Henry Lee Lucas & Ottis Toole

[Kalessin]

ei toi lucas niin kauhean vaaralliselta näytä.... kai se siihen perustuukin, ettei osaa varoa...tai jotain, mistäs sitä tietää.

[CJS]

Henry Lee Lucas on varmasti maailman suurin sarjavalehtelija, mutta ei missään nimessä suuri sarjamurhaaja. Käsittääkseni ainoastaan kolme (3) murhaa voidaan varmasti osoittaa hänen tekemikseen (äiti + pari muuta). Tällä perusteella Lucas juuri ja juuri täyttää sarjamurhaajan määrälliset kriteerit, riippuen vähän siitä pidetäänkö kahta, kolmea vai neljää murhaa rajapyykkinä. Tämä ei tietysti sulje mahdollisuutta, että hän olisi tehnyt useammankin murhan, mutta se on ilmeisesti melko epätodennäköistä.

Nerokas valehtelija mies ilmeisesti oli ainakin noin alkuun, sillä hänhän sai poliisit uskomaan mitä vain. Hänen tietonsa murhista ei perustunut vain lehtitietoihin, vaan hänen onnistui saada poliisi alkuun syöttämään itselleen tietoja selvittämättömistä murhista ja niiden perusteella tunnustaa ne.

Poliisi kun oletti hänen olevan vastuussa valtavasta määrästä murhia, jolloin ei tietysti voi välttämättä olettaa, että tekijä muistaisi kaikkien yksityiskohtia. Näin ajatellen poliisit tulivat kyselleeksi murhista siihen tapaan, että paljastivat kaikkea sellaistakin mitä ei esim. lehtien kautta voi tietää.

Tyyliin:

Lucas: Murhasin kerran miehen helmikuussa vuonna N kaupunki A:n lähellä.
Poliisi: Murhasitko siis hobo X:n paikassa Y, joka on kaupuni A:n lähellä?
Lucas: Liikuin Y:n suunnalla suunnalla, mutta en nyt oikein muista tarkkaan enkä muista tai edes tiedä kaikkien nimiä...
Poliisi: Mies oli tapettu niin ja näin. Oli sen ja tämän näköinen ja pukeutunut ruskeaan takkiin.
Lucas: Kyllä nyt muistankin. Ajelin Z tietä paikasta Y paikkaan Å ja näin sen ja tämän näköisen miehen ruskeassa takissa, mustissa kengissä ja muistaakseni jonkinlainen reppu selässä tienlaitaa kävelemässä. Arvelin miehen kulkuriksi ja helpoksi saaliiksi. Tarjosin kyytiä ja kun mies oli autossa niin tapoin hänet niin ja näin. Dumppasin ruumiin jonnekin syrjäiseen paikkaan...
Poliisi: Kengät olivat kyllä ruskeat, mutta hautasit sitten sen ruumiin metsätien varteen 1 kilometrin päähän tieltä Z?
Lucas: Kyllä. Kaivoin lapiolla kuopan ja pistin miehen sinne...
Jne..

Sanallisen tietojen syöttämisen lisäksi poliisi ilmeisesti näytti jopa kuvia ja videonpätkiä eri murhapaikoilta Lucasin "muistin" virkistämiseksi. Edit: Ja joissain tapauksissa hänelle näytettiin jopa kokonaisia tutkimuskansioita...

Jos Lucasilla ei mennyt kaikki yksityiskohdat aina oikein, niin se pistettiin vain sen piikkiin, että eihän satoja ihmisiä murhannut mies voikaan kaikkia pikku juttuja muistaa.

Jossain vaiheessa poliisi kuitenkin alkoi huomata liikaa ristiriitoja yms. Lucasin puheissa ja monille teoille alkoi esiin tulla muita tekijöitä. Huolimatta siitä, että poliisi ennenpitkää pääsi selville Lucasin todellisesta luonteesta, niin hänen luomansa myytti itsestään kaikkien aikojen sarjamurhaajana on kyllä jäänyt hyvin elämään.

[raippa]

Lucashan yritti ottaa kunniaa myös Gary "Green river" Ridgwayn murhista. Muistan lukeneeni, että vanhemmilla päivillään hän jopa myönsi puhuneensa puhdasta palturia. Liftaritytön päätyminen hampurilaispihveiksi oli yksi näistä jutuista.

Henry: Portrait of a s.k. on satuelokuvana onnistunut, mutta totuutta siinä tuskin on nimeksikään. Eipä se jatko-osakaan ihan huono ole. Melkein voisin väittää, että nuo leffat ovat mielenkiintoisempia kuin itse mies.

[VoDKa]

Sunnuntaina 14.10. tuli Jim D Henkilökuva: Henry Lee Lucas. Katselin tuon ohjelman viime yönä ja osittain äsken loppuun. Henrysta olisi aika saada kunnollinen alustus tännekin foorumille, mutta valitettavasti en nyt juuri sitä voi tarjota (kenties myöhemmin, mikäli joku muu ei intoudu sitä ennen?)

Lucasia kohtaan ei kai lopulta ollut juurikaan mitään todisteita oikein missään tapauksessa. Ei hiuksia, kankaanpaloja, jälkiä, mitään. Lucas tappoi oman äitinsä, tyttöystävänsä riidan päätteeksi sekä häntä tyttöystävän taposta epäilleen rouva Richin. Hän myös ilmeisesti harrasti seksiä näistä kaikkien ruumiiden kanssa kuoleman jälkeen. Nämä kolme tappoa/murhaa ovat ne, jotka ovat kaikista todennäköisemmin ja varmimmin Lucasin uhreja. Kaikki muut hänen kontolleen sysätyt ovat sitten joko poliisin keksimiä uhreja (todellisia kuolleita, joille ei kuitenkaan ole löytynyt tappajaa ja Lucas sattui vain olemaan siinä) tai Lucasin itsensä kontolleen ottamia.

Kun Lucas oli pidätetty, tunnusti hän ensimmäisenä tyttöystävänsä ja Richin tapot. Hänet oli pidätetty lauantaina ja heitetty tavalliseen putkaan, mutta tunnustus saatiin keskiviikkona. Poliisien taktiikka oli melko yksinkertainen; Lucas sai olla sellissään ilman että hänelle puhuttiin ja keskiviikkona hän murtui ja kirjoitti lapun, jossa kertoi tappaneensa nuo kaksi ihmistä. Tästä alkoi sitten holtiton kierre... Lucas siirrettiin pieneen vankilaselliin jossa häntä kohdeltiin kuin kuningasta. Parhaimmillaan yli tuhat poliisia 500 eri poliisilaitoksesta oli kiinnostunut Lucasista. Kiinnostuneiden määrä oli niin suuri, että niitä tutkijoita jotka epäilivät Lucasia oman uhrinsa murhaajaksi, pyydettiin lähettämään etukäteen aineistoa ko. murhasta kuvineen ja muineen. Käytäntö on kuulema normaali, mutta se ei ole normaali käytäntö, että nämä tutkimusaineistot siirrettiin sitten Lucasin tutkittavaksi ja luettavaksi. Näin ollen kun poliisit viimein saapuivat kuulemaan Lucasia omasta jutustaan, tiesi Henry jo paljon tapahtuneesta, uhrista, tapahtumapaikasta yms., vaikka ei olisi koskaan ollut lähelläkään tekopaikkaa. Lucas huomasi, että oltuaan vuosikausia mitätön yhteiskunnalle, hän oli nyt joku; poliisit toivat hänelle mitä hän ikinä keksikään pyytää pitääkseen hänet tyytyväisenä ja puheliaana, joten tunnustuksia tippui koko ajan lisää...

Jossain vaiheessa eräs asianajaja alkoi kuitenkin epäilemään ja hän pakotti Lucasin veritesteihin ja tutkimuksiin. Paljastui, että Lucasille syötettiin valtavat määrät Thorazinea, rauhoittavaa, jonka sivuvaikutuksena sen syöjästä tuli miellyttämisenhaluinen ja herkästi sellaisia asioita kertova, mitä kuulija halusi kuulla. Kun lääkitys lopetettiin, Lucas perui useita tunnustuksiaan ja ilmoitti useimmiten olevansa ei-syyllinen, kuin syyllinen häntä kuultaessa.

