Tulilahti 1959 (ketju 2)

[dazu]

Kyllähän tämä tavaroiden kuljettelu kauas tekopaikasta niin Tulilahdella, kuin Bodomissakin, viittaa siihen, että kyseessä on ollut sama sarjamurhaaja, jonka trademarkina on ollut tavaroiden kuljettelu ja asettelu.

[Ravadas]

JOS tavarat on tuotu Niinimäen kylän kohdalle jo heinä/elokuun vaihteessa 1959, on tarkoitus tietysti ilmiselvä: etsikää tyttöjä/tyttöjen ruumiita täältä, älkää ainakaan Tulilahden maastosta...
Löytöpaikan kanssa käyvät merkilisen hyvin yhteen erään (tai ehkä kahdenkin) silminnäkijän todistus siitä, että tytöt olivat jatkaneet matkaansa leirialueelta Varkauden suuntaan.

[Ravadas]

Kun tässä on tullut puhuttua tyttöjen tavaroista, niin osuipa silmiin mielenkiintoinen yksityiskohta aikalaislehdestä. Viikkosanomat 36/59 kirjoitti: “Seuraavana päivänä tyttöjen tavarat ja teltat olivat kadonneet. Puolenpäivän maissa leirilaiturilla vielä oli heidän astioitaan. Iltapäivällä nekin katosivat.”

Kukahan ne lie käynyt poistamassa? En oikein usko, että joku on ne varastanut (ja joku kattila kai järvestä sittemmin löytyikin) tai että ne olisi silkkaa ilkivaltaisuutta paiskottu järveen. Todennäköisintä on, että murhaaja on käynyt tarkastuskierroksella ja korjannut “laiminlyöntinsä”.

Entä miksi astiat olivat laiturilla? Todennäköisesti siksi, että tytöt olivat tuokkospoikien lähdetty ne tiskanneet ja jättäneet kuivumaan laiturille. Toinen vaihtoehto on, että murhaaja(t) on poistunut veneellä ja napannut mukaan kaikenlaista tyttöjen omaisuutta (hellehatut yms.), jolloin nuo astiatkin piti ottaa mukaan, mutta ne jäivät kaikessa kiireessä laiturille.

Pidän itsestään selvänä, että murhaajan on ollut pakko käydä tarkastamassa rikospaikka vielä päivänvalossa seuraavana päivänä. Pimeässä tai edes hämärässä ei pysty millään huomaamaan kaikkia pikkutavaroita – puhumattakaan maahan jääneistä verijäljistä, kamppailun jäljistä yms.

Testasin muuten kesämökillä olosuhteita murhien vuosipäivänä/yönä. Veden äärellä avoimessa maastossa näki kohtuullisesti pimeimpään aikaan, kahdelta yöllä (siis yhdeltä ilman kesäaikalisää), mutta heti kun siirtyi muutaman kymmenen metrin päähän järvestä ja metsän puolelle, näkyvyys oli heikko. Polun pystyi erottamaan, muttei maan pinnan yksityiskohtia (kiviä, risuja, pieniä mättäitä yms.). Taskulamppu olisi ollut tarpeen.

[strangelove]

Kun tässä on tullut puhuttua tyttöjen tavaroista, niin osuipa silmiin mielenkiintoinen yksityiskohta aikalaislehdestä. Viikkosanomat 36/59 kirjoitti: “Seuraavana päivänä tyttöjen tavarat ja teltat olivat kadonneet. Puolenpäivän maissa leirilaiturilla vielä oli heidän astioitaan. Iltapäivällä nekin katosivat.”

Kukahan ne lie käynyt poistamassa? En oikein usko, että joku on ne varastanut (ja joku kattila kai järvestä sittemmin löytyikin) tai että ne olisi silkkaa ilkivaltaisuutta paiskottu järveen. Todennäköisintä on, että murhaaja on käynyt tarkastuskierroksella ja korjannut “laiminlyöntinsä”.

Entä miksi astiat olivat laiturilla? Todennäköisesti siksi, että tytöt olivat tuokkospoikien lähdetty ne tiskanneet ja jättäneet kuivumaan laiturille. Toinen vaihtoehto on, että murhaaja(t) on poistunut veneellä ja napannut mukaan kaikenlaista tyttöjen omaisuutta (hellehatut yms.), jolloin nuo astiatkin piti ottaa mukaan, mutta ne jäivät kaikessa kiireessä laiturille.

