Koulupuukotus Alahärmässä 9.1.2012. Uhri 18-v neitonen

[Tiina]

Itseäni ei ole kiusattu koulussa, mutta voin hyvin kuvitella, että jos näin olisi tehty, niin käämihän siinä olisi palanut perusteellisesti. En voi tajuta vanhempia, jotka neuvoo lapsiaan päästämään kaikenmaailman tölvimiset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuka vapaaehtoisesti itse suostuisi kuuntelemaan jatkuvaa *ittuilua vaikka omalla työpaikallaan. En minä ainakaan. No ehkä pomon taholta vähäsen, mutta muiden...noway !

[joey]

Oikeastaan olen taipuvainen ajattelemaan, että joitain on vaikea kiusata vaikkapa silmälaseista, ulkonäöstä, perheoloista, koska he ovat itsevarmoja ja rohkeita.

Varmasti näin, mutta uskoisin, että on myös tapauksia, joissa tietty itseluottamus ja itsevarmuus johtavat ryhmän kohteeksi tulemiseen, ja siinä voi olla sitten kovakin paikka kestää se paine, koska on saattanut siihen saakka hyvin suojatuissa olosuhteissa kehittää sen varmuutensa.

Tuo llewellynin mainitsema itseluottamus ja itsevarmuus, joka johtaa silmätikuksi joutumiseen, tarkoittaa käsittääkseni lähinnä ylimielisyyttä, jota nyt ei katsota hyvällä missään sosiaalisessa ryhmässä. Aito itsevarmuus ja rohkeus ovat asioita, jotka aivan takuuvarmasti suojelevat kiusaamiselta. Kukaan ei ihan oikeasti jaksa kiusata lasta/nuorta/aikuista, johon kiusaaminen ei vaikuta mitenkään, ja joka pahimmassa/parhaassa tapauksessa antaa vieläpä samalla mitalla takaisin.

HerloCCi, omina kouluaikoinani kiusatut tosiaan olivat lähinnä niitä hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä, mutta oli muitakin, ja yritettiin minuakin kiusata.

Kiusaaminen ei kuitenkaan koskaan johdu kotioloista, silmälaseista, kasvonpiirteistä tai pukeutumisesta - ne ovat kiusaamisen aiheita, eivät syitä. Jos ne olisivat kiusaamisen syitä, jokaista lyhyenläntää pottunenä-rillipäätä kiusattaisiin, mutta näinhän ei suinkaan ole. Kiusaamisen syyt ovat paljon syvemmällä yhteisöjen sisäisessä hierarkiassa. Oman amatöörinäkemykseni mukaan kyse on yleensä siitä, että kiusaaminen kohdistetaan aina itseä heikompaan, jonka aseman heikentyessä voidaan sitten kohota hierarkiassa korkeamalle ja pönkittää omaa itsetuntoaan. Kyse ei siis oikeastaan ole kiusatusta, vaan kiusaajasta itsestään ja hänen epävarmuudestaan. Tästä on hyvä esimerkki se, että kiusaajilla on vain harvoin mitään käsitystä siitä, mitä vahinkoa he ovat kohteilleen aiheuttaneet, vaikka kiusaamiseen oltaisiin käytetty kuinka viheliäitä ja tarkkaan mietittyjä keinoja. Olen kuullut lukemattomia tarinoita siitä, kuinka vuosia myöhemmin kiusaajaansa yhteyttä ottava kiusattu ei edes muistu enää kiusaajan mieleen. Kiusaaminen ei siis varsinaisesti ole henkilökohtaista, vaikka se tekeekin mittaamatonta tuhoa juuri hyvin henkilökohtaisella tasolla.

En voi tajuta vanhempia, jotka neuvoo lapsiaan päästämään kaikenmaailman tölvimiset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuka vapaaehtoisesti itse suostuisi kuuntelemaan jatkuvaa *ittuilua vaikka omalla työpaikallaan. En minä ainakaan.

Sama täällä. Itseäni ohjeistettiin ensimmäisen koulupäivän aamuna, että kenenkään et sitten anna hyppiä silmille, ja jos joku lyö, lyöt takaisin, kunhan et ole koskaan se joka lyö ensimmäisen kerran. Muistan tilanteen hyvin elävästi ja huomaan ajattelevani tuota ohjeistusta vielä nyt aikuisenakin aina silmillehyppijään törmätessäni.

