MITEN KAIKKI MENI (ketju 2)

[Tara]

^TiiaStiina:

...Onko kukaan korostanut tai edes maininnut, että äärimmäisen vaikeistakin kokemuksista voi selvitä? Mikä ei vähääkään lievennä roiston/roistojen syyllisyyttä...

osalainaus

On. Monet ovat maininneet. Mutta puhupa 'lapsista' mitään, joko 'et tajua mistään mitään', tai sitten jaaha, sitä 'revittellään lasten asioita' yms.

Kun perusteluissa on ollut henk.koht kokemuksiin vetoamista, niin tuli eteen todella halpa-arvoista henkilökohtaisuuksiin menevää kirjoittelua, se jäi siihen tai muuten vain tyrehtyi.

Vaikka onhan se niinkin, että tapaus on saanut sen verran järkyttävää lisäainesta viimesyksystä lähtien, että eihän tähän tapaukseen oikein mitään voi verrata missään suhteessa. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos ennen vanhaan on selvitty aika kurjista jutuista, niin miksei nyt? Asioista tiedetään paljon enemmän kuin 'sata vuotta' sitten, jolloin lapsen psyykeä ei juuri ymmärretty. Lapsen tahto oli aikuisten taskussa, heitä ei kuunneltu missään vaiheessa esim eroprosesseja tai sijoitusasioissa, ei edes niissä. Nyt kuunnellaan.
TiiaStiinan koko posti edellisellä sivulla:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 92#p472992

[TiiaStiina]

^TiiaStiina:

...Onko kukaan korostanut tai edes maininnut, että äärimmäisen vaikeistakin kokemuksista voi selvitä? Mikä ei vähääkään lievennä roiston/roistojen syyllisyyttä...

osalainaus

On. Monet ovat maininneet. Mutta puhupa 'lapsista' mitään, joko 'et tajua mistään mitään', tai sitten jaaha, sitä 'revittellään lasten asioita' yms.

Kun perusteluissa on ollut henk.koht kokemuksiin vetoamista, niin tuli eteen todella halpa-arvoista henkilökohtaisuuksiin menevää kirjoittelua, se jäi siihen tai muuten vain tyrehtyi.

Vaikka onhan se niinkin, että tapaus on saanut sen verran järkyttävää lisäainesta viimesyksystä lähtien, että eihän tähän tapaukseen oikein mitään voi verrata missään suhteessa. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos ennen vanhaan on selvitty aika kurjista jutuista, niin miksei nyt? Asioista tiedetään paljon enemmän kuin 'sata vuotta' sitten, jolloin lapsen psyykeä ei juuri ymmärretty. Lapsen tahto oli aikuisten taskussa, heitä ei kuunneltu missään vaiheessa esim eroprosesseja tai sijoitusasioissa, ei edes niissä. Nyt kuunnellaan.
TiiaStiinan koko posti edellisellä sivulla:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 92#p472992

Kiitos. Muistan nähneeni vain hokemaa ”lasten koko elämä on pilalla”. Väitteelle on tietysti painavat perusteet, mutta samassa yhteydessä olisi syytä muistuttaa, että aika voi parantaa haavat, niin naivilta kuin se kuulostaakin. Tarvitaan tietysti paljon muutakin, mutta periksi ei kannata antaa.

En tiedä onko järkeä kertoa tässä yhteydessä, millaisen lapsuuden kokeneita olen itsekin tavannut. Yksi esimerkki: nuori, jonka kaikkia perheenjäseniä oli kidutettu. Hän oli ainoa eloonjäänyt. Hän oli saamassa kiinni elämästä uudessa kotimaassa. Opiskelimme hetken samassa paikassa.

Toivoa on aina ja lapsilla on uskomaton kyky toipua.

[Valhalla]

http://kuolleentytonpaivakirja.blogspot ... lts=33&m=0

Tätä minä olen tarjonnut jos eläytymiskyky loppuu tai selviämiskyky pohdituttaa.

[Gerbera]

On ollut puhetta käynneistä juu, mutta ei mitään selvää tietoa, koska kuulsutelut ja niiden litterointi on niin sekava, eikä tyttö muista kaikkea tarkasti. Tyttö ei VAIKUTA lainkaan siltä puhelimessa, että olisi nähnyt isänsä jo kuolleena aikaisemmin, sen varmaan myönnät? Hän ei missään vaiheessa poliisille ihmettele, että näki isän kuolleena jo kertaalleen, mutta sitten ihmeellisesti se huppis oli kuitenkin siellä talossa puhelun aikana ja isä huusi. Huomaathan nyt ristiriidan? Tytöltä ei poliisit edes tällaista asiaa mitenkään missään vaiheessa kysele kuulusteluissa. Eivät sano, että miten saatoit nähdä isän kuolleena maassa jo ennen puhelua, kun se kumminkin oli nauhalla hengissä. Mä veikkaan, että tämä johtuu siitä, että poliisit EIVÄT ole seonneet kuulusteluissa niin kuin me olemme seonneet litterointeja lukiessamme. Tyttö on edelleen hengissä, ja häneltä voidaan asiaa kysyä: ei ole kyseessä mikään ratkaisematon arvoitus. Meillä ei ole tiedossamme, mitä kaikkea tyttö ja muut ovat sanoneet, mikä ei ole kuulusteluissa. Tottahan tällainen asia olisi selvitetty.