Pidän itsestään selvänä, että murhaajan on ollut pakko käydä tarkastamassa rikospaikka vielä päivänvalossa seuraavana päivänä. Pimeässä tai edes hämärässä ei pysty millään huomaamaan kaikkia pikkutavaroita – puhumattakaan maahan jääneistä verijäljistä, kamppailun jäljistä yms.

Joku on tietysti voinut nakata astiat veteen silkkaa ilkeyttään. Tänä päivänä asiassa ei olisi mitään ihmeellistä. Aika oli kuitenkin toinen vuonna 1959 ja veikkaanpa, että pienessä maalaispitäjässä kunnioitettiin toisia ihmisiä ja heidän omaisuuttaan ihan eri tavalla kuin nykyään.

Tutkintapöytäkirjojen mukaan murhia seuranneena päivänä Tulilahdella oli uimassa eräs paikallinen tyttöporukka. He eivät huomanneet leirialueella mitään erikoista. Ei verijälkiä, ei jälkiä kamppailusta, eikä ylimääräisiä tavaroita väärissä paikoissa.

Testasin muuten kesämökillä olosuhteita murhien vuosipäivänä/yönä. Veden äärellä avoimessa maastossa näki kohtuullisesti pimeimpään aikaan, kahdelta yöllä (siis yhdeltä ilman kesäaikalisää), mutta heti kun siirtyi muutaman kymmenen metrin päähän järvestä ja metsän puolelle, näkyvyys oli heikko. Polun pystyi erottamaan, muttei maan pinnan yksityiskohtia (kiviä, risuja, pieniä mättäitä yms.). Taskulamppu olisi ollut tarpeen.

Ota huomioon, että sinä tiedät missä polku menee, minne se johtaa ja tunnet kesämökkisi ympäristön. Jos Tulilahdella riehui yksinäinen ulkopaikkakuntalainen murhaaja, niin asia oli toisin. Miten hän olisi osannut suunnistaa alueella, tiennyt lapionhakupaikan, löytänyt veneen ja pystynyt niin järjestelmälliseen toimintaan. Hämärä ei ainakaan helpottanut asiaa.

[Ravadas]

Juuri näin. Jos olet ulkopaikkakuntalainen ja ympärillä on pimeää, mikä olisi helpompaa kuin häipyä paikalta. Pimeys suojelee, kukaan ei näe. Ja jos näkee, ei taatusti pysty luotettavasti tunnistamaan. Ennen valoisaa aikaa olet jo kaukana.
Mutta lähtisitkö pimeässä etsimään lapiota? Et tiedä mitään ympäristön taloista. Kuinka nopeasti voisit arvioida löytäväsi lapion? Puolessa tunnissa, tunnissa, kahdessa tunnissa ? Onko mitään takeita siitä, että ylipäätään löytäisit lapion? Ja kun pimeys hieman valostuu - ja lapion löytyminen on todennäköisempää - myös riski nähdyksi tulemisesta kasvaa.
Syyttäjä sanoi syytekirjelmässään, että ruumiiden hautaaminen ja tavaroiden kätkeminen osoitti kylmähermoisuutta, mutta eiköhän kylmähermoinen mies olisi kaikessa rauhassa lähtenyt paikalta. Ruumiiden hautamaaminen oli paikkakuntalaisen miehen/miesten epätoivoinen teko.

[Scythe]

Kun tässä on tullut puhuttua tyttöjen tavaroista, niin osuipa silmiin mielenkiintoinen yksityiskohta aikalaislehdestä. Viikkosanomat 36/59 kirjoitti: “Seuraavana päivänä tyttöjen tavarat ja teltat olivat kadonneet. Puolenpäivän maissa leirilaiturilla vielä oli heidän astioitaan. Iltapäivällä nekin katosivat.”

Kukahan ne lie käynyt poistamassa? En oikein usko, että joku on ne varastanut (ja joku kattila kai järvestä sittemmin löytyikin) tai että ne olisi silkkaa ilkivaltaisuutta paiskottu järveen. Todennäköisintä on, että murhaaja on käynyt tarkastuskierroksella ja korjannut “laiminlyöntinsä”.

