Kackelsbergiä Ulvilan tapaus-ketjussa (Ketju 2)

[Arska]

Terapiamuistotarina? Takapiruna Rovaniemen lapsenraiskaajaprofessori? Tämä osuu syvälle vyön alle.

Ja mikä oikeuttaa Sinut arvostelemaan toisten kokemuksia. Pilkka usein sattuu omaan nilkkaan jossakin muodossa.

Tapaus on stereotyyppinen valemuistotapaus. Valemuistotapauksissa hyväksikäyttäjiä ovat terapeutit ja tahot kuten Utriainen, jotka pyrkivät pönkittämään näiden valemuistuttajien uskottavuutta.

Ja mitä tekee tästä professoorista mielestäsi sen miksi häntä kuvailet. Laitappa linkkiä väitteidesi todistukseksi.

Professori Utriainen haluaa kutsua lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä englannin malliin raiskaukseksi. Jossain mielessä tämä on ymmärrettävää. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö onkin hankala ja pitkä lakitermi, täällä siitä käytetäänkin usein lyhennettä LSH tai lsh. Tietysti joskus tapaukset, joissa hyväksikäyttäjä saa lapsen suostumaan tai jopa haluamaan seksiä taivuttelemalla ja lahjomalla, voivat olla lapselle jopa hankalampia kuin ne, joissa tämä on raiskattu. Mutta jos kutsumme lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä raiskaamiseksi, mitä sanaa käytämme tilanteessa, jossa lapsi on oikeasti raiskattu? Vuoden 1984 malliin kaksois-plus-raiskaus, raiskaus++? Vai pitäisikö puhua englannin malliin vapaaehtoisesta raiskauksesta, "voluntary rape"?

Kun professori yrittää muuttaa kielen määritelmiä, tavoitteena on antaa signaali: lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on aina pohjimmiltaan vastentahtoista. Tuloksena professori kuitenkin vain muuttaa sanan raiskaus murinasanaksi. Samalla hän kusettaa kanssaihmisiä ja heikentää heidän mahdollisuuksiaan ymmärtää todellisuutta.

Kaikki lasten seksuaaliset hyväksikäyttäjät eivät kaappaa uhriaan kadulta ja pidä tätä kellarissa seuraavaa 10 vuotta. Vaarallisemmat tapaukset niin kuin saavat lapset haluamaan. He hukuttavat lapsen lahjoihin tai saavat tämän pyytämään itseltään jotain kiellettyä: tupakkaa, keppanaa, sidukkaa, huumeita tai seksiä. Tällaisten rikollisten kutsuminen raiskaajiksi tyydyttää tietysti kostonjanoa, mutta se ei auta heidän kiinnisaamisessaan, päinvastoin. Priklopililla oli yksi uhri (tai siis yksi josta tiedetään), Sanduskyllä kymmeniä ellei yli sata.

Kun siis kutsun Utriaista lapsenraiskaajaprofessoriksi, käytän termiä lapsenraiskaaja siinä merkityksessä, jonka Utriainen sille haluaa antaa: se ilmaisee voimakasta paheksuntaa Utriaisen toimintaa kohtaan.

[annijatta]

Katsot asiaa täysin fysiologiselta kannalta, entäpä kehittyvän lapsen psyyke hyväksikäytetyksi tulemisesta. Voiko ihminen tuntea oman psyykensä raiskatuksi tulemisesta fyysisen koskemattomuutensa kautta väärin premissein. On huijattu ja epäluuloisuus toisia ihmisiä kohtaan on aina päällimäisenä. (Invalidisoi kaikki tulevat ihmissuhteet)
Voitko kertoa onko hyväksikäyttäjän (raiskaajan) kertomukset valemuistoja, jotka hän on itse istuttanut omaan psyykeensä, oikeuttaakseen oman näkökulmansa???

[VPY]

Sirpa ja Niilo yhteen sopii, huomenna viedään hmm...Onko Niilo Sirpan kultainen vai musta sauva?

[Tara]

OT:

Laitan tähän yhden jutun vaikkei varsinaisesti kackelia olekaan.

Muuan (tietää itse kuka) nimim lähetti testi-yv:n. Vastasin siihen, että se tuli perille. Mutta se vastaus ei lähde liikkeelle. Olisikohan siellä päässä asetuksissa jotakin mikä estää?