"Kolmannesta käynnistä": tyttö sanoi ainakin jossain kuulustelussa, että "ja sitku mä tulin takas" näin murhaajan. Se oli hänen mielestään ns. kolmas käynti, mutta ei hän silloinkaan väittänyt, että olisi käynyt takkahuoneen oviaukolla tai nähnyt esim takkahuoneessa olevan sängyn. Tyttö näki vain poistumisen, huppiksen selän, kauempaa olohuoneesta, seisten linjalla eteinen-terassinovi. Niinkuin hän 2006 kuulustelussa sanoi. Hän näki poistuvan huppiksen selän kolmannella "käynnillään", ja se tapahtui aivan sen jälkeen, kun hän oli kirkaissut ja juossut pois. Eikä hän alunperin kertonut nähneensä huppiksen tulevan pesuhuoneesta. Poliisit alkoivat melkoisen epäreilusti tentata tytöltä pesuhuoneesta poistumisesta 2009, vaikka se ei ollut alkuperäisessä kuulustelukertomuksessa lainkaan. Se oli tullut kolmessa vuodessa tytön kertomukseen, kun hän oli järkeillyt, että huppis oli pesuhuoneessa piilossa.

"Toisella käynnillä" Anneli oli puhelimessa. Tyttö sanoo sen itse asiassa aivan selvästi parissakin kuulustelussa, mutta silti syyttäjä laittaa "todisteisiin" että "äidin olinpaikka tuntematon"! Aivan epäreilua. Siis tämä toinen kerta on se kerta, joka kuullaan nauhalla: se kerta kun tyttö kirkuu nähdessään kuolleen isänsä ensimmäisen kerran. Se ei voi olla mikään muu kerta, koska AA on silloin todistettavasti puhelimessa. Tyttöhän ei ensin kuulusteluissa meinannut edes muistaa, että oli kirkaissut. Sitä piti erikseen poliisin selittää, ja siihen tyttö sanoi, että huusi kun näki isän, josta tuli verta. Ei nähnyt, mistä verta tuli, (kun ei jäänyt ihailemaan). Ja tämä on se ainoa kerta, kun tyttö näki kuolleen isänsä.

Varmana on näin, taikka mörökölli minut syököön

Ei varmasti ole yleistä, että joku hullu tunkeutuu vieraaseen kämppään ja tappaa, mutta tämmöisiä tapauksia on Suomessakin ollut oikeastaan joka vuosi. Nämä tekijät vaan ovat jääneet kiinni. Ei se ole mitenkään MAHDOTONTA. Mutta mahdotonta on olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, ja todellakin huomattavasti epätodennäköisempää tehdä ne kaikki lavasteet taustanauhoineen, mitä ilmeisesti uskot AA:n tehneen. Jos pidät Annelin kertomuksessa epäilyttävänä sitä, ettei hän katso terassinovea, niin ajattele nyt kuinka monta kymmentä aivan mielikuvituksellista asiaa vaaditaan siihen, että AA on syyllinen. Vertaa vaikka noita omia kertomuksiasi, ja mitä todisteita löydät kummankin puolesta. Jos AA on syyllinen, ovat oikeastaan kaikki paikalle jääneet jäljet lavastuksia. Tytön on melkein pakko olla juonessa mukana. Mitään järjellistä motiivia ei murhaan ole, saatikka sen erikoisiin toteutuksiin. Kyllähän nyt tällainen rikoshistoriassa monin tavoin täysin ainutlaatuinen murha on potenssiin 10 epäuskottavampi kuin hiljainen hullu

Huppikselta ei vaadita oikein yhtään mitään kummallista. Mietitään: ei huuda kovaan ääneen (nauhalle ei todellakaan mikään hengityksen ääni tartu), osaa mennä ikkunassa olevasta reiästä (siitä on todistettavasti menneet muutkin), käyttäytyy oudosti ylitappaen ja tökkien uhria tarpeettoman kauan (juuri viime vuonna Tampereella tunkeutui joku hullu taloon ja tappoi siellä miehen 17 iskulla, luullen itse, että oli lyönyt vain kerran... eikä hänellä ollut mitään motiivia). Mitä muuta huppiksen pitää tehdä outoa? Miten hän ei sinusta muka jätä jälkiä?? Miten hän hävittää todistusaineiston? Ottaa sorkkarautansa mukaan ja lähtee, eihän hän hävitä yhtään mitään muuta. Annelinhan niitä jälkiä olisi pitänyt hävittää aivan yliluonnollisesti.