Lucasista tekee mielenkiintoisen hahmon muuten myös se, että hänet tuomittiin lopulta 175 ihmisen taposta/murhasta/raiskauksesta/ruumiin häpäisystä (vaihtelevasti) kuolemantuomioon. Teloituksen oli määrä tapahtua vuonna 1998, mutta koska ei voitu todistaa, että Lucas oli kaikkien tunnustamiensa tappojen tekijä, alettiin käymään sotaa sitä vastaan, ettei Henryä teloitettaisikaan. Lucasin kuolemantuomiota vastaan vetosivat jopa osa uhrien omaisista, sillä he ymmärsivät että mikäli Lucas ei ollut heidän rakkaansa kuoleman takana, niin joku muu oli - eikä tällöin totuus selviäisi ehkä koskaan, mikäli Lucas teloittaisiin. Lopulta Lucasin kuolemantuomio muutettiin 4kk ennen teloituspäivää elinkautiseksi - silloisen kuvernöörin, myöhemmin presidentti, George W. Bushin, toimesta. Lucas oli ainoa yli 150 käsitellystä hakemuksesta, jonka tuomion Bush kuvernöörin uransa aikana muutti elinkautiseksi sen sijaan, että olisi säilyttänyt alkuperäisen tuomion.

Lucas itse ei ollut tyytyväinen tähän, sillä hänen mukaansa häntä oli kohdeltu paremmin kuolemantuomittujen osastolla kuin normaalin vankilan puolella, minne hän päätyi päätöksen jälkeen. Loppujen lopuksi Lucas kuoli sydänkohtaukseen vuonna 2001, väittäen kivenkovaan sitä ennen häntä haastatelleelle kuvausryhmälle, että hänen lopullisten uhrien määränsä oli yli 3000.

[Tiina]

Heh, Wikipediassa tuo uhriluku on 3000...Ja minä kun ole pitänyt sitä luotettavana tietolähteenä.

[Destiny]

Henry Lee Lucas.Lucasilla oli lasisilmä,hänen veljensä pistettyä häntä puukolla silmään lapsena.Lucasin lapsuus oli todella karu. Perhe asui mökinrähjässä.Isä oli jalaton juoppo,joka ei mahtanut mitään Lucasin juopolle ja hullulle äidille,joka hakkasi lapsiaan sumeilematta.Erään kerran hän hakkasi Henryn niin pahoin,että tämä oli tajuttomana 3 päivää.Äiti myös möi itseään ja "hoiteli" asiakkaitaan lasten nähden.



Ottis Toole. Väkivaltainen homoseksuaali,joka tykkäsi pukeutua naisten vaatteisiin.

[jarmo.janis]

Voi olla, että monissa tapauksissa saman sarjamurhaajan uhreiksi on niputettu useampikin tapaus poliisin toimesta, etenkin ennen DNA-näytteiden ja -testien olemassaoloa. Ja toisaalta rikoksentekijöistä löytyy juuri noita tapauksia, jotka ovat taipuvaisia kerskailemaan huikentelevaisilla uhriluvuilla, jotka eivät pidä paikkaansa.

Katsoin muuten vähän aikaa sitten tuon mainitun leffan, Henry: Portrait of a Serial Killer (1986). Ei tehnyt mitään lähtemätöntä vaikutusta, mutta olihan toki astetta parempi kuin monet muut hätäisesti sarjamurhaajista kyhätyt TV-leffat, joihin olen joskus törmännyt.

Valitettavasti joidenkin maiden kohdalla on pidettävä mahdollisena sitä että, työmäärän ollessa muuutenkin liian suuri, siivotaan juttukansioita panemalla juttuja jonkun muun jo kopitetun piikkiin. Varsinkin jos kopitetu on luonteeltaan kerskaileva, ja on vaan otettu siitä kun hänen tekojensa ja sitä kauttaa maineensa määrä kasvaa. Vähemmästäkin kuolemantuomion saavallehan se on yksi ja sama kuinka paljon extraa tulee päälle.

[VoDKa]

^Vaikka tuo on varmasti ajatuksen tasolla hyvä, niin ei se toimi kuitenkaan käytännössä. Ko. dokumentissa haastateltiin Lucasin tapausta tutkinutta poliisia, joka totesi että vaikka tilastoissa näyttäisi hyvältä että saadaan sysättyä 217 murhaa yhden miehen harteille, niin se ei poista sitä faktaa, että sen seurauksena jopa 217 murhaajaa on edelleen vapaana. Eli ei se ole poliisinkaan etujen mukaista välttämättä, vaikka varsin houkutteleva mahdollisuus noin muuten onkin.

[VoDKa]

No tässä tätä jonkinlaista alustusta. Suomentelin Trutv:ltä ja lisäilin omia tietoja ja havaintoja sopiviksi katsomiini kohtiin. Ihan kaikkea en suomentanut ja mitä pidemmälle etenin, sitä sekavammaksi vyyhdeksi ja juupas-eipäs -sotkuksi tämä tapaus näemmä eteni. Pahoittelut siitä, että teksti on kömpelöä ja osin sekavaa.

I can't get down and I won't get down

Henry Lee Lucas syntyi elokuun 23. päivä vuonna 1936 Virginian takamailla. Hänen äitinsä, Viola, oli puoliksi chippewa-intiaani ja suhteessa jalkansa aikuisiällä menettäneen miehen kanssa. Huhuttiin, että isä Anderson (joissakin lähteissä myös isäpuoli) oli menettänyt jalkansa nukahdettuaan kännissä raiteille. Tätä ei kuitenkaan ole vahvistettu. Rahaa perhe sai muunmuassa Violan työn kautta, tämän työskennellessä sekä maksullisena naisena että trokarina. Saadessaan viinaa Viola muuttui vaikeaksi ja ilkeäksi, eikä kotiolot muutenkaan olleet sellaiset, joita sosiaalitoimisto katsoisi suopealla silmällä. Asiakkaansa Viola hoiteli usein lasten nähden, sillä mökissä jossa he kaikki asuivat (vanhemmat, Henry ja hänen veljensä), oli vain yksi huone. Joidenkin lähteiden mukaan Lucasin perheeseen kuului jopa yhdeksän lasta.


Lucasin lapsuudenkoti - yksihuoneinen ränsistynyt mökki.

Erään kerran Henry yritti lähteä pois paikalta äidin ollessa asiakkaan kanssa, mutta seurauksena oli selkäsauna; Viola hakkasi poikansa siitä hyvästä, ettei tämä katsellut häntä asiakkaansa kanssa. Henryn mukaan Viola myös puki poikansa toisinaan tytöksi nöyryyttääkseen tätä. Erään siskopuolen mukaan hänellä on jopa kuva Henrystä, puettuna tytöksi kutreineen kaikkineen. Psykiatrit, jotka myöhemmin tutkivat Henryä, totesivat hänen käytöksensä johtuvan pitkälti vihastaan omaa äitiään kohtaan. Kaikki se nöyryytys ja huono suhde äitiin ajoi Henryn lopulta vihaamaan naisia ja pitämään heitä ala-arvoisina ja arvottomina ihmisinä.


Viola Lucas.

Anderson, Lucasin isä, oli Violan edessä lähes yhtä voimaton kuin muukin perhe. Viola hallitsi koko perhettä ja vaikka Anderson toi lohtua Henrylle, ei hänkään voinut suojella poikaa läheskään kaikilta talon tapahtumilta. Lopulta Anderson sai tilanteesta tarpeekseen ja raahautui lumihankeen, jossa pitkään maattuaan sai pahan keuhkokuumeen ja menehtyi siihen.

Violan väkivaltaisuus jatkui ja erään kerran hän löi lankulla Henryä päähän, aiheuttaen tajuttomuuden joka kesti lähteistä riippuen vuorokaudesta kolmeen vuorokauteen. Henryn mukaan hän alkoi kärsimään tuon lyönnin jälkeen päänsäryistä, huimauskohtauksista ja jopa pyörtymisistä. Henry menetti lisäksi toisen silmänsä tapeltuaan veljensä kanssa, veljen huitaistessa Henryä puukolla. Puukon terä halkaisi pupillin ja Henry saikin menetetyn silmän tilalle lasisilmän. Lasisilmä tosin ei ollut kovinkaan luonnollisen näköinen sen osoittaessa hieman väärään suuntaan ja aiheuttaen myös yläluomen roikkumisen, saaden Henryn näyttämään varsin erikoiselta. Muut lapset tunsivat Henryn sulkeutuneena ja antisosiaalisena, joka ei lähtenyt mukaan muiden lasten juttuihin.


