Steven Timothy Judy
5.4.1956 – 9.3.1981
Steven Timothy Judy
Steven kasvoi ongelmaisessa kodissa. Hän näki isänsä hakkaavan äitinsä löydettyään tämän toisen miehen kanssa ja äitinsä ampuvan isäänsä. Steven otettiin pois äidiltään, minkä jälkeen häipyi kuvioista eikä ottanut enää yhteyttä poikaansa.
17.4.1970 12-vuotias Steven raiskasi Carol Emigin. Hän puukotti Carolia yli 18 kertaa ja löi häntä neljä kertaa kirveellä päähän. Emig joutui aivo- ja sydänleikkaukseen ja menetti yhden sormen, jonka kirves oli katkaissut. Hän kärsi muistinmenetyksistä ja joutui opettelemaan puhumisen uudelleen. 13-vuotiaana Steven pidätettiin ensimmäisen kerran seksuaalirikoksista. Hän joutui sairaalaan hoitoon kahdeksi vuodeksi ja meni sitten sijaiskotiin Mary ja Robert Carrin luo.
23.7.1975 Steven raahasi naisen ulos tämän autosta parkkipaikalla Napervillessä, Indianassa. Hän löi naista kasvoihin ainakin 50 kertaa.
Syyskuussa 1978 vankilaviranomaiset tekivät virheen ja päästivät Stevenin vahingossa vuotta liian aikaisin vankilasta.
25.11.1978 Steven ja kolme muuta pidätettiin epäiltynä ruokakaupan ryöstöstä.
23.4.1979 23-vuotias Steven vapautettiin takuita vastaan.
Yöllä 28.4.1979 Steven oli tytön seurassa treffeillä. Kello 3.30 aamuyöllä Judy jätti tytön ja lähti ajamaan juopuneena. Kello 6.45 hän ohitti Terry Chasteenin, 21, jolla oli kyydissä kolme lastaan, Misty Zollers, 5, Stephen Chasteen, 4 ja Mark Chasteen, 2. Steven vilkutti Terrylle näyttäen merkkiä siitä, että toinen Terryn renkaista saattoi olla tyhjä. Steven ja Terry pysähtyivät tien reunaan. Steven oli auttavinaan Terryä ja tutkivinaan autoa ja poisti Terryn autosta moottorin sytytyspuolan tehden auton ajokelvottomaksi. Terry ei saanut enää autoaan käyntiin, ja Steven tarjoutui antamaan Terrylle ja lapsille kyydin. Terry ja lapset nousivat Stevenin autoon.
Terry Chasteen
Stephen, Misty ja Mark Chasteen
Seitsemän aikaan Steven ajoi White Lick-puron ylittävän sillan luo ja pysäköi auton tien viereen. Hän käski Terryn ja lasten kävellä puroa kohti niin. Lapset kävelivät Stevenin ja Terryn edellä. Sitten hän raahasi Terryn sillan alle, raiskasi hänet ja sitoi hänen jalkansa, kätensä ja suunsa. Terry kirkui, ja lapset juoksivat takaisin heidän luokseen. Lapset seisoivat Stevenin ympärillä ja huusivat ja kirkuivat kauhuissaan. Steven otti suukapulan pois Terryn suusta ja kuristi hänet sen hihnalla lasten katsoessa vieressä. Sitten hän kantoi Terryn puron reunalle ja heitti hänen ruumiinsa veteen. Seuraavaksi hän tarttui Mistyyn ja heitti hänet puroon niin pitkälle kuin pystyi, jonka jälkeen hän heitti molemmat pojat veteen. Hän yritti peittää jalanjälkiään ja ajoi pois paikalta. Muutamaa tuntia myöhemmin hän oli sijaisvanhempiensa luona siivoamassa autotallia.
Oikeudenkäynnissä Steven pyysi valamiehistöä tuomitsemaan hänet kuolemaan sen jälkeen, kun hänet oli todettu syylliseksi. Hän halusi mieluummin kuolla kuin virua loppuelämänsä vankilassa.
”Olin huolissani siitä, että hän (tuomari) ei antaisi minulle kuolemantuomiota”, Steven sanoi. Stevenin veljen Michael David ”Dannyn” mukaan Steven oli yrittänyt itsemurhaa kaksi kertaa vankilassa. Hänen mielestään Judyn päätös kuolla teloituksessa oli vain yksi uusi itsemurhayritys. Steven ei yrittänyt valittaa kuolemantuomiosta.
Lehdistötilaisuudessa Steven puhui kuolemantuomiostaan.
Steven Judy lehdistötilaisuudessa
”Kerrankin elämässäni sain jotain, mitä halusin. Minun puolestani ei tarvitse olla pahoillaan. Mitä tapahtui, tapahtui. Ehkä 10 tai 12 vuotta sitten minut olisi voinut vielä korjata ihmisenä, mutta niin ei tapahtunut. Kuolemantuomio on minulle helpotus. Muuten minun pitäisi viettää loppuelämäni vankilassa. Olen sen tyyppinen ihminen, että tarvitsen vapautta. En tiedä, mikä minua odottaa, mutta sen täytyy olla parempaa kuin tämä. Tunnen helpotusta siitä, että elämäni on vihdoin ohitse.”
Hän sanoi, ettei katunut Terryn ja tämän lasten surmaamista. ”Se on vain jotain, mikä tapahtui”, hän totesi. ”En ole pahoillani tekemistäni asioista. Olen elänyt sillä ainoalla tavalla, jonka tunnen.”
Päivää ennen teloitusta Steven kutsui asianajajan selliinsä. Hän sanoi, että teloitukseen liittyvät paineet olivat hänelle liikaa. Häntä pelotti, ja hän oli lähes paniikkitilassa. Viimeisenä päivänä hän itki nähtyään biologisen äitinsä pitkästä aikaa. Myös hänen veljensä kävi häntä katsomassa. Hänen isänsä Vernon Judy oli karkuteillä samasta vankilasta, jossa hän oli. Vernon Judyksi itsensä esitellyt mies soitti hänelle vankilaan, mutta koska vankilaviranomaiset eivät voineet varmistaa henkilöllisyyttä, puhelua ei välitetty Stevenille. Hieman ennen teloitustaan Steven poltti Pall Mall-tupakkaa ja vitsaili asianajajalleen, että oli ajatellut lopettaa tupakoimisen.
Stevenin viimeiset sanat olivat: ”En kanna kaunaa kenellekään. Tämä oli minun vikani, olen pahoillani tapahtuneesta”.
Terry Chasteenin ex-miehestä Mark Chasteenista ei tuntunut pahalta, kun Steven teloitettiin.
”Ei hänkään kysynyt minun lapsiltani, halusivatko he kuolla”, hän sanoi.
Randy Lynn Woolls
21.11.1949 – 20.8.1986
Randy Lynn Woolls
16.6.1979 alkoholia ja Valiumia nauttinut rakennustyömies Randy Woolls meni Texasin Kerrvillessä sijaitsevan Boleron elokuvateatterin kassalle. Hän meni lipunmyyntikoppiin ja löi lipunmyyjä Betty Stottsia, 43, päähän rengasraudalla ja puukotti tätä monta kertaa, minkä jälkeen hän sytytti naisen tuleen. Woolls otti kassasta 600 dollaria ja Stottsin autonavaimet. Hän varasti Stottsin auton ja ajoi sillä samaan drive-in-teatteriin.
Kenneth Dunn
10.3.1959 - 10.8.1999
Kenneth Dunn
17.3.1980 Dunn oli ryöstämässä pankkia ja tyhjensi kassoja. Hän tuli Madeleine Petersin, 21, kassalle, kun Madeline puhui puhelimessa. Madeline ei ollut huomannut, että pankkia ryöstettiin. Kun Dunn käski Madelinen laittaa rahat kassiin, tämä kysyi ”mitä”, ja Dunn ampui hänet.
