Enkeli-Elisan tapaus

[irmuska]

Olen seurannut keskustelua tuolla MVn facebook-sivuilla ja lievää hämmästystä aiheuttaa se kuinka sieltä lentää ihmisiä pihalle. Yksi erittäin varma tapa saada kenkää sieltä on näköjään kysyä mistä se Elisa nyt sitten sikisi kun Miksua ja Riikkaa ei olekaan olemassa.

Lisäksi minua suoraan sanottuna raivostuttaa se, että siellä on vaikka kuinka moni jo kysynyt mihin kirjan voi palauttaa saadakseen rahat takaisin mutta vastausta kysymykseen ei tunnu kuuluvan. MVhän oli luvannut jopa poliisikuulusteluissa palauttavansa rahat jos joku kirjan ostaneista kokee tulleensa petetyksi tässä asiassa. Moderaattori tosiaan huiskii luudalla (onkohan tuo edes se keneksi itseään väittää) eikä tartu sanallakaan näihin kirjanpalautuskyselyihin.

[Arlene]

Kirjailijan facebook-sivu on samanlainen kuin kirjailijakin; omituinen. Kirjoittaa sinne, jos kirjoittaa, mutta "moderaattorit" saavat/joutuvat hoitamaan keskustelut. Voi pyhä sylvi!
Jos minä menen vaikkapa M.M.:n sivulle, niin oletan, että M.M. itse kirjoittaa siellä JA vastailee kysymyksiin. M.V. ei liene tällaisesta kuullutkaan.
Muusikko Timo Tolkki kirjoitti sinne viestin, jossa hän epäili, että M.V. pelkäsi poliisikuulustelussa, mutta nyt kun mitään syytettä ei nostettu, alkaa puhdistaa omaa mainettaan. Ja joo, viesti on poistettu.
Ihmeellistä muuten, että M.V. ilmeisesti puhui TOTTA kuulustelussa. Eihän hänen mikään pakko olisi ollut.
Ja eilen vielä nauratti vauva.fi -keskustelu, mutta nyt on jo tunnelmat päinvastaiset.
Jonkun koulun pihalla oli jotakuta kiusattu ja kiusaajat huutaneet kiusatulle, että "meinaatko enkelielisat tehä?!". Ja paskaset naurut päälle.

[irmuska]

^Timo siivottiin sieltä täysin pois, ei ainoastaan kommenttia. Tuli kotvan kuluttua toisella tilillään ja sama homma.

Ja niin, tämä oli jotenkin odotettavissa että joissain määrin tämä asia tulee kääntymään itseään vastaan. Surullista.

[irmuska]

Pelmaamisen satoa lisää... Minkähän vuoden keväästä tässä oli puhe...

Riikka kirjoitti eilen Elisa-blogissa tämän hetken fiiliksistä ja jatkosuunnitelmista. Lupasin itse osaltani pohtia niitä ajatuksia joita minulla on.


Projektina Elisa on ollut ymmärrettävästi jotain aivan erilaista kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt. Lisäksi myönnän ihan avoimesti, että alunperin tähän lähtiessäni olin taas pikkuisen yksinkertainen ja ajattelin vain ja ainoastaan nimenomaan kirjoittamista. Nyt kirjan oheen näyttää putkahtelevan ajatuksia ja ideoita enemmän kuin voisi kuvitellakaan.


Samalla olen huomannut, että me tasapainottelemme nyt jonkinlaisella tabujen nuoralla. Mitä saa sanoa? Mitä ihmiset eivät halua kuulla tai nähdä? Välillä tuntuu kuin Elisa olisi samanlainen asia kuin jotkin facebookissa leviteltävät kuvat. Niillä kohautetaan, niillä järkytetään, ne näyttävät totuuden, mutta läheskään kaikki eivät halua sitä nähdä.


Tämä on näkynyt myös joidenkin tahojen suhtautumisessa Elisaan. Kaleva oli melkein kaksi viikkoa sitten ensimmäinen rohkea lehti, joka nosti Elisan aiheena sivuilleen (valitettavasti vaan en ole itse vieläkään tuota juttua nähnyt, joten en osaa siitä sen enempää sanoa). Haluan uskoa, että kaikesta tästä pikkuhiljaa rakentuu se keskustelu, jonkinlainen ajatus, jolle on tilaus. Muutos.


Tällä hetkellä minun ykköstavoitteeni on saada Jonakin päivänä kaduttaa - kirja valmiiksi. Se vain voi viedä aikaa. Rehellisesti sanottuna kirjoittaminen ei ole koskaan ollut niin raskasta kuin nyt. Melkein joka kerran avatessani word-dokumentin, itken. Itken Elisaa ja itken meitä kaikkia, joita tämä tarina henkilökohtaisista syistä koskettaa. Vaan toivon, että kirja tulee vielä jonakin päivänä koskettamaan teitä muita niin kuin sen kirjoittaminen kosketti minua.