[Cavalier]

Itse olen lapsuuteni asunut pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tunsivat toisensa. Viereisellä kujalla asui pari-kolme perhettä, jotka kiusasivat meidän perhettä; uhkasivat mm. tulla lekan kanssa tupaan asti, tuhosivat meidän pensasaidan. Eripura taisi saada alkunsa, kun meidän tontin lävitsemme kuljettiin, josta vanhempani eivät olleet tyytyväisiä ja kielsivät sen. Joka tapauksessa minun kiusaaminen jatkui koulussa ja sen ulkopuolella. Näillä perheillä oli minua vuosi-pari vanhempia lapsia, jotka huutelivat minulle, eivät kuitenkaan koskaan käsiksi käyneet. Mutta alakouluikäisen tytön mielestä tuokin tuntui jo pahalta. Onneksi minulla oli pari hyvää kaveria sekä heidän perheensä, jotka pitivät minun puoliani.

Viimeinen niitti vanhemmilleni oli tuo pensasaidan tuhoaminen. Poliisit eivät ottaneet asiaan kantaa, koska todisteita näitä perheitä vastaan ei ollut. Päätimme muutta pienestä kylästä hieman isompaan kaupunkiin. No minä maalta muuttanut vekara Halpa-hallin vaatteet päälläni oli varmaankin outo näky näille kaupunkilaiskoululaisille, jotka viettivät jo aikaa kaupungilla shoppaillen merkkivaatteita, sillä en tuntunut mahtuvan näiden omanikäisteni joukkoon. Kaiken lisäksi puhuinkin oudosti, eivätkä luokkakaverit aina tajunneet, mitä puhuin. No tässä vaiheessa elämää IRC-Galleria ja Mese, olivat suosittuja, joten koulun päätyttyä oli helppoa vetäytyä nettiin, jossa sai jutella entisten kavereideni kanssa.

Yläasteella kiusaamiseen jo hieman turtui, nimittelyt eivät tuntuneet niin pahalta, kun oli muiden koulun "epäsuosittujen" joukossa. Erästä ryhmämme jäsentä kiusasivat oppilaskunnan jäsenet, jotka saivat opettajat uskomaan, että kaverini on se, joka on kiusaaja. Tämän seurauksena rehtori antoi näille todellisille kiusaajille luvan välitunnilla jutella luokkahuoneessa kaverini kanssa keskenään. Luokkahuoneessa oli siis 5 kiusaajaa ja kaverini, ei opettajia. Siellä annettiin tarkat säännöt kaverilleni, esim. "älä katso meitä päin tai käy pahasti", ja häntä kerrottiin välittämään tieto myös meille. Ryhmässä tulimme siihen päätökseen, että helpommalla pääsemme, kun annamme vain asian olla, emmekä tehneet vastarintaa. Kiusaaminen loppuikin sitten ajan myötä. Lukion aloittaessani kiusaajat olivat menneet toiseen kouluun.

Kerroin tämän tarinani siksi, kun joku huuteli siellä, että "miksei kiusaaja muuttanut pois". Niinhän meidän perhe teki ja kiusaaminen jatkui silti, nyt vain kiusaamisen syyt olivat eri. Tarkoitukseni ei siis ole nyt mitenkään puolustaa tämän hirveän teon tekijää, vaan tuoda toisenlaista näkökulmaa tähän kiusaamis-keskusteluun. Tämä on hirveä tilanne sekä uhrille, että tämän pojan omaisille. Osanottoni vanhemmille.

[Marsalkka]

Itseäni ei ole kiusattu koulussa, mutta voin hyvin kuvitella, että jos näin olisi tehty, niin käämihän siinä olisi palanut perusteellisesti. En voi tajuta vanhempia, jotka neuvoo lapsiaan päästämään kaikenmaailman tölvimiset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuka vapaaehtoisesti itse suostuisi kuuntelemaan jatkuvaa *ittuilua vaikka omalla työpaikallaan. En minä ainakaan. No ehkä pomon taholta vähäsen, mutta muiden...noway !

Ehkäpä tässä olikin se syy miksi sinua ei ole kiusattu! Terve itsetunto. "Minua ei kiusata!"-asenne.

[llewellyn]

Oikeastaan olen taipuvainen ajattelemaan, että joitain on vaikea kiusata vaikkapa silmälaseista, ulkonäöstä, perheoloista, koska he ovat itsevarmoja ja rohkeita.

