Koulupuukotus Alahärmässä 9.1.2012. Uhri 18-v neitonen

[IceQueen]

Sanottakoon vielä, että kyllä tällä puukottajalla on joitain mielenterveysongelmia ollut. Yhteen ihmiseen kohdistuva väkivalta kouluaikana on myös erikoinen valinta. Ennemmin olisi stalkannut tätä kiusaajaa ja iskenyt siihen vaikka juoksulenkillä tms.

Jos elämä potkii päähän niin sen auton voi ajaa vaikka Rovaniemelle ja vetää perseet. Näin kai suurin osa tekeekin?

[Kikka6]

Ja edelleen väitän, että useissa tapauksissa kiusatut eivät itse tajua olevansa mukana soittamassa suutaan tai ärsyttämässä muita. Ovat niin sosiaalisesti taitamattomia että sitä on vaikea käsittää. Ja sitten vanhempien kera syytetään muita kiusaajiksi. Näiden tapausten kanssa koulut ovat pinteessä. Joku perhehän avautui iltapäivälehdessä selittämään, että ovat vaihtaneet jo neljä/viisi kertaa koulua ja aina vain kiusaaminen jatkuu. Eikä edelleenkään ollut tullut mieleen katsoa peiliin.

No tässä ollaan kyllä tiettyjen tapausten osalta täysin samaa mieltä ja korostuu erityisesti teinien kanssa. Mitä oon tästä varsin vierestä erästä tilannetta seurannut, niin FB:n tyyliset mestat eivät ainakaan helpota noita kuvioita. Kakaroilla ei ole mitään käsitystä siitä, että netissä suoritettu pään rääpiminen kostautuu heti kun lähtee ihmisten ilmoille, se on tasan sama asia kuin jos sen räkyttämisen tekisi kasvotusten.

Ylipäätään ihmiset, jotka joutuvat sorretuksi minne ikinä menevätkään, saavat sen aikaan todennäköisesti itse, totta. Se ei silti musta ole syy nokkia vain siksi että voi tehdä niin. Kertoo sen haaskalla olijan kantista kyllä paljon - kun pokka ei riitä tuuppimaan tasavertaista niin etsitään joku muu uhri. Oksettavaa, varsinkin siksi että se samalla on kovin lajityypillistä.

Lisäksi minusta nää itse verta nenästään kerjäävät ja vetäytyvät tai esim. vaatteiden/ulkoisen olemuksen/jne. perusteella potkitut eivät todellakaan paini samassa sarjassa. Tai painivat sikäli, että toisinaan jälkimmäisistä kasvaa noita ensimmäisiä, kuten tossa mainitsemassani tapauksessa. Siellä se kiusaaminen ei ole ollut ihan pientä pilantekoa, nyt sälli on vaan jo sen verran iso ja kyrsiintynyt, ettei ole enää vastaanottava osapuoli. Jostain syystä kiusaava puoli on ollut viimeiset ajat ahtaalla ja vinkujien asemassa, kumma juttu. (Väärin ehkä puhua preesensissä, pahin terä noista kähinöistä on nimittäin käsittääkseni jo taittunut, eikä ainakaan koulun toimesta.)

[Marsalkka]

Jostain syystä kiusaava puoli on ollut viimeiset ajat ahtaalla ja vinkujien asemassa, kumma juttu. (Väärin ehkä puhua preesensissä, pahin terä noista kähinöistä on nimittäin käsittääkseni jo taittunut, eikä ainakaan koulun toimesta.)

Niin. Kouluhan tarjoaa lapsille opetusta. Ja toki selvittelee kiusaamistapauksia. Mutta olisi naurettavaa ajatella, että koulun työntekijät pystyisivät lopettamaan kaikenlaisen nahistelun ja riitelyn. Tilanteet ovat usein epäselviä, eikä ole edes laillisia keinoja lähteä erottamaan oppilasta määräaikaisesti ellei ole vahvoja näyttöjä siitä, että oppilas on syyllistynyt yksipuoliseen ja jatkuvaan kiusaamiseen. Väkivaltatilanteiden johdosta määräaikaisia erottamisia aika ajoin tehdään. Mutta lapsista ja heidän vanhemmistaan kiusaamisen loppuminen viime kädessä lähtee, jos on loppuakseen. Koulu antaa rangaistuksia, joita se voi perusopetuslain pohjalta antaa ja kutsuu oppilaita ja heidän vanhempiaan koolle jne.

