Tuhopolttaja Bruce George Peter Lee, aka Peter Dinsdale

[Saraneth]

Tämä kai kuuluu tälle osastolle? Tämä kuitenkin aiheutti monen ihmisen kuoleman tuhopoltoillaan.

Bruce George Peter Leestä (alkuperäiseltä nimeltään Peter Dinsdale, syntynyt 31.heinäkuuta 1960) tuli yksi Britannian tuottoisimmista tappajista kun hänet tuomittiin 26:sta taposta vuonna 1981. Hän tunnusti 11 tuhopolttoa ja tuomittiin 26 taposta. 11 of these were overturned on appeal. (suomennos-ongelma, 11 kumottiin missä?) Lee tuomittiin elinkautiseen 1981.


Peter syntyi Manchesterissa, prostitoidun pojaksi. Epilepsiasta ja synnynnäisestä spastisesta hemiplegiasta kärsivä poika kasvoi lastenkodeissa ja sairautensa vuoksi ontui oikeaa jalkaansa ja piti oikeaa kättään rintansa päällä.

Aikuisena Peter rupesi työmieheksi (?) ja tunnettiin kylillä nimellä "hullu Peter". Vuonna 1979 hänen äitinsä meni uusiin naimisiin. Isäpuolen sukunimi oli Lee ja Peter vaihtoikin nimensä Bruce Leeksi.

Peter:


SELBY STREETIN PALO

Aamun aikaisina tunteina, 4.joulukuuta vuonna 1979 Edith Hastie, 34-vuotias seitsemän lapsen äiti, heräsi hätkähtäen. Hänet valtasi voimakas rauhattomuuden tunne, ehkä äidin kuudes aisti varoitti että hänen lapsensa olivat kauheassa vaarassa. Hän jakoi kotinsa neljän poikansa kanssa, Charlien (15), Paulin (12), Thomasin (9) ja Peterin (8). Edith oli käskenyt poikansa nukkumaan tuntia aikaisemmin. Hänen kolme tytärtään yöpyivät lähistöllä ystävillä ja sukulaisilla joten talo oli kerrankin ollut melko hiljainen.

Edithin juostessa porrastasanteelle hän huusi nähdessään portaita nuolevat liekit. Puinen kaide oli jo niin kuuma että se poltti Edithin kättä. Hän ryntäsi herättämään 15-vuotiaan poikansa Charlien ja kaksikko ryntäsi takaisin porrastasanteelle aikomuksenaan pelastaa 9-vuotias Thomas joka nukkui samassa huoneessa äitinsä kanssa koska kärsi lihasdytrofiasta ja hänellä oli vaikeuksia kävellä. Mutta liekit löivät päälle ja he palasivat ensimmäiseen makuuhuoneeseen jossa Charlie työnsi panikoivan äitinsä raivokkaasti ikkunasta, huolimatta viidentoista jalan (n.4,5m?) pudotuksesta. Edith loukkasi nilkkansa pudotuksessa mutta taisteli itsensä pystyyn kehoittaen Charlieta hyppäämään myös palavasta talosta. Hänen vanhin poikansa ei kuitenkaan aikonut hypätä vaan oli päättänyt pelastaa veljensä, Paulin ja Peterin jotka nukkuivat samassa huoneessa. Kolmikko joutui kuitenkin liekkien saartamaksi, avoimesta ikkunasta tuleva ilmavirta oli ruokkinut tulta raivoisaksi.

Kun palokunta vihdoin saapui saatuaan hälytyksen, Paulilla, Peterillä ja Charliella oli palovammoja 75-80prosentin alueella kehoistaan. Vain 9-vuotias Thomas onnistuttiin pelastamaan vähemmin vaurioin. Seuraavan kahden viikon aikana, Paul, Peter ja Charlie kuolivat saamiinsa vammoihin...

jatkuu...

[Saraneth]

Palomiehet huomasivat heti ettei kyseessä ollut vahingossa syttynyt palo ja Hullin apulaispäällikkö (Hull's deputy chief of the C.I.D., Detective Superintendent??? Auttakee, en ossoo suomentaa) Ronald Sagar kutsuttiin paikalle.

Sagar saapui savuavalle, kytevälle talolle nähdäkseen kaksi käytettyä tulitikkua jotka olivat löytyneet postiluukun luota oven ulkopuolelta. Hän huomasi myös parafiinin voimakkaan hajun joka ihmetytti häntä koska parafiinin palaessa myös hajun olisi pitänyt kadota. Sagar löysi pienen lammikon palavaa nestettä muutaman jalan päässä ovelta, aivan kuin joku olisi laskenut kannun siihen sen jälkeen oli kaatanut sisällön postiluukusta sisään. Myöhemmin samana aamuna rikostekniset tutkimukset vahvistivat hänen teoriansa siitä että palo oli alkanut etuovelta postiluukun luota sen jälkeen kun suuri määrä parafiinia oli kaadettu matolle ja heitetty palavaa sanomalehteä perään. Ei ollut epäillystäkään, joku oli tahallaan sytyttänyt palon perheen kotiin ja tutkimus joka alkoi tuhopoltosta, muuttuisi pian kolmen lapsen murhan tutkinnaksi.

