Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 1)

[nuusku-nella]

Kyse on ensinnäkin surmayöstä josta lapset ovat useasti kuulusteluissaan kertoneet etteivät ole kuulleet heidän vanhempiensa riitelevän. Ikkunalasin rikkimenemisen poika kuvaili kuten edellä on selvitetty. Osuva kuvaus joka ei tarkoita sitä että siellä ennenkään olisi keittiön astiakaappeja tyhjennetty lattialle, vaan päinvastoin poikakin (v2009) kertoi etteivät vanhemmat muulloinkaan yhteen ottaneet. Ja poika kertoi myös ettei Anneli heitä lapsiakaan riepotellut, kertoi että joskus harvoin sai tukkapöllyt.

Toivottavasti suhtaudut samoin lasten kertomuksiin vielä sittenkin jos/kun tarinat muuttuvat. Tai ovat tainneet jo muuttua, siitähän uusi tutkinta taisi lähteä liikkeelle ja se uutisoitiin lehdessäkin että lapset ovat kertoneet uusia asioita surmayöstä ja sitä edeltävästä ajasta.

Jokainen joka on kahlannut useasti esikoisen v2006-2009 kuulustelut läpi, tietää ettei kerronta siitä oleellisesti muutu miksikään. Se on niin ja pysyy. Esikoisen tuoreempia kuulemisia (v2011) ei edes liitetty valituslupahakemukseen, miksihän? Esikoinen oli ainoa surmayön näkijätodistaja. Poika oli hereillä, muttei poistunut sängystään, eikä juurikaan enää kolmen vuoden jälkeen v2009 muistanut edes kuulemiaan ääniä. Syyttäjä nojaa valituslupahakemuksessaan tähän pojan muuttuneeseen v2011 -kertomukseen. Se on erittäin vähäinen peruste Korkeimpaan oikeuteen, kun muistetaan pojan aikaisemmat todistelut ja se, että tapahtumista on kulunut jo vuosikausia ja poika oli tuolloin surmavuonna vain 6-7 vuotias. Tässä siis pohjaperusteet syyttäjän valituslupahakemukseen ja joiden pohjalta myös Valhalla täällä luulee asian palautettavan aina Käräjäoikeuteen uusintakäsittelyyn.

No itse sinä tuossa kirjoitit monikossa lapsista. Ja pojan puheista. Sitten kun oletan sinun edelleen luottavan pojan (uusiin) puheisiin niin alatkin kirjoittaa esikoisesta.. Jännä juttu. Vaikka kolme nuorimmaista eivät ole olleet näkemässä surmayön tapahtumia niin he voivat kaikki antaa vahvaa näyttöä siitä millaista perheen elämä on ollut ennen surmaa ja sen jälkeen, mitä äiti on surmasta puhunut ja miten (mahdollisesti) ohjannut lapsia siitä puhumaan. Tämä kaikkihan on lehdessä jo julkaistu että lapset ovat kertoneet uutta tietoa mm Auerin käskyistä mitä saa tai ei saa kertoa muille. Luotathan siis edelleen pojan sanaan kuten siinäkin että lasi siellä hajosi, ei kattilat lentäneet lattialle.

[Valhalla]

Ulvilan surman syyttäjät sanovat saaneensa uutta, merkittävää näyttöä Anneli Auerin syyllisyyden tueksi. Korkeimmalle oikeudelle toimitetusta valituslupahakemuksesta käy ilmi, että Auerin lapset ovat kertoneet tämän veljelle uusia yksityiskohtia surmaillan tapahtumista.
Korkein oikeus julkisti tänään syyttäjän valituslupahakemuksen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Kihlakunnansyyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala kertovat saaneensa uutta tietoa hovioikeuden vapauttaman Anneli Auerin veljeltä. Kaksi Auerin lapsista on kertonut tälle yksityiskohtia surmaillan tapahtumista, jotka syyttäjien mukaan tukevat merkittävällä tavalla syytettä.
Korkein oikeus ei julkistanut lasten uusien kuulustelujen sisältöjä. Syyttäjien mukaan on kuitenkin merkillepantavaa, että Anneli Auer on uhannut lapsia ja kieltänyt heitä useaan eri kertaan kertomasta mm. sosiaalityöntekijöille ja poliisille siitä, mitä he olivat havainneet.
Sen sijaan heidän oli kerrottava mm. ulkopuolisesta tekijästä ja Anneli Auerin soittamasta hätäpuhelusta.
Syyttäjä: Auerin perheessä vakavia ongelmia
Elokuisen uuden todistelun perusteella syyttäjät katsovat myös, että perheessä on ollut ennen surmaa erittäin vakavia ongelmia ja että kolmea lasta on kohdeltu poikkeuksellisen huonosti. Anneli Auer on itse kertonut, että perheessä kaikki oli hyvin ja ettei hänellä ollut mitään syytä tappaa miestään.
Kirjelmän mukaan elokuisissa kuulusteluissa on käynyt myös ilmi, että Auer on kohdistanut mieheensä väkivaltaa jo ennen surmayötä.
Valitusluvan käsittelyn uskotaan kestävän Korkeimmassa oikeudessa useita kuukausia.

