Mielikirjailijasi?
-
Kyllikki S
- Adrian Monk
- Viestit: 2650
- Liittynyt: Pe Heinä 13, 2007 1:30 am
Luen dekkareita tosi paljon joten vähän vaikea nimetä mielikkiä. Nyt aloitin lukemaan Anna Janssonin tuotantoa ja kolme ekaa luettuani toivon, että kirjailijalta tulee lisää ja paljon.
Taitaa olla enemmän naistendekkari mutta sellaisena tosi hyvä!
http://www.thriller.se/
(kirjailijalla on ilmeisesti Suomessa paljon faneja koska hänen kotisivunsa löytyy myös suomeksi)
Taitaa olla enemmän naistendekkari mutta sellaisena tosi hyvä!
http://www.thriller.se/
(kirjailijalla on ilmeisesti Suomessa paljon faneja koska hänen kotisivunsa löytyy myös suomeksi)
- VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4926
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Näitä on ihan tuhoton lista. Mut antaa mennä, ehkä joku viitsii lukaistakin. 
Stephen King / Richard Bachman
Voisi kai sanoa, että entinen lempikirjailijani, nyt kun kaikki Kingit on hyllyssä ja uudet on olleet aika tasottomia. Kingin kulta-aika on mennyt aikoja sitten, tokihan niitä uudempiakin lukee, mutta ei niissä niin ole enää sitä tunnelmaa kuin vanhoissa, paremmissa kirjoissa. Kingin kirjoista parhaana pidän SE-sarjaa, sekä Uinu, Uinu lemmikkiäni. Myös Epätoivon kaupunki oli hyvä. Ja ei, minä en pidä Musta torni-sarjasta, eikä se tee minusta syntistä.
Richard Bachman-salanimen alla kirjoitetuista kirjoista Kirous on hemmetin hyvää materiaalia.
James Herriot
Joskus aikanaan halusin eläinlääkäriksi Herriottia luettuani. Herriotin tapa kertoa on kiehtova ja humoristinen ja tietty, onhan siinä aina ne eläimet. Vaikka ihmiset on sontaa, niin eläimet rokkaa kympillä.
Arto Paasilinna
Ja joskus halusin taas puolestani kirjailijaksi, koska Paasilinnan kirjat on vain yksinkertaisesti hyviä. Tai sanotaanko, että nämä pilke silmäkulmassa kirjoitetut, niitä vakavempia teoksia en olekaan sitten lukenut. Paasilinna kyllä tietää millainen on suomalainen mies ja se kuvastuu kyllä kirjoistakin ihan täydellisesti.
J.K. Rowling
Pakko kai se on mainita, vaikka ei varmaan saisi.
Markus Kajo
Ja taas halusin kirjailijaksi Kajon kirjojen jälkeen. Ihan uskomattomia juttuja, täysin tavallinen arkipäiväinen juttu muuttuu yhtäkkiä monimutkaiseksi ja hämmästyttäväksi tarinaksi, ja loppupuolella koko se homma, missä alussa lähdettiin, on jo unohtunut.
Rick Hautala
Olen kaksi Rick Hautalan kirjaa lukenut, mutta jo ensimmäinen vakuutti kyllä ihan täysillä. Nimet on valitettavasti äkkiseltään hukassa, mutta tässä ensimmäisessä oli kyseessä jonkin sortin kirous, joka vainosi taloa. Toisessa kirjassa oli suomensukuinen aave, joka auttoi kirjan päähenkilöä, nuorta naista joka joutui raiskaaja/murhaajan sieppaamaksi. Nimestään huolimatta Hautala on jenkkikirjailija, jonka vanhemmat tai isovanhemmat olivat suomalaisia.
Frank McCourt
En tiedä onko McCourt edes julkaissut enempää kirjoja kuin Seitsemännen portaan enkelin ja Amerikan ihmemaassa. Seitsemännen portaan enkeli on yksi lempikirjojani, ehkä juuri sen julmuuden ja raakuuden vuoksi, sen vuoksi mitä elämä noina aikoina köyhille irlantilaisille on ollut. McCourtin tapa kertoa tarinaa on mukavan todentuntuinen (ja miksi ei olisi, tottahan ne jutut on) ja tyylillisesti ainakin tuo Seitsemännen portaan enkeli tempaisi kunnolla mukaansa aikanaan.
John Lydon
En oikein tiedä voiko Lydonia (Johnny Rotten) listata kirjailijaksi, mutta onhan häneltäkin kirja ilmestynyt. Lydonin tapa ilmaista asioita on upea, koko ajan pientä vittuilua ilmassa ja ukko sanoo asiansa kyllä ihan tismalleen niin, niin kuin ne ajatteleekin. Lydoninkaan kirjoista en tiedä kuin Johnny Rottenin, mutta pidin siitä. Asiat sanottiin juuri kuten ne oli, eikä kuolleitakaan säästetty haukkumisilta ja sättimisiltä, vaikka hyviäkin puolia myös heistä löytyi kirjan edetessä.
