8-vuotiaan Eerikan murha, Helsinki 2012

[jarmo.janis]

jarmo.janiksen viestistä saan sellaisen käsityksen, että huoltajuuskiistat ovat täydellisesti lastensuojelun piirin käsissä sitten käräjien, ja niin on. Ehdottomasti joku muu instanssi tulisi hoitaa huoltajien asioita.
Jos lastensuojelu toimii lasten etua ajatellen, niin miten samat henkilöt voivat toimia vanhempien ristiriidoissa huoltokysymyksissä. Samat ihmiset tekevät huostaanottoja. Samat ihmiset menevät perheisiin antamaan neuvoja ja järjestämään mahdollista avohuoltoa. Samat ihmiset voivat riitauttaa parin eli vanhemmat ja riitauttaa sitten lopuksi vanhemmat ja sijaispaikan olot ja olosuhteet ja käydä urkkimassa perheen tiedot terveydenhuollosta tai psykiatrilta tai poliisilta.

Mikä estää viranomaisia aina toimimasta voisin veikata vaikka että pakko olla puuttumatta kaikkiin kun ei kaikkiin sovi sotkeutua.

Aika usein on niin että, selvät tapaukset poislukien joissa ei tarvita tulkintaa, riitaisissa eroissa tilanne on se, että asiaa selvitellään puolisoiden toisistaan tekemien ilmoitusten tutkinnan kautta. Aika usein se on myös niin että se on nimen omaan juuri mies, joka heppoisin perustein kammetaan perheestä ja lapsen elämästä ulos, jos naisella on vähänkään syytä tyytymättömyyteen mieheensä.

Aika usein miehen pitää myös syyttömänä ollessaan osoittaa syyttömytensä raskaan ja pitkän, jopa koppihoidonkin kautta kulkevan tien kautta, jos nainen tekee perättömäksi myöhemmin osoittautuneen ilmoituksen. Jos mies yrittää vetkuttaa ja vanuttaa eron yhteydessä sovituista asioista, reagoi viranomaiset heti. Jos vetkuttaja ja vanuttaja on nainen, löytävät viranomaiset laajan määrän takaportteja ja porsaanreikiä, jolla venytys ja vilppi voi näköjään laillisesti jatkua.

Jos parisuhteeseen, olkoon se sitten avo tai avioliitto, tulee lapsi ja lapsen isän jaksamisesta sen lapsen ensimäisten vuosien aikana ei kukaan välitä ja kaikki huomio kohdistuu vaan äitiin ja lapseen niin ei mun mielestäni ole kovinkaan kummoinen ihme, jos mies vieraantuu lapsestaan ja tulee ne ongelmat jotka on tyypillisiä kun mies ei olekaan kiinnostunut lapsestaan. Eikä tilannetta yhtään helpota viranomaisten sä olet mies sun pitää kestää rajattomasti asenne, kun samaan aikaan naista kannustetaan lähtemään pienimmästäkin syystä ja kynimään se mies erossa pennittömään köyhyyteen.

Mä siis näen isona ongelmana sen, että mies kelpaa viranomaisten silmissä isäksi vasta sitten kun hän on menestyksellisesti selvinnyt kaikista vieraannuttamisyrityksistä, joita liittyy lapsen varhais ikään. Ja juurikin tämä jatkuva epäilyksenalaisena ja jatkuvan vahtimisen kohteena oleminen milloin mistäkin ilman syytä on sitten lopulta se joka murtaa miehen niin että hänelle niitä ongelmia tulee. Toki on niitä miehiä joita jo lähtökohtaisesti ei isäksi ole tarkoitettukaan, mutta niin on myös naisia joita ei äidiksi ole tarkoitettukaan, mutta kun viimeeksi mainittu ryhmä saa viranomaisten suojelua myös väärässä oollessaankin.

[siruke]

Aika naivi ja lammas olet, jos sinun mielestä tässä on ne toimenpiteet mitä yksitttäinen ihminen voi tehdä, jos todistaa jatkuvaa pahoinpitelyä nimenomaan pientä avutonta lasta kohtaan

Ei yksikään noista naapureista todistanut lapsen pahoinpitelyä. He näkivät merkkejä kuten tukan lähtemistä ja mustelmia, jota isä yritti selittää väittämällä että lapsi on ylivilkas ja tuhovimmainen. Jos lapsella on mustelmia, ei se välittömästi tarkoita ettäkö häntä olisi pahoinpidelty ja vaikka tarkoittaisikin, niin erolapsella on kaksi kotia eikä siitä heti tiedä että isän kodissa ne pahat tapahtuvat.

Sen kyllä sanon, että nuo keskustelut suoraan kuulleiden seinänaapurien toimimattomuus on aivan käsittämätöntä, kun he ovat saaneet noinkin tarkan käsityksen siitä miten tilanne oli seinän takana kehittynyt eivätkä silti tehneet mitään, mutta eihän tuota tietoa ollut kuin muutamalla aivan seinän takana asuvalla.

oletko nyt ihan rehellinen itseäsi kohtaan ..siis tässäkö kaikki mitä voi tehdä tuntevana, empaattisena ihmisenä, jos kuulee lasta haukuttavan , juoksutettavan, mustelmineen ja tukan lähtöineen

Kyllä, siinä on suurin piirtein se mitä yksittäinen ihminen voi tehdä. Olisi aivan mahtavaa, jos eläisimme sellaisessa paikassa, jossa voisi jotain muutakin tehdä, mutta Suomi ei vain tarjoa tässä sivusta seuraavalle kansalaiselle mitään muuta kuin mahdollisuuden tehtailla ilmoituksia. Vieraan perheen asioihin ei voi puuttua mitenkään suoraan ja viranomaiset eivät tarjoa muuta kuin mahdollisuuden tehdä ilmoituksia ja ennen tätä tapausta minäkin uskoin että ne ilmoitukset tutkittaisiin vakavasti.

Kerätä naapurit yhteen ja mennä asunnolle

Tekemään mitä? Jos sinne menet kovistelemaan isää, niin isä soittaa poliisin, joka vie sinut jäähylle, ja sitten isä vetää lasta "kantelusta" turpaan.

tai sossuun yhdessä joukolla vaatimaan eerikan sijoittamista muualle. Siis yksinkertaisesti sanoa ..v''ttu nyr riitti ja tehdä jotain konkrettista kuten mennä vaikka sossuun joukolla hyvä ihme ..se vie puoli tuntia..lapselle voi olla koko elämä...niin kuin olisi ollut eerikalle.

En ymmärrä sinun kaltaisiasi ihmisiä....en vain ymmärrä sinun logiikkaa..missä on sinun primitiivinen tunnepuoli..se puoli, joka toimii kun todistat pienen viattoman lapsen jatkuvaa pahoinvointiA JA RÄÄKkÄYSTÄ.

