ÄÄNET ja VALO

[Veristi]

^Tämä Turren 3D-kuva havainnollistaa hyvin sen, mitä Valhalla aiemmin käydyssä äänikeskustelussa toi jo esille runkoäänien kuulumisesta lasten huoneisiin: lasinrikkomisäänet kulkeutuvat vallan hyvin ulkoseinää pitkin lasten korviin. Myös lattiaa pitkin ääni kantautuu hyvin.

Ainoa asia, mitä olen yrittänyt vähäisellä akustiikan tuntemuksellani pohtia, on tuo takkahuoneen puheen kuuluvuus. Epäilen ilmaäänenä kulkevan puheen muuttuvan epäselväksi noin kaikuvassa huoneessa: voisivatko ääniaallot jäädä ikään kuin pomppimaan pingispallon tavoin kovasta pintamateriaalista toiseen siten, ettei ääni pääse selkeänä ulos? Takan seinämää äänienergia ei saa niin hyvin väreilemään kuin ohuempaa seinää, jonka läpi ääni pääsee kulkemaan. Kiinnostaisi tietää tuo olohuoneen ja tyttären huoneen välisen seinän paksuus. Pesuhuoneen sijainti lasten huoneista katsottuna saunan takana herättää myös ajatuksia.

Välimatkat ovat kyllä lyhyitä, joten ääni ei vaimene paljoa.

Muistelen, että rekojen mukaan takkahuoneesta kuultavien äänten olisi kuitenkin pitänyt kuulua vaimeampina puhelimeen kuin häketallenteelta kuullaan. Tälle ei laitettu kuitenkaan sen enempää painoa. Saa nähdä nyt jatkossa.

Mutta kuten sanottua: akustiikasta en mitään tiedä, mutta tekstianalyysistä sitäkin enemmän. Palailen pian Turren muihin kysymyksiin.

[Veristi]

Turrelle pojan äänihavaintojen ajallisesta sijoittamisesta:

Tänä aamuna minulle kävi itse asiassa hieman noin kuin Valhalla tuolla edellä otti esille. Herätyskellon soitua ajattelin jäädä vielä pariksi minuutiksi sänkyyn pohtimaan Auerin pojan äänihavaintoja, mutta iik: seuraavan kerran kelloon katsoessani huomasin tuhlanneeni yli puoli tuntia. Myös lasten kertomusten aikamäärittelyjä ja nukkumisia on täten syytä tarkastella kriittisesti, varsinkin kun tapahtumat ajoittuvat öiseen aikaan, unen ja valveen rajamaille.

Pojan kertomuksessa on ristiriitaista se, että hän aluksi antaa ymmärtää heränneensä lasinrikkomisääniin mutta myöhemmin väittää olleensa valveilla sängyssään tuohon saakka. Koska kyseessä on ekaluokkalainen, jonka oli määrä mennä kouluun seuraavana aamuna, on syytä epäillä tuntikausien valvomista ennen yön pikkutuntien lasinrikkomisäänten kuulemista.

Hän kertoi myös nukahtaneensa ennen poliisin tuloa. Pohditaanpa vaihtoehtoa, että hän olisi kuullut lasinrikkomisääni+näppäilyn ääni+isän huudot -yhdistelmän häkepuhelun ottamisen aikoihin. Tällöin hän olisi kertomansa mukaan kuullut vielä isän Annu-huudot ja jäänyt peloissaan niiden vuoksi sänkyyn. Mutta mikä selittää sen, ettei hän kertonut kuulleensa tai muistavansa tällöin äidin puhetta, siskon ääntä, tappelun ääniä, juoksuaskelia eikä oven aukaisua? Miksei hän kertonut kuulleensa edes äidin ulosmenokäskyä tappaja-varoituksineen? Hän kertoo kuulleensa asioista vasta poliisilta. Turrekin myöntää, että puhelimen tienoilta kuultavat äänet pitäisi kuulua pojan huoneeseen. Ja oliko hän nukahtanut vain muutamaksi minuutiksi ennen poliisin tuloa?

Vielä kerran tähdennän, ettei poika kertomuksensa mukaan kuullut äidin 'puhuvan' puhelimeen vaan hän oli kertomansa mukaan päätellyt, että äiti on puhelimessa siitä että oli kuullut näppäimien ääntä.

On siis mahdollista, että pojan tekemät, häntä itseäänkin oudoksuttaneet, äänihavainnot sijoittuvat aikaan ennen häkepuhelua. Itse asiassa epäilen yhä vahvemmin, että hän on nukkunut häkepuhelun aikana. Lasten kertomuksia ja niiden sisältöjä on tarkoitus nyttemmin arvioida uudelleen syyttäjän toimesta. Pojan kertomuksen lisäksi myös tytön kertomuksissa on paljon havaintoja, joita aiemmin ei ole otettu tarpeeksi huomioon Annelin liikkeitä tarkasteltaessa.

