Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 2)

[TiiaStiina]

Mietin tuota AA:n virtuaalista elämää ja mahdollista ihailua netin kautta. Narsisti kun tuppaa olemaan mielellään framilla ja saada sen ihailun ja saavutustensa kunnioituksen face to face -tilanteessa. En osaa nyt 'kylmiltään' muodostaa kuviota, jossa narsisti saisi luomansa virtuaaliminän kautta tarvitsemansa heijasteen omasta erinomaisuudestaan. Pitänee asiaa pohdiskella...

(osalainaus)

Voi myös olla että jokin elämäntilanteessa esti halutunlaisen yleisön hankkimisen ja että juuri tämä on luonut jännitteitä. AA ei olisi ehkä kelpuuttanut yleisökseen vain perhettä ja nettiyhteisöä, mutta sopivampia kohteita ei ollut saatavilla. Ties kuinka säkenöivä hän olisi ollut sellaisten ihmisten seurassa, joihin hän tahtoo tehdä vaikutuksen. Edellä tarkoittamani henkilö on säkenöivä tietynlaisissa tilanteissa, tietyssä seurassa, silloin kun hän haluaa päästä loistamaan, mutta muuten täysin kylmäkiskoinen.

Narsistin määritelmässä on se vika että rakentavastikin toimivalla voi täyttyä jopa kuusi kriteeriä ja suurtakin tuhoa ympäristölleen aiheuttavalla ehkä niin pieni osa etteivät narsistin kriteerit edes täyty. Tuli heti mieleen parikin henkilöä joilla mielestäni täyttyy kuusi kohtaa mutta joilla ihmissuhteita haittaa enemmänkin ajattelemattomuus, ei häikäilemättömyys.

Sekin että vaatii osakseen ihailua voi olla siedettävämpää kuin kalamainen kylmyys. Ihailua vaativaa osaa usein antaa arvostusta myös muille, mahdollisesti aitoakin.

Säkenöivä seuraihminen voi osoittautua kylmäksi kalaksi / kylmä kala voi haaveilla koko elämän suuruisista juhlista joissa hän on kaiken keskipiste.

En muuten sitten tarkoita kylmällä introverttia. Temperamenttikysymys on asia erikseen.

[pikasso]

tara:

Jukka edusti yhteiskunnan tukisysteemejä huolimatta siitä, että joutui Luvatalla esim ilmoittamaan irtisanotuille työsuhteen päättymisestä, mutta toisaalta Jukka huolehti tai vastasi siitä että irtisanottu sai puolenvuoden palkan? (<- kertonut esikoinen). En ole ollenkaan varma oliko Jukka Lahti tosiaan se, joka irtisanoi ihmisiä töistä. Hänhän oli kuitenkin myös se joka myös tuki irtisanottuja, järjesti kursseja työttömille, etsi jopa henkilökohtaisesti heille korvaavia työpaikkoja, piti yhteyksiä..ym
Anneli puolestaan edusti näkemystä, että "yhteiskunnan tukisysteemit kuuluvat menneeseen maailmaan."

SeverinA

JL:sta on minulle kehittynyt kuva empaattisesta, joskin jokin verran vaativasta ihmisestä, joka on sosiaalinen ja ihmisten kanssa hyvin toimeentuleva. Entä sitten AA? Hänen kohdallaan kokonaista kuvaa en saa syntymään. Jollain tavoin huomiota herättämätön hissukka, jolle äitiyden myötä kasvaa utopistinen, uskonnonomainen käsitys kotiäitiydestä, jopa siinä määrin, että pääasia eli lapset jäävät aatteen jalkoihin. Uskoisin hänen olleen isänsä väheksymä ja tästä heijastuisi myös tämä avioliitossa väheksytyksi tulemisen tunne. Vasta aatteensa ja agendansa myötä hän koki tulleensa huomioiduksi.

Mielestäni jukka ja anneli vaikuttavat olleen kuin eri maailmoista. Törmäyksiltä ei voi silloin välttyä.
Annelin voin kuvitella halunneen suhteellisen pikaista vaurastumista ilman suuria ponnistuksia, kun taas Jukan koen olevan hyvinkin eteenpäin pyrkivän, mutta siihen tuntuu kuitenkin liittyvän ihminen ja ihmisten puolta pitäminen. Voin hyvin kuvitella, että jukka olisi kaivannut rinnalleen dynaamisen ja valoisan persoonan. Perhekerhon perustaminen omalle agendalleen voi olla totta, mutta onhan se voinut olla myös jukalle näyttämistä. jukka toisaalta piti kerhon ylläpidosta, mutta ei arvostanut sitä tarpeeksi. Ei ihme, koska se vei niin paljon aikaa ja kovin paljon kodin ja lasten huollosta. Töihin ehdottaminen annelille oli varmaan nöyryyttävä ja isku päin kasvoja ja jukan sosiaalisuus oli annelille varmasti yksi suurimpia haukkapaloja.

