Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
jokuvaan kirjoitti: Tarkoitin pompöösiydellä sitä "kattokaa, kuinka mä oon hyvä" -mentaliteettia, joka sivustolta välittyy. Yritysmaailmassa itsensä korostaminen lienee tosin suotavaakin - mutta paremmalla tyylillä.
Aha, taisin syventyä niihin vaatimattomammin kuin sinä. Ok.
Ulvilan tapaukseen kytkeytyy niin vakavia rikoksia, etten pidä taustalla olevien suhdekiemuroiden pohdintaa asiaankuulumattomana.
En minäkään, sorry. Viestini antoi hieman väärän ja ojentavan kuvan. Ei ollut tarkoitus. Tarkoitin, että penkoessa ja niin halutessa jokaisesta elämästä löytyy jos vaikka mitä kummallisuuksia. Ja joskus taas kummallisia tekoja ei voi selittää vaikka niin helposti haluaisi tehdäkin. Aina siis löytyy selitys jos se sellaisena vain halutaan nähdä. Kuitenkin jokainen sivupolku on edellyttänyt yksilön tekemän valinnan. Arvojen tai taustojen tai muuten luonteensa ja tilanteensa mukaan tehtynä.
Perheen sisäisten valta-asetelmien kompleksisuus ja kulissielämisen ja -käytöksen yleisyys lävähtää jokaisen normaaliälyisen ihmisen silmille pelkästään sukulaisia ja julkista mediaa tarkkailemalla.
Tasan totta. Mutta edelleen Ulvilassakin elää kummallisia perheitä tappamatta toisiaan. Sitä meinasin.
Jos palaa Ulvilan surmayöhön, on yksi eniten AA:n syyllisyyttä tukevia seikkoja tämän käytös juuri ennen virkavallan saapumista. Jos ”huppumies” olisi tunkeutunut sisään, puukottanut ja tappanut aviomiehen koko perheen ollessa paikalla, luulisi päällimmäisenä olleen huolen aviomiehen ja lasten kunnosta ja pelon ”huppumiehen” paluusta. AA ei kertonut kuikuilleensa ”huppumiehen” perään ikkunasta (mikä olisi varmasti edesauttanut ”huppumiehen” jäljittämistä ja kiinni saamista), hoivanneensa miestään tai järjestäneensä lapsiaan turvaan. (Muistan kyllä, että AA ilmoitti "huppumiehen" lähtösuunnan terassilta). Hän ei huutanut muutaman metrin päässä sijaitsevasta naapurista apua saadakseen toisia aikuisia itsensä ja lastensa tueksi tai pyytääkseen näitä tarkkailemaan ”huppumiehen” pakoreittiä, mikä olisi jälleen vastannut AA:n analyyttiselle luonteelle ominaista käytöstä.
Perheenäiti ei myöskään löytänyt suurperheen huushollista yksiäkään jalkineita, joilla olisi päässyt lasinsirpaleiden yli pitelemään tai lohduttamaan miestään, ei tyrehdyttänyt miehen verenvuotoa tai huutanut/nyyhkyttänyt puolisonsa vierellä. Ei, AA piti analyyttisenä ihmisenä huolen siitä, ettei kajonnut rikoksen uhriin, vaan suoritti kliinisen, akrobaattisia liikkeitä vaatineen pulssinkokeilutoimenpiteen pesutiloihin johtavan oven kautta, kävi käsienpesulla ja meni hipihiljaa pihalle odottelemaan ambulanssia. AA:n rauhallista käytöstä ja tyyneyttä on selitelty shokkitilalla ja analyyttisellä luonteella. Hätäkeskukseen soitto murhaajan vierestä, puhelun pituus ja AA:n sekä JSL:n puheet/ääntelyt ja (oletetut) toimet puhelun aikana olivat jo yksinäänkin outoja ja mielestäni täysin ”epäanalyyttisiä”. Täysin käsittämätöntä ja ristiriitaista käytöstä - oli shokkitila kuinka kova tahansa. Not human.
Monet Annelin käytöksen piirteet selittää sillä, että hän on pistellyt miestään veitsellä 70 kertaa ja murskannut tämän kallon. Lasten lähes läsnäollen. Tämä kun on hänen omassa tiedossaan niin on liki mahdoton käyttäytyä ns normaalisti ja samalla kieltää teko.
