jokuvaan kirjoitti:...
AA:n valehteluväitteistä suivaantuneille: AA:n ja lapsen tarinoiden yhteensopimattomuudesta olen kirjoittanut aiemmissa viesteissä useaan otteeseen. Olen keskittynyt olennaisimpiin, heti surmayön jälkeen annettuihin kuvauksiin, jotka on kirjattu oikeuspöytäkirjoihin. Sieltä sopii kaivella niitä perusteluita ja antaa oma arvio poliisipartiopuhelun jälkeisistä tapahtumista aikatauluineen, kuten moneen otteeseen olen pyytänyt.
...
Lapsi ei myöskään vahvistanut kertomuksissaan äitinsä tarkkaan selostamaa pulssinkokeilureissua surmatyön jälkeen. Konstaapelin mukaan lapsi oli kiinni ulkona viittilöineessä äidissään, kun virkavalta tuli paikalle. Missä lapsi muisti olleensa (tai kertoi äitinsä olleen) tätä ennen, siis heti poliiseilta tulleen puhelun jälkeen? Onko hänen muistikuviaan kirjattu esim. esitutkintapöytäkirjoihin?
...
Mikäs tässä pulssinkokeilu yrityksessä hiertää. Tämähän on selvitetty jo monta kertaa.
Vai hiertääkö se ettei lapselta kysytty kävikö äitinsä kyseisellä reissulla puheluiden jälkeen (miten olisi voitukaan/älyttykään kysyä koska lasta haastateltiin 12 tunnin kuluttua surmasta ja Annelia vasta myöhemmin). Ja mikä ristiriita se on jos ei kysytä? Häh?
Lapsi on kertonut kysyttäessä ,
silloin kun hän itse oli ollut puhelimessa, menikö äiti pesuhuoneen kautta katsomaan. "Ei mennyt" - Aivan oikea ristiriidaton vastaus.
Jos taas hiertää se ettet usko koko pulssinkokeilureissua niin tässä on faktaa:
Oheinen rekokuva todentaa tilannetta joka surmatalossa oli. Ja tämä rekokuva vahvistaa juuri sen mitä Anneli on kertonutkin:
etp, Annelin kuulustelu 2.12.2006
-... mä kyl sit kävin molempien kautta viel kattomassa siellä. Ens mä
kävin sieltä olohuoneen kautta, mut se oli täynnä lasia se huone, ni en mä
viittiny lähemmäs mennä. Sit mä kiersi sieltä kodinhoitohuoneen kautta ,
kylppärin kautta. Ja katoin viel sieltä sitte, ni mä näin, et Jukka makas siel
ihan paikoillaan ja silmät auki semmosen kuolleen näkösenä. Ja sit mä
ajatteli, et mun pitäs jostai kokeilla tuntuiks pulssi, mut en mä sit sieltä
ylettynyt ku olkapäähä asti, ja mä en siit sit, otin käteni pois ja en sit halunnu
enempää koskee.
Eli tuttu tilanne Annelille, joten hänen on täytynyt käydä oven takana pulssinkokeilu-reissulla. Ei hän muuten tuota ylettymistä voisi tietää noin 'millilleen' tietää.
Lisäksi Anneli tuon kuulustelupätkän jatkoksi kertoo että:
Ja sit, tota noini, mä lähdin seuraavaks sinne ... no ko mä huitasi? käteni sit
mul tuli toho (huokaus) verta käteeni ja sit mä meni sinne ovelle, ovi oliki sit
jo auki, ko mä oli siel käyny ja kattomaa, odottamaa, et sit tota noini, oliks
se ambulanssi sitte vai poliisiauto mikä tuli ensimmäisenä, ja kun mä näin,
et ne lähtee kiertää sinne, ja kirosi siel, et kiertää viel koko sen Tähtisentie
ympäri. Mut sit ne ilmeisest näki, ko mä heilutin siellä, ja lähti tänne päin.
-Kehottaisin huomiomaan tuon:
"mul tuli toho (huokaus) verta käteeni.."
-Ja sen ajankäytön joka hänellä oli käytettävissä ennen poliisien tuloa (Hovi: < 2min).
Anneli Auerin kertomus täsmää erittäin hyvin ajankäyttöön puheluiden loputtua.