Susilapset

[katjuska.84]

Toivottavasti tämä "Larissakaan" ei tule lapsia saamaan, sillä jotenkin tästä jutusta saa sellaisen käsityksen että hänkin on hyvin tilanteen tiennyt, muttei ole vain viitsinyt puuttua siihen. ARGH.

[kakkosurpo]

Eiköhän Vironkin lastensuojelu lait ole aika lähellä yleiseurooppalaista tasoa. Tuskin saa Larissa tai Olga yhtään lasta itselleen, ja jos Olga vielä lisääntyy niin eiköhän huostaanottajat ole synnytys-sairaalan ovella odottamassa.

[Hannaaaa]

Onko teistä kukaan lukenut koskaan Misha Defonsecan kirjaa Susilapsi (Surviving with wolwes, Misha: A Mémoire of the Holocaust Years)?? Järisttävän hyvä kirja!! Suosittelen

Aluksi kerrottiin tarinan olevan tosi, jota minäkin tietty uskoin, koska tarina oli itsessään jo niin uniikki. Omalla tavallaan kaunis. Kirjailia osaa kertoa aikalailla yksityiskohtaisesti koko pienen elämänsä, ja sitä lumoutuu siihen ihan tosissaan. Mutta, suureksi järkytykseksi huomasin hetki sitten, että kirja olikin suurimaksi osaksi keksittyä! Ei siinä, kirja on silti loistava! Ja myynyt erittäin hyvin! Ja tämä täti kyllä ansaitsee jokaisen pennosen siitä, mutta silti.....karvas maku jäi kilen taakse. Miksi vannottaa ensin, että tarina on tosi ja seuraavaksi ei olekkaan?! Olisi se kirja VARMASTI myynyt, vaikkei se olisi ollutkaan tosi!

Tässä Linkki Wikiin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Misha_Defonseca


Suomi versiota kansikuvasta ei löydy, tai löyty....mutta se oli tiltissä, mutta tuo on aikalailla saman tyylinen.



Ja siinä täti itse.

[Hannaaaa]

Nii joo..ja tässä linkki artikkeliin vielä tosta äskösestä aiheesta.
http://www.jewishliteraryreview.com/201 ... -in-court/

[Valoviikate]

Höh. Mä en millään löydä nyt tuohon Moskovan susipojan juttuun loppuratkaisua.

En tiedä, vastasiko jo tähän, mutta hän karkasi samana päivänä kun hänet löydettiin. Eikä hänestä ole sen koommin kuultu.
Onpahan hän itse onnellisempi näin, jos on vielä elossa.

http://www.mclol.com/funny-articles/mow ... y-animals/
ja myöhemmin listverse.comista

Miksi tämä on artikkelin kirjoittajan mielestä hauskaa, en tiedä... loput linkin takana olevat jutut on jo kerrottu kokonaisuudessaan.

Natasha Mikhailova oli 5-vuotias tyttö, jota pidettiin lukitussa huoneessa useita vuosia, kammottavan likaisissa olosuhteissa isänsä Viktor Lozhkinin, 27, ja isovanhempiensa kanssa Siperian kaupungissa Chitassa. Natasha käyttäytyi aivan kuin eläin ja perhe kohteli häntä yhtenä lemmikkeistä. Hän ei pysty puhumaan, vaan hyppii, haukkuu ja latkii ruokansa, juo kielellään ja kävelee neljällä raajalla.

Lozhkin ja tytön äiti, Yana Mikhailova, 25, joka ei ole pitänyt yhteyttä tyttöön kahteen vuoteen, pidätettiin molemmat heitteilejätöstä epäiltynä.
"He eivät koskaan päästäneet häntä ulos, me ei tiedetty, että hän oli olemassa", yksi naapuri sanoi.
Heillä oli kolme erittäin --ja vihaista [lemmikkikoiraa] joita he veivät kävelylle - mutta emme koskaan nähneet tätä lasta."

Tyttö oli 2-vuotiaan kokoinen, eikä lääkäri tai mikään sairaala ollut rekisteröinyt häntä.
Natasha on nyt läheisen tarkkailun alaisena sosiaalikuntoutuskeskuksessa.

