Äiti surmasi kaksi lastaan Kouvolassa 2011

[Jimt]

Voisiko tuota yleisellä tasolla liikkuvaa lässytystä vähentää ja jopa poistella tästä ketjusta? Ymmärrän sen, että jotain tekee mieli kirjoitella ja tiedotus on ollut niin vähäistä, ettei mitään oikeaa keskusteltavaa ole, mutta malttaisitte silti mielenne!

Jos on aivan pakko kauhistella asioita, olisi hyvä olla edes faktat hallussa. Mikään ei ole raskaampaa kuin lukea miten nykyään on kaikki pahemmin kuin ennen, vaikka kauhistelijalla ei ole väitteilleen muuta pohjaa kuin iltapäivälehtien isot lööpit.

(Turhaa keskustelua keskustelusta toki tämäkin viesti ja toisella sivulla on jo paljon järkevämpää juttua kuin ensimmäisellä sivulla. Meni vain kuppi nurin kun kahden henkirikoksen varjolla muodostettiin poliittisia mielipiteitä mielenterveyspalvelujen määrärahojen nostosta taiteen lopettamiseen asti, vaikka kenelläkään ei ole aiheena olevan jutun kulusta mitään käsitystä)

[rosamarine]

Voisiko tuota yleisellä tasolla liikkuvaa lässytystä vähentää ja jopa poistella tästä ketjusta? Ymmärrän sen, että jotain tekee mieli kirjoitella ja tiedotus on ollut niin vähäistä, ettei mitään oikeaa keskusteltavaa ole, mutta malttaisitte silti mielenne!

Ihan mielenkiinnosta kysyn. Mikä olisi sun mielestä parempaa keskustelua? Olisko tämä parempi: Onkohan nainen/äiti tukehduttanut lapsensa tyynyllä, peitolla vai patjalla?

Mitäpä kukaan välittää niistä syistä, mitkä ovat johtaneet tekoon, kunhan käydään faktat läpi.

, vaikka kauhistelijalla ei ole väitteilleen muuta pohjaa kuin iltapäivälehtien isot lööpit.

Iltalehden lööpit on ainoa lähde? Heh...

[Jimt]

Ihan mielenkiinnosta kysyn. Mikä olisi sun mielestä parempaa keskustelua? Olisko tämä parempi: Onkohan nainen/äiti tukehduttanut lapsensa tyynyllä, peitolla vai patjalla?

Olisipahan ainakin oikeaa keskustelua keskustelun aiheesta. Näkisin nämä nykymaailman pahuutta, mielenterveyspalvelujen tasottomuutta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevat kauhistelut mielellään jossain niille sopivassa otsikossa, jolloin myös pystyisin välttämään niiden lukemisen.

[rosamarine]

Olisipahan ainakin oikeaa keskustelua keskustelun aiheesta. Näkisin nämä nykymaailman pahuutta, mielenterveyspalvelujen tasottomuutta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevat kauhistelut mielellään jossain niille sopivassa otsikossa, jolloin myös pystyisin välttämään niiden lukemisen.

Mjooh, mutta se olisi aika teknistä (puisevaa) keskustelua, jos puhutaan vain kuolintavoista. Monia kiinnostaa murhissa se psykologinen puoli myös. Kauhistelukin on jotenkin inhimillistä. Onhan se aika itsekästä vaatia keskustelupalstalla muita keskittymään keskustelemaan vaan itseään kiinnostavasta (suppeasta) aihealueesta, kun nämä kaikki kommentit kuitenkin koskettavat Kouvolan tapausta.
Nyt jos mietit itsekin, aika moni vertaa Tyrnävän ja Kouvolan tapauksia keskenään. Onhan ihmisten mielipiteet selkeästi erilaisia, jos lapsensa tappaja on nainen kuin mies.

Näkisin paljon turhempana asiana (sanotaanko sitä edes keskusteluksi) näitä tekijöiden/uhrien facebook-profiili linkityksiä keskusteluun.

[Florence86]

Onhan ihmisten mielipiteet selkeästi erilaisia, jos lapsensa tappaja on nainen kuin mies.