[Severin A]

Olen Taran kanssa täysin samaa mieltä tuosta, kuinka eri maailmoista JL ja AA tuntuvat olleen. Tämä piolestaan herättää kysymyksen siitä, mitä yhteistä näillä kahdella lopulta oli. Mikä heidät yhdisti. Salasuhteen synnyttämä lapsi, yhteinen asuntovelka, mutta mitä muuta? Olivatko yhteistä harrastukset, ystävät, mielenkiinnon kohteet?? Mihin pohjasi ja perustui heidän suhteensa? Tämä yhteiselon taustoitus on aivan ilmassa. Suhteen alkukaan ei anna viitteitä suuresta rakkaudesta; kaksi pettävää ja petettyä puolisoa, hetken hekuman seurauksena syntynyt lapsi. Ei aivan täytä rakkaden & romantiikan kriteerejä...

Minua henkilökohtaisesti on aina vaivannut tuo salasuhteesta raskaaksi tulo. Elämmehän sentään aikaa, jolloin raskauden voi ehkäistä niin monella tapaa, ja lisäksi on lailliset ja hyväksytyt keinot päästä eroon ei toivotusta raskaudesta. Parsisuhteessa elävä nainen, joka ei halua raskautta viimekädessä itse huolehtii ehkäisystä. Oliko alunperinkin AA:n tavoitteena lapsi? Juontaako koko äitiysaate juurineen paljon kauemmas menneisyyteen? Oliko lapsi/lapset keino päästä pois työelämäkuvioista? Enemmän on kysymyksiä kuin vastauksia.

On olemassa tunnekylmiä ihmisiä, jotka eivät automaattisesti sovi lakaistavaksi otsakkeen narsismi alle. Persoonallisuushäiriöitä löytyy melkoinen määrä. On myös muistettava, että asenneilmapiiri kotona vaikuttaa monilla myös myöhemmässä elämässä. Olen havainnut, että pojista tulee helposti isiensä kaltaisia, tytöistä äitiensä. Omassa lähisuvussani tämä pitää ällistyttävän hyvin paikkansa. Lienemmekö vain poikkeus, mene ja tiedä...

[Tara]

Severinin postista edelliseltä sivulta:

Maallinen valta velvoitti jokaisen sielun työtekoon tavalla tai toisella. Vaihtoehtona oli irtolaisuus, josta päätyi vankilaan. Henkisen vallan saatua syntymän kirjatuksi kirjoihin ja kansiin ei sieltä ollut mahdollisuutta kadota teille tietämättömille. Sielunpaimenet myönsivät muuttokirjan, jos siirryit seurakunnasta toiseen. Jos muuttokirjaa ei ollut, oli henkilö irtolainen ja silloin mukaan tuli maallinen valta vankiloineen.

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 17#p501717
Oli joukko ihmisiä, joita ei kastettu, ne joita ei huolittu kastettavaksi. Totta, heistä tuli ns irtolaisia. Vankiloita ei ole kovin kauan aikaa ollut, ei myöskään 'poliisia'. Linnojen tyrmiin ei paljoa mahtunut. Irtolaiset, esim mustalaiset, olivat henkipattoja. Rangaistukset olivat nopeita, joskus välittömiä, kujanjuoksu (joukkoruoskinta) eli rangaistava juoksi ruoskin ja kepein varustetun paririvin läpi, hyvä jos selvisi hengissä, raipat, häpeäpaalu, jalkapuu sekä hirsipuu sekä giljotiini. Nykyaikainen oikeuslaitos ja maallinen lainsäädäntö syntyivät vähitellen (1700 alk.. en 'jaksa' muistaa nyt tarkemmin, Mooseksen laki tuli lailliseksi ohjenuoraksi alkaen v 1608, kuninkaan keskittäessä valtaa itselleen, kirkolla ei ollut tässä sanaa sanottavanaan), mutta vielä pitkään tavalliset ihmiset noudattivat vanhaa järjestelmää, ns maanlakia - monin tavoin ristiriitainen maallisen lain kanssa. Sana 'väkivalta' on kokenut melkoisen mullistuksen vuosisatojen kuluessa. Väkivalta oli väen valtaa, suvun kunnian nimissä valla käyttö oli ok. Siveyspoliisina joutui toimimaan kirkko ja sitten valtio. Inkvisitiolaitos ei tainnut tänne pohjolaan ehtiä, vaikka jotain harhaoppisuuteen tmv liittyvää 'tutkintaa' ym, noitaoikeudenkäyntejä tmv meilläkin muistaakseni on ollut.Protestanttisissa maissa ei ollut inkvisitiota.
nyt loppu mun kohdalla 'lainluenta'..