Asiantuntijat ovat järkyttyneet siitä, miten hän hyppää ihmisten päälle ja leikkii koirien leikkiä, vaikkakin he sanovat, ettei hän ole mielisairas.

"Kun menin huoneeseen, hän hyppi ovella ja alkoi haukkua, ei ainoastaan naukua tai jotain, vaan haukkua", sanoi Nina Yemelchugova, keskuksen päällikkö.
"Hän syö hyvin, hänellä on hyvä ruokahalu, mutta hän ei osaa käyttytyä pöydässä, hän viskoo haarukan pois ja latkii ruoan lautaselta."
Natasha välttelee muiden lasten seuraa ja hermostuuu kuullessaan odottamattomia ääniä.

Poliisipäällikkö Larisa Popova sanoi virkailijoiden tulleet asuntoon maanantaina saatuaan naapureilta johtolangan.
"Meidän täytyi taistella saadaksemme tyttö pois sieltä", hän sanoi.
Hänen isänsä ei ollut siellä, mutta koirat yrittivät suojata häntä.
"Lapsi eli täydellisen törkyisissä olosuhteissa, asunto haisee kamalalta. Siellä oli paljon eläimiä, koiria ja kissoja ja tyttö eli heidän kanssaan.
"Kun menimme asuntoon, haju melkein tyrmäsi meidät."
Natashalla oli repeytyneet ja likaiset vaatteet yllään.

Yekaterina Novikova, joka asuu lähellä, sanoi: "Nämä naapurit olivat juroja, tulivat ulos vain myöhäiseen aikaan tai aikaisin aamulla, jotta välttyisivät muiden paikallisten tapaamiselta ja he eivät koskaan avanneet ovea."

Äiti, joka asui toisessa osoitteessa kolmen muun lapsen kanssa, pidätettiin mentyään poliisille kun TV:stä oli tullut paikallisreportaasi, että tyttö on otettu huostaan.

Hän väitti, että Natashan isä oli "kidnapnnut" tämän useita vuosia sitten, mutta ei näytä tehneen mitään saadakseen tytön takaisin.

Asiantuntijat toivovat Natashan toipuvan intensiivisellä kuntoutuksella.
Natasha riemastui kun taideopettaja piirsi kuvan kukasta.

Venäjän mediaraportit kertovat vanhempien voivan saada noin kolmen vuoden vankeustuomiot.


Andien Vuohi-poika löytyi Perusta, Andeilta, 1990, ja sanotaan, että vuohet kasvattivat häntä 8 vuotta. Hänen sanotaan selvinneen juomalla heidän maitoaan ja syömällä juuria ja marjoja.

Noin 5-vuotias poika eli apinoiden kanssa yli vuoden ajan Kwazulu-Natalin provinssissa Etelä-Afrikassa. Hänet löydettiin, kun kävi ihmisasutusten luona apinajoukkonsa kanssa aikoen varastaa ruokaa. Kun hänet lopulta otettiin kiinni, hänet vietiin Ethel Mthiyanen vammaisten kouluun ja nimettiin Saturday Mthiyaneksi - Saturdayksi, koska sinä päivänä hänet löydettiin, eli lauantaina, Mthiyaneksi koulun rehtorin ja löytäjän mukaan.
"Hän oli todella väkivaltainen ensimmäisinä päivinään täällä. Hänellä oli tapana rikkoa juttuja keittiössä, kulkea sisään ja ulos ikkunoista. Hän ei leikkinyt muiden lasten kanssa ja sen sijaan hakkasi heitä. Hän piti raa'asta punaisesta lihasta."
Kun Johannesburg Mail ja Guardian kävivät koululla kymmenen vuotta myöhemmin, Saturday eiyhäkään osannut puhua. Hänet oli opetettu kävelemään, mutta hän kieltäytyi syömästä keitettyä ruokaa, suosien ennemmin raakoja vihanneksia: banaanit pysyivät hänen lempiruokanaan.


