Jarmo Björkqvist puukotti vaimonsa - Jämsä 2006
-
Minney Magia
- Martin Riggs
- Viestit: 609
- Liittynyt: To Elo 16, 2007 9:33 am
- Paikkakunta: Hämeenlinna
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5191
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
-
Mopoterroristi
- Agentti Scully
- Viestit: 651
- Liittynyt: La Loka 13, 2007 1:34 am
Niinpä. Kyllä noista kuulustelupöytäkirjoista ja syyllisen itsensä sinne sepustamistaan kirjoituksista saa kuvan perheestä jossa vanhemmille elämän tärkeimmät arvot oli suoristusten tekemistä, elämää arvostettiin sen kautta miten suorittaa ja miltä kaikki näyttää ulkopuolelta (kulissit).Perheen elämä perustui suorittamiseen ja tätä suorittamista sitten yhdessä analysoitiinkin. Aikamoisen sairasta touhua.rosamarine kirjoitti:Mielenkiintoista oli huomata, miten Jarmo B vastaa useinkin kolmannessa persoonassa tekemisistään. Tämä viittaisi siihen, että hän ottaa itsensä irti tapahtuneesta ja luo kuvan itsestä ulkopuolisena henkilönä tässä casessa.
Eli allekirjoitan ed. kirjoitukset siitä, että J.B pitää itseään uhrina enemmän kuin syyllisenä.
Samoin hän välillä kääntyy pitämään sitä korttitaloa pystyssä siirtymällä tyyliin Paula ja minä vastaan muut asetelmaan, esimerkkinä lapsen kasvatus ja hoito. Kovin oli hyvät perusteet sille, miksi lapsen oli hyvä nukkua päikkärit aina autossa, tai siitä puolustuksena, miksi Paula ei reagoinut lapsen itkuun kylässä ollessaan (yöaikaan), vaan antoi lapsen itkeä...tai se, miksi 2v nukkuu jo omassa huoneessaan...
Kyllä siinä suhteessa on kulisseja pidetty puolin ja toisin pystyssä, kaksi jollain tasoin kieroutunutta ja toisiinsa kasvanutta ihmistä, ketkä eivät löydä ulospääsyä mahdottomasta yhtälöstä = parisuhde= lapsi= politiikka= ulkoiset kulissit= Chaos.....
Myöskin välittyy sellainen kuvan että molempien ongelmat ja neuroottisuus kumpuavat omasta lapsuusympäristöstä (sekä syyllisen että uhrin kasvatusympäristöstä).
Lapsen puolesta tunnen ääretöntä surua, koska sen käsityksen noista kuulustelupöytäkirjoista saa että kummallekin vanhemmalle oli oma ura (suoritukset) tärkeintä ja lapsi nyt kuului tähän suomalaiseen perhe kulissiin.Esim. 2-v lapsi jätettiin yksin autoon nukkumaan tai kotiin yksin kun vanhemmat lähtivät pois kotoa, 2-v lapselle hankittiin kypärä kun äiti ei joutanut katsomaan lapsen perään kun piti olla tietokoneella, tai 2-v lapsi jätettiin kyläpaikassa alakertaan nukkumaan kun vanhempi meni yksin nukumaan yläkertaan, koska ei halunnut herätä lapsen itkuun. Voi helvetti mitä otuksia kerrassaan!
Valitettavasti tälläiset "suoritus" perheet ovat varsin yleisiä ja lasten kannalta tämä on todella sääli, tälläisten ihmisten ei pitäisi hankkia lapsia, tai sanotaan ettei heidän tulisi sallia hankkia lapsia. Tälläisiä ulkopuolelta katsottuna "normaaleja" perheitä (kulissit kunnossa), mutta perheen sisällä eletään fyysisen ja henkisen väkivallan jatkuvassa läsnäolossa, löytyy Suomesta pilvin pimein, lapset ovat tälläisissä perheissä vain kulissiin kuuluvia esineitä kun vanhempien kiinnostus ja aika uhrataan työuraan, rahan ja materiaalisen hyvän (kulissit) hankkimiseen.
