On totta, ettei intohimorikos viittaa kolmannen läsnäoloon, mutta silmitönkään puukotus ei ole aina intohimorikos. Tuttavani tapettiin kymmenin puukoniskuin, eikä siinä ollut kyse intohimosta, vaan puolitutun vihanpurkauksesta. Puukoniskujen määrä oli vielä paljon suurempi.
Tässä taas sadismi voisi olla selittävä tekijä.
Jos mahdollinen kolmas paikalla olija olisi lähtenyt hyvissä ajoin ennen poliisia hän olisi voinut poistua samaa reittiä kuin nämä tulivat, eikä jälkiä olisi havaittu kun koirakaan ei tiennyt mitä jälkeä seurata.
Kynsien alla ei kai ollut AA:nkaan ihoa. Hiustuppoja ei keneltä tahansa jää, kun taas pitkätukkaisen naisen takkuuntumaan päässeistä hiuksista voi kammatessa irrota vaikka millaisia tuppoja.
Jäljet murhapaikalla eivät tue sitä, että astalointi olisi tapahtunut puhelun aikaan, eivätkä sitä, ettei mitään lavastusta tehty, ja lähinnä sen johdosta on päätelty, ettei tappaja voinut olla ulkopuolinen. Eikö näillä perusteilla olisi ollut riittävää todeta, ettei astalointi voinut tapahtua puhelun aikana? Se, ettei nauhalla ole ulkopuolisen ääniä, on tietysti painava peruste sinänsä.
Jos Anneli vahingoitti itseään lavastustarkoituksessa, miksei olisi yhtä hyvin voinut tehdä sitä siinä tapauksessa, että lavastus liittyy jonkun toisen kanssa yhdessä suunnitellun tai tehdyn teon salaamiseen. Sama koskee lavastusta ylipäätään.Teleksi kirjoitti:Jos ulkopuolinen teki murhan vaikkakin Annelin avustamana, niin miksi olisi ollut tarpeen vahingoittaa Annelia?
Minulla on tapana pitää eri vaihtoehtoja auki, vähemmällä tietysti pääsisin jos rajoittuisin yhteen.
Esitin itse aiemmin (oletuksella, että AA on toiminut yksin), että alustavan suunnitelman olemassaolo olisi madaltanut kynnystä ryhtyä toimeen kun raivo iskee. Jää silti ihmetyttämään, kuinka raivon valtaan ajautunut, varsinkaan intohimorikoksen tekijä pystyisi huolehtimaan nauhoituksesta ym.
Olen samaa mieltä, ettei juuri mikään viittaa järjen käyttöön. Melko yksityiskohtaista suunnitelmaa kuitenkin epäillään, kun tapahtumia ei saada muuten selitettyä. Tuhosuunnitelman laatiminen ja toteuttaminen tuskin onnistuu keskivertoihmiseltä kovin helposti riippumatta ÄO:sta. Jo pelkkään suunnitteluun liittyvä henkinen paine voi olla valtava. Sadisti sen sijaan saisi nautintoa jo pelkästä suunnittelusta.
Nauhoitukseen – vieläpä lavastustarkoituksessa – kykenevä ei kuulosta minusta intohimorikoksen tekijältä, vaan mieleltään sairaalta mutta jonkinasteiseen harkintaan kykenevältä tekijältä.