EC Stuart Baker kertoo leopardipojasta teoksessa Journal of the Bombay Natural History Society (heinäkuu 1920). Leopardit veivät pojan vanhemmiltaan Pohjoisessa Cachar Hillsissa lähellä Assamia noin vuonna 1912, ja kolme vuotta myöhemmin hänet saatiin takaisin ja tunnistettiin.
"Silloin lapsi juoksi neljällä raajalla melkein niin nopeasti kuin aikuinen mies voisi juosta, väistellen puskissa ja ohi puskien ja muiden esteiden kanssa hän oli paljon viisaampi ja nopeampi. Hänen polvensa olvat pahoin turtuneet ja hänet varpaansa pysyivät melkein pystysuorassa oikealle jalkapöydästä. Hänen kämmenensä ja varpaansa ja peukalonsa olivat myös erittäin kovan, luutuneen ihon peittämät. Kun hänet ensin otettiin kiinni, hän puri ja tappeli kaikkien kanssa ja jokainen kanalintupoloinen kylässä, joka tuli hänen ulottuvilleen, revittiin palasiksi ja syötiin tavattomalla raakuudella."


Noin 10-vuotias poika löydettiin gasellilauman keskeltä Syyran aavikolta 1960, ja hänet saatiin kiinni vain Irakin armeijan jeepin avulla, sillä hän juoksi 50 mailia tunnissa. Poika liikkui neljällä raajalla, mutta osasi seisoa pystyssä, mikä viittasi siihen, että hän oli ollut hylättynä tai kadoksissa noin seitsemän tai kahdeksan kuukautta. Hän söi aavikon juuria hampaillaan, käyttäen sieraimiaan samalla tavalla kuin gasellit. Hän osoittautui kasvissyöjäksi - hän saattoi vain joskus mussuttaa matoja tai liskoja, jos kasveja ei ollut saatavilla. Hänen hammasrivistönsä oli tasainen kuin kasvissyöjäeläimillä. 1966 häntä yritettiin napata kiinni verkkoon helikopterista; turhaan. Kun Syyrian gasellipoika pääsi uutisiin, kaksi valokuvaa julkaistiin ja niissä alastomalla pojalla on selvästi rusketusraidat käsissään ja jaloissaan. Luultavasti valheellisten valokuvien takia huhutaan, että Gaselli-poika oli satu, jonka pitkästyneet toimittajat keksivät saadakseen jotain jännittävää aavikon keskelle.
Toisin kuin villilapset yleensä, tätä poikaa ei koskaan erotettu gasellien seurasta.

1937 George Maranz kuvaili vierailuaan turkkilaisessa hullussa turvapaikassa Bursassa, Turkissa, jossa hä tapasi tytön, jonka väitetään eläneen karhujen keskellä useita vuosia. Metsästäjät vuoristoisessa metsässä lähellä Adanaa olivat ampuneet naaraskarhun ja sitten vahva pieni "metsän henki" hyökkäsi heidän kimppuunsa. Tämä otus oli ihmislapsi, huolimatta siitä, että hänen äänensä, tapansa ja fysiikkansa oli läpikotaisin karhumainen. Hän kieltäytyi kaikesta keitetystä ruoasta ja nukkui patjalla pimeässä komerossa huoneessaan. Tutkijat osoittivat 2-vuotiaan lapsen kadonneen läheisestä kylästä 14 vuotta aikaisemmin ja on oletettu, että karhu adoptoi hänet.


Toukokuussa 1972, noin 4-vuotias poika löydettiin metsästä Musafirkhanasta, Intiasta, noin 20 mailin päästä Sultanpurista. Poika oli leikkimässä sudenpentujen kanssa. Hänellä oli hyvin tumma iho, pitkäksi kasvaneet kynnet ja takkuiset hiukset ja känsiä kämmenissään, kyynärpäissään ja polvissaan. Hänellä oli paljon Amalalta ja Kamalalta tuttuja piirteitä: terävät hampaat, verenhimo, geofagia eli maan syöminen, rakkaus pimeyteen ja ystävystyminen koirien ja sakaalien kanssa. Hänet nimettiin Shamdeoksi ja otettiin Narayanpurin kylään. Vaikka hänet vieroitettiin raa'asta lihasta, hän ei koskaan puhunut, mutta oppi jotain merkkikieltä. 1987 hänet otettiin Äiti Teresan Kotiin Rahattomille ja Kuoleville Lucknowssa, jossa hänet nimettiin uudestaan Pascaliksi ja Bruce Chatwin (matkakirjailija, toimittaja ja kuvataiteen asiantuntija) kävi katsomassa häntä vuonna 1978. Hän kuoli helmikuussa -85.