Tuollaisissa perheissä kasvaneista lapsista taas kasvaa omien traumojensa vankeina olevia ihmisiä jotka siirtävät nämä ongelmat eteenpäin omiin lapsiinsa ja ympäristöönsä. Tietyllä tavalla näissä vaietuissa ja piilossa olevissa väkivallan (fyysisen, henkisen tai molempien) perheissä olevat rikokset ovat jollain tapaa "pahempia" rikoksia kuin sellaiset joissa joku hakkaa ohikulkijan ex tempore. Näissä "piilossa" tapahtuneissa asioissa kun uhreja on yleensä monta ja nämä tuppaavat sitten siirtymään eteenpäin uhreina olevien lapsiin sekä laajemaltikin yhteiskuntaan (työyhteisöön jne.)
-
Aizerbaidzan
- Angus MacGyver
- Viestit: 6671
- Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm
Jarmo Björkqvist tilittää Iltalehdelle:
"Minua ei saa sementoida pois"
16.10.2007 4:13
Jarmo Björkqvist korostaa vastauksessaan olevansa erittäin tyytyväinen tyttärensä nykyiseen asuinympäristöön isovanhempiensa huomassa.
Hän on myös vakuuttunut siitä, että 25-vuotias täti kykenisi mainiosti toimimaan huoltajana hänen ohellaan.
- Tärkeätä on, ettei tyttöä ajeta näkemään väärää kuvaa vanhemmistaan, Björkqvist murehtii.
Hänen mielestään "väärästä kuvasta" ovat etupäässä vastuussa media ja Jämsän sosiaalitoimi. Sosiaaliviranomaisten mukaan "isän ja lapsen suhde tulee olemaan pitkään täysin epänormaali".
- Pidän tyttäreni etuna, ettei minua sementoida pois hänen elämästään - - - en ymmärrä, miten lähipiiri ja jopa viranomaiset voivat ottaa niskoilleen tyttären erottamisen isästään, hän vuodattaa.
Björkqvist sanoo olevansa kykenevä hoitamaan huoltajan velvollisuudet tytön lähipiirin avulla.
- Pidän vaatimusta isyydestä ja huoltajuudesta luopumisesta kohtuuttomana.
Sosiaalitoimi edellyttää, että Björkqvist maksaa tyttärelleen 150 euroa elatusapua kuukaudessa. Lisäksi Björkqvist itse haluaa, että tyttären eno jatkaa tämän edunvalvojana.
Björkqvist "uskoo ja toivoo", että Paula Björkqvistin omaiset pääsisivät yli vihastaan ja surustaan.
- Mikäli asiaan liittyy rangaistus tai kosto, siinäkin tapauksessa olisi ajateltava lapsen etua, hän toivoo.
SUSANNA YLILUOMA
"Minua ei saa sementoida pois"
16.10.2007 4:13
Jarmo Björkqvist korostaa vastauksessaan olevansa erittäin tyytyväinen tyttärensä nykyiseen asuinympäristöön isovanhempiensa huomassa.
Hän on myös vakuuttunut siitä, että 25-vuotias täti kykenisi mainiosti toimimaan huoltajana hänen ohellaan.
- Tärkeätä on, ettei tyttöä ajeta näkemään väärää kuvaa vanhemmistaan, Björkqvist murehtii.
Hänen mielestään "väärästä kuvasta" ovat etupäässä vastuussa media ja Jämsän sosiaalitoimi. Sosiaaliviranomaisten mukaan "isän ja lapsen suhde tulee olemaan pitkään täysin epänormaali".
- Pidän tyttäreni etuna, ettei minua sementoida pois hänen elämästään - - - en ymmärrä, miten lähipiiri ja jopa viranomaiset voivat ottaa niskoilleen tyttären erottamisen isästään, hän vuodattaa.