Jos sinä olet niin hirveän empaattinen ihminen, niin koitapa nyt oikeasti ymmärtää miltä tilanne on naapureille näyttänyt. Eivät he voineet tietää, että Eerika on joka päivä kuolemanvaarassa sairaissa sitomisleikeissä. Kyllä he näkivät, että nyt lapsella ei ole kaikki kunnossa, mutta muilla kuin noilla seinänaapureilla ei ole ollut mitään mahdollisuutta muodostaa selkeää kuvaa siitä mitä oli tapahtumassa. Lapsia, joita pahoinpidellään kotona mustelmille, on valitettavan paljon eikä sille Suomessa yleensä tehdä yhtään mitään. Meillä on viranomaiset, jotka eivät sille tee mitään mutta jotka tehokkaasti estävät sivullisten puuttumisten perheiden asioihin. Systeemi on mikä on eivätkä naapurit ole siihen sen syyllisempiä kuin muutkaan äänestäjät.

Nuo muut kuin seinänaapurit tiesivät, että talossa on huonosti voiva lapsi, mutta eivät voineet kuin arvailla kuka mustelmien takana on. Jos syyllistä ei tiedä, niin siinä on arvailemassa, että onko syypää isä, isän naisystävä, äiti, joku äidin miesystävä vaiko lapsen oma oireilu (itsensävahingoittaminen ei ole huonoissa oloissa mitenkään mahdoton oire). Ei siitä, että näkee että lapsella ei ole hyvä olla, vielä voi päätellä että lapsi on joka päivä kuolemanvaarallisissa sitomisleikeissä. Tässä ei ole sivustaseuraajalla mitään muuta mahdollisuutta kuin yrittää saada viranomaiset selvittämään kuka lapselle oikein tekee pahaa. Ennen tätä tapausta minä ainakin olisin uskonut, että lastensuojeluilmoitus johtaisi juuri siihen.

Toki jos TIETÄISIN, että naapuriasunnossa tukehdutetaan lasta kuoliaaksi, niin menisin vaikka kirveellä ovesta läpi, mutta eiväthän naapurit sitä tienneet. Jostain lapsen juoksuttamisesta tulee ajateltua, että siinä vanhemmat ovat turhan ankaria. Ei sitä arvaa, että lapsen äitipuoli on psykopaatti, joka itse rikkoo esineitä ja pistää lapsen juoksemaan rangaistukseksi. En hetkeäkään usko, että yksikään netissä jälkiviisauden turvin kouhottava naapuruston vihaaja olisi tehnyt samassa tilanteessa mitään niistä suurista asioista, joita he jälkikäteen internetissä lupailevat. Itse en vieläkään oikein tiedä, mitä tuossa tilanteessa oikein voisi tehdä, muuta kuin laatia ilmeisen hyödyttömiä ls-ilmoituksia.

ELi meillä on sitten niin, että jos lasta naapurissa nöyryytetään jatkuvasti ja kuulen tämän seinien läpi joka helvetin aamu..pieni tyttö tulee vastaan rapussa, apeana ja koko toinen poski mustana ja AINOA MITÄ VOIN TEHDÄ ON LS ilmo SOSSUUN, jonka olen jo tehnyt ja kuukausia menee ja tyttö on edelleen mukiloitavana kodissa.

Etkö sinä todellakaan tekisi mitään muuta. Miten sinä voisit kuunnella sitä nöyryyttämistä joka aamu ja olla tekemättä mitään. On paljon mitä voi tehdä, mutta se vaatii itseltä aktivoitumista oman ajan käyttöä.
Muistan lukeneeni, että taloyhtiön asukas sanoi, että olemme rakastava yhteisö..no miksi yhteisö ei sitten alkanut toimenpiteisiin esim. siten, että naapurit olisivat kyselleet muilta ..ovatko huomannet tämän pahoinpidellyn lapsen jne. Joukolla sitten tehtailemaan systemaattisesti ls- ilmoja tai käymään hlökohtaisesti sossussa jne. joukkovoimalla on aina valtaa.sinne kun olisi putkahtanut 10-20 ihmistä vaatimaan toimintaa niin varmasti olisi tullut täteihin vauhtia. Asia olisi ainakin otettu tapetille ja puitu uudestaan. Kaikkea voi tehdä, jos on haluaa käyttää omaa aikaansa.

Mutta ei ..ei Suomessaa..ei edes nyt saada aikaiseksi joukkoa, joka marssisi sossujen virastoon vaatimaan selitystä MIKSI EERIKA JÄTETTIIN YKSIN...meillä vaan tehtaillaan kaavakkeita ja laitetaan korvatulpat korviin. Se siististi hoidettu ja omatunto on puhdas..olenhan välittänyt.

Myös yhteisö käänsi katseensa Eerikan hädälle..ja siten antoi 'hiljaisen' siunauksen kidutukselle..kun kukaan ei puutu niin se saa jatkua..kyllähän se psykoämmä tiesi, että äänet kuuluu naapuriin..toivottavasti tästä sen verran opitaan, että seuraavalla kerralla ollaan vähän enemmän kiinostuneitä yhteisön jäsenistä ..varsinkin lapsista ja toimitaan, jos tilanne vaatii.

[Maybrick]

joukkovoimalla on aina valtaa.sinne kun olisi putkahtanut 10-20 ihmistä vaatimaan toimintaa niin varmasti olisi tullut täteihin vauhtia.

Joukkovoimalla olisi valtaa, mutta kun Suomessa ihmiset eivät halua mitään joukkovoimanäytöksiä. Se on nähty monta kertaa. Jos joku alkaa värvätä porukkaa melkein minkä tahansa asian taakse, aina on joku epäluuloinen änkyrä joka masentaa ja mustamaalaa ja ennustelee huonoa loppua ja pian saa mukaansa muitakin passiivisia, ja lopputulos: joukkovoimasta on jäljellä kourallinen ihmisiä, jotka jo sitten itsekin epäilevät omaa toimintaansa.
Jos joku minfolaisista on saanut nähdäkseen oikein kunnon joukkovoimalla toteutetun ns.hyvää ajavan hankkeen ja ehkä ollut itsekin mukana sellaisessa yrityksessä, haluaisinpa mielelläni kuulla tarkemmin...

[Barabbas]

Nykyään on tapana perustaa tai pyörittää sellaisia systeemejä, joista joku taloudellisesti hyötyy - työntekijät palkkana, sijoittajat pääomatuloina - tähän yksityistäminen on todella kätevää. Taitaa olla tavallisen kansalaisen naiivia ajattelua, että joku oikeasti jossakin enää välittäisi mistään tai oikeasti huolehtii mistään, joka nyt ei suoraan ole sidoksissa ihan oman itsen hyvinvointiin.

[lihavoinnin lisännyt B]
Naiivius on yksi tämän keskustelun avainsanoista (enkä nyt viittaa tällä kehenkään yksittäiseen keskustelijaan).