YLE Satakunta
julkaistu 5.9.2011 klo 13:46, päivitetty 6.9.2011 klo 11:08

No jos korkein katsoo, että asiaan tulee sisällyttää myös valitusoikeus niin se palautuu aina käräjille asti normaalin korkeimmasta seuraavan alemman oikeusasteen sijasta. Perusteeksi käynee esitutkinnan jatkuminen.

Lasten pysyminen tiiviisti huoneessaan tai lausuntojen muuttumattomuus ei ihan turren mahtikäskyllä tapahdu vaan lapset jo tutkinnan aikana muuttivat kertomuksiaan - saati sitten juuri ennen korkeimman valituslupahakemusta. Samaten Annelin uskottavuus on vähintäinkin murentunut - etenkin jos osoittautuu, että lapset ovat kohdanneet väkivaltaa kertoakseen sen mitä Anneli on vaatinut.

[Tara]

^ Valhalla

Jännä yhteensattuma. Otin juuri äsken käteeni juuri tuon 5.9.2011 Satakunnan Kansan paperilehden..

26.2. eli pari päivää sitten lainasin muistista mitä Anneli lausui Jukan tappamisesta juuri tuossa 5.9.2011 SK:ssa. Kirjoitin siinä näin:

..SK:ssa, 5.9.2011:.."Olisin voinut erota Jukasta. Ei minun häntä tappaa olisi tarvinnut".(<-- ei ehkä aivan sanasta sanaan, - jossain se lehti mulla vielä on).

Tarkistin siis asian juuri äsken. Anneli lausuu 5.9.2011 SK paperilehdessä sanasta sanaan tällä tavalla: Olisin voinut erota, joten ei minun sen takia olisi tarvinnut tappaa miestäni...

Tämän jälkeen A kuvailee Jukkaa mm kärkkääksi, että sai ihmiset ärsyyntymään, mutta että oli kiltti ja kunnollinen, vastuuntuntoinen, huolehti jopa edellisestä vaimostaankin ym. -Jukka lelli minut piloille.. eli oli kaikin tavoin hyvä aviomies..


Niin, minusta tämän toteamuksen "Olisin voinut erota Jukasta - Ei minun häntä tappaa olisi tarvinnut" jälkeen olisi oikeutettua kysyä, miksi hän sitten kuitenkin tappoi Jukan, vaikka ei olisi tarvinnut.

Ymmärtäisin lauseen logiikan, jos Anneli olisi esittänyt sen edes kysymyksen muodossa, #Miksi olisin tappanut mieheni?! Hän oli hyvä aviomies#. (lisäys: siis JOS, Anneli olisi syytön! Mutta vain syyllinen esittää tuollaisen statementin: ei olisi tarvinnut tappaa.. siitä huolimatta, tässä sitä ollaan..)

Ko lause ei myöskään ole ristiriidassa Annelin tunnustuksen kanssa, kun hän totesi, että aika mitätön riita johti kohtuuttomaan lopputulokseen. Avioeropuheethan Anneli myönsi tuolloin myös.