Mielenkiintoinen yksityiskohta. Ilmeisesti kattila löydettiin järvestä, liekö löydetty muitakin astioita? Harvemmin satunnainen ohikulkija heittäisi astioita järveen, vaan jättäisi tavarat paikoilleen tai korjaisi itselleen..

Pimeydestä: Paikka rannassa, johon uhrit haudattiin oli tuohon aikaan avoin ja hautaaminen olisi todennäköisesti onnistunut hyvin jo murhayönä. Kaiken kaikkiaan tekijän/tekijöiden on täytynyt käydä valoisampaan aikaan tarkistamassa piilotusten jäljet.

Kävin Tulilahdella viikko sitten. Kovasti oli vesi korkealla, kuten joka puolella Itä-Suomessa. Suohaudalla ei enää ollut uudempaa puuristiä, jossa oli vuosiluku 1959. Tuli mieleen, että joku ääliö on ottanut sen itselleen muistoksi. Sinällään en ihmettele, jotkut jopa näköjään rahastavat mitä ihmeellisimmillä esineillä.

[strangelove]

Hautapaikka on kyllä avoimella paikalla, mutta muutoin itse leirialue oli ja on edelleenkin aika synkänoloinen paikka. Ei todellakaan leirintäalue sieltä kauniimmasta päästä.

Paikkakuntalaisten mukaan suohautaa ei ruumiiden löytymisen jälkeen koskaan peitetty. Se jätettiin avoimeksi ja vuosien saatossa se kasvoi umpeen. Tulilahden aluetta ei todellakaan ole hoidettu millään tavalla, vaan se on hyvin metsittynyt. Heinävesi ei myöskään "mainosta" paikkaa millään tavalla ja tuntuu siltä, että koko asia on jo pitkään haluttu unohtaa. Isojoellahan asia on aivan toisin. Kyllikki Saaren suohaudan tuntumaan tehtiin jokunen vuosi sitten parkkialue ja hautapaikan tienoota hoidetaan yhä aktiivisesti.

[Scythe]

Niinpä. Ero on merkittävä verrattuna Kyllikki Saaren murhaan. Varmaan niin, että Kyllikin murha oli ja on edelleen se rikostapaus, jonka monet muistavat ensimmäiseksi, kun puhutaan vanhoista suomalaisista henkirikoksista. Bodom tulee toisena. Vanhemmat heinävetiset muistavat murhat ja Onni Happosen epäselvä murha jätti jo pitäjään synkän varjon. Paikkakuntalainen tai joku muu, joku haudalle kuitenkin toi uudemman ristin ja halusi näin ylläpitää muistoa. Vanhakin risti olisi voinut ajat sitten kaatua ja maatua.

Tytöt on todennäköisesti haudattu murhayönä, mutta tekijä(t) kävi todennäköisesti aamun/aamupäivän aikana viimeistelemässä tekonsa ja vielä sen jälkeen. Eikös Holmströmin pitänyt silloin olla Varkaudessa. Ylipäänsä en usko, että ulkopaikkakuntalainen, maastoa tuntematon olisi tehnyt murhat ja varsinkaan palannut mopollaan tai mitenkään muutoinkaan rikospaikalle.

[Ravadas]

Tuo mopedimiehen etsintä on suomalaisen rikostutkinnan surkuhupaisimpia tapauksia. Sitä kuvaa hyvin vanha juttu hölmöläisistä, jotka talvella ajoivat reellä järven yli kaupunkiin. He eksyivät ja alkoivat ajaa ympyrää. He eivät tietenkään huomanneet asiaa vaan kannustivat toisiaan: “Tie käy koko ajan paremmaksi, kohta tullaan kaupunkiin!”