Kootusti oma näkökantani: koska nauha on mielestäni aito tallenne, ja se mielestäni kiistattomasti osoittaa, ettei AA ehdi tappamaan Jukkaa puhelimesta poistuttuaan ja koska joku häntä kuitenkin nauhalla hakkaa, minusta ei vain ole fyysisesti mahdollista, että AA on syyllinen. Hänellä voi olla apuri, mutta hän ei itse tapa Jukkaa nauhalla. Tekaistuun taustanauhaan en usko, koska se on mahdoton koostaa niin, että voisi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Nauha ei voi reagoida nykytilanteeseen, siksi se ei toimi. Eikä se kyllä toimi teknisestikään, ja vaatii lisäksi tytön rikoskumppaniksi lähes väkisin.
Jukan ihmeellinen "herääminen" on mielestäni mielikuvituksellinen teoria, jota kai ei loppujenlopuksi ole syyttäjäkään esittänyt, vaikka se onkin täällä jo täysin kanonisoitu fakta.

On totta että tyttö vaikuttaa puhelimeen tullessaan rauhalliselta. Kumpi sitten saisi tytön enemmän "vauhkoksi"
-Käynti takkahuoneen rajalla, ikkuna osin rikki, isä ja äiti kunnossa, peloissaan takaisin omaan huoneeseen. Kuulee huoneeseen ikäviä ääniä, ei kuule ulkopuolista. Tunnin (?) kuluttua toinen käynti takkahuoneen rajalla. Isä lattialla liikkumattomana mahallaan, ehkä hieman kylkiasennossa, veitsi lattialla, muuten hiljaista ja rauhallista. Äiti tulee aulassa vastaan ulkoa tullessaan ja käskee takaisin omaan huoneeseen, ehkä rauhoitellen ettei mitään hätää, tilanne hallinnassa. Hetken päästä äiti soittamassa häkeen ja pyytää tytön puhelimeen. tyttö ei ole tilanteen tasalla ja kysyykin että -Mitä mä sanon?
Vai
- Herääminen ikkunan särkymiseen, käynti takkahuoneessa, Jukka käskee takaisin omaan huoneeseen. Takkahuoneesta alkaa kuulumaan ikäviä ääniä, mäiskintää ja karjumista. Hetken päästä äiti juoksee takkahuoneesta ulos etuterassille, aulassa huutaen lapsille -Menkää ulos, täällä on joku tappaja! Tyttö peloissaan omassa huoneessaan, mutta hetken päästä äiti pyytää puhelimeen ja tyttö kysyy -Mitä mä sanon? Tässä vaihtoehdossa tilanne olisi niin kaoottinen, että ihmeen rauhallisesti tyttö käyttäytyy. Tappajasta huudetaan ja puhutaan puhelimeen, isän kimpussa ja haavoittunut äiti pyytää tytön puhelimeen että ...voi mennä tonne kattomaan! Ihme ettei pieni lapsi ala itkemään, älä mene.

Hulluja riittää ja tappoja tulee. Ihmisen pää voi seota, varsinkin jos taustalla on masennusta ym. Huppiksessa nimen omaan ihmetyttää miten täysin vieras ihminen on voinut tuntea suurta vihaa tuntematonta miestä kohtaan, että tappaa tämän 70 iskulla. Tämän jälkeen kuitenkin osaa käyttäytyä järkevästi, eli ei jää kiinni teostaan. Yleensä nämä yhtäkkiä seonneet vieraan tappajat ei järkeenny teon jälkeen, vaan jäävät kiinni.

Jukan äänet häkenauhalla ei reagoi nykytilanteeseen! Siksi uskon, että ne voi olla tulla nauhalta. Jukan äänet kuulostaa äänitutkijankin mielestä enemmän siltä, kun uhri pyrkisi liikkumaan ja karjuisi kivusta. Ei kuten huppis ja Jukka painisivat ja huppis hakkaa hulluna Jukkaa puukolla. Huomattavaa on askeläänien puute takkahuoneesta, lasin päällä kävely olisi rekojen mukaan kuulunut puhelimen kautta häkeen. Lasipaloja on kuitenkin niin laajalla alueelle, että joku niiden päällä on tapellut ja niitä on siirtynyt esim. olohuoneen puolelle.

[Kuolemannaakka]

Gerbera:
"Tunnin (?) kuluttua toinen käynti takkahuoneen rajalla. Isä lattialla liikkumattomana mahallaan, ehkä hieman kylkiasennossa, veitsi lattialla, muuten hiljaista ja rauhallista. Äiti tulee aulassa vastaan ulkoa tullessaan ja käskee takaisin omaan huoneeseen, ehkä rauhoitellen ettei mitään hätää, tilanne hallinnassa.""

Tässä ei ole muuta vikaa kuin että se ei perustu mihinkään kuulustelukertomukseen eikä todisteeseen. Se on ihan kokonaan oman mielikuvituksesi tulosta. Kaikkea tällaista toki voi kehitellä, mutta minusta siinä lähinnä pettää itseään. Minusta jopa arvoituksen ratkaisemisen nautinto häviää, jos ei tarvitse pitäytyä siinä, mitä tiedetään, vaan voi kehitellä aivan omasta päästään asioita. Kaikki rikosjutut on helppoja, jos ne saa itse keksiä.

No, ilmeisesti haluat jatkossakin uskoa lapsen nähneen isän kuolleena jo ennen puhelua ja murhan tulleen nauhalta ja lapsen valehdelleen kaikissa kuulusteluissa. Ei siinä sitten mitään. En osaa asioita tarpeeksi uskottavasti selittää, eikä ihmisillä ole etp:tä, ja niillä joilla on, eivät halua lukea. Turhaa oikeastaan täällä vastaan huudella, kun mikään ei tartu: mikään, mitä yrittää selittää, ei selkene toisille=) Poterot taitaa olla jo aivan liian syvät.