[nuusku-nella]

Jokainen joka on kahlannut useasti esikoisen v2006-2009 kuulustelut läpi, tietää ettei kerronta siitä oleellisesti muutu miksikään. Se on niin ja pysyy. Esikoisen tuoreempia kuulemisia (v2011) ei edes liitetty valituslupahakemukseen, miksihän? Esikoinen oli ainoa surmayön näkijätodistaja. Poika oli hereillä, muttei poistunut sängystään, eikä juurikaan enää kolmen vuoden jälkeen v2009 muistanut edes kuulemiaan ääniä. Syyttäjä nojaa valituslupahakemuksessaan tähän pojan muuttuneeseen v2011 -kertomukseen. Se on erittäin vähäinen peruste Korkeimpaan oikeuteen, kun muistetaan pojan aikaisemmat todistelut ja se, että tapahtumista on kulunut jo vuosikausia ja poika oli tuolloin surmavuonna vain 6-7 vuotias. Tässä siis pohjaperusteet syyttäjän valituslupahakemukseen ja joiden pohjalta myös Valhalla täällä luulee asian palautettavan aina Käräjäoikeuteen uusintakäsittelyyn.

No itse sinä tuossa kirjoitit monikossa lapsista. Ja pojan puheista. Sitten kun oletan sinun edelleen luottavan pojan (uusiin) puheisiin niin alatkin kirjoittaa esikoisesta.. Jännä juttu. Vaikka kolme nuorimmaista eivät ole olleet näkemässä surmayön tapahtumia niin he voivat kaikki antaa vahvaa näyttöä siitä millaista perheen elämä on ollut ennen surmaa ja sen jälkeen, mitä äiti on surmasta puhunut ja miten (mahdollisesti) ohjannut lapsia siitä puhumaan. Tämä kaikkihan on lehdessä jo julkaistu että lapset ovat kertoneet uutta tietoa mm Auerin käskyistä mitä saa tai ei saa kertoa muille. Luotathan siis edelleen pojan sanaan kuten siinäkin että lasi siellä hajosi, ei kattilat lentäneet lattialle.

Lainaan vielä itseäni ja jatkan juttua..

Tehdäänpä hypoteettinen oletus että kahden lapsen (vaikka niiden keskimmäisten) kertomukset perheen elämästä ja surmayöstä ovat oleellisesti muuttuneet aikaisemmista. Uusimmissa kuulusteluissa he olisivat johdonmukaisesti kertoneet toisenlaista totuutta, kertoneet äidin väkivallasta ja uhkailusta jopa. Pienin lapsi ei osaa kertoa juuri mitään ja vanhin pysyy aikaisemmassa kertomuksessaan. Ketä uskotaan ja millä perusteella? Turumurre? Uskotko vanhinta lasta vai uskotko kahta nuorempaa? Ja millä perustein valitset niistä sen "totuuden"? Lasten muuttuneita kertomuksia voitaisiin perustella äidin uhkailulla, vasta kun saivat kasvaa normaalissa ja turvallisessa ympäristössä uskalsivat puhua totuuksi äidin käytöksestä. Vanhimman lapsen kertomusta voisi perustella vaikka sillä että hän on ollut eri asemassa muiden lasten kanssa, ehkä hän ei ole kokenut väkivaltaa ja uhkailua eikä siksi osaa kertoa niistä. Lapsia olisi varmasti nytkin kuultu useaan kertaan ja asiantuntijoiden voimin. Vetoatko siihen että kahdessa vuodessa muistot ovat muuttuneet, vääristyneet? Vai siihen että lapsia on johdateltu uusissa kertomuksissaan, vanhoissa ei tietenkään? Oletko kuin Auer itse jolle vanhimman lapsen tukevat kertomukset ovat kuin raamatusta luettua ja nuorempien ei-tukevat taas satuja ja Harry Potteria? En voi edelleenkään olla ihmettelemättä kummallista erottelua lasten suhteen sen mukaan kuka tukee tai ei tue äitiään.

Minä voin sanoa että jos käy ilmi että keskimmäisetkin lapset edelleen tukevat äitinsä näkemystä surmayöstä, sitä edeltävästä ja sen jälkeisestä ajasta ja elämän auvoisuudesta niin sitten uskon siihen. Joka tapuksessa nämä lapset ovat olleet sitä elämää todistamassa aitiopaikalta ja heidän sanallaan on suuri paino, kun on syytä epäillä että lasten aikaisempiin kertomuksiin on vaikutettu uhkailulla niin itse en kovin paljon painoarvoa laittaisi niille kuulusteluille joiden aikaan lapset ovat olleet uhkauksen alla. Mikäli uhkaus siis todetaan toteen. Puhumme toki edelleen hypoteettisesta tilanteesta osin.