Markham Duff-Smith
Markham Duff-Smith
Markham "Markum" Duff-Smith oli adoptoitu 2 viikon ikäisenä vauraaseen perheeseen. Hän kasvoi varakkaalla River Oaksin alueella Houstonissa ja kävi yksityiskoulua. Myöhemmin hän keskeytti collegen vuoden jälkeen ja alkoi työskennellä vakuutus- ja pörssialalla. Hän ei menestynyt työssään. Hän halusi kuitenkin ylläpitää ylellisen ja tuhlailevan elämäntyylinsä, jota hänen äitinsä rahoitti. Hänellä oli äitinsä, Gertrude ”Trudy” Duff-Smith-Zabolion kanssa usein riitoja rahasta. Keväällä 1975 28-vuotiaalla Markumilla oli suuria velkoja. Tuolloin hän tapasi Walter ”Chip” Waldhauserin, pankki- ja kiinteistönvälitysaloilla työskentelevän huijarin. Waldhauser esitti Duff-Smithille suunnitelman siitä, miten tämä pääsisi rahahuolistaan. Duff-Smithin pitäisi surmata äitinsä ja tämän mies, jotta pääsisi käsiksi äitinsä perintöön. Waldhauser löysi myös miehet toteuttamaan suunnitelmaa: Allen Wayne Janeckan ja Paul McDonaldin. Duff-Smith maksoi molemmille 10 000 dollaria äitinsä ja tämän miesystävän Dow Zabolion murhista.
Walter Waldhauser
Allen Wayne Janecka
15.10.1975 Janecka ja McDonald odottivat väijyksissä Zabolioiden talon ulkopuolella. He näkivät Gertrude Zabolion lähtevän poistuvan, kun tämä oli menossa kahvilaan. Janecka meni taloon sisälle odottamaan hänen paluutaan. Kun Gertrude tuli takaisin, Janecka tuli esiin ja jäi Gertruden kanssa odottamaan tämän miehen, Dow Zabolion töistä paluuta. Dow oli kuitenkin tuona päivänä liikematkalla Itävallassa. Janecka sanoi Gertrudelle, että tämän poika oli surman takana. Gertrude ei yllättynyt tästä tiedosta lainkaan. Janecka kuristi Gertruden tämän omilla sukkahousuilla ja hirtti hänen ruumiinsa sitten sukkahousuista. Hän kirjoitti Gertruden nimissä itsemurhaviestejä ja laittoi makuuhuoneen laatikkoon sukkahousuista tehtyjä ”harjoitushirttosilmukoita”. Gertruden kuolema luokiteltiinkin itsemurhaksi.
Vuonna 1979, neljä vuotta äitinsä kuoleman jälkeen, Duff-Smith oli tuhlannut koko äitinsä 90 000 dollarin perinnön. Hän myi siskonsa Diana Wanstrathin, 36 miehelle John Wanstrathille, 35, 250 000 dollarin henkivakuutuksen. Hän myös hoiti Dianan ja Johnin 800 000 dollarin arvoista tilaa. Waldhauser ja Duff-Smith keksivät taas uuden keinon saada Duff-Smithille lisää rahaa. Wanstrathien kuollessa Duff-Smith olisi saanut heidän tilastaan ainakin 500 000 dollaria rahaa. Duff-Smith tarjosi Allen Janeckalle ja Walt Waldhauserille 30 000 dollaria Wanstrathien murhasta.
John ja Diana Wanstrath
8.6.1981 Janecka ja Waldhauser menivät Wanstrathien kotiin arkkitehtejä esittäen. He ampuivat Dianan ja Johnin. He surmasivat myös pariskunnan 14 kuukauden ikäisen adoptiovauvan, Kevinin ampumalla tätä niskaan. Kevin piteli vieläkin pehmoeläintä pienissä käsissään, kun hänet löydettiin.
Ruumiinavauksen tehnyt lääkäri luokitteli surmat murhiksi ja itsemurhaksi. Hänen mielestään Diana oli surmannut ensin miehensä ja lapsensa ja sitten itsensä. Rikostutkija Johnny Bond ei kuitenkaan uskonut itsemurhateoriaan ja alkoi tutkia tapausta tarkemmin keskittyen Duff-Smithiin. Hän sai selville, että Duff-Smith oli kertonut hyvälle ystävälleen järjestäneensä äitinsä surman.
Allen Wayne Janecka tuomittiin myös teosta kuolemaan. Hänet teloitettiin 24.7.2003. Paul MacDonald tuomittiin 16 vuodeksi vankilaan. Hän vapautui ehdonalaiseen vankeuteen 11.4.1984. Hän sai lievemmän tuomion, koska todisti Duff-Smithiä vastsaan oikeudessa. Walter Waldhauser Jr. tuomittiin 30 vuodeksi vankilaan. Waldhauser vapautettiin surmista vain 10 vuoden vankeuden jälkeen. Hän muutti Dallasiin ja aloitti opiskelut oikeustieteellisessä. Hänet tuomittiin myöhemmin vakuutushuijausrikossarjasta.
Duff-Smith tunnusti teot vasta juuri ennen teloitustaan.
”Olen alhainen, syntisistä syntisin. Olen vastuussa vuosien 75 ja 79 tapauksista”, hän sanoi.
David Clark
5.3.1959 – 28.2.1992
David Clark
Tiskaaja David Clark, 28 huomasi, että häneltä oli hävinnyt amfetamiinipulloja. Hän tuli siihen tulokseen, että tarjoilija Beverly Benninghoff, 25 ja tiskaaja ja teatterityöntekijä Charles Gears, 21 olivat varastaneet ne. Clark, hänen tarjoilijavaimonsa Mary Copeland, 26, Gary Penuel, 25 ja Garyn sisko Tracy Penuel menivät Benninghoffin ja Gearsin asuntoon. Clark löi Gearsia mailalla päähän ainakin neljä kertaa ja puukotti tätä rintaan Benninghoffin maatessa vieressä. Kun Benninghoff kerjäsi Clarkia säästämään hänen henkensä, Mary Copeland ampui Benninghoffia päähän.
Mary Copeland tuomittiin teosta elinkautiseen. Gary ja Tracy Penuel tuomittiin vain murtovarkaudesta.
Robert Drew
8.4.1959 – 2.8.1994
Robert Drew
17.2.1983 Jeffrey Leon Mays, 17 ja hänen ystävänsä Bee Eugene Landrum, 18 karkasivat kodeistaan Alabamassa. Molemmilla oli ongelmia kotona heidän huumeiden- ja alkoholinkäyttönsä vuoksi. Mays ja Landrum ottivat kyytiin liftareita ansaitakseen bensarahaa.
22.2.1983 he yöpyivät pelastusarmeijan tiloissa Louisianan Lafayettessa. Siellä he tapasivat Robert Drewn, 24, joka oli siellä ystävänsä Frankin kanssa. Drew ja Frank lupasivat Maysille ja Landrumille rahaa ja bensaa, jos he kyyditsisivät nämä 50 kilometrin päähän Frankliniin. Perillä Franklinissa Frank täytti Landrumin auton bensakanisterin ja antoi 65 dollaria rahaa. Drew halusi jatkaa matkaa Houstoniin. Mays ja Landrum lupasivat kyyditä hänet sinne, jos hän antaisi heille lisää rahaa. Matkan varrella he ottivat kyytiin myös toisen liftarin, John Slyn, jota he olivat kyydinneet aiemminkin ja kolmannen liftarin, Ernest Puralewskin. Kaikki paitsi kuskina ollut Mays joivat kaljaa ja polttivat samasta sätkästä marijuanaa.
Ernest Puralewski sanoi pakenevansa poliisia. Mays pelästyi Puralewskin juttuja ja sanoi, että hän halusi pysähtyä soittamaan vanhemmilleen. Hän teeskenteli soittavansa, palasi autolle ja sanoi, että hänen isänsä oli vakavasti sairas ja hänen täytyy palata Alabamaan. Drew tajusi Maysin valehtelevan päästäkseen liftareista eroon. Hän löi Maysia kasvoihin ja piti veistä Landrumin kurkulla. Hän sanoi Landrumille ja John Slylle, että heidän kurkkunsa pitäisi katkaista. Sitten hän laittoi käsivartensa Maysin kaulalle pitäen veistä tämän niskassa ja käski pysäyttää auton.