Henry lapsena.

Erään tarinan mukaan yksi äidin asiakkaista sai pojan kiinnostumaan seksuaalisudesta - joka kuitenkin kohdistui koiria ja lampaita kohtaan. Henry alkoi kokeilemaan rajojaan samaan aikaan ja väittikin myöhemmin tappaneensa ensimmäisen uhrinsa ollessaan neljäntoista vuonna 1951. Uhriksi valikoitui teinityttö, jonka Henry tappoi omien sanojensa mukaan vain voidakseen kokeilla, miltä seksi ihmisen kanssa tuntui. Tarinalle ei kuitenkaan ole saatu vahvistusta ja voikin olla, että se on yksi niistä tarinoista, joita Henry kertoi mielellään järkyttääkseen kuulijaansa.

Sen sijaan vuoden 1952 tapahtumista on mustaa valkoisella. Kesäkuun 12. päivä Henry murtautui kodinkoneliikkeeseen, mutta jäi siitä kiinni. Hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi eräänlaiseen turvakotiin. Henry oli tuolloin 15-vuotias, täyttäen saman vuoden elokuussa 16. Päästyään pois hän teki jälleen rikoksen (ei määritelty) ja päätyi neljäksi vuodeksi Virginia State Penitentiaryyn. Sieltä Henry kuitenkin karkasi, varasti auton ja matkasi Michiganiin, jossa hänet pidätettiin jälleen ja palautettiin vankilaan. Kun tuomio oli viimein kärsitty, hän oli asumaan siskopuolensa luokse Tecumsehiin, Michiganiin. Tuolla Henry näki jälleen vierailemaan tulleen äitinsä, joka oli jo 74-vuotias.


Nuoruudenkuva.

Tammikuun 11. päivä vuonna 1960 Henry ja Viola joivat aivan liian paljon. He joutuivat sanaharkkaan, joka koski ilmeisesti naista jonka kanssa Henry olisi halunnut mennä naimisiin. Henry nappasi veitsen ja iski sen äitinsä niskaan, tappaen hänet välittömästi. Myöhemmin Henry muisteli vain kaataneensa äitinsä ja tuon kuolleen sen seurauksena sydänkohtaukseen, mutta niskassa oleva haava kertoi toista tarinaa. Äidin kuoleman seurauksena Henry tuomittiin toisen asteen murhasta vankilaan ja hän päätyi eteläisessä Michiganissa olevaan vankilaan. Alkuperäinen tuomio oli 20 vuotta, mutta näistä Henry lopulta istui vain kymmenen. Päästyään vapaaksi on hieman epäselvää, mitä tapahtui seuraavaksi. Henry tarjosi kyytiä kahdelle tytölle, mutta tytöt panikoivat ja Henry pidätettiin syytettynä kidnappauksen yrittämisestä. Siitä, mitä kyydintarjoamisessa oikeasti kävi, on toisistaan suurestikin poikkeavia tarinoita, mutta tuomari oli syyttäjän kanssa samaa mieltä ja uusi tuomio oli kolme ja puoli vuotta. Tällä kertaa päästyään vapaaksi Henry muutti Pennsylvaniaan ja meni naimisiin naisen kanssa, joka oli kirjoitellut hänelle vankilaan. Ero koitti kuitenkin sen jälkeen kun naisen lapset kertoivat äidilleen Henryn kosketelleen heitä sopimattomasti. Tämä oli samalla myös lähtölaukaus Henryn murhavietille. Hän alkoi matkustelemaan ja tapasi Floridassa Ottis Elwood Toolen, josta tulisi hänen reissukaverinsa elämän varrella ainakin hetkeksi.

For the girl I have in that merry green land

Ottis, tunnettu homoseksuaali jolla oli halu pukeutua naisten vaatteisiin, oli isokokoinen ja erikoisen näköinen, jonka huomiota herättävin piirre oli lienee iso rako etuhampaiden välissä. Vuonna 1976 jolloin hän tapasi Henryn, hän oli 29-vuotias. Ottis sai nautintoa ruumiiden häpäisemisestä ja runtelemisesta, sekä tuhopoltoista. Hän oli jättänyt koulut kesken ja älykkyyosamäärältään hän oli juuri ja juuri jälkeenjääneen yläpuolella. Seksuaalisen elämänsä Ottis oli aloittanut vain 10-vuotiaana siskonsa ja homoseksuaalin naapurinsa toimesta.


Ottis Toole.

Toole oli syntynyt 5. maaliskuuta 1947 Jacksonvillessä, Floridassa. Hänen alkoholisti-isänsä hylkäsi pojan ja Toolen kasvattikin hänen äitinsä. Äidin paha tapa oli vain pukea sekä Toolen vanhempi sisko että Toole tytön vaatteisiin jo hyvin nuorella iällä. Hänen äitinsä oli syvästi uskonnollinen, kun taas Toolen isoäiti oli saatananpalvoja. Hän nimitti Ottisia paholaisen lapseksi ja seurasi, kuinka poika kaivoi hänelle auki hautoja jotta hän sai ruumiinosia ja paloja käytettäväksi rituaaleissaan. Toolessa ilmeni jo tuolloin tuhopolttajan oireita, sillä hän sai seksuaalista mielihyvää katselleen liekkejä jotka hän oli sytyttänyt. Ensimmäisen murhansa Ottis suoritti ollessaan 14-vuotias. Tuolloin kiertelevä myyntimies oli sopinut Ottisin kanssa harrastavansa seksiä hänen kanssaan ja kun he olivat metsässä, Ottis ajoikin miehen omalla autolla tuon yli. Ottis alkoi myös pukeutumaan naiseksi saalistaessaan treffiseuraa pelastusretkillään.

Toolea epäiltiin neljästä muusta murhasta ympäri maata jo ennen kuin hän tapasi Lucasin. Aiempiin epäilyihin kuuluivat ampuminen Nebraskassa ja Coloradossa, sekä kaksi puukotusta Coloradossa. Toole oli ollut myös naimisissa lyhyen aikaa, mutta vaimo kesti Toolen seuraa vain kolme päivää ennen kuin he erosivat, vaimon onneksi.

Ottiksen ja Lucasin välillä syntyi heidän tavattuaan kuitenkin jonkinlainen suhde, joka oli kai täysin homoseksuaalinen Ottiksen puolelta, muttei välttämättä noudattanut samaa kaavaa Henryn suunnalta. He tapasivat soppakeittiössä ja päätyivät sieltä harrastamaan seksiä keskenään, aloittaen suhteen. Tuossa vaiheessa Ottis oli jo kunnostautunut tuhopolttajana ja Henry tappanut ainakin kaksi ihmistä.


Henry ja Toole.

He matkustivat ympäri Yhdysvaltoja tappaen sopivaksi katsomiaan uhreja, joita olivat lähinnä liftaajat. Ottis halusi tappaa miespuolisia liftaajia, kun Henryn mieleen olivat enemmän naispuoliset. He pitivät hauskaa uhriensa kanssa ja tappoivat sitten heidät saatuaan tarpeekseen. Ottis halusi mielellään ottaa muistopaloja ihmisistä ja erään kerran he ajoivat kahden osavaltion läpi mukanaan erään uhrin pää, ennen kuin Ottis tajusi sen olevan edelleen mukana. Matkustelu loppui vuonna 1982 kun parivaljakko päätyi Ottisin äidin nurkkiin asumaan. Samassa talossa asui myös Ottisin siskon kaksi lasta, Frank ja lievästi jälkeenjäänyt Frieda "Becky" Powell. Henry alkoi tuntemaan vetoa Beckyn suuntaan siitäkin huolimatta, että tämä oli vielä täysin lapsi. Becky vastasi tunteisiin - tai ainakin halusi miellyttää Henryä ja he aloittivat seksisuhteen Beckyn ollessa vasta 12.


Becky Powell.