[Teleksi]

Nuusku-nella: tämä palautuu siihen samaan kysymykseen kuin eilen esitin toisaalla. Jos oletetaan että 2 lasta puhuu äidin väkivaltaisuudesta, isän ja äidin huonoista suhteista, seksuaalisesta häirinnästä ja kiellosta puhua murhayöstä ja tietyistä muista siihen liittyvistä asioista. He puhuvat niistä vielä riittävän uskottavasti, että heidät ottaa useampi aikuinen ja viranomainen tosissaan (eno, poliisi, syyttäjä, asiantuntijalausuntojen tekijä jne...) Jolloin tuntuisi siltä, että jos esitetyt syytteet ovat aiheettomia, niin lasten on täytynyt tietoisesti ja suunnitelmallisesti valehdella. Ja jatkaa valhettaan tajutessaan että tästä seuraa tosi vakavia juttuja äidilel.

Tässä tilanteessa joku on läpeensä paha: lapset jos laittavat suotta äitinsä moiseen myllyyn, äiti jos on syyllistynyt näihin rikoksiin tai sitten joku kolmas osapuoli joka on saanut lapset manipuloitua äitiään vastaan noin radikaalilla tavalla.

Tässä tilanteessa on siis väkisin joku PAHIS, jos se ei ole äiti, niin KUKA ON PAHIS? Lapset, eno, viranomaisten salaliitto?????

[HerloCCi Solmunen]

Turrelle yksi kommentti. Tuossa Valhallan lainaamassa tekstissä kerrotaan, että lasten on käsketty olla kertomatta sossuille asioista. Vaikka lapsi osaisi pitää suunsa kiinni niin on muitakin tapoja ilmaista itseään ja ne voivat olla jyrkässä ristiriidassa puheiden kanssa.
Tämä äiti ihanainen lopetti lapsiltaan terapian itsekkäistä syistä surman jälkeen. Miksi? Ei ole muuta vastausta kuin se, että hän pelkäsi paljastuvansa hirmutöineen.
Minä olen siinä käsityksessä, että nämä seksuaalirikokset on voineet olla yksi kiristys keino. Tai tapa rankaista. Yllättävää ettei nuorimmat lapset halunneetkaan tavata äitiään enää kun olivat eroon päässeet.

Tuohon surmaan vielä. Tuossa Valhallan esille tuomassa jutussa puhutaan, että perheessä on ollut vakavia ongelmia jo ennen surmaa. Vaikka täällä on kielletty puhumasta huushollista ja sen kunnosta niin minä edelleen puutun siihen. Mulle tullut käsitys siitä että lasten perustarpeeita oli laiminlyöty jo pitkään vain vahvistuu ajan mittaan.
Kasvissyönti on voinut olla Annelin lätinää. Veikkaan, että mamma on perspuoli puuduksissa päivittänyt pers....perhekerhon sivuja. Osa lapsista on ollut päivän naapurissa (saaneet ruokaa yms.) Ja isännällä palanut käämi tähän läävään. Uhannut erolla ja saanut surmansa.

[Valhalla]

Jossain vaiheessa julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella oli mahdollisuuksien rajoissa, että lapset haluavat kriisiyttää esille tulleen paluun äidin luo asumaan ja se olisi voinut olla pontimena epäilysten herättämiseen. Toki jo se, että lapset pelkäisivät paluuta äidin luo olisi merkittävä seikka sinänsä.

Mutta jo kohtahan tiedot täydentyivät. Nyt vankeusaika ja syytelista sekä useampi uhri kertoo omaa tarinaansa ja on aivan selvää, ettei lapset minkään provosoimina tätä ole voinut keksiä tai edes liioitella. Itseasiassa kuten edelläkin kuvaillaan - on yhä varteenotettavampi se arvaus, että lasten pahoinpitely oli yhteydessä heidän vaientamiseen.