Samalla tavalla kävi Tulilahden murhatutkimuksen. Kun rikospaikkatutkinta ja alueen asukkaiden kuuleminen eivät tuottaneet tulosta, siirryttiin yhä vahvemmin hakemaan mopedimiestä. Ja siitä tuli aivan samanalainen hömöläisten ympyrä. Poliisi pyysi havaintoja mopedimiehestä – ja kyllähän Suomen maanteillä mopedimiehiä riitti…

Yhä uudet “silminnäkijät” ilmoittautuivat – ja poliisi alkoi tulla yhä varmemmaksi asiasta. Mitä useampi silminnäkijätodistus tuli, sitä selkeämmältä alkoi näyttää, että joku mopedimies vainosi tyttöjä. Ja näin ollen oli itsestään selvää että mopedimies oli murhaaja – tuollainen vainoaminenhan on epänormaalia, pahaenteistä. Tie alkoi käydä yhä paremmaksi…

Poliisi, “silminnäkijät” ja media alkoivat yhdessä rakentaa fiktiota, rakennelmaa jonka mielekkyys oli vain yhden ohuen langan varassa. Koko hypoteesi perustui Tulilahdella asuneen iäkkään naisen todistajalausuntoon – joka sinällään oli melko hatara ja kovasti myöhään annettu: eli että joku mopedimies kääntyi tyttöjen perässä Tulilahden leirialueelle vievälle tielle. Tämä on ainut asia, joka yhdistää jonkin mopedimiehen Tulilahden murhiin.

Poliisin “mopedi-kiima” oli niin kova, että se ehti syyskuussa jo tiedottaa lehdistölle mopedimieshavainnosta eräässä kaupassa 27.7. iltapäivällä – kunnes paikalle tuli toimittaja joka tarkisti vihjeen ja osoitti mopedimiehen olleen siellä vasta seuraavana päivänä…

Ja sama hölmöily jatkui vielä senkin jälkeen kun Holmström oli “löydetty” sopivaksi kandidaatiksi. Syyttäjän todistelun pääkohtia oli se, että Holmström oli nähty 28.7. Varkaudessa korjauttamassa mopediaan. Oikeudessa kumpikaan korjaamon pojista ei kuitenkaan tunnistanut varmuudella Holmströmiä mopedin korjauttajaksi.

Kaiken lisäksi tutkijat yllätettiin tämän “todistuksen” suhteen suorastaan housut kintuista. Viikkolehti kuvasi kesällä 1960 oikeudenkäyntiä:
”…puolustaja esittää todistuksen varkautelaisen Solifer-korjaamon työntekijän P.K.:n loma-ajasta. Korjaamon pojat, jotka edellisellä kerralla muistivat mopedimiehen tuoneen pyöränsä K:n ensimmäisinä lomapäivinä, ovat sen mukaan erehtyneet korjauksen ajankohdasta lähes kuukaudella.
Keskusrikospoliisin tutkija Matti Eerola pitää tätä lomatodistusta ihmeellisenä, koska liikkeessä ei poliisille millään voitu aikaisemmin tarkistaa loman ajankohtaa. Korjauslaskutus oli suoritettu yhdessä heinäkuun 21 päivästä kertyneiden töiden kanssa.”

Eli: poliisi ei ollut tarkistanut tuota poikien havainnon päivämäärää (laskutuksesta päivämäärää ei voitu todentaa), sen oli vain oletettu olleen 28.7. – se kun sopi niin kauniisti hypoteesiin. Että sellaista rikostutkintaa…

[saasara]

