KerttuC kirjoitti:Lopultakin sain luettua koko ketjun loppuun asti. Muutamia ajatuksia ja kysymyksiä tuli mieleen:
1. Monissa kohdin mainitaan, että S piti takkia harteillaan, miksei päällä, hankala kävellä reippaasti jos takki vain harteilla, näkikö joku kuitenkin S:n kotiinpaluun.
2. Kulkiko Finnairin bussit siihen aikaan yöllä? Jos kerta kulkureittikin on osittain sama kuin S:llä kotimatka...
3. Mielestäni missään ei ole mainittu, oliko pyörävarastossa valot päällä, kun löytö tehtiin. En tiedä onko sillä merkitystä. Ehkä talon oma väki herkemmin sammuttaisi valot kuin satunnainen tekijä.
4. Tuosta S:n asumisesta, näitä kahden ulko-oven asuntoja on Helsingin vanhoissa taloissa paljon, toinen ovi vie eteiseen ja sitä yleensä käytetään, toinen vie ns. palvelijanhuoneeseen, jonka voisi ymmärtää S:n omaksi huoneeksi, vieraat voivat tulla ja lähteä ilman pyörimistä vanhempien silmissä.
5. Koskahan mahdettiin siirtyä aikaan, jolloin DNA:sta sai sukulaisuuden selville?
6. Tuli mieleen yksi selitys miksi S olisi kellarissa yöllä ihan vapaaehtoisesti. En muista miten sijaitsi pesutupa kyseiseen pyörävarastoon nähden. Hänellähän oli kaikesta päätellen mennyt ilta hieman överiksi, seuraavana päivänä oli työpäivä. Ehkä hänellä oli tarve pestä työpusero. Asunnossa elokuussa ei paita kuivuisi, tuskin parvekkeellakaan jos sellainen olisi. Sen sijaan vanhoissa taloissa on usein kuivaushuone, jossa on kovaääninen puhallin. Ehkä S ajatteli, että pesee paidan, jättää sen loppuyöksi valumaan ja tulee aamulla laittamaan puhaltimen päälle. Tämä selittäisi myös sen miksei ole äänihavaintoja ulkoa, avaimet siististi takin taskussa ja paita sopivasti jo käsillä murhaajan käytettäväksi.
-> Näin ollen hän törmää kohtaloonsa kellarissa. Koppavana, pelästyneenä ja torjuvana tilanne karkaa äkkiä käsistä. Kyllä syyllinen löytyy joko oman talon väestä. Miksei myös jostakusta illan bileisiin osallistuneista, tosin vaikuttaa jotenkin tutun työltä.
Joitakin vaihtoehtoja.
Tiedän että, lentoyhtiössä työssä olevan tavallisen rividuunarin kyseessäollessa, esittämäni mahdollisuus on varsin epäuskottava, mutta sekin on nyt otettava huomion että.
Entä jos joku oli yrittänyt värvätä uhria mukaan johonkin yhtiön vastaiseen "salahankkeeseen" ja tämä värväys olisi mennyt pahasti reisille. Tällöin ei tekijälle ilmeisesti ole jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin tappaa ja lavastaa teko muuksi kuin mitä se on. Kaiken näköisiä pieleenmenneiden värväys ja rikollissuunnitelmien jälkinäytöksenä tehtyjä murhiahan on 1980 luvulta alkaen vaikka kuinka ja paljon.
Jos Susanne kuuli tai näki jotain sellaista, mitä hänen ei olisi saanut kuulla tai nähdä. Uhrin oletettu kunto bileiden jälkeen antoi tappajalle mahdollisuuden täydelliseen lavastukseen kellareineen kaikkineen.
