UHRIT
Patricia Docker
Raamattu-Johnin ensimmäinen tunnettu uhri oli 25-vuotias Patricia Docker, jonka ruumis löydettiin 23. helmikuuta 1968 Carmichaelista, Glasgow´sta. Hän oli edellisenä yönä ilmoittanut vanhemmilleen lähtevänsä läheiselle Majestic Ballroom -tanssiklubille. Hän ei kuitenkaan ollut käynyt kyseisellä klubilla, vaan oli mennytkin Barrowland Ballroomiin. Poliisi sai tästä varmistuksen vasta kahdeksan viikkoa myöhemmin, jolloin silminnäkijöiden muistikuvat olivat jo haalenneet.
Patricia Docker oli kuristettu kuoliaaksi omilla sukkahousuillaan. Hänet löydettiin hiljaiselta kujalta muutaman kymmenen metrin päästä kotoaan. Dockerin käsilaukku ja vaatteet olivat kateissa. Poliisi päätteli, että Docker oli tapettu muualla ja vasta sitten kuljetettu sopivaan paikkaan. Teolla saattoi olla yksi todistaja, sillä eräs lähistöllä asuva henkilö kertoi kuulleensa mahdollisesti avunhuutoja aamuyön tunneilla. Tämä kuulohavainto oli kuitenkin liian epämääräinen.
Jemina MacDonald
Toinen uhri, 32-vuotias Jemina MacDonald lähti 15. elokuuta 1969 viettämään iltaa samaiseen Barrowland Ballroomiin. Kolme lastaan hän oli jättänyt sisarelleen hoitoon. Barrowland Ballroomissa hän oli tanssinut pitkin iltaa 25-30 -vuotiaan miehen kanssa. Miehellä oli sininen puku, vaaleat joskin punertavat hiukset ja hän oli siistin näköinen. MacDonald ja tuntematon mies poistuivat aikansa tanssituuaan ravintolasta. Yö oli tuolloin jo pitkällä.
Jeminan sisko alkoi huolestua kun Jemina ei tullut noutamaan lapsiaan seuraavana päivänä kuten oli sovittu. Sisko kuuli pian kun naapuruston lapset kertoivat nähneensä lähellä sijainneessa hylätyssä rakennuksessa jotain kammottavaa. Hän lähti naapurien lasten opastuksella katsomaan mitä talossa oli ja löysi kauhukseen siskonsa murhattuna. Hänetkin oli kuristettu omilla sukkahousuilla. Toisin kuin Docker, MacDonald oli pukeissa, mutta häneltäkin puuttui käsilaukku. Dockerin tavoin myös MacDonaldin ruumis löytyi läheltä hänen kotiaan.
Helen Puttock
20-vuotias Helen Puttock lähti 30. lokakuuta 1969 siskonsa Jeanin kanssa Barrowland Ballroomiin juhlimaan Halloweenia. Illan mittaan Puttock oli tutustunut pitkään ja nuorehkoon mieheen, jonka kanssa hän oli myös tanssinut. Jeanin mukaan miehellä oli ollut punertava, vaalea tukka. Puolenyön aikoihin siskokset päättivät lähteä kotiin ja mies lupasi saattaa heidät taksilla kotiin. Varsinkin Jean oli jo tuolloin tukevassa humalassa ja hänen muistikuvansa kotimatkasta olivat valitettavan epävarmoja. Hän kuitenkin muisti, että mies oli esittäytynyt John Templetoniksi. Mies oli myös kertonut tulevansa uskonollisesta kodista. Hän oli lainannut otteita Raamatusta ja siteerannut muun muassa Moosesta. Taksireissun tunnelmaa Jean on kuvaillut jäätäväksi. Jean tunsi, että Johnia ärsytti hänen läsnäolonsa, ja että John olisi halunnut selvästi olla kaksin Helenin kanssa. John oli puhunut myös halveksivaan sävyyn "paholaisen naisista, jotka käyvät Barrowlandin kaltaisissa paikoissa". Kun Jean jäi pois taksista jättäen Johnin ja Helenin jatkamaan matkaa, hän hyvästeli samalla tietämättään siskonsa viimeisen kerran. John ei Jeanin hyvästeihin vastannut.
