Kannustaako suomalainen yhteiskunta syrjäytymään ?

[Peräkylän Maigret]

http://www.hs.fi/talous/Bj%C3%B6rn+Wahl ... 5555482757

Pankkiiri Björn Wahlroosin mielestä Suomen nykyinen työttömyysturvajärjestelmä kannustaa ihmisiä syrjäytymään.

"Jos me kehitämme yhteiskuntaa jatkuvasti sillä lailla, että syrjäytymiseen johtavat vaihtoehdot ovat helppoja valita, niin me saamme lisää syrjäytyneitä ihmisiä", hän sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.

Wahlroosin mukaan työttömyysturvan taso on varsinkin nuorille sellainen, ettei se välttämättä houkuttele työntekoon.

"On selvää, että nuorta henkilöä, joka on uransa alkuvaiheessa, pitää kannustaa voimakkaasti hakemaan uutta työtä ja koulutusmahdollisuutta. Häneltä pitää myös edellyttää sitä, että päästäkseen takaisin työelämään hän ottaa vastaan heikomman duunin kuin joku 50 vuotta täyttänyt."

Haastattelussa Wahlroos, joka on Nordean hallituksen puheenjohtaja, ottaa kantaa myös pankin palvelutasoon.

"Teknologia edistyy ja se merkitsee, että tänään me pystymme tuottamaan saman palvelun erinomaisen paljon vähemmällä työvoimalla kuin 25 vuotta sitten, kun aloitin pankkiurani."

Wahlroosin mukaan pankissa ei tarvitse jonottaa, jos varaa etukäteen ajan.

"Probleema on tietenkin, että on edelleen ihmisiä, jotka eivät halua tai pysty sopeutumaan niin nopeasti kuin maailma muuttuu. Heille tällaiset muutokset voivat olla tuskallisia tai ainakin häiritseviä."

Lue lisää sunnuntain Helsingin Sanomista.

[Arlene]

Itse tiedän erään 27-vuotiaan, jolla ei ole ammattia ja asuu kotona, elää työttömyyspäivärahalla eikä maksa kotiinsa mitään. Ei ole koskaan käynyt töissä, lukuunottamatta pientä rappusiivous pätkää. Se piti keskeyttää, kun siivouksesta valitettiin. Tyttö meni lääkäriin ja sai kahden viikon sairasloman, sanoi sitten itsensä irti.
Mutta vanhemmat ovat näyttäneet vissiin mallia, toinen oli kahdeksan vuotta kotona ja toinen on ollut työttömänä 20 vuotta. Mainittakoon että k.o. perhe asuu pääkaupunkiseudulla, jossa luulisi töitä löytyvän.

[hannu hanhi]

Ei se työn löytyminen mitenkään itsestään selvää enää ole. Sentään elinkeinoelämän pamput yhä varovaisemmin puhuvat tulevasta työvoimapulasta, minkä vuoksi pitää tukea työperäistä maahanmuuttoa. Todellinen syyhän on ollut siinä, että kehittyvistä maista tulevat tyytyvät suomalaisia pienempiin palkkoihin ja sitä kautta voidaan polkea myös suomalaisten palkkoja.

Hyvä sosiaaliturva takaa sen, että työttömäksi joutunut ei putoa kaiken ulkopuolelle. Jos edes jonkinlainen peruselintaso säilyy, voimia riittää paremmin työn hakemiseen ja itsensä kouluttamiseen. Minä en usko, että ihmiset laiskuuttaan syrjäytyvät. On ihmisiä jotka yrittävät parhaansa etsiessään töitä, mutta kun joka paikasta tarjotaan eioota, niin lopulta turhaudutaan ja luovutetaan. Lisäksi on varmasti lisääntyvässä määrin nuoria, joiden psyykkinen kunto on niin heikko, että heistä ei ole työelämään.

Tässä keskustelussa on se kummallinen piirre, että yrittäjyys nähdään jotenkin heikoimmista huolehtivan yhteiskunnan vihollisena. Todellisuudessa pienet ja keskisuuret yritykset voisivat olla monen työttömän kohdalla ratkaisu. Jos verohelpotuksilla ja yritystuilla pystytään vähentämään yrittäjän riskejä, todennäköisesti itse itsensä työllistäminen toisi kaivatun ratkaisun monen työttömän elämään.