[Veristi]

Naakka epäilee yhä sitä mahdollisuutta, että tyttö olisi voinut nähdä kaksi kertaa isänsä samassa paikassa lattialla makaamassa ja järkyttyä vasta jälkimmäisellä kerralla.

Tulkintani pohjaa yksinomaan lapsen omaan kertomukseen. Vuonna 2009 hän omin sanoin kertoo, että näki isän ensin lattialla makaamassa vatsallaan veitsi vierellään. Tällöin hän oli aavistellut, että isä on kuollut, muttei halunnut uskoa sitä. Toisella kertaa kertoi nähneensä isän samassa paikassa sängyn vieressä, ja kirkaisseensa, kun oli nähnyt niin paljon verta. Siinä kohtaa, mistä poliisit olivat Jukan löytäneet kasvot ylöspäin, lapsi ei ollut kertomansa mukaan koskaan isäänsä nähnyt.

Kyseessä on psykologinen reaktio. Hän ei aluksi itseään suojellakseen päästänyt tapahtunutta täysin tietoisuuteensa, koska ei ollut varma asiasta ja tilanne oli kummallinen. Toisella kertaa hän oli jo kuullut äidin puhuneen tappajasta ja oli kuullut isän huutoja (nauhalta). Saattoi siis luulla, että isä oli ollut sittenkin vielä hengissä mutta kuollut juuri. Nyt oli siis verta lattialla. (Mutta kasvot ylöspäin ei siis isäänsä nytkään nähnyt, mikä voidaan tietysti tarkistaa vielä 2012.) Äidin läsnäollessa oli turvallisempaa päästää ajatus isän kuolemasta tietoisuuteen.

(Tästäkin on omakohtaisia kokemuksia. Kerran eräs puolituttu pershäiriöinen haukkui minut ilman mitään järjellistä syytä niin, että vasta seuraavana päivänä kertoessani asiasta kolmannelle henkilölle tajusin, että minua on loukattu ja saatoin itkeä.)

[Muori]

Jotkut täällä haluavat antaa suurenkin painoarvon pojan harvoille muistikuville. Ehkä sitten vastaavasti pitäisi ottaa täydestä se pojan kertoma asia että hän ei ollut nukkunut ollenkaan ennen sitä ikkunan rikkomista. Oli kyllä mennyt 9 kieppeillä sänkyyn syötyään sitä ennen illallisen isän kanssa.

Oliko tuo illallis-heitto siis todistusta pojan muistin heikkoudesta vai onko poika jossain oikeasti kertonut isän olleen kotona jo yhdeksän aikoihin? Olen pitänyt faktana että JL tuli kotiin n.puoliltaöin...

[skoone]

Jotkut täällä haluavat antaa suurenkin painoarvon pojan harvoille muistikuville. Ehkä sitten vastaavasti pitäisi ottaa täydestä se pojan kertoma asia että hän ei ollut nukkunut ollenkaan ennen sitä ikkunan rikkomista. Oli kyllä mennyt 9 kieppeillä sänkyyn syötyään sitä ennen illallisen isän kanssa.

Oliko tuo illallis-heitto siis todistusta pojan muistin heikkoudesta vai onko poika jossain oikeasti kertonut isän olleen kotona jo yhdeksän aikoihin? Olen pitänyt faktana että JL tuli kotiin n.puoliltaöin...

Tuosta illallisen syönnistä yhdessä on täällä ollut vääntöä, mutta en nyt tähän kohtaan löydä sitä kohtaa. Käsitykseni mukaan poika oli keskustelussa sekoittanut vähän asioita, hän kertoi yleisesti miten heillä oli tapana syödä kun iskä tuli kotiin.

Poikahan kertoo kuulemisissaan siitä, että hän yleensäkin nukkui huonosti...

Ja sitten tuohon pojan "muistamattomuuteen". Ne kommentit "en muista" tulevat aivan liian nopsaan. On ihan kuin joku olisi "opastanut" sanomaan niin. Ei tarvii valehdella, mutta voi sanoa, että "en muista"...

Tytönkin kuulumisissa alkoi sittemmin tätä "muistamattomuutta" esiintyä...

[Tara]

Jotkut täällä haluavat antaa suurenkin painoarvon pojan harvoille muistikuville. Ehkä sitten vastaavasti pitäisi ottaa täydestä se pojan kertoma asia että hän ei ollut nukkunut ollenkaan ennen sitä ikkunan rikkomista. Oli kyllä mennyt 9 kieppeillä sänkyyn syötyään sitä ennen illallisen isän kanssa.

Oliko tuo illallis-heitto siis todistusta pojan muistin heikkoudesta vai onko poika jossain oikeasti kertonut isän olleen kotona jo yhdeksän aikoihin? Olen pitänyt faktana että JL tuli kotiin n.puoliltaöin...