Samalla kuljen Riikan ja Miksun mukana heidän tiellään. Miksulla ja Riikalla olikin luvassa tälle alkuvuodelle mielenkiintoisia asioita blogiin.


Tarkoitus olisi saada toteutettua videoprojekti liittyen Elisan oikeisiin päiväkirjamerkintöihin ja sitten onkin edessä kevään todellinen jymypaukku, kun päästämme irti neljä Elisan luokkakaveria, jotka ovat toivoneet voivansa osallistua projektiin kertomalla oman tarinansa. Tämän suhteen en nyt kuitenkaan uskalla luvata mitään aikataulutusta, koska olemme päättäneet, että nämä nuoret saavat kertoa oman tarinansa sitten kun minä pystyn keskittymään heidän osuutensa seuraamiseen. Yhäkin, vaikka nämä nuoret ovat aivan omasta tahdostaan ilmoittaneet haluavansa osallistua projektiin, haluamme suojata ihmisiä, jotka ovat oikeasti Elisan tarinan takana. Tämä on asia, johon sisältyy todella vahvoja tunteita.

[Arlene]

Moderaattori tosiaan huiskii luudalla (onkohan tuo edes se keneksi itseään väittää) eikä tartu sanallakaan näihin kirjanpalautuskyselyihin.

Kyllä se moderaattori on Tiina (sukunimi alkaa p:llä). Vauva.fi:n av-mammat tiesivät kertoa, että olisi käynyt koulua joskus 70-luvulla ja ollut koulukiusattu. Eli aika paljon M.V.:tä vanhempi.
Kaikenlaisia ideoita on M.V.:lä riittänyt. Tuo videoprojekti ja Miksun ja Riikan blogeista toimitettava kirja!

[Nooruska]

Onkohan tuo kiusatuksi tuleminen ajanut nuo kaksi aikoinaan yhteen, internetissä tietenkin?

[Mariacka]

Kaikenlaisia ideoita on M.V.:lä riittänyt. Tuo videoprojekti ja Miksun ja Riikan blogeista toimitettava kirja!

Pitihän ee:stä elokuvakin tehdä. Ja kääntää "romaani" vieraille kielille. (Kirja itsessään taitaa olla aika täynnä MiksuRiikkaMinttiksen blogimerkintöjä, muutama tosielämän = Iltalehden uutinen ja laulunpätkä välissä.)

Erityisesti minua itkunaurattaa tämä lainaus Valehtelija Minttu Vettenterän omasta kirjoituksesta:

Tämän suhteen en nyt kuitenkaan uskalla luvata mitään aikataulutusta, koska olemme päättäneet, että nämä nuoret saavat kertoa oman tarinansa sitten kun minä pystyn keskittymään heidän osuutensa seuraamiseen.

Meniköhän tuokin niin, että ensin piti saada Miksun ja Riikan äänet sieltä omasta pääkopasta eteemmälle, jotta olisi saanut neljä vekkulia nuorta valloilleen vollottamaan ja tietenkin Tärkeän Asian esille ottanutta Minttistä kehumaan?

Ei ole Valehtelija vetten terävin aalto, ei.

[maija turjukka]

Olen seurannut E-E -blogia tämän vuoden alusta lähtien ja tunnustan kuuluneeni niihin, jotka aluksi uskoivat tarinan olevan tosipohjainen. Tilasin kirjan (varmaan ensimmäisten joukossa) ja melko pian lukemisen edetessä aloin epäillä kirjan yksityiskohtia. En niinkään itse Elisaa koskien, vaan juuri noita Miksuun kohdistuneita tapahtumia/Miksun tekemiksi väitettyjä asioita.

Nyt en kuitenkaan aio pyytää rahojani takaisin, enkä myöskään vaadi Minttiksen polttamista roviolla, koska mielestäni hän itse on pelottava esimerkki siitä, mitä seurauksia kiusatuksi joutumisella voi olla. Pelottava siksikin, että näköjään koskaan sivulliset eivät voi aavistaa, kuinka monimutkaisesti jonkun toisen mieli toimii tai että miten vahvasti tuo toinen voi fiksoitua omiin, harhaisiinkin ajatuksiinsa...

[Nooruska]

^ Totta. Mutta mun silmääni toi Minttis on aina ollut omituinen. (Se esim. puhuu ja kirjoittaa itsestään kuin lapsi. Usein kolmannessa persoonassa.) En tarkoita todellakaan, että kaikkia omituisia kuuluisi koulussa kiusata tai, että oma vikansa olemalla omituisia, mutta silti en yhtään ylläty Minttiksen rankasta koulukiusaushistoriasta. (Jonka muuten kanssa olen alkanut kyseenalaistamaan, tämän tosin toin jo ilmi monta sivua sitten tässä ketjussa.)