Mutta kun osa yrittäjistä sitten sattuukin rikastumaan. Se saa ihmiset näkemään punaista. Ikään kuin ei saisi olla edes sitä riskiä, että jollakin työttömyydestä kärsineellä yhtäkkiä menisikin paremmin kuin itsellä. Näitä mielikuvia ruokitaan jokavuotisilla verotilastoilla, joissa palstatilaa saavat promillen osa yrittäjistä, joiden tulot ovat tavalliselle kansalaiselle käsittämättömiä.

Erityisesti nuorten miesten syrjäytyminen on suuri huolenaihe. Samaan aikaan puhutaan työurien merkittävästä pidentämisestä, koska huoltosuhde niin sanotusti sitä vaatii. Miten pidennetään työuraa, jos työuraa ei yksinkertaisesti ole? Miksi kukaan ei missään vaadi toimintaa nyt heti? Se tarkoittaisi käytännössä suurten ikäluokkien eläkkeiden leikkaamista. Miksi suurten ikäluokkien turvattu vanhuus pitää repiä nuorempien selkänahasta? Tietysti selitys on siinä, että suuret ikäluokat äänestävät ja heitä on paljon. Osku Pajamäki on monelle poliitikolle esimerkki siitä, että poliittinen ura ei kovasta yrityksestä huolimatta lähde koskaan käyntiin, jos erehtyy suuria ikäluokkia arvostelemaan.

Wahlroosin sanomisia en kuitenkaan ymmärrä. Se on kylmää kyytiä ihmisille, jotka haluavat töitä, mutta eivät löydä sellaista.

[Peräkylän Maigret]

Mutta kun osa yrittäjistä sitten sattuukin rikastumaan. Se saa ihmiset näkemään punaista. Ikään kuin ei saisi olla edes sitä riskiä, että jollakin työttömyydestä kärsineellä yhtäkkiä menisikin paremmin kuin itsellä. Näitä mielikuvia ruokitaan jokavuotisilla verotilastoilla, joissa palstatilaa saavat promillen osa yrittäjistä, joiden tulot ovat tavalliselle kansalaiselle käsittämättömiä.

Riskinotosta tuleekin saada korvaus. Tätä ei tajuta. Itse en ole suora yrittäjä mutta epäsuorasti olen koska olen sijoittanut vuosien varrella huomattavan suuren osan omaisuudestani arvopapereihin. Otan mielihyvin vastaan osingot keväisin. Se on korvaus siitä että olen tukenut rahoillani etupäässä suomalaisia yrityksiä.

Se tarkoittaisi käytännössä suurten ikäluokkien eläkkeiden leikkaamista. Miksi suurten ikäluokkien turvattu vanhuus pitää repiä nuorempien selkänahasta? Tietysti selitys on siinä, että suuret ikäluokat äänestävät ja heitä on paljon. Osku Pajamäki on monelle poliitikolle esimerkki siitä, että poliittinen ura ei kovasta yrityksestä huolimatta lähde koskaan käyntiin, jos erehtyy suuria ikäluokkia arvostelemaan.

Myönnän että suuret ikäluokat ovat olleet ehkä itsekkäitä - itse en suuriin ikäluokkiin kuulu. Mutta tuo "selkänahasta repiminen" on aika yksipuolinen arvio. Suurten ikäluokkien suurin virhe on se että he ovat tehneet liian vähän jälkeläisiä.

Vastakkainasettelussa ei ole järkeä.Varsinkaan vanhempien ja lasten. Puolustuksekseen suuret ikäluokat voivat todeta että nykyiset ikäluokat voivat hypätä melko "valmiiseen pöytään"- On toimiva koulutusjärjestelmä, aivan erilainen yhteiskunta, infrastruktuuri on luotu jne. jne. Valmiiseen pöytään hyppäämisestä tosin syytettiin suuria ikäluokkia myös heidän vanhempiensa toimesta - sodan jälkeen maan jälleen rakentaneiden ihmisten.