Käyttäjät voivat ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla: Kyllä • Ei o
Salli muiden käyttäjien lähettää minulle yksityisviestejä: Kyllä • Ei o

terv nimimerkki Pähkinöitä taskussa

[jokuvaan]

Sisso. Naisihmisten Auer-blogissa satuillaan näköjään jälleen älykkäitä ja oivaltavia ( ) faabeleita. No, kirjoitanpahan minäkin pienen satusen:

Pjongjangin Tiikeri
1. ja viimeinen osa:

Olipa kerran pjongjangilainen Tiikeri, joka rakasti raidallista karvanaamariaan. Karvanaamariaan enemmän Tiikeri kuitenkin rakasti rusinankokoisia aivojaan. Niiden toimintaa hän jaksoi kehua läheisilleen ja koko Pjongjangin väelle päivästä ja kuukaudesta toiseen. Niitä oli kaikkien kunnioitettava. Kaikkien.

Eräänä päivänä Tiikeri julisti pennuilleen: ”Kas näin, näin toimivat ihanat aivoni!”. ”Ne kertovat lihaksilleni, koska niiden on aika ojentua tai supistua; ne ohjaavat pehmeitä tassujani… - mitä taikuutta ja mystiikkaa onkaan aivoissani, syvällä kauniin karvanaamarini uumenissa.” ”Ooh, olet ihmeellinen Tiikeri”, totesivat pennut. Tiikeri hymyili iloisesti, jakoi lapsilleen kalanmakuisia kasvispuikkosia, pursotti niiden päälle kermavaahtoa, otti perhepotretin, monisti sen ja liimasi kuvan levittämään iloa ja aurinkoa kaikille Pjongjangin kadunvarsille – ja tähän kaikkeen Tiikeri käytti itse tekemäänsä liimaa. Tämän jälkeen Tiikeri jakoi vinon pinon vitsikirjoja ihastuksesta ja ilosta tanssahteleville pennuilleen. ”Ooh, olet ihmeellinen Tiikeri”, totesivat pennut.

Tiikeri otti tikun ja kirjoitti sillä maanpintaan: ”Olen Tiikeri. Minulla on upea karvanaamari, pehmeät tassut ja suurenmoiset aivot.” Varmemmaksi vakuudeksi Tiikeri piirsi syvin vedoin mutaan kuvan itsestään. Pjongjangin sadekausi oli lopussa. Viimeiset pilvet olivat katoamassa horisonttiin. Pian Tiikerin kuva jähmettyisi saveen. Se jäisi kaikkien ihailtavaksi kuin kivinen tähti kalifornialaiselle jalkakäytävälle. Se jäisi nähtäväksi pitkäksi, pitkäksi aikaa. Väkinäinen hymy nousi Tiikerin huulille. Yhtäkkiä hänen päänsä alkoi nykiä. Tiikeri huomasi, että jokin oli vialla: kaikki lihakset eivät totelleet hänen ihmeellisiä aivojaan. Osa impulsseista ei kulkenut normaalisti; piuhat olivat pahasti ristissä.

”Ei se mitään”, ajatteli Tiikeri, mietti hetken ja lausui voimakkaalla äänellä: ”Olen Tiikeri, minulla on upea karvanaamari, pehmeät tassut ja suurenmoiset aivot, aivot, jotka ovat niin ihmeelliset, etten yksin kykene välittämään ja tulkitsemaan kaikkia niiden lähettämiä viestejä.” ”Aivoni tarvitsevat ylimääräisiä kanavia!”. ”Imekää voimaani, pennut, - ottakaa vastaan aivojeni impulsseja; toimikaa niille väylinä!”. Ja Tiikeri jatkoi: ”Älkää pelätkö; pysykää vahvoina; olette saaneet Suuren Tehtävän!”. "Se tehtävä lankeaa vain teille, Valituille." Ja pennut ottivat tehtävän vastaan - kuka lyhyemmäksi, kuka pidemmäksi aikaa. Äidin laulukirjasta pennut lauloivat yhteen ääneen: ”Karvanaamari, karvanaamari, oot kaikkien kaveri!”.

Vähitellen pennuille kuitenkin selvisi, ettei äiti ollutkaan ihmeellinen - että äiti oli vain vakavasti sairas eikä Pjongjangissa oltu pitkään, pitkään aikaan kunnioitettu ihmisten eikä eläinten oikeuksia.

[VPY]

Sirpan pitkään kadoksissa ollut Kultainen Olavi-sauvakin on näemmä löytynyt

[rantakoski]

Onpas mukavaa palata minfoon pienen poissaolon jälkeen, kuukausihan tässä meni. En jaksa kaikkia uusia viestejä kuukauden ajalta ulvila-osiossa lukea, mutta pyrin pääsemään viestiketjuihin jyvälle ja sisälle niin hyvin kuin mahdollista

[Tara]

Î Mä jo odottelin, että mihis olet kadonnut, rantakoski.. Ei kun soppa takaisin lusikkaan ja päin vastoin..
Tällaista hämmentämistä ja maisteluahan tämä on. On niitä sattumiakin löytynyt toisinaan.