Irvine Welsh
Irvinen kirjoja olen niin ikään lukenut myös kaksi, Trainspottingin ja Pornon. Paskaa aloitin lukemaan joskus, mutta en kerennyt lukemaan sitä ennen kuin kirjasto vaati jo omaansa takaisin. Trainspotting oli hemmetin hyvä, huomattavasti parempi ja julmempi kuin elokuva, joka sekin tosin toimi. Welsh kirjoittaa tietyllä tavalla rumasti ja julmasti, eivätkä päähahmot ole oikeastaan koskaan kivoja hahmoja, vaan jokainen on kamala paskianen, joka sietäisi viedä ladon taakse ja ampua.
Hauska piirre Welshin kirjoissa on, että esimerkiksi muistaakseni juuri Pornossa vierailee hahmoja Trainspottingin puolelta, vaikka Pornon hahmot ovat täysin erit kuin Trainspottingissa muuten.
Eoin Colfer
Colferin kirjoista oikeastaan vain Artemis Fowlit ovat iskeneet, mutta ne ovatkin sen verran luettavia olleet, että pääsköön nyt listoille tämäkin sitten. Vaikka Artemis Fowl on huomattavasti vähemmän tunnettu kuin samoihin aikoihin estradille astunut Harry Potter, on silti molemmissa kirjoissa tunnelma pitkälti sama, vaikka juoni on pitkälti erilainen. Jotain samaakin tosin löytyy, mm. taikuuden ja tavallisten ihmisten välinen kuilu, erilaiset maagiset olennot ja mystiset tapahtumat jne. Lapsellista kyllä, välillä olisi hienoa olla Artemiksen tapainen lapsinero, jolla on niin ihastuttavan ilkeät päämäärät.
Antti Klemi
Tässä mietin myös, että voiko Klemiä sanoa varsinaisesti kirjailijaksi. En tiedä onko hän julkaissut Painajaisia-kirjassa ilmestyneen tarinansa jälkeen yhtään mitään.
Painajaisia on kirja, joka julkaistiin vuonna 1996, ja joka on täynnä nuorten kirjoittamia lyhyitä kauhunovelleja. Antti Klemi kirjoitti tähän kirjaan tarinan Kuoleman puutarha, jonka luettuani olin täysin puulla päähän lyöty; siihen asti olin kuvitellut, että hyvät kauhutarinat sijoittuvat Jenkkilään tai vähintäänkin Britteihin ja ettei kauhu toimi Suomessa. Kuinka väärässä olinkaan. Kuoleman puutarha on tarina, jota suosittelen kyllä ihan jokaiselle vähänkään kauhusta kiinnostuneelle. Olen lukenut kyseisen novellin melkein joka vuosi uudestaan ja uudestaan, se on vain jotakin niin järkyttävän hyvää että ei tosikaan.
Stephen King / Richard Bachman
Voisi kai sanoa, että entinen lempikirjailijani, nyt kun kaikki Kingit on hyllyssä ja uudet on olleet aika tasottomia. Kingin kulta-aika on mennyt aikoja sitten, tokihan niitä uudempiakin lukee, mutta ei niissä niin ole enää sitä tunnelmaa kuin vanhoissa, paremmissa kirjoissa. Kingin kirjoista parhaana pidän SE-sarjaa, sekä Uinu, Uinu lemmikkiäni. Myös Epätoivon kaupunki oli hyvä. Ja ei, minä en pidä Musta torni-sarjasta, eikä se tee minusta syntistä.
James Herriot
Joskus aikanaan halusin eläinlääkäriksi Herriottia luettuani. Herriotin tapa kertoa on kiehtova ja humoristinen ja tietty, onhan siinä aina ne eläimet. Vaikka ihmiset on sontaa, niin eläimet rokkaa kympillä.
Arto Paasilinna
Ja joskus halusin taas puolestani kirjailijaksi, koska Paasilinnan kirjat on vain yksinkertaisesti hyviä. Tai sanotaanko, että nämä pilke silmäkulmassa kirjoitetut, niitä vakavempia teoksia en olekaan sitten lukenut. Paasilinna kyllä tietää millainen on suomalainen mies ja se kuvastuu kyllä kirjoistakin ihan täydellisesti.
J.K. Rowling
Pakko kai se on mainita, vaikka ei varmaan saisi.
Markus Kajo
Ja taas halusin kirjailijaksi Kajon kirjojen jälkeen. Ihan uskomattomia juttuja, täysin tavallinen arkipäiväinen juttu muuttuu yhtäkkiä monimutkaiseksi ja hämmästyttäväksi tarinaksi, ja loppupuolella koko se homma, missä alussa lähdettiin, on jo unohtunut.