Sagar yllättyi siitä kuinka haluttomia alueen asukkaat olivat tarjoamaan apuaan poliiseille ja järkyttynyt vihamielisyydestä jota asukkaat osoittivat Hastien perhettä kohtaan huolimatta yöllä sattuneesta tragediasta. Hastien perhe oli tuttu paikalliselle poliisille. Isä, Tommy Hastie oli pikkurikollinen joka tuolla hetkellä istui viiden kuukauden tuomiotaan murtauduttuaan vanhimman poikansa kanssa läheiseen urheiluliikkeeseen. Se että isä oli ylpeä kun poika oli rikoksessa mukana aiheutti varmaan myös sen että Hastien klaani mellakoi naapurustossa. Melkein joka päivä poliisi kutsuttiin paikalle heidän kiviteltyä vanhuksia, vandalisoitua paikallisia yrityksiä tai hajoitettuaan naapureiden taloja. Joskus näytti siltä että Hastiet olivat yhden perheen rikosaalto.

"Milloinkaan en ole nähnyt tälläistä vihaa ja vastenmielisyyttä mitään perhettä kohtaan" Sagar myönsi.

Tämä luonnollisesti johti poliisit kaivelemaan naapuruston välisiä kaunoja ja riitoja. Yhtään varteenotettavaa epäiltyä ei kuitenkaan löytynyt. Monesta poliisista tuntui että asukkaat salailivat jotain. He eivät tienneet että korviasärkevälle hiljaisuudelle oli toinen syy, (vaikeuksia suomentaa lause järkevästi joten joku viisaampi auttakoon) "for the deafening silence a dark force was at work in their midst which even the most eagle-eyed among them had failed to notice."

Hastien perheen syvän epäsuosion vuoksi epäillyistä ei ollut pulaa ja monet Hastien naauritkin olivat olleet poliisin kanssa telemisissä ennenkin, olisiko mahdollista että joku/jotkut naapurista olisi sytyttänyt palon kun tiesivät että lapset ovat nukkumassa? Jotkut julmat joa juorusivat että perheen äiti olisi sytyttänyt palon ja koska poliisi epäilee uhrien läheisiä ensimmäisenä niin Sagarille tuli mieleen että jospa perheen tytöt olisivat sytyttäneet palon perheriidan jälkeen. Mutta tämä ajatus hylättiin melkein samantien.

Oli muitakin linjoja jotka ei sitten johtaneetkaan mihinkään. Muutaman päivän kuluttua ilmestyi Hull Daily Mail jossa kirjoitettiin miehestä joka oli nähty Hastien talon lähellä ylikulkusillalla vähän sen jälkeen kun ensimmäinen pojista oli kuollut sairaalassa ja mumisevan itselleen: " Yksi kuollut, neljä jäljellä."

Parhaaksi vihjeeksi tutkinnon kannalta osoittautui lappu joka oli työnnetty Hastien postiluukusta muutama kuukausi aikasemmin. Lappu oli kuin ihmeen kaupalla selvinnyt palosta. Lappu oli pahvia, pala joka oli revitty muropaketista ja siinä luki:
"PERHE JOKA OLETTE ROSKASAKKIA! ME KAIKKI VIHAAMME SINUA. TEIDÄN KAIKKIEN PITÄISI ASUA SAARELLA (PAHOLAISEN SAARELLA) MUTTA EN VITSAILE MUTTA LUPASIN SINULLE POMMIN JA HELVETTI EN PILAILE! MIKSET VAIN PUIKKELEHTINUT PAKOON KUN SAIT TILAISUUDEN. JOS EMME SAA SINUA/TEITÄ LÄHTEMÄÄN NORMAALEIN KEINOIN NIIN SITTEN ME POMMITAMME TEITÄ JA SE ON LIIAN HYVÄ TEILLE!"
(oma huom.erittäin sekava viesti englanniksikin)

Vahvoja sanoja. Olisiko kirjeen kirjoittaja saanut tarpeekseen perheestä viimein joulukuun 4.? Poliist ottivat käsialanäytteitä paikallisilta ja vertasivat viestiin. Jäljet johtivat vanhaan rouvaan joka asui lähellä Hastieita ja oli hätistellyt Hastien poikia poikien häiriköityä vanhaa rouvaa useasti. Kirje ei sittenkään johtanut tuhopolttajan jäljille. Perheen äiti oli kuitenkin sitä mieltä että joku naapurustosta oli syyllinen.