Anneli on kertonut Jukan kotiintuloajasta noin kolmella eri tavalla.

1) Anneli kertoi, että Jukka tuli kotiin ennen klo 23. mm näin: 'Jukka sanoi enkö tullutkin aikaisin/ajoissa kotiin'..ei sanatarkkoja lainauksia.

2) Anneli kertoi, että Jukka tuli kotiin 23 paikkeilla ja että nuorin lapsi joka oli ollut Annelin vieressä takkahuoneessa, oli mennyt isää vastaan ja sanonut, isi tuli kotiin. Jukka laittoi tiskit koneeseen ja sitten kaikki olivat alkaneet nukkua. Lapsi nukutettiin Jukan ja Annelin välissä,. ja sitten lapsi talutettiin omaan huoneeseen. Jukka oli kertonut jonkin hauskan jutun, jota Anneli ei kuitenkaan enää muistanut.

3) Anneli kertoi Jukan sanoneen, että tuli kotiin kello 23.

Vivahteet eivät ole suuren suuria.. mutta minun korvissa kuulostaa jotenkin hassulta, että kotiintulija sanoisi: 'Tulin kotiin kello 23'. Ja että nukkuvaa lasta talutettiin.

Poika tosiaan sanoi 2009 muistavansa, että olivat syöneet isän kanssa ennen nukkumaan menoa. Muut eivät tällaista ole kertoneet.

Annelin mukaan Jukka olisi lähtenyt ajamaan Turusta Ulvilaan n 21.
Nukahtamisestaan Anneli on kertonut noin kaksi versiota.


1) Hän ainakin oli ollut unessa ja heräännyt meteliin, kun ikkunaa rikottiin.

2) Anneli ei saanut unta, vaan oli noussut ylös ja mennyt siivoamaan keittiön kaappeja (tunnustusvaihe).

Eipä näistä oikein mitään selvää taida saada. Luulisi, että vaikka Annelin muisti alkoi piston saamisen jälkeen pätkiä, hän muistaisi viimeiset hetket jolloin Jukka oli vielä elossa ja kaikki oli ihan hyvin.

[Kuolemannaakka]

No ehkä se Anneli teki sen lavastuksen eri aikaan - puuuh.

Just juu, että lavasteet olikin tehty jo siinä vaiheessa valmiiksi, kun lasia ekan kerran paukuteltiin, ja tyttö tuli paikalle? Mielenkiintoinen teoria

Täytyy nyt nostaa taas kädet pystyyn, kun en ymmärrä lainkaan mitä ajat takaa. Mitkä lavastukset ja missä vaiheessa? En ymmärrä aikataulutustasi lasten käynneille.

No höh. Kaikkien lavastusten, kuten myös murhanhan täytyy olla tehty "lasiäänten" tauolla, kun kerran tyttö tuli paikalle, kun ensimmäisen kerran jyrisi, ja silloin Jukka oli vielä kunnossa, ja toisen kerran tuli, kun uudet rikkomisäänet taukosivat ja AA oli puhelimessa.

Eihän Anneli voinut enää lavastella mitään ikkunan rikottuaan, kun tyttö tuli paikalle. Eikä hän ole voinut lavastella ennen kuin on Jukkaa murhannutkaan.

[Valhalla]

No höh. Kaikkien lavastusten, kuten myös murhanhan täytyy olla tehty "lasiäänten" tauolla, kun kerran tyttö tuli paikalle, kun ensimmäisen kerran jyrisi, ja silloin Jukka oli vielä kunnossa, ja toisen kerran tuli, kun uudet rikkomisäänet taukosivat ja AA oli puhelimessa.

Eihän Anneli voinut enää lavastella mitään ikkunan rikottuaan, kun tyttö tuli paikalle. Eikä hän ole voinut lavastella ennen kuin on Jukkaa murhannutkaan.

Niin pitäisi tietää mikä oli väli näillä käynneillä. Siis kuinka pitkä. Ja sitten pitäisi sijoittaa myös pojan havainnot yhtäläillä. Mm se, että ikkuna oli hassusti. Näistä mm lasten lausunnoista kun ottaa mukaan vain osan niin aina saa haluamansa mielikuvan aikaiseksi - mutta miten päättää mitä niistä ottaa. Eikö pitäisi ensin tarkastella niiden ristiriitoja ja miettiä mitä ne tarkoittavat.

Sitten pitäisi kelata mitä se lavastus oikeastaan oli. Ok - Anneli suojasi itsensä ja putsasi kädet. Jossakin vaiheessa rikkoi lasin tai levitti jo rikottua ellei lasi rikkoutunut riidassa. Piilotti astalon ja kengät. Siinä se. Lasikin on voinut olla pienesti rikki josta se on avattu ja verijäljet mm kengistä tästä vaiheesta. Myöhemmin Anneli rikkoi lopun lasin ja siksi lapsi kysyikin, että miksi sä rikkosit sen. Ei nämä niin ole naulattu tapahtuviksi kuin sinä Naakka haluat ne nähdä. Tähän kun vielä lisää etukäteisnauhoituksen mahdollisuuden niin variaatioita saadaankin jo aika joukko mistä voi valita.