Mutta ei kai, Sirpa, voi olla niin, että tavallisenkin toppahousun tulee alkaa antaa auttavaa kättä toiselle toppahousulle vain ostopalveluna? Tulkitsen tämän kommentin niin, että kyynisyys sekä hyöty- ja vain hyötymielessä toimiminen valtaa alaa. Ei tavallaan ihme nykymeininkiä seuratessa, mutta vähän pelottavaa on, että tällaisen trendin edessä tavallinenkin taapertaja heittää pyyhkeen kehään: ”Rakas lähimmäinen, autan sinuakin – toiminimellä”… Ei tällaiselle pidä antaa sijaa.

[poistettu kappaleita välistä, B]
Niiden, jotka täällä kauhistelevat ja jakavat mielipiteitä, mielestäni kannattaisi hankkia edes tietoja siitä, että miten Suomessa tuo lastensuojelu kokonaisuutena toimiin.
Googletuksen voi aloittaa vaikka sanoilla "yksityistetty lastensuojelu" - odotan itsekin mielenkiinnolla asiallista infoa tilanteesta, kun en ehdi tätä penkomaan, kun aika menee tuolla toisaalla.

No tavallaan näinkin, mutta ennen kaikkea nyt on keskiössä se, mitä tavalliset ihmiset voivat ylipäätään tehdä. Tietysti aina on hyödyksi se, että on jossain määrin perillä siitä, kuinka järjestelmä toimii, jotta kykenee antamaan systeemille sellaisen syötteen, että puuttumiskynnys ylittyy. Usein se vaatii omaa kokemusta, erityistä perehtymistä tai ammatin puolesta tullutta taitoa. Sitä ei tietenkään kaikilla ole. Ennen kaikkea siihen mennessä, kun nämä ko. asiaa nyt tutkivat instanssit (STM, OM, Valvira+aluehallintovirasto, poliisi+syyttäjä ja laajemmasta perspektiivistä Onnettomuustutkintakeskus) alkavat tuupata eetteriin omaa selvitystään, niin kaikki systeemitietämys on eduksi. Niitä dokkareita varmaan monikin sitten lukee suurennuslasin kanssa, ainakin toivoa sopii.

Suomessa on nyt viety kymmeniä vuosia läpi Holkerin hallittua rakennemuutosta, ja lopputuloksen kaoottisuus (se mitä muutosmanagerit saivat aikaiseksi) alkaa pikkuhiljaa nousta päivänvaloon. Voitte googlettaa vaikka sanan " lain kokonaisuudistus", niin pääsette kärryille. Joku sabotoi koko maan tosi näppärästi.

Mutta Sirpa hyvä, Holkerin hallitus meni jo (kuten Leningrad Cowboysien hiustyyli ja Dingon menestyksen vuodet)! Tämä hiljainen rakennemuutos, jolla ”hyvinvointiyhteiskuntaa” ollaan oltu muuttamassa/purkamassa ja välttämättömyys hyveenä ”mukauduttu globaalin talouden vaatimuksiin” yms. osin scheissea, on toki ollut näkyvissä. Hyvä kyllä, että pidät tämän tason perspektiiviä mukana, mutta jos palataan meihin tavallisiin leivänpurijoihin, niin em. kehitys on aivan toisen kokoluokan juttuja, ihan eri stratosfääristä. Tässä yhteydessä se on jopa pahimmillaan oman arkisen vastuun etäännyttämistä jonnekin tuonne kauas yhteiskunnallisiin yläkerroksiin, ”savuisiin” neuvotteluhuoneisiin, joissa isot pojat/tytöt päättävät, miten Suomi makaa. Ja mekö maataan mukana? Ei näin pidä olla.

[Barabbas]

Arvostan korkealle sen, että aihe on kirvoittanut ajatuksia ja keskustelua. Itseni oli aktivoinut alun perin tämä (erityisesti lihavoitu virke):

Mitä vittua voi tavallinen ihminen tehdä jos viranomaiset ei hetulaansa letkauta? Musta on turha syyttää naapureita ja äitiä jotka oli tehneet viranomaisille ilmoituksen joihinka ei reagoitu. Jos äiti ois lähteny pakoon tyyliin Kerstin Campoy niin oisko siitäkään ollu hyötyä? Poliisit ottaneet kiinni ja syytteeseen ja ei mitään toivoa sitten jotta lapsi itelle. No ehkä joku julkisuushyöty.

Tähän mennessä (ensimmäisen etptk-otteen jälkeen) on tullut esiin mm. seuraavia reaktioita:

En jaksa lukea näitä "naapuri ei tehnyt mitään"yms.
Mitä naapurin pitäisi tehdä?? .

ja

Jotain siis yritettiin ls-ilmoitusten muodossa, kuten nyt hyvin tiedetään, mutta siihenpä se sitten jäi. Aika paljon sitä vastentahtoista juoksua ilmeisesti kuitenkin siedettiin seurata ja selviin fyysisiin vammoihin ei kunnolla tartuttu… Ei puhettakaan siitä, että oltaisiin kontaktoitu suoraan ja henkilökohtaisesti TT ja/tai NB/SL. tervehtimisiin ja niiden lakkaamiseen tyydyttiin.

No mutta miten siinä henkilökohtaisesti tehdään yhtään mitään?
Jos näyttää siltä, että lasta pahoinpidellään kotona, niin mitä siinä voi suoraan tehdä?

Sitten osa ihmisistä (lukeudun näihin) suhtautuu päinvastaisella tavalla niin, että toimintaa on tavalla tai toisella synnyttävä. Ei jäädä kotiin makaamaan, ei vain soitella ja täytellä lomakkeita. Ennen kuin tartun omiin ajatuksiini niin, jotta ei jäisi vain vaikutelmaa tästä (tai pelkästä jeesustelusta, vaikka sitähän tämä osin väkisinkin on)

Siis mitä pitäisi tehdä?! Helppo huudella,kun ei ole itse kokeillut puuttua tilanteisiin.

taikka tästä

On helppoa nyt jälkikäteen mouhota internetissä, että jos tämä sattuisi omassa naapurissani, toimisin niin ja näin esimerkillisesti,

niin tarina elävästä elämästä (lyhyesti virsi kaunis):
Muutama vuosi takaperin tähän samaan vuoden aikaan palasin eräs perjantai-ilta tavanomaisista urheiluharjoituksista ja aloittelin siinä elpymistä ja rauhallista illanviettoa sohvan nurkassa. Kerrostalo oli rauhallinen, hetken. Pohjakerroksessa asuessa ulko-oven käynnin kuuli aina tahtomattaan hyvin ja siinä sitten seinänaapuriinkin joku kömpi. Ei aikaakaan kun alkoi mieletön mekkala, elementtitalon rakenteet kumisi, huonekalut kaatuilivat, naisen hätääntynyttä huutoa ja vaikerointia ja kahden pienen lapsen sydäntä raastavaa kauhuitkua. Kuuntelin 2 minuuttia, diagnoosi oli ilmeinen: mies hakkaa perhettään.