Varmasti näin, mutta uskoisin, että on myös tapauksia, joissa tietty itseluottamus ja itsevarmuus johtavat ryhmän kohteeksi tulemiseen, ja siinä voi olla sitten kovakin paikka kestää se paine, koska on saattanut siihen saakka hyvin suojatuissa olosuhteissa kehittää sen varmuutensa.

Tuo llewellynin mainitsema itseluottamus ja itsevarmuus, joka johtaa silmätikuksi joutumiseen, tarkoittaa käsittääkseni lähinnä ylimielisyyttä, jota nyt ei katsota hyvällä missään sosiaalisessa ryhmässä. Aito itsevarmuus ja rohkeus ovat asioita, jotka aivan takuuvarmasti suojelevat kiusaamiselta. Kukaan ei ihan oikeasti jaksa kiusata lasta/nuorta/aikuista, johon kiusaaminen ei vaikuta mitenkään, ja joka pahimmassa/parhaassa tapauksessa antaa vieläpä samalla mitalla takaisin.

HerloCCi, omina kouluaikoinani kiusatut tosiaan olivat lähinnä niitä hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä, mutta oli muitakin, ja yritettiin minuakin kiusata.

Kiusaaminen ei kuitenkaan koskaan johdu kotioloista, silmälaseista, kasvonpiirteistä tai pukeutumisesta - ne ovat kiusaamisen aiheita, eivät syitä. Jos ne olisivat kiusaamisen syitä, jokaista lyhyenläntää pottunenä-rillipäätä kiusattaisiin, mutta näinhän ei suinkaan ole. Kiusaamisen syyt ovat paljon syvemmällä yhteisöjen sisäisessä hierarkiassa.

Keskustelu tietysti menee ehkä vähän sivuraiteille, kun tässä tapauksessa ei vielä edes varmasti tiedetä onko merkittävää kiusausta edes esiintynyt tai onko sillä ollut mitään olennaista vaikutusta motivaatioon. Mutta mielenkiintoisia pointteja on tullut esiin. Ymmärrän kyllä mitä puhut "aidosta itsevarmuudesta ja rohkeudesta", jolloin varmasti on immuuni suurimmalle osalle ryhmäpaineista - ja tällöinhän niitä paineita ei juuri kai edes synny. Mutta väittäisin että vieläkin lasten ja nuorten parissa tämän tyyppinen aito itsevarmuus on sangen harvinaista - jos siis puhumme nimenomaan positiivisesta, terveesti vahvasta persoonallisuudesta, joka ei tarvitse pönkäkseen ryhmän hyväksyntää ja ehkä jopa toisten alistamista. Suurin osa vielä hakee itseään ja vakaa ja itsenäinen persoonallisuus kehittyy ehkä vasta parikymppisenä, jos vielä kaikilla silloinkaan.

Mutta varmasti ryhmädynamiikasta on kysymys, ja varmaan hyvinkin hienovaraisesti ja kompleksisesti - itse olen huomannut, että ryhmät voivat muodostua radikaalin erilaisiksi riippuen ties mistä tekijöistä, mutta ainakin niissä muodostuvien johtohenkilöiden luonteesta. Johtoaseman voi saada terveellä ja positiivisella itsevarmuudella, mutta sen voi myös usein saada sisäisesti hyvinkin epävarma, mutta ulkoisesti ehkä aggressiivinen ja itsevarmalta vaikuttava lapsi tai nuori, jolla on taipumusta kiusaamiseen ja itsensä pönkittämiseen toisten kustannuksella. Kun tähän lisätään melko automaattisesti mukaan tuleva lauman paine niin eristäytyneeksi joutuvat voivat olla välillä kohtuu toivottomassa tilanteessa, vaikka olisi aivan hyvätkin persoonallisuuden lähtökohdat, ja varmasti usein ne ovatkin.

[pahis]

Kyllä nyt on myrsky potassa monella tähän ketjuun kirjoittajalla. Kiusaamista on monenlaista ja se on osa elämää, se ei lopu ikinä. Itse en ole kiusannut ikinä ketään, vaan olen itse ollut se jota on syrjitty ja eristetty jne. Edelleen törmään kiusaamiseen esim työpaikalla jne.Ihminen on sellanen eläin, että se eritavoin pyrkii hakemaan omaa paikkaansa yhteisössä ja hierarkiassa, osa kiusaamalla ja osa muilla keinoin. Kiusaaminen ei tule ikinä loppumaan, ja jos kiusaamista aletaan pitämään luonnollisena ja ymmärrettävänä syynä tällaisille väkivallanteoille, niin nää väkivallanteot vaan yleistyy.