Tämän näkee myös keskustelijoiden huomion kohdistumisesta/sen puutteesta suhteessa toiseen vanhempaan. Tyrnävän tragediassa äidin rooli on ollut tietynlaisessa polttopisteessä; kamala kohtalo, eihän tuollaisesta voi selvitä, voi äiti-parka, missä oli äiti?, eikö äiti huomannut mitään, äitiä ei saa syyllistää jne. Tässä Kouvolan tapauksessa (joka on tosin varsin tuore vielä, joten voin hyvin olla väärässä) isän rooli jää ihan huomaamatta taka-alalle. Joku on tässä ketjussa heittänyt kysymyksen ilmoille, että onko isää edes, mutta siinä se. Näemme äidin ja ainoastaan äidin.

[tturpo]

Ei olisi rikosnimikettä "lapsensurma", jos se ei tosiasiallisesti eroaisi mitenkään isien tekemistä kauheuksista. Kyllä myös äiti voi murhata. Suunnitelmallisesti tai erittäin raa'asti, kuten tässä Espoon tapauksessa jossa äiti tuomittiin elinkautiseen. http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... &start=150

Lapsensurmassa on myös erilaisia piirteitä kuin isien tapoissa. Lapsensurmassa äidin katsotaan olevan ns syyntakeettomassa tilassa, todella uupunut tai masentunut johtuen synnytyksessä. On myös totuus ettei isällä ole samanlaista sidettä lapseen kuin äidillä, sillä isä ei voi 9kk sitä sisällä kasvattaa. Niin hyvässä kuin pahassakin. Äiti voi esimerkiksi masennukseta johtuen ajatella ettei rakasta lastaan tarpeeksi vaikka on kantanut sitä sisällään lähes vuoden.

Isien motiivina on usein taas alkoholinkäyttö, mustasukkaisuus ja kosto. Kuten Tyrnävän tapaus, isä halusi kostaa äidille.

Lapsensurmassa usein teko on impulsiivinen ja liittyy tiettyyn tapahtumaan: lapsen ikuun. Äiti ei vaan enää jaksa sitä. Tässäkin tapauksessa tekotapa voisi viitata siihen: " Äiti on hiljentänyt lapset, vaikka sitten väkisin". Lisäksi liian kova ravistelu itkun takia on yleistä.

Eli todellakin, itse koen enemmän myötätuntoa näissä lapsensurmissa (vielä ei varmuutta onko tämä sellainen) kun murhissa joissa tapetaan lapsi raa'asti ja harkiten kuten Tyrnävällä.

[Juliet Jones]

Lisää asiantuntijalausuntoja, tällä kertaa lastenpsykiatri/ Joensuun perheneuvolan ylilääkäri Anne Kaupilta, joka on tutkinut lapsensurmia 25 vuoden ajalta:

Uupunut äiti voi tarvita hoitoapua öisinkin


Tiistai 22.11.2011 klo 19.26

Kun äiti surmaa oman lapsensa, syynä ovat yleensä mielenterveysongelmat.

Lastenpsykiatri Anne Kaupin mukaan traagiseen tekoon päätyvä äiti kärsii usein synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai jopa psykoottisesta tilasta. Kun tilanne kärjistyy, äidin ajattelu vääristyy ja lapsen hengiltä ottaminen tuntuu hänestä ainoalta mahdolliselta ratkaisulta.

- Kun äiti surmaa useamman kuin yhden lapsensa, hän tavallisesti haluaa päästää lapsensa pois pahasta maailmasta, kokee epäonnistuneensa äitinä tai kärsii parisuhdeongelmista. Lisäksi hän saattaa yrittää surmata myös itsensä. Usein hän ei siinä kuitenkaan onnistu, toisin kuin laajennettua itsemurhaa yrittävät isät, Joensuun perheneuvolan ylilääkärinä toimiva Kauppi selvittää.

Hän on tutkinut 25 vuoden ajalta tapauksia, joissa äiti tai isä on surmannut lapsensa. Tutkimuksen mukaan äitien surmaamista lapsista suurin osa on alle yksivuotiaita. Isien surmaamat lapset ovat selvästi tätä vanhempia.

