16-kesäisenä meni polvi mukavasti.
Lähdin himasta kauheella kiireellä, kaverin luokse menossa. Elimme joulukuun puolta väliä, tiet olivat kierrejäätiköllä ja juuri oli satanut hento lumipeite(ihanteelliset olosuhteet).
Jalassa kesälenkkarit, joissa on tunnetusti hyvät jäät ominaisuudet!
Niinhän siinä sitten kävi että mentiin mukkelismakkelis.
Nanosekunti sen jälkeen olin maassa niin huomasin että nyt tais sattua pahasti, tähdet vaan näkyi silmissä ja kipu oli infernaalinen.
Kokeilin kädellä polvea ja kas kummaa? Polvilumpio oli luiskahtanut kokonaan pois paikaltaan(sillain mukavasti vinottain, eli yläosa oli sisäreiden puolella)!
Tästä muutama sekunti(tuntui ikuisuudelta), sain jotenkin suoristettua jalan ja lumpio luiskahti paikalleen.
Kipu hellitti ja kapusin itseni seisaalleen, otin askeleen eteenpäin ja kaaduin samantien uudestaan!
Taas lenti lumpio sivuun ja sama homma alusta!!!
Nyt tiesin miten toimia joten sain nopeasti lumpion takaisin paikoilleen.
Vihdoin pääsin ylös ja könkkäsin kaverin luokse(meni 500m aika pitkä aika

).
Pari tuntia siinä ihmeteltiin ja kun polvi alkoi muistuttaa jalkapalloa niin päätettiin lähteä päivystykseen.
Oli nimittäin röntgenkuvien otto hieman vaikeeta kun piti taivuttaa polvea koukkuun!

sen jälkeen kolme eri lääkäriä kävi vääntelemässä polvea ja kyseli että sattuuko!
Tämä tapahtui torstaina ja vasta maanantaina pääsin leikkaukseen!
Lumpiosta oli menny vaikka mitä(jänteitä repeilly, luunsiruja yms.) ja se oli myös hieman väärässä kohdassa.
Noh, leikattiin ja kipsi jalkaan.
Koko jalan pituinen kipsi(oli hauska käydä suihkussa, teipata jätesäkki jalkaan

) oli kuus viikkoa ja sen jälkeen alkoi miellyttävä kuntoutus, jalassa ei ollut yhtään lihaksia/voimia tuon kuuden viikon jälkeen.
Nyt muistona semmoinen 25cm pitkä arpi.
Dulce et decorum est pro patria mori.
Ei ole epätoivoisia tilanteita, on vain epätoivoisia ihmisiä.