Nykyään on nuoret vaan niin yksinäisiä, puuttuu yhteisöllinen tuki, jonka kuuluis tulla perheen ja lähisuvun puolelta. Jos vanhemmat antaa lapsilleen rakkautta ja rajoja, niin lapsesta kasvaa vahva yksilö joka ei kovin syvästi piittaa kiusaamisesta. Silloin ollaan jo heikoilla, jos lapsen ja nuoren tärkein yhteisö on koulu. Turha sieltä on odottaa mitään tukea, sosiaaliset ja hauskat tyypit on suosittuja, ja sit osaa ei haluta mukaan leikkeihin niin paljon kuin toisia, tätä tää on läpi elämän aikuisenakin. Se on harmi että niin paljon sellaset ihmiset lisääntyy joilla ei ole resursseja tarjota lapsilleen hyväksyntää, rakkautta, aikaa, rajoja, turvaa jne. Ehkä ne tyypit jotka tässäkin nyt puolustelee ja ymmärtää koulusurmaajia eivät itsekkään tiedä millainen lapsuuden ja kodin turva ja apu taustalla voi olla. Jos se ehjä tausta itseltäkin puuttuu ni helppo sillon on ymmärtää koulusurmaajia ja vähä saada salaa kiksejä näistä murheellisista tragedioista.

[phonex]

Olikohan kyseessä luvallinen tekoväline?
Nyt lakialoite ettäs ainakin luvattomat puukot pitää kieltää! Ja lupaa haettaessa kallonkutistajan todistus!!!

[llewellyn]

Kyllä nyt on myrsky potassa monella tähän ketjuun kirjoittajalla. Kiusaamista on monenlaista ja se on osa elämää, se ei lopu ikinä. Itse en ole kiusannut ikinä ketään, vaan olen itse ollut se jota on syrjitty ja eristetty jne. Edelleen törmään kiusaamiseen esim työpaikalla jne.Ihminen on sellanen eläin, että se eritavoin pyrkii hakemaan omaa paikkaansa yhteisössä ja hierarkiassa, osa kiusaamalla ja osa muilla keinoin.

Varmasti näin, olemme sen verran vahvasti sosiaalinen eläinlaji, jolle hierarkioita tulee aina kehittymään ja siten myöskin näihin hierarkoihin liittyviä lieveilmiöitä. Mutta täytyy kuitenkin muistaa myös, että kiusaamisen määrään ja voimakkuuteen kyllä pystytään puuttumaan organisaation (tai yhteisön) toimesta - ja tämä puuttuminen myös hyödyttää ja tehostaa kyseistä organisaatiota, eli kysymys ei ole vain moraalisesta hyödystä vaan myös materiaalisesta. Eli ei tarvitse hyväksyä kiusaamista jonkinlaisena pysyvänä ja staattisena luonnonlakina vaan tekijänä, jota voidaan säädellä ja vähentää, vaikkakaan ei koskaan kokonaan pysyvästi hävittää.

(Ja onko nyt tämä tapaus ollenkaan kiusaukseen liittyvä, sitä en tiedä - itse ajattelin automaattisesti jotain lukiolaista kolmoisdraamaa, kun kuulin että puukotettu oli naisopiskelija.)

[tuuli]

Kyllähän kiusaaminen nyt vaurioittaa ihmistä, kun sitä tarpeeksi kauan jatkuu. En ihmettele, että naksahtaa. Ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia, toisten mieli murtuu helpommin, kuin toisten. Eikä siinä ole kyse mistään objektiivisesta päättämisestä, että nyt en kyllä enää suostu tulemaan kiusatuksi. Mitä sitten tehdä, kun kuppi menee nurin? Se ongelma on pään sisällä. En sano missään tapauksessa, että teko oli oikein, ei väkivalta koskaan ole.

Jos haastat naapurin mustalaisen kanssa riitaa joka päivä, niin millä todennäköisyydellä joskus alkaa puukko viuhumaan? Syy ja seuraus.. Vaikka väkivalta onkin hyvin väärin. Näin se vaan menee. Turha sanoa, että olisit vahvempi.