Kesti puolitoista viikkoa saada ketju luettua:)
Muutamia mietteitä ja ihmettelyjä:
Raahausura WC:ltä: Tämä minun mielestäni puhuu sen puolesta, että toinen tytöistä (Riitta) olisi tapettu vessareissulla. Helppo olisi jollain (telttapohjalla?) siitä ruumista siirtää, jolloin vertakaan ei olisi niin paljoa jäänyt.
Riitan ruumis ilmeisesti oli jäykistynyt. Kun taas Einen ei. Mutta miten iso väli surmissa pitäisi olla, että tuo on edes mahdollista?
Tosin sitten on tietoa, että Riitta olisikin surmattu teltassa, ehkä jopa kurkistanut sieltä ulos. Mitä ihmettä silloin olisi voitu vessan luota raahata?
Runarin asianajaja kertoi haudanneensa mm. panamahattuja maahan, jotta saataisiin käsitys, mille ne vuoden päästä näyttäävät. Onko tähän missään ollut vastausta?
Hattujen viemistä ja ilmestymistä en ymmärrä ollenkaan. Mutta jos ne ovat vasta keväällä tuotu, Runar luultavasti olisi syytön. En oikein usko Runarin olevan syyllinen, varsinkaan Arnen kanssa olisivat muka murhat tehnyt.. Veljeksien väleistä en mitään hyvää ole lukenut.
Hautapaikka on ollut hyvin näkyvällä paikalla, ihmetyttää murhaajan hermot, että on uskaltanut siellä kaivella , haudata ja raahata taimia/näreitä paikalle. (8-10 kpl, lähteestä riippuen).
1959 poliisi sanoi, että tyttöjen päällä oli kelmu? Tästä en ole kuullut missään muualla puhuttavan.
Elina H:n todistukseen jotenkin haluaisin uskoa. Tosin onhan tuollaisia varmasti keksitty ihan vaan "huvikseen", mutta tämä puhuisi kahden murhaajan puolesta. Ja tuntuisi loogisemmalle. Moni onkin tuosta maininnut, että tuntuu, että toinen on järkevä, täsmällinen ja toinen huolimaton.
Silloin minun katse suuntautuu tuokkospoikiin (tai paikallisiin) Jotenkin heidän tarinansa ontuu. Ovat olleet murhapaikalla ja saaneet pakit. Ja aamulla ovat vielä olleet tuohilipposiaan vailla? Tuossa torjutuksi tulemisessa olisi ainesta motiiviksi. Ja sitten pojat katosivat sopivasti metsätöihin. Siellä olisi ollut hyvä kehitellä kunnon alibit.. Mutta olivatko pojat todistettavasti metsätöissä jo sinä yönä, kun Elina H puheen kuuli?
Paikallisten puolesta taas puhuisi se, että on varmasti tuntemusta maastosta, olisi monta päivää aikaa piilotella tavaroita, niinkuin joissakin lähteissä on arvuuteltu. Lapio ja vene löytyisi helposti.
Mutta toisaalta heillä olisi kyllä ollut aikaa piilotella tavaroita hieman tarkemminkin.. Ja motiivikin mietityttää.
Risteilen siis tässä Tuokkospoikien ja paikallisten välillä.
Puukon vuolujälkiin en kauheasti luota. Siitäkin on hyvin ristiriitaisia versioita. Minua ihmetyttää, että miten ovat edes ne näreet mukaansa ottaneet ja niitä vertailleet puukkoon? Lapio ainakin pyöri jossain dokumentissa poliisin(?) käsissä aika holtittomasti ja muutenkin sitä porukkaa on ollut todistusaineistoa etsimässää /tuhoamassa. Mutta juuri ne risut olisi otettu talteen...
Silmännäkijä tunnistuksetkin taisi peruuntua melkein kaikki sitten, kun oltiin oikeudessa.
Että miettimistä riittää:)

[Ravadas]

Olen samaa mieltä tuosta Elina H:n todistuksesta, se on aika vahva. On muistettava, että hän kertoi tuosta keskustelusta heti sen jälkeen kun tytöt oli ilmoitettu kadonneiksi. Hän siis ei tiennyt, että tytöt olivat kuolleet ja haudattu Tulilahteen. Silti hänen kuulemastaan keskustelustaan käy ilmi että:
-jotain on kätketty/piilotettu Tulilahden leirialueen seudulle, peitetty maahan
-jotain on peitetty nimenomaan puun juurelle (maastokätkö oli kaatuneen kuusen juurella)
-joitakin asioita tai ihmisiä tultaisiin vielä kaipaamaan/etsimään
-myös poliisi tulee olemaan aikanaan kiinnostunut asiasta
-keskustelijoilla oli selvä mielenkiinto telttailijoita kohtaan
-he tekivät jotain / olivat jollain asialla, jolla olivat olleet ennenkin tai joka liittyi johonkin aiemmin tehtyyn
Ja tämä todistus on kerrottu ilman mitään johdattelua tai edes alustavaa tietoa tyttöjen kohtalosta! Tässä rikosjutussahan silminnäkijöiden todistukset olivat yleensä aivan mitä sattuu: silminnäkijät näkivät yleensä juuri sitä mitä "kysyttiin". Tässä suhteessa Elina H:n todistus on kirkas poikkeus. Ilmeisesti häntä ei kuitenkaan kuultu uudestaan ennen kuin vuoden päästä käräjillä. Sääli.