Ottisin äidin kuollessa oli tehtäviä joitakin ratkaisuja. He pakkasivat kassinsa ja lähtivät jälleen tien päälle, tällä kertaa Frank ja Becky mukanaan. Ottis alkoi juomaan rankasti ja käyttämään huumeita äitinsä menetyksen jälkeen ja homma alkoi karkaamaan käsistä. Heinäkuun 27. päivä 1981 6-vuotias Adam Walsh katosi ostoskeskuksesta. Elokuun 10. päivä hänen päänsä löytyi kanaalista Vero Beachilta. Muusta ruumiista ei ole löytynyt jälkeäkään tähän päivään mennessä. Poliisi ei epäillyt tuolloin Ottisia, mutta myöhemmin tultuaan pidätetyksi, Ottis tunnusti syyllisyytensä Adamin katoamiseen. Tapausta esiteltiin myös America's Most Wanted -tv -sarjassa, jossa juontajana oli Adamin isä, John Walsh. Valitettavasti Ottisin tunnustus oli yhtä tyhjä kanssa, sillä myös hän tuntui kärsivän samanlaisesta joukkotunnustushalusta kuin kumppaninsa Henrykin ja syyte Adamin murhasta hylättiin myöhemmin Ottisia kohtaan.


Adam Walsh.

Vuonna 1982 Henry päätti, että halusi pitää Beckyn omanaan ja he lähtivät eri suuntaan kuin Ottis ja Frank. Ottis raivostui tultuaan petetyksi tällä tavoin ja seuraavan 13 kuukauden aikana hän tappoikin yhdeksän ihmistä kuudessa eri osavaltiossa. Floridassa oltuaan polttamassa taloa hän oli kuitenkin huolimaton ja poliisi nappasi hänet paikan päältä. Ottis heitettiin vankilaan mukanaan 27 vuoden tuomio. Ottis tunnusti noin nelisenkymmentä tuhopolttoa, jotka oli sytyttänyt ympäri maata. Tuhovimmastaan huolimatta Ottis ei kuitenkaan saanut enää yhteyttä Henryyn tai Beckyyn, eikä itseasiassa nähnyt Beckyä enää koskaan.

Can wait forever for you to come home

Ottisin sytytellessä tulipaloja ja tappaessa ihmisiä olivat Henry ja hänen lapsimorsiaimensa siirtyneet Teksasiin. Siellä Henry hankkiutui töihin Kate Richille. Richin suku ei kuitenkaan pitänyt Henrystä ja niinpä he heittivät heidät ulos. Uusi koti löytyi läheltä Stoneburgia Ruben Mooren johtamasta helluntalaisyhteisöstä. He asuivat ahtaassa, likaisessa ja kuumassa asunnossa, joka oli ennen ollut kanalana. Tämä ei tuntunut häiritsevän Henryä, mutta Becky alkoi oirehtimaan tuon asumisen aikana. Jälkikäteen on vaikea sanoa kärsikö Becky koti-ikävästä vai alkoiko hän ymmärtämään tilanteensa, mutta kirjoituksista kävi ilmi, että hän koki tilanteensa tukalaksi ja rukoili Jumalalta anteeksiantoa. Hän jätti jälkeensä myös mystisen tekstin "Älä anna miesten koskaan huomata minua tai kiintyä minuun". Hän kertoi myös Henrylle haluavansa palata takaisin kotiin, jolloin Henry teki tästä pyynnöstä ison shown yhteisön sisällä. Lopulta hän lupautui viemään Beckyn takaisin kotiin ja ilmoitti päätöksestään yhteisölle. Ei ole täysin varmaa miksi Henry alun perin pakeni yhdessä Ottisin kanssa Floridasta, mutta yhtenä vahvana ehdokkaana on Henryn pelko siitä, että hän jäisi kiinni naisopettajan taposta, joka saattoi olla Henryn käsialaa. Lisäksi on väläytelty ajatusta siitä, että Teksasissa oli nousussa kultti nimeltä Hand of Deaths, jonka jäsen Henry olisi ollut. Myös Kate Rich oli mahdollisesti jäsen, minkä vuoksi Henry sai asua hänen luonaan jonkin aikaa. Katen tehtävänä olisi ollut välittää Henrylle tehtäväksi järjestelmällisen rikollisuuden eri tehtäviä. Näistä ei kuitenkaan ole täysin varmaa näyttöä.

Henryn myöhemmän kertomuksen mukaan Becky oli väsynyt heidän elämäntapaansa ja halusi siksi kotiin. Elokuun 24. päivä 1982, päivää Henryn syntymäpäivän jälkeen, heille tuli riitaa ja Becky kertoi kaipaavansa perhettään. Henry pelkäsi kuitenkin menettävänsä Beckyn jos palaisi tämän kanssa takaisin Floridaan. Lisäksi häntä painoi vähintäänkin tieto siitä, että hän oli etsintäkuulutettu Floridassa varastetun auton vuoksi. Becky ei kuitenkaan antanut periksi, vaan itki ja murjotti niin kauan, että Henry antoi viimein periksi. Koska Henryn autossa ei ollut rekisterikilpiä ja he olivat pitkälti rahattomia, lähdettiin matkaan liftaamalla. He pääsivät aina Dentoniin, Dallasin pohjoispuolelle, kun Henry päätti hankkia six-packin olutta ja taivutella Beckyn muuttamaan mielensä. He riitelivät jälleen ja viimein Becky menetti hermonsa ja läimäytti Henryä. Tämä sai Henryn menettämään malttinsa hetkessä ja hän iski veistopuukkonsa suoraan Beckyn rintakehään. Henry oli vihainen myöhemmän kertomuksensa mukaan siksi, ettei Becky ottanut mitään vastuuta itsestään. Lisäksi riita oli ilmeisesti tuonut Henrylle mieleen hänen äitinsä. Isku oli sikäli onnekas, ettei Beckyn tarvinnut kärsiä kauaa. Hän kuoli lähes välittömästi, tuskin kerkeämättä edes ymmärtää mitä oli juuri tapahtunut.

Sen sijaan, että Henry olisi hylännyt Beckyn ruumiin ja jatkanut matkaa, hän harrasti seksiä sen kanssa ja kertoi myöhemmin sen olleen parasta seksiä, jota hän oli koskaan saanut Beckyn kanssa. Aktin jälkeen hän leikkasi Beckyn pään irti, paloitteli ruumiin huolellisesti ja leikkasi vielä torson kahteen osaan niin, että Beckystä oli lopulta yhdeksän erillistä osaa hänen edessään. Palaset hän sulloi tyynynpäällisiin, mutta päättikin sitten levitellä ne pitkin läheistä peltoa. Beckyn muut tavarat - lompakon ja pienen laukun - hän heitti roskiin, uskoen ettei kukaan osaisi jäljittää Beckyä niiden perusteella, sillä kukaan ei tuntenut heitä tällä alueella. Myöhemmin Henry katui tekoaan ja kertoi aidosti rakastaneensa Beckyä. Sillä hetkellä hän kuitenkin pesi veret pois päältään ja liftasi takaisin House of Prayerin helluntalaistiloihin. Moorelle hän kertoi Beckyn jättäneen hänet. Yhteisö osoitti sympatiaa surevaa Henryä kohtaan tietämättä, mikä oli todella syynä sille, ettei Becky ollut enää Henryn seurassa. Kaksi viikkoa myöhemmin Henry palasi Beckyn ruumiin jättöpaikalle ja kaivoi jäänteet matalaan hautaan lähelle puita. Beckyn kuolemasta kerkesi kulua kolme viikkoa, kun Henry päätti tappaa jälleen.