Esimerkki : (kuvat suunnilleen samalta alueelta)

Suomi vuonna 1973 --> http://www.asfalttiajaauringonkukkia.fi/haku/kumpula

Suomi vuonna 2012 -> http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:K ... ysicum.jpg

[hannu hanhi]

Olen itse suurten ikäluokkien jälkeläinen, joten heidän eläkkeiden leikkaukset ovat teoriassa pois omasta perinnöstäni. Tietysti minun on siinä mielessä helppo kritisoida, etten oikeasti kuitenkaan tule koskaan perimään mitään.

Minua vain henkilökohtaisesti ärsyttää suunnattomasti esimerkiksi suuria ikäluokkia edustava Raimo Sailas, joka jaksaa vaahdota työuran aloittamisesta mahdollisimman varhain ja lopettamisesta suunnilleen toinen jalka haudassa. Eipä ole Sailas ehdottanut sellaista, että voitaisiin alkaa säästää heti välittömästi leikkaamalla hänen omaansa ja hänen ikätoveriensa eläkkeitä. Sailasta ei voisi vähempää kiinnostaa, että työurat ovat menossa entistä enemmän kortille.

Suurten ikäluokkien vanhemmat tekivät valtavat uhraukset, jotta heidän lapsilleen saatiin parempi Suomi. Suurten ikäluokkien ollessa työelämässä Suomi eli valtavaa kasvun aikaa. Sen sijaan heidän jälkeläiset ovat jo joutuneet kohtaamaan paljon epävarmemman maailman. Meidän pullamössöjälkeläisten pitäisi kuitenkin taata heille ennennäkemättömän laadukas vanhustenhuolto. Onko koskaan Suomessa vaahdottu näin paljon vanhustenhuollon ongelmista? Ei koskaan, vaikka niitä ongelmia on varmasti ollut ennenkin. Varmaan jokainen arvaa, mikä minun mielestäni on vaahtoamisen perimmäinen syy.

Minua huolestuttaa paljon enemmän omien lasteni tulevaisuus kuin vaikkapa se, millaista vanhustenhuoltoa äitini tulee saamaan. Kaikesta vaahtoamisesta huolimatta olen varma, että äidistäni yhteiskunta pitää riittävän hyvää huolta. Mutta saavatko omat lapseni sellaista huolenpitoa? Siitä en ole ollenkaan varma.

[Peräkylän Maigret]

Minunkin mielestäni varsinkin suurimmissa eläkkeissä on leikkaamisen varaa.Mutta asia lienee poliittisesti erittäin vaikea toteuttaa koska vaatinee samanmoisen yksimielisyyden kuin perustuslain muuttaminen. Tämän varsin pragmaattinen Raimo Sailaskin tietää.

Eläkejärjestelmähän on rakennettu sellaiseksi että kulloinkin työelämässä olevat maksavat silloisten eläkeläisten eläkkeet. Eli eläkemaksuja ei ole korvamerkitty mikä poistaisi ongelman ainakin tältä osin.

Jospa se tämä Nalle Wahlroos ottaisi asian agendalleen ja puhuisi eläkeleikkausten puolesta..

[hannu hanhi]

Tuo Wahlroosin logiikka on tässäkin tapauksessa niin mielenkiintoinen. Melkein samassa lauseessa herra kertoo, että työelämän ulkopuolelle jääminen ei saa olla liian helppoa ja että hänen pankissa tarvitaan paljon vähemmän ihmisiä kuin 25 vuotta sitten.

Suomalaiset toimittajat ovat nössöjä tuollaisten oligarkkien kanssa. Ruotsissa Wahlroos joutui oikeasti tiukille puoluestaessaan Nordea-pomon hulppeaa työsuhdeasuntoa antaen ymmärtää, että toimittajan tuloilla näitä etuja on tietysti vaikea ymmärtää. Toimittajat iskivät kuin sudet ja Ruotsin (porvarillinen) valtiovarainministeri kehotti Wahlroosin puheiden vuoksi ihmisiä suosimaan muita pankkeja kuin Nordeaa. Wahlroosille lyötiin oikeasti luu kurkkuun, mutta Suomessa hän saa ilman kritiikkiä jauhaa narsistista filosofiaansa.

