Matti Yrjänä Joensuu kuollut

[Peräkylän Maigret]

Hieno rikoskirjailija on poistunut joukostamme valitettavan varhain.



http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Yrj% ... A4_Joensuu

Matti Yrjänä Joensuu (31. lokakuuta 1948 Helsinki – 4. joulukuuta 2011) oli Suomen arvostetuimpia rikoskirjailijoita. Joensuun tuotanto koostuu 12 romaanista. Hänelle myönnettiin Valtion kirjallisuuspalkinto 1982, Vuoden johtolanka -palkinto 1985, 1994 ja 2004, ja hän oli kaksi kertaa Finlandia-ehdokkaana. Joensuu valmistui poliisiksi vuonna 1973 ja toimi rikostutkijana Helsingin poliisilaitoksen väkivaltatoimistossa sekä päivystävänä ylikonstaapelina, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2006.

Joensuun romaanien päähenkilö, vanhempi konstaapeli Timo Harjunpää, on sympaattinen henkilöhahmo, joka suhtautuu yhtä inhimillisesti työssään kohtaamiinsa rikollisiin kuin perheeseensä. Joensuu kuvaa myös henkilöittensä ajatusmaailmaa.

Vuosikymmenen tauon jälkeen Joensuu julkaisi vuonna 2003 romaanin Harjunpää ja pahan pappi, joka käsittelee harhaluulojen vallassa satunnaisia uhreja Helsingin metron alle tyrkkivän Markus Luukas Paavali Heinon tapausta. Uusin Harjunpää-romaani, Harjunpää ja rautahuone, ilmestyi syyskuussa 2010[1].

Joensuun teoksia on käännetty 14 kielelle: englanniksi, bulgariaksi, hollanniksi, italiaksi, norjaksi, puolaksi, ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi, slovakiksi, tanskaksi, unkariksi, venäjäksi ja viroksi.

Juontaja Anu Harkki on Joensuun tytär. Joensuu kuoli sairauskohtaukseen 63-vuotiaana joulukuussa 2011[2].

[Mariacka]

Rauha hänen sielulleen.

Joensuu halusi omalla tavallaan parantaa maailmaa. Kuulin hänen joskus kertoneen koulumaailmasta, jossa erästä poikaa kiusattiin muun muassa viemällä häneltä pipo. Hän oli kertonut itse olleensa tuo poika.

Joensuu ymmärsi hyvin vähäosaisten, pikkurikollistenkin elämää ja kuvasi sitä realistisen lämpimästi kunnioittaen jokaisen ihmisarvoa. Hieno mies ja hieno kirjailija.

[Spekultantti]

Syvä kumarrus hienon kirjailijan ja ihmisen muistoksi! Tuntuu haikealta, että noutaja tuli juuri nyt, kun Joensuu löysi taas luovuutensa hiljaisten vuosien jälkeen. Rautahuone oli realistinen, mutta jätti muiston inhimillisyyden merkityksestä, joka oli Joensuun johtotähtenä kirjallisella uralla.

Toisaalta taas, onko hienompaa hetkeä poistua näyttämöltä, kun juoni kulkee ja yleisö elää mukana.

Muistan lukeneeni jostakin Joensuun kirjasta, vai oliko haastattelusta, että lähes jokaisesta Helsingin kadunkulmasta nousee mieleen muisto rikoksesta, joka on juuri niillä kulmilla tapahtunut. Rankkaa elää sellaisten muistivälähdysten kanssa, mutta Matti Yrjänä Joensuulla on kyky siirtää kokemuksiaan kirjoihin.

[MEG]

Joensuu oli varmaan eniten lukemani suomalainen rikoskirjailija. Ei sortunut tusinatuotantoon, vaan julkaisi silloin varvoin kun oli jotain ideaa.
Nuoremmat kirjailijat saavat hyviä vaikutteita hänen tuotannostaan.

[Peräkylän Maigret]

Olen lukenut kaikki Joensuun romaanit useimmat jopa pariin kolmeen kertaan. Ne ovat hyvää kirjallisuutta ja sellaiseen voi aina palata vuosien päästä uudelleen.

Joensuu kuvaa tarkasti miljöönsä ja kirjojen sivuilta saatan löytää nuoruuteni kotikaupunkini tutut kulmat , korttelit ja lähiöt sellaisena kuin ne olivat. Harjunpää ja heimolaiset vie minut Oulunkylän Pikkukosken maisemiin eräälle tanssilavalle joka siellä silloin tosiaan oli ja sieltä sitten Vallilan puutalokortteleihin tummien asuntoihin. Teoksessa Harjunpää ja pyromaani kuvataan taas kovamaineisen Toukolan ja Kumpulan puutalojen asukkaiden elämää ennen. Harjunpäätä hivenen pelottaa kävellä yksin siellä yöllä postatessaan pyromaania, ajatus joka tuntuu ehkä hieman oudolta nykyisen rauhallisen viheridyllin näkökulmasta ajatellen.

Teoksessa Harjunpää ja poliisin poika Joensuu oli aikaansa edellä pystyen näkemään yhä nuorempien ja juurettomien lasten ja nuorten syyllistyvän raakoihin henkirikoksiin.