Rick Hautala
Olen kaksi Rick Hautalan kirjaa lukenut, mutta jo ensimmäinen vakuutti kyllä ihan täysillä. Nimet on valitettavasti äkkiseltään hukassa, mutta tässä ensimmäisessä oli kyseessä jonkin sortin kirous, joka vainosi taloa. Toisessa kirjassa oli suomensukuinen aave, joka auttoi kirjan päähenkilöä, nuorta naista joka joutui raiskaaja/murhaajan sieppaamaksi. Nimestään huolimatta Hautala on jenkkikirjailija, jonka vanhemmat tai isovanhemmat olivat suomalaisia.
Frank McCourt
En tiedä onko McCourt edes julkaissut enempää kirjoja kuin Seitsemännen portaan enkelin ja Amerikan ihmemaassa. Seitsemännen portaan enkeli on yksi lempikirjojani, ehkä juuri sen julmuuden ja raakuuden vuoksi, sen vuoksi mitä elämä noina aikoina köyhille irlantilaisille on ollut. McCourtin tapa kertoa tarinaa on mukavan todentuntuinen (ja miksi ei olisi, tottahan ne jutut on) ja tyylillisesti ainakin tuo Seitsemännen portaan enkeli tempaisi kunnolla mukaansa aikanaan.
John Lydon
En oikein tiedä voiko Lydonia (Johnny Rotten) listata kirjailijaksi, mutta onhan häneltäkin kirja ilmestynyt. Lydonin tapa ilmaista asioita on upea, koko ajan pientä vittuilua ilmassa ja ukko sanoo asiansa kyllä ihan tismalleen niin, niin kuin ne ajatteleekin. Lydoninkaan kirjoista en tiedä kuin Johnny Rottenin, mutta pidin siitä. Asiat sanottiin juuri kuten ne oli, eikä kuolleitakaan säästetty haukkumisilta ja sättimisiltä, vaikka hyviäkin puolia myös heistä löytyi kirjan edetessä.
Irvine Welsh
Irvinen kirjoja olen niin ikään lukenut myös kaksi, Trainspottingin ja Pornon. Paskaa aloitin lukemaan joskus, mutta en kerennyt lukemaan sitä ennen kuin kirjasto vaati jo omaansa takaisin. Trainspotting oli hemmetin hyvä, huomattavasti parempi ja julmempi kuin elokuva, joka sekin tosin toimi. Welsh kirjoittaa tietyllä tavalla rumasti ja julmasti, eivätkä päähahmot ole oikeastaan koskaan kivoja hahmoja, vaan jokainen on kamala paskianen, joka sietäisi viedä ladon taakse ja ampua.
Hauska piirre Welshin kirjoissa on, että esimerkiksi muistaakseni juuri Pornossa vierailee hahmoja Trainspottingin puolelta, vaikka Pornon hahmot ovat täysin erit kuin Trainspottingissa muuten.
Eoin Colfer
Colferin kirjoista oikeastaan vain Artemis Fowlit ovat iskeneet, mutta ne ovatkin sen verran luettavia olleet, että pääsköön nyt listoille tämäkin sitten. Vaikka Artemis Fowl on huomattavasti vähemmän tunnettu kuin samoihin aikoihin estradille astunut Harry Potter, on silti molemmissa kirjoissa tunnelma pitkälti sama, vaikka juoni on pitkälti erilainen. Jotain samaakin tosin löytyy, mm. taikuuden ja tavallisten ihmisten välinen kuilu, erilaiset maagiset olennot ja mystiset tapahtumat jne. Lapsellista kyllä, välillä olisi hienoa olla Artemiksen tapainen lapsinero, jolla on niin ihastuttavan ilkeät päämäärät.
Antti Klemi
Tässä mietin myös, että voiko Klemiä sanoa varsinaisesti kirjailijaksi. En tiedä onko hän julkaissut Painajaisia-kirjassa ilmestyneen tarinansa jälkeen yhtään mitään.
Painajaisia on kirja, joka julkaistiin vuonna 1996, ja joka on täynnä nuorten kirjoittamia lyhyitä kauhunovelleja. Antti Klemi kirjoitti tähän kirjaan tarinan Kuoleman puutarha, jonka luettuani olin täysin puulla päähän lyöty; siihen asti olin kuvitellut, että hyvät kauhutarinat sijoittuvat Jenkkilään tai vähintäänkin Britteihin ja ettei kauhu toimi Suomessa. Kuinka väärässä olinkaan. Kuoleman puutarha on tarina, jota suosittelen kyllä ihan jokaiselle vähänkään kauhusta kiinnostuneelle. Olen lukenut kyseisen novellin melkein joka vuosi uudestaan ja uudestaan, se on vain jotakin niin järkyttävän hyvää että ei tosikaan.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
- maija turjukka
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4939
- Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 8:58 pm
Täytyy aluksi mainita, että kirjallisia suosikkejani ovat aikojen saatossa olleet monenlaiset kirjoittelijat.