[Paze]

Tuo Wahlroosin logiikka on tässäkin tapauksessa niin mielenkiintoinen. Melkein samassa lauseessa herra kertoo, että työelämän ulkopuolelle jääminen ei saa olla liian helppoa ja että hänen pankissa tarvitaan paljon vähemmän ihmisiä kuin 25 vuotta sitten.
...
Wahlroosille lyötiin oikeasti luu kurkkuun, mutta Suomessa hän saa ilman kritiikkiä jauhaa narsistista filosofiaansa.

Mielestäni Wahlroosin lausuntoja lukiessa täytyy miettiä kokonaisuutta. Välillä mennään mutkat suoriksi niin, että hirvittää. Ei liike-elämässä noin hyvin menestyneen ihmisen ajattelu voi olla niin yksiulotteista, kuin hänen lausunnoistaan välillä voisi lukea. Väkisin tulee mieleen, että osa lausunnoista on tahallista provoa, keskustelun herättelyä, ajattelemaan kehoittamista.

Mitä tulee syrjäytyneisyyteen, niin ongelma on sinänsä niin moniulotteinen, että yhtä syntipukkia on vaikea löytää.

Mutta jos otetaan patalaiska nuori, jota ei kiinnosta koulutus eikä työnteko. Ei ole sosiaalisia taitoja eikä verkostoja. Pelataan vain tietokonepelejä nurkassa, syödään vanhempien jääkaapista, asutaan vanhempien nurkissa. Kaikki tulee ilmaiseksi. Tässä on jo aika hyvä resepti ja ennuste syrjäytymiselle.

Voidaan tietenkin kysyä, mikä osuus tässä on:
1. Yhteiskunnalla
2. Vanhemmilla
3. Koululla
4. Yksilöllä itsellään

Nykyisin edes kohtalainen menestyminen työelämässä edellyttää kyllä ainakin jonkin verran sosiaalisia taitoja, koulutusta, vastuuntuntoa, epävarmuuden sietokykyä ja valmiuksia omaksua uusia asioita, elinikäistä opiskelua. Jos ei ole haluja/kykyjä näihin, niin ennuste on kehno.

Se onkin sitten eri asia, pitääkö heittäytyviä vapaamatkustajia sietää, vai onko oikeus kritisoida?

[MEG]

Mielenkiintoista tuossa Wahlroosin Hs-haastattelussa on että asettui Timo Soinin linjoille. Hänen (ja Soinin) mukaan Angela Merkel teki väärin houkutellessaan Euro-maat tukemaan Kreikkaa, pelastaakseen pankit luottotappioilta. Olisi pitänyt pääomittaa saksalaisia pankkeja suoraan saksan verovaroista.

[ABC]

Kysymys "vapaamatkustajista" ja sosiaalipummeista on jo pitkään ollut irrelevantti, koska työtä ei kerta kaikkiaan ole kaikille sitä haluaville ja työn määrä edelleen vähenee koko ajan tekniikan kehittyessä ja maailman väestön kasvaessa, eikä suinkaan lisäänny. Puheet työvoimapulasta ovat täyttä sontaa maassa, jossa on yli 15000 akateemista työtöntä, 10 kertaa enemmän työttömiä työnhakijoita kuin avoimia työpaikkoja, ja 100 000 ihmistä töissä työmarkkinatuella eli 9 euroa/päivä!

Systeemi on vaikeuksissa, koska sosiaaliturva perustuu kokoaikaiselle ja vakituiselle työlle, jollaista on enää hyvin vähän tarjolla. Ainoa pysyvä ratkaisu tähän on jonkinlainen perustulosysteemi, jossa vastaanotettu silpputyö kasvattaa, eikä vähennä toimeentulomahdollisuuksia. Perustulon käyttöönottoa koitetaan kuitenkin vitkuttaa, koska suuri epätoivoisten työttömien armeija laskee työn hintaa.