Helen Puttockin ruumis löytyi saman yön aikana hänen omalta takapihaltaan. Löytäjä oli eräs koiraa ulkoiluttanut mies, joka oli luullut ruumista ensin rättikasaksi. Myös Puttock oli kuristettu hänen omilla sukkahousuillaan ja häneltä oli viety käsilaukku. Puttock oli täysissä pukeissa. Hänen ruumiissaan oli aiemmista tapauksista poiketen selviä merkkejä tekijästä: Jalassa puremajälki ja vaatteissa spermatahra. Vaikka jälkiä ei tuolloin voitu kunnolla hyödyntää, niin ne onneksi säilytettiin todisteina. Niistä on ollut tutkijoille paljon apua vuosikymmenten jälkeen. Poliisin tutkimusten mukaan Helen Puttock oli käynyt kamppailua murhaajansa kanssa.
Epäillystä tehtiin havainto noin klo. 1.30 kun hän nousi bussiin rähjäisellä asuinalueella. Tämä kiinnitti kanssamatkustajien huomion, sillä mies oli itse siististi ja yläluokkaisesti pukeutunut. Hänellä oli naarmuja kasvoissaan. Viimeisen kerran epäilty havaittiin Clyde-joen ylittävällä lautalla.
PETO SAA NIMEN - "RAAMATTU-JOHN"
Kaikilla kolmella murhalla oli niin selkeitä yhteisiä piirteitä, että poliisi kääntyi nopeasti tutkimuksissaan sarjamurhaajan kannalle. Suuri yleisö oppi tuntemaan epäillyn Raamattu-Johnina. Teoissa yhteisiä nimittäjiä olivat seuraavat seikat:
- Kaikki uhrit lähtivät murhaajan matkaan samasta paikasta, Barrowland Ballromista.
- Uhrit kuristettiin heidän omilla sukkahousuillaan.
- Kaikki uhrit oli kuljetettu lähelle kotejaan.
- Jokaiselta katosi käslaukku, jonka tekijä saattoi ottaa muistoksi.
. Uhreilla oli murhien hetkellä kuukautiset.
- Tekijä oli asettanut maahan ruumiiden viereen heidän terveyssiteensä ja tamponinsa.
Epäillyn kuvailtu ulkonäkö oli jokaisessa tapauksessa samanlainen: 25-30 -vuotias, normaalivartaloinen, noin 180 cm. pitkä, sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen. Hänen kaksi ylähammastaan olivat todistajien kuvauksen mukaan ristissä ja ranteessaan miehellä oli ollut armeijan rannekello. Todistajanlausuntoihin perustuva luonnos epäillystä julkaistaan:
Havainnoissa ja todistajanlausunnoissa oli myös joitain ristiriitaisuuksia. Poliisin tärkein todistaja, Helen Puttockin Jean-siskokin oli havaintoja tehdessään tukevassa humalassa ja myönsi itsekin, ettei hänen muistikuviinsa kannatta varauksetta luottaa. Jean kertoi epäillyn punertavasta tukasta, kun taas ravintolan vahtimestareiden mukaan Helen Puttockin seuralaisella oli pikimusta tukka. Heidän mukaansa epäilty oli myöskin mainittua lyhyempi.
Poliisiviranomaisten keskuudessakin on yhä eriäviä mielipiteitä tapausten yhteyttä koskien. Osa on sitä mieltä, että asialla oli sarjamurhaaja, mutta joidenkin mielestä todisteet eivät ole tarpeeksi vakuuttavia. Sarjamurhaajateoria on kuitenkin perustelluin ja ehdottomasti vahvin tutkintalinja.
JOHN IRVINE MCINNES - TAPPAJAN NÄKÖINEN MIES
Vuonna 1983 eräs varakas glasgowlainen mies palkkasi yksityisetsivän selvittämään Raamattu-Johnin ja tämän muotokuvaa muistuttaneen miehen mahdollista yhteyttä. Etsityn miehen henkilöllisyys selivisi. Hänen nimensä oli John Irvine McInnes. McInnes oli ollut epäiltynä jo alkuperäisissä tutkimuksissa, mutta näyttöä häntä vastaan ei löydetty. Hän muistutti hätkähdyttävän paljon epäillyn muotokuvaa ja hän oli lisäksi tehnyt itsemurhan vuonna 1981. Kun rikostutkinta kehittyi 1990-luvun aikana ja DNA-vertailu tuli mahdolliseksi, päätettiin McInnesin osallisuus tai osattomuus tekoihin selvittää perinpohjin. McInnesille tehtiin ekshumaatio, eli hänen jäänteensä kaivettiin ylös haudasta testejä varten.