Siihen mitä on tapahtunut, ei tietenkään meidän miettimiset mitään auta, joten eipä näistä stressiä kannata ottaa. Mutta, kuten olen jo joskus rohkeasti sanonut: älkää sitten taas ihmetelkö, miks ne päästi sen vapaaksi, vaikka juttu oli ihan selvä ja todisteita kauhea määrä. Ensin varmaankin kaatuu lsh:t, sitten jatketaan murhasyytteiden vääntämistä jonnekin vuoden loppuun saakka vähintään. Sitten AA onkin istunut vankilassa jo paljon enemmän kuin olisi ensikertalaisena taposta saanut.

[MollyMalone]

Uskon todennäköisyyteen. Lapsi heräsi ikkunan helinään ja näki äitinsä siellä terassin ovella, äidin soittaessa häkeen tyttö meni katsomaan takkahuoneeseen ja näki isänsä lattialla makaamassa ensimmäistä kertaa nukkumaan menon jälkeen. Pikkusiskohan hänen mukaansa näki isän viimeiseksi elossa ja se jos mikä harmitti tyttöä.

[Gerbera]

Gerbera:
"Tunnin (?) kuluttua toinen käynti takkahuoneen rajalla. Isä lattialla liikkumattomana mahallaan, ehkä hieman kylkiasennossa, veitsi lattialla, muuten hiljaista ja rauhallista. Äiti tulee aulassa vastaan ulkoa tullessaan ja käskee takaisin omaan huoneeseen, ehkä rauhoitellen ettei mitään hätää, tilanne hallinnassa.""

Tässä ei ole muuta vikaa kuin että se ei perustu mihinkään kuulustelukertomukseen eikä todisteeseen. Se on ihan kokonaan oman mielikuvituksesi tulosta. Kaikkea tällaista toki voi kehitellä, mutta minusta siinä lähinnä pettää itseään. Minusta jopa arvoituksen ratkaisemisen nautinto häviää, jos ei tarvitse pitäytyä siinä, mitä tiedetään, vaan voi kehitellä aivan omasta päästään asioita. Kaikki rikosjutut on helppoja, jos ne saa itse keksiä.

No, ilmeisesti haluat jatkossakin uskoa lapsen nähneen isän kuolleena jo ennen puhelua ja murhan tulleen nauhalta ja lapsen valehdelleen kaikissa kuulusteluissa. Ei siinä sitten mitään. En osaa asioita tarpeeksi uskottavasti selittää, eikä ihmisillä ole etp:tä, ja niillä joilla on, eivät halua lukea. Turhaa oikeastaan täällä vastaan huudella, kun mikään ei tartu: mikään, mitä yrittää selittää, ei selkene toisille=) Poterot taitaa olla jo aivan liian syvät.

Siihen mitä on tapahtunut, ei tietenkään meidän miettimiset mitään auta, joten eipä näistä stressiä kannata ottaa. Mutta, kuten olen jo joskus rohkeasti sanonut: älkää sitten taas ihmetelkö, miks ne päästi sen vapaaksi, vaikka juttu oli ihan selvä ja todisteita kauhea määrä. Ensin varmaankin kaatuu lsh:t, sitten jatketaan murhasyytteiden vääntämistä jonnekin vuoden loppuun saakka vähintään. Sitten AA onkin istunut vankilassa jo paljon enemmän kuin olisi ensikertalaisena taposta saanut.

Kuulustelukertomuksia on aika runsaasti tännekkin linkitetty.. Tässä Turren laittama leikelty versio, jossa kerrotaan käyntikerroista ja ulkopuolisen poistumisesta. http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 17#p472193
Kuinka monta kertaa tyttö sanoo käyneensä takkahuoneen rajalla? Kolme, joista viimeinen kolmas kerta oli puhelun aikana ja näki isänsä josta tuli hirveesti verta JA ulkopuolisen poistumisen, samalla käyntikerralla. Sinällään on ihan sama kuinka monta kertaa tyttö on takkahuoneessa käynyt ja mitä tehnyt, aina voi muistaa väärin, useissa kuulusteluissa.

Miten tapahtumiin kulunut aika? Anneli on mennyt lähes heti huppiksen tullessa sisälle soittamaan. Jukka on maassa häkepuhelun ajassa 1.54. Sängyn verilammikon on pitänyt tulla ennen tätä. Missä vaiheessa huppis ehtii tekemään muutaman syvän piston ja Jukka ehtii vielä vuotamaan runsaasti verta sängylle? Jukka kun huutelee häkenauhan taustalla, ei ole voinut olla tajuton, joten on varmasti torjunut iskuja ja laittanut vastaan hyökkäyksen alkuvaiheessa. Pystypainikin pitää käydä ennen lattialle makaamaan joutumista. Häkepuhelun ajassa 3.14 on Jukalla vammoja jo 70!