Pienyrittäjyys eli itsensä työllistäminen ei muuten ole nykysysteemissä mahdollista sen vuoksi, että minimisosiaaliturva ei koske yrittäjästatuksella työskenteleviä (yrittäjien lisäksi esim. freelancerit). Jos tällainen henkilö ei kykene maksamaan itselleen vakuutusta ja jää työttömäksi, ei hänellä ole lainkaan oikeutta edes viimesijaiseen sosiaaliturvaan: ei työmarkkinatukeen, ei minimisairauspäivärahaan, eikä käytännössä edes toimeentulotukeen (joka on harkinnanvarainen ja tapauskohtainen eli mitään pakkoa antaa sitä tietyssä tilanteessa ei ole olemassa). Myös yrittäjän perheenjäsenet jäävät ilman sosiaaliturvaa, jos eivät pysty todistamaan, etteivät ole työskennelleet yrityksessä (todistustaakka on siis käänteinen, eikä noudata oikeusvaltion periaatteita). Laskut ja verot silti juoksevat yrittäjille siinä missä muillekin. Em. todellisuuden huomioon ottaen on edesvastuutonta suositella pienyrittäjän uraa yhdellekään työttömälle. Ne, jotka asioista jotain ymmärtävät, eli taloustiedettä opiskelleet, perustavatkin Suomessa keskimäärin vähemmän yrityksiä, kuin muut.

[dmm]

Kysymys "vapaamatkustajista" ja sosiaalipummeista on jo pitkään ollut irrelevantti, koska työtä ei kerta kaikkiaan ole kaikille sitä haluaville ja työn määrä edelleen vähenee koko ajan tekniikan kehittyessä ja maailman väestön kasvaessa, eikä suinkaan lisäänny. Puheet työvoimapulasta ovat täyttä sontaa maassa, jossa on yli 15000 akateemista työtöntä, 10 kertaa enemmän työttömiä työnhakijoita kuin avoimia työpaikkoja, ja 100 000 ihmistä töissä työmarkkinatuella eli 9 euroa/päivä!

Hyvä kirjoitus. Tartun tuohon työvoimapula-kohtaan. 15000 akateemista työtöntä ei tee niitä töitä, joita tulevaisuudessa on koko ajan enemmän tarjolla... hoitoalalla työvoimapula on todellisuutta aika pian. Kylmää ajatellakin, millaisella pätevyydellä ja karsinnalla hoitajia jatkossa töihin haalitaan. Nämä hoitajat ovat niitä, jotka hoitavat monen tälläkin laudalla kirjoittavan omaisia tulevaisuudessa.

[Paze]

Kysymys "vapaamatkustajista" ja sosiaalipummeista on jo pitkään ollut irrelevantti, koska työtä ei kerta kaikkiaan ole kaikille sitä haluaville ja työn määrä edelleen vähenee koko ajan tekniikan kehittyessä ja maailman väestön kasvaessa, eikä suinkaan lisäänny.

Täysin eri mieltä tuosta irrelevanttiudesta. Kun 80-luvun lopussa oli niin paljon töitä, että opiskelijatkin revittiin kouluistansa tekemään töitä, oli silti noin 100 000 työtä vieroksuvan armeija yhteiskunnan siivillä elelemässä.

Tilastokeskuksen mukaan työttömiä oli tammikuussa 203 000. Eli jos tuo työtävieroksuvien armeija on säilyttänyt muonavahvuutensa, on se noin puolet tuosta työttömien määrästä.

Eli se siitä...

[hannu hanhi]

Tuo Wahlroosin logiikka on tässäkin tapauksessa niin mielenkiintoinen. Melkein samassa lauseessa herra kertoo, että työelämän ulkopuolelle jääminen ei saa olla liian helppoa ja että hänen pankissa tarvitaan paljon vähemmän ihmisiä kuin 25 vuotta sitten.
...
Wahlroosille lyötiin oikeasti luu kurkkuun, mutta Suomessa hän saa ilman kritiikkiä jauhaa narsistista filosofiaansa.

Mielestäni Wahlroosin lausuntoja lukiessa täytyy miettiä kokonaisuutta. Välillä mennään mutkat suoriksi niin, että hirvittää. Ei liike-elämässä noin hyvin menestyneen ihmisen ajattelu voi olla niin yksiulotteista, kuin hänen lausunnoistaan välillä voisi lukea. Väkisin tulee mieleen, että osa lausunnoista on tahallista provoa, keskustelun herättelyä, ajattelemaan kehoittamista.