Joensuu kuvaa rikollisia ja marginaaliväestöä humaanilla tavalla demonisoimatta heitä mutta unohtamatta kuitenkaan uhrien ja heidän omaistensa kärsimystä ja tuskaa. Poliisia kuvataa paikoin ankaran kriittisesti ja kaikki kolleegat eivät välttämättä pitäneet häen kirjoistaan.

Tavallisen arkipäivän ja sen tilanteiden luoman hienovireisen ahdistuksen kuvaajana Joensuu on myös mestari.

[dollarfrossa]

Tavallisen arkipäivän ja sen tilanteiden luoman hienovireisen ahdistuksen kuvaajana Joensuu on myös mestari.

Minulle on jäänyt mieleen absurdi ahdistus jostain tuotannon alkupään kirjasta - Harjunpää oli ollut mukana ruumiinavauksessa ja tarvitsee vainajan sormenjäljet. Hänelle leikataan kätevästi tätä varten sormet irti ja mukaan.

Määrärahojen puutteessa ei parempaa kulkuvälinettä ole käytössä vaan Harjunpää joutuu matkustamaan sormien kanssa ratikalla Meilahdesta Sofiankadulle ja alkaa kesken matkan panikoida siitä rikkooko hän mahdollisesti jotain kansanterveyshygieniasääntöä vastaan kuljettamalla yleisölle tarkoitetussa liikennevälineessä menehtyneen ruumiinosia ilman asianmukaista pakkausta ja lupaa...

Näissä pienissä mutta turhaan paisuvissa päänsisäisissä peloissa Joensuu oli todellakin loistava. Kuten myös nyt jo kadonneen Helsingin kuvauksessa.

[anneli1]

Nyt vasta hokasin tämän surullisen uutisen poliisikirjailija Joensuun poismenosta.

Hienoa kirjallista työtä hän todellakin teki, ei voi kieltää. Mutta minua (olenhan tosi pikkusielu) ärsytti romaaneista pursuava myötätunto milloin mitäkin tappajaa tai linnanjätkää kohtaan. Joensuu yritti selittää, että jotkut yksilöt ikään kuin vain tahtomattaan "ajautuivat" tilanteisiin, joissa väkivalta ja/tai vääryys oli ainoa keino ratkaista asiat ja, kuinkas muutenkaan, yhteiskunnan syytä, joopa joo.

En tiedä miten pätevä oli poliisitointa hoitaessaan tämä roolihahmo Harjunpää, mutta minusta tuolla mentaliteetilla varustettu lainvartija oli väärällä alalla. Jotenkin niin rikollisten puolella ja oman elämän kotihuolineen vaivaama, ettei oikein erottanut mikä oli tärkeää, mikä vähemmän olennaista.

Karmivinta kerrontaa sisälsi mielestäni romaani Possu ja paavin panttivangit, krrr!!

[mikko1979]

Hyvä kirjailija poistui keskuudestamme. Enää ei sitten ilmesty uusia Harjunpäitä. Olen lukenut kaikki Harjunpäät, lukuunottamatta uusinta kirjaa, eli Harjunpää ja rautahuone. Kirjahyllystä löytyvät Harjunpää ja pyromaani, Harjunpää ja ahdistelija, Harjunpää ja rakkauden lait, Harjunpää ja rakkauden nälkä, Harjunpää ja pahan pappi ja Harjunpää ja rautahuone. Lisäksi löytyy VHS:nä elokuva Harjunpää ja kiusantekijät ja viimeinen jakso sarjasta Harjunpää ja heimolaiset, lisäksi löytyy dvd:nä Harjunpää ja pahan pappi. Olisi kiva nähdä tv:stä Harjunpää ja ahdistelija ja Harjunpää ja kylmä kuolema, (kirjan nimi oli Harjunpää ja kapteeni karhu). Vuonna 2000 ollessani opiskelemassa Oulussa, kävimme Oulun kirjastossa ja huomasin siellä, että lainattavien vhs-kasettien joukossa onkin kasetit Harjunpää ja ahdistelija ja Harjunpää ja kylmä kuolema. Lainasin kasetit ja katsoin ne rauhassa koulun asuntolassa. En ollut aikaisemmin nähnyt tuota Harjunpää ja kylmä kuolema, (hiukan harhaan johtava nimi).

[MEG]

Mielestäni Harjunpää-filmit ovat olleet onnistuneita , lukuunottamatta viimeistä ;Olli Saarelan ohjaamaa "pahan pappia" joka on kehnoimpia näkemiäni Suomalaisia filmejä. Joensuun ja Harjunpään nimet on laitettu mainostamaan täysin eri lajityypin tekelettä.

[mikko1979]

Ei tuo Pahan pappi mikään hyvä elokuva ollutkaan. Neljässä ensimmäisessä Harjunpäässä, jotka Åke Lindman ohjasi, oli tunnusmusikin tehnyt Lasse Mårtenson. Se musiikki sopi hyvin sarjaan. Kävin silloin elokuvateatterissa katsomassa Harjunpää ja kiusantekijät ja meinasin myös mennä katsomaan tuon pahan papin. Mutta en sitten mennytkään ja eipä tuo kaduttanut olleenkaan kun en mennyt. Ostin sitten dvd:n ja olen sen kerran katsonut.