vähän OT, mutta menkööt.

[TiiaStiina]

Minäkin luen mielelläni näitä... vaikken aina vastaakaan kaikkeen – ja ikävä kyllä palautan tylsän sammakkoperspektiivin (turvallisempi minulle!)

Töihin ehdottaminen annelille oli varmaan nöyryyttävä ja isku päin kasvoja

(osalainaus)

Jotenkin kuvittelisin, että mikroyrityksen perustava pitäisi ainakin alkuun avoinna myös palkkatyövaihtoehdon, edes tulevaisuuden takaporttina yritystoiminnan tuottamattomuuden varalta. Onko tiedossa, että Anneli oli lopullisesti sulkenut pois muut vaihtoehdot? Perustamalla perheen tietysti ainakin lykkäsi niitä.

Epäilen, että Anneli oli yksinkertaisesti valinnut sellaisen yrittämisen, joka ei edellytä erityisiä investointeja eikä erityisempää pitkän aikavälin suunnittelua – sellaisen, jonka voi aloittaa pienestä ja lopettaakin helposti. Kotiäitiys ja mikroyritys eivät vain tuoneet sitä statusta, jonka hän ehkä katsoi kuuluvan itselleen. En täysin usko, etteikö Annelilla olisi myös jonkinlaisia sosiaalisia taitoja. Luulen että kyse on enemmän asenteesta. Jo tutkinnon suorittaminen olisi vaikeaa tai mahdotonta, jos sosiaaliset taidot puuttuisivat täysin. Avioliiton loppuvaiheessa hän oli ilmeisesti heittänyt hanskat naulaan, ehkä siirtynyt kokonaan virtuaalimaailmoihin.

Palkkatyön ehdottaminen voi tietysti olla nöyryyttävää, jos käynnissä on valtataistelu puolisoiden kesken, vaikka sellainen optio olisi omastakin takaa. Onko varma tieto, että Jukka vaati Annelia hakeutumaan palkkatyöhön?

Anneli on voinut alussa saada apua yrityksen suunnitteluun. Jos hän on hakenut aloittaessaan starttirahaa, jo silloin on kai pitänyt olla ainakin yritysidea valmiina. Lähtökohta on voinut olla hyvinkin realistinen (”jotain mikä sopii kotiäidille”). Tragedia on syntynyt viimeistään törmäyksestä perhevelvoitteiden ja omien ristiriitaisten odotusten kanssa.

Olisiko Jukka auttanut aluksi yritysidean luomisessa mutta kääntänyt sittemmin kelkkansa? Oliko se Annelista vihoviimeinen veto – petos? Minun on silti hieman vaikea kuvitella, että Anneli olisi suunnitellut pidemmän päälle tyytyvänsä perhekerhon pitäjän imagoon, vaikka olisikin saanut osakseen Jukan arvostuksen.

Jos A ei ole puhdas narsisti, oliko hän niin riippuvainen J:sta että J:n vetäytyminen tuntui maailmanlopulta jolloin millään ei enää ollut väliä (ei silti selitä ainakaan lsh:ta) vai johtuiko asioiden mutkistuminen siitä, että piilevät perversiot alkoivat puskea pintaan? Jälkimmäistä on edelleen vaikea kuvitella ilman vertailukohtia.

En jaksa taivastella J:n ja A:n erilaisuutta, koska olen tottunut pitämään erilaisuutta tavallaan normina. Tässä tapauksessa lähtöasetelma, se miten suhde alkoi, herättää todellakin kysymyksiä, kuten täällä on huomioitu. Ulkopuolisen on usein mahdoton tietää, mikä pariskunnan osapuolia yhdistää. Yhdistävä asia voi jäädä arvoitukseksi ulkomaailmalle ja jopa asianomaisille itselleen.