Puralewski oli lainannut Landrumilta tämän veistä. Hän veti John Slyn ulos autosta, ryösti tämän ja käski häipyä paikalta. Drew sanoi Landrumille, että hän kuolee, jos yrittää lähteä pois. Sitten hän käski Landrumin mennä etupenkille ja Maysin takapenkille. Drew meni takapenkille ja alkoi lyödä Jeffreytä kasvoihin. Hän sanoi Jeffreylle, että tämä kuolee. Hän hakkasi teiniä niin, että veri roiskui auton ovelle, takapenkille ja Drewn nahkatakille. Drew pahoinpiteli Jeffreyttä tunnin ajan. Jeffrey ei tapellut vastaan.
Pahoinpitelyn jälkeen Drew nuoli Jeffreyn verta käsistään ja sanoi, että Jeffreyn pitää kuolla, koska ”kukaan ei sotke minua verellä ilman rangaistusta”. Puralewski sanoi Drewlle, että jos hän aikoo tappaa Jeffreyn, kannattaa ottaa Jeffreyn kello ja lompakko mukaan, ettei tätä tunnistettaisi. Mays mutisi jotain siitä, ettei Drew selviä tästä jäämättä kiinni. Puralewski ja Drew käskivät Landrumin pysäköidä auto valtatien varteen. Mays kerjäsi heitä säästämään henkensä. Miehet puukottivat Maysia monta kertaa. Sitten Drew otti Jeffreytä päästä kiinni ja viilsi tämän kurkun auki.
Ernest Puralewski myönsi syyllisyytensä murhaan ja sai 60 vuoden tuomion.
Harold Lane
30.8.1945 – 4.10.1995
Harold Lane
20.11.1982 Harold Lane meni Winn-Dixie-kauppaan ja ryösti sen toimistosta 3300 dollaria. Lähtiessään pois hän yritti mennä kaupan automaattisista sisääntulo-ovista. 17-vuotias Tammy Davis, joka työskenteli kaupassa, huomasi miehen menevän väärää reittiä ja yritti neuvoa tätä sanomalla, että tämä menee väristä ovista. Tammy ei tiennyt, että kaupassa oli ryöstö meneillään. Lane otti aseensa esiin ja ampui Tammya päähän.
Lanen rikoskumppani Grady George Moffat sai viiden vuoden tuomion ryöstöstä ja pääsi ehdonnalaiseen 24.10.1986.
Kenneth Edward Gentry
28.1.1961 – 16.4.1997
Kenneth Edward Gentry
1982 21-vuotias Gentry karkasi Georgian vankilasta, ja hänet etsintäkuulutettiin. Seuraavana vuonna Kenneth otti Texasissa kyytiinsä 23-vuotiaan liftarin, Jimmy Dean ”J.D.” Hamin. Jimmy ja Kenneth ystävystyivät ja lähtivät Texasista Kennethin tyttöystävän Linda Pattersonin ja siskon kanssa Georgiaan, missä miehet tekivät aseellisen ryöstön. Sieltä he lähtivät Floridaan, josta jatkoivat Texasiin ja edelleen Oklahomaan, josta taas Texasiin Dentonin kaupunkiin. Virkavaltaa pakoilevan Kennethin oli pysyttävä liikkeellä karistaakseen poliisit kintereiltään. Yhä pienentääkseen kiinnijäämisen todennäköisyyttä Kenneth etsi itselleen uutta henkilöllisyyttä. Ja hän oli valmis menemään pitkälle sen saadakseen.
10.9.1983 Kenneth, hänen siskonsa Violet Ann, tyttöystävä Linda ja Jimmy Ham menivät Kennethin ystävän Charles Goodmanin luo, jossa olivat myös Kennethin kaksi veljeä, Calvin ja Larry Gentry. Kun Jimmy lähti hetkeksi pois huoneesta, Kenneth sanoi: ”siinä menee uusi henkilöllisyyteni”.
Hetkeä myöhemmin poliisiauto ajoi Goodmanien talon läheltä. Violet Ann juoksi varoittamaan Kennethiä ja Jimmyä poliiseista. Kenneth ja Jimmy poistuivat paikalta autolla perässään Calvin ja Larry. Calvin ja Larry menivät biljardihalliin. Kenneth puolestaan lähti Jimmyn kanssa Dallas-järven syrjäiseen osaan. Molemmat olivat päihtyneitä. Kenneth sanoi Jimmyle, että he menevät harjoittelemaan pistoolilla ampumista. Jimmy ampui järveen heitettyjä tölkkejä. Kun hän oli lopettanut, hän antoi aseen Kennethille, joka osoitti sillä järveen heittämäänsä tölkkiä kohti. Jimmy touhusi jotain luotien kanssa. Yhtäkkiä Kenneth käänsi aseen ja ampui Jimmyä rintaan Jimmy kaatui, ja Kenneth ampui häntä vielä kerran päähän. Hän otti Jimmyn lompakon ja heitti hänen ruumiinsa Dallas-järveen. Kasvot veteen päin kellunut ruumis löytyi neljä päivää myöhemmin.
Surman jälkeen Kenneth jutteli tyttöystävänsä Lindan kanssa, joka ei tiennyt surmasta. Hän kysyi Lindalta, tietääkö hän miltä aivot näyttävät. Tyttöystävä vastasi kieltävästi. Kenneth käski Lindaa katsomaan ylös. ”Siltä ne näyttävät”, Kenneth sanoi, ”kuin pilviltä”. Sitten hän kertoi surmasta Lindalle. Kenneth, Violet Ann ja Linda pakenivat Minnesotan osavaltion Austiniin, missä heidät myöhemmin pidätettiin ja palautettiin Dentoniin Texasiin. Lindan kukkarosta löytyi Jimmy lompakko ja useita henkilöllisyystodistuksia, joissa oli Jimmyn nimi.
Richard Drinkard
11.7.1957 – 19.5.1997
Richard Drinkard
15.11.1985 Richard Drinkard, 28 vietti veljensä Mike Watsonin kanssa iltaa samana iltana tapaamansa 44-vuotiaan Lou Ann Anthonyn kanssa Houstonin kaupungissa. Seurueessa olivat myös Lou Annin sisko LaDean Hendrix, 47 ja hänen ystävänsä Jerry Mullens, 43. Richard kaatoi illan aikana kurkustaan alas kopan kaljaa ja pari tuoppia viskiä. Lisäksi hän poltti marijuanaa. Alkoholin rohkaisemana hän lähenteli Lou Annia, joka torjui hänet ja käski hänen ja veljensä Miken lähteä pois. Richard, jonka mieli oli alkoholin sumentama palasi muutaman tunnin päästä talon pihaan kostonhimoisena. Hän sai yhden talon ikkunoista aukaistua ja purettua oven lukon osiin. Sisään päästyään Richard puukotti ja löi vasaralla kaikki kolme uhria kuoliaaksi. Hän vei talosta 350 dollaria.
Robert Wallace West Jr.
12.12.1961 – 6.3.1993
Robert Wallace West Jr.
Eräänä iltana huhtikuussa 1982 Robert West, 20 ja hänen asuinkumppaninsa Gonzalo Tagle, joka tunnettiin nimellä Roxanne, viettivät iltaa Houstonin pimeillä kaduilla. Molemmat toimivat ajoittain transvestiittiprostituoituina.
Pian heidän luokseen tuli William Longfellow, houstonilainen vartija, joka halusi ostaa seksiä Roxannelta. Robert kysyi Roxannelta, halusiko tämä, että hän ryöstää Longfellown. Roxanne vastasi myöntävästi. Robert pyysi Williamia kyyditsemään heidät Roxannen ja Robertin asunnolle. Longfellow ajoi heidän kotikadulleen, missä Roxanne pyysi häntä pysähtymään, jotta Roxanne pääsisi käymään virtsaamassa. William seurasi Roxannea, ja Robert tuli heidän perässään. Heidän kävellessään takaisin autolle West veti veitsen esiin, tarttui Williamia hiuksista, nosti hänet ylös maasta ja puukotti kaulavaltimoon. Hän jatkoi Williamin puukottamista puukottaen tätä yhteensä noin kuusi tai seitsemän kertaa ja kysyi, missä tämän rahat ovat. William sanoi rahojen olevan paperipussissa hänen autonsa takakontissa. Robert jatkoi Williamin raakaa pahoinpitelyä ja löi tämän päätä puuta vasten monta kertaa ja piti tämän päätä veden alla ojassa. Robert lopetti pahoinpitelyn, kun William ei enää liikkunut tai puhunut. Verta oli kaikkialla. Hän otti Williamin autonavaimet, ajokortin ja muut henkilöllisyyspaperit.