Luuri käteen ja vaihtoehtoja antamattoman vakuuttava puhelu häkeen. Meni läpi ja lupasivat laittaa partion (heti jonkin meneillään olevan keikan jälkeen). Kesti noin 15-20 minuuttia. Siinä välissä onnekseni nainen pakeni rappukäytävään toinen lapsi sylissään ja mies perässä (toinen lapsi oli ”pinnasänkyikäinen” ja itkeskeli oletettavasti vuoteessaan). Seurasin tilannetta ovisilmästä käsi oven kahvalla. Vaivihkaa kirjailin näkemiäni myös ruutupaperille valmiiksi. Tilanne oli äärimmäisen painostava. Siinä ovisilmän edessä lyhyen ajan sisällä mies löi kolme kertaa (kämmenpohjalla ja avokämmenellä), kaksi kertaa vaimoaan päähän ja kerran äitinsä sylissä ollutta noin 3-vuotiasta lasta myös pään alueelle.

Siitä lähtien strategiani oli: a) jollei lyöntejä enää tule seuraan tilannetta herkeämättä, ja b) jos lyöminen jatkuu, avaan oven, ohjaan naisen lapsineen sisään, suljen oven perässäni ja jään rappuun puhumaan. Jos menee painiksi, niin sitten kans kunnolla painitaankin, vaikka istuisin sitten itse siellä käräjäpölkyllä. A:ssa onneksi pitäydyttiin, sillä nainen pakeni lapsineen taloyhtiön pihalle ja aikaahan siinä kului. Seurasin rapun ovelta, että ei lähde homma lapasista. Kun poliisit vihdoin saapuivat, oli perhe ehtinyt jo rappukäytävään takaisin ja tilanne siitä sitten pääsi laukeamaan. Poliisien perässä pienellä viiveellä tuli myös ls.

Annoin lausuntoni poliisille heti paikalla ja visusti pidin huolta, että käräjille sitten varmasti mennään. Aikanaan käräjäoikeudessa selostin tapahtuman ja vastasin muutamaan tarkentavaan. Asia sai lainmukaisen päätöksensä, ja toivon, että ko. perheellä menee nykyisin hyvin. Sittemmin muutin toisaalle muista syistä. Kannaltani ja perheen kannalta oli hyvä, että tilanne siirtyi rappukäytävään: havainnot olivat kiistattomia ja väliinmeno mahdollista. (Monen asunnon ikkunoista kajastivat valot, mutta ei kiinnostus. Vain kuuroksi tekeytymällä se saattoi jäädä kuulematta.)

Puutun konkreettisesti, varmasti ja aina. Lapsen (ja ylipäänsä heikommassa asemassa olevien) hätä, huuto ja kauhu herättävät sellaisen primitiivisen vaiston, että toimin varmasti. Ja olen yhä vakuuttunut, että tässä Eerikan tapauksessa oli riittävästi näkyviä aineksia liikahtamiselle.

[jaakkeli]

ELi meillä on sitten niin, että jos lasta naapurissa nöyryytetään jatkuvasti ja kuulen tämän seinien läpi joka helvetin aamu..

Edelleenkin, vain seinänaapurit kuulivat nämä tapahtumat. Heidän passiivisuutensa on minustakin käsittämätöntä mutta tässä nyt jatkuvasti yritetään sellaista silmänkääntötemppua, että koska seinänaapuripariskunta on kuullut paljonkin viitteitä tapahtumista, niin yhtäkkiä se tarkoittaa että "naapurit" ja "yhteisö" ovat kuulleet kaiken.

Muilla naapureille tässä on ollut näkyvillä tyttö, jolla eivät selvästikään ole kaikki asiat kunnossa, mutta ei mitään selviä viitteitä siitä, mikä huonoon vointiin on syynä. Tarjolla on myös ilmeisen sosiopaattinen "lääkäri"-äitipuoli, jolta varmasti löytyi kätevä selitys asiaan kuin asiaan, ja valitettavasti ihmisillä on taipumus luottaa lapsiasioissa naiseen, joka on vieläpä "lääkäri". Naapureilla oli tiedossa ehkä sekin, että lapsen biologinen äiti on ongelma-alkoholisti, ja sitä voi kuvitella että oireilu johtuu siitä ja että mustelmat on hankittu juuri äidin luona vierailemassa. Suomessa on tapana kuvitella, että alkoholi on kaikkien perheongelmien perimmäinen syy ja että raittius tekee pyhimyksen.

Mutta ei ..ei Suomessaa..ei edes nyt saada aikaiseksi joukkoa, joka marssisi sossujen virastoon vaatimaan selitystä MIKSI EERIKA JÄTETTIIN YKSIN...meillä vaan tehtaillaan kaavakkeita ja laitetaan korvatulpat korviin. Se siististi hoidettu ja omatunto on puhdas..olenhan välittänyt.

No edelleenkin, ennen tätä tapausta minäkin olisin uskonut, että ls-ilmoitukset otetaan vakavasti ja tutkitaan. Jos viranomaiset tarjoavat kanavan ja ohjeistuksen, että tilanteessa pitää toimia näin, niin tavallisella ihmisellä on tapana uskoa, että sitä kautta jotain tosiaan tapahtuu. Sitä voi jopa uskoa, että sossu on asian tutkinut ja todennut, että lapsen oireisiin syypää on joku muu kuin isä tai äitipuoli.

[jaakkeli]

Puutun konkreettisesti, varmasti ja aina. Lapsen (ja ylipäänsä heikommassa asemassa olevien) hätä, huuto ja kauhu herättävät sellaisen primitiivisen vaiston, että toimin varmasti. Ja olen yhä vakuuttunut, että tässä Eerikan tapauksessa oli riittävästi näkyviä aineksia liikahtamiselle.

No tuo on esimerkillistä toimintaa sinulta. Itsekin olen monesti soittanut poliisin paikalle kun olen nähnyt väkivaltaa vaikka minun asuinympäristössäni se onkin aina tarkoittanut Kallion rappio-alkkarien keskinäisiä nahisteluja. Poliisikin on aina tullut paikalle nopeasti vaikka varmasti kyllästyttää puuttua samaan asiaan ja samoihin tyyppeihin aina vain uudelleen ja uudelleen.

Mutta tässä tapauksessa kukaan ei nähnyt tai edes tehnyt selvää havaintoa siitä, että lasta hakattaisiin. Edes nuo seinänaapurit eivät ilmeisesti (ainakaan omien sanojensa mukaan) kuulleet selvää viitettä siitä, että nyt sitä lasta lyödään. Jos poliisille soittaa, että nyt siellä seinän takana selvästi huudetaan lapselle niin julmasti, että kyseessä ei ole enää normaali toruminen, niin poliisi sanoo että tuo on sossun asia. Kukaan ei ilmeisesti todistanut mitään sellaista yksittäistä rikosta, josta voisi soittaa poliisit paikalle ja käydä käräjillä todistamassa.