Yhtenä päivänä 1991 ugandalainen kyläläinen lähti tavallista pidemmäs hakiessaan polttopuita ja näki pienen pojan apinalauman kanssa. Nainen kutsui apua ja poika ajettiin ylös puuhun. Hänet tuotiin takaisin Millyn kylään. Hänen polvensa olivat melkein valkoiset, koska hän oli kävellyt niiillä. Hänen kyntensä olivat hyvin pitkät ja kippuraiset ja hän ei ollut sisäsiisti. Kyläläinen tunnisti pojan John Sesebunyaksi, joka oli nähty viimeksi 2- tai 3-vuotiaana, kun hänen isänsä oli murhannut äidin ja kadonnut. Seuraavat kolme vuotta tai jotain selliasta, hän oli elänyt villinä. Hän muistaa epämääräisesti apinoiden tulleen hänen luokseen, muutamien päivien jälkeen, tarjonneen hänelle juuria ja pähkinöitä, makeita perunoita ja maniokkia. Viisi apinaa, kaksi heistä nuoria, arkailivat ensin, mutta ystävystyivät noin parissa viikossa ja opettivat hänelle, poika kertoi, kuinka matkata heidän kanssaan, etsiä ruokaa ja kiiepillä puissa. Hän on nyt noin 21-vuotias ja lokakuussa 1999, hän matkasi Britanniaan osaksi Afrikan lasten 20-henkistä kuoroa.


Champagnesta löytyi villi lapsi, joka oli todennäköisesti oppinut puhumaan ennen kuin hänet hylättiin, sillä hän osasi puhua ymmärettävästi. Hänen ruokavalionsa koostui lähinnä linnuista, sammakoista ja kalasta, lehdistä, oksista ja juurista. Kun hänelle annettiin pupu, siinä samassa hän nylki ja herkutteli sen.
"Hänen sormensa ensisijaisesti peukaloiden kohdilta olivat epätavallisen suuria", silloinen todistaja, kuuluisa tiedemies Charles Marie de la Condamine sanoi. Villin tytön on sanottu käyttäneen peukaloita kaivaakseen juuria ja keinuakseen puussa kuin apina. Hän oli todella nopea juoksija ja hänellä oli ilmiömäisen tarkka näkö. Kun Puolan kuningatar, ranskalaisen kuningattaren äiti, kulki läpi Champagneen vuonna 1737 ottaakseen Lothringenin herttuakunnan hallintaansa, hän kuuli tytöstä ja otti tämän metsästysretkelle, jossa tämä oli taitava ja tappoi jäniksiä.

[Nooruska]

5-vuotiaalla rankka lapsuus - kasvatettiin lehmien aitauksessa
Julkaistu: 26.7.2012 21:51

Venäjän sosisaaliviranomaiset ovat ottaneet huostaansa pienen tytön, jonka kohtaloa ei soisi kenellekään.
Uutistoimisto Ria Novostin mukaan tyttöä kasvatettiin maatilalla rankalla tavalla. Suurimman osan ajasta tyttöä pidettiin lehmien aitauksessa ja leluiksi hänelle annettiin tupakantumppeja. Lapsi lukittiin myös usein komeroon.

Raportin mukaan isäpuoli oli myös pahoinpidellyt jatkuvasti tyttöä.

Tyttö ei osaa puhua eikä käyttää esimerkiksi mitään ruokailuvälineitä. Puhumisen sijaan tyttö ääntelehtii murisemalla.

Tyttö on nyt päässyt hoitoon, mutta ei ole kuitenkaan mitään taetta, että hän parantuu vuosia jatkuneesta laiminlyönnistä.

Tapaus sattui Permin alueella.