Hastien kolme poikaa haudattiin tammikuun 4. 1980. Mutta Edithin poikien murhat olivat vain hyvin pitkän ja tuskin uskottavan tarinan viimeinen episodi.

jatkuu...

[Saraneth]

Huh, ompas tässä duunia, en tajunnu lyhennellä tarpeeksi tapausta, koittakaa kestää.

Koska paikallisilta herui hyvin vähän tietoja ja apua oli poliisilla vain yksi varteenotettava linja tutkimuksissaan. Se syntyi nimettömästä puhelusta joka vastaanotettiin Hullin keskuspoliisitoimistossa(?) päivää palon jälkeen. Soittaja kertoi nähneensä kaksi miestä juoksemassa Selby Streetin talolta nro.12 samaan aikaan kun palo oli saanut alkunsa. Soittaja ei ollut huomannut tulipalon merkkejä mutta oli nähnyt miehet juoksemassa Rover 2000 autolle jossa odotti kolmas mies ja kolmikko oli ajanut tiehensä.

Poliisi onnistui jäljittämään soittajan ja sai kyseisen ihmisen kiinni paikanpäältä. Soittaja toisti havaintonsa poliisiasemalla ja kuvaili miehet. Mietittiin mahdollisuutta että väärä talo oli sytytetty palamaan koska Hastien naapurissa asui porukkaa joiden tiedettiin olleen tekemisissä huumeympyröiden kanssa. Oliko palo väärinsuunnattu kosto huumeiden alamaailmassa? Poliisit pistivät myös merkille että palon sytytys oli sellaisen työtä joka on tehnyt kyseistä tuhoa ennenkin.

Kun ketään vahvaa epäiltyä ei ollut löytynyt vielä puolenkaan vuoden jälkeen, poliisin tietolähteet (paikalliset) pyysivät jättämään heidät rauhaan. Yksi heistä sanoi Sagarille: "Kauanko aiotte pyöriä näillä kulmilla? Me emme tiedä mitään ja paljon hyvää menee ohi kun teidän porukkanne pyörii täällä pirun (bloody, enklannissa kai "hiton" tms?) päivät ja yöt. Pojat eivät edes pölli autoradioita kun olette täällä. Kukaan ei tiedä mitään ja me kaikki mielellämme vasikoisimme sen joka tämän teki vain jotta saisimme teidät lähtemään täältä. "

Poliisit epäilivät tuntemattoman soittajan kertomuksia ja muutamaa kuukautta myöhemmin soittaja kertoikin muistaneensa että oli nähnyt miehet ja auton eri päivänä kun oli alunperin kertonut. Poliisit pettyivät kun tämäkin linja kuivui kokoon. Sitten ilmaantui onnekas käänne, yksi Rover-auton omistajista jonka poliisit olivat asettaneet valvontaan, liittyi vahvasti teinipoikiin joiden kanssa harrastettiin seksiä julkisissa toileteissa. Epätoivoiset teinit tunnettiin nimellä "Rent boys" ja he tarjosivat seksiä vastineeksi rahalle. Voisiko tuhopoltolla olla jokin yhteys tähän rähjäiseen, salaiseen maailmaan?

Se oli hieman enemmän kuin pelkkä aavistus mutta muutakaan ei ollut. Oli jo kesäkuu 1980, puoli vuotta palosta ja Sagarin esimiehet halusivat sulkea jutun ja ohjata työvoimaa toisiin juttuihin.

Humbersiden poliisi heitti noppaa viimeisen kerran.


LÄPIMURTO

Palon jälkeen Hastien perhe oli muuttanut toiseen kaupunkiin ja yhtenä yönä juuri ennen joulua Tommy Hastie sai nimettömän puhelun mieheltä joka nyyhkytti puhelimeen: "Olen pahoillani että tapoin lapsesi."

Pari viikkoa myöhemmin Hullin poliisilaitos sai myös puhelun jossa mies aikoi tunnustaa Hastien talon sytyttämisen. Kun häneltä kysyttiin nimeä, soittaja hoki puhelimeen: "ei, ei, ei..." ja sulki puhelimen.

Kuten kaikissa julkistetuissa murhatutkimuksissa, tässäkin poliisi vastaanotti monia vääriä tunnustuksia ja vihjeitä. Puhelut kuitenkin kirjattiin.

Johtolanka oli kylmennyt kun Ron Sagar ja hänen tiiminsä päättivät haastatella paikallisia homoseksuaaleja jotka olivat toistuvasti käyneet samoissa julkisissa WC-tiloissa yhdessä poliisin seuraaman roverin ajajan kanssa. Haastateltujen joukossa oli 19-vuotias mies joka kutsui itseään nimellä Bruce George Peter Lee. Hän oli muuttanut nimensä kesällä 1979 Bruce Leeksi Kung Fu-idolinsa, Bruce Leen kunniaksi. Bruce kertoi ettei ainoastaan tuntenut Charlie Hastieta vaan oli myös harrastanut "sopimatonta käyttäytymistä" hänen kanssaan. Näin saatiin todistettava yhteys Charlien ja kaupungin homojen välille ja päätettiin että useita epäiltyjä tuotaisiin kuulusteltavaksi samana päivänä ja Sagar syyttäisi heistä jokaista vuorollaan siinä toivossa että mahdollinen murhaaja tunnustaisi.