Äidin tekemän henkirikoksen taustalla saattaa olla myös väkivaltaisuus. Äiti pahoinpitelee lastaan ja surmaa tämän vahingossa.

Kauppi sanoo, että useimmiten äidin masennus havaitaan neuvolassa. Aina ei näin silti käy, sillä äidin saattaa olla vaikea ilmaista tilaansa tai hänen vointinsa voi huonontua hyvin nopeasti.

Kauppi perää pikaista apua lapsiperheille silloin, kun äiti on uupunut ja sanoo, ettei hän uskalla jäädä yksin lapsensa kanssa.

- Silloin äiti ja vauva tarvitsevat psyykkisen tuen lisäksi konkreettista hoitoapua, usein myös öisin.

STT

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011112 ... 3_uu.shtml

[ukkometto]

Itse en ainakaan väheksy lasten isän tai isien roolia tässä surullisessa tapahtumassa. Lapsilla kun on myös isä. Mielessäni sitä olen pohtinut ja kysymyksiäkin ilmennyt. Juurkin missä lasten isä, oliko äiti yh, jos oli niin missä ystävät? Ja viimeisimpänä olen miettinyt että eikös 5 kuukauden ikäisen vauvan kanssa käydä aika tiuhaan neuvolassa? Ja siitä seuraa kysymys keskitytäänkö neuvolassa nykyään liikaa vauvan kasvukäyriin jne ja se äidin hyvinvointi, tai sanoittaisiko olotila, jää niiden käyrien ulkopuolelle?

Itselläni ei ole lapsia, mutta paljon perheellisiä ystäviä. Kovin usealta olen kuullut että lapsen kehitys menee kokonaisuuden ohi. Se kyllä huomataan jos lapsi ei kasva pituutta tai painoa käyrien mukaan, mutta äidin voinnin kysymys on sivuseikka. Onko meillä tarpeeksi ammattitaitoista henkilökuntaa neuvoloissa? Ja miksi neuvolassa sivutaan vain äidin vointia jos perheessä on isäkin. Siksikö että äiti sen lapsen siellä useimmiten käyttää?

[pikasso]

Tuohon kulttuuriin mennäkseni ensin niin eikö se ole aika korkean tason eli ei ihan tavalliselle tossuntallaajalle osoitettu. Niillä kellä on varaa kuskata lapsia kultturellisiin nautintoihin, aikaa ja vuorotöistä vapaana se soveltuu parhaiten. Keitä he ovat, miettikää sitä.

Sen verran on tullut matkattua tätä elämää ja nähnyt aikoja monenlaisia joten uskallan nyt puhkua ja puhista.

Perhekeskeisyys ja sen tukeminen ja keskustelu yleensä siihen suuntaan on täysin tyrehtynyt. Kestämätöntä, että rahapoliittinen tilanne on enemmän kuin ihmisyys. Niin se vain nyt vaikuttaa olevan.
Raha ratkaisee, voitot maksimoidaan. Jos olet valmiiksi hyvä ja varakas olet tietenkin hyväksytty tälle uudelle aallolle mitä elämäksi kutsutaan, mutta alkanee näitä varjopuolia enenemässä määrin esiintyä.

Monelle ihmiselle ja perheille tulevaisuuden näkymät ovat sietämättömiä.Pätkätyöt lisääntyvät ja firmat heittää ihmisiä pihalle kuten haluavat. Lehtien sivut kaikkineen ja netin yleistyminen ei ainakaan tilaa paranna. Rakkaus toisiin ihmisiin, lähimmäisiin on kadonnut kokonaan ja seksi tunkee televisiosta joka ohjelmassa vaikkei sitä edes tahtoisi katsoa ja ne verenimijävampyyrit. Vanhemmille on asetetuttu aivan liian suuri vastuu suhteessa mediaan ja netin maailmaan. Nyt tuntuu siltä, että jos et ole ennalta älynnyt suojautua ko. asioilta niin olet luuseri, huono vanhempi tai yleensä huono ihminen. Kuka tajuaa tätä ajanvirtaa täysillä ja osaa sen selittää kaikille tarvitseville.