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... 12453.html

[Michelangela]

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... pos=ok-nln


Ilta-Sanomat, julkaistu: 21.10.2012 15:37

Brittinaisen karu lapsuus: viisi vuotta viidakossa apinoiden kanssa

ELÄMÄKERTA. Tyttö oppi nappaamaan lintuja ja jäniksiä paljain käsin. On edelleen selvittämättä, miten pikkutyttö päätyi viidakkoon.
Marina Chapmanin elämäkerrasta odotetaan Britanniassa myyntimenestystä. Asiasta kertoi ensimmäisenä brittilehti The Sunday Times painetussa lehdessään. Tapauksesta ovat sittemmin uutisoineet muun muassa The Telegraph.

Kolumbiassa syntyneen brittinaisen lapsuus on raadollinen. Todennäköisesti Chapman päätyi lapsena viidakkoon epäonnisen kidnappauksen seurauksena. Hän muistaa hämärästi, että hänen suunsa peitettiin sieppauksessa. Elämästä ennen kidnappausta nainen muistaa myös mustan nuken, jolla hänellä oli tapana leikkiä.

Metsästäjät löysivät tytön viidakosta sattumalta. Tapaus ei kuitenkaan päättynyt onnellisesti, sillä he myivät tytön prostituoiduksi Cucutan kaupungissa sijaitsevaan bordelliin. Sieltä karattuaan tyttö vietti aikaa kaduilla.

Teini-iässä hän kuitenkin pääsi töihin kolumbialaiseen perheeseen sisäköksi ja otti nimekseen Marina Luz.

Hieman yli 20-vuotiaana hän matkusti naapuriperheen kanssa Britanniaan. Perheen oli tarkoitus olla maassa puoli vuotta, mutta sisäkölle matkasta tulikin pidempi. Marina Luz tapasi 29-vuotiaan brittiläisen John Chapmanin, jonka kanssa päätyi naimisiin vuonna 1977.

Marina Chapman arvelee, että on syntynyt 1950-luvun alkupuolella. Hänen oma arvionsa on, että hän päätyi viidakkoon noin viisivuotiaana.

Naisen lapset antoivat haastattelun The Sunday Timesille. Kirja The Girl With No Name ilmestyy Britanniassa huhtikuussa. Sen oikeudet on myyty jo seitsemään maahan.

IS "

Englannin kielinen artikkeli The Australian-lehdessä, sisältää lisää tietoa:
http://www.theaustralian.com.au/news/wo ... 6500105854

Marina Chapman:

[Nblw]

Oksana Malajasta videopätkää.
http://www.youtube.com/watch?v=UkX47t2QaRs

[unihalvaus]

Tuli tässä mieleen, että silloin kun Bulgaria liittyi EU:n niin vähän sen jälkeen löydettiin Mogilinon hoitokodista eri-ikäisiä lapsia ja nuoria. Bulgarian hylätyt lapset.
En tiedä voiko tätä tähän aiheeseen verrata, mutta laitokseen hylättiin kehitysvammaisia lapsia ja nuoria. Siitä oli silminnäkijässäkin.

Äänet mitä videolla oli, olivat niinkuin lehmien tai lampaiden mölinää.
Hoitajat olivat osa lihaviakin ja kaikki hymyilivät teennäisesti (lukuunottamatta yksi) ja johtaja piti itseään erittäin hyvänä. Vaikka suurimmalla osasta asukkaista luut törrötti. Heillä ei ollut mitään virikkeitä tai mitään muutakaan.
En nyt ala tarkemmin tätä selittämään, mutta yksi mikä pisti silmään oli, että tytöt ja pojat lukittiin huoneisiin, ihan sekalaisesti ja käsittääkseni he saivat öisin pariutua ilman että kukaan oli vahtimassa tai puuttumassa asioihin.

Muistaako kukaan muu tästä mitään? Mogilino on tätä nykyä suljettu, mutta Bulgariassa on ko.laitoksia vielä jäljellä ja varmasti muissakin kehitysmaissa jotain vastaavia on.

[YAERJHAE]

On olemassa ranskalainen, tositapahtumiin perustuva elokuva "Kesytön", jonka muistan nähneeni joskus 70-luvun lopulla tai kasarilla.

[YAERJHAE]

On olemassa tuosta Victorista kertova ranskalainen, tositapahtumiin perustuva elokuva "Kesytön", jonka muistan nähneeni joskus 70-luvun lopulla tai kasarilla.