[Tara]

Uskon todennäköisyyteen. Lapsi heräsi ikkunan helinään ja näki äitinsä siellä terassin ovella, äidin soittaessa häkeen tyttö meni katsomaan takkahuoneeseen ja näki isänsä lattialla makaamassa ensimmäistä kertaa nukkumaan menon jälkeen. Pikkusiskohan hänen mukaansa näki isän viimeiseksi elossa ja se jos mikä harmitti tyttöä.

Aivan totta. Näinpä ne vain eräätkin palaset alkavat asettua paikoilleen. Kyseisen yksityiskohdan kertoi Annelin käly - edusti tuolloin puolustusta.

lainaan itseäni: Maalis 02, 2012

Käräjäoikeuden aikoihin syyttäjän tapahtumaskenaario pohjautui sille väittämälle, että Jukka oli kuollut häkepuhelun aikana ja tytär oli nähnyt äitinsä menevän takkahuoneeseen tänä aikana. Tähän varmaan viitattiin sillä, että lapsi olisi osin nähnyt teon. Ja psyykkisistä tekijöistä johtuen kieltänyt näkemänsä. Oma väitteeni on, että kukaan lapsista ei nähnyt tekoa. He kyllä kuulivat kaikenlaisia tekoon liittyneitä ääniä ja vanhin lapsista näki isän kuolleena jo ennen häkepuhelua. Suoranaista näköhavaintoa ei siis ollut, mutta koko pitkällisen tapahtumasarjan aikana lapsilla ei myöskään ollut minkäänlaisia havaintoja ulkopuolisesta hyökkääjästä. Vanhimman tyttären "huppishavainto" oli vain eräänlainen päätelmä siitä, mitä olisi pitänyt näkyä, jotta äidin kertomus olisi pitänyt paikkansa. Äiti harhautti lapsiaankin taustanauhalla. Surkea oli aikoinaan lukea lehdestä, miten tytär itki sitä, ettei poliisi ehtinyt ajoissa paikalle pelastamaan isää.

Lihavoiduista riveistä palasi mieleeni etp 327:ssä oleva kertomus, jonka antoi Annelin käly muistellessaan sairaalahuoneessa käytyjä keskusteluja murha-aamuna (tai päivällä).

ref: Anneli on kertonut kälylle 1.12.2006 että vanhin lapsi olisi pahoitellut, että nuorin oli se, joka näki viimeisenä isän elossa.

Kälyn mukaan (kuulustelussa 9.3.2010) mm tuon yksityiskohdan Anneli oli kertonut ennen kuin lapset tuotiin huoneeseen muitten sukulaisten jo ollessa sairaalahuoneessa.

Tätä kertomusta pidin aluksi Annelin valeena. Olihan tyttö kertonut että näki isän mm seisaalla vuoteen päädyssä. Niinpä, mutta missähän vaiheessa esikoinen oli tämän nähnyt?? Se ei käy selvästi ilmi lapsen ensimmäisestä puhuttelusta, koska aikoja, sekunteja, minuutteja, kenties kymmentä viittätoista minuuttia, oli tosiaan vaikea arvioida peloissaan ja järkyttyneenä.

Entä jos tuo kertomus ei olekaan vale? Vaan Anneli on kertonut juurikin noin, ja todellisuudessa Anneli oli listinyt Jukan pian sen jälkeen kun nuorin oli talutettu omaan huoneeseen nukkumaan. Esikoinen olisi siis nähnyt Jukan ennen kuin nuorin vietiin huoneeseensa, ja silloin olisi niin, että 'nuorin oli se joka näki Jukan' vielä elossa. Sen jälkeen esikoinen on nähnyt Jukan vain kuolleena, mutta ei ollut uskonut sitä vielä....

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 01#p464801

[post-veristi]

Harmi, kun se Jukka ei voi enää silleen postuumisti kertoa, kuka lapsi siellä makkarissa viimeiseksi on ollunna. Ns. konstruktionistisen kielikäsityksen mukaanhan todellisuuteen sinänsä ei ole pääsyä, joten täytyy tässä vain ihmetellä kovasti, puhuuko se Annu nyt totta vai valehteleeko hän tuossakin Taran yllä mainitsemassa tilanteessa.

Ensinnäkin, onko Annulla siis ollut mahdollisuus jo jutella lapsensa kanssa siitä, kuka lapsista näki isän viimeisenä? Valehteleepiko Annu nyt tässä? Vai onko se todellakin ihan totta, että se nuorin oli siellä peiton alla vielä silloin, kun vanhin kävi ovensuussa? Ehkä se vanhin ei välttämättä nähnyt sitä pienintä silloin siellä sängyssä? Tai sitten voipi olla, että Annu ei siinä tilanteessa huomannut vanhimman käyntiä vaan löhöili vain riitautuneena siellä sängyssä. Eikä sitten ennen hätäkeskuspuhelua missään vaiheessa itse nähnyt lasta missään ennen kuin tämä tulla tupsahti aulaan kesken puhelun?