Voisin nyt lonkalta mainita esimerkiksi nimet John Irving, Franz Kafka, Väinö Linna Ja William Golding.
Se vanhoista kirjallisista suosikeistani.
Nyt on kuitenkin semmoiset fiilikset, että täytyy ehdottomasti "propagoida" James Ellroyn puolesta.
Siis sama kaveri jonka kirjoista on Hollywoodissa väsätty elokuvia.
Esimerkiksi L.A. Confidental(1997) ja nyt viimeksi Musta Dahlia.
Ehdoton suosikini James Ellroyn kirjoista on kuitenkin The Cold Six Thousand(2001)-Verirahat.
Verirahat on kertakaikkiaan aivan mahtava kirja!
Aivan mahtavan tiukkaa tekstiä!
Ellroy ei todellakaan ole mikään moralisoiva kansankodissa kasvanut besserwisswer-nössö.
Kaikella kunnioituksella Svea-mamman rikoskirjailijoita kohtaan.
Voisin nyt lonkalta mainita esimerkiksi nimet John Irving, Franz Kafka, Väinö Linna Ja William Golding.
Se vanhoista kirjallisista suosikeistani.
Nyt on kuitenkin semmoiset fiilikset, että täytyy ehdottomasti "propagoida" James Ellroyn puolesta.
Siis sama kaveri jonka kirjoista on Hollywoodissa väsätty elokuvia.
Esimerkiksi L.A. Confidental(1997) ja nyt viimeksi Musta Dahlia.
Ehdoton suosikini James Ellroyn kirjoista on kuitenkin The Cold Six Thousand(2001)-Verirahat.
Verirahat on kertakaikkiaan aivan mahtava kirja!
Aivan mahtavan tiukkaa tekstiä!
Ellroy ei todellakaan ole mikään moralisoiva kansankodissa kasvanut besserwisswer-nössö.
Kaikella kunnioituksella Svea-mamman rikoskirjailijoita kohtaan.
Patricia Cornwell, James Patterson, Sue Grafton, Torey Hayden, Terry McMillan, Minette Walters ym. Näillä on yleensä takuuvarmasti hyviä kirjoja. Lisäksi on monta sellaista kirjailijaa, joita olen lukenut vähemmän mutta tykännyt kovasti, kuten Danuta Reah. Mary Higgins Clarkia luin aiemmin paljon, mutta kyllästyin tiettyyn ennalta-arvattavuuteen, uusimpia tuotoksia en siis ole lukenutkaan.
Misery is almost always the result of thinking.
-
NeitiEtsivä
- Harjunpää
- Viestit: 292
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 9:25 pm
- Paikkakunta: Eagle
Seppo Jokinen. Sain joskus joululahjaksi Piripolkan ja jäin koukkuun, en sentään piriin vaan kirjailijaan. Nyt on tullut luettua kaikki Jokisen kirjat, uusin tosin kesken. Harmittaa vaan kun kirjoja tulee aivan liian harvoin, joutuu odottamaan kauan seuraavaa vaikka yrittää mahdollisimman hitaasti lukea. 
Nyt pitää röyhistellä. Olen tavannut Seppo Jokisen, jopa istunut iltaa samassa pöydässä. Mukava mies. Ja hyvin kirjoittaakin.NeitiEtsivä kirjoitti:Seppo Jokinen. Sain joskus joululahjaksi Piripolkan ja jäin koukkuun, en sentään piriin vaan kirjailijaan. Nyt on tullut luettua kaikki Jokisen kirjat, uusin tosin kesken. Harmittaa vaan kun kirjoja tulee aivan liian harvoin, joutuu odottamaan kauan seuraavaa vaikka yrittää mahdollisimman hitaasti lukea.
-
NeitiEtsivä
- Harjunpää
- Viestit: 292
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 9:25 pm
- Paikkakunta: Eagle
Aika törkeetä!Mariacka kirjoitti:Nyt pitää röyhistellä. Olen tavannut Seppo Jokisen, jopa istunut iltaa samassa pöydässä. Mukava mies. Ja hyvin kirjoittaakin.NeitiEtsivä kirjoitti:Seppo Jokinen. Sain joskus joululahjaksi Piripolkan ja jäin koukkuun, en sentään piriin vaan kirjailijaan. Nyt on tullut luettua kaikki Jokisen kirjat, uusin tosin kesken. Harmittaa vaan kun kirjoja tulee aivan liian harvoin, joutuu odottamaan kauan seuraavaa vaikka yrittää mahdollisimman hitaasti lukea.