Jos yhdessäolo on toiselle osapuolelle syystä tai toisesta jonkinlainen pakote, tuhoutuu helposti sekin mikä olisi muuten toiminut yhdistävänä tekijänä.

[cicero]

Annelilla ja Jukalla ei olekaan ollut mitään yhteistä, se käy helposti ilmi useista eri lähteistä ja tätä faktaa tukee sekin että he eivät onnistuneet luomaan yhteistä ystäväpiiriä. Asetelma ei sinänsä ole outo Suomessakaan, raskaus iskee puun takaa ennenkuin toiseen on kunnolla tutustuttu. Tässä suhteessa toinen osapuoli ei ole ollut alunperin halukas todelliseen suhteeseen vaan suhde on syntynyt puoliväkisin tilanteessa jossa on keskitytty lapseen. Jukalle lapsi on selkeästi ollut tärkeä, Anneli on sen huomannut ja tehdas on alkanut tuottamaan. En ihmettelisi vaikka Jukka olisi käynyt hankkimassa itselleen hissukseen vasektomian Annelin tietämättä. Se on yllättävän yleistä nimenomaan monen lapsen perheissä. Sekin että vaimolle asiaa ei kerrota.

Anneli ei selkeästi ole pitänyt palkkatyö-vaihtoehtoa mahdollisena, puhuihan hän vielä vauvan tekoaikeista ja tuossa iässä ilman työkokemusta ei ainakaan oman alan töistä olisi enää kannattanut edes haaveilla.

[TiiaStiina]

Osalainauksia:

Anneli ei selkeästi ole pitänyt palkkatyö-vaihtoehtoa mahdollisena, puhuihan hän vielä vauvan tekoaikeista ja tuossa iässä ilman työkokemusta ei ainakaan oman alan töistä olisi enää kannattanut edes haaveilla.

Näin voisi luulla, mutta tunnen työuransa reilusti yli 40-vuotiaina aloittaneita jotka ovat sitä ennen toimineet korkeintaan jossain pienessä perheyrityksessä, ja työllistyminen on siis tapahtunut tällä tai viime vuosikymmenellä. Huippuvirkaan ei sellaisilla edellytyksillä tietenkään pääse ja vaihtoehdot vähenevät vauhdilla iän myötä, mutta oikealla asenteella tilaisuuksia voi kyllä saada vanhanakin jos on vankka koulutus ja sen lisäksi jokin erityistaito. Moni akateeminen henkilö voi myös työllistyä yrittäjänä koulutustaan vastaavalla alalla. Sen, että perustaa yrityksen ja hankkii neljä lasta, ei tarvitse olla osoitus mistään kielteisestä. Väitän että naulat arkkuun tulivat jostain aivan muusta. Ihmettelen kyllä, eikö Anneli ennen perheen perustamista ehtinyt hankkia mitään työkokemusta, voiko se pitää paikkansa.

En väitä, että Annelilla olisi ollut hyvät työllistymisnäkymät. Aika harva vastaavassa tilanteessa kuitenkaan täysin luovuttaa vielä nelikymppisenä eikä ole syytäkään.

Puhetta viidennestä lapsesta olen pitänyt koko ajan harhautusmielessä tehtynä heittona, jolla Anneli yritti osoittaa, että välit Jukkaan olivat edelleen hyvät. En ottaisi kaikkea niin kirjaimellisesti. Tarkoitan, että tilanteessa ennen kauheuksia ja Annelin romahdusta on voinut olla myönteisiäkin pyrkimyksiä. Perhekerho vaikuttaa minusta senhetkiseen tilanteeseen räätälöidyltä ratkaisulta joka ei toiminutkaan, ainakaan perheen kannalta.

Annelilla ja Jukalla ei olekaan ollut mitään yhteistä, se käy helposti ilmi useista eri lähteistä ja tätä faktaa tukee sekin että he eivät onnistuneet luomaan yhteistä ystäväpiiriä.

Jos A:lla ja J:lla olisi ollut paljon ystäviä mutta ei lapsia tai vain yksi lapsi, olisi yhtä helposti voitu väittää, ettei mitään yhteistä oikeasti ole koskaan ollut. Ehkä oli ehkä ei, emme tiedä kaikkea.