Kannattaa myös muistaa, että käräjät siitä, onko lapsella turvallista isän luona, olivat Eerikan kuollessa jo käynnissä. Äiti oli vaatinut lapsen välitöntä poistamista isältä mustelmiin, hiustenlähtöön jne vedoten mutta tuomarin päätös oli lähettää Eerika takaisin isän hoiviin jossa hän sitten pian päätöksen jälkeen kuoli. Voidaan kysyä, olisiko käräjäoikeus päättänyt toisin, jos nämä seinänaapurit olisi saatu sinne todistamaan, mutta luultavasti naapurit eivät edes tienneet, että lapsen sijoituksesta käydään käräjiä. Äidillä ei varmaankaan ollut varaa sellaiseen oikeusapuun, joka kävisi haastattelemassa naapureita ja etsimässä todistajia eikä yhteiskunnalta siihen varmastikaan tukea saa.

Kun tapauksessa on monta tahoa, jotka ovat nähneet tarpeeksi epäilläkseen jotain mutta jotka eivät ole nähneet mitään yksittäistä tekoa, johon voisi suoraan puuttua, tuloksena on paljon yksittäisiä ilmoituksia joista viranomainen vain toteaa, että tässä on jokin epäily, pistetään mappiin. Yksittäisen ihmisen on paha tehdä mitään, jollei voi suoraan todistaa jostain selkeästä tapahtumasta.

Veikkaisin, että olisi voinut käydä toisin tuossa sinunkin todistuksessasi, jos nainen ei olisi paennut rappuun ja olisit voinut käräjillä todistaa vain, että päättelit naapurin miehen hakkaavan mutta et nähnyt mitään.

[siruke]

Puutun konkreettisesti, varmasti ja aina. Lapsen (ja ylipäänsä heikommassa asemassa olevien) hätä, huuto ja kauhu herättävät sellaisen primitiivisen vaiston, että toimin varmasti. Ja olen yhä vakuuttunut, että tässä Eerikan tapauksessa oli riittävästi näkyviä aineksia liikahtamiselle.

No tuo on esimerkillistä toimintaa sinulta. Itsekin olen monesti soittanut poliisin paikalle kun olen nähnyt väkivaltaa vaikka minun asuinympäristössäni se onkin aina tarkoittanut Kallion rappio-alkkarien keskinäisiä nahisteluja. Poliisikin on aina tullut paikalle nopeasti vaikka varmasti kyllästyttää puuttua samaan asiaan ja samoihin tyyppeihin aina vain uudelleen ja uudelleen.

Mutta tässä tapauksessa kukaan ei nähnyt tai edes tehnyt selvää havaintoa siitä, että lasta hakattaisiin. Edes nuo seinänaapurit eivät ilmeisesti (ainakaan omien sanojensa mukaan) kuulleet selvää viitettä siitä, että nyt sitä lasta lyödään. Jos poliisille soittaa, että nyt siellä seinän takana selvästi huudetaan lapselle niin julmasti, että kyseessä ei ole enää normaali toruminen, niin poliisi sanoo että tuo on sossun asia. Kukaan ei ilmeisesti todistanut mitään sellaista yksittäistä rikosta, josta voisi soittaa poliisit paikalle ja käydä käräjillä todistamassa.

Kannattaa myös muistaa, että käräjät siitä, onko lapsella turvallista isän luona, olivat Eerikan kuollessa jo käynnissä. Äiti oli vaatinut lapsen välitöntä poistamista isältä mustelmiin, hiustenlähtöön jne vedoten mutta tuomarin päätös oli lähettää Eerika takaisin isän hoiviin jossa hän sitten pian päätöksen jälkeen kuoli. Voidaan kysyä, olisiko käräjäoikeus päättänyt toisin, jos nämä seinänaapurit olisi saatu sinne todistamaan, mutta luultavasti naapurit eivät edes tienneet, että lapsen sijoituksesta käydään käräjiä. Äidillä ei varmaankaan ollut varaa sellaiseen oikeusapuun, joka kävisi haastattelemassa naapureita ja etsimässä todistajia eikä yhteiskunnalta siihen varmastikaan tukea saa.

Kun tapauksessa on monta tahoa, jotka ovat nähneet tarpeeksi epäilläkseen jotain mutta jotka eivät ole nähneet mitään yksittäistä tekoa, johon voisi suoraan puuttua, tuloksena on paljon yksittäisiä ilmoituksia joista viranomainen vain toteaa, että tässä on jokin epäily, pistetään mappiin. Yksittäisen ihmisen on paha tehdä mitään, jollei voi suoraan todistaa jostain selkeästä tapahtumasta.

Veikkaisin, että olisi voinut käydä toisin tuossa sinunkin todistuksessasi, jos nainen ei olisi paennut rappuun ja olisit voinut käräjillä todistaa vain, että päättelit naapurin miehen hakkaavan mutta et nähnyt mitään.

Jaakkeli sinä selitä että ei yksittäinen ihminen voi tehdä mitään.
Tässä se pointti onkin ..tämä niin tyypillinen Suomalainen kulttuuri..lähinaapurit tiesivät, mutta eivät jakaneet tietoa ja huolestumista koko talon kanssa.. Miksi sitä ihmettelen? Miksi eivät konkreettisesti pitäneet kokousta asiasta ja siitä, miten edetään tässä kun mitään ei viranomaisten taholta tehdä. Se on sitä välittämistä ja nimenomaan mitä Barabbas sanoo tässä niin hyvin kiteyttäen:

Barabbas"]Puutun konkreettisesti, varmasti ja aina. Lapsen (ja ylipäänsä heikommassa asemassa olevien) hätä, huuto ja kauhu herättävät sellaisen primitiivisen vaiston, että toimin varmasti. Ja olen yhä vakuuttunut, että tässä Eerikan tapauksessa oli riittävästi näkyviä aineksia liikahtamiselle.[/quote]

tätä minäkin peräänkuulutuan..kuulun niihin ihmisiin, jotka toimii siinä ja nyt ja myöskin seuraa tilanteen kehittymistä.

Jos tämä olisi tapahtunut Ruotsissa niin ihan varmasti yhteisö olisi puuttunut ja HUOM...ottanut kissan pöydälle ja PUHUNUT ASIASTA MUIDEN ASUKKAIDEN KANSSA.