[Marsalkka]

Eikä siinä ole kyse mistään objektiivisesta päättämisestä, että nyt en kyllä enää suostu tulemaan kiusatuksi.

Nimenomaan! Joitain ei pysty kiusaamaan ja toisia pystyy. Tiinan asenteella esimerkiksi ei joudu kiusatuksi. Kyse ei ole päättämisestä, vaan asenteesta ja olemuksesta.

[tuuli]

Eikä siinä ole kyse mistään objektiivisesta päättämisestä, että nyt en kyllä enää suostu tulemaan kiusatuksi.

Nimenomaan! Joitain ei pysty kiusaamaan ja toisia pystyy. Tiinan asenteella esimerkiksi ei joudu kiusatuksi. Kyse ei ole päättämisestä, vaan asenteesta ja olemuksesta.

Kaikki ihmiset eivät vain pysty siihen. On olemassa vahvoja ja on olemassa heikkoja. Ei kukaan halua tulla kiusatuksi. Ja heillekö pitäisi sanoa, että no älä sitten anna kiusata itseäsi. Ei se vaan mene noin.

[Lukijana]

Se on outoa kun aina jotkut hakee vikaa kiusatusta. Tutkimukset kertoo että nimenomaan kiusaajien ympärillä tapahtuu paljon ikäviä asioita elämän muillakin osa-alueilla. Kiusattujen ympärillä taas ei, kunhan ovat selvinneet kouluhelvetistä aikuisiksi. Kiusattujen oma elämä saattaa olla ihan pilalla, mutta eivät he häiriköi muita ihmisiä.

Tässä yksi joka osoittaa yhteyden koulukiusaamisen ja vaimonhakkaamisen välillä:
http://www.mirror.co.uk/news/top-storie ... -23184363/

[Marsalkka]

Eikä siinä ole kyse mistään objektiivisesta päättämisestä, että nyt en kyllä enää suostu tulemaan kiusatuksi.

Nimenomaan! Joitain ei pysty kiusaamaan ja toisia pystyy. Tiinan asenteella esimerkiksi ei joudu kiusatuksi. Kyse ei ole päättämisestä, vaan asenteesta ja olemuksesta.

Kaikki ihmiset eivät vain pysty siihen. On olemassa vahvoja ja on olemassa heikkoja.

Näin juuri!

Ei kukaan halua tulla kiusatuksi. Ja heillekö pitäisi sanoa, että no älä sitten anna kiusata itseäsi. Ei se vaan mene noin.

Ei menekään. Siksipä kiusaamista onkin vaikea saada kuriin.

[Teleksi]

Olikohan kyseessä luvallinen tekoväline?
Nyt lakialoite ettäs ainakin luvattomat puukot pitää kieltää! Ja lupaa haettaessa kallonkutistajan todistus!!!

Itse asiassa ensimmäinen ajatus mikä tästä kuullessani tuli mieleeni oli, että onneksi kyseisellä jannulla ei ollut käytössään ampuma-asetta, koska jälki olisi voinut olla ihan erilainen. Ehkä tämän keissin erottaa kouluammuskelusta ainoastaan se, että ei ollut aselupaa eikä asetta käytössä. Ehkä tässä tapauksessa jälki olisi ollut ihan erilainen, jos aselait olisivat vapaampia.

[HerloCCi Solmunen]

Olikohan kyseessä luvallinen tekoväline?
Nyt lakialoite ettäs ainakin luvattomat puukot pitää kieltää! Ja lupaa haettaessa kallonkutistajan todistus!!!

Itse asiassa ensimmäinen ajatus mikä tästä kuullessani tuli mieleeni oli, että onneksi kyseisellä jannulla ei ollut käytössään ampuma-asetta, koska jälki olisi voinut olla ihan erilainen. Ehkä tämän keissin erottaa kouluammuskelusta ainoastaan se, että ei ollut aselupaa eikä asetta käytössä. Ehkä tässä tapauksessa jälki olisi ollut ihan erilainen, jos aselait olisivat vapaampia.

Niin, kuka tietää oliko hakenut lupaa. Mä luulen, että sattuneista syistä noilla leveyksillä sitä lupaa ei ehkä saa niin helposti kuin aikaisemmin