Seuraavana päivänä Robert ja Roxanne katsoivat sanomalehdistä, näkyikö niissä uutista Williamin ruumiin löytymisestä, mutta siitä ei löytynyt mitään. Muutamaa viikkoa myöhemmin Roxanne pidätettiin prostituutiosta. West kuuli, että Roxannea pidettiin poliisilaitoksella myös Williamin puukotuksen takia. William ei ollutkaan kuollut. Hän oli onnistunut saamaan apua. Sairaalassa hänet oli leikattu viisi ja puoli tuntia kestävässä operaatiossa. Poliisi etsi puukotuksesta Roxannen rakastajaa. Williamilla oli huono näkö, ja hän osasi sanoa hyökkääjästä vain, että tämä oli 180 cm pitkä valkoinen mies, jolla oli pitkät ruskeat hiukset.
Kun Roxanne oli vankilassa, Robert asui ystävänsä Brett Barstown ja tämän homoseksuaalin rakastajan kanssa. Roxanne soitti vankilasta heidän kotiinsa, kun Robert oli ulkona ja puhui Brettin kanssa. Hän kertoi, että poliisi etsi hänen rakastajaansa puukotuksesta. Brett ehdotti, että Roxanne nimeäsi hänet rakastajakseen, jotta pääsisi pois vankilasta. Roxanne teki näin, ja poliisi päästi hänet vapaaksi.
Pian Brett löytyi kuolleena päähän ammuttuna. Poliisi sanoi, että surma liittyi huumeisiin. Robert West ei kuitenkaan uskonut huumeteoriaan, ei varsinkaan huumevelkaan. Hän oli tuntenut Brettin siitä lähtien, kun oli tavannut tämän liftaamasta Kentuckyssa vuonna 1979. Robertin mielestä Brett sai aina halutessaan rahaa. Hän kuuli, että William Longfellow oli laittanut sanan liikkeelle, että hän antaa rahaa sille, joka nimeää Roxannen rakastajan. Koska Longfellowilla oli huono näkö, hän ei itse tunnistanut hyökkääjäänsä. Robert oli varma siitä, että Brett oli surmattu, koska Longfellow luuli Brettiä Roxannen rakastajaksi ja Longfellowin pahoinpitelijäksi. Robert oli nähnyt naistuttavansa, DeAnna Klaussin puhumassa Longfellowin kanssa. DeAnna, 22, asui samassa motellissa kuin Robert ja työskenteli siinä tarjoilijana. Robert kuuli, että muutkin olivat nähneet DeAnnan useissa paikoissa puhumassa Longfellowille. Robert päätteli tästä, että DeAnna oli kertonut Longfellowille Brettin olevan Roxannen rakastaja, ja että siksi Brett oli surmattu. Robertin mielestä hän itse oli surman todellinen kohde.
Elokuun 8. päivän aamuna 1982 Robert näki DeAnnan työskentelemässä asuinmotellinsa ravintolassa. Hän halusi kostaa ystävänsä kuoleman. Vähän keskiyön jälkeen huumeita ja alkoholia nauttinut Robert ryntäsi DeAnnan motellihuoneeseen, jonka oven hän työnsi auki väkisin olkapäällään. Hän riisui DeAnnalta vaatteet, sitoi hänet ja laittoi pyyhkeen hänen kankaanpalasella sidotun suunsa päälle. Robert laittoi vyön DeAnnan kaulan ympärille. Raivon vallassa ollut Robert löysi huoneesta mailan, jolla hän alkoi lyödä DeAnnaa. Maila meni rikki iskujen voimasta. Robert otti esille puukon ja mailasta irroneen puunpalasen ja puukotti DeAnnaa kaulaan ja käsivarteen. Hän iski naista vielä selkään puunpalasella niin, että vamma ulottui selästä lähelle rintakehää. Puu jäi törröttämään DeAnnan selkään.
DeAnna oli vieläkin elossa ja äänteli, kun Robert nousi ylös. Hän yritti ensin tukehduttaa naista pyyhkeellä. Sitten hän haki lakanan, laittoi sen kerran ja vyön kaksinkerroin DeAnnan kaulan ympärille ja kuristi DeAnnaa käsillään, lakanalla ja vyöllä, kunnes hän ei enää liikkunut. Farkut verestä märkinä Robert palasi huoneeseensa ohittaen Vickie Stoltzin ja kolme muuta, jotka istuivat hotellin käytävässä istumassa. He olivat kuulleet oven paiskomista muistuttavaa meteliä huoneesta 312, jossa DeAnna asui. He menivät katsomaan huonetta, joka oli täysin sekaisin tavaroita heiteltynä sinne tänne. He näkivät DeAnnan alastoman, verisen ja sidotun ruumiin makaamassa kasvot alaspäin sängyssä.
Robert kertoi myöhemmin, että kun hän oli sitonut DeAnnan, tämä oli myöntänyt sanoneensa Longfellowille, että Brett oli Roxannen rakastaja, mikä sai Robertin räjähtämään.
William Longfellow todisti oikeudessa, että hän ei tuntenut DeAnna Klaussia tai Brett Barstowta eikä yrittänyt etsiä Roxannen rakastajaa. Hän sanoi myös, että oli vain tarjonnut Robertille ja Roxannelle kyydin iltana, jolloin hänet oli pahoinpidelty, eikä ollut ostamassa seksiä Roxannelta. Huonon näkönsä vuoksi hän ei pystynyt tunnistamaan Robertia hyökkääjäkseen. Roxannen hän tunnisti.
”En ole koskaan kiistänyt osuuttani murhassa. Koko filosofiani nuorena oli seksi, huumeet ja rock n´ roll. Olin onnellinen transvestiittina. Pidin seksistä. Tein, mitä halusin tehdä.”
- Robert West
Jerry McFadden
21.3.1948 – 14.10.1999
Jerry McFadden
4.5.1986 Suzanne Denise Harrison, 18, Gena Turner, 20 ja Bryan Boone, 19 olivat matkalla retkeilemään Hawkins-järvelle Koillis-Texasissa, kun McFadden sieppasi heidät lava-autoonsa. McFadden raiskasi Harrisonin eri tavoilla ja kuristi hänet sitten hänen omilla alushousuillaan ja heitti hänen ruumiinsa Barnwell-vuorelle Gilmeriin. 40 kilometrin päähän Hawkins-järvestä Sitten hän ajoi noin 25 kilometriä koilliseen päin Gena Turner ja Bryan Boone kyydissään. Hän raiskasi Turnerin ja ampui häntä kerran niskaan 38-kaliiberisella pistoolilla. Boonea hän ampui kerran niskaan. McFadden jätti heidän ruumiinsa ojaan lähelle Oren kaupunkia, jossa hän asui.
McFaddenia pidettiin Upshurin maakunnan vankilassa, kun hän odotti 28.7.1986 järjestettävää oikeudenkäyntiä törkeästä pahoinpitelystä, ryöstöstä ja Harrisonin raiskausmurhasta. 24-vuotias Rosalie Williams työskenteli vankilassa vartijana ja vankilan hälytyskeskuksen työntekijänä. 9.7.1986 Rosalie työskenteli lasin ympäröimässä hälytyskeskuksessa. Vanginvartijat työskentelivät yleensä pareina, mutta Kenneth Mayfieldin tehtävä oli vahtia erityisesti McFaddenia, minkä hän teki yksin. Mayfieldillä ei ollut asetta. Vankilaviranomaiset pelkäsivät, että jos vartijoilla olisi aseet, vangit voisivat saada niitä käsiinsä.
Noin kello 18.00 McFadden kysyi Mayfieldiltä, voisiko hän käyttää hälytyshuoneen puhelinta, jotta hän voisi soittaa vaimolleen. Mayfield avasi McFaddenin sellin oven, jolloin 183-senttinen ja 100-kiloinen McFadden löi häntä päähän ikkunasta repimällään teräskaiteella. Verta suihkusi haavasta, ja Mayfield kaatui lattialle. McFadden otti Mayfieldin avaimet ja haki lukitusta laatikosta tämän aseen. Hän pakotti aseella uhaten Rosalie Williamsin ja hänen kollegansa raahaamaan Mayfieldin McFaddenin tyhjään selliin, jonka jälkeen McFadden laittoi Williamsin kollegan sinne ja lukitsi sellin oven.
