Anna-vauva jätettiin sairaalaan 31 vuotta sitten - missä on

[murjaani]

Tuo Maigretin linkkaama juttu on kiintoisa.

Ja itse asia, siis mahdollisuus jättää lapsi johonkin anonyymisti, on kyllä sinänsä kinkkinen että polkeehan se lapsen oikeutta saada tietää juurensa. Mutta jos vaihtoehtona on surmaaminen niin pienempi paha, minusta.

Varmaan sitä suurempi merkitys mitä aborttikielteisempi yhteiskunta ja mitä enemmän parisuhdetta korostava.

Kylli: on totta että Anna on aikuinen. Ehkäpä äitinsä huomaa ilmoituksen ja ottaa yhteyttä.

Minulle kyllä ensimmäinen kysymys näissä on se miksi. Siis että miksi äiti on jättänyt lapsensa. Ja silloin minulle tulee mieleen että on raiskattu joko sukulaisen tai vieraan toimesta, hyvin nuorena raskaaksi tullut tai holtitonta elämäntapaa elänyt. Ja onhan se psykoosivaihtoehtokin. Minulla tuo reaktio on niin vahva etten osaa ollenkaan ajatella näitä tapauksia ilman sitä miksi-kohtaa.

Sama jos kuulen että joku tehnyt itsarin. Silloin kysyn aina miten. En vaan osaa sitä käsitellä ilman.

[Kylli]

Tarkennan hiukan. Tietenkin syitten pohtiminen on ihan luonnollista. Itse vain koen sen pohtimisen ilman ainuttakaan vinkkiä valinnan tekijästä turhauttavana. Loputon suo. Nuo mainitsemasi varsin synkät vaihtoehdot ovat vain mikro-osa todellisista ja siltikin se totuus on taatusti toisenlainen kuin mikään, mitä me täysin vieraina voimme päätellä. Eli minun mielestäni pelkää vaihtoehtojen luetteleminen ei ole mielekästä.
Kannattaa myös muistaa, että kun sen tekee julkisesti (lue: täällä) niin prosessihan on tuttu: seuraavalla sivulla joku edellisen sivun heitto on jo muuttunut faktaksi.

Veikkaisin, että Anna ainakin lueskelee nettiä nyt juuri aika tiiviisti.

[murjaani]

Totta, Kylli. Tuskin ihan ulkopuolisena osaa mitenkään arvata kenenkään tilannetta. Mutta en osaa kuvitella muuta kuin synkkää syytä. Jotenkin semmoinen "rakastuttiin lukiossa, matti kävi armeijan ja luki kirurgiksi, maija sairaanhoitajaksi ja laitettiin punainen tupa. syntyi lapsi ja vietiin kopassa sairaalaan portaille" ei tunnu mahdolliselle. Mutta meitä on niin monella taustalla.

Toivotaan tälle tarinalle hyvää loppua!

[Mat-Lock]

2) Kun joku miettii lapsen jättämistä nimettömänä löydettäväksi, toinen skenaario on varmaan tätä Kouvolassa juuri valittua lähenevä eli lapsen surmaaminen. Pidetään tämä hengissä muiden hoitoon jättäminen mahdollisena, jooko? Se on kuitenkin pienempi paha, ainakin minusta, kuin lapsen surmaaminen. Ei käynnistetä äidin identiteetin selvitysrumbaa.

En millään jaksa uskoa, että joku päättää surmata lapsensa jonka muuten olisi jättänyt henkiin sen vuoksi, että tämän tapauksen äidistä paljastuu 30 vuoden päästä synnytyksestä lapselle jotain.

3) Lapsesta luopumiseen johtanut syy voi olla sellainen, ettei lapsi sitä hevillä kestä. Sukurutsa tai raiskaus, esimerkiksi.

Eiköhän Anna itse ole funtsinut tätä.

4) Lapsen identiteetin salaamisen takana voi olla myös äidin halu suojella lasta tämän isältä.

On vanha mies jos on enää hengissäkään.

[murjaani]

En millään jaksa uskoa, että joku päättää surmata lapsensa jonka muuten olisi jättänyt henkiin sen vuoksi, että tämän tapauksen äidistä paljastuu 30 vuoden päästä synnytyksestä lapselle jotain.

Minusta taas olisi ihan "loogista" (makaaberi sana tilanteissa joissa kai ollaan siellä psykoosin rajamailla, mutta menköön) että jos lapsensurmaajaa silitellään päähän ja anonyymia luovuttajaa jahdataan vielä 30 vuoden päästäkin niin voisi ihan hyvin ottaa ilmat siitä mukulasta siinä ja silloin. Varsinkin jos ei ole sitä lasta virallisesti synnyttänyt; silloinhan riittää kun sen saa hiljaisesti jonnekin ja hankkiutuu itse eri paikkaan. Hyi kun kylmää kirjoittaakin näin! Mutta siis tosiaan kuvittelisin että jos on ne vaihtoehdot tuossa niin parempi jos voi valita sen elossa hylkäämisen.