Tyly maailma ja rahalla ratkaistu.

[Miss Nancy]

Näitä tapauksia on kyllä ihan liikaa.

Miksi ihmisten pahoivointia ei oikeasti nähdä?
Rahaa lisää mielenterveyshuoltoon, sosiaalihuoltoon, yms!

Tietysti jokainen tapahtuma on ihan oma juttunsa, syitä voi olla monia..
..lisäuutisointia odotellen..

lässyn lässyn läpäti lää....sano vielä että osanottoni omaisille ...siis näille täysin tuntemattomille....niin sitten kaikki on hyvin

Fiksu kommentti sinulta, kaikenkaikkiaan!
..
Oli teko äidin tai isän tekemä se on väärin - tottakai.
Mielenterveysongelmia kun ilmenee sukupuoleen, ikään, rotuun, tms katsomatta!!

[Hairahtelija]

Kuinkahan paljon näitä tapauksia alkaa nyt tulemaan? Onkohan kovin yleistä näissä lapsisurmissa että tapetaan myös isompi sisarus? Ja vielä tuollasella tavalla, jotenkin tuntuu siltä että olis enemmänkin suunniteltu teko.

[Zara]

Itse en ainakaan väheksy lasten isän tai isien roolia tässä surullisessa tapahtumassa. Lapsilla kun on myös isä. Mielessäni sitä olen pohtinut ja kysymyksiäkin ilmennyt. Juurkin missä lasten isä, oliko äiti yh, jos oli niin missä ystävät? Ja viimeisimpänä olen miettinyt että eikös 5 kuukauden ikäisen vauvan kanssa käydä aika tiuhaan neuvolassa? Ja siitä seuraa kysymys keskitytäänkö neuvolassa nykyään liikaa vauvan kasvukäyriin jne ja se äidin hyvinvointi, tai sanoittaisiko olotila, jää niiden käyrien ulkopuolelle?

Itselläni ei ole lapsia, mutta paljon perheellisiä ystäviä. Kovin usealta olen kuullut että lapsen kehitys menee kokonaisuuden ohi. Se kyllä huomataan jos lapsi ei kasva pituutta tai painoa käyrien mukaan, mutta äidin voinnin kysymys on sivuseikka. Onko meillä tarpeeksi ammattitaitoista henkilökuntaa neuvoloissa? Ja miksi neuvolassa sivutaan vain äidin vointia jos perheessä on isäkin. Siksikö että äiti sen lapsen siellä useimmiten käyttää?

Samaa mietin tänään, että JOS kyseessä on jonkinlaisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tms psyykeongelmasta kärsinyt henkilö, niin viisikuukautisen kanssa kyllä ravataan siellä neuvolassa useamman kerran. Joko on osannut peittää ongelmansa siellä käydessään hyvin tai sitten on ollut joka kerta eri terkka, kuten meillä nuorimmaisen kohdalla. Silloin on iso mahdollisuus, ettei kukaan näe äidin todellista tilannetta kun ei ole verrantokohtaakaan. On voitu herkästi ajatella, että no totta kai se on vähän väsyttävää jos on kaksi pientä lasta.

Ja tuo on totta, että isiä pitäisi pikkulapsiperheissä huomioida siellä neuvolassa paremmin. Jos isä ei ole mukana neuvolakäynnillä, pitäisi vähintään kysyä joka kerta kuitenkin, että mitä sinne kotiin isälle kuuluu jne. TOISAALTA, ei siellä alun jälkeen kyllä äideiltäkään äidin vointeja kauheasti kysellä (riippuu toki terkasta sekä äidin lähtötilanteesta, jos on vaikka juuri masennustaustaa tms, missä tarvii tukea.), vaan lähinnähän se keskittyy siihen lapsen seurantaan.

[Mariacka]

^Aivan. Itsekin olen kuullut, että on täysin mahdollista ettei joka kerta tavata samaa terveydenhoitajaa. Se on mielestäni väärin. Tietämäni mukaan myös neuvolakäyntejä on harvennettu niistä ajoista, kun olin itse palvelujen käyttäjä.