Hieoa että tuttusi päätti, että häntä ei enää kiusata!

Ylipäätään ihmiset, jotka joutuvat sorretuksi minne ikinä menevätkään, saavat sen aikaan todennäköisesti itse, totta.

Siksi olisikin tärkeää, että heitä autettaisiin muuttumaan ihmisenä. Muuten sama touhu jatkuu jatko-opinnoissa, työelämässä ja sitten he ruikuttavat, että ovat niiiin työpaikkakiusattuja ja elämä potkii. Eivätkä silti tee mitään muuttuakseen itse pois uhrin roolista.

[Kikka6]

Heh, liian nuori tutuksi. Perheenjäseneksi laskettava nuori kuitenkin, eikä se riehuminen sen enempää ilolla ja kiitollisuudella vastaanotettu asia ole ollut. Itsehän en siis toisen posken kääntämisen kannalla ole ollut koskaan, mutta se on mun oma päävammani. Jos olisin kasvatusvastuussa alaikäisestä, niin kyllä ensisijaiset ratkaisumallit olis jotain ihan muuta kuin toisten tallominen tai tallotuksi vapaaehtoisesti jääminen.

Koulunhan tehtävä ei tietenkään ole hoitaa lasten ja nuorien kasvatusta, sen tulisi lähteä aina kotoa. Valitettavasti siihen ei näemmä enää pystytä tai haluta, vaan odotetaan että kun ipanat lähetetään kouluun niin kyllä joku muu ne siellä kasvattaa ja opettaa oikeat ja väärät asiat. Koulun rooli on mun mielestäni kodin suuntaan lähinnä tiedottaja (ja toki kiusaamiskierteen katkaisija jollain tapaa myös, siellä ollaan kuitenkin niiden kersojen kanssa tuntitolkulla), sen verran pitäis löytyä selkärankaa kotioloista että omat kersat saadaan ruotuun ja kasvatettua ihmisiksi.

[murjaani]

Kiusaamisesta pitäisi ehkä tehdä oma avaus, tässä ketjussa on ainakin minusta todella hyviä kommentteja aiheeseen!

Kiusaaminen on tosi kinkkinen aihealue. Itse olen siihen syvällisemmin tutustunut vasta aikuisena. Omat kouluvuodet meni kevyellä pintakosketuksella; joskus joku töni ja lällätteli ja joskus sitten itse möläytteli tai sorsi, mutta sitten taas oltiin kavereita tai ei ainakaan ilmikärhämissä. Omista vuosista muistaa että joskus meni kiusattujen puolelle, mutta useammin olisi voinut sen tehdä.

Nyt aikuisena on sitten kiusaamisia pengottu työn tiimoilta, opettajana. Omasta mielestäni otan kiusaamiset vakavasti enkä tällä viestillä halua pestä omaa enkä ammattikunnan omaatuntoa, MUTTA välillä tuntuu että odotukset koulua ja opettajia kohtaan on epärealistisen korkealla. Koulu ja opettajat ei voi oikeasti kiusaamiselle kovinkaan paljon. Surullista mutta totta. Joskus saadaan yhteys syntymään ja tulee oivalluksia kaikilla osapuolilla, kiusatulla ja hänen vanhemmillaan sekä kiusaajalla ja hänen vanhemmillaan sekä opettajalla. Ne on kannustavia ja hyviä hetkiä, mutta pirun harvassa.