[elli72]

Jokohan Minttis kohta julkaisee taas? Keskustelu on aika tavalla tyrehtynyt tuolla kirjailija sivustolla. Siellä on vauvapalstan mukaan käynyt eilen illalla tai yöllä oikein suursiivous. On kuulemma ihan asiallisiakin viestejä hävitetty ja todella moni on heitetty ulos sivustolta.

[Lumienkeli]

Bongailin vauvapalstalta erinäisiä heittoja/todisteluja Elisan olemassaolosta. Joku väitti Elisan kuolleen jo 2007, jääneen junan alle. http://www.resiinalehti.fi/havainnot/2007/8/3423.html

Toinen Elisan olemassaolon puolesta puhuva todiste oli kuva, jossa Minttiksen seinällä on pariskunta hautakiven vieressä.

http://yle.fi/uutiset/koulukiusatun_enk ... galleria19

Joo, kuvassa nyt voi olla aivan mikä tahansa pariskunta ihan kenen tahansa haudalla, mutta entäs tuo junaonnettomuus? Onko siitä ollut jo jotain tietoa jossain? Ikä ja sijainti jokseenkin kohdillaan vaikka onkin mielestäni kaukaa haettua.

[Gladys]

Niin, olisi mielenkiintoista tietää, onko Vettenterää oikeasti kiusattu, vai onko hän vain ihan omassa päässään kokenut tulleensa kiusatuksi (aivan kuten kokee nyt tämän EE-jutun yhteydessä, että häntä vainotaan ja kiusataan).
Ja jos on kiusattu, niin en oikeastaan ihmettele sitäkään. Nimittäin jos hän on jo lapsena ilmentänyt samoja piirteitä persoonassaan ja käyttäytymisessään kuin nyt.. Jatkuvasti valehteleva, tarinoita sepittävä ja muita ylenkatsova lapsi saattaa hyvinkin joutua muiden karttelemaksi ja silmätikuksi. Missä/kenessä silloin on vika? (Arka aihe, tiedän.)

[Nooruska]

Myönnän, tää alkaa jo muistuttaa vainoomista mun osalta, mutta poimimpa muutamia musta silmiinpistäviä kohtia eräästä vanhemmasta lehtijutusta (http://www.iltalehti.fi/perhe/2010053011583228_pr.shtml), ennen "Enkeli-Elisaa":

Muistan jo ala-asteelta hetken, kun seisoin välitunnilla koulun pihalla ja tuijotin autotielle. Ajattelin, kuinka helppoa olisi juosta auton alle.

En nyt osaa varmaksi mitään sanoa, mutta mitä ite oon työskennellyt muutaman vuoden ala-asteikäisten lasten kanssa niin en koskaan ole nähnyt/kuullut lapsen ajatelleen näin. Eräs pieni tyttö jutteli kuinka haluaa kuolla ja vielä joku päivä katkaisee kaulansa veitsellä. Ja ei sitä itsekään lapsena ajatellut, että voisi tietoisesti juosta auton alle ja kuolla vaan, että auto osuu päin ja kuolee.

Pystyin kuitenkin pitämään masennukseni kurissa lähes parikymppiseksi asti ystävieni ja kirjoittamisen avulla.

Mulla on lähipiirissä ollut kautta aikojen paljon masennusta eikä sitä yksikään ole osannut tietoisesti pitää kurissa. Se on vienyt nopeasti vallan, halusi sitä tai ei.

Itkin paljon ja hoidin vauvaa siinä sivussa. Asuimme pääkaupunkiseudulla, joten soitin paikkakuntamme kriisikeskukseen ja pyysin apua.

Tämäkään ei ole absoluuttinen totuus, mutta yksikään mun läheinen ei koskaan hakenut itse apua. Kyllä ne sinne muualta laitettiin/vietiin.

Virkailija tiedusteli, eikö minulla ollut sukulaisia tai tuttavia, jotka olisivat voineet tulla auttamaan lastenhoidossa ja arjen askareissa. En ollut uskoa korviani. Tässäkö oli yhteiskunnan apu ihmiselle, joka yritti sitä saada?

En nyt tiedä sanoa kuinka virkailijat noissa kohtelee ihmisiä, mutta liekkö tälle virkailijalle tullut sama mielee heti ekalla tapaamisella kuin mulle tästä jutusta "laiska nainen, huomionkipeä, haluaa sääliä ja ei se lasten hoito kiinnosta niin yhtään".