McFadden oli tarkkailut hälytyskeskustyöntekijöiden, vartijoiden ja poliisien liikkeitä vankilassa. Hän tiesi, että Williamsia oli avaimet hissiin, joka johti ulos parkkipaikalle. Hän laittoi aseen Williamsin kurkulle, otti Williamsilta hissin ja auton avaimet ja pakotti tämän hissiin, josta hän vei Williamsin parkkipaikalle ja tämän autoon. Williamsin vuoden 1979 autossa ei ollut automaattivaihteistoa, eikä McFadden osannut käynnistää sitä. Hänen olisi pitänyt painaa kytkintä auton käynnistääkseen. Hän käski Williamsin käynnistää auton, minkä hän teki.
McFadden ajoi auton Big Sandyyn, missä he näkivät tavaravaunun, jonne he menivät. Oli kuuma heinäkuinen päivä, ja iltaan mennessä molemmilla oli nestehukka. McFadden lähti etsimään vettä. McFadden kohtasi koiran, joka kävi hänen kimppuunsa. McFadden yritti saada koiraa pois kimpustaan, jolloin Williams pakeni juosten. Kun hän katsoi taakseen, McFadden tappeli vieläkin koiran kanssa. Williams juoksi Mancho Martinezin kotiin, kaatui sisällä lattialle ja näki omat kasvonsa televisiossa.
Poliisit etsimässä McFaddeniaYli 700 poliisia tuli Big Sandyyn etsimään McFaddenia. Hänet löydettiin 11.7.1986 tyhjästä talosta. Hän ei vastustanut kiinniottoa.
McFadden, joka kutsui itseään nimellä Animal, oli tuomittu vuonna 1973 raiskauksesta 15 vuodeksi vankilaan, mutta hän istui tuomiosta vain 6,5 vuotta. 1983 hänen tuomittiin törkeästä seksuaalirikoksesta ja tuomittiin vankilaan, josta hän vapautui 1985.
Orien Cecil Joiner
27.10 – 12.6.2000
Orien Cecil Joiner
17.12.1986 kaksi tarjoilijaa Carol Lynette Huckabee, 26, ja Eva Marie DeForest, 29, löytyivät surmattuina kerrostaloasunnostaan. Huckabee oli sidottu teipillä ja raiskattu, ja häntä oli puukotettu monta kertaa rintaan, selkään ja kasvoihin, ja hänen kurkkuaan oli viilletty. DeForest oli sidottu teipillä, pahoinpidelty, ja häntä oli puukotettu 41 kertaa kasvoihin, ja hänen kurkkunsa oli leikattu auki. Hänen rintakehästään pisti pystyyn jäänyt veitsi.
Huckabeen ja DeForestin seinänaapuri, rekkakuski Orien Joiner soitti poliisit paikalle. Hän sanoi katsoneensa naisten ikkunasta sisään ja nähneensä kuolleet naiset, minkä jälkeen hän oli lyönyt nyrkillä ikkunaan saadakseen heidän ovensa auki ja sitten hälyttäneensä poliisit. Hän sanoi nähneensä kahden mustan miehen juoksevan poispäin kerrostalosta sen jälkeen, kun hän oli löytänyt naisten ruumiit. Joiner kertoi ristiriitaisesti siitä, miten hän löysi naiset, ja hänet pidätettiin.
Danny Dean Thomas
30.8.1955 – 29.8.2009
Danny Dean Thomas
Heinäkuussa 23-vuotias Danny Thomas asui tyttöystävänsä Phoeben kanssa James Peelsin ja tämän poikien, Doylen, 15 ja Zendalin, 17 ja Martha Ann Tarverin kotona. 17.7.1981 Danny kyyditsi Doyle Peelsin vuoden 1969 Cadillacissaan K-Martiin, josta Doyle kävi hakemassa työvuorolistansa. Danny meni mukaan K-Martiin ja osti kaupan urheiluvälineosastolta ampumatarvikkeita.
Myöhemmin illalla Danny ajoi Doylen ja Ronald McHenryn rullaluisteluradalle. Kyydissä oli myös Zendal Peels, joka jäi autoon. Danny ja Zendal kävivät kaupassa, ja kun he poistuivat sieltä, he näkivät parkkipaikalla 19-vuotiaan sihteerin, Sylvia Elaine Harrisonin, jolla oli vaikeuksia käynnistää autoaan. Danny ja Zendal pysähtyivät auttamaan häntä. Danny tutki autoa ja sanoi, että Sylvia tarvitsee uuden tuulettimen kiilahihnan. Auto oli ylikuumentunut. Danny ja Zendal kyyditsivät Sylvian kadun toisella puolella sijaitsevaan varaosaliikkeeseen, ostivat kiilahihnan ja laittoivat sen autoon.
Sylvia pyysi miehiä seuraamaan häntä matkalla kotiin siltä varalta, että auto ylikuumenisi uudelleen. Sylvian pihassa Danny tutki autoa ja korjasi auton vuotavan jäähdytinletkun. Kiitokseksi palveluksista Sylvia kutsui miehet sisään ja tarjosi heille kaljaa. Kaikki kolme istuivat Sylvian olohuoneessa, joivat kaljaa ja polttivat marijuanaa.
Yhtäkkiä Sylviaa lyötiin pään sivuun Dannyn aseella, joka oli piilotettu paperipussiin. Danny ja Zendal kantoivat tajuttoman Sylvian autoon ja laittoivat hänet auton etuosaan matkustajanpuoleiselle lattialle. He veivät Sylvian talosta monia tavaroita, joiden joukossa oli Sylvian puhelin ja hänen silmälasinsa. Danny ajoi autoa, ja Zendal istui matkustajanpaikalla. Sylvia tuli tajuihinsa, potkaisi auton rattia ja puri Dannya käteen. Danny käski Zendalin ottaa Sylviasta kiinni. Zendal löi Sylviaa päähän, jolloin tämä menetti taas tajuntansa. Sylvia palasi kuitenkin uudelleen tajuihinsa, ja Zendal löi häntä veitsellä useita kertoja päähän, kunnes hän menetti tajuntansa uudelleen. Taas Sylvia palasi tajuihinsa ja alkoi toistaa ”Jumala auta minua”. Danny haki aseensa, laittoi sen Sylvian pään sivuun ja ampui häntä kerran.
Danny ajoi sillan luo joen viereen. He kävivät hakemassa tiiliä, ajoivat sitten syrjäisempään paikkaan toiselle sillalle ja pysäköivät auton San Jacinto-joen ylittävän sillan tukipilarin alle. Danny katsoi, näkyikö ketään lähistöllä. Zendal otti Sylvian vaatteet pois ja leikkasi hänen rintaliivinsa. He sitoivat tiiliä Sylvian jalkoihin ja kaulaan ja heittivät hänen ruumiinsa San Jacinto-jokeen. Heidän palatessaan autolle Danny harjasi pajunoksilla heidän jalanjälkiään ne hävittääkseen. He ajoivat ruokakaupan parkkipaikalle, jossa he heittivät Sylvian vaatteet ja muut tavarat roskakoriin. Sitten he menivät autopesuun, jossa he pesivät auton ulkoa ja sisältä. Auton veren peittämä lattia pestiin erityisen huolellisesti.
He palasivat Peelsien kotiin noin neljän tai viiden aikaan aamuyöllä. Vihainen James Peels luuli heidän myöhästyneen, koska he olivat olleet polttamassa marijuanaa. Danny sanoi, että heillä oli ongelmia auton kanssa. Sitten hän meni makuuhuoneeseen nukkumaan tyttöystävänsä kanssa.
Aamulla Peelsin perheen jäsenet huomasivat verta Dannyn auton ulko- ja sisäpuolella. Dannyn tyttöystävä herätti hänet ja kysyi, mistä veri oli autoon tullut. Danny väitti ajaneensa koiran yli, laittaneensa koiran autoon ja tappaneensa sen, koska koira ei lopettanut ulinaa. Tyttöystävä ja Peelsit eivät uskoneet Dannya, ja tämä päätti lähteä pois Peelsien luota. Zendalille hän sanoi, että ”jos minulle käy huonosti, vedän sinut alas mukanani, koska me olemme tässä mukana yhdessä”.