"Se oli bluffia mutta se oli tehtävä" sanoi Sagar 2002 televisiohaastattelussa.

Kun Bruce tuotiin kuulusteltavaksi, Sagar luki hänelle oikeutensa ja meni suoraan asiaan.

"Bruce" hän sanoi, "Puhun nyt suoraan, uskon että sytytit Hastien talon palamaan ja säädyttömyys Charlien kanssa oli luultavasti syy siihen."

Leen vastaus hämmästytti Sagarin.

"En tarkoittanut tappaa heitä", hän sanoi.

Bruce selitti että oli sytyttänyt palon koska Charlie oli toistuvasti pyytänyt häneltä rahaa "säädyttömyyksien" jälkeen. Charlie oli myös uhannut kertoa poliisille mikäli Lee ei antaisi hänelle rahaa. Oli myös toinen syy, Lee oli nimittäin hullaantunut Charlien 16-vuotiaaseen siskoon, Angieen. Lee oli pyytänyt monesti Angieta tyttöystäväkseen ja oli tullut yhtä monta kertaa torjutuksi. Angie ja hänen veljensä pilkkasivat Leetä joka oli heikkolahjainen ja muutenkin kiusattu. Sagar ei ollut yllättynyt, Lee oli ontuva ja ensimmäisenä hänet nähdessään tuli mieleen sääli.

Lee kertoi että oli ajatellut sytyttää Charlien talon palamaan jotta saisi pojan kunnolla säikytettyä. Hän kuvaili paloa ja sen syttymistä niin tarkasti ettei ollut epäilystäkään etteikö hän puhuisi totta. Hastien poikien murhaaja oli löytynyt. Sitä Sagar ei tiennyt että tämä tunnustus ei tulisi jäämään Leen viimeiseksi.

jatkuu...

[Saraneth]

MIES OVELLA

Kun uutinen levisi että Hullin poliisi oli pidättänyt nuoren miehen nimeltä Bruce George Peter Lee, paikallinen äiti, Ros Fenton, ei tunnistanut nimeä. Kuitenkin hän oli seurannut tapausta, koska vuotta aiemmin, kesäkuussä 1979, hän itse oli ollut palossa mukana joka myös sytytettiin tahallaan. Fenton oli valmistautunut nukkumaan kun hän oli nähnyt hahmon ikkunassa ja huomasi jonkun kolistelevan postiluukkua. Hän ei kuitenkaan pelästynyt vaan tunnisti paikallisen kylähullun, "hullu-Peterin" joka oli luokiteltu paikallisten kesken vaarattomaksi hupsuksi. Fenton meni nukkumaan mutta heräsi pian huutoihin. "Tulipalo!" Fenton ryntäsi äkkiä hakemaan 7-vuotiaan tyttärensä mutta jäi savun ja tulen saartamaksi olohuoneen nurkkaan tyttärensä kanssa, syntymätön pienokainen mahassaan. Apu tuli ajoissa kuin ihmeen kaupalla ja äiti ja tytär pelastuivat. Fenton kuitenkin menetti syntymättömän pienokaisensa ja joutui olemaan sairaalassa useita kuukausia palovammojensa vuoksi. Hän oli niin kipeä ettei tehnyt poliisille ilmoitusta asiasta tai siitä että oli ennen paloa nähnyt "hullu-Peterin".

Vasta nyt, nähtyään luonnoksen Bruce Leestä ja tunnistettuaan miehen "hullu-Peteriksi" hän otti yhteyttä poliisiin.



Lee tunnusti murtautuneensa Fentonin taloon ja sytyttäneensä palon. Syyksi hän väitti että joku jonka hän tunsi ei pitänyt Fentonista ja siksi hän vain teki sen.

"Pidän tulipaloista." Lee tunnusti.

Sagar kysyi oliko Leellä kenties tapana sytytellä paloja ja olisiko tämä voinut tappaa enemmänkin ihmisiä tuhopoltoillaan. Sagar ei odottenut tunnustusta mutta hetken päästä Lee vastasi:

"Kyllä, olet oikeassa. Tapoin pienen vauvan kerran."

Kun Sagar kysyi tarkemmin vauvasta, Lee kertoi sen tapahtuneen parisen vuotta sitten West Dock Avenuella, Hullissa.

"Menin vain ikkunasta yhtenä yönä ja kaadoin parafiinia matolle ja sohvalle. Vauva oli siellä, tapoin hänet."