DNA-testien tulokset julkistettiin vuonna 1996. Tulos oli selvä: McInnes ei ollut Raamattu-John. Tämä tieto oli omaisille lohduttava, sillä lehdistö oli kaivanut McInnesin taustat ja sukulaisuussuhteet esiin ja esitetellyt niitä näyttävästi julkisuudessa.
MURHAAJA LÖYTYY 80-PROSENTIN VARMUUDELLA
Vuonna 2004, kahdeksan vuoden hiljaiselon jälkeen, tapaus palasi julkisuuteen. Poliisi ilmoitti löytäneensä DNA-jäljen, joka sopii 80-prosenttisesti Raamattu-Johnin DNA-jälkeen. Tämän epäillyn henkilöllisyyden poliisi on kuitenkin pitänyt visusti salassa varjellakseen epäillyn omaisia samanlaiselta mediasirkukselta, jonka kohteeksi McInnesin lähipiiri aikoinaan joutui. Toisaalta myöskään 80-prosenttinen vastaavuus ei vielä riitä todistamaan ketään syylliseksi. Kyseisestä tutkintalinjasta ei sittemmin ole tiedotettu mitään. Todennäköisesti mitään muuta yhteyttä tekoihin ei DNA:n lisäksi löydetty ja poliisi jätti asian sikseen.
ONKO PETER TOBIN MYÖS "RAAMATTU-JOHN"?
Skotlantilainen sarjamurhaaja Peter Tobin on yhdistetty teorioissa vahvasti Raamattu-Johniin. Tobin surmasi varmuudella kolme naista, mutta uhreja oli mahdollisesti moninkertainen määrä. On epäilty, että Tobin tappoi naisia neljän vuosikymmenen ajan.
Raamattu-Johniin Tobin on yhdistetty muun muassa ulkonäkönsä vuoksi. Lisäksi Tobinin kerrotaan liikkuneen samalla alueella, josta Raamattu-John valikoi uhrinsa. Tobinin kerrotaan olevan harras roomalaiskatolinen, jolla on vahvoja uskonnollisia näkemyksiä. Tobinin ex-vaimot ovat todistaneet Tobinin hakanneen, kuristaneen ja raiskanneen heitä.
Julia Taylor -niminen nainen tuli vuonna 2010 julkisuuteen ja sanoi olevansa varma siitä, että Tobin oli Raamattu-John. Hän oli kertomansa mukaan 1960-luvun lopussa viettämässä iltaa Barrowlandissa, jossa hänen seuraansa liittyi mies, jonka hän myöhemmin tunnisti Peter Tobiniksi. Mies oli Taylorin kertoman mukaan ollut aluksi miellyttävä, mutta kun Taylor kieltäytyi lähtemästä miehen matkaan, tämä muuttui pelottavaksi ja päällekäyväksi. Raamattu-John houkutteli uhrinsa mukaan juuri kyseisestä Barrowlandista.
Poliisi on varma, ettei Peter Tobin ole Raamattu-John. DNA-testit ovat osoittaneet Tobinin osattomaksi näihin tekoihin. Teoreettikoja tämä ei kuitenkaan ole hiljentänyt, sillä jotkut pitävät näytteitä turmeltuneina. Myöskään Helen Puttockin sisko Jean ei pidä Tobinia Raamattu-Johnina. Tobinin ex-vaimo kertoi lokakuussa 2011 eräässä haastattelussa, että Tobin oli kieltämättä naisia tappanut psykopaattihirviö, mutta Raamattu-John hän ei voinut mitenkään olla. Tobin oli ollut erään Raamattu-Johnin teon hetkellä häämatkalla. Lisäksi Tobin ei kahden ex-vaimonsa kertomusten mukaan ollut lainkaan kiinnostunut uskonnosta, vaikak tällaisia väitteitä on esitettykin. Tobinilla oli lisäksi jo 1960-luvun lopulla kasvoissaan arpi, jonka Raamattu-Johnin tapauksen silminnäkijät olisivat kyllä huomanneet.
Raamattu-Johnin henkilöllisyys ei ole selvillä, eikä läpimurtoa ole lähipiirissä. Teoriassa on yhä mahdollista, että kohdalle osuu vielä joka, jonka DNA täsmää täydellisesti Raamattu-Johnin DNA:n kanssa. Ainakin siihen saakka skotlantilaiset muistavat Raamattu-Johnin yläluokkaisena ja uskonnollisena sarjamurhaajana, joka rankaisi kuolemalla syntisiä elämäntapoja ylläpitäneitä naisia.
