sängylle? Melko heikosti. Mutta kai nyt sellainen valonkajo on voinut olla, että pimeässä jonkun vielä mustemman hahmon erottaa. Sitä en sitten tiedä, missä vaiheessa ne valot kuitenkin huoneeseen tuli. Tämä on eräs epäilyttävimpiä asioita Annelin tarinan kannalta. Toisaalta, minkä hemmetin takia hän olisi huoneeseen valot jättänyt? Luontevinta olisi, jos terassille olisi laitettu valot Jukan toimesta, ehkä myös takkahuoneeseen? Joku oli näkevinään, että takkahuoneen valokytkin on pesuhuoneseinällä. Ei sinne ole pitkä matka. Valojen laittaminen päälle tuossa kohtaa ei ainakaan minun tarinoihini tuo lisäuskottavuutta, sen myönnän. Siis sisääntunkeutujan olisi todella tarvinnut yrittää ikkunasta sisään, vaikka tiesi, että sisällä ollaan hereillä ja vastassa voi olla mitä vaan pesäpallomailasta haulikkoon. Mutta suomessa sitä haulikkoa ei saa käyttää, vaikka joku ikkunasta tulisikin. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun jälkikäteen maalailee kuvia omasta sankarillisesta käytöksestä vastaavassa tilanteessa. Yllätysmomentti on aina sisääntulijalla, koska vain hän tietää, että tulossa on murha.

[skoone]

Kun tuollainen äkillinen ääni herättää säkkipimeässä, niin satavarmasti laitat ensimmäisenä valot päälle, että tiedät, mitä tapahtuu. Elokuvat on erikseen, mutta elämässä ihminen käyttäytyy niinkuin ihminen=)

Siinä Annelin sängyn vieressä oli ikkuna. Olisi luullut, että hän olisi raottanut vähän säleverhoa ja katsonut, mikä se siellä terassilla jyllää.

Voin kertoa, että suurin osa (tai kaikki) tuntemistani ihmisistä katsoisi pimeällä pimeästä huoneesta ikkunasta ulos (siis sytyttämättä valoja) ja samoin yrittäisi hahmottaa sisätiloissa tapahtumia sytyttämättä valoja.

Ja tuosta säkkipimeydestä ulkona kuutamolla, kyllä se kuunvalo kajastaa vaikka olisikin sumua tai pilviä...

[Tara]

^ kn:

.. Yllätysmomentti on aina sisääntulijalla, koska vain hän tietää, että tulossa on murha..

Jos pysytään Ulvilassa, niin aika nopeasti Anneli kuitenkin oli perillä hupun suunnitelmista, yksityiskohtia myöten. Ajatusten lukija, selvänäkijä? En havaitse litteroidussa Annelin alkupuheenvuoroissa yllättyneisyyttä, vaan kaikki oli selvää ensisanoista lähtien: täällä on joku tappaja!

No niin oli. Aivan totta.

[Teleksi]

Tuli tuosta turren hanskasta mieleen. Vartalon "pinta-ala" on pienimmillään kylkiasennossa, joten etenkin paluumatkalla kuvittelisin huppiksen menneen kylki edellä kun hän tiesi mitä toisella puolella odottaa. Tähän viittaisi sekin, että murhaaja ei olisi dynaamisesti hypännyt ikkunasta, jos kerta tuoli oli vielä pystyssä.

Olenkin sanonut jossain, että minun käsitykseni syyllisyydestä ratkaisee sälekaihdinten asento. Jos on on kiinni, niin Anneli on syyllinen. Jos auki, niin voi olla syytönkin. Meillä on sänky juuri samalla tavalla kun Auereillla ja joskus harvakseltaan ulkoa kuuluu jotain normaalista poikkeavia ääniä. Teen toisen tai molemmat seuraavista: a) avaan säkekaihtimia sen verran että näen mitä tapahtuu tai b) avaan tuuletusikkunan, jotta kuulen paremmin. Yleensä siellä on linnut tai naapurin kissa. Valoja ei tarvitse koska meillä on pihalla valo joka antaa sen verran valoa että pimeästä sisältä näkee hämärään ulos yllättävän selvästi (vaikka siis valo ei kauheasti anna valoa). Oleellista on tosiaan minusta, että jos sisällä on säkkipimeää, niin ulkona ei tarvitse juurikaan valoa olla, että sisältä näkee ulos. Jos sitten menee ulos niin silmä ei näe ulkona yhtä hyvin kun sisältä näki ulos.
.