Lisätutkimusten myötä selvisi että tämä Leen kertoma tulipalo oli todella tapahtunut kolmisen vuotta takaperin, 2.tammikuuta 1977. Kuuden kuukauden ikäinen Katrina Thacker oli menehtynyt palossa. Karen Fraser, äiti, oli saanut pelastettua miehensä kanssa 2-ja 3-vuotiaat tyttärensä muttei pikkuista Katrinaa. Asiaa ei tutkittu koska palon luultiin alkaneen avoimesta takasta lentäneestä kipinästä. Jos asiaa olisi tutkittu tarkemmin, olisi huomattu tuhopolton merkit.

Tunnustettuaan West Dock Avenuen tuhopolton Leellä oli lisää kerrottavaa: "Olen tehnyt paljon enemmänkin." Sagar kertoo kirjassaan "Hull, Hell and Fire" "Neljä kuollutta...vielä enemmän. Kolme Hastieta olivat viimeisimmät mutta on neljä muuta paloa joista jokaisessa on kuollut yksi."

"Oli poika joka kävi minun kouluani, tapoin hänet tulipalossa muutama vuosi sitten." Yllätyksenä hän tunnusti myös vanhainkodin palon joka tapahtui 1977 ja jossa kuoli 11 vanhaa miestä.

Uskomatta tuskin korviaan, Sagar päätti testata Leetä laittamalla hänet poliisiautoon ja ajamalla ympäri Hullia pyytäen että Lee näyttäisi paikat joissa oli sytyttänyt paloja. Jos Lee valehtelisi, hän jäisi varmasti kiinni valheistaan.

Lee vei hänet osin puretulle talolle kaupungin länsiosaan joka oli ollut Wensley Lodge-vanhainkoti. Se oli tuhoutunut tammikuun 5. 1977. Lee kertoi pyöräilleensä sinä päivänä kolme mailia kotoaan parafiinitönikkä kainalossaan etsien taloa, mitä tahansa taloa. Hän kertoi valinneensa juuri tämän talon koska se oli hiljainen ja mukava. Rikkomastaan ikkunasta oli Lee kaatanut parafiinin sisälle ja sytyttänyt palon. Lee luki myöhemmin lehdestä tappaneensa 11 vanhaa ihmistä. Taaskaan ei epäilty että kyseessä olisi tuhopoltto.

Jos Leetä olisi uskominen, hän olisi syyllinen Britannian pahimpaan massamurhaan vain 16-vuoden ikäisenä.

Sitten Lee vei Sagarin toiselle talolle, Hullin Askew Avenuelle, jossa hän väitti tehneensä ensimmäisen murhansa, vain 12-vuotiaana. Lee oli nähnyt 6-vuotiaan Richard Elleringtonin säännöllisesti koska tämä oli käynyt samaa Vammaisten lasten koulua hänen kanssaan. Lee näki myös usein Richardin talonsa ulkopuolella odottamassa bussia.

Yöllä, kesäkuun 23. 1973 Richard oli kotona lapsenvahdin, Carrol Dennettin kanssa. Carrol oli laittanut kuusi perheen lasta ja oman vauvansa nukkumaan ennenkuin vanhemmat, Samuel ja Catherina olivat palanneet, Kaikki kolme aikuista päättivät lähteä nukkumaan n. klo 2.30. Oli lämmin yö ja ikkuna jätettiin auki ja etuovi lukitsematta. Vähän ennen aamuseitsemää Elleringtonit heräsivät savuun ja hälytykseen mutta tässä vaiheessa suurin osa talosta oli jo ilmiliekeissä. He onnistuivat pelastamaan viisi lapsistaan mutta liekit estivät heitä pelastamasta Richardia.



Leellä ei ollut kertoa selvää syytä miksi hän oli palon sytyttänyt.

jatkuu...

[Saraneth]

9-vuotiaana Leen rakkaus liekkeihin oli jo alkanut, jo poikasena hän sytytteli paloja milloin mihinkin ja rakasti nuotioita. Hän vietti teininä paljon aikaa ilman että kukaan huolehti hänestä. Teininä hän tutustui "rent boys"eihin ja hänet esiteltiin homopiireihin. Leetä kiusattiin paljon ja jotkut uskoivat että hän tekeytyi tyhmäksi jotta jäisi huomiotta. Hän sanoi usein: "En ole kukaan" mutta kukaan ei osannut epäilläkään mitä kaikkea Lee oli jo silloin puuhannut. Teinivuosiensa aikana hän sytytti lukemattomia paloja, ainakin 30 jotka ovat tiedossa ja varmaan muitakin joista ei ole ilmoitettu tai jotka Lee on itse unohtanut.

Pidätyksen jälkeen Sagar kertoi Leen sanoneen: "Tiedän milloin on aika sytyttää palo, sormiani alkaa silloin kihelmöidä."

