Omat runosi,omat lyriikkasi

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.
Unhola
Martin Beck
Viestit: 762
Liittynyt: Ke Syys 15, 2010 7:50 pm

Re: Omat runosi,omat lyriikkasi

Viesti Kirjoittaja Unhola »

En ole kovin runollinen ihminen, mutta ajattelin sitten kuitenkin kirjoittaa jotain ihan omasta päästäni:

LÄHTÖSI JÄLKEEN

Enää antaisin
sinulle vain pikkusormen,
en koko kättä.

En halua sanoa mitään,
haluan vain katsella sinua:
silmät, hiukset, huulet!
Haluaisin että hymyilet vielä
ilkikurisesti, primadonna.
En koskaan nauranut sinulle
päin naamaa.

Silloin ennen hyppäsin kyytiisi,
olin luontokappale, ajatuksia vailla.
Sitä minkä sinä opetit
en olisi oppinut muilta.
Sitä, minkä tein ja jätin tekemättä,
kadun ja en.

Nyt voin tehdä mitä tahdon,
käännän ja väännän sinua, läimäytän ja silitän.
Elämäsi liekin viimeisen kipinän
poljen sammuksiin.
Kurkistan sisällesi
niin häpeämättä kuin osaan:
Ei täällä ole mitään nähtävää.
jason666
Alibin satunnaislukija
Viestit: 66
Liittynyt: Su Heinä 08, 2007 12:52 pm

Re: Omat runosi,omat lyriikkasi

Viesti Kirjoittaja jason666 »

Elämän turvaverkot pettivät.
Kansalainen löysi itsensä maahan jäätyneenä.
Nolattuna ja taskut tyhjinä.
Takki vuorattu laskuilla ja eilispäivän lehdillä.

Kenellä on vastuu / valta pahoinvointiyhteiskunnassa?

Siat tuhoaa viimeiset oljenkortesi.
vuokrafirmat potkii kumoon itsetuntosi.
Jos et ole mitään, et voi pyytää mitään.
Kun tapat itsesi muista viedä paljon sikoja mukanasi.

Kenellä on vastuu / valta pahoinvointiyhteiskunnassa jossa unelmat murskataan?

Pahoinvointi.
Yhteiskunta.

(levytetty biisi)
Been there, done that, got the scars.
Hopalong Cassidy
Sofia Karppi
Viestit: 415
Liittynyt: Pe Heinä 04, 2008 7:28 am

Re: Omat runosi,omat lyriikkasi

Viesti Kirjoittaja Hopalong Cassidy »

Ostin minä kerran pullon kaljaa,
räkytäky räkytäky oksettaa.

-Simo Salminen-
Belker
Javier Pena
Viestit: 1709
Liittynyt: Ma Loka 05, 2009 11:51 pm

Re: Omat runosi,omat lyriikkasi

Viesti Kirjoittaja Belker »

Arttu-poika löytyi.

Kerran juttelin jonkun ex-jugoslaavin kanssa, ja siinä aihe kiersi tuohon oman lapsen mentykseen ja suruun. Tuli mieleen yllä olevasta tapauksesta, ja raapustin pienen runon.



Sinä hetkenä

Pieni utelias mieli,
pieni utelias kieli.
Seikkailusta seikkailuun
utelias pieni hakeutuu.

Joskus luonto armoton
ja lapsonen viaton
tapaavat äkisti paikassa,
kohdassa niin tutussa.

Ei odotettu, tahdottu uutista
kivenheiton päässä kodista.
Kun pienet jalat riensivät:
nyt enkelitkin itkevät.
Vastaa Viestiin