Sinä Jaakkeli edustat juuri tyypillistä suomalaista..ei se kannata..olen tehnyt mitä voin kun viranomaislle on ilmoitettu..sitten saivartelua siitä, että ei ole todistanut mitään yksittästä tekoa ynm. jos nämä lähinaapurit olisivat avanneet suunsa niin montakin seikkaa olisi tullut päivänvaloonn ja koknaisuus olisi hahmottunut asukkaille ..ja todisteet toimia...
Uskomatonta selittelyä kun kyseessä on pienen lapsen hätä siinä ja nyt konkreettisesti.

Varmasti sinä nyt lainauksilla käyt joka kohdan läpi ja esität miten yksittäinen ihminen ei voi tietää...ei todistaa.ei vaikuttaa vaikka näkee lapsen mustelmat kuulee itkut..se ei minua yllätä ..teitä passiivisia ihmisiä riittää tällä Suomessa.

Siitä ole tasanvarma, että jos lähinaapureina olisi ollut ihmisiä, jotka puuttuvat konkreettisesti, varmasti ja aina ja toimivat sen mukaan..niin eerika eläisi tänään keskuudessamme.

Hirveä sääli, että kaikki aikuiset, jotka olivat tämän pienen tytön ympärillä ja elämässä olivat näitä jaakkelin kaltaisia ...en minä voi tehdä muuta kun ls-ilmon..ei ole tarpeeksi todisteita tytön olemuksesta huolimatta ja tätä asiaa en nyt missään tapauksessa jaa muiden lähipiirissä olevien kanssaa..ei mitään negatiivista ja eihän se ole edes minulle sukua..vieras tyttö...ei kuulu minulle.

[Eimi]

Jotenkin kummastuttaa, että lapsen pahoinpitelystä on niin vaikea soittaa poliisille. Mietitään, että pitäisikö tehdä ls-ilmoitus ja se saatetaan jättää tekemättä, kun pelätään, että naapurihan saattaa pahastua, jos niiden asioihin puutun. Enkä tarkoita nyt vain tätä tapausta.
Ajatelkaas tilannetta, että havaitset naapurin ikkunasta ryömivän kommandopipolla varustautuneen tyypin. Soitatko a) vakuutusyhtiöön, b) poliisille, c) et kellekään?
Miten helvetin vaikeaa sitten on soittaa poliisille, jos puolustuskyvytöntä lasta hakataan?!? Onko ls-ilmoituksesta tehty niin iso juttu, että välitön puuttuminen asioihin unohtuu?

[Destiny]

Eiköhän ihminen joka NÄKEE,jotain,soita poliisille,on se sitten kommandopipoinen tyyppi tai rappukäytävässä hakattava perhe.

Entä,jos ei NÄE?

Kun epäilee laiminlyöntiä tms. ja tekee ilmoituksen poliisille ja/tai sossuun,olen ainakin itse olettanut aiemmin,että he tekvät jotain.Jos sitten meno,ilmoittelun jälkeen,jatkuu samanlaisena,voi herätä epäilys,että ei kai siellä sitten tapahdukaan mitään laitonta,kun viranomaiset eivät esim. ottaneet lasta huostaan tai näytä muutoin puuttuvan perheen tilanteeseen.Ei sossu ja/tai poliisi kerro ilmoittajalle,oliko epäily oikea tai väärä.

Se on tämä todistamisen taakka sellainen,että epäily ei tahdo riittää,pitää todistaa ja tässä tulee tämä näkemisenpuutteen ongelma.
Usein ongelmana on myös nämä mielipuolet vanhemmat,he valehtelevat suut silmät täyteen ja monet osaavat puhua mustan valkoiseksi ja päinvastoin.Ei todellakaan puhuta terveistä ja rationaalisesti käyttäytyvistä yksilöistä.

Toisekseen napurusto voi myös pelätä.Mistä sitä tietää,millainen psyko tämä puuma voi olla naapurustossa.Jos ja kun viranomaiset eivät tee mitään,voi seurata kostotoimenpiteitä ilmoittajalle,voidaan tehdä tämän oleminen todella hankalaksi.Ja jos ilmoittaja on sukulainen,hän voi olla melkeinpä varma,ettei näe lasta enää,miten hän silloin auttaa ja tukee lasta,joka jää tilanteeseen edelleen.

Niin tai näin,on systeemissä vikaa,kun ihmiset katsovat paremmaksi olla näkemättä tai kuulematta mitään.

[lukutoukka]

Joskus tilanteen jatkuessa ja ilmoituksia tehtyään ihminen voi vain 'väsyä' tilanteeseen niin, että alkaa pitää sitä jo normina, kun siihen ei kerran mitenkään puututa. Ilmoittaja voi joutua todella ikävään asemaan itse naapurustossa, jos on tehtaillut 'turhia' ilmoituksia.

[siruke]

Joskus tilanteen jatkuessa ja ilmoituksia tehtyään ihminen voi vain 'väsyä' tilanteeseen niin, että alkaa pitää sitä jo normina, kun siihen ei kerran mitenkään puututa. Ilmoittaja voi joutua todella ikävään asemaan itse naapurustossa, jos on tehtaillut 'turhia' ilmoituksia.

Niinpä KUN SIIHEN EI MITENKÄÄN PUUTUTA... eli is-ilmon jälkeen sinä naapuri..lähimmäinen, joka kuulet joka aamu lapsen olet ulkopuolistanut PUUTTUMISEN JONNEKKIN VIRANOMAISLLE..tätä minä nimeomaan ihmettelen.

Missä oli yhteisön huoli..yhteisön huoli näyttää sinun mielestä olevan se,että SINUT LEIMATAAN HULLUKSI jos puutut...tämä on todella ällistyttävää ajatuksenjuoksua.

Miten yhteisö voi ulkopuolistaa itsensä lapsen hädältä, jos huomaavat, että viranomaiset eivät puutu ..eikä juuri tässä tilanteessa pitäsi kutsua porukkaa koolle ja miettiä vaihtoehtoja miten asiassa edetään kun lasta ei auteta vaan aamuiset nöyryyttämiset vain jatkuvat..herrajumala

ihmeellistä porukkaa täällä tai sitten minä vain olen erilainen ..en vain ymmärrä tällaista logiikkaa..en todellakaan kun on tiedossa, että lähinaapurit kuulivat kaiken seinien läpi lapsen nöyryyttämisen jne. ei kukaan voi luulla, että se on OK nöyryyttää lasta ja haukkua läskiksi ja pakkosyöttää..vain sen takia kun omaan ls-ilmoon ei ole reagoitu..ei kukaan voi olla niin tyhmä...kyllä sitä väkisinkin tulee mieleen, että nyt ei viranomaiset ole ajan tasalla...

Mutta oikeastaan kaikista näistä selitysviesteistä huokuu sama...pelko oman maineen menosta..että leimataan häriköksi..se on kuitenkin tärkeämpää kuin lapsen hätä..ei tässä oikein voi muuta johtopäätöstä tehdä.,..surullista.