[Veristi]

skoonelle pojan 'muistamattomuudesta':

Lasten kertomuksia lukiessa täytyy pitää mielessä, että poliisi on jokaisen puhuttelun alussa ja joskus sen kuluessakin erityisesti tähdentänyt, että pitää puhua totta ja sanoa 'en muista', jos ei oikeasti muista mitään. Poikakin vastaa monesti ensin 'en muista', mutta hetken kuluttua saattaa sitten alkaakin kertoilla kyseisestä asiasta tarkemmin. Aikuisen täytyy vain olla kärsivällinen ja antaa lapselle aikaa koota ajatuksiaan. Itse en erityisesti löydä pojan kertomuksesta epäilyttäviä kohtia. Illallisen syönti -kohdankin ymmärrän kuvaukseksi siitä, miten heillä yleensä oli tapana tehdä. Poliisin ohjeistus siis näkyy kyllä, mutta Annelin 'ohjeistuksista' on vaikea mennä mitään tämän pohjalta sanomaan. Lapset ovat varmaan nyttemmin tarkemmin kertoneet tästäkin painostuksesta.

[skoone]

skoonelle pojan 'muistamattomuudesta':

Lasten kertomuksia lukiessa täytyy pitää mielessä, että poliisi on jokaisen puhuttelun alussa ja joskus sen kuluessakin erityisesti tähdentänyt, että pitää puhua totta ja sanoa 'en muista', jos ei oikeasti muista mitään. Poikakin vastaa monesti ensin 'en muista', mutta hetken kuluttua saattaa sitten alkaakin kertoilla kyseisestä asiasta tarkemmin. Aikuisen täytyy vain olla kärsivällinen ja antaa lapselle aikaa koota ajatuksiaan. Itse en erityisesti löydä pojan kertomuksesta epäilyttäviä kohtia. Illallisen syönti -kohdankin ymmärrän kuvaukseksi siitä, miten heillä yleensä oli tapana tehdä. Poliisin ohjeistus siis näkyy kyllä, mutta Annelin 'ohjeistuksista' on vaikea mennä mitään tämän pohjalta sanomaan. Lapset ovat varmaan nyttemmin tarkemmin kertoneet tästäkin painostuksesta.

Laitoin tuonne toiseen ketjuun tämän, en osannut siirtää sitä kunnolla...
^^"ulkosuomalainen kirjoitti:Pienin lapsi, jota oli nukuteltu vanhempien sangyssa, juoksi Annelin mukaan isaa vastaan.

Kasitan etta pojan kertomus syomisista ja jatskeista ym. liitty lahinna normaaliin iltarutiiniin -- ei tuohon nimenomaiseen iltaan. Kohta on vahan epaselva ja taisi tulla vasta 2009 kuulusteluissa, joissa poika oli muutenkin suht. muistamaton ja haluton muistelemaan murha-iltaa.

Luin noita lasten kuulusteluja ison patkan ja naille uusimmille ei mielestani voi antaa paljon painoa, sen verran oli aika niihin vaikuttanut. Kolme vuotta on pitka aika tuon ikaisten lasten elamassa. Alkuperaiset 2006 kuulustelut sensijaan eivat ole ihan niin yksiselitteisia Axxx:n nakeman suhteen kuin Annelin syyttomyydesta vakuuttuneet kirjoittajat taallakin ovat antaneet ymmartaa. Tytto esim. valittaa huonoa muistiaan kun hanelta ensimmaisen kerran kysytaan ikkunasta menneen miehen vaatetuksesta ja vastaa kysymyksiin aitinsa ulkona juoksemisesta/pesuhuoneen kautta kulkemisesta hyvin monitulkintaisesti.

2009 kuulusteluissa poliisitadit yrittavat parhaansa tarkentaaksen montako kertaa lapsi kavi katsomassa vanhempiaan ja mita eri kerroilla naki, mutta tarina ei hiillostamisesta selkene."



Löysin tämmöisen, boldaus minun. Eli ulkosuomalainenkin ymmärsi asian niin, että poika puhui yleisesti isän kotiintulosta, ei siis siitä kohtalokkaasta illasta.