Björkqvist sanoo olevansa kykenevä hoitamaan huoltajan velvollisuudet tytön lähipiirin avulla.
- Pidän vaatimusta isyydestä ja huoltajuudesta luopumisesta kohtuuttomana.
Sosiaalitoimi edellyttää, että Björkqvist maksaa tyttärelleen 150 euroa elatusapua kuukaudessa. Lisäksi Björkqvist itse haluaa, että tyttären eno jatkaa tämän edunvalvojana.
Björkqvist "uskoo ja toivoo", että Paula Björkqvistin omaiset pääsisivät yli vihastaan ja surustaan.
- Mikäli asiaan liittyy rangaistus tai kosto, siinäkin tapauksessa olisi ajateltava lapsen etua, hän toivoo.
SUSANNA YLILUOMA
tämä on varmasti yleistä mielipidettä vastaan täällä mutta mun mielestä vaikka björkvist ei saisi tavata tytärtään kahden kesken niin hänellä täytyy olla mahdollisuus tavata tätä ja puuttua tyttären elämässä tehtäviin päätöksiin niin kauan kunnes tämä on täysi-ikäinen. Miten reagoisitte jos kyseessä olisi äiti joka olisi tappanut perheen isän tuolla tavoin?
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"
Mielestäni lapsen vanhemman murhanneelle vanhemmalle ei kuulu huoltajuus oli sitten murhaaja lapsen isä tai äiti. Parempi olisi kun lapsi pääsisi isästään eroon, en usko, että lapselle on terveellistä tavata isää. Kun lapsi kasvaa niin voi sitten tietenkin alkaa miettiä tapaamista jos lapsi niin itse haluaa.cicero kirjoitti:tämä on varmasti yleistä mielipidettä vastaan täällä mutta mun mielestä vaikka björkvist ei saisi tavata tytärtään kahden kesken niin hänellä täytyy olla mahdollisuus tavata tätä ja puuttua tyttären elämässä tehtäviin päätöksiin niin kauan kunnes tämä on täysi-ikäinen. Miten reagoisitte jos kyseessä olisi äiti joka olisi tappanut perheen isän tuolla tavoin?
Olen aivan samaa mieltä. Miten tästä ikinä voisi kehittyä tasapainoinen isä-tytär -suhde? Tämä ei sitten millään mahdu mun järkeen.kahvitar kirjoitti:Mielestäni lapsen vanhemman murhanneelle vanhemmalle ei kuulu huoltajuus oli sitten murhaaja lapsen isä tai äiti. Parempi olisi kun lapsi pääsisi isästään eroon, en usko, että lapselle on terveellistä tavata isää. Kun lapsi kasvaa niin voi sitten tietenkin alkaa miettiä tapaamista jos lapsi niin itse haluaa.cicero kirjoitti:tämä on varmasti yleistä mielipidettä vastaan täällä mutta mun mielestä vaikka björkvist ei saisi tavata tytärtään kahden kesken niin hänellä täytyy olla mahdollisuus tavata tätä ja puuttua tyttären elämässä tehtäviin päätöksiin niin kauan kunnes tämä on täysi-ikäinen. Miten reagoisitte jos kyseessä olisi äiti joka olisi tappanut perheen isän tuolla tavoin?
Helvetti on toiset ihmiset. (Jean-Paul Sartre)
Ihan samaa mieltä. Lapsi, joka ilmeisesti muistaa tapahtumat jotenkin, pakotettaisiin tapaamaan murhaajaaSpider kirjoitti:Olen aivan samaa mieltä. Miten tästä ikinä voisi kehittyä tasapainoinen isä-tytär -suhde? Tämä ei sitten millään mahdu mun järkeen.kahvitar kirjoitti:Mielestäni lapsen vanhemman murhanneelle vanhemmalle ei kuulu huoltajuus oli sitten murhaaja lapsen isä tai äiti. Parempi olisi kun lapsi pääsisi isästään eroon, en usko, että lapselle on terveellistä tavata isää. Kun lapsi kasvaa niin voi sitten tietenkin alkaa miettiä tapaamista jos lapsi niin itse haluaa.