[jarmo.janis]

Joskus tilanteen jatkuessa ja ilmoituksia tehtyään ihminen voi vain 'väsyä' tilanteeseen niin, että alkaa pitää sitä jo normina, kun siihen ei kerran mitenkään puututa. Ilmoittaja voi joutua todella ikävään asemaan itse naapurustossa, jos on tehtaillut 'turhia' ilmoituksia.

Niinpä KUN SIIHEN EI MITENKÄÄN PUUTUTA... eli is-ilmon jälkeen sinä naapuri..lähimmäinen, joka kuulet joka aamu lapsen olet ulkopuolistanut PUUTTUMISEN JONNEKKIN VIRANOMAISLLE..tätä minä nimeomaan ihmettelen.

Missä oli yhteisön huoli..yhteisön huoli näyttää sinun mielestä olevan se,että SINUT LEIMATAAN HULLUKSI jos puutut...tämä on todella ällistyttävää ajatuksenjuoksua.

Miten yhteisö voi ulkopuolistaa itsensä lapsen hädältä, jos huomaavat, että viranomaiset eivät puutu ..eikä juuri tässä tilanteessa pitäsi kutsua porukkaa koolle ja miettiä vaihtoehtoja miten asiassa edetään kun lasta ei auteta vaan aamuiset nöyryyttämiset vain jatkuvat..herrajumala

ihmeellistä porukkaa täällä tai sitten minä vain olen erilainen ..en vain ymmärrä tällaista logiikkaa..en todellakaan kun on tiedossa, että lähinaapurit kuulivat kaiken seinien läpi lapsen nöyryyttämisen jne. ei kukaan voi luulla, että se on OK nöyryyttää lasta ja haukkua läskiksi ja pakkosyöttää..vain sen takia kun omaan ls-ilmoon ei ole reagoitu..ei kukaan voi olla niin tyhmä...kyllä sitä väkisinkin tulee mieleen, että nyt ei viranomaiset ole ajan tasalla...

Mutta oikeastaan kaikista näistä selitysviesteistä huokuu sama...pelko oman maineen menosta..että leimataan häriköksi..se on kuitenkin tärkeämpää kuin lapsen hätä..ei tässä oikein voi muuta johtopäätöstä tehdä.,..surullista.

No kun tässä ei ole takana pelkästän häiriköksi leimaantumisen tai maineen menettämisen pelko omalla asuinalueellaan. Takana on myös se, että oikeuden ottaminen omiin käsiin voi tuoda rangaistusseuraamuksia myös sille joka omin päin puuttuu asiaan joka on jo viranomaisten tiedossa. Suomessahan on surullisen kuuluisa lista tapauksia, joissa omin neuvoin toiminut auttaja onkin huomannut olevansa vastaamassa rikossyytteeseen. Kaiken maailman parveke ja ikkunakytät on tilanteen laatua itse tarkastamatta hanakasti soittamassa poliisille että nyt se tekee sitä ja nyt se tekee tätä.

[Insane Poetry]

Joskus tilanteen jatkuessa ja ilmoituksia tehtyään ihminen voi vain 'väsyä' tilanteeseen niin, että alkaa pitää sitä jo normina, kun siihen ei kerran mitenkään puututa. Ilmoittaja voi joutua todella ikävään asemaan itse naapurustossa, jos on tehtaillut 'turhia' ilmoituksia.

Tästä on nimenomaan kyse. Usein tälläiset sekopäät osaa kyllä puhua omat juttunsa parhain päin ja samalla mustamaalata vaikka just tälläistä ilmoittajaa todella pahasti. Pari kämppää sitten yks mummo otti mut silmätikuksi yhden pikkujutun takia johon en ollut edes osallinen millään tavalla, mutta olin ilmeisesti sen näköinen että mun täytyy olla vastuussa asiasta.

Kyllä tässä viranomaiset tyrivät ja pahasti. Jos sossuille sun muille on ilmoitettu asiasta useampaan otteeseen eikä mitään tapahdu niin mitä siinä voi enempää tehdä?

Ottaa oikeus omiin käsiin? Kumpikohan osapuoli siinä sitten saa pahemmat sanktiot?

Käyttäjällä jarmo.janis on kanssa aika hyviä pointteja.

Koko juttuhan on kaiken kaikkiaan todella surullinen ja vaikka en omankädenoikeutta varsinaisesti kannata niin ei surettanut lukea että ns. isä oli saanut pataan. Ois voinut saada pahemminkin. Täysin sairas juttu.

Itselläni ei ole lapsia mut broidilla on pari enkä vois mitenkään kuvitella sen tekevän mitään vastaavaa omille lapsilleen. Suora sitaatti asiaan kun kysyin et mitä sä tekisit jos joku tekis sun lapselle jotain tollasta oli että "mä tappaisin sen äijän ja istuisin ihan mielelläni sen mitä tulis". Hän on siis vielä aivan normaali kansalainen eikä mikään hullu. Voisin kuvitella että itse reagoisin samoin.

Tää nyt ei ihan liittynyt suoraan tähän mut näin yleensä lapsiin ja vanhuksiin kohdistuvat rikokset on jotenkin vaan paljon enemmän kuvottavia kuin jotkut huoria murhaavat sarjamurhaajat.

[Barabbas]

Kuinka keriä itsensä eli mitä voisi tehdä? Tämä voiminen (tai ei-voiminen) nousee esiin näissäkin keskusteluissa kahtena eri modaalisuuden lajina: dynaamisena ja deonttisena. Edellisessä korostuu olosuhteiden pakottavuus ja (sisäinen) kyky toimia konkreettisesti (1), jälkimmäisessä se, mikä on luvallista ja sallittua (oikeudellisessa mielessä) tai normatiivisesti velvoitettua järjestyneen yhteiskunnan yleisesti hyväksyttyjen tapojen kannalta (2).

(1) Onko sisäistä pyrkyä aitoon toimintaan?

Moni edellä kirjoittanut on korostanut korostamasta päästyään, kuinka yksittäinen hyvässä uskossa apuaan tarjoava ihminen joutuu, jollei heti, niin ajan saatossa tavalla tai toisella sosiaaliseen liriin. Se on riskinä ja näin voikin käydä, jos toimii ja jää yksin asiansa kanssa.

Ei minulla ennen tätä tapausta ollut mitään käsitystä siitä, miten asiat toimivat, ja nytkin on aika epäselvää miten sitä yksi huolestunut ihminen edes voisi vaikuttaa viranomaiskoneistoon mitenkään.

[lihavoinnin lisännyt B]

Hyvä jaakkeli, eihän yksittäinen huolestunut ihminen saa edes kenkiä jalkoihinsa saati kengännauhojaan rusetille. Yksin ihminen vain vapisee. Missä se on se monikon 1. persoona?

Missä on ME?