Miksi sitten tuo teko tapahtui? No jos selkeää mielenvikaisuutta ei ole niin itse katson, että ihan turha edes yrittää selittää. Oikean ja väärän käsitys on kauan sitten etääntynyt askel kerrallaan siitä mitä yhteiskunta tai muut ihmiset keskimäärin käsittävät. Varmasti Anneli oli masentunut ( siivoton koti ). Ehkä alkoholiakin. Mutta niin on moni muukin jne. Eli selityksiä löytyy - yksittäistä tuskin. Psykologia on kaukana tieteestä - sään ennustamistakin arvaamattomampaa ja epämääräisempää. Monesti vain auktoriteettiä - ei muuta.
Se, mitä hän on tuollaisen teon jälkeen. Ei kukaan voisi kuvitella, että entisensä. Eikä ehjempi. Eikä tasapainoisempi. Edelleen ihmisenä myötätunnon arvoinen mutta tekojensa puolesta niistä vastuussa.
Ja tämä sillä näkemyksellä, että on mitä suuremmassa määrin syyllinen vaikka ei ole tuomittu. Ja vaikka hän teon/teot sovittaisikin oikeuden määräämällä mitalla, niin eihän hän koskaan voi sitä sovittaa esimerkiksi lapsilleen niin, että jotain palaisi entiselleen. Raja on ylitetty.
Anneli suorastaan leikkii virkavallan kanssa. Ilmeisesti tuollainen kömpelö esiintyminen, tyhmän esittäminen ja röyhkeä muista piittamaton käytös sekoittaa virkavallan ihan täysin. Annelihan ei periaatteessa peittele mitään, hän tentaa lapsiaan ennen viranomaisille puhumista, tunnustaa syyllisyytensä ja kertoo vielä ohan järkevästi miksi ja miten se tapahtui, päättää sitten että nyt kun painolasti on pois sydämeltä niin enpäs tunnustakaan. Ei Annelilla mitään painolastia sydämessä ole sillä hän on kaiken jo kerran tunnustanut,.
Anneli käytös lapsiaan kohtaan on melko narsistinen. Hän itse esiintyy julkisuudessa vakavasti otettavana äitinä joka haluaa huolehtia lapsistaan mutta kun lapset yrittävät tuoda ääntään esiin nämä ovat kaikki tyynni valehtelijoita. Hän vähättelee myös entistä miestään.
Miten on mahdollista että yhden "Madonnan" ympärillä on pelkkiä valehtelijoita ja pettäjiä..omat lapset ja sukulaiset...jos joku on pönkittänyt omasta "urastaan" niin Anneli, ekonomi joka ei pystynyt työllistymään koulutuksensa jälkeen, oli työllistettynä työvoimatstossa jossa tapasi naimisissa olevan Jukan jonka manipuloi itselleen hankkiutumalla raskaaksi vaikak tiesi että toinen ei halua erota vaan pitää hauskaa vaan...jäi töistäkin pois jo puolen vuoden jälkeen ja onkin sen jälkeen hoitanut lapsia kotonaan..onhan sekin tietyn tyyppinen ekonomi se...oman elämän ekonomi. Kun ei Jukan kukkaronnyörit heltyneet elon aikana niin mitäs miehestä...ei niitä varmana turhaan ole tutkittu niitä kirjanpitoja tässä kun motiivia on uudelleen mietitty, osa motiivista voikin yllätys yllätys löytyä sieltä...tilastojen mukaan suomalaiset pariskunnat eroavat useimmiten taloudellisten erimielisyyksien takia..niistä juontuu suurin osa riitojenkin aiheista
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"
jokuvaan kirjoitti:Hätäkeskukseen soitto murhaajan vierestä, puhelun pituus ja AA:n sekä JSL:n puheet/ääntelyt ja (oletetut) toimet puhelun aikana olivat jo yksinäänkin outoja ja mielestäni täysin ”epäanalyyttisiä”. Täysin käsittämätöntä ja ristiriitaista käytöstä - oli shokkitila kuinka kova tahansa. Not human.