[Veristi]

Ihan vain sellainen asia tuli mieleen, että on kaikesta huolimatta hyvä asia, että lapsiin kohdistuneet teot ovat tulleet esille jo näinkin varhain, eikä vasta sitten varhaisaikuisuudessa tai myöhemmin. Pääsevät terapian ja muun piiriin "ajoissa", eivätkä jää yksin oireilemaan kipujaan. Helpostihan voisi käydä, että alkaa rakentaa minäkuvaansa vain tämän uhriuden ympärille eikä näe itsessään mitään muita ominaisuuksia tai ulottuvuuksia. Aina on toki se vaara, että terapia- ja hoitosuhteetkin voivat liikaa keskittyä pelkästään uhrin rooliin ja kaikkeen negatiiviseen. Mutta mistäpä sen tietää, vaikka näistäkin lapsista kasvaisi vielä omien kokemustensa kautta toiset huomioonottavia ja vertaisiaan tukemaan kykeneviä aikuisia. Itse olen saanut sen käsityksen, että perheen poika erityisesti olisi ollut rohkea tuomaan näkemyksensä nyt esille. Ikään kuin perheen miehen roolia olisi ylleen sovittamassa - vaikka ei sitä noin nuoren vielä tarvitsisi itselleen liian suurta vastuuta ottaa.

No, meni vähän pateettisuuden puolelle, mutta näin ajattelen.

[Arska]

Kyse on ensinnäkin surmayöstä josta lapset ovat useasti kuulusteluissaan kertoneet etteivät ole kuulleet heidän vanhempiensa riitelevän.

2009 kuulemisissa vanhin lapsi ennätti kertomaan, ettei nyt ainakaan mitään riitaa ollut, vaikka asiasta ei edes kysytty. Tulkitsisin sen nyt niin, että riidasta oli ollut kotona puhetta ja asiasta oli kielletty puhumasta poliisille, mutta lapsi ei ymmärtänyt miten kuulusteluissa olisi pitänyt toimia. Ilmeisesti poliisikin tulkitsi asian samalla lailla kun kertoi Annelille, että lapset olivat kertoneet riidasta.

[turumurre]

Lainaan vielä itseäni ja jatkan juttua..

Tehdäänpä hypoteettinen oletus että kahden lapsen (vaikka niiden keskimmäisten) kertomukset perheen elämästä ja surmayöstä ovat oleellisesti muuttuneet aikaisemmista. Uusimmissa kuulusteluissa he olisivat johdonmukaisesti kertoneet toisenlaista totuutta, kertoneet äidin väkivallasta ja uhkailusta jopa. Pienin lapsi ei osaa kertoa juuri mitään ja vanhin pysyy aikaisemmassa kertomuksessaan. Ketä uskotaan ja millä perusteella? Turumurre? Uskotko vanhinta lasta vai uskotko kahta nuorempaa? Ja millä perustein valitset niistä sen "totuuden"? Lasten muuttuneita kertomuksia voitaisiin perustella äidin uhkailulla, vasta kun saivat kasvaa normaalissa ja turvallisessa ympäristössä uskalsivat puhua totuuksi äidin käytöksestä. Vanhimman lapsen kertomusta voisi perustella vaikka sillä että hän on ollut eri asemassa muiden lasten kanssa, ehkä hän ei ole kokenut väkivaltaa ja uhkailua eikä siksi osaa kertoa niistä. Lapsia olisi varmasti nytkin kuultu useaan kertaan ja asiantuntijoiden voimin. Vetoatko siihen että kahdessa vuodessa muistot ovat muuttuneet, vääristyneet? Vai siihen että lapsia on johdateltu uusissa kertomuksissaan, vanhoissa ei tietenkään? Oletko kuin Auer itse jolle vanhimman lapsen tukevat kertomukset ovat kuin raamatusta luettua ja nuorempien ei-tukevat taas satuja ja Harry Potteria? En voi edelleenkään olla ihmettelemättä kummallista erottelua lasten suhteen sen mukaan kuka tukee tai ei tue äitiään.