Minäkin katselin joskus sitä Robloxia, että mitäs, onko sen ympärille laitettu jotain naruja tai hämähäkin seittiä. Sitä en tiennyt silloin että se on jokin pelihahmo.

[rantakoski]

No olisinhan minä tullut jo aikaisemmin.. se ei vaan ollut niin yksinkertaista.. mutta ei siitä tässä enempää.

[rantakoski]

Ehkä se kuvaketjussa ollut viimeisin postaukseni, mikä ei siis tietenkään ole hyvää makua, mutta ei ole AA:n rinnastaminen suojelusenkeliinkään, hieman kontrastia halusin.. Mutta myönnän, että AA:lla ja muilla on oikeutensa ja inhimilliset menestyksensä sekä epäonnistumisensa, eikä kuvat kumminkaan puolin ole hyvää makua.

[Valhalla]

Joo, en minä mitään sormea heiluta. Ajattelin vain kun täällä tuo pallo lähtee niin helposti pyörimään eikä sitten ole enää kenelläkään mikään ylväs mieli.

[annijatta]

Totuus on usein rumaa ja sitä on vaikea katsoa silmiin. Itseasiassa Rantakosken postaamassa kuvassa totuus aukeaa ja näyttää kasvonsa. Tuomio on tullut.
Se kertoo myös ettei koiraa ole karvoihin katsomista. Madonnamainen äitimyytti näyttää pimeän puolensa. Totuus ei pala tulessakaan ja siltä ei voi silmiä sulkea.

[Valhalla]

Totuus on usein rumaa ja sitä on vaikea katsoa silmiin. Itseasiassa Rantakosken postaamassa kuvassa totuus aukeaa ja näyttää kasvonsa. Tuomio on tullut.
Se kertoo myös ettei koiraa ole karvoihin katsomista. Madonnamainen äitimyytti näyttää pimeän puolensa. Totuus ei pala tulessakaan ja siltä ei voi silmiä sulkea.

mutta mieleeni tulikin nämä lapset jotka kyllä tietävät totuuden. Ja kokevat sen henkilökohtaisena asiana. mutta mennään eteenpäin - itsnotabigdeal

.......

Sen sijaan Naakalle olisi hänen sekuntipelistään kommentti joka kuulunee tänne paskapuolelle:

Tämä naakan jarna kun käy jo huvittavasta huolestumisen puolelle. Onko Naakalla kaikki hyvin ja koltat pulkassa. Miten Naakka saatat puhua itseäsi yhä uudestaan ja uudestaan noin pussiin sitä itse tajuamatta. Hämmästyttävää.

Ja tämä siis dilemaan puhelun ajasta; missä annu, missä sekunnit, kuka eteisessä, milloin Jukka kuoli ja missä annu milloinkin.

[rantakoski]

Täytynee myöntää että harvemmin jaksan lukea Naakan juttuja. Syystä että ne ovat niin epäloogisia. Perustuvat hatariin ja vääriin muistikuviin etp-matskusta. Mutta sitä hän kai yrittää korjata kirjoitamalla pitkiä kappaleita ja paljon ympäripyöreyksiä. Jos Naakan tekstit olisivat jokseenkin enemmän koherentteja niitä jaksaisi paremmin lukea ja kommentoidakin. No offense

Sirpa taaseen on pihalla kuin lumiukko, niin kuin yleensä

[Valhalla]

Täytynee myöntää että harvemmin jaksan lukea Naakan juttuja. Syystä että ne ovat niin epäloogisia. Perustuvat hatariin ja vääriin muistikuviin etp-matskusta. Mutta sitä hän kai yrittää korjata kirjoitamalla pitkiä kappaleita ja paljon ympäripyöreyksiä. Jos Naakan tekstit olisivat jokseenkin enemmän koherentteja niitä jaksaisi paremmin lukea ja kommentoidakin. No offense

Sirpa taaseen on pihalla kuin lumiukko, niin kuin yleensä

Ihan samaa mieltä. Joskus alkuun tavasin naakan kirjoituksia mutta lopetin kun siinä nykyään väistämättä putoaa niin riviltä kuin ajatuksestakin vaikka kuinka pinnistäisi. Ja oikaisuja on turha odotella vaan oranvanpyörä pyörähtää uudelleen ( ei viittaa Taraan, tätä polkee lintu ). Ja sirpa nyt edustaa ihan omaa taiteenlajiaan - jota sitäkään en harrasta enkä siihen mahdollisesti tarvittavia narkoottisia aineita. Vaan mahtuuhan sitä maailmaan kirjallista antia eikä se tämän kirveen kanssa heiluva tuonpuoleinenkaan ole kaikille mieleen - että ei sillä.