Sukulaisille sairaalassa Annu alkoi vahingossa kertoa tarinaa ensin oman suunnitelmansa mukaisesti, kun ei vielä tiennyt, että vanhin oli käynyt jo ovella. Sittenpä tosissaan olikin niin kiinnostunut lapsen havainnoista, olioli. Jotta tahtoi tietää todellakin, mitä lapsi oli oikein nähnyt. Ja mielissään siitä, kun sai lapsen vahvistamaan "huppishavainnon". Eli tällaista rakennelmaa siinä on rakenneltu suullisesti jo sairaalassa. Ja jälkikäteen naputettu lapsia olemaan kertomatta riidasta, kun sai selville, että lapset olivat kuulleet niin tarkkaan niitä "pahoja ääniä" eivätkä olleet olleetkaan unessa.

[Tara]

Harmi, kun se Jukka ei voi enää silleen postuumisti kertoa, kuka lapsi siellä makkarissa viimeiseksi on ollunna. Ns. konstruktionistisen kielikäsityksen mukaanhan todellisuuteen sinänsä ei ole pääsyä, joten täytyy tässä vain ihmetellä kovasti, puhuuko se Annu nyt totta vai valehteleeko hän tuossakin Taran yllä mainitsemassa tilanteessa.

Ensinnäkin, onko Annulla siis ollut mahdollisuus jo jutella lapsensa kanssa siitä, kuka lapsista näki isän viimeisenä? Valehteleepiko Annu nyt tässä? Vai onko se todellakin ihan totta, että se nuorin oli siellä peiton alla vielä silloin, kun vanhin kävi ovensuussa? Ehkä se vanhin ei välttämättä nähnyt sitä pienintä silloin siellä sängyssä? Tai sitten voipi olla, että Annu ei siinä tilanteessa huomannut vanhimman käyntiä vaan löhöili vain riitautuneena siellä sängyssä. Eikä sitten ennen hätäkeskuspuhelua missään vaiheessa itse nähnyt lasta missään ennen kuin tämä tulla tupsahti aulaan kesken puhelun?

Sukulaisille sairaalassa Annu alkoi vahingossa kertoa tarinaa ensin oman suunnitelmansa mukaisesti, kun ei vielä tiennyt, että vanhin oli käynyt jo ovella. Sittenpä tosissaan olikin niin kiinnostunut lapsen havainnoista, olioli. Jotta tahtoi tietää todellakin, mitä lapsi oli oikein nähnyt. Ja mielissään siitä, kun sai lapsen vahvistamaan "huppishavainnon". Eli tällaista rakennelmaa siinä on rakenneltu suullisesti jo sairaalassa. Ja jälkikäteen naputettu lapsia olemaan kertomatta riidasta, kun sai selville, että lapset olivat kuulleet niin tarkkaan niitä "pahoja ääniä" eivätkä olleet olleetkaan unessa.

Anneli on aamusella varhain alkanut soitella sukulaisille (klo 7 paikkeilla?? en ehdi tarkistaa). Varmaan hänelle on kerrottu missä lapset ovat sekä annettu puhelinnumero. On siis voinut hyvinkin puhua l:n kanssa puhelimessa aamupäivän mittaan. Lapset ovat varmasti olleet hädissään kaikesta. Anneli rauhotellut.: "No hei, äiti täällä, hengissä olen, sairaalassa, mutta ei hättää, tuutte pian kattomaan äitiä tänne..."

En ole vielä keksinyt mitä etua Annelille olisi ollut valehdella l:n sanoneen noin. Jos Anneli olisi puhunut samassa yhteydessä jotain myös hupparista??.. Mutta kun ei tainnut puhua--no, se ei käy ilmi sukulaisen kertomasta.

Anneli on vasta aloittanut tarinan työstämisen, siinä samalla jatkanut sitä kun on selostanut vieraille tapahtumien kulkua. Tullut sitten sanoneeksi että esik. oli pahoillaan kun nuorin oli se joka oli nähnyt isän elossa viimeisenä.. Myöhemmin tähän yksityiskohtaan ei kukaan muu kuin veljen vaimo ole tarttunut. Sitä paitsi, joku sukulainenhan olisi voinut jos olisi halunnut, kysyä lapselta juuri tästä asiasta saman tien, 'tarkistaa' tavallaan, ihan muuten vain, että niinkö kävi, voi.. pahoitella tms.. yrittää lohduttaa jollain tapaa.

Niin, on helppo ymmärtää, että kieli on oma systeeminsä, ja todellisuus toinen. Kielellisillä ilmaisuilla on rajansa, todellisuudella ei - sitä voi yrittää kuvata n-tavalla kaikilla maailman kielillä, siltikään todellisuuteen ei ole 1:1 pääsyä.

heureka! Yksi mahdollisuus miksei Anneli havainnut lasta:
Annelilla on voinut olla lapsen käydessä silmät kiinni, siis jollain pidätellyn kiukun hetkellä, kuten joskus 'kymmeneen laskiessani' olen itsekin, - siis se 'grrrhh-vaihe' kun puree hampaita yhteen ja rutistaa silmät kiinni samalla. Hetkeksi vain tällä tavalla X(

Kieli sisältyy todellisuuteen, on osa sitä, mutta kieli ei koskaan voi muuttaa toiseksi koskaan sitä todellisuutta, joka on jo tapahtunut. Voi silti olla, että todellisuudesta voidaan kielen tarjoamilla keinoilla, antaa/omaksua muunneltu käsitys/uskomus. Sittenkin todellisuus on mitä on, me ei vain tiedetä sitä, kun menneisyyteen ei ole pääsyä. Kai se noin menee?