Till the flesh drops from your bones

Syyskuun 16. päivä Henry tapasi 82-vuotiaan Kate Richin, entisen vuokranantajansa ja hyväntekijänsä. Hän oli matkustanut Ringgoldiin, missä Rich asui ja koputti ovelle, pyytäen apua Beckyn etsimisessä. Rich suostui pyyntöön ollen iloinen siitä, että pääsi hetkeksi ulos talosta ja etsintäretki alkoi - tosin sillä, että he pysähtyivät ensin ostamaan olutta Henrylle. Sen jälkeen matka jatkui autolla kohti pohjoista, Lucasin valitsemaan suuntaan. Henry oli myös kuskina siitäkin huolimatta, että joi melko paljon samalla ja niinpä hän yllättäen kääntyikin syrjäiselle tielle, joka johti eräänlaisen leirintäalueen ohi. Tien päätyttyä Henry nappasi auton penkkien välissä olevan teurastajanveitsen ja iski sen suoraan Richin vasempaan kylkeen. Rich romahti vasten oikeanpuoleista ovea ja Henry joutui nousemaan ulos autosta päästäkseen paremmin käsiksi Richiin matkustajanpuolen ovesta. Kun hän avasi oven, Rich oli kuitenkin jo kuollut ja tipahti maahan penkiltä. Terä oli lävistänyt Richin sydämen, aiheuttaen myös hänelle, kuten Beckyllekin aiemmin, välittömän kuoleman.


Kate Rich.

Henry raahasi ruumiin hieman syrjempään, riisui sen ja itsensä ja harrasti seksiä Richin ruumiin kanssa aina laukeamiseensa saakka. Tätä seurasi pukeutuminen ja Richin ruumiin ja vaatteiden tunkeminen läheiseen viemäriputkeen niin syvälle kuin hän vain kykeni voidakseen olla varma, ettei kukaan löytäisi ruumista. Henry palasi takaisin House of Prayeriin ja käyttäytyi kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Seuraavana päivänä hän kuitenkin päätti lähteä, uskoen kai joutuvansa pian epäilyksenalaiseksi Richin katoamisen vuoksi. Hän ajoi aina Needlesiin, Kaliforniaan saakka kunnes hänen autonsa hajosi. Rich kuitenkin pyöri edelleen Henryn mielessä ja kuluikin lähes kuukausi, ennen kuin hän päätti palata ruumiin luokse. Juuri kuten Henry oli pelännytkin, häntä pidettiin pääepäiltynä Richin katoamiseen. Kun kävi selville, että pääepäilty oli takaisin kuvioissa, haettiin hänet kuultavaksi ja tekemään valheenpaljastuskoe. Näistä kummastakin Henry kuitenkin selvisi, eikä joutunut edes pidätetyksi paluureissullaan takaisin maisemiin. Hän kävi hakemassa Richin ruumiin jäännökset ja poltti ne House of Prayerin asuntonsa uunissa.

Henry pidätettiin viimein heinäkuun 11. päivä, sillä hänen hallustaan löytyi ase. Tuomittuna rikollisena hänellä ei ollut oikeutta omistaa sellaista ja niinpä poliisit saattoivat hyvillä mielin heittää hänet putkaan. Henry ei ollut tästä mielissään, sillä putkassa ollessaan häneltä kiellettiin tupakka ja kahvi. Muutama päivä sinne joutumisensa jälkeen Henry tunnusti Beckyn ja Richin tapot. Hän suostui myös näyttämään paikat, jossa oli heidät surmannut, sekä ruumiiden piilotuspaikat. Putken läheltä, jonne Henry oli Richin työntänyt, löytyi naisten silmälasit ja alushousut. House of Prayerin asunnon uunista ja pihalta löytyi palasia palaneesta lihasta ja luunpaloja. Lisäksi Henry näytti minne oli heittänyt Richin käsilaukun - paikka oli sama, mistä se oli löytynyt joitain kuukausia aiemmin.

Tämän jälkeen lähdettiin Dentoniin, jossa Henry näytti Beckyn surmapaikan ja ruumiin sijainnin. Kaivauksissa löytyi vaatteita, luita, pääkallo ja mätäneviä jäänteitä. Se, että Henry tuntui olevan varsin taitava tekemään murhia ja hävittämään ruumiita sai tässä vaiheessa useat poliisit uskomaan siihen, että uhreja voisi olla paljon enemmänkin.

Henry tuntui lisäksi olevan halukas puhdistamaan omatuntoaan. Hän kirjoitti Ottisille nelisivuisen kirjeen jossa kertoi Beckyn kuolemasta ja pyysi hänen apuaan muistelemaan poliisille murhia, joita he olivat tehneet yhdessäoloaikanaan. Hän väitti Ottisille, ettei vielä edes ollut maininnut tämän nimeä (vaikka todellisuudessa olikin) ja jättäisi päätöksen sekaantumisesta asiaan Ottisille itselleen. Samaan aikaan Jacksonvillen poliisi oli kuitenkin ollut jo yhteydessä murhista alueella, joilla nämä kaksi olivat tehneet uhreja yhdessä.

Kirje Ottisille lähti matkaan ja saavutti Toolen omassa vankilassaan. Hän oli jo kuullut siellä Henryn tunnustuksista ja tuki niitä omalta osaltaan, lisäten jopa joitakin iljettäviä yksityiskohtia. Toole tarjosi yksityiskohtia jotka vaikuttivat avaavan noin pari tusinaa murhaa yhdessätoista osavaltiossa ja hän myönsi olleensa osallisena Henryn kanssa yli sataan tappoon. He saivat luvan tehdä yhden puhelinsoiton toisilleen (poliisi kuunteli tosin tätä tarkoin), mikä tarkoitti sitä, että he olivat yhteydessä toisiinsa ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Toole yritti saada Henryn tunnustamaan tekonsa ja myöntämään kannibalismin, jota ainakin Toole itse oli harjoittanut syömällä uhrien lihaa. Hänen mukaansa he molemmat olivat syöneet uhrien lihaa ja Toole oli lisäksi halunnut maistaa yhden heidän miespuolisen uhrinsa verta saadakseen tietää, miltä miehen veri maistuu. Ottisin Henrylle sanomaa lausetta lainattiin myös myöhemmin ainakin yhdessä dokumentissa. "Muistatko sen kerran kun sanoin että haluaisin grillikylkeä? Tekikö se minusta kannibaalin?" Henry vastasi tähän: "Olen nähnyt ruumiita silvottavan pahemmin kuin sinä koskaan." Ottis ei reagoinut Henryn egoa pönkittävään lauseeseen, vaan jatkoi puhumalla grillikastikkeesta, jonka avulla se maistuisi ihan oikealle lihalle. Henry kieltäytyi osallistumasta aiheeseen, sillä hän ei pitänyt kastikkeen mausta. Hän kertoi Toolelle, että heidän sisällään oli paholainen joka pakotti heidät tekemään asioita, joita useimmat ihmiset eivät tekisi. "Sinä ja minä olemme muuttuneet samanlaisiksi jonka ihmiset näkevät eläimessä."

Noin puoli tuntia kestäneen puhelun päätteeksi he hyvästelivät toisensa, tuntuen olevan molemmin puolin tyytyväisiä puheluun, joka ilmeisesti oli kuitenkin vain show joka oli päätetty vetää viranomaisille. Myöhemmin parivaljakko kohtasi vielä kasvotusten kun Henry tuotiin kuultavaksi Jacksonvilleen, mutta silloin kumpikaan ei sanonut mitään erityistä. Toole antoi Henrylle anteeksi Beckyn tappamisen, uskoen vain olleen Beckyn aika kuolla.

Henryn kanssa käydyn puhelun perusteella ja todisteiden nojalla Toolelle annettiin kuolemantuomio kun selvisi, että yksi hänen sytyttämistään tulipaloista oli tappanut miehen. Lisäksi toinen kuolemantuomio annettiin vanhan naisen murhasta, mutta molemmat muutettiin elinkautiseksi.

Vuoden 1983 kiitospäivän jälkeen Texas Rangers, joka tutki Henryn tapausta, perusti Henry Lee Lucas Task Forcen, jonka ainoa tehtävä oli keskittyä Henryn rikosten tutkimiseen. Joulukuun 7. päivä he kuulustelivat jälleen Henryä, joka oli tähän mennessä ottanut kunnian 126 murhasta. Tutkijat uskoivat, että ainakin 35 murhaa liittyi vielä jotenkin häneen. He olivat kuitenkin tietoisia siitä, että Henry oli valehdellut muutamista tapauksista ainakin heille ja aina virheen sattuessa vetosi siihen, että oli ollut humalassa ja/tai huumeiden vaikutuksen alaisena, eikä siksi muistanut kaikkia yksityiskohtia. Tutkijat keräsivät tietoa ja ottivat yhteyttä toisiin tahoihin täyttääkseen raot Henryn tarinoissa ja sijaintipaikoissa kulloisenkin murhan aikaan.