Sylvian kotona oli sytytetty tulipalo, ja poliisi kävi siellä. Keskusteltuaan Zendal Peelsin kanssa poliisi pidätti Dannyn samana päivänä. Danny tunnusti myöhemmin tappaneensa Sylvian.
Syyttäjä esitti oikeudessa, että Sylvian ruumiista olisi löydetty siemennestettä, ja että Danny olisi raiskannut Sylvian ennen murhaa. Ruumiissa oli syyttäjän mukaan muitakin merkkejä raiskauksesta, ja Dannya syytettiin murhan lisäksi raiskauksesta.
Aivan tarkkaa tapahtumankuvausta tai varmaa tietoa siitä, oliko Sylvia raiskattu, ei saatu, koska Zendal Peels kiisti osuutensa teossa täysin. Tietoa siitä, mitä Zendal on poliisille kertonut, ei löydy, mutta koska raiskaukselle ei ole todistajaa ja Zendal kiisti osallisuutensa tekoon, voidaan olettaa, että hän on kiistänyt olleensa edes paikalla Sylvian murhan aikaan. Hänellä ei ole alibia teon ajalle, ja hän jäi autoon Dannyn kanssa, kun Doyle Peels ja hänen kaverinsa lähtivät rullaluistelemaan, joten hän on todennäköisesti osallinen teossa. Danny ei kiistänyt omaa osuuttaan teossa raiskausta lukuun ottamatta ja myönsi myös ampuneensa Sylvian. Hän kertoi myös Zendalin osuudesta. Raiskausta Danny ei kuitenkaan myöntänyt, ja koska Zendal ei ilmeisesti puhunut, raiskauksesta ei löytynyt kiistattomia todisteita. Todisteiden perusteella oli kuitenkin syytä olettaa, kuten syyttäjä esitti, että Sylvia oli raiskattu ennen kuolemaansa, ja se oli motiivi ruumiin hävittämiseen ja asunnon polttamiseen.
Paljon todisteita tuhoutui Sylvian asunnon tulipalossa ja auton pesussa, eikä Zendal Peelsiä vastaan ollut riittävästi todisteita, joten syytteet häntä vastaan hylättiin. Danny onnistui välttelemään teloitusta valituksillaan ja kuoli luonnollisesti vankilassa vuonna 2009.
Ronald Clark O´Bryan
19.10.1944 – 31.3.1984
Ronald Clark O´Bryan
Vuonna 1974 optikko Ronald Clark O´Bryan asui vaimonsa Daynenen ja lastensa Timothy Marc O´Bryanin, 8, ja Elizabeth Lane O´Bryanin kanssa keskiluokkaisella Deer Parkin alueella Houstonissa Texasissa. Ronald O´Bryan oli iso mies, jolla oli pehmeä, melkein naisellinen ääni. Vuonna 1974 hän täytti 30 vuotta.
O´Bryanit olivat tunnettuja asuinyhteisössään Deer Parkissa. Ronald oli soololaulaja baptistikirkossa. Hän oli myös opettajain- ja vanhempainyhdistyksen johtaja ja johti paikallista linja-auto-ohjelmaa. Ronaldilla oli kuitenkin vaikeuksia pitää työpaikkoja. Hän oli viimeisen viiden vuoden aikana menettänyt ja saanut 21 työpaikkaa. Hän oli työskennellyt laboranttina Arco Chemical-yhtiössä vuoden ajan. Nyt hän työskenteli optikkona ja tienasi 150 dollaria viikossa. Ronaldilla oli paljon velkaa ja vaikeuksia maksaa niitä takaisin. Hän oli kahdeksan kuukautta jäljessä autolainan maksusta, ja häntä uhkasi pian auton takavarikko.
Kaksi viikkoa ennen Halloweenia 1974 Ronald vietti 30-vuotispäiviään. Lasten lisäksi Halloweenin lähestymisestä innostuneelta vaikutti myös Ronald itse. Hän toi Timothylle ja Elizabethille Halloween-asut kaksi viikkoa ennen juhlaa. Viikkoja ennen Halloweenia hän oli sopinut vauraalla Pasadenan alueella asuvan ystävänsä Jim Batesin kanssa, että he viettäisivät Halloweenia yhdessä lastensa kanssa Pasadenassa.
Halloween-päivänä 31.10.1974 Ronald lähti vieläkin valkoiseen optikontakkiinsa pukeutuneena Jimin, Jimin lasten Marcin ja Kimberyn ja omien lastensa kanssa kiertämään taloja. Ulkona oli sateinen ilma. Lapset kulkivat edeltä, ja Jim ja Ronald seurasivat perässä. Ensimmäisessä talossa ei ollut ketään kotona. Lapset lähtivät juoksemaan seuraavaan taloon. Ronad jäi ryhmästä jälkeen. Pian hän ilmestyi pimeästä ja juoksi ryhmän kiinni kädessään viisi Giant Pixy Stixiä, värikkäitä paperikääreitä, joiden sisällä oli makeaa jauhetta. ”Sinulla on rikkaita naapureita. Katso, mitä he antoivat”, hän sanoi Jimille. Ronald antoi Timille kaksi Pixy Stixiä, Elizabethille yhden ja Marcille yhden.
He palasivat Jim Batesin kotiin lyhyen kierroksen jälkeen. Oven takana kävi ryhmä lapsia, jotka sanoivat ”karkki vai kepponen”. O´Bryan piti kädessään Pixy Stixiä ja kysyi, kuka haluaa sen. 11-vuotias Whitney Parker sai karkin.
Kotona Whitney leikkasi auki Pixy Stixiään auki keittiön tiskipöydällä, kun hänen äitinsä sanoi, että on aika mennä nukkumaan. Hän ei ollut saanut pakkausta auki, mutta otti karkin mukaansa, kun meni nukkumaan. Marc Bates heilutteli Pixy Stixiään ja pudotti vähän sen jauhoista lattialle, mistä hänen äitinsä rankaisi kieltämällä häntä syömästä karkkiaan sinä iltana. O´Bryanien kotona Ronald sanoi Timille, että tämä sai valita yhden karkin, jonka söisi ennen nukkumaanmenoa. Hän kannusti Timiä ottamaan Pixy Stixin. Timillä oli vaikeuksia saada jauhetta suuhunsa, ja Ronald pyöritti pakkauksen pilliä saadakseen sen löysentymään ja auttoi kaatamaan jauheen Timin suuhun. Tim sanoi jauheen maistuvan pahalta. Hän nieli sitä kaksi kertaa, ja Ronald haki Timile Kool-Aid-limonadia, jotta hän saisi huuhdeltua pahan maun pois suustaan. Lähes heti karkkijauhon nielaistuaan Tim alkoi oksentaa. Minuuttien sisällä hän kouristeli. Ronald kutsui ambulanssin, mutta oli liian myöhäistä. Tim kuoli, ennen kuin pääsi sairaalaan.
Jäljellä olleet Pixy Stixit saatiin nopeasti talteen. 11-vuotias Whitney Parker löydettiin nukkumasta Pixy Stix kädessään. Hänellä ei ollut ollut tarpeeksi voimaa avata tarralla suljettua pakkausta. Toiset Pixy Stixit löytyivät Marc Batesilta ja Ronaldin tyttäreltä Elizabethilta. Karkeista löytyi tappava annos syanidia. Timothyn vatsasta löytyi 16 milligrammaa syanidia. Hänen veressään oli syanidia 0,4 milligrammaa. 0,2 – 0,3 milligrammaa riittää tappamaan ihmisen.
Timothy O´Bryan
”Hän itki ja sanoi minulle ´isä, isä, vatsaani sattuu´. Hän oli kylpyhuoneessa oksentamassa. Hän kouristeli ja yritti haukkoa ilmaa, kunnes hän meni yhtäkkiä veltoksi”, Ronald kertoi medialle.
Päivä Timin kuoleman jälkeen hän lauloi kirkossa laulun ”Blessed assurance”. Laulun sanat ”tämä on minun tarinani, tämä on minun lauluni” hän oli muuttanut muotoon ”tämä on Timin tarina, tämä on Timin laulu”. Tämä kosketti kuuntelijoita, jotka itkivät kuunnellessaan Ronaldin laulavan.
