Spekultantti kirjoitti:Ou mai gaad... Missä välissä pienten lasten äiti ja maatilan emäntä vokottelee itsellen vieraan miehen?!!
Kyllä tässä nyt on väsähtänyt ihan vaan tuo isä kaikkien odotusten paineesa; perhe, vanhemmat ja maatila. Kuka häneltä koskaan kysyi mitä HÄN itse haluaisi elämältään... Nyt oli sitten passattu vanhempia ja vaimoa ja hankittu tilalle perillinen, eikä elämä siitänsä muuttunut...
... Sitten vaan tuli ammuttua lapset, niin ei mitään väliä; itse perässä!
Peräkamarinpoika hänkin ehkä, tavallaan.
Samaa olen tässä itsekin pähkäillyt, että varsin aikaansaava nainen jos vielä ehtii vieraissa juosta tuossa elämäntilanteessa.
Muutenkin tuo Spekultantin luonnehdinta isän väsähtämisestä saattaa liipata hyvinkin läheltä. Tapaushan sattui juurikin kun tilalla oli tehty sukupolvenvaihdos.
Kukaan ei tosiaankaan ehkä koskaan tullut kysyneeksi mitä HÄN itse elämältään haluaa. Ehkä (lastenmurhaaja)isä oli haaveillut matkustelusta tai urasta kaupungissa, ehkä hän olisi vain halunnut jäädä peräkammariinsa, kauas pahasta maailmasta keräilemään postimerkkejä ja kuuntelemaan kansanradiota, mutta mistään ei tullut mitään kun kukaan ei kysynyt mitä HÄN halusi.
Vaarallisimpia ovatkin nämä ihmiset joilta kukaan ei huomaa kysyä, koska he itse eivät mitään vaadi, myötäilevät kiltisti, eivät koskaan itsenäisty, eivät vihastu koskaan, eivät kerro ajatuksistaan eivätkä tunteistaan vaan myötäilevät ja myötäilevät ja myötäilevät melkein loputtomiin.
Kaikki on hienosti ja hyvin, kulissit komeat ja ilma harmonista hengittää aina yhteen tiettyyn pisteeseen saakka.