[Valhalla]

Kaksi pariskunnan lapsista kertoi poliisin puhutteluissa vanhempiensa riidelleen kovaäänisesti surmayönä. Vanhin tytär on kertonut, että "äiti ja isä olivat kahdestaan makuuhuoneessa", kun hän oli puhelimessa hätäkeskuspuhelun aikana.

http://yle.fi/alueet/satakunta/2010/03/ ... origin=rss

Tuosta sopii ottaa tarinaa mukaan miettiessään mitä lasten kertomuksesta poimii hypoteettiinsa ja mitä ei. Naakkakin. Vai meinaatko, että lapset oli yhtä väsyneitä ja sekaisin kuin äitinsä hänen tunnustaessaan.

Käräjän pätöksestä:

1. osiossa Axxxxx kertoi heränneensä kovaan ääneen, jota kuvaili "ukkoseksi". Kun ääni oli koventunut, oli Axxxxx mennyt makuu- ja olohuoneen rajalle katsomaan, mutta ei ollut havainnut mitään. Tämän jälkeen ääni oli koventunut ja lisäksi oli kuulunut rysähdys. Axxxxx oli taas mennyt katsomaan ja havainnut äitinsä olevan sängyssä ja isän sängyn vieressä seisomassa. Terassin ikkuna oli ollut rikki. Axxxxxa oli kehotettu menemään takaisin nukkumaan. Tämän jälkeen hän oli edelleen kuullut "kamalia" äänia ja mennyt taas katsomaan. Tällöin oli havainnut isän lattialla ja veitsen tärnän vieressä. Muistaa äidin
soittaneen hätäpuhelun ja olleensa välillä itse puhelimessa. Kertoo murhaajan lyöneen äitiä. Axxxxx kertoo poistuessaan puhelimesta nähneensä murhaajan poistuvan pesuhuoneesta ja menevän ulos rikotusta ikkunasta.
2. osiossa Axxxxx kertoo vanhempien näyttäneen normaaleilta vielä silloin, kun oli äänten voimistuttua mennyt heitä katsomaan. Axxxxx kertoo, että hänellä oli ollut "outo olo" ja ajatelleensa, että "ei voi olla totta". Hän kertoo, että vanhemmat, ja sanonut tarkoittavansa, että isä oli ollut hädissään, mutta ei loukkaantunut. Hän on kertonut yhdistävänsä "karnalat äänet", kuten tappelun huudot, isään. Hän ei muista, missä äiti oli tai mitä äiti oli tehnyt. Hän on kertonut nähneensä murhaajan hätäpuhelun lopussa tai sen jälkeen. Murhaaja oli ollut
pesuhuoneessa piilossa ja hypännyt ikkunasta. Ääniä ei ollut kuulunut.
Äidin loukkaantumisesta Axxxxx oli kuullut sairaalassa.
Axxxxxn kertomus on pysynyt johdonmukaisena, samanlaisena verrattuna 2007 annettuun kertomukseen. 2007 Axxxxx oli puhunut pakkasen paukkumisesta, nyt ukkosesta.
Sivu 651: kertomus johdonmukainen siihen asti, kunnes näkee isän lattialla. Tästä kertomus muuttuu hajanaisemmaksi ja Axxxxx alkaa pohdiskella, mitä ei aikaisemmin ole tehnyt. Kertominen on muuttunut hämmentäväksi ja andistavaksi. Isän näkeminen on ollut järkyttävää,
Axxxxx ajattelukyky heikkenee, havainnot hämärtyvät. Erikoista on, että Axxxxx ei tällaisessa tilanteessa turvaudu äitiin, vaan tapahtuu päinvastoin: Axxxxx ei tiedä, missä äiti on tai mitä äiti tekee.
Axxxxxon kertonut, että vanhemmat eivät koskaan riidelleet ja antaa kauniin kuvan perhe-elämästä. Hän ei puhu oma-aloitteisesti vanhemmistaan mitään. Todistajan käsitys: ei pysty puhumaan. Lapsi haluaa kiistää epämiellyttävät asiat, jotka epäedullisia vanhemmille.
Tyypillistä on, että jos joku uhkaa vanhempia, lapsi kieltää asian. Axxxxxlla on pyrkimys tuoda esille positiivisia asioita. Tämä on suojautumiskeino perhettä kohdanneita ikäviä asioita vastaan. Axxxxx antaa liian harmonisen kuvan perheestä ja korostaa sitä. Todistajan mielestä kertomusta ei voida tältä osin pitää luotettavana.
Luotettavana voidaan pitää niitä ääniä, joita Axxxxx kertoo kuulleensa ja hänen kulkemistaan asunnossa. Hän on nähnyt jotain hämmentävää ja kieltää tapahtuneen.
AAxxxxx on kertonut, että riitaa ei ollut. Tässä on ristiriita hänen kuulemiensa äänten ja sen välillä, että ei ole tapahtunut mitään.
Tutkijoiden käsitys on, että vanhemmilla on ollut riitaa. Mandollista on myös, että vanhemmilla on ollut seksuaalista kanssakäymistä ja riitaa. Axxxxxn kertoma "pauke" voi liittyä siihen. Lapset kuvaavat usein seksuaalisen kanssakäymisen ääniä paukkeena tai myrskynä.
Axxxxxa ei ole kuullut kenenkään ulkopuolisen ääniä. Tätä on pidetty luotettavana. On kuitenkin nähnyt ulkopuolisen poistumisen.
Axxxxx käyttää sanaa "murhaaja" ja kertoessaan tästä kertomistapa muuttuu selvästi monisanaisemmaksi, hän elehtii ja yrittää vakuuttaa itseään ja kuulijoita. Kertomusta ei tältä osin ole pidetty luotettavana.
Axxxxx on kuullut, että äiti on puhelimessa puhunut "tappajasta". Lapsella ei syytä kyseenalaistaa äidin kertomaa. Itselle tämä on helpompi vaihtoehto. Tarttuu helposti ajatukseen.
Axxxxxn kertomuksessa on "syrjähtärnisiä": hän kertoo, että näkemänsä henkilö ei ollut "jättiläinen" tai "menninkäinen", tämä ei "moikannut". Axxxxx kertoo, minkälainen henkilö ei ollut, ei pysty kertomaan, minkälainen henkilö oli, on kertonut satuolennoista. Tämä viittaa siihen, että hän kertoo sellaista, mikä ei ole todellista.