Mitä tulee syrjäytyneisyyteen, niin ongelma on sinänsä niin moniulotteinen, että yhtä syntipukkia on vaikea löytää.

Mutta jos otetaan patalaiska nuori, jota ei kiinnosta koulutus eikä työnteko. Ei ole sosiaalisia taitoja eikä verkostoja. Pelataan vain tietokonepelejä nurkassa, syödään vanhempien jääkaapista, asutaan vanhempien nurkissa. Kaikki tulee ilmaiseksi. Tässä on jo aika hyvä resepti ja ennuste syrjäytymiselle.

Voidaan tietenkin kysyä, mikä osuus tässä on:
1. Yhteiskunnalla
2. Vanhemmilla
3. Koululla
4. Yksilöllä itsellään

Nykyisin edes kohtalainen menestyminen työelämässä edellyttää kyllä ainakin jonkin verran sosiaalisia taitoja, koulutusta, vastuuntuntoa, epävarmuuden sietokykyä ja valmiuksia omaksua uusia asioita, elinikäistä opiskelua. Jos ei ole haluja/kykyjä näihin, niin ennuste on kehno.

Se onkin sitten eri asia, pitääkö heittäytyviä vapaamatkustajia sietää, vai onko oikeus kritisoida?

Björn Wahlroosin menestyksestä puhuttaessa kannattaa muistaa, kuka hänen isänsä oli. Hänen isänsä oli edesmennyt Bror Wahlroos, joka oli merkittävä talouselämän vaikuttaja aikanaan. Björnistä meinasi tulla protestiksi isälleen vasemmistoradikaali, mutta lopulta hän valitsi isänsä tien. Näiden kultalusikka suussa syntyneiden suomenruotsalaisten menestys ei perustu puhtaasti omaan pätevyyteen. Kun on miljoonien pesämuna valmiiksi, on jo paljon helpompi saavuttaa tietty asema. Ensimmäinen miljoona on vanhan sanonnan mukaan vaikein hankkia, se Nalle-pojalla oli jo valmiina. Näitä esimerkkejä löytyy tästä maasta paljon. Esimerkiksi menestynyt liikemies Hjallis Harkimo on menestynyt muun muassa siitä syystä, että hänen äitinsä sattuu olemaan omaa sukua Hackman.

Jos on syntynyt tiettyihin sukuihin, ei tarvi olla huolissaan omasta tai lastensa syrjätymisestä, vaikka elelisi vapaaherrana koko elämänsä. Sen sijaan jos kotoa peritään lähinnä lämmintä kättä, työelämän ulkopuolelle jääminen voi olla kohtalokasta ja johtaa sukupolvia kestävään syrjäytymiseen. Jos yhteiskunnan turvaverkkoja ei ole olemassa, saa Amerikan malliin alkaa kyhätä pahvilaatikoista katuasuntoa.

Minä uskon, että kukaan ei laiskuuttaan syrjäydy. Syrjäytyminen on Suomessakin jo sukupolvelta toiselle siirtyvää. Jos kotona eväät ovat erittäin laihat, vaaditaan todella päättäväistä asennetta elämässä pärjäämiseen. Tietysti tuhkimotarinoitakin on, mutta ne ovat poikkeus. Uskon, että mielenterveysongelmat selittävät monen nuoren kohdalla sen, että työelämään ei päästä käsiksi. Jos jumitutaan tietokoneelle, ollaan sosiaalisesti umpiossa, ei käydä koulua eikä haeta töitä, mielestäni on todellakin syytä huolestua ihmisen korvien välyksistä - laiskuudeksi en ole heti tuollaista leimaamassa.

Tässä on nyt ainakin parikymmentä vuotta rummutettu lasten ja nuorten lisääntyvistä ja yhä vaikeammista mielenterveysongelmista. Monet näistä lapsista ja nuorista ovat jo työikäisiä. Tosiasiat kannattaa tunnustaa ja siirtää osa tulevaisuuden toivoista suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle. Kuntoutustutkimusyksikköihin tulee nykyisin työkyvyn arviointeihin todella huonokuntoista porukkaa.

