Ei tässä ole kyse vain bruttokansantuotteesta. 80-luvulla Suomessa työttömyys on ollut 3%. Sosiaalituet olivat suuria silloisiin hintoihin nähden. Taloudellisen nousukauden ja alhaisen työttömyyden aika ennen suurta inflaatiota oli ilmapiiriltään sellainen, että sillä oli positiivinen vaikutus lapsiin. Silloin käytännössä kaikilla, jotka halusivat tehdä töitä, oli töitä. Kyllä 90-luvun lama vaikutti radikaalisti lapsiperheisiin, jos toinen tai molemmat vanhemmista jäivät työttömiksi. Työttömyys aiheuttaa monia sosiaalisia ja usein mielenterveydellisiäkin ongelmia ja lisää päihteidenkäyttöä ja sitä kautta myös perheväkivaltaa. 70-luku oli käsittääkseni ainakin osittain laskusuhdannetta, eikä 60-luvullakaan elämä ollut helppoa. Kyllä jokainen sukupolvi on erilainen, ja kansantaloudellisen tilanteen luoma yleinen ilmapiiri vaikuttaa lapsiin.Jimt kirjoitti:Sen sijaan voin sanoa, että sirun perustelut ovat tässä asiassa aikamoista roskaa. Ei valtiontalouden kunnon perusteella vaan voi vetää johtopäätöksiä yksittäisten ihmisten tilanteesta. Ensinnäkin muita vaikuttavia muuttujia on aivan helvetiksi ja toiseksi yksittäisten perheiden hyvinvointi korreloi vain hyvin löyhästi bruttokansantuotteen kanssa.
Missään kohtaa en ole sanonut, että kansantalous olisi ainoa ihmiseen vaikuttava tekijä. Tärkein kehittyvään lapseen vaikuttava tekijä on vanhemmat ja heidän tapansa kasvattaa, mutta siihen vaikuttavat väkisinkin sellaiset kansantalouteen liittyvät tekijät kuin työttömyys, hintojen taso, inflaatio, valtiontukien suuruus jne.
Se että 80-luvulla lapsilla oli helpompaa lapsena, teki meistä mielestäni empaattisemman sukupolven kuin aikaisemmat sukupolvet. On helppo tuntea myötätuntoa muita kohtaan, jos itsellä on ollut asiat edes jollakin tasolla hyvin, ja empatia kehittyy nimenomaan lapsena (ei sillä, että läheskään kaikki 80-luvulla syntyneet olisivat empaattisia, tai ettei empaattisia ihmisiä olisi muiden ihmisten joukossa, jos joku taas haluaa lukea tekstiäni kirjaimellisesti). Toisaalta kun elämä oli suhteellisen helppoa, niin se aiheuttaa myös sitä, ettei haluta ottaa riskejä niin paljon kuin aikaisemmat sukupolvet (ihminen jolla on asiat hyvin, ei ota niin helposti riskejä, koska hän kokee, että hänellä on paljon menetettävää, jos riskinotto ei kannata). Tähän mielestäni liittyy se, ettei nuoremmassa sukupolvessa ole enää sellaisia todella kovia ja pelottavia rikollisia kuin vaikkapa joku Kanaali-Koskela, joka surmatessaan Raumalla kaksi miestä oli nuorempi kuin vanhimmat 80-luvulla syntyneet nyt.
Eniten julkisuutta saaneet 80-luvulla syntyneet rikolliset taitaa olla tämä mies, joka tuskin olisi tappanut ketään ilman vanhempaa miestä, laukkusurmaajat, joiden "kovuus" riitti avuttoman naisen myrkyttämiseen (jos ovat syyllisiä), Otto Martikainen, joka tappoi tytön ja Markus Österlund ym. jotka aseella ampuivat aseettoman vanhemman pariskunnan. Mikään näistä rikoksista ei heijasta "kovuutta".