Toisaalta tietoa itse tapauksesta on vähän. On täysin mahdollista, että perheen elämää seurattiin. Joskus sosiaalitoimen puuttuminen asiaan ja huostaanoton uhka voi olla se viimeinen niitti.

Tyrnävän tapauksesta tämä eroaa siten, että edellisessä oli kyseessä eräänlainen julkkisperhe, jonka kotia ja elämää oltiin lehdissäkin ihasteltu. Lukijoilla oli huomattavasti enemmän tietoa arvioidensa pohjaksi. Mies-naiskysymystä en tässä tapauksessa näe stereotyyppisenä, vaan eräänlaisina faktoina, jotka on vaan pakko hyväksyä mikäli aikoo tästä elämästä katkeroitumatta selviytyä.

Vaitelias uutisointi voi hyvinkin viitata äidin mielenterveysongelmiin.

[tturpo]

Kuinkahan paljon näitä tapauksia alkaa nyt tulemaan? Onkohan kovin yleistä näissä lapsisurmissa että tapetaan myös isompi sisarus? Ja vielä tuollasella tavalla, jotenkin tuntuu siltä että olis enemmänkin suunniteltu teko.

Toivotaan että on vain ikävä sattuma että näin monta sattunut lyhyen ajan sisään, eikä liity esim yleiseen taloudelliseen tilaan ja sen sivuvaikutuksiin.

Tässä tapauksessa saattaisi olla esim niin että nuorempi lapsista itkenyt, ja äiti menettänyt hermonsa ja siinä kolmevuotiaskin mennyt hysteeriseksi, joten äiti on tappanut vanhemmankin lapsen:/. Minulle taas tekotapa kertoo maltinmenetystä, äkillistä tekoa. Kun kävin yo:lla kurssia "naiset henkirikoksen tekijöinä" lapsensurmissa tekotapoina esille tuli juuri tukehduttaminen ja ravistelu.

Tässä ihan mielenkiintoinen linkki, jossa tilastoja tämänkaltaisiata surmista/murhista: http://www.lpsy.org/bin/A497KAUPPI.pdf

[Milana]

Minulla on 4 lasta, kaksi kertaa olen kärsinyt synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Ammatiltani olen sairaanhoitaja.

Kun lapsistani toinen syntyi, syntyi hän ennenaikaisena. Oli happikaappivaihetta, kohonneita veriarvoja, keltaisuutta, ductus botalli. Esikoinen oli silloin 1,5-vee. Aviomies täysi paska, esim. öisin totesi, että tuki sen vauvan suu jollakin, minun pitää aamulla mennä töihin.

Masennuin, romahdin, itkin. Hain itselleni apua. Kaksi viikkoa psyk.sairaalassa, lääkitys, perhetyöntekijät hoitivat lapset. Jossain vaiheessa pakkasin lapset ja tavarat ja lähdin turvakotiin pakoon henkistä väkivaltaa.

Löysin uuden miehen, ihanan. Rakasti ja kantoi vastuuta. Syntyi kaksi lasta. Kuopuksen kohdalla iski masennus taas. Olin äärettömän mustasukkainen, olin aivan varma, että mies pettää. En nukkunut öisin, kun piti minuutin välein tarkistaa, että vauva hengittää.

Hain taas apua, sain apua. Nyt riitti lääkitys, ja ihana kaupungin täti, joka vei lapsia ulos, siivosi kanssani, ja tsemppasi.

Mitä haluan sanoa? Synnytyksenjälkeinen masennus on TÄYSI HELVETTI. Se voi iskeä keneen vain. Sitä voi mennä neuvolaan ja sanoa, että kaikki on hyvin. Tervejärkinenkin ihminen voi upota sellaiseen suohon, ettei ole tosikaan.

Aasinsiltana näin Murhainfoon..minä en polttanut taloani ja lapsiani, en tukehduttanut lapsiani. Mutta sen tiedän, ettei neuvoloiden seulat ole oikotie onneen. Hormonit ovat tosiasia. Kuka reagoi herkemmin, kuka taas ei.

Kukaan ei välttämättä tiedä, mitä toinen ihminen käy läpi. On asioita, joita ei voi aavistaa.