Kyseessä psyykkinen ilmiö. Helpottaa, jos voi uskoa ulkopuoliseen tekijään. Pelkää, että menettää myös äitinsä. Voi pelätä myös seuraamuksia, jos kertoo totuuden. Axxxxx kertoo, mitä on halunnut nähdä. Suojelee itseään ja äitiä. On kertonut "äiti ei tekisi, ei ole voinut tehdä": tämä sisältää voimakkaan toiveen.
Axxxxx pysyy kertomuksessaan, koska hän uskoo ja haluaa uskoa siihen. Kyseessä itsesuojelu, näin selviää eteenpäin.

http://www.edilex.fi/data/uutiset/auer.pdf

[Kuolemannaakka]

Naakka epäilee yhä sitä mahdollisuutta, että tyttö olisi voinut nähdä kaksi kertaa isänsä samassa paikassa lattialla makaamassa ja järkyttyä vasta jälkimmäisellä kerralla.

Tulkintani pohjaa yksinomaan lapsen omaan kertomukseen. Vuonna 2009 hän omin sanoin kertoo, että näki isän ensin lattialla makaamassa vatsallaan veitsi vierellään. Tällöin hän oli aavistellut, että isä on kuollut, muttei halunnut uskoa sitä. Toisella kertaa kertoi nähneensä isän samassa paikassa sängyn vieressä, ja kirkaisseensa, kun oli nähnyt niin paljon verta. Siinä kohtaa, mistä poliisit olivat Jukan löytäneet kasvot ylöspäin, lapsi ei ollut kertomansa mukaan koskaan isäänsä nähnyt.

Kyseessä on psykologinen reaktio. Hän ei aluksi itseään suojellakseen päästänyt tapahtunutta täysin tietoisuuteensa, koska ei ollut varma asiasta ja tilanne oli kummallinen. Toisella kertaa hän oli jo kuullut äidin puhuneen tappajasta ja oli kuullut isän huutoja (nauhalta). Saattoi siis luulla, että isä oli ollut sittenkin vielä hengissä mutta kuollut juuri. Nyt oli siis verta lattialla. (Mutta kasvot ylöspäin ei siis isäänsä nytkään nähnyt, mikä voidaan tietysti tarkistaa vielä 2012.) Äidin läsnäollessa oli turvallisempaa päästää ajatus isän kuolemasta tietoisuuteen.

(Tästäkin on omakohtaisia kokemuksia. Kerran eräs puolituttu pershäiriöinen haukkui minut ilman mitään järjellistä syytä niin, että vasta seuraavana päivänä kertoessani asiasta kolmannelle henkilölle tajusin, että minua on loukattu ja saatoin itkeä.)

Ennen Annelin syyllisyyteen uskovat kertoivat tätä "tyttö näki Jukan kahdesti" -tarinaa juuri siihen pohjautuen, että ekalla kerralla Jukassa ei ollut (muka) niin paljon verta, koska hän ei ollut vielä saanut astaloniskuja, jotka siis tulivat vasta Häke-puhelun aikana. Ja kun peittokin oli punainen, niin tyttö ei järkyttynyt, ja vasta astaloinnin aiheuttamat roiskeet saivat hänet kirkumaan.

