(Mieleeni tulee omat perhesuhteeni, jotka jossain määrin ovat aiheen ulkopuolelta, mutta valottavat myös mustasukkaisuus- ja valta-asiaa. Siispä lyhyesti:
Tapasin isääni lapsuudessani vaihtelevasti kerran kuukaudessa-kolmessa vuodessa. Isä ei saanut/saa pitää yhteyttä äitiini uuden vaimon mustasukkaisuuden vuoksi. Vierailujani värittivät lapsena riitely äidistäni. Isä on manipuloitu puhumaan äidistäni ja hänen suvustaan minulle pahaa. Veljeni on saatu tähän kelkkaan mukaan. Isä/uusi vaimo/veli pahimmillaan syyttävät äitiäni insestistä. (se kyllä selittäisi, miksi veli on mitä on...
Taustalla alkoholin käyttöä ja pikkurikollisuutta.
Suoraan minulle äitipuoli aina ollut ystävällinen ja mukava, mutta selvästi antanut ymmärtää, etten minä tai äitini mitenkään saa vahingoittaa heidän elämäänsä ja suhdettaan.
Isä on täysin hänen pauloissaan, joskaan ei (toivottavasti) olisi koskaan satuttanut meitä lapsiaan mistä tahansa vaatimuksista huolimatta. Ei ainakaan tahallaan. Vahingossa ehkä joskus.)
Lähes jokaiselle ihmiselle on kuitenkin "kunnia-asia" huoltaa lasta ja näytellä pystyvänsä siihen. Harvojen lapset on "oikeutetusti" ja "aiheesta" huostaanotettu tms. Tämän vuoksi ehkä tyttökin otettiin takaisin kotiin; jotta saadaan naapureiden, kavereiden, muiden ulkopuolisten ihmisten silmissä näkymä mukavasta pienestä perheestä. Silti lasta ei viitsitä hoitaa kunnolla, turhaudutaan ja puretaan se siihen, johon voidaan.
Olisiko äitipuoli voinut kuitenkin olla vain sadistinen tai seksuaalisesti "vinksautunut"? Saiko hän mielihyvää pientä lasta kurittaessaan, tuliko voimaannuttava olo? Tuntuiko siltä, että pystyy mihin vaan? Lasta on siis tarvittu oman itsetunnon kohottamiseksi, lapsen pahoinpitelyyn ja kuritukseen on jääty "koukkuun".
Olipa syy mikä tahansa, lienee jo käynyt selväksi, että lapsen pahoinpitelyssä aloitteellinen osapuoli on ollut tämä äitipuoli. Ei missään tapauksessa tule vähätellä isän osuutta asiaan. Hän on ollut virallisena ja biologisena huoltajana velvollinen huolehtimaan tytön turvallisuudesta ja asuinoloista, ja hän on tehnyt surkeita valintoja asian suhteen. Hän on myös pahoinpidellyt omaa tytärtään. Tehnyt ihmisen hirveyksistä pahimman.
Mutta onko sosiaalitoimi, lastensuojelu, osasyyllinen?
Sosiaalihuoltoon kohdistuu tänä päivänä valtavasti paineita. Milloin huudetaan isän oikeuksia, milloin syytellään turhista huostaanotoista. Koskaan ei tuo laitos pyöri täydellisesti, ja tapaturmia pääsee tapahtumaan. Tässä kyseisessä tapahtumaketjussa on varmasti ollut joitain virhearviointeja, mutta sellaista on mahdoton estää.
Tämä on aikalailla putkakuolemien kanssa samalla viivalla, paitsi että putkaan pitäisi olla näkö-/kuuloyhteys jatkuvasti, sossun asiaakkaana olevaan perheeseen vain niiden harvojen, lyhyiden kotivierailujen tai toimistotapaamisien verran.
Kahdeksanvuotias lapsikin on vasta niin pieni, voi vaan äksyillä isän uutta liittoa. Kyllähän lääkäri-äitipuoli tietää, miten lapsen mieli toimii, ja niin hurmaavasti osaa sen selittää. Ja ainahan sitä sanotaan, että parempi lapsen on kotona kun vierailla..
Näin päätän ensimmäisen, melko sekavan(?) puheenvuoroni, huomauttaen vielä, että olen nuori, naiivi ja kykenemätön muodostamaan omaa, järkkymätöntä mielipidettä. Saati että osaisin sen perustella aukottomasti.