Mikäli havaitsen ympäristössäni, että nyt ei selvästikään asiat vaikka jonkun pihapiirin lapsen kohdalla ole reilassa, pyrin ajan saatossa varmistumaan epäilyksestäni ja jos suinkin hankkimaan tavalla tai toisella asiasta myös jotain konkreettista näyttöä tai omia havaintoja. Tilanteen mukaan poliisit paikalle (akuutti) ja itselle aktiivinen rooli tai ls-ilmoitus (mikäli salatumpaa ja pidemmällä aikavälillä mutta varmuudella väkivaltaa). Silloin viralliset ilmoitukset olisi tehty, seuraisipa niistä aikanaan jotain taikka ei.

Niin tai näin harkitsen myös omatoimisen strategian: onko kannattavaa mennä suoraan kohteeseen puheille vai voisiko mahdollisesti käydä näin:

Sepä se, että kun ilmoittaa lapsi/lapset saavat kärsiä siitä.Hommaa jatketaan,mutta ehkä salaisemmin.Tai sitten pelataan sukulaiset ja ystävät ulos,heitä ei tavata,eikä anneta tavatakaan.Lapsen turpa tukitaan.Lapsi opetetaan valehtelemaan.

Tämä on hyvä pointti, mutta sitä kun ei voi ikinä varmuudella tietää, niin tämä olisi pakko puntaroida tarkkaan. Tällainen kuoreen vetäytyminen on jo sinänsä vihje vakavammasta. (Miten lapsi käyttäytyy, miten vanhemmat, miten perheenä, mikäli pihapiirissä kohdataan, millainen henki huokuu?)

Joka tapauksessa, jos arvioin tilanteen vakavaksi, niin varmasti lampsin kyseisen lapsen jonkun lähinaapurin oven taakse ja replikoin seuraavasti:
”Terve! Mä oon N.N. tosta naapurista, ja mehän ollaan kai joskus törmättykin ohimennen tossa pihalla. Kuule, mulla on sellasta asiaa, että mä oon hemmetin huolestunut tosta X:n tytöstä/pojasta. Mä en yleensä ryhdy tällaseen, mutta mä oon nyt tehnyt semmoisia, tämmöisiä ja tommoisia havaintoja ja muuta selostusta asiasta… Mitäs mieltä oot ja onko omiin silmiin/korviin osunut mitään tänsorttista tai ootko pistänyt merkille? Joka tapauksessa tarttisin apua viedä asiaa pikasemmin eteenpäin, ku ei näy mitään tapahtuvan …tana vaikka kuinka ilmoitellaan. Tää vaatisi nyt enemmän ihmisiä taakseen.”

Tietysti pitäisi seurata, kenen puoleen olisi järkevää kääntyä. Yhtä kaikki lampsin x määrän naapureita ovelle saman repliikin kanssa ja saan asian taakse 0–x määrän ihmisiä. Jos ei ketään hetkauta, olen yksin ja vapinoissanikin yritän vielä toimia sosiaalisesta leimautumisesta huolimatta. Jos saan ryhmän taakseni, se hankkii riittävästi näyttöjä ja yhtenäisen näkemyksen tilanteesta ja alkaa tarkasti harkitun ja yhteisesti sovitun myllytyksen. Tämäkin on hyvä alku:

Ilmeisesti ainoa, mitä yksittäinen ihminen voi tässä tehdä, olisi puhua muille naapureille ja yrittää saada aikaan niin monta ls-ilmoitusta eri ihmisiltä, että ne kaikki eivät enää mahdu siihen sossun tädin arkistomappiin. En minä mitään muutakaan keksi edes näin jälkiviisaana.

[lihavoinnin lisännyt B]
Mielestäni myös (ainakin) siruke ja Elisa44 ovat esittäneet muutamin varauksin ihan varteenotettavia ajatuksia.

Niin utopistiselta kuin se monen mielestä kuulostaakin, niin delegaatio viranomaisten tykö saa varmasti asiat etenemään. Kun siellä useammalla suulla ja supliikilla kerrotaan tilanne ja osoitetaan huolestuneisuus (mahdollisin aihetodistein), niin on pakko tapahtua. Porukalla toiminen on viranomaisen suuntaan sen sortin indeksi, että ei voi viitata kintaalla. Toinen radikaali veto on se, että kollektiivi puhkaisee paiseen toteamalla asianosaisille avoimesti, että ”teidän on syytä tietää, että me tiedämme, näemme ja kuulemme ja sen olisi syytä loppua. Apua on tarjolla, olemme käytettävissä” tjs.. Aivan liian usein katse käännetään sivuun, omat huonot kokemukset antavat oikeutuksen toimimattomuudelle. Hiljaista siunausta ja aamenta perään.

Ihan takuuvarmasti nyt ajatellaan, että ”onpa harvinaisen naiivia [Bingo!] puhetta”. Siihen vastaan: niin onkin, naiivia, kirkasotsaista ja vilpitöntä. Se pari kertaa, kun olen elämässäni ventovierailta pyytänyt itse apua, niin sen pyyteettömämpää ei jelppi ole sen koommin ollutkaan. Perään on vielä todettu, että ”olipas helvetin hyvä, että otit puheeksi; en minäkään tästä yksin olisi selvinnyt” ja jälkikäteen on sellainen tuntu jäänyt, ettei tässä nyt ainakaan häviölle jääty, vaikka suunsa avasi. Tietty naiivius ja vilpittömyys purevat ihmisiin, kun huomataan, että ”tuohan on asiansa kanssa ihan vakavissaan, ei sitä voi yksin jättää”.

Kun meille vielä on viime aikoina eri yhteyksissä yhteisöllisyyttä tuputettu, niin miksi ihmiset pelkäävät sitä? Onko sosiaalisen häpeän pelko niin syvälle juurtunutta? Mitä jos tehdään moka, hajoaako/loppuuko maailma? Nouseeko aurinko enää huomenna? Miksi kasvoja suojellaan viimeiseen asti? Tehtävänsä omaksuneessa porukassahan on jaettua vastuuta, ennalta arvaamatonta tietotaitoa ja se nostaa yksilöistä esiin ihan uusia piirteitä. Tolkun ihmisistä koostuva toimiva ryhmä ei voi olla heti pulassa, ei tämä yhteiskunta niin hanakasti ole heti syyttämässä.

En suostu antamaan kyynisyydelle sijaa, en suostu suhtautumaan jo ennakolta asioihin luovutusmentaliteetilla ja ajattelemaan, että tavan tallaajan auttamistoimet sinänsä johtaisivat aina asioiden pahenemiseen. Silloinhan auttamisesta pitäisi jääväytyä kokonaan ja kaikilla tasoilla.

Jos ei em. tyyppinenkään toiminta johtaisi mihinkään, niin sitten olen vuorostani minäkin valmis nostamaan käteni ylös, ryömimään Rölli-peikon pesään ja yhtymään kuoroon: ”tilpitappitippitappi tilpitappitippitappi…”