Eri asia sitten kun on tarpeeksi iso ja haluaa vastauksia tai ymmärtää tms. Silloinhan hän voi sitten itse tavata, jos haluaa.I wonder sometimes about the outcome of a still verdictless life.
Am I living it right? John Mayer
Am I living it right? John Mayer
voi herran jestas sentään!!! Ei tuon ikäinen lapsi millään voi muistaa tuota tapahtumaa?? ellei joku sitten muistuta häntä siitä jatkuvasti. Lapsella on kuitenkin OIKEUS ISÄÄN. OLi sitten murhaaja tai ei. Mun mielestä valvotut tapaamiset on hyvä juttu tässä tapauksessa. teininä voi sitten itse päättää haluaako nähdä isäänsä vai ei. Jo skyseessä olisi äiti niin monen mielipiteet olisivat hyvin erillaisia tässä tapauksessa. Isä ei ole lapselle murhaaja vaan isä.
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"
Tuon ikäinen lapsi muistaa yllättävänkin paljon asioita. Muistelen, että lapsi olisi löydetty äidin ruumiin kanssa samasta huoneesta, pöydän alta kasvot seinää kohti. Muisto isästä riehumassa veitsen kanssa on varmasti traumaattinen ja äidin pelon aistii ihan pienikin lapsi.
Muok. Mielestäni tässä tapauksessa menetellään nimenomaan lapsen edun mukaisesti, jos yhteydet isään katkaistaan kunnes lapsi voi itse päättää asiasta. Ei ole olemassa mitään oikeutta isään ja äitiin, on vain oikeus turvalliseen ja tasapainoiseen lapsuuteen.
Muok. Mielestäni tässä tapauksessa menetellään nimenomaan lapsen edun mukaisesti, jos yhteydet isään katkaistaan kunnes lapsi voi itse päättää asiasta. Ei ole olemassa mitään oikeutta isään ja äitiin, on vain oikeus turvalliseen ja tasapainoiseen lapsuuteen.
Helvetti on toiset ihmiset. (Jean-Paul Sartre)
-
Taikaviitta
- Susikoski
- Viestit: 40
- Liittynyt: Ti Heinä 17, 2007 10:15 pm
- Paikkakunta: JKLMLK
Kyllä tämän fläppitaulumiehen voisi sementoida pois 15 vuoden ajaksi. Sen verran törkeä teko.
Aivan turhaa kaiken kaikkiaan tuhlata yhteiskunnan rahoja näihin oikeudenkäynteihin, selvää asiaa vatvotaan kalliiden asianajajien johdolla vaikka kuinka kauan. Eiköhän lakikirjoista pitäisi löytyä suoraan rangaistus ihmiselle, joka on myöntänyt löyneensä vaimoaan 69 kertaa veitsellä. Mitä ihmeen merkitystä on vatvoa käräjillä syitä tapahtuneelle.
Niistä tämä sankari on jo toimittanut julkisuuteen kirjeensä josta asiasta kiinnostuneet voivat tilannetta hahmotella.
Aivan turhaa kaiken kaikkiaan tuhlata yhteiskunnan rahoja näihin oikeudenkäynteihin, selvää asiaa vatvotaan kalliiden asianajajien johdolla vaikka kuinka kauan. Eiköhän lakikirjoista pitäisi löytyä suoraan rangaistus ihmiselle, joka on myöntänyt löyneensä vaimoaan 69 kertaa veitsellä. Mitä ihmeen merkitystä on vatvoa käräjillä syitä tapahtuneelle.