Poliiseissa, jotka tapasivat Ronaldin Timin kuoleman jälkeen, hän herätti epäilyksiä. Hän ei itkenyt tai huutanut. Hän vaikutti liian viileältä, liian rauhalliselta ja liian tyyneltä ollakseen henkilö, joka on juuri menettänyt lapsensa. Ronald sanoi poliisille, ettei tiennyt, mistä kodista tai miltä kadulta hän oli saanut Pixy Stixit. Hän sanoi myös, että ovea oli avattu vain vähän, ja hän näki vain karkit antaneen käsivarren, ei kasvoja. Kun Ronald käveli poliisien kanssa naapurustossa, hän osoitti vihdoin talon, josta oli karkit saanut. Talo kuului Courtney Melvinille, joka oli Halloween-iltana ollut töissä Hobbyn lentokentällä myöhään iltaan ja tullut kotiin vasta 11 aikaan illalla. Yli 200 ihmistä pystyi todistamaan hänen alibinsa.
Poliisi sai selville, että Ronald oli tammikuussa 1974 ottanut molemmille lapsilleen 10 000 dollarin henkivakuutukset. Viisi päivää ennen Halloweenia hän oli ottanut heille toiset 20 000 dollarin henkivakuutukset. Hän oli myynyt äskettäin perheen kodin saadakseen maksetuksi valtavat velkansa. Hän oli kuitenkin edelleen velkaa lukuisille eri velkojille. Hän sanoi velkojilleen, että odotti saavansa suuren summan rahaa vuoden loppuun mennessä. Vain tuntien sisällä Timin kuolemasta Ronald oli soittanut vakuutusvirkailijalle henkivakuutusrahojen keräämisestä. Hän oli puhunut vaimolleen henkivakuutusrahojen käyttökohteista, ennen kuin Tim oli edes haudattu. Hän oli maininnut Floridan loman ja uuden kodin.
Muut kuolemaantuomittujen osaston vangit nimesivät Ronaldin Candymaniksi.
Ronaldin vaimo Daynene sanoi, ettei tiennyt miehensä suunnitelmista mitään eikä myöskään lapsille vähän ennen surmaa hankituista 20 000 dollarin henkivakuutuksista. Monen paikallisen mielestä sairaanhoitajana työskennellyt Daynene ei kuitenkaan ollut niin viaton kuin antoi ymmärtää.
Michael Roy Toney
29.12.1965 – 3.10.2009
Michael Ray Toney
28.11.1985 Texasin Lake Worthissa Hilltopin siirrettävien talojen alueella Joe Blunt, hänen vaimonsa Susan Blunt ja heidän lapsensa Angela Blount, 15 ja Robert Blount, 14, viettivät kiitospäivää Joen veljen Carl Blountin ja tämän pojan, lentäjäopiskelija Michael Columbuksen, 18, kanssa. Kiitospäivän aterian jälkeen noin viiden aikaan Ray lähti kotiinsa. Yhdeksän aikaan illalla Susan meni pitkäkseen ja Joe lähti Angelan, Robertin ja Michaelin kanssa ruokakauppaan hakemaan naposteltavaa ja kaljaa. Pian heidän lähtönsä jälkeen Susan kuuli koputuksen ovelta. Hän katsoi ulos ikkunasta, mutta ei nähnyt ketään pihalla ja meni takaisin makailemaan.
Kun Joe ja nuoret palasivat kaupasta, näkivät he talon kynnyksellä salkun. Teinit olivat innoissaan, koska ajattelivat, että siinä on joko rahaa tai arvokoruja. He veivät laukun sisään. Kun Angela avasi sen lukituksen, se räjähti. Joe, Angela ja Michael kuolivat välittömästi. Robert lensi räjähdyksen voimasta ulos ja sai pahoja palovammoja. Hänen kenkänsä sulivat kiinni hänen jalkoihinsa.
Poliisitutkinta ei edennyt mihinkään seuraavien 12 vuoden aikana. Poliisi tuli siihen tulokseen, että pommit oli tarkoitettu jollekin muulle ja jätetty vahingossa Blountien talon eteen. Blountien taloa vastapäätä asui mies, joka oli mukana huume- ja asekaupassa. Hän uskoi olevansa pommituksen tarkoitettu kohde.
Kesäkuussa 1997 tapahtui vihdoin läpimurto. Parkerin maakunnan vankilassa syytteitä ajokortitta ajosta odottava Chares Ferris kertoi poliisille, että Michael Toney, 32 oli tunnustanut rikoksen hänelle. Toney oli taparikollinen, jolla oli pitkä omaisuus- ja huumerikoshistoria. Kiitospäivän pommitusten sattuessa Toney oli 19-vuotias.
Poliisit kuulustelivat Toneyn ex-vaimoa Kimberly ”Kim” Toneyta, joka oli Toneyn tyttöystävä pommituksen aikaan ja Toneyn parasta ystävää, Chris Meeksiä. Kim ja Chris kertoivat, että syksyllä 1985 Toney oli tutustunut samoalaisiin tai havaijilaisiin miehiin ja viettänyt heidän kanssaan aikaa elokuvateatterissa Eulessissa. Viikkoa ennen kiitospäivää Chris oli kuullut Toneyn ja samoalaisten välisen keskustelun. Keskustelussa oli mainittu sanat ”sopimus” ja ”pommitus”. Muutamaa päivää myöhemmin Toney näytti Meeksille pommin salkussa ja sanoi, että hänen täytyi räjäyttää jotakin.
Kiitospäivän iltana Meeks, Toney ja Kim lähtivät Kimin asunnosta Toneyn Chevrolet Silveradolla. Toney otti salkun lava-autonsa takaosasta ja lähti Hilltopin asuinaluetta kohti. Hän palasi myöhemmin ilman salkkua. Toney oli naureskellut ja sanonut, että hän oli täyttänyt sopimuksen. Kim ei osannut yhdistää tapahtunutta kiitospäivän räjähdykseen, koska hän ei tajunnut, että he olivat olleet samalla alueella tuona päivänä. Kim ja Chris eivät olleet nähneet toisiaan 12 vuoteen, ja silti heidän kertomuksensa poliisikuulusteluissa olivat hämmästyttävän samankaltaiset. Kun Toney odotti oikeudenkäyntiä, hänen sellitoverinsa Filis Blankenship kertoi, että Toney oli sanonut hänelle, että hänelle tarjottiin 5000 dollaria pommituksesta vuonna 1985 ja että hän oli jättänyt pommin vahingossa väärän talon eteen.
Sittemmin Ferris ja Blankenship peruivat puheensa, ja Chris Meeks toistuvasti perui puheensa ja perumisen jälkeen sanoi kertoneensa totuuden. Mutta Kim ei ole koskaan muuttanut kertomustaan ja seisoo yhä sanojensa takana.
”Sitä ajatusta ei istutettu päähäni. Sen päivän tapahtumat kulkevat ajatuksissani joka päivä. Asiat tapahtuivat, kuten kerroin. Kertomukseni ei muutu, enkä tule perumaan sitä”, Kim sanoi.
Koska moni muu todistaja perui lausuntonsa ja osoittautui epäluotettavaksi, Michael Toney vapautettiin vankilasta syyskuussa 2009 kymmenen kuolemansellissä vietetyn vankeusvuoden jälkeen. Toney kuoli lokakuussa 2009 auto-onnettomuudessa. Syyttäjä ja Bountien suku ovat yhä vakuuttuneita Toneyn syyllisyydestä.
David Wayne Spence
18.7.1956 – 10.11.1984
David Wayne Spence
Ruokakaupan omistaja Muneer Mohammed Deeb, 22, oli ottanut 20 000 dollarin henkivakuutuksen tyttöystävälleen Gayle Kelleylle ja laittanut itsensä edunsaajaksi. Muneer kertoi liikekumppaninsa Karim Qasemin vaimolle, että jos Gaylelle tapahtuisi jotain, hän saisi rahat. Karim Qasemin ollessa paikalla Muneer kysyi David Spenceltä, tietääkö hän jonkun, joka voisi tappaa Gaylen hänen puolestaan. Spence sanoi Muneerille, että hän saisi jonkun hoitamaan homman, ja Muneer vastasi, että hän antaisi Spencelle rahaa surmasta.