Yksi tosi iso ongelma kiusatun kannalta on se, että koulun arki on sirpaleista. Kenelle kiusattu avautuisi? Tyypillistä opettajaa oppilas näkee saman verran kuin aikuinen lounasruokalan kassaa ja yhtä intiimissä tilassa. Voi olla että luokanvalvoja ei opeta muuta kuin ne lv-tunnit ja aineenopettajat vaihtuu ja löytyykö sieltä se jolle uskaltaa ja haluaa puhua? Kuraattori on, mutta joskus kiusatun silmissä sen kiusaajan leirissä (koska moni kiusaaja on moniongelmainen ja siksi kuraattorin asiakas) eikä oppilaat oikein osaa hakeutua sinne. Yleensä se on vanhempi joka avaa sen kuraattoripuolen. Terveydenhoitajia ei enää juuri ole, ehkä päivän viikossa ja vastaanottoajat menee lähinnä rutiinitarkastuksiin. Rehtorin pakeille jos uskaltaa niin sitten kyllä selättää mennen tullen kiusaajatkin.

Kun tämmöinen ventovieras opettaja menee kysymään esim. yksinäiseltä oppilaalta että mites menee, oliko jees joulu niin siinä me annetaan se mahdollisuus avata keskustelu vaikka kiusaamisesta mutta onhan se oikeasti iso askel oppilaalle. Sitten taas jos menisi suoraan kysymään että kiusataanko niin ajatelkaa itselle tilanne että joku vieras tulee ja kysyy kiusataanko teitä. Se ei toimi, ei ainakaan minulla toimisi.

Oppitunneilla voi tietysti tehdä paljon. Minulla on nollatoleranssi esim. toisten esineisiin koskemiseen ilman lupaa ja nimenä on ristimänimi jollei oppilas vanhempien suostumuksella muuta halua. Tehtävätyyppeinä voi käyttää semmoisia jotka on omiaan ryhmäyttämään. Silti siellä voi olla muutama ristuksen mulkku jotka osaa toimia just niin että säännöt ei pure mutta piikki kyllä osuu ja uppoaa. Monesti tuntuu että se haavoittavin kiusaaminen menee lakien ja sääntöjen ohi heittämällä. Siis mitätöinti, ohittaminen, kaikki toisen persoonan kunnioittamattomuus. Ja pahoin pelkään että me opettajat ei edes huomata siitä silmien muljauttelusta kuin murto-osa.

Ja kuten Marsalkka jo mainitsi niin se opettaminen on kuitenkin keskiössä koulussa. Ja pelko on oppimisen vihollinen. Siksi ainakaan minä en vedä vastajääkautta niille muljauttelijoille, en ala kyynisesti pompottaa tai muuta, koska se sitten pelottaisi koko luokkaa. Pari kertaa on tullut lipsautettua ruotukommenttia, siis ei raivolla vaan jäätävästi, ja silloin on kurssipalautteessa ollut että olen jämäkkä mutta pelottava. Ja keskenkasvuisiahan ne on ne kiusaajatkin. Joillakin on hirveä tilanne siviilissä eikä yhtään maata jalan alla. Kun isoveli on pidätettynä serkun taposta, isä ties missä ja äiti kiikun kaakun huoltajakuntoinen niin siinä tilanteessa opettaja koittaa saada sen nuoren pysymään koulussa ja me ollaan oikeasti helpottuneita joka kerta kun se kouluun ilmaantuu, vaikka vaan syömään. Eli siinä vaiheessa ei vedetä niitä pipo pois -mittelöitä viimeiseen tappiin. Se taas ärsyttää joitakin oppilaita, heillä ei välttämättä ole sitä taustatietoa ja opettaja ei sitä voi jakaa. Siis se sotii oikeudenmukaisuutta vastaan mutta opettaja koittaa vetää Salomonin tuomiota ja pienimmän haitan taktiikkaa.

Oma linja kiusaamisessa on se, että pyrin olemaan saatavilla, siis ihan konkreettisesti näkösällä ja yritän tehdä juttusille tulosta helppoa. Onko siitä mitään hyötyä? Toivottavasti joskus. Kunhan tässä lähiviikkoina palaan hommiin niin sitten se taas nähdään.

[tuuli]

Sosiaalisesti taitamaton? Onko se sitten jokin sellainen piirre, joka oikeuttaa kiusaamisen? Kuulostaa vähän joltain "luonto korjaa heikot yksilöt pois"-asenteelta.. Ja jos on sosiaalisesti taitamaton, niin tuskinpa siinä paljon osaa toimia niin, ettei ns. alistuisi kiusattuna olemiseen. Ja vaikka koulu ensisijaisesti tarjoaakin opetusta, niin kyllähän nyt siellä pitää valvoa, miten oppilaat kohtelevat toisiaan..! Vai kenen työhön se sitten kuuluu??