Niistä tämä sankari on jo toimittanut julkisuuteen kirjeensä josta asiasta kiinnostuneet voivat tilannetta hahmotella.
-
minttusuklaa
- Remington Steele
- Viestit: 200
- Liittynyt: To Huhti 19, 2007 4:43 pm
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007100 ... 2_uu.shtmlTyttö muistaa kauhujen yön
9.10.2007 8:48
Lapsi täytti kesällä kolme vuotta, mutta tytön syntymäpäivään liittyy kolkko sävy. Jarmo Björkqvist puukotti 31-vuotiaan vaimonsa kuoliaaksi lapsen 2-vuotissyntymäpäiväjuhlia seuranneen yön aikana 18. heinäkuuta 2006.
Tytär oli läsnä äitinsä kuollessa, ja isoäitinsä mukaan lapsi muistaa yön tapahtumia.
- Hän saattaa alkaa puhua kokemastaan ihan yhtäkkiä kesken leikkien. Emme ole kyselleet häneltä mitään taikka muistuttaneet hänen mieleensä menneitä tapahtumia. Se tuskin olisi hyväksi. Antaa lapsen käsitellä niitä asioita omalla tavallaan, Paula Björkqvistin äiti sanoi.
Traumat, muistiin palautuminen ja valemuistot
Tiivistelmä tutkimustuloksista
16.3. 2005
1. Amnesia eli muistinmenetys on melko yleinen ilmiö voimakkaiden traumojen yhteydessä. Usein kyseessä on päähän kohdistuva fyysinen trauma, mutta ilmiö esiintyy myös ahdistavien psyykkisten kokemusten yhteydessä.
2. Varhaislapsuuden tapahtumien muistaminen alkaa noin kolmen vuoden iästä alkaen ja usein selkeitä muistikuvia on vasta noin viiden, kuuden vuoden iästä alkaen. Keskeinen syy tähän "lapsuuden amnesiaan" on lapsen kielen ja käsitteellisen ajattelun kehittymättömyys.
3. Muisti ei tallanna asioita ikään kuin valokuvina, vaan muisti ja siihen kohdistuvat ulkoiset ja sisäiset tekijät muokkaavat koko ajan muistissa olevaa ainesta. Asioita ei voi palauttaa "objektiivisina" eli sellaisina kuin ne todella tapahtuivat.
4. Muistikuvat ovat usein epämääräisiä ja joskus aivan virheellisiä. Toisten kertomukset ja vaikkapa kirjojen tapahtumat voidaan kokea omiksi. Kokeellinen tutkimus on osoittanut, että ihmiset hyväksyvät omiseen heille elävästi kerrottuja asioita.
5. Siitä lähtien, kun lapset todella kykenevät muistamaan (n. 5-7 v.), muistikuvat ovat kuitenkin kohtuullisen luotettavia. Tämä pätee erityisesti voimakkaisiin kokemuksiin.
6. Muistista katoamista tapahtuu koko ajan. Muisti ei taltioi kaikkea. Osa katoaa kokonaan, osa sijoittuu muistin sellaiseen osaan, josta se ei ole jatkuvasti käytettävissä.
7. Muistista kadonneita asioita palautuu jatkuvasti uudelleen muistiin. Usein kyseessä ovat pienet yksityiskohdat, kuten nimet, joskus myös unohdetut merkittävät tapahtumat palautuvat mieleen.
8. Mieleen palautuminen helpottuu, kun kohdataan jokin palautusta helpottava asia tai tilanne. Esimerkiksi paluu lapsuuden kotiin voi nostaa mieleen unohtuneita asioita. Samoin hyvin havainnollinen kertomus traumasta voi muistuttaa mieleen oman vastaavan kokemuksen. Muistiin palauttaminen vaatii usein aktiivista muistelua ja paneutumista asiaan.