Isän iästä. Jos tuo Anna on 31 niin eihän se isä ole välttämättä kuin 45. Kyllähän 14-vuotiaskin jo siittämään kykenee. Mutta ei se isästä aiheutuva uhka varmaan todennäköinen ole, siis nyt. Mutta aikanaan on äiti voinut kokea, aiheesta tai aiheetta, että on turvallisempaa ettei isä ole yhteydessä lapseen.

Mutta reaktio tähän muiden oikeuteen paljastaa äiti on kiinnostavaa! Vaikuttaa että olen vähemmistössä tässä kannassani. Ja olen kyllä enemmistön kannalla siinä että tämän Annan oikeus tietyllä tasolla on saada tietää historiastaan. En vain itse kovin korkealle noteeraa sitä oikeutta tietää alkuperäänsä - siis korkealle verrattuna oikeuteen elää. Maailman sivuhan sitä on ollut niitä joilla ei virallista isää ole ja niitä jotka vain luulevat että äidin aviomies on oma isä.

Mutta saattaa olla että olen ihan hakoteillä siinä että se surmaaminen ja anonyymi hylkäys edes olisivat vaihtoehtoja. Ehkä lapsensurmaaja ei voi edes kuvitella sen tason irtautumista lapsesta. Ja kääntäen, ehkä ne jotka uskovat että maailmassa joku voi tarjota lapselle hoivan vaikka he eivät itse voisi eivät koskaan sitä lapsensurmaa edes harkitse. Tästä joku profiloinneista tietävä voisi osata valaista?

edit: kommentti: hirveesti mutta-sanaa. pahoittelen.

[devil_doll]

Abortinvastustajien kannattaisi miettiä sitä, että Suomen nykyinen aborttilainsäädäntö on vastuussa siitä, ettei tällaisia vastasyntyneen heitteillejättöjä meillä enää nykyisin juuri tapahdu. Samoin maallistuminen on pelkästään hyvä asia mitä seksuaalimoraalin seurauksiin tulee.

Olisi tietysti hyvä, jos lapsen äiti voisi kirjoittaa vaikka nimettömän kirjeen lapselleen, jossa kertoisi asian taustat. En kuitenkaan pidä sellaista ratkaisua kovin todennäköisenä, sillä äiti voi olla joko narkkari, joka tuskin on enää elossa, tai uskonnollisen painostuksen uhri, joka ei varmasti tule esiin rakennettuaan elämänsä toisaalla.

[AnnoDomini]

Poistettu asiatonta tekstiä. Nimimerkki AnnoDomini: olet sangen vähillä ansioilla täällä. Kannustamme sinua siis lämpimästi skarppaamaan.

Jermo

[texfor]

Mielestäni näitä on ihan turha kaivella. Lapsen äiti ( ja isä) ovat ne henkilöt jotka ovat lapselle koko hänen elämänsä tarjonneet ruuan, katon pään päälle ja rakkautta.
Aivan turhaan romantisoidaan ja etsitään henkilöä joka on aikoinaan ratkaisunsa tehnyt. Suuremmalla todennäköisyydellä "äiti" paljastuu veneen alla asuvaksi alkoholistiksi kuin aatelis suvun kunnioitetuksi jäseneksi. Monissa maissa on sitäpaitsi kohdunvuokraus ja sijais synnyttäminenkin laillista. Ei se että kantaa lasta sen 9kk ja synnyttää sen vielä kenestäkään äitiä tee. Aika paljon muutakin siihen tarvitaan.

[jmit]

"Mielestäni näitä on ihan turha kaivella."

Hyvin on sinuun uponnut feministinen propaganda. "Ei ne geenit ole tärkeitä, vaan rakastavat vanhemmat."

Mutta, kun ne geenit nyt vain ovat tärkeät. Ensinnäkin, koska sinuakaan ei olisi olemassa ilman noita halveksumiasi geenejä. Toiseksi lähes jokainen ihminen haluaa olla selvillä omasta geneettisestä taustastaan ja se ei koske ainoastaan isää ja äitiä, vaan myös laajemmin sukulaisia sekä vieläpä elinympäristöä ja kulttuuria, josta nuo ovat lähtöisin.

Näin se vaan ikävä kyllä menee vaikka sinä kuinka haluaisit, että maailma olisi sellainen kuin feministitädit sinulle propagoivat. Tädit haluavat alistaa lapset omaksi oikeushyväkseen, tavaran asemaan. Mutta ei se noin mene. Lapsi kasvaa aikuiseksi ja ryhtyy etsimään juuriaan.