Jos nyt vielä halutaan käydä läpi noita neljää kohtaasi, olen asioista seuraavanlaista mieltä.

1. Yhteiskunta: Yhteiskunnan velvollisuus on taata taustasta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen. Yhteiskunnan tulee myös taata riittävä perusturva ihmiselle, joka ei pääse työputkeen tai joka putoaa siitä. Suhtautuminen yrittäjyyteen eli itse itsensä työllistämiseen on erittäin tärkeässä roolissa. Lisäksi on muistettava, että Suomi eurooppalaisena valtiona tulee jatkossa elämään hitaan kasvun maailmassa. Suurten ikäluokkien kokema jatkuva kasvun aika on ohi. Merkittävä talouden kasvu tulee tapahtumaan muualla kuin Euroopassa.

2. Vanhemmat: Taloudellisesti menestyneet vanhemmat voivat siis taata sen, että lapsi ei syrjäydy työttömänäkään. Vanhemmat voivat omalla esimerkillään ja asenteillaan vaikuttaa siihen, miten lapset suhtautuvat koulunkäyntiin ja työntekoon.

3. Koulu: Korkea koulutus ei takaa enää entiseen tapaan taloudellista menestystä. Tohtoriksi väitelleellä kulttuuriantropologilla voi olla vaikeuksia löytää töitä ja monet diplomi-insinöörit saavat tällä hetkellä kenkää. Vaatimattomilla ja muutamaksi kuukaudeksi kerralla luvatuilla apurahoilla elävät yliopistotutkijat ovat tämän päivän valkokaulusköyhälistöä. Sen sijaan lähihoitajan toimeentulo on pitkällä aikavälillä turvattu, vaikka peruspalkka ei mikään valtava olekaan.

4. Yksilö: Yksilöllä on tietysti suuri merkitys. Jos yhteiskunta kannustaa yritteliäisyyteen, vastuuntuntuinen yksilö löytää paikkansa. Sen sijaan jos yrittäjiä rokotetaan veroilla ja eläkemaksuilla eikä heille suoda yhteiskunnan tukea, yritteliäskin ihminen voi huomata hakkaavansa päätä seinään. Sillä on tietysti edelleenkin merkitystä, miten käy koulunsa. Mutta kuten edellisessä kohdassa kirjoitin, akateeminen koulutus ei enää entiseen malliin takaa pärjäämistä elämässä. Yksilön pitäisi olla entistä paremmin kärryillä siitä, millainen koulutus on missäkin tilanteessa järkevin. Se on haastavaa, kun tämä maailma muuttuu nopeasti.

[Aizerbaidzan]

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/ihala ... 07619.html

Ihalainen pitää nuorten syrjäytymisen ehkäisyä ykkösasiana
Julkaistu: 26.03.2012 17:38

Yhteiskuntatakuu eli nuorten syrjäytymisen ehkäisy on vaalikauden tärkein hanke, linjaa työministeri Lauri Ihalainen (sd).

- Mikään ei ole niin paha asia kuin nuorten syrjäytyminen työstä, koulutuksesta ja yhteiskunnasta. Yhteiskuntatakuun idea on, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja kolmikymppiselle opintonsa päättäneelle varmistetaan mahdollisuus joko koulutuspaikkaan, työpaikkaan, harjoittelupaikkaan, työpajapaikkaan tai kuntouttavaan työhön.

Ihalainen myöntää, että tavoitteeseen on nyt matkaa.

- Meillä on 110000 alle 30-vuotiasta, joilla ei ole muuta koulutusta kuin peruskoulu. Silti olemme sivistysyhteiskunta ja kovan osaamisen yhteiskunta. Miten tällainen on voinut tapahtua, työministeri tivaa.

Ihalainen arvioi eri ikäpolvien työtilannetta Nuoret ja työelämä -raportin julkaisun yhteydessä maanantaina Helsingissä. Hänen mukaansa nämäkin tulokset nostavat vahvasti esiin koulutuksen merkityksen.