Tämäkään ei toki ole mitenkään järjellistä käytöstä: tyttö vaan käy toteamassa, että kappas, siinä isi makaa maassa, ja lähtee sitten muina miehinä takaisin huoneeseensa nukkumaan. Toinen kummallisuus on se, että ELÄVÄ Jukka makaa "kuolleena" lattialla, ja tointuu huutelemaan vasta myöhemmin puhelun aikana. Erittäin väkinäinen teoria siis. Varsinkin kun saman teorian kannattajat uskoivat, että puhelun alussa Jukka putoaa... sängystä! Hän siis ilmeisesti kiipeää sänkyyn ennen häkeä. Ja tokihan tytöltä voitaisiin vieläkin kysyä, näkikö hän isän ennen puhelua vai ei. Tämä yksityiskohtahan upottaisi Annelin kertomuksen, joten voisi veikata, että syyttäjä on sitä pohdiskellut, jos olisi tällaiseen epäilyyn päätynyt.

Sinun teoriassasi on hyvää se, että "kuollut" Jukka on oikeasti kuollut, eikä enää luonnottomasti herää melskaamaan minuutilleen, kun Anneli aloittaa Häke-puhelun. Mutta suuri heikkous on se, että ne veret on jo siellä seinillä, ja huone kuin teurastamo, ja silti tyttö vain ihmettelee, eikä aivan selvästi nauhalla tiedä, mitä oikeasti tapahtuu. Minusta sun kannattaisi pohtia häke-nauhalta lapsen kommentteja vaikka sillä tesktianalyysillä, ja millainen vaikutelma niistä välittyy, ja ymmärtääkö hän, mistä on kyse? Tuleeko hän paikalle herättyään meteliin, Annelin juostessa puhelimeen, kuten Anneli kertoi? Eikö kuulosta siltä? Anneli jopa selittää hänelle tilannetta "soitin poliisille, sieltä sanottiin et..". Ei kuulosta siltä, että tyttö on jo katsellut kuollutta isäänsä, ja Anneli ilmeisesti tulee ULKOA sisään (koska missä ihmeessä hän piilottelisi tytön tullessa huoneeseen) ja päättää sitten soittaa yhteistuumin "lapsen pakottamana". Ja kuinka ihmeessä Anneli ehti tekemään esim Jukan verijälkiä rikotun ikkunan pieliin, kun tyttö tuli paikalle heti sen jälkeen kun ikkuna hajosi? Annelilta loppuu täysin aika tuossa.

Lisäksi tarvitset teoriaasi hyvin väkinäisen ja perusteettoman "Anneli kävi puhelun jälkeen siirtämässä Jukkaa"-skenaarion. Miksi hän niin olisi tehnyt? Ehdoin tahdoin tuhrii itsensä vereen? Näkyykö laahausjälkiä jossain, käsittääkseni ei? Miten toisen edes voisi siirtää nurkkaan oven eteen, ilman että itse joutuu huoneessa kävelemään? Mietipä. Uhri makaa osittain sängyn alla, pää lähellä ovea. Miten siihen voi ketään siirtää, ja millaisella otteella? Ja miksi ihmeessä, kun poliisit on parin minuutin päästä paikalla?

Jos on jotain nauhoja, niin ikkunanhan pitäisi sitten "hajota" ainakin kolmasti: ensin alkuhakkaus, sitten lopullinen ja sitten vielä nauhoitus. Mitä järkeä yleensäkään Annelin olisi soitella kämpässä ikkunanhajotus-soundtrackia jo ennen kuin puhelu on käynnissä?

[Valhalla]

jotta ei nyt unohtuisi kun tässä saksitaan vanhaa etp:tä niin tilanne on niin sanotusti päällä:

Kuulemisissa on tullut ilmi, että Anneli Auer on uhannut omia lapsiaan ja kieltänyt heitä useaan eri kertaan kertomasta psykologeille, sosiaalityöntekijöille ja poliisille siitä mitä he olivat havainneet.

Sen sijaan lasten oli kerrottava muun muassa ulkopuolisesta tekijästä ja Auerin soittamasta hätäpuhelusta.

Auerin toiseksi vanhin lapsi, perheen poika, on kuunnellut surmayönä tilannetta huoneensa oven takaa eikä hän ole kuullut kenenkään ulkopuolisen ääniä. Pojan kertomien kuulohavaintojen mukaan ketään ulkopuolista ei tilanteessa ole voinut olla.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011090 ... 8_uu.shtml

ps - pistin merkille, että esikoinen on taas voisiko sanoa mukana sosiaalisessa mediassa ja omalla nimellään. Pienesti mutta kuitenkin. Tytön kannalta kait tuo lupaa hyvää.

[Tara]

jotta ei nyt unohtuisi kun tässä saksitaan vanhaa etp:tä niin tilanne on niin sanotusti päällä:

Kuulemisissa on tullut ilmi, että Anneli Auer on uhannut omia lapsiaan ja kieltänyt heitä useaan eri kertaan kertomasta psykologeille, sosiaalityöntekijöille ja poliisille siitä mitä he olivat havainneet.