Jos kiusaaminen hyväksytään tai sitä katsotaan läpi sormien, silloin nämä kärjistymisetkin pitää hyväksyä.

Btw. kaikki kiusatut eivät edes kerro vanhemmilleen saati opettajille kiusaamisesta tai pahasta olostaan.

[Marsalkka]

Sosiaalisesti taitamaton? Onko se sitten jokin sellainen piirre, joka oikeuttaa kiusaamisen?

Ei. Se ei oikeuta kiusaamista, mutta ihmisen itsensä kannalta olisi hyvä kehittyä tässä asiassa, jotta elämä olisi mukavampaa.

Ja vaikka koulu ensisijaisesti tarjoaakin opetusta, niin kyllähän nyt siellä pitää valvoa, miten oppilaat kohtelevat toisiaan..! Vai kenen työhön se sitten kuuluu??

Koulu omalta osaltaan ja perusopetuslain perusteella puuttuu kiusaamiseen. Mutta esimerkiksi silmien muljautteluun voi olla hyvin vaikea puuttua, koska koulun henkilökunta ei tällaista välttämättä edes huomaa. Tehtävä on usein hankala, koska tilanteet eivät usein ole niin selkeitä kuin mediassa tai tällaisilla keskustelupalstoilla annetaan ymmärtää. Lapsia ei voi esimerkiksi pakottaa leikkimään keskenään.

Jos kiusaaminen hyväksytään tai sitä katsotaan läpi sormien, silloin nämä kärjistymisetkin pitää hyväksyä.

Meillä ei ole riittävästi faktaa esimerkiksi tämän ketjun tapauksesta voidaksemme arvioida millaista kiusaaminen on ollut ja onko reaktio ollut millään tavalla ymmärrettävä tilanteeseen nähden.

Btw. kaikki kiusatut eivät edes kerro vanhemmilleen saati opettajille kiusaamisesta tai pahasta olostaan

Niinpä. Tällöin voi koulun olla erittäin vaikea puuttua asiaan.

[tuuli]

Meillä ei ole riittävästi faktaa esimerkiksi tämän ketjun tapauksesta voidaksemme arvioida millaista kiusaaminen on ollut ja onko reaktio ollut millään tavalla ymmärrettävä tilanteeseen nähden.

Niinpä, siksi puhuinkin ylipäätään kiusaamisesta ja siihen liittyvistä äärimmäisistä teoista, enkä suoranaisesti tästä tapauksesta. Joskin tämäkin tapaus olennaisesti kartuttaa tällaisten ilmiöiden esiintymistä.

[Marsalkka]

Meillä ei ole riittävästi faktaa esimerkiksi tämän ketjun tapauksesta voidaksemme arvioida millaista kiusaaminen on ollut ja onko reaktio ollut millään tavalla ymmärrettävä tilanteeseen nähden.

Niinpä, siksi puhuinkin ylipäätään kiusaamisesta ja siihen liittyvistä äärimmäisistä teoista, enkä suoranaisesti tästä tapauksesta. Joskin tämäkin tapaus olennaisesti kartuttaa tällaisten ilmiöiden esiintymistä.

Itse asiassa kirjoitit kiusaamisen hyväksymisestä ja sormien läpi katsomisesta. Onko sinulla tietoa, jonka mukaan kiusaamisen hyväksyminen tai sormien läpi katsominen olisi liittynyt tällaisiin äärimmäisiin tekoihin?

[murjaani]

Sosiaalisesti taitamaton? Onko se sitten jokin sellainen piirre, joka oikeuttaa kiusaamisen?