- Jos kaikki hankkisivat peruskoulun jälkeen toisen asteen koulutuksen, jo tämä nostaisi Suomen keskimääräistä työstälähtöikää vuodella. Uunituore eläkepaketti pidentää keskimääräistä työuraa runsaalla vuodella, ministeri vertaa.

Nyt saatujen tulosten mukaan nuoret ovat itsekin sitä mieltä, ettei peruskoulu anna heille riittäviä eväitä tulevaisuutta varten. Lisäksi nuoret pelkäävät tekevänsä vääriä koulutus- ja alavalintoja.

Missä silta soveltamiseen?

Ongelmia on raportin mukaan myös koulutuksen sisällössä.

Suomalaisnuoret arvioivat, että kouluaineilla ei ole riittävästi yhteyttä työhön eikä työelämään.

Kun koulu päättyy, nuorilla on teoreettista osaamista, muttei kokemusta siitä, miten taidoilla pärjää käytännön elämässä.

- Oppimisesta puuttuu silta soveltamiseen, mikä näkyy heikkona motivaationa. Opetusmenetelmiä onkin nopeasti kehitettävä käytännönläheisemmiksi samalla kun koulun yhteyksiä työelämään lisätään kaikilla tasoilla, ohjeistaa johtamista tutkivan Fountain Parkin varatoimitusjohtaja Tuomo Lähdeniemi.

Onkin arvioitu, että nuorilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia tutustua työelämään esimerkiksi harjoittelussa.

- Yrittäjälle kouluyhteistyö on huikea mahdollisuus tutustua tuleviin työntekijöihin ja rakentaa työnantajakuvaa, painottaa K-kauppias Esa Kiiskinen.

STT

[joey]

Mielestäni Suomen yhteiskunta ei kannusta syrjäytymään, mutta se ei myöskään kannusta olemaan syrjäytymättä. En halua vähätellä kenenkään työttömyyttä tai ahdinkoa, mutta väitän silti, että yhteiskunnan tukiverkon varaan ripustautuneita on paljon enemmän kuin niitä, joilla vaihtoehtoja ei oikeasti ole ollut.

Itse systeemin suurin ongelma on mielestäni juuri se, että vaikka kukaan ei jääkään aivan totaalisen tyhjän päälle alas pudotessaan, on ylös kipuavan tie kivinen. Eli toisin sanoen ne työelämän kelkasta pudonneet, jotka eivät edes yritä tehdä tilanteelleen mitään, voivat monessa tapauksessa paremmin kuin ne, jotka yrittävät takaisin oravanpyörän kyytiin. Kohtaloita lienee yhtä monta kuin ihmisiäkin, mutta minusta näyttäisi siltä - näin tuttava- ja perhepiiriä laajemmassakin mittakaavassa miettiessäni -, että "oman juttunsa" jo varhain keksineet ja siihen tarttuneet ovat menestyneet parhaiten. Oli se "juttu" sitten mikä tahansa. Erikoistumis-spesialisoitumis-triplatutkinto-väitös-jatkokoulutus -putki ei ole hyödyttänyt ketään sen kummemmin ja oman ystäväpiirini menestyneimmät ovat peruskouluun opintonsa päättäneitä, lukion keskeyttäneitä ja ammattikoulutettuja.

hannu hanhi: Olen kanssasi aivan samaa mieltä ja myös huoleni ovat samat (ja olen myös suurten ikäluokkien jälkeläinen). Omista vanhemmistani ja heidän joskus saamastaan hoidosta en ole yhtään huolissani, sillä jotenkin koen, että he ehtivät vielä saamaan hyvää hoitoa. Lapsistani olen tietysti huolissani, mutta vanhemmat taitavat olla aina.

Pidän varmana sitä, että minutkin hoidetaan vanhuksena hyvin erilailla kuin omat vanhempani tullaan hoitamaan. Tuntuu, että vastuuta vanhusten hoidosta ollaan siirtämässä omaisille. Enkä tarkoita nyt sitä, että valveutuneimmat lapset onnistuvat valitsemaan vanhemmilleen parhaat hoitokodit.