Vankilassa Lee kiinnostui Jehovien liikkeestä ja pyysi itselleen raamattuja. Hän luki Sagarille katkelman raamatusta (Matteus 6:24) jossa sanottiin: "Kenelläkään ei voi olla kahta herraa." "Herrani on tuli." Lee lisäsi. Katkelma jatkuu että jos ihmisellä on kaksi herraa, toista täytyy halveksia ja toiselle omistautua. "Olen omistautunut tulelle ja halveksin ihmisiä." Lee tokaisi. Erityisesti hän vihasi ihmisiä joilla oli koti koska hänellä itsellään ei koskaan ollut. Leen äiti sanoi pidätyksen jälkeen että Lee halusi vain otsikoihin.

Muutaman kuukauden kuluttua Richardin kuolemasta Lee kertoi että lokakuun 12. 1973 aamun aikaisina tunteina palokunta kutsuttiin Hullin Glaskow Streetille jossa asui 72-vuotias Arthur Smythe. Hänen molemmat jalkansa olivat kärsineet kuoliosta ja hänestä oli tullut syrjäänvetäytyvä. Lee oli kävellyt parafiinitonkkansa kanssa ympäri kyliä ja löysi Smythen talon. Hän rikkoi ikkunan, meni sisään ja kaatoi palavaa nestettä ympäriinsä ja sytytti palon. Smythe löytyi kuolleena talonsa sisältä.

Muutamaa viikkoa myöhemmin syttyi tulipalo iltapäivällä 27.lokakuuta 1973 34-vuotiaan David Brewerin kotona. Hän oli työkyvytön työtapaturman vuoksi kun 13-vuotias Lee iski. Brewer nousi käymään vessassa ja kun hän palasi olohuoneeseen oli se ilmiliekeissä. Tuli tarttui hänen vaatteisiinsa ja hän juoksi ulos kadulle huutaen apua. Huolimatta naapurinsa avusta, Brewer kuoli saamiinsa palovammoihin. Selvisi että Brewerillä sekä naapurin pojalla ja Leellä oli aiemmin ollut jotain kinaa ja Lee oli uhannut tappaa kaikki Brewerin kyyhkyset. Riitely tapahtui pari päivää ennen paloa ja myöhemmin naapurin kyyhkyset olivat löytyneet kuolleena. Taaskaan ei tuhopolttoa epäilty.

Seuraavana vuonna Lee murhasi 82-vuotiaan Elizabeth Rokahrin, lesken joka asui Hullin Rosamond Streetillä. Vanhuksella oli huono näkö ja hän liikkui ainoastaan tuen kanssa. Siinä vaiheessa kun naapurit huomasivat savun, oli Elizabeth jo kuollut hengitettyään savua. Palon alkupisteen havaittiin olevan sängyn päädyssä ja kuolinsyytutkija tuli siihen tulokseen että vanhus oli polttanut sängyssä vaikka naisen perhe väitti ettei vanhus koskaan polttanut sängyssään.

Lee ei osannut taaskaan kertoa syytä teoilleen.

Kesäkuun 3. 1976 James and Veronica Edwards olivat ulkona ja 77-vuotias isoäiti, Dorothy Stevenson oli vahtimassa kolmea lasta. Hän oli juuri laittanut 13-kuukauden ikäisen Andrewn nukkumaan kun hän laskeutui portaita ja huomasi savun joka tuli portaiden alta. Liekkien kasvaessa, pieni Andrew jäi loukkuun yläkertaan ja kuoli. Tapaus luokiteltiin onnettomuudeksi.

Huhtikuun 27. 1977 Peter Jordan heräsi ystäviensä sohvalta aamuyöllä ja kuuli pamauksia jonka jälkeen tajusi huoneen olevan tulessa. Peter ryntäsi portaikkoon huutamaan lapsilleen jotka olivat yläkerrassa nukkumassa yhdessä ystävien lasten kanssa ja jossa nukkui myös ystäväpariskunta. Urheista pelastusyrityksistä huolimatta 13-vuotias Deborah Jordan ja 7 vanha Mark Gold menehtyivät palossa. Palosta syytettiin Petriä, väitettiin että hän oli jättänyt sikarinsa johonkin palamaan. Peter kärsi hirvittävää syyllisyyttä poikansa kuolemasta.

Lee veisi vielä lisää henkiä tulevana vuotena. Hullin Reynoldson Streetillä perjantaiaamuna 6.tammikuuta neljän lapsen äiti Christine Dickson oli mennyt naapuriin ystävänsä Mrs. Kathleen Hartleyn luo jättäen lapsensa kotiin. Palatessaan hän huomasi mustan savun ja noen ikkunoissa ja juoksi sisälle napaten vauvansa, Bryanin joka oli aivan mustana noesta. Sitten hän palasi sisälle pelastaakseen muut lapsensa Markin (4), Stevenin (3) ja Michaelin (17kk). Kuului räjähdys ja perheen äiti sekä kolme lasta menehtyivät liekkeihin. Lapsia syytettiin palosta, väitettiin että lapset olivat leikkineet sytkärillä kun äiti oli jättänyt heidät yksin kotiin.