Tämä kuuluisi varmaan Häke-keskusteluun ja on varmasti todettu monta kertaa ennenkin, mutta taas tuli jokuvaan viestistä mieleen se, mikä itseä puhelussa eniten kummastuttaa. Pidän epätodennäköisenä jo sitäkin, että AA lähtee takkahuoneesta viereiseen huoneeseen puhelimeen, sen sijaan että keräisi lapsensa ja juoksisi naapuriin soittamaan. Mutta jos hän näin tekee, luulisi, että hän kuiskailisi puhelimeen ja yrittäisi kaikin tavoin, että huppari ei kuule hänen soittavan ja mahdollisesti tule hänen ja lasten perään. Mutta sinne vaan, normaalilla äänellä juttelemaan.
Siitä tulikin mieleeni (tämäkin tieto varmaan jossain täällä arkistojen syvyyksissä on), että jututettiinko Häken virkailijaa missään vaiheessa tai onko häntä haastateltu missään? Mielestäni hänen kommenteistaan litteroitunakin saa sen kuvan, että hänen mielestään puhelussa on jotain outoa. Siis tarkoitan nimenomaan AA:n käyttäytymistä, en sitä, että on ylipäätään outoa, että suomalainen perheenäiti soittaa, että kotona on tappaja.
^Tätä itsekin joskus ihmettelin tuolla häkenauhaketjussa. Us vastasi aikoinaan, ettei häkevirkailijan lausuntoa ko. puhelun mahdollisista kummallisuuksista löydy etp:stä. Kyllähän vaikutelmaksi syntyy, että häkenainen on jostain syystä jäänyt tarkoituksella kuuntelemaan, mitä paikan päällä oikein tapahtuu eikä ole antanut poistumisneuvoja.
Sen verran on selvinnyt, että Annelin puhe häkeen ei ole mitään kuiskailua vaan pikemminkin kovaäänistä puhetta. Valitettavasti en muista nyt antaa tarkempaa lähdeviitettä enkä tähän hätään ehdi sitä etsiä.
^Puhelun aikanahan tuli Häkenkin suuntaan kerrottua, että Huppis poistui, joten poistumisneuvot eivät olleet enää tarpeen. Eniten mietityttää kuitenkin se, että Häke pyytää pysymään puhelimessa ja silti A poistuu 'tonne noi'...
Voisin kuvitella häkenaisen ainakin huomanneen, että jokin ei nyt täsmää ollenkaan. Mielestäni tuossa olisi ollut aika kiinnostava kysymys, tuliko hänelle puhelun alussa selvä tunne siitä, että talossa oli tosiaan joku ulkopuolinen.
Minua yritettiin kerran puhelimessa johtaa harhaan heti alusta alkaen. En silloin alkuun edes ajatellut, että toinen valehteli tarkoituksella. Ainoa havaintoni oli se, etteivät saamani signaalit olleet ymmärrettävissä millään järkevällä tavalla. Soittaja ihmetteli jälkeenpäin, miksi en lainkaan reagoinut siihen mitä hän sanoi. Hänen puheensa sisältö tuntui minusta toisarvoiselta, yritin vain mielessäni hahmottaa miksi puhelu aiheutti epämääräisen olotilan. En tiedä miten olisin toiminut häkenaisen asemassa Ulvila-tapauksessa.
Olen kokenut myös sen, että ventovieras tunkeutuja tulee yöllä kotiini ikkunan kautta enkä osannut pelästyä, vaikka kaiken lisäksi olin yksin. Olen jälkeenpäin ihmetellyt asiaa. Ehkä tilanteen järjettömyys esti reagoimasta, koska ylimmän kerroksen ikkunasta ei pitänyt olla kulkureittiä sisälle. Usein säikyn pelkkiä outoja ääniäkin ja tarkkailen ympäristöäni pimeällä. Ennen tunkeutujan sisälle pääsyä ikkunan luota myös kuului pitkän aikaa outoja ääniä. En osannut ihmetellä niitäkään, ajattelin vain että tulkitsin väärin kuulemaani. Olin toisessa huoneessa enkä mennyt edes katsomaan, huomasin miehen vasta kun hän seisoi edessäni. Kohdattuani hänet kasvoista kasvoihin tiesin, ettei hän tekisi minulle mitään, vaikkei hän ystävälliseltäkään vaikuttanut eikä antanut selitystä. Kokemaani ei voi tietenkään verrata täällä pohdittuun tilanteeseen. Vieressäni ei rikottu lasia eikä puukkoa edes vilautettu.