Kolmen päivän ajan tammikuussa 1984 yhteensä 107 poliisia kahdeksasta osavaltiosta kokoontui Louisianaan pohtimaan niitä murhia, jotka Henry oli tunnustanut siihen mennessä. Tuolloin selvisi, että 72 tapausta oli heidän tekemiään ja heitä epäiltiin ainakin 71 muusta tapauksesta. Henrylle annettiin lupa olla haastateltavana puhelimitse tai kasvotusten aina siihen asti, kunnes maaliskuussa alkoi erityinen oikeudenkäynti, jossa uhrina oli ns. Oranssisukkainen nainen. Henry auttoi sulkemaan joitakin tapauksia ja johdatti tutkijoita rikospaikoille, Rangersien yrittäessä välttää liian tiedon siirtymistä Henrylle, jotta tämä ei voisi jälleen huijata muualta saamiensa tietojen valossa tehneensä rikoksen, johon hän todellisuudessa ei ollut syyllinen. Joissakin tapauksissa Henry pystyi kertomaan yksityiskohtia, joita ei oltu julkaistu missään. Tälläinen tapaus oli muunmuassa Kennewickissä tapettu nainen, josta hän pystyi kertomaan hämmästyttäviä yksityiskohtia. Lisäksi paikalta oli löytynyt verinen pyyhe joka täsmäsi Henryn kertomaan siitä, että hän pyyhki siihen kätensä leikattuaan veitsellä vahingossa itseään. "Minulla ei ole tunteita ihmisiä itseään, tai rikoksia kohtaan," hän sanoi. "...Poimin heitä liftaamasta, juoksemasta ja leikkimästä. Me etenimme ja meillä oli hauskaa. Ja sitten tajuatkin tappaneesi hänet ja dumpanneesi ruumiin jonnekin."

You won't find a girl in this damn world

Oranssisukkaisen naisen tapaus käsiteltiin oikeudessa maaliskuussa San Angelossa, Teksasissa. Kyseessä oli nainen, joka oli murhattu ja jonka alaston ruumis pysyi Jane Doen asemassa. Poliisit alkoivat kuitenkin puhumaan hänestä pian Oranssisukkaisena, sillä vaikka ruumis oli muuten alaston, oli hänellä löydettäessä kirkkaanoranssit sukat jalassa. Henry kertoi nauhalla kuinka oli ottanut liftaamassa olleen naisen kyytiinsä, harrastanut seksiä hänen kanssaan, tappanut naisen, harrastanut seksiä jälleen ja heittänyt sitten ruumiin menemään siltarumpuun. Videonauhalta nähtiin kuinka Henry ohjasi poliisit ruumiin löytöpaikalle. Puolustus kuitenkin väitti kivenkovaan, että Henry kärsi muistiongelmista kaikista kriittisimmissä kohdissa kertomuksessaan ja että sheriffi oli auttanut häntä "muistamaan" asioita. Näin ollen Henry oli lähinnä "lukenut" sheriffiltä asioita, joita hänen oli toivottu sanovan. Puolustus käytti myös paljon työtä osoittaakseen, että murhapäivänä, lokakuun 31. päivä ja marraskuun 1. päivä Henry oli ollut Floridassa, josta oli lähes 2000 kilometrin matka ruumiin löytöpaikalle. He vetosivatkin siihen, että Henry oli mielenterveydeltään epävakaa. Psykologi Tom Kubiszyn kertoi Henryn älykkyysosamäärän olevan vain 84. Lisäksi hänen mielestään Henry kärsi uskomuksesta, ettei hän voinut itse hillitä tekojaan. Saman psykiatrin mielestä Henryllä oli skitsofreniä. Henryn kuullessa nämä oikeudessa hän itki, ja pyysi pienen tauon joka hänelle suotiinkin.

Syyttäjä kuitenkin iski tauon jälkeen takaisin ja ilmoitti, että Henryn pomo on voinut väärentää tiedot Henryn paikalla olemisesta, vaikka tämä ei olisikaan ollut siellä. Henry oli nostanut shekin 1.11., jonka perusteella puolustus väittikin, että tuntuisi mahdottomalta ajatella Henryn ajaneen yötä myöten lähes 2000km vain saadakseen tappaa tuntemattoman ihmisen. Syyttäjä oli myös saanut puolelleen psykiatrin, jonka mukaan Henry ei ollut mielisairas. Henry puolestaan kertoi tappaneensa ainakin 360 ihmistä, kaikilla muilla tavoin paitsi myrkyllä. Puolustuksen tehtävä oli vaikea Henryn asenteen vuoksi ja lopulta hänet tuomittiinkin kuolemaan. Jälkikäteen Henry vaikutti iloiselta päätöksestä, sillä se teki hänestä jälleen astetta tärkeämmän. Kaikki kuitenkaan eivät olleet tuomiosta samaa mieltä, lähinnä siksi, että Henry tuntui tietävän tärkeimmät asiat vain niistä rikoksista, joissa tutkijat olivat virkistäneet hänen muistiaan...

A little bird lit down on Henry Lee

Max Call, yksi Texas Rangerin riveissä työskennellyt, otti Lucasin asian omakseen ja kirjoitti lopulta kirjan Hand of Death, joka kertoo samannimisestä kultista ja Lucasista, jonka hän uskoi kuuluneen porukkaan. "Henry palvoi Saatanaa.," Call kirjoittaa. "ja uskoi hänen valheisiinsa sillä hän löysi oikeutusta teoilleen uskoessaan toimivansa Saatanan hyväksi." Callin mukaan Lucas ja Toole olivat liittyneet kulttiin Floridan Evergladesissa ja kirjoittikin kirjan osaksi siksi, että saisi varoitettua muita kyseisestä ryhmästä. Callin ongelma oli vain se, että hän aidosti tuntui uskovan siihen, että Henry oli tappanut 360 ihmistä ja raiskannut näistä suurimman osan. Hänen mielestään kultin jäsenet tekivät rikoksia ja uhrasivat naisia. Henry itse kertoo, että hänet koulutettiin kultin puolelta tappokoneeksi ja kertoi yksityiskohtia siitä, kuinka uhraukset tapahtuivat. Todennäköisintä kuitenkin on, että Henry leikitteli Callilla ja tämän uskomuksilla, tehden pilkkaa tästä itsestään hänen tajuamattaan. Kirja on täynnä uskonnollista ideologiaa ja kertoo muunmuassa siitä, kuinka Becky löysi Raamatun avulla keinon selvitä. Kaikki mitä Henry sanoi, oli Callille totuutta. Henry meni jopa niin pitkälle, että kutsui partneriaan Toolea "hyvännäköiseksi nuoreksi mieheksi", kun mielikuva Toolen ulkonäöstä lienee useimmilla pitkälti päinvastainen. Tämänkin Call kuitenkin uskoi. Callin kirjassa on myös osuus joka kertoo Henryn lapsuudesta, mutta on vaikea sanoa mitkä osat siitä ovat totta ja mitkä eivät. Henry oli edelleen vihainen äidilleen ja takuulla väritti kaikkea hänestä sanomaansa niin paljon kuin kykeni, saadakseen äitinsä näyttämään mahdollisimman pahalta. Kaikkea Callin kirjoittamaa onkin syytä tarkastella skeptisesti, sillä hän loi kirjan tarinamuotoon dialogeineen kaikkineen.