9. Traumaattiset kokemukset muistetaan hyvin, liiankin hyvin. Perusongelma on se, että niitä ei saa pois mielestä.
10. Ihmisten kyky muistaa asioita on aidosti erilainen. Jotkut muistavat tapahtumia hyvin ja elävästi, toiset huonommin. Voidaan olettaa, että jälkimmäiset kadottavat herkemmin muististaan myös traumaattisia asioita.
11. Lapsuudessa koetut traumat eivät muistista kadonneina välttämättä ole kehityksen kannalta tuhoisia. Paljon riippuu korjaavista tekijöistä. Ei ole selvää näyttöä siitä, että kielteisten asioiden katoaminen tietoisesta muistista olisi vahingollista.
12. Silti lapsen pahoinpitely tai hyväksikäyttö on ilman muuta riskitekijä lapsen kehityksen kannalta ja etenkin silloin, kun traumaattiset olosuhteet kestävät kauan ja kun nuo tapahtumat muistetaan elävästi.
13. Pyrkimys tietynlaisten muistikuvien palauttamiseen on aina tulosten kannalta suuri riski, sillä johdattelun mahdollisuus on suuri. Esimerkiksi terapiassa terapeutin auktoriteetti on suuri, minkä seurauksena asiakas voi "muistaa" asioita terapeuttia miellyttävällä tavalla.
14. Joistakin asiakkaan tai potilaan kertomista oireista on vaikea päätellä esimerkiksi hyväksikäytön tapahtuneen. Oireitten syyt ovat moninaisia eikä niistä voi tehdä varmoja johtopäätöksiä.
15. Hypnoosi ja projektiiviset testit (ns. musteläikkätestit tai vastaavat menetelmät) eivät ole luotettavia menetelmiä muistojen palauttamisessa tai niiden luotettavuuden määrittelyssä.
16. Lapsuudessa - ja myös aikuisuudessa - unohdettujen traumojen mieleen palautuminen on mahdollista. Monissa tapauksissa muistolle on löydetty jokin ulkopuolinen luotettava varmistus.
17. Ns. valemuistot (false memories) ovat täysin mahdollisia, koska ihmisen muisti on altis erilaisille virhelähteille. Länsimainen kulttuuri painottaa vanhempien suurta merkitystä kasvatuksessa, mistä seuraa, että vanhempien käyttäytymisestä haetaan herkästi omien ongelmien syytä.
18. Edellisestä seuraa, että etenkin ihmisten maineen ollessa kyseessä palautuneet traumaattiset muistot (recovered traumatic memories) tai valemuistot on syytä todentaa jollakin kertojasta riippumattomalla tavalla. Kyseeseen tulee lähinnä jokin arkistotieto tai toisen ihmisen samantapainen kertomus tapahtumasta.
19. Kyseessä on tieteellisessä mielessä hyvin vaikea asia, josta myös asiantuntijat kiistelevät. Pääosa tutkijoista kuitenkin lähtee siitä, että muistista kadonneet traumat voivat palautua mieleen ja että myös ns. valemuistoja voi esiintyä. Tapahtumien todentaminen on vaikeata, jos vastakkain on kahden ihmisen erilainen tulkinta asiasta.
20. Asiantuntijan edustama koulukunta voi vaikuttaa tehtyihin päätelmiin. Psykoanalyysiä tai psykodynaamista suuntausta edustavat terapeutit voivat ylikorostaa torjuttujen traumojen merkitystä ihmisen terveydelle ja taas vastaavasti psykoanalyysiin erittäin kriittisesti suhtautuvat voivat väheksyä ihmisten kykyä unohtaa traumaattisia asioita.
Keskeiset lähteet
Brewin, C.R. (2003). Posttraumatic stress disorder. Malady or Myth? New Haven: Yale University Press.
Larsen, R.J. & Buss, D.M. (2005). Personality psychology. Boston: McGraw-Hill.
McNally, R.J. (2003). Progress and controversy in the study of posttraumatic stress disorder. Annual Review of Psychology, 54: 229-52.