Vaikka uskon että pelottomuus voi joskus yllättää kenet tahansa, tunteettomuutta en ymmärrä. Jos kuoleva läheinen pyytää apua ja kutsuu nimellä, kuinka sen voi unohtaa tai olla kuulematta? Kuten täällä on jo ihmeteltykin.
Minun on pakko kakaista ulos mieltäni askarruttanut asia.
Päivitetty 21.4.2010 15:53, julkaistu 21.4.2010 13:57
Naapuri kertoi poliisille avioerohankkeista
Harri AaltoLähetä palautetta toimittajalle
Eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli kävi rikospaikalla 6. joulukuuta 2006 tarkastamassa sisätiloja, autotallia ja sen vieressä olevia varastotiloja.
Hän pani merkille, ettei tiloja ollut siivottu ainakaan puoleen vuoteen. Vaatekaapista löytyi muun muassa 15 purkkia deodoranttia. Erityisesti pesutilat olivat hänen mukaansa siivottomassa kunnossa.
Seuraavilla käynneillä Tähtisentie 54:ssä ei löytynyt mitään merkittävää.
Sen sijaan rikosylikonstaapeli tapasi käynneillään naapurin, jonka tytär oli hyvä kaveri Auerin tyttären kanssa. Naapuri kertoi tietävänsä Jukka S. Lahden ja Anneli Auerin riidelleen ja suunnitelleen avioeroa.
Hei,
Olen XXXXXX XXXXXX Tähtisentieltä. Annelin ja minun tyttäreni XXXXXX ja XXXXX olivat läheisiä ystäviä, ja viettivät paljon aikaa keskenään. Jukan pois menon jälkeen myös minua kuultiin. Kysyttiin mm. perhesuhteista. Kerroin että olin kuullut että Anneli ja Jukka eroavat, olimme silloin ihmeissämme. Tyttäreni XXXXX korjasi kuitenkin HETI SAMALLA HETKELLÄ että kyse ei ole mistään tällaisetsta. Aikaa vaan oli kulunut liian paljon ja en muista mistä oli kyse mutta ei ainaskaan erosta! Tämän sanoin kuuilusteltavalle poliisillekin joka tokaisi että lapset suojelevat vanhempiaan. Totuus on että emme ole ikinä kuulleet että Anneli ja Jukka olisivat olleet eroamassa. Tätä ei poliisi luultavasti kirjoittanut ylös? XXXXXX on ollut koko ajan oikeassa tässä että isä ja äiti ei ollut eroamassa. Itse otin yhteyttä vasta nyt koska uskoin Annelin syyttömyyteen ja vapautukseen.
Voisiko olla niin, että tuo naapurin sähköposti 12. marraskuuta 2010 johtuisikin siitä yksinkertaisesta syystä, että naapuri kuvitteli, että hänen kertoma totuus johti Annelin vangitsemiseen?
Ehkä puhetta todella oli ollut erosta, mutta omatunto jäikin kolkuttamaan.... ??? Tai olisiko joku ollut yhteydessä entiseen naapuriperheeseen?
Minunkin mielestäni A:n käytös on ollut aivan outoa, jos "joku tappaja" on tunkeutunut kotiin ja heiluu puukon kanssa. Kertomukset vilisevät sanoja "muistaakseni, jos muistan oikein, en muista" jne. Täällä kritisoidaan, jos joku sanoo, että minä olisin tehnyt niin ja niin. Jos ihminen on tuollaisessa tilanteessa, mikään shokki ei pyyhi kuvia mielestä. Itse katkaisin ystäväni avopuolison hirttoköyden lähes 10v sitten. Pelastin ihmisen hengen, mutta päälimmäisenä tilanteessa vain oli ajatus, että minä tapoin hänet. Pudotin 5m:stä betonilattialle... Vielä nytkin pystyn palauttamaan mieleeni, miltä kuulostaa, kun pää kopsahtaa betonilattiaan, miten veri leviää pikkuhiljaa laajemmalle, missä asennossa kirveen terä oli, kun iskin köyteen jne. Muistan tarkkaan jopa, mistä kirveen nappasin käteeni. Kaikesta shokista huolimatta pystyin selittämään Häkeen, mitä oli tapahtunut, pystyin kertaamaan asiat ambulanssimiehistön ja vielä poliisinkin kanssa. Ja ihan loogisesti ja aikajärjestyksessä. Apua odotellessa pystyin samalla seuraamaan, etteivät perheen lapset tule paikalle ja miettimään, miten saan heidät pois, jos tulevat. En siis millään voi uskoa, että juuri oleellisimmat asiat A unohtaa. Se on hyvä puolustuskeino, kun on ainoa aikuinen todistaja. On syyttäjän aika vaikea todistaa, että kyllähän se muistaa...