Henryn tunnustamien kuolemien määrä oli kohonnut tässä vaiheessa jo 600 uhrin paikkeille. Hän oli lisännyt soppaan lisäksi Saatana-efektin, minkä vuoksi useimmat täysin ulkopuolisetkin ihmiset alkoivat epäilemään häntä vain sarjatunnustajaksi. Tilannetta ei parantanut yhtään se, että Hugh Aynesworth, joka kirjoitti kirjan yhdessä Stephen Michaudin kanssa Ted Bundysta, alkoi tutkimaan Lucasin tarinaa. Hän sai selville, että Henry oli istunut vankilassa tai ollut poissa osavaltiosta joidenkin tunnustamiensa murhien aikaan. Lisäksi joidenkin tapauksien kohdalla tuntui mahdottomalta, että Henry olisi siirtynyt paikasta toiseen suhteettoman nopeasti voidakseen suorittaa tietyt murhat. Aikaa ei ollut yksinkertaisesti tarpeeksi, jotta se olisi ollut mahdollista. Huhtikuussa 1984 hän esittikin tärkeän kysymyksen: oliko kaikki sittenkin huijausta? Hän epäili myös, että poliisi oli syöttänyt Lucasille tietoa tapauksista saadakseen suljettua joitakin avoimia tapauksia. Aynesworth oli henkilökohtaisesti haastatellut Henryä ja kuullut, kuinka tämä oli kertonut etteivät kaikki tapaukset olleet hänen käsialaansa. Lisäksi ainakin yksi perhe tuki väitettä. Heidän tyttärensä oli murhattu, mutta todisteiden valossa he eivät uskoneet Lucasia murhaajaksi. Joidenkin lähteiden mukaan Henry olisi lopulta myöntänyt, että olisi ollut kykenevä tappamaan vain kolme ihmistä koko elinikänsä aikana; äitinsä, Beckyn ja Kate Richin.

Samaan aikaan Henry kertoi oikeusavustajalle valehdelleensa Aynesworthille ja olevansa sarjamurhaaja. Henry väitti löytäneensä uskon ja sen vuoksi hänen olisi pakko kertoa totuus. Tilanteen kanssa mentiin edestakaisin, sillä tuohon mennessä 189 tapausta oli saatu Lucasin kontolle. Kunnes jälleen 23. päivä huhtikuuta Henry ilmoittikin, että ainoa tappamansa ihminen oli hänen oma äitinsä, joka sekin oli ollut onnettomuus. Hän väitti voineensa tunnustaa siksi niin monia murhia ja kertoa yksityiskohtia, että poliisit olivat huolimattomuuttaan tai tahallaan antaneet tapauksista tietoa, jota Henry oli sitten käyttänyt hyväkseen. Syynä tähän yllättävään vain yhteen tappoon syyllistynyt -tunnustukseen oli Jumala, jonka Henry jälleen kertoi löytäneensä. Sama syy, jota hän oli käyttänyt aiemmin tunnustaessaan satoja tappoja...

Median suhtautuminen Lucasiin muuttui myös. Aiemmin "maailman pahamaineisin sarjamurhaaja" muuttuikin "maailman pahamaineisimmaksi valehtelijaksi". Ei ollut enää mitään väliä mitä Henry sanoi, kukaan ei uskonut siihen. Aiemmin paikalle kiiruhtaneet muiden osavaltioiden tutkijat pettyivät ja ilmassa leijui ääneen lausumaton totuus; Henryllä ei ollut mitään tekemistä suurimman osan murhatuista kanssa, hän vain oli saanut liikaa tietoa tapauksista etukäteen ja pystyi siksi tekemään johtopäätöksiä ja päättelemään tapahtumien kulkua voiden kertoa toinen toistaan uskomattomampia ja häijympiä tarinoita tapahtuneesta. 29. päivä huhtikuuta häntä haastateltiin jälleen ja uhriluku palautui 360 murhattuun - ainakin Henryn mielestä. Tämän jälkeen hän totesi kaiken olevan valetta ja että Hands of Death-kultti rankaisisi häntä.



Valheelliset tunnustukset, joita Henry ajoi edestakaisin omalla kohdallaan, ovat tuttuja poliisille kaikkialla maailmassa. Useimmiten näihin liittyy paljon julkisuutta saanut tapaus, jonka tunnustamalla ihmiset toivovat tulevansa kuuluisaksi. Joskus kyseessä voi olla myös syyllisyys, jonka seurauksena tunnustaja toivoo tulevansa rangaistuksi ihan mistä vain - vaikka rikoksesta, jota hän ei ole edes tehnyt. Tunnustuksia voidaan saada myös mikäli kuultava on väsynyt, peloissaan, uupunut, naiivi tai henkisesti vajaa. Jotkut tunnustavat taas siksi, että pelkäävät kuulustelujen uuvuttavan heitä ja haluavat päästä nopeasti asiasta eroon. Ja sitten on taas tapauksia, joissa henkilö todella uskoo tehneensä jonkin rikoksen, vaikka mitään ei olisi tapahtunutkaan. Viimeisimpään johtaa usein se, että kuulustelija vaikuttaa kuulustelujen aikana kuultavan psyykeeseen, saaden sen horjumaan. Vihjailulla ja suoranaisella aivopesulla kuultava saadaan uskomaan, että hän on todella tehnyt rikoksen, vaikka ei olisi ollut lähelläkään tapahtumapaikkaa eläissään. Tälläiset tunnustajat ovat usein nuoria, vähäisellä älykkyysosamäärällä varustettuja, mielenterveysongelmaisia, hämmentyneitä, luottavaisia luonteeltaan, huonolla itsetunnolla varustettuja, ahdistuneita ja huonomuistisia.

Lucas edusti kuitenkin eniten ryhmää, joka haki huomiota itselleen. Hänen jälkeensä jättämät ruumiit sinällään eivät olleet kuuluisuutta saaneita tapauksia, mutta tunnustamalla ne silti, Henry sai lisää tunnettavuutta itselleen. Joskus Lucas meni kuitenkin liian pitkälle, sillä hän tunnusti myös mm. Little Rockissa, Arkansasissa tapahtuneen murhan, joka oli onnistuttu jo selvittämään. Hän myös tunnusti itsemurhan tehneen poliisin tapauksessa ja jopa tapauksen, jonka kuvitteellisen rikospaikan poliisit itse olivat luoneet.

Kesäkuussa 1984 Henry siirrettiin toiseen vankilaan Huntsvilleen. Hän oli vihainen ja pettynyt, väittäen, että hänen oikeuksiaan Oranssisukkaisen naisen tapauksessa oli loukattu (johtuen lähinnä epäilystä sen suhteen, ettei hän voisi oikeasti olla syyllinen.)

Just for a kiss or two

Vuonna 1991 Ottis Toole tuomittiin neljään muuhun elinkautiseen kolmen naisen ja yhden miehen murhasta, jotka olivat tapahtuneet Floridassa vuosien 1980 ja 1981 välillä. Lucas sai syytteet myös, mutta häntä ei tuotu Floridaan tuomittavaksi. Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1996 Toole kuoli vankilassa maksakirroosiin. Henryn elämä suhteiden maailmassa kuitenkin jatkui. Vaikka hän ei todellakaan kuulunut vankilan komistuksiin, hän oli pahamaineinen ja vetosi tiettyihin naisiin. Yksi näistä naisista, Phyllis Wilcox jopa teki suunnitelman, jonka avulla Henryn saisi ulos vankilasta esittämällä hänen aiemmin kuolleeksi oletettua tyttöystäväänsä. Suunnitelma eteni siihen pisteeseen, että vuonna 1992 Wilcox esiintyi Beckynä, joka oli kasvanut aikuiseksi. Todellisuudessa hän oli 15 vuotta Beckyä vanhempi kuin mitä tämä olisi ollut silloin, mikäli Henry ei olisi tappanut häntä. Hän kertoi olevansa yhä elossa ja että Henry pitäisi vapauttaa. Oikeassa elämässä Wilcox oli äiti ja jopa isoäiti, vaikka oli vasta 40-vuotias. Hän asui Cape Girardeaussa, Missourissa. Hän oli lukenut kirjan Lucasista ja päättänyt ottaa häneen yhteyttä. Vaikka ensimmäisellä kerralla vankilassa käydessään hän olikin hermostunut eikä pitänyt siitä, että vartijat vahtivat käsiraudoissa olevaa Lucasia, hän kertoi heillä olleen kuitenkin todella hauskaa ja vierailut Lucasin luokse lisääntyivät. Yksi aiheista, joista he puhuivat, oli Becky Powell. Lucas oli kertonut kahta eri tarinaa Beckystä aiemmin - sitä, missä Becky oli noussut auton kyytiin ja häipynyt, jättäen hänet, sekä sitä, jossa hän tappoi Beckyn. Nyt kuvioihin tuli kolmaskin tarina, jonka mukaan Becky oli elossa ja voi hyvin. Tämä tarina kerrottiin Wilcoxille, joka uskoi sen ja sai siitä innoitteen esiintyä Beckynä. Henry myös kielsi tappaneensa Kate Richin ja Oranssisukkaisen naisen. Hänen mielestään uuni jossa hänen väitettiin polttaneen Richin oli aivan liian pieni, jotta siinä olisi voinut polttaa niin lihavan naisen kuin Rich. Lisäksi uuni ei olisi Henryn sanojen mukaan voinut lämmetä niin kuumaksi, että olisi polttanut luut tuhkaksi. Luut, joita viranomaiset löysivät, olivat Henryn mukaan kanojen luita eikä mitään muuta. Oranssisukkaisen naisen kohdalla taas mustelmat, joita naisen kaulalta olivat löytyneet, eivät sopineet mustelmiksi, jotka Henryn olisi voinut jättää. Äitinsä hän sentään myönsi tappaneensa.