[Laasti]

Elina H oli antanut lausuntonsa Helsingin poliisille heti murhatutkimusten alussa, joten mistään surullisenkuuluisista yllätystodistajista ei tarvitse puhua. Minusta EH:n todistus vaikuttaa uskottavalta ja minusta on lähdettävä siitä, että kaksi miestä puuhasteli jotain salaperäistä Tulilahdella kaksi vuorokautta murhien jälkeen. Keitä he oikein olivat?

Itseasiassa aika karmiva juttu tuo Elina H:n todistus. Pakko sanoa näin ihan henkilökohtaisena mielipiteenä.

[Puliukko]

Elina H oli antanut lausuntonsa Helsingin poliisille heti murhatutkimusten alussa, joten mistään surullisenkuuluisista yllätystodistajista ei tarvitse puhua. Minusta EH:n todistus vaikuttaa uskottavalta ja minusta on lähdettävä siitä, että kaksi miestä puuhasteli jotain salaperäistä Tulilahdella kaksi vuorokautta murhien jälkeen. Keitä he oikein olivat?

Itseasiassa aika karmiva juttu tuo Elina H:n todistus. Pakko sanoa näin ihan henkilökohtaisena mielipiteenä.

Minäkin pidän luotettavana Elina H:n todistusta. Viittaisi juuri tuokkospoikiin tai L:n veljeksiin. Runar ja Arne olisivat puhuneet keskenään ruotsia, jos olisivat paikalle sattuneet.

[Scythe]

Elina H oli antanut lausuntonsa Helsingin poliisille heti murhatutkimusten alussa, joten mistään surullisenkuuluisista yllätystodistajista ei tarvitse puhua. Minusta EH:n todistus vaikuttaa uskottavalta ja minusta on lähdettävä siitä, että kaksi miestä puuhasteli jotain salaperäistä Tulilahdella kaksi vuorokautta murhien jälkeen. Keitä he oikein olivat?

Itseasiassa aika karmiva juttu tuo Elina H:n todistus. Pakko sanoa näin ihan henkilökohtaisena mielipiteenä.

Minäkin pidän luotettavana Elina H:n todistusta. Viittaisi juuri tuokkospoikiin tai L:n veljeksiin. Runar ja Arne olisivat puhuneet keskenään ruotsia, jos olisivat paikalle sattuneet.

Myös T.U.K. voisi tulla kyseeseen toisena miehistä. Jos Elina H:n kuulemat miehet olisivat olleet Holmströmin veljekset, he olisivat puhuneet totta kai keskenään ruotsia. Heidän kannaltaan olisi ollut pirun huono tuuri jos joku olisi ymmärtänyt heidän keskusteluaan syvällä Savossa. Eikä ole viitteitä siitä, että miehet olisivat puhuneet ruotsia.

[Scythe]

Aiemmassa Tulilahti-ketjussa ollut Ratto-lehden juttu, muistaakseni vuodelta -77, (ketju: n. s.30?) on mielenkiintoinen. Siinä haastateltiin vanhempaa naista ja miestä, jotka tuntuivat olleen varsin vakuuttuneita, että tekijä oli paikkakuntalainen. Lisäksi muistaakseni Nykyposti haastatteli 70-80-luvun vaihteessa nuorempaa miestä, joka halusi pysyä nimettömänä ja hän viittasi tekijäksi jotakin paikkakuntalaista. Ratto-lehden jutussa nainen totesi, että tekijä oli viimeksi paikkakunnalla samana kesänä.

Itselleni on muodostunut kuva, että paikkakunnalla on ollut varsin vahva epäilys, siitä ettei Holmström ole tekijä, vaan tekijä oli lähempää. Toisaalta voi olla henkilöitä, jotka osoittavat syystä tai toisesta turhan herkästi tekijäksi jotakin henkilöä, mutta silti em. esimerkit ovat mielenkiintoisia. Viittaan taas Onni Happosen (1930) tapaukseen: Siitäkään ei saatu kaikkia osallisia koskaan vastuuseen, vaan salailu ja kertomattomuus näköjään toimi. Myös Kyllikki Saaren murha on tästä esimerkkinä.