[Toripolliisi]

Kuutamosta en tiedä, kun useat täällä ovat antaneet sen vaikutelman, että oli märkä ilma. Joulukuussa kuutamo merkitsee yleensä pakkasta. Eikä Suomessa noita kirkkaita öitä joulukuussa muutenkaan pahemmin ole, vaan tätä sumusuhjua, jos ei ole kylmä.
Miten sitten etupihan valot valaisisivat takkahuoneen sängylle? Melko heikosti. Mutta kai nyt sellainen valonkajo on voinut olla, että pimeässä jonkun vielä mustemman hahmon erottaa. Sitä en sitten tiedä, missä vaiheessa ne valot kuitenkin huoneeseen tuli. Tämä on eräs epäilyttävimpiä asioita Annelin tarinan kannalta. Toisaalta, minkä hemmetin takia hän olisi huoneeseen valot jättänyt? Luontevinta olisi, jos terassille olisi laitettu valot Jukan toimesta, ehkä myös takkahuoneeseen? Joku oli näkevinään, että takkahuoneen valokytkin on pesuhuoneseinällä. Ei sinne ole pitkä matka.

Pari seikkaa: kuutamon lisäksi säkkipimeyttä häivyttivät lukuisat katuvalot ympäristössä. Myös takapihan suunnassa niitä on. Voi katsoa Eniron karttakuvista.

Takkahuoneen valokatkaisin ei ole pesuhuoneen oven pielessä. Siinä on pesuhuoneen ja saunan valokytkimet, märkätilojen katkaisijat sijaitsevat yleensä tilojen ulkopuolella. Takkahuoneen valokytkin sijaitsee siinä aviaukon kupeessa, isohko himmennninmotukka. Katkaisijat muutoinkin sijoitetaan siten, että ne ovat loogisesti tiloihin tullessa käsillä..

[Valhalla]

Tuo Annelin ensirepliikki häkeen on yksi niistä paljastavimmista. Normaalisti ihminen kieltää kuoleman mahdollisuuden alitajuntaisesti sen lopullisuuden tähden. Jopa silloin kun kuolema on jo kohdannut. Itse kuoleva harvoin uskoo kuolevansa kun kohtaa asian yllättäen. Sama pätee omaisiin, eli "uutinen" kuolemastakin saavuttaa vasta tajunnan sitä hiljakseen prosessoitua saati, jos vain jokin keino sen kieltämiseen löytyy. Ei siis ensimmäisenä päällekarkaamisessakaan tule mieleen, että läheiseni nyt kuolee tuohon.

Tämä saattaa päteä myös jos analysoidaan itse lavastusta. Vaikka Anneli olisi päättänyt, että Jukka kuolee - niin siitä etukäteen puhuminen olisi vaikeaa. Sen sijaan jos Jukka todella oli jo kuollut ( taustanauha ) tai Anneli oletti Jukan kuolleen ( virkosi yllättäen puhelun aikana ), silloin tuo repliikki olisi ymmärrettävämpi.