Wilcox uskoi kaiken ja tunnusti rakastuneensa pian Lucasiin, ajatellen tuota kaiket päivät ja yöt siitäkin huolimatta, että hän oli naimisissa. Henry hyväksyi Wilcoxin tunteet ja sanoi rakastavansa tätä myös. Ei mennyt kauaa kunnes Wilcox alkoi pelkäämään, että Henry teloitettaisiin, joten hänen oli mielestään pakko kehittää suunnitelma rakkautensa pelastamiseksi. Wilcox pukeutui Beckyksi ja Henry tuki häntä. Lucas tuntui unohtaneen tässä vaiheessa täysin, että poliisit olivat kaivaneet ylös Beckyn jäänteet, tunnistaneet hänet ja haudanneet jäänteet. Vähemmän yllättäen suunnitelma ei kuitenkaan toiminut ja he molemmat jäivät siitä kiinni varsin aikaisessa vaiheessa. Wilcox lähetettiin tutkimuksiin joissa selvisi, että hän oli skitsofreeninen ja oli kokenut samanlaisen ihastumisaallon myös John Wayne Gacyyn ja Charles Mansoniin.

Lie there, lie there, little Henry Lee

Tunnustuksien kanssa edestakaisin sekoileminen päätettiin lopettaa vuonna 1996. Lucas tuotiin oikeuteen ja hänelle luettiin syytteet 11 murhasta. Hän sai kuolemantuomion ja päätyi kuolemaantuomittujen osastolle odottamaan viimeistä päiväänsä maan päällä. Kaksi vuotta Henry kerkesi odottaa tuomiotaan, kunnes silloinen kuvernööri George W. Bush päätti muuttaa kuolemantuomion elinkautiseksi. Tämä perustui moniin eri seikkoihin, mutta lähinnä siihen, ettei todisteita ollut yksinkertaisesti kuitenkaan tarpeeksi (siitäkin huolimatta että Lucas oli jo tuomittu). Useat tahot myös vastustivat Lucasin teloittamista ja vetosivat Bushiin sen estämiseksi. Vetoajien joukossa oli myös uhrien omaisia, jotka halusivat mieluummin saada kiinni oikean syyllisen kuin tuomita väärän ihmisen kuolemaan. Lucas oli ainoa kuolemaantuomittu, jonka tuomion Bush muutti virkansa puitteissa. Bushin virkakautena sen sijaan 152 miestä teloitettiin - luku oli suurempi kuin yhdenkään aiemman kuvernöörin aikana. Bush ei tosin tehnyt työtään erittäin huolellisesti, sillä hänen virkakautenaan teloitettiin myös henkisesti jälkeenjäänyt mies huolimatta siitä, että heidän teloittamisensa oli laissa kiellettyä.



Henry oli päätöksestä raivoissaan ja alkoi jälleen uhoamaan tappamiensa uhrien määrällä - luvun noustessa parhaimmillaan jopa yli kolmentuhannen. Bushin langettama tuomio kuitenkin pysyi ja Henry siirrettiin kuolemaantuomittujen osastolta tavalliselle vankipuolelle. Siellä Henry antoi joitakin haastatteluja ennen kuin kuoli luonnollisista syistä vuonna 2001.

Henry Lee Lucasin tapaus jäi loppujen lopuksi avoimeksi siitäkin huolimatta, että hän sai jonkinlaisen tuomion. Kukaan ei tiedä Lucasin tappamien uhrien lopullista määrää, eikä sitä todennäköisesti koskaan saada selvillekään. Ottis Toolenkin kuoltua kukaan ei ole jäljellä selvittämässä paikalla olleena tapahtumia. Lucasin ja Toolen tapaus lienee yksi Yhdysvaltojen tunnetuimpia ja samalla vähiten tunnettuja tapauksia - arviot uhrien määrästä liikkuvat aina varmana pidetystä kolmesta useaan sataan ihmiseen. Loppujen lopuksi tuskin edes Henry itsekään enää tiesi, mihin kaikkiin rikoksiin oli syyllistynyt, kuinka monta ihmistä tappanut ja miten paljon tuskaa aiheutti pelkästään valehtelemalla ja antamalla väärää toivoa omaistensa kohtaloa selvittäville perheille.

Lähde: TruTv
Väliotsikot: Nick Cave & The Bad Seeds - Henry Lee

[jarmo.janis]

Kun huomioidaan tyypin täyttävän kaikki Michael Stonen (Columbinen yliopiston oikeuspsykiatri) edellyttämät ehdot sarjamurhaajaksi tulemiselle ja lisätään siihen vielä kyytipojaksi naisten tekemät perättömät ilmiannot, en yhtään pitäisi ihmeenä vaikka tyypillä olisikin jonkinlainen sarjamurha hostoria. Uhrimärä on sitten kokonaan toinen juttu.

[Kat_Revolver]

Ymmärsinkö nyt oikein, että kumpikin, niin Lucas kuin Toolekin, olisi pakotettu lapsena pukeutumaan tyttöjen vaatteisiin? Liekö ollut yleinenkin nöyryytyskeino tuolloin.. Jokatapauksessa jännä juttu miten päätyivät yhteen kaksi tällaista sekopäätä.
Jostain muistan lukeneeni tuosta Lucasin silmästä, että se olisi voitu todennäköisesti pelastaa jos äiti olisi suvainnut viedä pojan lääkäriin heti tapahtuman jälkeen, eikä vasta 3 päivää myöhemmin kun silmä oli jo pahasti tulehtunut.

[jarmo.janis]

Eri asia tunnustuksissa tietenkin, jos osataan kertoa tarkasti ruumiin sijainti.

Tässä se pääpointti tulikin. Olen kahdesti lukenut tämän ketjun läpi ja mieleeni on jäänyt että, kovinkaan ponnekkaita toimia ei ilmeisesti tehty kertomusten paikkansapitävyden toteamiseksi (välitettiinkö edes etsiä kaikki oletetut uhrit ja tunnistaa heidät).

No okei. DNA menetelmä tuli vasta joskus 198X, mutta jos uhreja oltaisiin tunnistettu ja dna menetelmää käytetty (vaikka sitten osa uhreiksi arvelluista haudasta ylös kaivaen), tiedettäisiin tapauksen faktoista ja fiktiosta enemmän kuin nykyään tiedetään.
En missään nimessä puolusta ja hyssyttele noita paskiaisia, mutta jos edes osa siitä, mitä näiden nuoruudesta kerrotaan on totta, en ihmettele että kuuppa kajahtaa. Ihan samoin kuin James Bulgerin murhassa (josta oma ketjunsa), tässäkin oli se juttu että, yhdessä tehtiin se kaikista sairain osa teoista, molempien tyyppien lähtökohtien ollesa se että "pienempää" pahuuta osttiin tehdä yksinkin.
Lisätääs vielä se, mikä jäi sanomatta.
Tutkimalla oletettujen uhrien jäännöksiä voidaan päästä myös vähän lyhyemmän murhaajauran tehneiden sarjamurhaajien jäljille, ja mahdollisesti lajitella uhrit oikeille syyllisille. Riippuen lukemattomista eri seikoista, on ymmärrykseni mukaan mahdollisuus saada hyödyllistä, ja jopa ehkä tekijän jäljille johtavaa, tietoa ainakin tuoreimmista murhista