lukutoukka kirjoitti:Mattien ja Maijojen joukossa elävät myös ne, jotka etsivät tekosyitä vielä tekemättömille teoilleen. Mielestäni syyllistymme vääristyneeseen ihannointiin, jos vain lässyttelemme syitä ja puolusteluja esim. näille Ulvila-raakuuksien tekijöille. Kaikille tapahtuu virheitä, mutta yleensä jokainen joutuu niistä myös itse vastaamaan.
Mielestäni ei ole tekopyhää sanoa, että Ulvilan tapauksessa tekijä/tekijät olivat pudonneet aivan väärälle polulle toimissaan. Käsitykseni mukaan he toimivat määrätietoisesti ja harkiten. Kohteiksi päätyivät Jukka ja myös ilmeisesti lapset. En voi enkä halua suostua näiden rikollisten tekojen puolustajaksi tai kannattajaksi. En halua katsella nyökytellen irvokasta näytelmää, jossa rikollista kohdellaan kuin parastakin diivaa.
Sehän se onkin pelottavaa, että jotkut käyttävät esim. rikosfoorumeita ja hyviä dekkareita esikuvinaan ja/tai tietolähteinä rikoksiin. Vapaa rikosasioista kirjoittelu sisältää riskinsä, mutta palvelee myös kehittävää keskustelua moraaliarvoista, sopivan toiminnan rajoista, korruptiosta ja lakiasioista. Rikosfoorumit voivat toimia terapeuttisena kenttänä silloin, jos joku on ahdistunut jostakin lukemastaan tai kokemastaan rikoksesta tai haluaa saada syyllisyys-syyttömyys -näkemykselleen vahvistusta tai hakea sille suuntaa. Ylläpitäjille ja moderaattoreille lankeaa tietysti suuri vastuu, jos foorumi on suosittu ja/tai yksittäiset nimimerkit vahvoine mielipiteineen tai lukuisine viesteineen ohjaavat (tai pyrkivät ohjaamaan) keskustelua.
Asioiden keittiöpsykologinen pyörittely voi olla viihdyttävää ja kehittävää. Erilaiset näkemykset rikastuttavat keskustelua ja pitävät huolen, ettei foorumista tule harmaata kompromissiareenaa. Demokratia toimii myös anonyymeillä foorumeilla.
Pidän itse AA:a ja taksisuharia syyllisinä ja suhtaudun heihin enemmän kuin penseästi, mutta suhtaudun avoimesti myös heitä puolustaviin niin kauan, kuin oikeudessa ei ole esitetty pitäviä todisteita kummankaan syyllisyydestä. Rikokset ovat kauheita ja niihin syyllistyneiden on kärsittävä rangaistuksensa. Ei sen sanomisessa - tietenkään - ole mitään tekopyhää, vaan siinä, jos käy satunnaisesti pörräämässä Ulvilan tapauksen ympärillä, mutta yrittää esiintyä siten, kuin ei pörräisi. Sinun moraalikannanottosi ovat hyviä, en minä niitä tai sinun persoonaasi halua arvostella. Eivätkä minun mielipiteeni ole tärkeitä; en ole mikään auktoriteetti, älykkö tai kirjanoppinut, jonka kirjoituksia tarvitsisi ottaa niin tosissaan.
En näe mitään pahaa siinä, että sairaan psykopaattimurhaajankin kivettyneiden kasvojen takaa yritettäisiin kaivaa esiin ihminen, joka on ajautunut tekoihinsa geneettisistä, fysiologisista, farmakologisista, kasvatuksellisista, kokemuksellisista tai muista syistä. Tekoja ei tarvitse ymmärtää, mutta niiden syitä voi pohtia. Valitettavasti en osaa aina asettua täysin uhrien asemaan, koska en ole koskaan joutunut vakavan rikoksen uhriksi. Sama tahattoman empatiakyvyttömyyden tunne vaivasi silloin, kun ketään "omistani" ei ollut vielä kuollut ja joku itki läheisensä menetystä. Satunnainen onnettomuusuutinen saattoi silloin itkettää enemmän kuin kaverin mummon kuolema. Oli vaikea kuvitella tilannetta, jota ei ollut itse kokenut.
Vastuun kantaa tekijä itse, kuten kirjoitit, mutta tekijän syyntakeisuutta puntaroidaan myös oikeudessa. Oikeutta ei jaeta anonyymillä foorumilla. Valitettavasti osa ihmisistä tuntuu fanittavan nimenomaan rikollisia tai rikoksista epäiltyjä - kuten AA:a. En minäkään siitä tykkää!