Tiivistelmä tutkimustuloksista
16.3. 2005
1. Amnesia eli muistinmenetys on melko yleinen ilmiö voimakkaiden traumojen yhteydessä. Usein kyseessä on päähän kohdistuva fyysinen trauma, mutta ilmiö esiintyy myös ahdistavien psyykkisten kokemusten yhteydessä.
2. Varhaislapsuuden tapahtumien muistaminen alkaa noin kolmen vuoden iästä alkaen ja usein selkeitä muistikuvia on vasta noin viiden, kuuden vuoden iästä alkaen. Keskeinen syy tähän "lapsuuden amnesiaan" on lapsen kielen ja käsitteellisen ajattelun kehittymättömyys.
3. Muisti ei tallanna asioita ikään kuin valokuvina, vaan muisti ja siihen kohdistuvat ulkoiset ja sisäiset tekijät muokkaavat koko ajan muistissa olevaa ainesta. Asioita ei voi palauttaa "objektiivisina" eli sellaisina kuin ne todella tapahtuivat.
4. Muistikuvat ovat usein epämääräisiä ja joskus aivan virheellisiä. Toisten kertomukset ja vaikkapa kirjojen tapahtumat voidaan kokea omiksi. Kokeellinen tutkimus on osoittanut, että ihmiset hyväksyvät omiseen heille elävästi kerrottuja asioita.
5. Siitä lähtien, kun lapset todella kykenevät muistamaan (n. 5-7 v.), muistikuvat ovat kuitenkin kohtuullisen luotettavia. Tämä pätee erityisesti voimakkaisiin kokemuksiin.
6. Muistista katoamista tapahtuu koko ajan. Muisti ei taltioi kaikkea. Osa katoaa kokonaan, osa sijoittuu muistin sellaiseen osaan, josta se ei ole jatkuvasti käytettävissä.
7. Muistista kadonneita asioita palautuu jatkuvasti uudelleen muistiin. Usein kyseessä ovat pienet yksityiskohdat, kuten nimet, joskus myös unohdetut merkittävät tapahtumat palautuvat mieleen.
8. Mieleen palautuminen helpottuu, kun kohdataan jokin palautusta helpottava asia tai tilanne. Esimerkiksi paluu lapsuuden kotiin voi nostaa mieleen unohtuneita asioita. Samoin hyvin havainnollinen kertomus traumasta voi muistuttaa mieleen oman vastaavan kokemuksen. Muistiin palauttaminen vaatii usein aktiivista muistelua ja paneutumista asiaan.
9. Traumaattiset kokemukset muistetaan hyvin, liiankin hyvin. Perusongelma on se, että niitä ei saa pois mielestä.
10. Ihmisten kyky muistaa asioita on aidosti erilainen. Jotkut muistavat tapahtumia hyvin ja elävästi, toiset huonommin. Voidaan olettaa, että jälkimmäiset kadottavat herkemmin muististaan myös traumaattisia asioita.
11. Lapsuudessa koetut traumat eivät muistista kadonneina välttämättä ole kehityksen kannalta tuhoisia. Paljon riippuu korjaavista tekijöistä. Ei ole selvää näyttöä siitä, että kielteisten asioiden katoaminen tietoisesta muistista olisi vahingollista.
12. Silti lapsen pahoinpitely tai hyväksikäyttö on ilman muuta riskitekijä lapsen kehityksen kannalta ja etenkin silloin, kun traumaattiset olosuhteet kestävät kauan ja kun nuo tapahtumat muistetaan elävästi.
13. Pyrkimys tietynlaisten muistikuvien palauttamiseen on aina tulosten kannalta suuri riski, sillä johdattelun mahdollisuus on suuri. Esimerkiksi terapiassa terapeutin auktoriteetti on suuri, minkä seurauksena asiakas voi "muistaa" asioita terapeuttia miellyttävällä tavalla.
