Henkilöt "vailla vakituista asuinpaikkaa Suomessa" kirjattiin muistaakseni x ajan jälkeen Helsingin kaupungin väestökirjanpitoon, riippumatta heidän todellisesta kotipaikastaan tai oleskelupaikastaan. Tähän lukuun kuului sekä Suomessa että ulkomailla asuvia, ja mm. ilman katoamisilmoitusta hukassa olevia vainajia...19736 kirjoitti:Mieleeni juolahti tuosta osoitekirjasta että oliko tuohon aikaan vielä voimassa laki joka velvoitti henkilön asumaan jossain tietyssä osoitteessa. Eli suomeksi sanottua piti olla kunnon kansalaisella kiinteä osoite. Jos ei vakituista osoitetta löytynyt henkilö katsottiin irtolaiseksi ja hän joutui yhteiskunnan ohjaamaksi eli sai kutsun työsiirtolaan tms.
Tätä taustaa vasten ihmisten oli paljon tärkeämpää pitää osoitetietonsa kunnossa ja luulisi että tällaisia pimeitä vuokralaisia tai alivuokralaisia ei olisi ollut. Eli talon silloinen osoiterekisteri voisi pitää hyvinkin paikkansa sen aikaisista asukkaista.
Kertokaa ketkä tiedätte siitä ajasta paremmin?
Pimeitä vuokralaisia toki oli, mutta esimerkiksi nuo Soffarin kerrostalot tuona aikana eivät kai olisi olleet kovin otollisia tuollaiseen vuokraustoimintaan. Irtolaisuus oli - tosin vähenevässä määrin - itsessään rangaistava teko. Mutta tuollainen satunnaisesti taloudessa vieraileva - ja mahdollisesti muutamia vuorokausia majaileva - persoona olisi ollut potentiaalinen tekijä. Pitempään tai usein kyläilevät vesimaksun laistajat olivat luonnollisesti talonmiehen tiedossa ystävällisten naapureiden toimesta.
Muuten: Meilläkin erään vanhan pariskunnan miehen vammautuminen ja eräs taloyhtiön omaisuuteen kohdistunut ilkivallanteko osoittautuivat ko. pariskunnan aikuisen pojan syyksi. 90% pitkäaikaisista naapureista ei edes tiennyt tämän murheenkryynin sielun olemuksesta tai edes kaverin olemassaolosta, eivätkä vanhemmat jälkikasvuaan erityisesti olleet naapureille hehkuttaneet. Näin 70-luvulla.