Kiitos. Siis siitä, että katkaisit sen köyden. Hieno temppu.
Ja kyllä. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tuollainen järkyttävä tapahtuma ei painu pois mielestä.
Eri asia on sitten se, jos on toiminut ''sokean raivon vallassa'' saattaa jokin jopa olla pimennossa.
Jutun ydin oli siinä, että luulin tappaneeni ihmisen (vaikka ilman minua lopputulos olisi ollut toisenlainen). Vaikka tappo tapahtuisi sokean raivon vallassa, pikaistuksissa tai itsepuolustuksena, en voi uskoa, että kukaan pystyisi pyyhkimään ne hetket mielestään. Ellei ole aito psykopaatti. Ja sellainenkin takuuvarmasti muistaisi, koska tappaminen ei ole hälle mikään shokkitilanne.. Jos kyse olisi muutamasta puukoniskusta ja siihen päälle lopulliset iskut, uskoisin, että kyse on hetken raivosta ja sitten pelosta, mitä siitä seuraa, joten muutama isku päähän varmistukseksi.. Jos kyse olisi huumaavista aineista, tuon kaiken ymmärtäisi. Mutta selvinpäin oleva kotiäiti? Paljon kätkeytyy niiden seinien sisälle ja vaikka täällä kuinka pähkäiltäsiin, vastauksen voi antaa vain A.A. Ja jos tunnustusta ei tule, jää totuus selvittämättä.
Ymmärsin kyllä.
Ja ymmärsin senkin, että jokainen sekuntti on piirtynyt mieleesi valokuvan tarkasti.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että Anneli ei ole ollut tuohon aikaan ihan ok. (jos on nytkään) Ja koko surma on saanut alkunsa järkyttävästä raivokohtauksesta. Ja uskon edelleen, että ''herättyään'' tuosta sumeasta tilastaan, on alkanut lavastus. Paljon ennen häkepuhelua.
Uskon myös siihen, että häkepuhelun on aiheuttanut lapsi1:n paikalle saapuminen.
En voi olla kuvittelematta sitä, millaisessa hermopaineessa Annelin on täytynyt olla jopa kokonaisen tunnin ajan, ellei peräti pitempään. Jo puukoniskujen lukumäärä viittaa raivokkuuteen, ja kun häketallenteelta kuullaan vielä astalointivaiheessakin toinen raivonpurkaus, herää kysymys, kuinka Anneli on välillä saanut raivonsa laantumaan.
Tämä tunnetilan intensiteetti viittaa mielestäni taustanauhan käytön - ei pelkästään mahdollisuuteen vaan peräti - pakkoon. Puukottelun jälkeen Annelin on ollut mahdollista käydä vaikkapa suihkussa viilentämässä tunteitaan (vrt. hiusten kosteus). Sen jälkeen rauhoittuneempana keksinyt äänittää Jukan valittelua nauhalle. Uusi raivo ja astalointi. Tämän jälkeen hermoja on rauhoittanut vain tunnetilan purkaminen isojen lihasten kautta: terassin ovi-ikkunaa särkemällä. Tämän jälkeen kyennyt soittamaan hätäpuhelun. Lopulta poliisin ja ambulanssin saavuttua jännitys lauennut.
Sitten seuraavana päivänä onkin jo hyvävoimaisena esiintynyt poliisin kuultavana.
Häkepuhelun aikaiseen astalointiin on vaikeampi uskoa juuri tuon raivon "liian nopean" laantumisen vuoksi.
Ymmärsin kyllä.