14. Joistakin asiakkaan tai potilaan kertomista oireista on vaikea päätellä esimerkiksi hyväksikäytön tapahtuneen. Oireitten syyt ovat moninaisia eikä niistä voi tehdä varmoja johtopäätöksiä.
15. Hypnoosi ja projektiiviset testit (ns. musteläikkätestit tai vastaavat menetelmät) eivät ole luotettavia menetelmiä muistojen palauttamisessa tai niiden luotettavuuden määrittelyssä.
16. Lapsuudessa - ja myös aikuisuudessa - unohdettujen traumojen mieleen palautuminen on mahdollista. Monissa tapauksissa muistolle on löydetty jokin ulkopuolinen luotettava varmistus.
17. Ns. valemuistot (false memories) ovat täysin mahdollisia, koska ihmisen muisti on altis erilaisille virhelähteille. Länsimainen kulttuuri painottaa vanhempien suurta merkitystä kasvatuksessa, mistä seuraa, että vanhempien käyttäytymisestä haetaan herkästi omien ongelmien syytä.
18. Edellisestä seuraa, että etenkin ihmisten maineen ollessa kyseessä palautuneet traumaattiset muistot (recovered traumatic memories) tai valemuistot on syytä todentaa jollakin kertojasta riippumattomalla tavalla. Kyseeseen tulee lähinnä jokin arkistotieto tai toisen ihmisen samantapainen kertomus tapahtumasta.
19. Kyseessä on tieteellisessä mielessä hyvin vaikea asia, josta myös asiantuntijat kiistelevät. Pääosa tutkijoista kuitenkin lähtee siitä, että muistista kadonneet traumat voivat palautua mieleen ja että myös ns. valemuistoja voi esiintyä. Tapahtumien todentaminen on vaikeata, jos vastakkain on kahden ihmisen erilainen tulkinta asiasta.
20. Asiantuntijan edustama koulukunta voi vaikuttaa tehtyihin päätelmiin. Psykoanalyysiä tai psykodynaamista suuntausta edustavat terapeutit voivat ylikorostaa torjuttujen traumojen merkitystä ihmisen terveydelle ja taas vastaavasti psykoanalyysiin erittäin kriittisesti suhtautuvat voivat väheksyä ihmisten kykyä unohtaa traumaattisia asioita.
Keskeiset lähteet
Brewin, C.R. (2003). Posttraumatic stress disorder. Malady or Myth? New Haven: Yale University Press.
Larsen, R.J. & Buss, D.M. (2005). Personality psychology. Boston: McGraw-Hill.
McNally, R.J. (2003). Progress and controversy in the study of posttraumatic stress disorder. Annual Review of Psychology, 54: 229-52.
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"
Minun lähipiirissäni on lapsi joka on alle 3-vuotiaana otettu huostaan äidiltään, jota ei sen jälkeen ole nähnyt (laittoi itsensä köyden jatkoksi). Vielä tänäkin päivänä lapsi 6v puhuu asioita jotka saavat kylmänväreet kulkemaan pitkin aikuisen ihmisen selkäpiitä. Terapiassa käydään viikoittain.
Ei ole oleellista, mitkä muistoista ovat todellisia, mitkä valemuistoja, vaan se että trauma on olemassa. Tuo "onnellisuusprofessorin" tiivistelmä ei siinä mielessä ole mikään jumalainen totuus, jota voidaan tällaisessa tapauksessa kirjaimellisesti tulkita.
Ei ole oleellista, mitkä muistoista ovat todellisia, mitkä valemuistoja, vaan se että trauma on olemassa. Tuo "onnellisuusprofessorin" tiivistelmä ei siinä mielessä ole mikään jumalainen totuus, jota voidaan tällaisessa tapauksessa kirjaimellisesti tulkita.
Helvetti on toiset ihmiset. (Jean-Paul Sartre)