Tuomarin julistus: ..'syyllinen'.., on kielen erikoistapaus: joku joka oli vapaa, ei enää sitä ole, kun tuo sana kuullaan oikeussalissa, todellisuutensa muuttui toiseksi yhdessä sekunnissa.

OT: pst: tevretuloa takaisin!

[Kuolemannaakka]

En vaan käsitä, miten tyttö olisi voinut päästä näkemään sängyllä makaavan Annelin, jos Jukka oli terassin oven tuntumassa ja ikkuna rikki tai säröillä tai vanhemmat tapelleet tai huppis hakannut ikkunaa.

Kaikkien mielestä on vissiin ihan luonnollista, että kun Jukka näkee eteisestä lähestyvän tytön, hän jää paikalleen odottelemaan, kunnes tyttö tulee hänen viereensä, ja sitten vasta kehottaa tytön takaisin nukkumaan, tai mitä nyt sitten kehottikin. Minusta se on kaikkea muuta kuin luonnollista. Se on aivan luonnotonta käytöstä Jukalta.

Jos minä olisin isä, ja tilanne olisi se, että ikkuna olisi hajonnut kovaäänisen riitelyn takia, tai itse rystyset verillä hajottamanani tai tuntemattoman hakkaamana, niin en taatusti päästäisi tyttöä lähellekään ovea, vaan ryntäisin häntä oitis vastaan olohuoneeseen, että hän EI NÄKISI rikkinäistä ikkunaa. Eihän nyt voi sanoa syyksi mitään ukkosia tai pakkasia, jos ikkuna rikki. Ei mene läpi 9-vuotiaallekaan. Eikä lasta voi päästää keskelle riitaa tai jotain ulkopuolista uhkaa turhaan pelkäämään (oletuksena siis, että joku heitti kiven ikkunaan tai räjäytti jotain, ja meni pois).

Tällöin tyttö ei näkisi Annelia, eikä Anneli tyttöä.

Omituisesti on kämpässä käyttäydytty, mikäli tytön kertomus tässä kohtaa pitää paikkansa. Kertomus ekasta käynnistä on muutenkin outo: ikäänkuin pysähtynyt. Tyttö kuvaa, että vanhemmat vaan ovat huoneessaan puhumattomina ja paikallaan, ja tyttö ikäänkuin jostain salaa melkein heitä katselee: vaihdetaan yksi lause, ja siinä se: muutaman sekunnin visiitti. Tyttö ei sano mitään. Kaikki käy jotenkin liian nopeasti ja unenomaisesti. Toki tyttö on juuri herännyt unesta, eikä ole tarkimmillaan. Lapset voivat melkein puoliunessa "automaattisesti" kävellä äidin/isän luokse yöllä, muistamatta aamulla asiasta mitään. Tällöin jälkikäteinen kertomus voisi olla tuollainen kummallisen "pysähtynyt".

Toisaalta tyttö muisti ainakin kaksi kertaa erikseen mainita, että Anneli veti peittoa ylemmäksi. Ihan vapaasti assosioiden tuo ele voisi tarkoittaa sitä, että AA on alasti? Jukka taas ei ole, eli jotenkin se ei silti sovi. Eikä se ainakaan mihinkään riitatilanteeseen oikein sovi. Ja toisaalta miksipä äiti joltain 9v tytöltä tissejään piilottelisi. Peiton vetäminen ylös on tietysti myös suojautumista joltain uhalta, eli JOS tilanne olisi se, että joku tuntematon on lyönyt ikkunaan reiän ja mies lähtee sitä ihmettelemään, niin nainen varmaankin olisi melkoisen jännittyneenä sängyssä. Tai yhtä hyvin, jos AA ja Jukka ovat riidelleet. Mutta voisiko tällaisessa tilanteessa AA olla huomaamatta tyttöä, jos tyttö ilmestyisi takkahuoneen oviaukolle, ja jos Jukka vielä hänelle jotain sanoisi? Ja kai nyt tyttökin oikeasti jotain olisi sanonut. Samoin, miksei Jukka olisi Annelille sanonut, että tyttökin heräsi. Ellei sitten AA ollut niin paljon unenpöpperössä, että osin nukahti uudestaan, kun pamahteluun tuli tauko. Siis jos ensin lyötiin vain äkkiä muutama isku, kuten tarinassani, ja sen jälkeen hiljeni. Jos Jukka olisi mennyt katsomaan, ja AA ei olisi kunnolla herännytkään ja nukahtanut uudestaan tai ainakin ollut horteessa.

En löydä mitään syytä, miksi AA tämmöisestä lapsen käymättömyydestä valehtelisikaan, ja hän on systemaattisesti kieltänyt muistavansa tytön käyneen huoneessa. Jälleen kerran olisi parempi muistaa, ja vahvistaa näin tytön kertomusta.