Itse en uskaltaisi väittää tietäväni jonkun minulle vieraan ihmisen parisuhteen tilaa pitkältä ajalta.
Lisäksi jos joku lapsista sattuisi muistamaan perheensä elämästä jonkin hyvän vaiheen, miltä tuntuukaan, kun kaiken hyvän mahdollisuuskin kiistetään ulkopuolisen enemmistön yhteisellä päätöksellä.

Tietyssä kehitysvaiheessa tai toipumisprosessin vaiheessa lapsi saattaa ammentaa kaiken voimansa siitä että muistaa kaukaisesta menneisyydestään jonkin hyvän jakson vanhempiensa välillä ja perheensä kesken.

Olen itsekin sortunut vastustamani kaltaiseen kirjoitteluun tässä ketjussa. En silti haluaisi olla se, joka kiistämällä riistää nekin vähäiset muistot, jos jotain hyvää olisi onnistunut säilymään.

[Arska]

Nykyaikainen oikeuslaitos ja maallinen lainsäädäntö syntyivät vähitellen (1700 alk.. en 'jaksa' muistaa nyt tarkemmin, Mooseksen laki tuli lailliseksi ohjenuoraksi alkaen v 1608, kuninkaan keskittäessä valtaa itselleen, kirkolla ei ollut tässä sanaa sanottavanaan), mutta vielä pitkään tavalliset ihmiset noudattivat vanhaa järjestelmää, ns maanlakia - monin tavoin ristiriitainen maallisen lain kanssa.

Ruotsin maanlaki oli maaseudulla noudatettava laki, kaupungeissa oli oma lakinsa. Sitä perua Suomessa oli vielä 1990-luvulla kaksi alioikeusjärjestelmää, kaupungeissa oli raastuvanoikeudet ja maalla kihlakunnanoikeudet. Maanlaissa rangaistukset olivat enimmäkseen sakkoja, jotka jaettiin tasan tuomarin, kuninkaan ja uhrin kesken. Köyhä tietysti maksoi nahallaan. Vakavimmista rikoksista tuli kuolemantuomio.

Vuoden 1734 laki oli ensimmäinen koko valtakunnassa voimassa oleva laki, joka syrjäytti maan- ja kaupunginlait. Köyhä saattoi maksaa sakot raipoilla tai pakkotyöllä. Päivä pakkotyötä vastasi 9 äyriä eli 9/32 taalaria. Yksi pari raippoja vastasi kolmea taalaria, kussakin parissa oli kolme lyöntiä: yksi uhrille, toinen tuomarille, kolmas kuninkaalle. Raippoja sai antaa korkeintaan 40 paria eli 120 lyöntiä. Henkisakon (300 taalaria) voi siis rangaistuksen kaaren mukaan suorittaa 120 raipaniskulla sekä reilun 2 vuoden pakkotyöllä.

Mites tää liittyy Ulvilaan? Ööh, 1734 lain pahanteon kaaressa määrättiin ensimmäisen kerran suojaikäraja (12 vuotta). Perusmuotoisen henkirikoksen nimenä oli tappo (josta rangaistus oli kuolema). Yli 7-vuotias mutta alle 15-vuotias tuomittiin taposta maksamaan perinnöstään yhden kymmenesosan henkisakosta (30 taalaria) tai köyhät piiskattavaksi sen verran, kuin tappajan pahaan sisuun sopii. Oikein pahansisuinen lapsitappaja voitiin tuomita aikuisen tapaan (kuolemaan).

[Tara]

Arska, ei todellakaan liity Ulvilan surmaan, mutta jollain tapaa kuitenkin surmiin yleensä kyllä, mentaliteettihistorian kautta: kaikkia surmia ei pidetty muinoinkaan yhtä tuomittavina. Seppo Aallon esitelmistä (sarja radiossa joskus..hm..2005?) muistan, että periaatteessa maanlain mukaan surmat voitiin sopia, sakoilla (mutta sitten jouduttiin hakaukseen kruunun kanssa, koska sen oikeuskäsityksen mukaan kuolemanrangaustusta ei voinut sovittaa sakoilla). Mutta maanlainkaan mukaan ei kaikkia surmia voinut sopia sakoilla, sillä jotkut surmat katsottiin kunniattomiksi ja häpeällisiksi (puolustuskyvyttömän surma, esim jos surmattu mies oli olluthuussissa tai nukkumassa, niin tällainen surma oli häpeällinen, eikä sitä voinut sovitta sakoilla .. tämä vain kuriositeettina ).