Tällä varmaan kukin kirjoittaja tarkoittaa eri asioita. Minulle tulee kyllä itsellekin mieleen muutama oppilastyyppi, joissa se kiusatun (tai tilanteen kiusaamiseksi tulkitsevan) oman toiminnan on muututtava jotta ne tilanteet loppuisivat. Oma kokemus on se, että tämä tilanne yleensä on vaikein pienillä oppilailla. Heillä ei ole vielä kykyä erottaa omaa ja muiden kokemusta ja vanhemmilla ei ole ehkä ihan realistista käsitystä toisaalta ikätason mukaisista taidoista ja toisaalta ei ole vielä kertynyt tietoa oman lapsen toiminnasta isossa ryhmässä.

Usein kyseessä ei ole että se kiusattu toimisi tahallaan väärin vaan että hän toimii tavalla joka ei toimi koulussa / isossa ryhmässä / yksi aikuinen + paljon lapsia -ryhmässä.

Esimerkkejä:

- Keskustelevan perheen ainokainen on oppinut että häntä kuunnellaan ja kuunnellaan vaikka pokemonjuttu jatkuisi maailman tappiin. Loukkaantuu verisesti kun joku keskeyttää ja silti kummeksuu jos muut eivät luovuta puheenvuoroa suosiolla. Kokee helposti että häntä syrjitään ja kostona rikkoo yhteisiä pelisääntöjä eikä näe niistä koituvia seuraamuksia oikeudenmukaisina. (Vaikkapa losauttaa vesivärilootan seinään ja ihmettelee miksi pitäisi siivota ja miksi tulee reissuvihkoon merkintä VAIKKA Maikki ei saanut kun puhun päälle.)

- Kotona alatyylisen puhetyylin oppinut kiroilee ja nimittelee rutiininomaisesti, huomaamattaan ja kokee epäreiluna seuraamukset sekä ihmettelee miksi muut reagoivat nimittelyihin. Esimerkiksi "vitun huora mä saatana repeen jos et lopeta" hätkäyttää kakkosluokkalaista jonka teroittimen ääni on ärsyttänyt vierustoveria. Tämän huorittelijan perheelle ilmaisu voi olla "ihan normia settiä".

- "Mummun kulta" haluaisi olla ihan koko ajan open sylissä tai vieressä tai juttusilla tai apuna tai... Eli lapsi on oppinut olemaan kaksistaan aikuisen kanssa ja puuhastelemaan kiireettömän rupattelevasti. Opettaja on luokassa niukkuusresurssi ja jos joku pyrkii omimaan opettajan huomion, ryhmä antaa näpäytystä todella nopeasti. Näpäytys on usein täysin perusteltu, oikeutettu ja vieläpä asiallisesti muotoiltu. Esim: "Miten ope ehtii neuvoa mua jos sinä olet koko ajan sylissä?"

- "Poliisit"/"isoveljet" jotka eivät oikein osaa olla jäseniä lapsijoukossa vaan jotka joko pyrkivät raportoimaan opettajalle tapahtumista tai jakavat itse oikeutta. Eli siis puuttuvat, hyväntahtoisesti tosin, asioihin jotka eivät heille pätkän vertaa kuuluisi. Toki joskus tulee aikuisen tietoon myös ihan aiheellisesti asiaa joka jäisi muuten piiloon, se on myönnettävä. Näillä lapsilla on yleensä taustalla se, että heille on kotona annettu vastuuta pienemmistä (ei välttämättä mitenkään liikaa, se on vain jäänyt päälle) tai perhe on hyvin keskustelevaja muksu ei sitten oikein ole kotonaan siinä muksujen pelkkää toimintaa eikä yhtään analyysiä -sopassa.

Nämä nyt ainakin tuli mieleen.

Miten opettajana toimin noissa? No kaksinaamaisestihan se on mentävä. Sille pokemonpulputtajalle ja sen vanhemmille ainoa tarpeellinen viesti olisi: Opettele ja opettakaa pitämään se turpa joskus kiinni ja kuuntelemaan. Eli se muotoillaan vaikka näin: Sinähän olet ihanan taitava kuvailija ja hienosti jaat kokemuksiasi muillekin. Joskus voisi olla hyvä jos malttaisit vielä paremmin kuunnella muita. (-> Ei mene perille.)