[murjaani]

Hyvin on sinuun uponnut feministinen propaganda. "Ei ne geenit ole tärkeitä, vaan rakastavat vanhemmat."

Miten tämä on sinusta feministinen ajatus? Liittyykö se miehen/isän asemaan vai yksinäisen naisen adoptioon vai mihin?

Suhtaudutko kielteisesti kaikkeen ei-biologiseen vanhemmuuteen (siis sijoitukset ja adoptiot ja uusperheet) vai onko kysymys nimenomaan tiedosta, siis että on ok jos kasvattaja on muu kuin biologinen isä tai äiti, kunhan lapsella on pääsy biologisen vanhempansa tietoihin ja samalla siis mahdollisuus tutustua omiin juuriinsa?

Tämä kysymys ilman sarvia ja hampaita, on vain itselle uusi tuo feministinen kytkentä.

[texfor]

" Ensinnäkin, koska sinuakaan ei olisi olemassa ilman noita halveksumiasi geenejä.

Häh? Nyt meni kyllä yli hilseen!
Halveksunko mä geenejä. Mitä halveksumista niissä on?

Lähipiirissä on ihan tarpeeksi ihmisiä joilla on omaan äitiin/isään/sisarukseen joko äärimmäisen tulehtunneet tai jopa täysin katkenneet välit. Tiedän myös yhden perheen jossa kaksi nuorinta lasta on vanhemmille kaikki kaikessa ja erittäin "rakastettuja". Kaksi vanhinta taas eivät tunnu vanhemmille merkkaavan mitään (kaikki lapset ovat siis samoista vanhemmista). Toinen noista vanhemmista lapsista kertoi kerran ettei hän muista että äiti olisi koskaan pitänyt häntä edes sylissä...

Joten edelleen olen sitä mieltä, että lapsen isä ja äiti ovat ne henkilöt jotka ovat tuon vaativan tehtävän kunnialla suorittaneet, vi**t biologisuudesta.

[Kylli]

Mitenkähän tämä teema nyt liittyy siihen, että Anna toivoo saavansa yhteyden biologiseen äitiinsä?

[IceQueen]

Minulla on kyllä sellainen käsitys, että jos kyseessä on ollut nuori/pieni/peräti normaali kokoinen nainen ja ensisynnyttäjä, niin joitakin ongelmia synnytyksessä olisi tullut. Kipu on hirveä, paikat repeää.. Voidaanko siis olettaa, että kyseessä olisi myös voinut olla jo useamman lapsen synnyttänyt ja näin ollen itse voipa henkilö. Lapsia voinut olla jo liikaa, ei ruokaa ja lapsesta luopuminen ainoa vaihtoehto.

Ps. Seksiä ei tarvitse harrastaa, jos ei ole valmis ottamaan vastuuta sen seurauksista (ihan yleisesti kaikille )

[Tampereen Tyttö]

No, riippuu vähän lapsen koosta yms miten ensisynnytyskin sujuu. Kyllä niitä löytyy, jotka selviävät siitä urakasta noin neljässä tunnissa, eivätkä tarvitse edes ompeleita. Aivan tavallisia, tai jopa pienikokoisia ensisynnyttäjiä siis.

Joku kuitenkin ilmeisesti on osannut sitoa napanuoran, muutenhan vauvan asiat olisivat olleet huonommin.

[hannu hanhi]

Kyse ei ole mistään ihan pienistä asioista. Tällaisiin kuvioihin liittyy paljon kieltämistä ja salaamista. Olin lukioikäinen, kun äitini kertoi, että hänen siskonsa eli tätini oli synnyttänyt 15-vuotiaana itseni ikäisen lapsen, joka oli välittömästi sijoitettu toiseen perheeseen. Kaiken huippu oli, että olin liikkunut samoissa piireissä tuon lapsen kanssa tietämättä, että hän oli serkkuni.

Äitini vannotti, etten saa sanoa tuolle toiselle pojalle, että olemme biologisesti serkkuja. Samoin hän vannotti, etten saa kertoa tädilleni, että tiedän asiasta. Enpä vielä tänäkään päivänä tiedä, tietääkö tuo toinen lapsuusympyröistä tuttu kaveri minua serkukseen. Tätini ei myöskään tiedä, että tiedän asiasta. Hän ei tietääkseni ole itse halunnut olla yhteydessä tuohon lapseen eikä lapsi ole kai yrittänytkään selvittää biologisia vanhempiaan.

Äitini koti ei ollut millään tavalla uskonnollinen, mutta tätini raskaus nuorena ja varmasti karvaalta tuntunut lapsen menettäminen ovat olleet perheessä todella vaikeita asioita. Siksi en ihmettele, jos tuon Annan biologisen äidin on vaikea olla yhteydessä lapseensa.