Lee kuitenkin tiesi paremmin.

jatkuu...

(huh, rankkaa vaikkaki hirmu kivaa tämä suomentaminen)

[Saraneth]

Lee tekeytyi kai tahallaan tyhmäksi jotta häntä ei huomattaisi koska palojen suunnittelu, sytyttely ja se ettei hän jäänyt kiinni osoittaa suurta älykkyyttä ja laskelmoivaa kylmäverisyyttä. Alueet joilla paloja sytytettiin olivat huonompaa seutua eikä asioita tutkittu sen enempiä. Viimeisimmässä tuhopoltossaan Lee oli varomaton ja epäilys tuhopoltosta heräsi. Ehkä Lee halusikin jäädä kiinni? Hastien talon ulkopuolelle jätetyt tulitikut ja parafiiniläikät päättivät kuusi vuotta kestäneet tuhopoltot.

Milentilatutkimuksen jälkeen Leen todettiin toimineen täydessä ymmärryksessä ja normaali oikeudenkäynti sai alkaa. 20.tammikuuta 1981 hän kiisti syyllisyytensä Leedsin kruununtuomioistuimessa(?) 26 murhaan, sen sijaan hän myönsi syyllisyytensä 26 tappoon ja vetosi mielenvikaan(?)

Jätän tästä ois tuota oikeudenkäyntiä koska en todellakaan saa niitä järkevästi suomenneltua, tässä linkki josta voi käydä kurkkimassa: http://www.trutv.com/library/crime/noto ... ee/16.html

Tähän päivään asti on Lee pysynyt vartioidussa mielisairaalassa. (mihin päivään? oma huom.)

Kiitän ja kuittaan. Lähteenä kaikkien rakastama Crime library

[Valoviikate]

Teretulemast iloiseen joukkoomme.
"11 of these were overturned on appeal" - ne kumottiin muutoksenhaussa, taikka joku valitti tuomioista ja nuo 11 hylättiin. Ja deputy chief tosiaan on apulaispäällikkö - CID on lyhenne sanoista Criminal Investigation Department, Rikostutkimusjaosto/laitos/yksikkö ja Detective Superintendent etsiväin poliisipäällikkö tai jotain.

Tuhopolttajat ja pyromaanit ovat oikein mielenkiintoisia, esim. tämä yllättävän nuori kaveri, ja muuan John Leonard Orr, josta kerran tuli tosi hieno dokumentti, mutta josta ei löydy netistä juuri mitään tietoa!
Poikkeuksellisen huonot lähtökohdat Peter saanut elämälleen. Tuo epilepsiakin voi toisinaan vaikuttaa aivotoimintaan sangen negatiivisesti... Suomensin vähän tuota, mutta en suinkaan kaikkea, mitä siinä oli:

Kaikesta huolimatta, tässä oli jotain sympaattista:

"Pidän tulipaloista." Lee tunnusti.

Sellaiseksi, joka ei suuremmin ole käynyt kouluja, Bruce Lee osoitti harjoitettua oveluutta ja kykyä peittää jälkensä, jolla olivat ristiriidassa hänen kahjon maineensa kanssa. Hänen kykynsä pysyä huomaamattomana samalla kun hän norkoili lähellä rikospaikkoja, huolimatta, että hänet tunnettiin hyvin alueella ja sytyttää tulia tavalla, jolla tuhopolttoja ei koskaan uskottu tehtävän, viittasi laskelmoivaan rikollisneroon - ei vähä-älyiseen mumisijaan.

Näinollen ei olekaan yllättävää, etteivät viranomaiset osanneet tunnistaa tuhopolttoa tulipalojen syyksi.

Kun vilkaistaan sen aikaisia Hull Daily Mail-lehtiä, huomataan, että talojen palot olivat otsikoissa melkein joka päivä, jopa Leen pidätyksen jälkeen. Talot olivat aina kaupungin köyhillä alueilla, jossa oli edelleen tavallista pitää avotulta talossa, savuhälyttimet, vaikka savuhälyttimet olivat jo ihan yleisiä kodinkojeita, huonekalut oli tehty usein halvasta, helposti syttyvästä materiaalista ja sisällä tupakointi oli täysin sosiaalisesti hyväksyttyä. Joten luultavasti oli vain julmaa huonoa onnea, että Leen aiheuttama verilöylyä pidettiin niin pitkään tavanomaisina onnettomuuksina, jotka eivät jaksaneet kiinnostaa ketään syvällisemmin.