Se, että asioista on uskallettu puhua vasta 1990 ja 2000 luvun rikoksien yhteydessä, ei saisi aiheuttaa sen version sulkemista, että uhri jo silloin osasi kaksoiselämän elämisen temput ja konstit, ja että murha saattoi liittyä niiden pieleenmenemiseen jolloin tekotapa saattoi kertoa jotain motiivista. Minulle ainakin on välittynyt sellainen mielikuva että pitkälle 1980 luvun puoliväliin asti polisin toimintaan vaikutti "ylimitoitettu" hienotunteisuus uhreja, ja heidän omaisiaan kohtaan.
Onhan se kiistaton tosiasia että tapauksia, joissa joko uhri tai syyllinen on viettänyt melkoista kaksoiselämää, on ollut vaikka kuinka ja paljon. "Enkelimyytti" vaan on ollut tehokas sen puolen tutkinnan vaikeuttaja. Tuohon aikaan, kun ei ollut kaikenmaailman irc gallerioita ja naamakirjoja ynnä muita, oli tuollainen kaksoiselämä näkemykseni mukaan vielä helpompaa piilottaa. Ainoa muutos, jonka nykytekniikan vermeet on konseptiin tuoneet, on tekijän helpompi mahdollisuus löytää uhri.
Jos siellä kellarissa riehui tekonsa suunnittelemaankykenevä tekijä, en yhtään ihmettelisi vaikka valojen päällejättäminen olisi osa lavastusta. Murhaaja mahdollisesti ollessaan suunnittelemaan kykenevä juurikin ajatteli, että valojen päällejätäminen saattaa olla tehokas keino saada ihmiset luulemaan että se on joku sellainen "ei kuulu mulle" juttu.
Valojen päällejättäminen saattoi johtua osin jopa siitäkin, että joku häiritsi tappajaa ja hänelle saattoi tulla tunne sitä että nyt on kiire painua muualle.
Aineiden vaikutuksessa suhaava höperö tekijä ei kuitenkaan ollut, sellaiset yleensä tekee niin paljon virheitä että käry käy jossain välissä varmasti.Suurin osa suomalaisista murhaan tai tappoon syyllistyneistä on sellaisia nyhveröitä, että antautuu itse heti tai ensimmäisen poliisin nähdessään. 99,8 % muista tunnustaa tutkinnallisen näytön kuultuaan.
Sitten on olemassa vaihtoehto, joka on niin kamala,että kehtaako siitä edes kirjoittaa, no mietin huomiseen.
Lopuksi.
Niille, jotka on halukkaita linkittämään tämän tapauksen joihinkin muihin pimeisiin murhiin niin muistakaa uhrien profiilien keskinäinen sopivuus, aika ja paikkaerot sekä tekotapa erot. Itse en esimerkiksi olisi halukas laittamaan tätä tapausta samaan nippuun Haantie, Lukkarinen Hellu sarjan kanssa. Olkoonkin että kohtalokas kotimatka alkoi bileiden jälkeen, ei Susanne ollut mikään pitkäkestoisesti itsestään alentuneesti huolehtimaan kykenevä, kuten Haantie, Lukkarinen & Hellu olivat. Tällä tahdion sanoa sitä, että tekijän on täytynyt ainakin vähän ennen tekoa tietää Susannen olleen juuri sinä iltana heikommin itsestään huolehtimaankykenevässä kunnossa (seurannut uhria koko illan, ei välttämättä seurueessa). Samoin 1990 luvun kellarijutut ovat melko epäuskottavasti tämän jutun tekijän tekosia, vaikka tämän jutun teklijä voikin uskottavasti olla joidenkin 1970 luvun saman tyylisuunnan juttujen tekijä helsingissä.
Mutta norjalainen olisi hyvinkin voinut lähteä S:n perään, käydä sitä ennen hämätäkseen vaihtamassa huoneessaan toiset vaatteet jne. Siinä tapauksessa olisivat tunteneet entuudestaan, tai en ainakaan usko että jaksaisi juuri tavatun ihmisen vahingoittamisen takia nähdä sellaista vaivaa, varsinkaan jos ei ole varma tavoittaako tyttöä enää.