[Teleksi]

Jatkan vielä. Meillä yhtenä kesäyönä herättiin kummallisiin ääniin ulkona olevasta autotallista. Ei siinä kauaa mennyt, kun neuvottelimme mieheni kanssa mitä tehdään. Korkeintaan se minuutti. Minä otin oman kännykkäni ja olin valmiina soittamaan häkeen. Katselin ikkunasta mitä tapahtuu. Mies lähti autotallille. Siellä oli joku aamuyön reipas, joka päätti nukkua kesäyötä meidän autotallissa - ei siis mitään uhkaavaa tilannetta. Tuosta tilanteesta jäi mieleen pari juttua, jotka liittyvät tähän keissiin:

1) ensimmäinen reaktio oli poistua motista eli meidän makuuhuoneesta. Ihmettelen siis, että uhkaavassa tilanteessa sekä Jukka että Anneli jäivät makuuhuoneen puolelle mottiin. Aika luontainen reaktio epäilyttävässä tilanteessa on kuitenkin varmistaa pakoreitti.
2) "leijonavanhemmat" suojelevat lapsiaan. Jolloin aika luontaista tuntuisi olevan siirtyä uhan ja lasten väliin. Edellä kuvatussa tilanteessa minä koko ajan pidin silmällä, että olen oletetun uhan ja lasten välissä. Kumpikaan aikuisista ei kuitenkaan siirtynyt olohuoneen puolelle.
3) Vaikka on tarve ottaa selville mistä uhka tulee, niin siitä haluaa kuitenkin pysyä käsivarren mitan päässä. Eli mieheni ei päästänyt yön reippailijaa lähelleen, vaikka tämä oli vaaraton. Hän oli koko ajan "mottaisuetäisyyden" ulkopuolella. Jos uhka tuli liian lähelle mieheni totesi, että "nyt kauemmas ja äkkiä". Vaikka tämä ei siis vaikuttanut ollenkaan vaaralliselta. Siksi pidän vähän ihmeellisenä, jos Jukka tajusi että ikkunaa rikotaan ja hän menee siihen ikkunan eteen seisomaan. Silloinhan hän on lentävän lasin tiellä.

[Kuolemannaakka]

Voin kertoa, että suurin osa (tai kaikki) tuntemistani ihmisistä katsoisi pimeällä pimeästä huoneesta ikkunasta ulos (siis sytyttämättä valoja) ja samoin yrittäisi hahmottaa sisätiloissa tapahtumia sytyttämättä valoja.

No varmaan niin. Eräät laittaa aina vastauksen sen mukaan, kenen viestiin vastaavat. Kun on PIMEÄÄ, niin huoneessa ei näe. Silloin laitetaan valot päälle, vaikka mentäisiin vessaan. Pointtihan on se, etteivät sisälläolijat tiedä mitä tapahtuu! Älkää olko jälkiviisaita. Pimeässä hädin tuskin pystyy päättelemään, mistä ääni tulee, saatikka mitä se merkitsee. Ulvilassa eritoten, kun sirpaleiden ei ollut pakko tulla sisälle heti aluksi, kun ensin hajosi ikkunan ulommat kerrokset. Ikkunan edessä vielä verho. Miten hemmetissä joku lähtisi konttailemaan säkkipimeässä huoneessa ikkunasta kurkistelemaan, kun ei edes tiedä oliko ääni johon hän heräsi, unta, vai mitä se on? Ei siinä mitään mietitä, vaan käsi on yölampulla ennenkuin ihminen on edes herännyt. Aivan sama, kun jos herätyskello soi. Sitten kun tajuaa, että siellä on joku ikkunaa rikkomassa, sitten on jo myöhäistä valoja sulkea.

Mutta okei, kyllähän tämä mulle kelpaa, tekee annelin tarinasta uskottavamman. He eivät siis laittaneet valoja päälle, ja kaikki meni kuten tarinassanikin kirjoitin. Mutta minä olisin kyllä laittanut. Ihme homma, että joka kerran kun epäilen annelin tarinaa, antiannelilaiset epäilevät tätä epäilystä

Ja oliko siellä nyt kuutamo, vai märkä ilma? Jostain joskus luin, että päivällä oli satanut. Monet täällä maalailivat kuinka huppiksen jalat olisivat olleet kurassa.

Mutta okei: mulle sopii hyvin, että oli kirkas kuutamo, joka antoi hieman valoa huoneeseen, ja että pariskunta ei sytyttänyt sisälle valoja. Annelin stooriin tulee vähän enemmän järkeä.