Ibrahim on tyyppiesimerkki somalista, joka on Ruotsissa aivan yksin ja odottaa perheensä rahtaamista lihapatojen ääreen. Hän on ollut Ruotsissa nyt noin vuoden ilman vaimoa ja lapsiaan, joista neljä on poikia ja kolme tyttöä. Nuorin tyttäristä syntyi kuukausi sitten.
“Minä ajattelen heitä koko ajan”, Ibrahim sanoo ja kertoo soittavansa perheelleen joka päivä.
Huoli perheestä kalvaa niin pahoin, että maahanmuuttajille tarkoitetuilla kielikursseilla ei tahdo pysyä opetuksessa mukana.
“Monilla somaleilla on tämä sama ongelma”, valottaa Werner Trysberg.
Onneksi uuden lain myötä Ibrahimin tuskaisa odotus saattaa pian olla ohi. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, koko perhe on ensi kesänä Norrköpingissä.
Alleviivatuissa kohdissa kummeksuttaa vaimon pitkä tiineysaika?
Kun se oma elämä on noinkin perseestä ettei ole mitään, niin miksi ihmeessä niitä lapsia pitää tehdä kuin ns. viimeistä päivää. Jokainen vastuullinen ihminen tekee lapsia kun siihen taloudellinen mahdollisuus, jolloin lapsi saa hyvän ja rakastavan kodin jossa on virikkeitä ja lapsella on mahdollisuus elämiseen.
Nyt lapsia tehdään jotta saataisiin sääliä, nopeasti turvapaikka ja iso asunto mahdollisiman läheltä moskeijaa ja ostoparatiisia.
Voi voi kun se huoli painaa niin kovasti ettei kursseilla tahdo perässä pysyä?