Alkuillasta 13.7.1982 Spence ja veljekset Gilbert Melendez ja Andy Melendez ajelivat Koehne-puistossa Spencen autossa, kun he näkivät Gaylen näköisen tytön Raylene Ricen, 17 ja Kenneth Franksin, 18 kanssa ja puhuivat heidän kanssaan. Spence, Melendezit ja kolme teiniä joivat kaljaa ja polttivat marijuanaa. Spence kehotti nuoria tulemaan hänen kyytiinsä, jotta he voisivat hakea lisää kaljaa lähellä sijaitsevasta ruokakaupasta. Raylenen auto jätettiin Koehne-puistoon.
Spence ajoi toinen tyttö vieressään, ahdisteli tätä ja kosketteli tämän rintoja, mistä tyttö valitti. Spence sanoi tytölle, ettei tämä voinut sanoa hänelle, mitä hän saa tehdä. Spence pysäköi auton pian Koehne-puistoon. Hän otti puukon esille ja käski tyttöjen riisua vaatteensa ja nämä tottelivat. Spence raiskasi vuorotellen molemmat tytöt. Anthony Melendez raiskasi Raylenen ja Gilbert Melendez toisen tytön. Spence palasi sitten toisen tytön luo veitsen kanssa, viilsi ja puukotti tätä, minkä jälkeen Anthony Melendez puukotti tyttöä Spencen puukolla, minkä jälkeen Spence puri tyttöä monta kertaa ja puukotti häntä uudelleen. Sitten Spence palasi autoonsa, missä hän puukotti Kennethin ja Raylenen kuoliaaksi. Kennethiä puukotettiin monta kertaa sydämeen.
Tyttö, jota Spence ja Melendezit olivat luulleet Gayle Kelleyksi, ei kuitenkaan ollut Gayle vaan Jill Montgomery, 17, joka muistutti ulkoisesti hyvin paljon Gaylea. Surman jälkeen Muneer Deeb sanoi Karim Qasebile, että jos Gayle olisi ollut Kenneth Franksin seurassa surmailtana, hän olisi rikas nyt. Kun hän oli maksanut Gaylen henkivakuutuksen toisen maksun, hän sanoi Qasimille: ”Odota, niin näet. Hän kuolee aivan kuten he”. Gayle Kelleylle Muneer sanoi, että Kenneth Franks sai, mitä ansaitsi. Toisen kerran hän sanoi Gaylelle: ”Se olin minä. Minä tapoin ne nuoret”. Hän sanoi heti perään, että se oli vain vitsi. Syyskuussa 1982 Doris Tucker kuuli, kun David Spencen tyttöystävä vaati Spencen rahoja Muneer Deebitä ja Deebin käskevän naisen ulos kaupastaan.
Gilbert Melendez todisti oikeudessa, että hän oli tavannut Deebin Spencen kautta ennen murhaa. Vakuutusvirkailijalle, jonka kanssa Muneer oli asioinut ottaessaan Kelleylle henkivakuutuksen, Muneer sanoi, että ”sen tytön, joka oli täällä viimeksi ja jolle myit vakuutuksen, hänen piti olla heidän joukossaan”.
Anthony Melendez sai 99 vuoden tuomion ja Gilbert Melendez elinkautisen. Muneer Mohammed Deeb tuomittiin kuolemaan, mutta hänen tuomionsa kumottiin myöhemmin ja hän sai uuden oikeudenkäynnin, jonka jälkeen hänet vapautettiin 6 vuoden vankeuden jälkeen. Muneerilla on nykyään menestyvä taksiyritys.
Billy Ray Nelson
Billy Ray Nelson
Charla Wheat, 18, oli muuttanut Texasin Big Springiin 1,5 vuotta aiemmin. Hän asui yhdessä viidennellä kuulla raskaana olevan Carol Maynardin, 20, kanssa. 23.2.1991 Carlan naapuri Billy Nelson tuli heidän ovelleen kysymään, voisiko hän käyttää puhelinta. Charla päästi hänet sisään.
Nelson kävi katkaisemassa heidän puhelimen johtonsa ja puukotti sen jälkeen Charlaa. Carol Maynard oli sängyssä, ja Nelson pakotti hänet nousemaan ylös ja tulemaan olohuoneeseen, missä verta vuotava Charla oli polvillaan. Nelson käski naisia riisumaan vaatteensa ja sanoi, että hän tappaisi molemmat, jos he eivät tottelisi. Hän pakotti naiset tekemään seksuaalisia tekoja itselleen ja toisilleen. Sitten hän puukotti Carolia kaulaan ja iski Charlaa uudelleen puukolla. Sen jälkeen Nelson poistui. Charla alkoi kirkumaan, minkä Nelson kuuli, ja tämä palasi taloon. Hän puukotti Charlaa vielä 13 kertaa ja lähti sitten pois. Carol oli esittänyt kuollutta. Hän sai hälytettyä apua ja tunnisti Nelsonin surmaajaksi. Nelson sanoi tekonsa yksinkertaiseksi syyksi sen, että hän oli humalassa ja halusi seksiä.
Alvie Copeland Kiles
s. 21.4.1961
Alvie Copeland Kiles 1989
Alvie Copeland Kiles nyt
Valerie Gunnell
Tammikuussa 1989 Alvie Kiles, 27, muutti yhteen tyttöystävänsä Valerie Gunnellin kanssa. Valeriella oli kaksi lasta, 5-vuotias Shemaeh Gunnell ja 9 kuukauden ikäinen LaCresha Gunnell. Alvie käytti kokaiinia, ja hänellä oli tapana varastaa Valerien ruokakuponkeja saadakseen lisää rahaa huumeisiin. Pariskunta alkoi pian yhteen muuton jälkeen riidellä kuponkien varastamisesta.
9.2.1989 heillä oli taas riitaa samasta asiasta. Valerie löi Alvieta kasvoihin. Alvie sanoi hänelle, ettei lyö toista kertaa. Riidan yhteydessä Valerie löi Alvieta taas kasvoille, jonka jälkeen Alvie poistui asunnosta, haki autostaan rengasraudan ja palasi asunnolle. Hän löi Valerien rengasraudalla tajuttomaksi. Valerie tuli kuitenkin tajuihinsa ja kysyi Alvielta ”miksi teet tämän”, jonka jälkeen Alvie löi häntä uudelleen rengasraudalla päähän.
Valerien lapset Shemaeh ja LaCresha itkivät ja huusivat. Alvie päätti tappaa heidät, koska he olivat silminnäköijöitä. Hän löi lapsia yhteensä ainakin 14 kertaa rengasraudalla. Surmattuaan Valerien ja lapset hän kääri Valerien ruumiin mattoon ja laittoi lasten ruumiit mustiin muovipusseihin. Hän kävi heittämässä lasten ruumiit Colorado-joen kanavaan. Lastenhuoneen sängylle jäi kaksi suurta verilammikkoa. Verta oli myös toisen makuuhuoneen seinillä, verkoissa, katossa ja ovessa. Olohuoneen kokolattiamatto oli veressä kuten myös olohuoneen tuoli.
Shemaeh ja LaCresha Gunnell
Shemaeh Gunnell
Myöhemmin iltapäivälä Alvie istui Valerien autossa Yuman puistossa ja sanoi Kale Johnsonille tappaneensa Valerien ja lapset. Johnson ei uskonut hänen puheitaan, joten hän vei Johnsonin Valerien asuntoon, jossa Johnson näki Valerien ruumiin ja verta kaikkialla seinissä ja katossa. Johnson yritti lähteä asunnosta, jolloin Alvie löi häntä luudanvarrella. Äidilleen Alvie sanoi, että oli ”hoidellut lapset” myös, koska ”he voivat puhua”. LaCresha Gunnellin ruumis löytyi kuusi päivää myöhemmin kanavasta Meksikosta. Shemaehin ruumista ei koskaan löydetty.
) ja jo silloin ihmettelin, millaista helvetin porukkaa sitä maan päällä oikein tallaa. No tämä dynaaminen pari ei onneksi enää vaikuta tässä hiippakunnassa.