Eli sillä tavalla liittyy Ulvilan surmaan, että yhäkin on ihmisiä, jotka katsovat, että vaikka Auer kenties surmasikin Jukan, niin hänellä oli siihen jokin syy (en laita tähän enää niitä perusteluista joita täällä on vilahdellut). Tässä ei ole varmaan mitään ihmettelemistä, että murhaajaan voidaan suhtautua 'ymmärtävästi'. Tällainen ajattelu on varmaan ikiaikaista perinnettä. Pohjoisen mentaliteetin hidasta historiaa, joka yhä jatkuu.. Selvästi osoitettavissa olevaa murroskohtaa, jossa joskus siirryttäisiin (kaikki ihmiset) modernin lain mukaisiin 'hyväksymis-tuomitsemis' periaatteisiin, ei varmaan koskaan tule.

Sen takia on ehkä hyvä, että on olemassa Oikeuslaitos. Se ei ole mikään kiveenkirjoitettu lakisysteemi, mutta silti itsenäinen ja riippumaton. Se ei koskaan ole täydellinen eikä se ole 'pyhä' ja koskematon. Omankäden oikeudella on rajansa. Ne asettaa rikoslaki.

tuossa on hauska artikkeli yhdestä tätä aihetta liippaavasta väitöskirjasta, mm oikeutetusta verikostosta suomalaisessa oikeudenmukaisuuskäsitysten perinteessä:

Matikainen, Olli, Verenperijät. Väkivalta ja yhteisön murros itäisessä Suomessa
1500—1600-luvulla
http://www.glossa.fi/mirator/pdf/Verenperijat.pdf

PS niin piti sanoa, että noista vanhoista oikeuskäsityksistä on hirveän vaikea puhua tai kertoa, kun on niin sidottu tähän nykaikaan ja nykykieleen, eli on melkein mahdoton välttää anakronismeja. Niistä on kuitenkin kiinnostavaa lukea, siis sellaisten kirjoittajien jotka ovat noihin asioihin perehtyneet vuosien ajan, systemaattisesti ja juurta jaksain. Mutta ei ne mitenkään yli ymmärryksen mene, luulisin..koska pohjimmiltaan nuo entisaikojen ihmiset olivat ihan samanlaisia ihmisiä kuin me. Eivät hekään 'yksimielisiä' olleet, vaikka olisi mimmoinen laki ollut voimassa, maanlaki tai kruunun. Ei mekään olla. Kohta kuusi vuotta on tätäkin juttua puitu .. Onko jotain lähentymistä tapahtunut erimielisimpien käsityksissä??

[TiiaStiina]

”No ko mä huitasi? käteni sit mul tuli toho (huokaus) verta käteeni”:

liittyikö tämä siihen että Anneli (suunnitellusti?) löi veitsellä itseään?

Yrittikö hän niin epätoivoisesti keksiä selityksiä verijäljille paitansa takamuksessa, että oli vähällä vahingossa paljastaa, että aikaansai itse oman haavansa, eikä tullut siinä yhteydessä ajatelleeksi, että koska paidan takana oli uhrin verta eikä hänen omaansa, selitys ei olisi mennyt siltä osin läpi? Lisäksi epäilen, että hän on saanut tyttären uskomaan, että tämä aiheutti Annelin haavan, jotta tytärtä olisi sen jälkeen helpompi manipuloida.

Katkeaako puhe hetkeksi kohdassa ”No ko mä huitasi”? Miksi siihen kohtaan on pantu kysymysmerkki? Nielaisiko Anneli siinä kohdassa viime hetkellä jonkin sanan?

Liittyikö huokaus sen tiedostamiseen, että sopimaton lipsautus oli hyvin lähellä?