Minä voin sanoa että jos käy ilmi että keskimmäisetkin lapset edelleen tukevat äitinsä näkemystä surmayöstä, sitä edeltävästä ja sen jälkeisestä ajasta ja elämän auvoisuudesta niin sitten uskon siihen. Joka tapuksessa nämä lapset ovat olleet sitä elämää todistamassa aitiopaikalta ja heidän sanallaan on suuri paino,
kun on syytä epäillä että lasten aikaisempiin kertomuksiin on vaikutettu uhkailulla niin itse en kovin paljon painoarvoa laittaisi niille kuulusteluille joiden aikaan lapset ovat olleet uhkauksen alla. Mikäli uhkaus siis todetaan toteen. Puhumme toki edelleen hypoteettisesta tilanteesta osin.

Pitkästä kirjoituksesta otan vain tuon viimeisimmän isolla fontilla olevan...

Esikoista kuultiin 12 tunnin kuluttua surmasta. Tämän välisenä aikana äiti ja tytär olivat pari minuuttia kahdestaan silloin surmayönä. Esitätkö todella että tyttären kertomus on muodostunut uhkailuista.
Laitat oikeastaan paremmaksi mitä muu porukka täällä menneinä aikoina, he puhuivat vain manipuloinnista, joka sekään ei Hovinkaan mukaan ollut mahdollista.

[turumurre]

Kyse on ensinnäkin surmayöstä josta lapset ovat useasti kuulusteluissaan kertoneet etteivät ole kuulleet heidän vanhempiensa riitelevän.

2009 kuulemisissa vanhin lapsi ennätti kertomaan, ettei nyt ainakaan mitään riitaa ollut, vaikka asiasta ei edes kysytty. Tulkitsisin sen nyt niin, että riidasta oli ollut kotona puhetta ja asiasta oli kielletty puhumasta poliisille, mutta lapsi ei ymmärtänyt miten kuulusteluissa olisi pitänyt toimia. Ilmeisesti poliisikin tulkitsi asian samalla lailla kun kertoi Annelille, että lapset olivat kertoneet riidasta.

Esitä Arska kohta, niin minä esitän jossain vaiheessa kaikki lukemattomat lukemattomat kohdat joissa riidattomuutta käsitellään.

[Severin A]

^Tuohon ylläolevaan haluan lisätä sen pointin, että kuka sanoo painostuksen AA:n taholta lapsiin kohdistunut vasta, kun tilanne kotona on päättynyt ja AA sairaalassa ja lapset turvakodissa? Kokemukseni mukaan uhkailuun riittää vallan mainiosti muutama minuutti, kun vastapuolen, tässä tapauksessa lapsen saa uskomaan mitä kaikkea kamalaa tapahtuukaan, jos suu ei pysy supussa. Eikä mielestäni uhkausta tarvitse edes osoittaa jokaiselle henkilökohtaisesti, vaan esikoisen voi 'valjastaa' toimimaan sanansaattajana nuorempien suuntaan.

[pikasso]

Juu näin on. Ajallisesti ei voi todeta mikä suhde äidillä ja lapsella on jo ollut ennen murhayötä.
Kaksi minuuttia aikaa sanoa lapselle koko heidän historiikkiin verrattuna ettei tästä puhuta, on kyllä kellokallen keksintöä.

[Severin A]

Juu näin on. Ajallisesti ei voi todeta mikä suhde äidillä ja lapsella on jo ollut ennen murhayötä.
Kaksi minuuttia aikaa sanoa lapselle koko heidän historiikkiin verrattuna ettei tästä puhuta, on kyllä kellokallen keksintöä.

Kuinka pitä aika vaaditaan mielestäsi Pikasso riittävän pelottavan uhkauksen tai uhkakuvan luomiseen?

[pikasso]

Viittasin viestissä turunmurren esittämään kahteen minuuttiin jne. Murre se kellokalle.

Tämän välisenä aikana äiti ja tytär olivat pari minuuttia kahdestaan silloin surmayönä. Esitätkö todella että tyttären kertomus on muodostunut uhkailuista.

Muokkaan vielä. Siis tarkoitin, että kuinka voidaan väittää kahden minuutin yhdessä oloa verrata koko eli-iän kestäneeseen suhteeseen äidin ja lapsen välillä missä on ehditty esim. näyttää jo pelkästään silmillään kenen sanaa uskotaan.