Kuolemannaakka kirjoitti:
Jos se kato luuli huppiksen jo lähteneen?
Ja kuuletko hänen reippaana marssivan minnekään? Eikö nyt olisi kannattanut edes tytölle sen verran näytellä, että olisi vähän hiipien ja kyyristellen mennyt, kun kumminkin tiesi, että pian juostaan karkuun kiireen vilkkaa=) Takkahuoneeseen asti hän ei edes ehtinyt.
ei... ei toimi...
OK, siis tässä voi nyt olla kyseessä esim. minun "päähänpinttymä", joita yritän kylläkin välttää. Siksi olisikin ensiarvoisen tärkeää, että joku pro-Anneli puolen ihminen tulisi tässä nauhan kuulleena vastaan. Koska voi hyvin olla, että minullakin voi olla tähän jonkinlainen fiksaatio, miten asian pitäisi mennä.
Eli itselläni on tässä vaiheessa sellainen käsitys, että Anneli ei voi tietää, mitä vastaan on tulossa. Anneli on omien sanojensa mukaan siis tässä vaiheessa kerran päässyt huppua karkuun ja saanut iskun rintaansa veitsestä. Nyt hän on lähdössä takaisin "rinta rottingilla" täysin pelottomana ja se tuntuu minusta todella oudolle. Jos Annelilla olisi tässä vaiheessa jotain kättäpidempää ja sanonut lapselleen myös, että "nyt pois sieltä", niin asia olisi hyvinkin ymmärrettävissä... Mutta tästä kaikesta tähän mennessä saa sen käsityksen, että "Anneli on urhea sankari ja menee kaikesta huolimatta katsomaan miestään". Tämä puolestaan herättää minussa kysymyksiä:
- Jokainen meistä on VAIN ihminen. Perimmäiset vaistot ohjaavat suojelemaan itseään ja jälkeläisiään. Mahdollisesti myös rakasta puolisoaan, mutta aseettomana hyökkääminen sellaista vastustajaa vastaan, jolla on kättä pidempää, ei yksinkertaisesti ole loogista. Ja Annelista on puhuttu kokoajan, kuinka looginen hän on. Onhan sitä toki nähty hullunrohkeita ihmisiä esim. sodassa, jotka kilahtavat ja lähtevät marssimaan kohti eturintamaa... mutta ei.. tässä ei vaikuta kyse olevan siitä. Olisiko Anneli jopa halunnut antaa sankarin maineen nauhalle??
Jos sidotaan langat yhteen puhelun alusta lähtien, niin ensin kuulostaa kuin homma olisi teatteria, eli "kyllä, heti, apua tänne pliis!", "tähtisentie". Ja hätä kuulostaa Bollywood-leffalle - huonolle sellaiselle. Loppua kohden Annelin "teatraalisuus" muuttuu "aidon hädän kuuloiseksi", mutta kokonaisuus sotii kaikkea vastaan... Lapsi on minusta alussa vain "tympääntyneen" oloinen, mutta sitten häneltäkin tulee ääni "väristen" pyyntöä "tulkaa äkkiä". Annelikin on loppua kohden aidomman kuuloinen.
Sanoinkin jossain vaiheessa, että jos äänitteestä kuuntelisi vain loppuosan, niin kaikki menisi aidosta, mutta alkuosassa on sen verran outoa sävyä, että se ei vaan jotenkin tunnu luontevalta. Jostain kumman syystä moni muu nauhan oikeudessakin kuunnelleista on sanonut samaa. Tämä on tullut esiin täällä julkisella puolella, mutta myös privaattimaileissa minulle, että porukka näin sanoo.
En IKINÄ julkaise privaattipostia tai mitään henkilökohtaista, joten kenenkään ei tarvitse tästä olla peloissaan. En ole sanonut, enkä tule sanomaan, kenenkä kanssa minulla on ollut kirjeenvaihtoa. Poikkeus oli kerran kun sain mielestäni uhkaavan viestin ja siitä valitin kakkelsbergiin, mutta mitään muuta en ole enkä tule mistään privaatista sanomaan - ikinä. Se siitä.
Jos joku haluaa minut leimata anti-aueriksi, niin siitä vaan. En edes yritä oikoa vääriä käsityksiä, koska siitä tuskin on mitään hyötyä tällaisessa mielipidejutussa, missä OIKEUSKAAN ei ole yksimielinen. Mutta sanonpa nyt kuitenkin vielä kertaalleen, että minulla ei ole sydämen asia tuomita tai vapauttaa ketään, vaan mielenkiintoni tapausta kohtaan on TÄYSIN puhtaasti itse rikoksessa ja sen ratkaisussa. TOTUUS on se, jonka joskus ainakin haluaisin tietää - ja se tarkoittaa nimenomaan aukotonta totuutta, eikä sellaista, jossa porukka pystyy kumoamaan toistensa näkemyksiä.
Miksi hän niin tekisi? 