[Hopalong Cassidy]

[quote="Tiina"]Ihmeen salamyhkästä porukkaa nuo pohjalaiset, kun ei kukaan ole tullut avautumaan (kun vertaa esim. Äänekosken tapaus) asianosaisten perhetaustoista, facebook-profiileista yms.
quote]

Yksi pohjalaisuuden loistavampia piirteitä on juuri tuo, että turhia ei lässytetä. Paskaako nuo asiat kuuluu jollekin Imatralaiselle Ismolle tai Porvoolaiselle Pirkolle, häh?

[Cro]

Niin,lieneekö sitten ajatellut kostavansa "pahimmalle kiusaajalleen" tappamalla tämän tyttöystävän. Ehkä hän ajatteli tämän kärsivän eniten rakkaansa menetyksestä ja joutuvan riutumaan lopun elämää, ajatellen, että hänen kiusaamisensa/tekonsa,oli syynä tyttöystävän kuolemaan.

Tätä olen itse pitänyt selviönä alusta asti. Jos poikaystävä on vielä ollut puukottajaa isompi tai muuten vaan uhkaava/pelottava kiusaamisen takia niin valinta on lähes ilmeinen. Näin kun tehdään mm. elokuvissa niin jokainen katsoja ymmärtää ja tuntee "tuskan" paljon voimakkaammin.

Itse tapauksesta on turhahko sen enempää kommentoida. Ketjuhan käsittelee kiusaamista 90% ja itse tapausta 10%. Hyviä pointteja paljonkin, mutta väärässä paikassa.

[tuuli]

Meillä ei ole riittävästi faktaa esimerkiksi tämän ketjun tapauksesta voidaksemme arvioida millaista kiusaaminen on ollut ja onko reaktio ollut millään tavalla ymmärrettävä tilanteeseen nähden.

Niinpä, siksi puhuinkin ylipäätään kiusaamisesta ja siihen liittyvistä äärimmäisistä teoista, enkä suoranaisesti tästä tapauksesta. Joskin tämäkin tapaus olennaisesti kartuttaa tällaisten ilmiöiden esiintymistä.

Itse asiassa kirjoitit kiusaamisen hyväksymisestä ja sormien läpi katsomisesta. Onko sinulla tietoa, jonka mukaan kiusaamisen hyväksyminen tai sormien läpi katsominen olisi liittynyt tällaisiin äärimmäisiin tekoihin?

No varmaan ihan yhtä paljon, kuin itselläsi siitä, että ei olisi liittynyt..

[Marsalkka]

No varmaan ihan yhtä paljon, kuin itselläsi siitä, että ei olisi liittynyt..

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=10&t=12209

[Salapolliisi]

Niin,lieneekö sitten ajatellut kostavansa "pahimmalle kiusaajalleen" tappamalla tämän tyttöystävän. Ehkä hän ajatteli tämän kärsivän eniten rakkaansa menetyksestä ja joutuvan riutumaan lopun elämää, ajatellen, että hänen kiusaamisensa/tekonsa,oli syynä tyttöystävän kuolemaan.

Tätä olen itse pitänyt selviönä alusta asti. Jos poikaystävä on vielä ollut puukottajaa isompi tai muuten vaan uhkaava/pelottava kiusaamisen takia niin valinta on lähes ilmeinen. Näin kun tehdään mm. elokuvissa niin jokainen katsoja ymmärtää ja tuntee "tuskan" paljon voimakkaammin.

Mutta toisaalta en pitäisi myöskään yllätyksenä, etteikö uhri itse olisi ollut yhtä kova jos ei kovempikin suunsoittaja, kuin tämä "pahin kiusaaja". Useinhan käy niin, että idiootit löytävät toisensa ja muija on pönkittäny omaa egoaan olemalla itsekin yhtä julma, jollei jopa julmempi kuin poikaystävä, kiusatulle. Naiset ne vasta henkisen väkivallan osaajia ovat!

Jotenkin en näe, että uhri olisi ainakaan puolustanut kiusattua, koska tuskin kiusattu olisi silloin osoittanut veitsen juuri häneen. Tässä on voinut olla kaksikin syytä siis valita uhri, mutta kosto joka tapauksessa.