Oli myös Leen hyvää onnea, että paikoissa, joissa hän sytytteli tulia, kansalaiset ja poliisi eivät olleet hyvää pataa. Oikeudenkäynnin jälkeen TV dokumentissa näytettiin monia paikallisia, jotka sanoivat tienneensä Leen taipumuksesta sytytellä tulia, mutta että he eivät kertoneet siitä poliisille. Yksi nainen sanoi epäilevänsä, että Leen sytyttäneet tulen, joka tappoi David Brewerin lokakuussa -73, mutta päätti, "Ei sitä voi vaan mennä syyttelemään, eihän? Et voi sanoa poliisille, että se poju on sytyttänyt tulipalon."

Kellään Leen uhreista, paitsi Hastieseilla, ei ollut sellaisia vihollisia, jotka olisivat voineet haluta tai kyetä polttamaan heidän talonsa maan tasalle. Ei siis näyttänyt todennäköiseltä, että kyse olisi tuhopoltosta.

[Saraneth]

Kiitoksia Valoviikate täydennyksistä. Suomentelu on hauskaa puuhaa, tulee vaan hetkiä kun päästelee ärräpäitä sen takia ettei saa jotain lausetta suomennettua järkevästi. Tietää mitä tarkoitetaan muttei vaan osaa sitä omalle kielelle kääntää.

Peter tosiaan noiden tekstien perusteella on kiusattu rassukka. Muttei kuitenkaan mikään idiootti, salakavalasti hiippaillut moneen taloon ihmisten paikalla ollessa ja sytytellyt paloja. Ja kauan saikin toteuttaa tätä unelmaansa ennenkun jäi kiinni. Olisikohan nuo muut tuhopoltot edes koskaan selvinneet ellei Peter olisi niistä itse kertonut?

[VoDKa]

Kiitoksia Valoviikate täydennyksistä. Suomentelu on hauskaa puuhaa, tulee vaan hetkiä kun päästelee ärräpäitä sen takia ettei saa jotain lausetta suomennettua järkevästi. Tietää mitä tarkoitetaan muttei vaan osaa sitä omalle kielelle kääntää.

Ei kannata ottaa sitä suomentamista niin tosissaan. Ellei kyseessä ole erityisen tärkeä tieto (joku erityispiirre, tapauksesta omanlaisensa tekevä asia tai jonkun henkilön asema), kannattaa kiertää lause ja kertoa se omalla tavallaan. Joitan englanninkielisiä asioita ja lauseita on mahdotonta suomentaa ja jos sillä tosiaan ei ole merkitystä muuta kuin proosallisesti, kannattaa hypätä yli. Itse olen suomennellut kasapäin juttuja Minfolla ja monesti huomaa, että kirjoittaja on yrittänyt maalailla erityisen hienosti jotain tilannetta tai tapahtumaa, mutta että sillä ei ole välttämättä mitään merkitystä itse jutun kannalta sitten. Aika harva minfolainen kuitenkaan lähtee lukemaan sitä suomentamaasi juttua enkkuversiona vielä ja varsinkaan vertailemaan tekstejä keskenään.

Suomentaessa kannattaa harkita myös sitä, että suomentaa koko jutun pötköön vaikka Wordpadiin tai jonnekin ja vasta sitten julkaisee sen täällä. Näin saa siistin kokonaisuuden ja ei tule sitä ongelmaa, että joku kerkeäisi kommentoida jotain täysin turhanpäiväistä sinne kahden suomennoksen väliin. Kyllä tämä näinkin sujuu ja on luettavissa, mutta mielestäni aina siistimmän näköistä, jos saa kaiken mahdutettua alkuviestiinsä varsinkin jos suomennoksista kyse. Ainoastaan kerran olen joutunut pätkimään yhden suomennoksen useampaan otteeseen (tapaus Steven Kazmierczak), kun teksti josta suomensin oli aivan tolkuttoman pitkä eikä yksinkertaisesti mahtunut yhteen tai kahteenkaan viestiin. Tällöinkin suomensin tekstin ensin itselleni ja siirsin sen vasta sen jälkeen Minfoon.

Pieniä juttuja, mutta siisteyttävät lukijan kokemusta työstämästäsi jutusta.

Tämä nyt suomentamasi juttu oli ihan pätevä tapaus noin käännettynäkin, kannattaa kaivella lisääkin mielenkiintoisia juttuja ja suomennella niitä. Tänä päivänä kommentteja ei ehkä tule enää ihan niin paljon juttuihin kuin aikanaan, mutta silti todella moni nämä uudet jutut lukevat mielenkiinnolla, vaikkeivät tosiaan kommenttia siitä jättäisikään. Kiitoksia siis tästä ja toivottavasti saadaan lisääkin suomennoksia jatkossa eri aiheista (eikä mitään stressiä niistä sitten!).

[Saraneth]

Tämä kiittää kauniisti ja kumartaa. Toinen pitkä suomennos onkin jo työn alla, tosin (anteeksvanteeks) sekin tulee useammassa eri postauksessa.