Sen sijaan lasten oli kerrottava muun muassa ulkopuolisesta tekijästä ja Auerin soittamasta hätäpuhelusta.

Auerin toiseksi vanhin lapsi, perheen poika, on kuunnellut surmayönä tilannetta huoneensa oven takaa eikä hän ole kuullut kenenkään ulkopuolisen ääniä. Pojan kertomien kuulohavaintojen mukaan ketään ulkopuolista ei tilanteessa ole voinut olla.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011090 ... 8_uu.shtml

ps - pistin merkille, että esikoinen on taas voisiko sanoa mukana sosiaalisessa mediassa ja omalla nimellään. Pienesti mutta kuitenkin. Tytön kannalta kait tuo lupaa hyvää.

Voisi olla ideaa lukea myös puhutteluissa mukana olleen psykoterapeutin lausuma oikeudessa toukokuussa 2011. Tilanne on nyt toinen, kun äiti ei ole voinut enää sanella mitä lapset saavat kertoa ja mitä eivät:

Voiko tämä lausunto olla ihan metsästä?

http://iltalehti.fi/uutiset/2011052013749322_uu.shtml

Iltalehti 20.5.2011: Vaasan hovioikeudessa syyttäjän todistajana kuullun psykoterapeutti, sosionomi Satu Kivimäen mukaan Anneli Auer saattoi vaikuttaa lapsensa kertomukseen murhaajasta...Psykoterapeutin mukaan normaalisti uhkatilanteessa lapsi turvautuisi äitiinsä.
...
- Tilanne on hyvin pelottava ja ahdistava. Isä makaa verissään lattialla. Voisi ajatella, että lapsi turvautuisi äitiinsä eikä päästäisi tätä silmistään. Tässä tapahtuu juuri päinvastoin. Johtopäätöksemme on, että äidin tilanteeseen liittyy jotain niin ahdistavaa, että lapsi ei voi häneen turvautua. ...

Lapsi on nähnyt ja on kauan aikaa tiennyt jotakin, mitä ei ole uskaltanut eikä kyennyt kertomaan. Anneli vapautui, mutta heinäkuussa lapset alkoivat puhua, koska eivät halunneet palata äidin luokse?

Tässäkö se varsinainen syy miksi yhäkin pohditaan äänten kulkeutumista, yms 'lillukan varsia' (anteeksi, ei ole tarkoitus vinoilla kenellekään, näitähän itsekin yhä näpertelen..)

[Veristi]

^Lapsen 2009 puhuttelusta, varsinkin sen viimeisimmästä osiosta, huomaa, että psykoterapeutti epäili lapsen tietävän asiasta enemmän kuin kertoi. Tämän Kivimäki kertoi oikeudessakin, ja totesi, että lapsen oli ollut vaikea palauttaa mieleen, missä äiti oli - siis siinä vaiheessa, kun lapsi näki isänsä takkahuoneen lattialla ja äiti oli 'menossa puhelimeen'. Luullakseni Kivimäki katsoi, että lapsen oli ollut pakko nähdä enemmänkin, koska syyttäjän kuviona oli tuolloin juuri se, että Anneli olisi astaloinut Jukan kesken häkepuhelun ja lapsen olisi pakko ollut nähdä edes 'jotakin'. Kivimäki epäili lapsen turvautuneen valheelliseen tarinaan suojellakseen äitiä ja itseään psyykkisesti.

Itse olen pyrkinyt lähestymään lasten kertomuksia siitä näkökulmasta, että entäpä jos lapset eivät olekaan nähneet muuta kuin sen mitä ovat kertoneet. Huppis-havainnot on mielestäni yksinkertaisempaa selittää johdattelulla. Se taas, miksei lapsi turvautunut äitiin häkepuhelun aikana, voi mielestäni selittyä sillä, että lapsi ei todellakaan nähnyt äitiä missään silloin, kun näki isän ruumiin ensimmäisen kerran. Anneli saattoi olla vielä vaikkapa pesuhuoneessa. Sen jälkeen vasta Anneli meni puhelimeen ja lapsi tuli huoneestaan aulaan kuultuaan isän Annu-huudot nauhalta. Jos hän ei osannut varmuudella yhdistää isän tilannetta äitiin, se saattoi selittää hänen käytöksensä puhelimessa.

Annelin painostus lapsiaan kohtaan on voinut olla enemmän manipuloinnin kaltaista kuin suoranaisesti väkivaltaista. (Lsh-epäilyt sitten erikseen.)

Eli: on ihan paikallaan arvioida lasten vanhojakin kertomuksia uudelleen. Voihan olla, ettei mitään uutta ole luvassakaan lukuunottamatta noita painostusväitteitä ja taustanauhaa. Lisäksi tietenkin lapset ovat voineet kertoa sen päivän aiemmista tapahtumista (kilpi) ja perheen sisäisestä ilmapiiristä.