[post-veristi]

Tilanne voipi olla tosissaan ollut sellainen, että lapsi on nähnyt Annun mutta Annu ei ole nähnyt lasta. Kuvitellaan näin: lapsi tulee pimeästä, isä käännähtää sanoen hänelle jotain lyhyesti, lapsi näkee äidin. Äiti taas on siellä sängyllä vihaisena silmät ristissä (kuten Tara arveli), muttei havaitse lyhyttä lasta Jukan takaa, ei noteeraa mitenkään. Ikkunalasi ei ole vielä ollut niin paljoa rikki, jotta lasinsirpaleita olisi ollut ihan niin kamalasti lattialla. Eihän niistä tullut haavojakaan Jukan jalkapohjiin sen useampia.

Tytön kertomus pitää siis paikkaansa tältä osin ja samalla tilanne selittää sen, miksei Annu ottanut tapahtunutta osaksi omaa kertomustaan.

[Valhalla]

No jos naakka ei löydä niin naakka ei löydä niin naakka ei löydä.

Ensinnäkin tyttö on voinut siihen tupsahtaa Jukan huomaamatta kun huomio on perheriidan tuoksinassa. Ja toisekseen, kukaan ei jännitä ulkopuolisen hajoittaessa ikkunaa ihan vain paikallaan maaten ja peittoa korviin vetäen. Silloin adreanaliini säpsäyttää liikkeele ja puolustusmekanismit päälle - myös lasten turvaksi.

Minä en käsitä millä logiikalla sinä naakka näitä kelaat mutta ainakin se on kaukana siitä miten minä esim tuon tapahtumakuvauksen kokisin.

[NeitiPapu]

Eikä lasta voi päästää keskelle riitaa tai jotain ulkopuolista uhkaa turhaan pelkäämään (oletuksena siis, että joku heitti kiven ikkunaan tai räjäytti jotain, ja meni pois).

Lainaan vain tämän pätkän joka kovasti pisti kummastelemaan että mitenkäs se lapsi sitten hetkeä myöhemmin voi siellä seisoskella ja kävellä ulkopuolisen uhan paikalla ollessa ja se ei ole ollenkaan kummallista että lasta/lapsia ei siitä koiteta turvaan saada? Minun mielestä kuitenkin puukon kanssa viereisessä huoneessa heiluva huppis on isompi uhka kun ikkunasta sisään heitetty kivi.

[Tara]

Ihmisen muisti ei toimi kuten magnetofoninauha, tai video. Muisti tallentaa pätkiä, 'kohtauksia' jotka voivat mennä väärään järjestykseen, kun niitä muistelee. Ainakin ihminen pystyy palauttamaan mieleensä irrallisia pätkiä ihan missä järjestyksessä vain, ja liittämään niitä yksitellen johonkin kokonaisuuteen, esm sellaiseen, että 'mitä siellä tapahtui'.. (ihmisen tarve jäsentää ja ymmärtää, luokitella havaintojaan). Konteksteja voi olla samaan aikaan useita.

Anneli veti peittoa päälleen koska oli 'alasti', koska oli 'kylmä', koska 'hänellä halko peiton alla', koska ikkunassa oli jo ollut reikä, koska vilutti, koska aluslakanalla tai jossain oli jo verta.. Peittoja vedetään päälle lähes vaistomaisesti monesta eri syytä. Tunnelma oli hyytävä.

Lapsi vain piipahti oviaukon luona, mutta jo etäämpää hän oli havainnut sirpaleet. Sekä sen että ikkuna oli 'jotenkin' eli 'rikki'. Hän ehti nähdä äidin, ja hän näki isän. Hän ei jäänyt siihen toljottamaan, häntä pelotti moni asia: meteli, kiljunta, astioitten rikkoutumisen ääni tai heitetyn kattilan kalina, ikkunalasin rämähdykset, ukkonen, mysky.. Alkuun oli varmaan kuulunut ihan tavallista 'erimielisyyttä'. Mutta sitten nuo muut äänet, ja ne 'kurjat äänet', että 'sattui'..(tässä on mukana myös mitä poika oli kuullut).

Voi aivan hyvin olla, että jonain hetkenä Jukkakaan ei huomannut pimeästä hiipivää lasta.
Myös Jukka on ollut tuohduksissaan, tai kiihtyneessä mielentilassa, kuin puulla päähän lyöty ja ehkä tuntenut jo kipua... Anneli on jo voinut häntä tirvaista. Hänellä voi jopa olla puukon reikä jossakin tai kuhmu ohimolla, haava jossakin, häntä huimasi jne.. yms, piti kiinni sängyn päädystä, vammautuneeseen jalkaankin sattui, silmissä musteni, oli näkynyt tähtiä...

Lapselle Jukka oli jo aikaisemmassa vaiheessa sanonut, riitelyn alussa: Mee takasin sänkyyn, huomenna on koulupäivä. Tiukasti, ankarasti, tuskastuneena.

Sairaalassa aamulla tai päivällä kun vieraat saapuivat, Anneli ei vielä tiennyt mitä ( mitä kaikkea) lapsi oli nähnyt - minkä post-veristi tuolla edellä jo oivalsi. Sen takia Annelin kieli lipsui ennen lasten saapumista huoneeseen.