[jarmo.janis]

Mä en ymmärrä kuinka monta kertaa tämä oikein pitää selittää. Mutta Mielestäni kuvio on sellainen että. Vaikka Jukan ja Annelin yhteiselo sai alkunsa "vähän vääräsä järjestyksessä", on kaikki se mitä tapahtui ennen vuotta 2004 merkityksetöntä Jukan murhan ja sen syiden näkökulmasta. Mikä sai Annelin jaksamisen heikkenemään suunnilleen viimeisen lapsen syntymän aikoihin, miksi hän ei hakenut/saanut apua, vaikka järjestelmä on niiltä osin on suuniteltu palvelemaan pääsääntöisesti vain naisia ja lapsia. Noihin kysymyksiin täytyy saada vastaus ekana, sitten on vuorossa muu. Apua hakeneena hän sitä näkemykseni mukaan olisi myös saanut.
Olikohan kyse jostain ylisuorittavan superäidin poksahduskohtauksesta, ja tämä ylisuorittava superäidin imago ei sallinut apua haettavan. Hänen koulutuksellaan en usko väärien mielikuvien, sosiaalitukien vaikutuksesta yritysrahoituksen saamiseen, olevan merkitsevä tekijä. Josko Aneli pelkäsi että sosiaalipuoli vie häneltä joko yrityksen tai lapset tilanteessa jossa hän ei ollut niin hyvin kykenevä selviytymään molemmista yhtäaikaa (et saa rahaa sossusta koska sulla on yritys).

Ei ehkä kaikkein loogisin sananselitys, mutta tämä kävi mielessäni nyt.

[annijatta]

Ei ollut Anneli superäiti muualla kuin nettimaailmassa ja omassa vilkkaassa mielikuvituksessaan. Todistajien mukaan lapset pyörivät keskenään pihalla, asunto oli kuin sikolätti. Pojan mukaan iskä teki ruuat. Anneli itse kertoo että jopa murhayönä kun uhri tuli kotiin tuntia ennen puoltayötä, rouva makoili sängyssään ja katseli kun ukko korjasi tiskit tiskikoneeseen ja jopa vielä käynnisti sen. (Tulipa tuossa mieleeni että katsoivatkohan ne poliisit sinne tiskikoneeseen, että oliko siellä puhtaat vai likaset tiskit ja oliko siellä jotain sinne kuulumatonta pesussa?)
Väittämää puoltaa vielä Annun oman isän lausunto että samanlainen laiska kuin ennenkin eikä tee mitään kotitöitä.
Itse annu sanoo kuulusteluissa ettei ole mikään siivousihminen.

[jarmo.janis]

Ei ollut Anneli superäiti muualla kuin nettimaailmassa ja omassa vilkkaassa mielikuvituksessaan. Todistajien mukaan lapset pyörivät keskenään pihalla, asunto oli kuin sikolätti. Pojan mukaan iskä teki ruuat. Anneli itse kertoo että jopa murhayönä kun uhri tuli kotiin tuntia ennen puoltayötä, rouva makoili sängyssään ja katseli kun ukko korjasi tiskit tiskikoneeseen ja jopa vielä käynnisti sen. (Tulipa tuossa mieleeni että katsoivatkohan ne poliisit sinne tiskikoneeseen, että oliko siellä puhtaat vai likaset tiskit ja oliko siellä jotain sinne kuulumatonta pesussa?)
Väittämää puoltaa vielä Annun oman isän lausunto että samanlainen laiska kuin ennenkin eikä tee mitään kotitöitä.
Itse annu sanoo kuulusteluissa ettei ole mikään siivousihminen.

Sorry, mä ilmaisin ton "super äiti" jutun huonosti. Tarkoitin että hän oli "super äiti" viimeisen lapsen syntymään asti, josta alamäki (noin 2004) alkoi.

[cicero]

Anneli ei missään vaiheessa ole ollut mikään superäiti, silmukka avioliiton ympärillä on alusta asti ollut tiukassa ja veikkaisin että ilmeisesti tuossa viimeisen lapsen syntymän aikoihin suhde on jo ollut täysin kuollut seksuaalisesti. Anneli on keskittänyt fyysisen turhautumisensa jumppaan.

[jarmo.janis]

Anneli ei missään vaiheessa ole ollut mikään superäiti, silmukka avioliiton ympärillä on alusta asti ollut tiukassa ja veikkaisin että ilmeisesti tuossa viimeisen lapsen syntymän aikoihin suhde on jo ollut täysin kuollut seksuaalisesti. Anneli on keskittänyt fyysisen turhautumisensa jumppaan.

Jos nyt lähdetään siitä olettamuksesta, että eka lapsi oli vähintäänkin puoliksi vahinko eikä suhde muutoinkaan voinut hyvin, on kyllä vaan ihmeteltävä että, mikä sitten kannusti tekeen muutaman lisää.Ei mee muun jakeluun se, että huonosti voivaan parisuhteeseen vaan lisää lapsia taakaksi.