Onneksi mieheni Ari soitti kriisikeskukseen niin monta kertaa, että lopulta sieltä luvattiin, että kotiimme tulisi käymään kaksi kriisityöntekijää.

Lue: painostin mieheni sinne soittelemaan, koska mua ei otettu todesta. Halusin sen avun, mitä muut voi saada. Koska muutkin saa, munki pitää. No, nyt sitten voin toteuttaa itseäni internetissä, kun pennuille on hoitaja.

Kävin muutaman kerran juttelemassa mielenterveystoimistossa. Siellä minulle sanottiin, että jos olisin ollut sillä hetkellä työelämässä enkä kotona lasteni kanssa, minulle olisi luultavasti kirjoitettu sairauseläkepaperit.

Kaikilla psykologiankursseilla missä olen istunut on noussut esille, että masentuneena ei ne seksuaaliset halut mm. ole ennallaan...miten Minttis onnistu tekeen noi lapset? Jos joku tietää paremmin niin ois kiva kuulla.

Vaikka tämä kuulostaa hassulta, minulla ei ollut enää aikaa olla masentunut. Minun oli pakko alkaa toimia ja viedä elämäämme eteenpäin.

Simsalabim! Lue: masennukseni ei hyödyttänyt minua enää. Olin saanut sen, mitä halusinkin enkä saisi enempää. Miksi tuhlata aikaani näin?

Olen neuvonut lapsiani kertomaan heti, jos joku kiusaa heitä koulussa vuokseni.

Miten pienet lapset tajuavat alkaa kiusaamaan jonkun äidin masennuksen vuoksi? Tätä en tajua.

Kaupasta saa kelpoa valmisruokaa ja pyykit pysyvät likaisina seuraavaankin aamuun.

Ja mammalla on kakskytä blogia netissä ja aikaa niille, jes!

Tää kaikki on siis mun omaa tulkintaani enkä halua ketään masennuksesta kärsivää/paremmin tietävää loukata.

[Arlene]

Mulla on pitkäaikainen masennus ja ei Nooruskan viestissä ollut mielestäni mitään loukkaavaa.
Ei masennusta voi hallita. Ja tuosta sairaseläkkeestäkin on omakohtainen kokemus läheisestä, ei sitä ainakaan tässä minun tietämässäni tapauksessa parin lääkärissä käyntikerran jälkeen oltu valmiita kirjoittamaan, siihen meni vuosia ja vuosien lääkärikäyntikerrat.
M.V.:n lapsuudesta emme tiedä muuta kuin sen, mitä hän on itse kertonut. Itse lähden toistaiseksi siitä, että kyse on hänen kohdallaan tästä kk-liitteessä mainitusta syndroomasta. Paitsi EE-huijauksen osalta, myös hänen omalta osaltaan. Syndroomaanhan lasketaan myös sepitetyt uhrikertomukset.

[Cettu]

Mielestäni alkaa mennä vähän yli nämä arvelut, että ei MT ollut kiusattu ja jos olikin, niin se oli oma vika, ja ainakaan ei ole ollut oikeasti masentunut...

Kyseessä on sen oloinen ihminen jo ihan ulkonäkönsä puolesta, että kaikki ole ihan hyvin. Hyvin suttuinen ja epäsiisti olemus, silmäpussit, kalpea naama ja kyyry selkä. Yllättyisin, jos tuon näköinen ihminen kertoisi olevansa elämäniloinen ja onnellinen sekä elämässä menestynyt.

Noista Nooruskan analyyseistä... Ei pahalla mutta aika väkisin täytyy vääntää että noista saa kaivettua jotain epäilyttävää. Kyllä moni on jo lapsena ollut masentunut ja suunnitellut itsemurhaa, tiedän kun olen tällaisten ihmisten kanssa puhunut. Ihminen ei myöskään ole kykenemätön seksuaaliseen kanssakäymiseen masentuneena, vaikka halut voivat olla välillä poissa. Tämänkin tiedän omasta kokemuksesta, kun olen seurustellut ihmisen kanssa, jonka diagnoosina oli vaikea masennus, ja meillä oli seksiä.

Ei minusta ole mitään syytä epäillä, etteikö MT olisi ollut koulukiusattu. "Oma vika?" Vähän inhottava asenne, että muita ärsyttävä lapsi olisi syyllinen omaan kiusaamiseensa. Kai teidän mielestä myös seksikkäästi pukeutuva nainen on syyllinen omaan raiskaukseensa.

Edelleenkin olen toki sitä mieltä, että Enkeli-Elisa-keissi oli harvinaisen vastenmielinen temppu Minttikseltä. Näin outoa toimintaa vaan selittää hyvin mielenterveysongelmainen tausta, ja mielenterveysongelmia selittää hyvin koulukiusaaminen.