Kackelsbergiä Ulvilan tapaus-ketjussa (Ketju 2)

[turumurre]

..
Tulipa tenkka tenkka poo kun en silloin vielä keväällä 2011 ollut niin vihkiytynyt asiaan. Kaivampa ketjuista aineistoa ja käännän vähän ajatusmaailmaani.

Nooh. Kadonneista JL:n kengistä tarinaa löytyy jo Käräjien ajoilta, seuraavassa:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... start=3120
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 79613.html
Valkamalle kelpaa vaikka luistimet, kunhan ne vaan ei olisi kadoksissa...

[Tara]

Voe, ei. Nimesi tekijän etukäteen tuo turre.. Ei siin mittää, ja mulla on toisella koiralla juoksu meneillään, joten pitäs olla silmät jossain ihan muualla kuin ruudun äärellä.

Turre, mikset tee sitä itse? Vaan yhteistä omaisuuttahan tällainen on, 'kansanperinne'. Kenen tekemää? copyrigh kell? Suusta suuhun ne runoelmat on kulkeneet, ajan mittaan kuka tahansa lisännyt ja muutellut, hionut hiomasta päästyä. Eläköön riimit.

[Kuolemannaakka]

Syylliset on silmät (Valkaman laulu)

KKO kun taakse jäi,
mietin hiljaa mielessäin,
mitä sitten kertoisin,
lehdistölle vastaisin.

Kertoisinko nauhurin?
Kolahtiko pakastin?
Hukkaan meni kengätkin…
kunnes kaiken tajusin:

Kertosäe:

Syyllinen on Annu,
syylliset on silmänsä sen!
Lavastus on nauha,
lavastusta DNA:kin.
Saatanaa se palvoi,
motiivi tuo on mahtavin…
Keksin vaikka mitä,
kunhan saan tyypin nalkkihin!

Teimme tuhat rekoa,
vaillinaista, sekoa…
Tyttöäkin kiusattiin,
suihkujutut kuunneltiin.

Eihän riitä aikakaan,
murhaa toimeenpanemaan.
Varmaan lailla noitien
Annu lentää, tiedän sen!

Kertosäe

Kadotin jo fiilistä,
kunnes pedofiilistä
poika kävi puhumaan,
aloin häntä kehumaan.

Annu äänet editoi,
murhayössä levitoi.
Kamat taikoi helkkariin,
jumaliste, uskon niin!

kertosäe

[kuolema]

Mistä te tunnistatte Lahden äänen?

Jukalla on itseasiassa aika "persoonallinen" ääni, ainakin tuolla tallenteella.

[kuolema]

Siis nämä riimittelyt ovat toki olleet hilpeitä kaikki, mutta tuo kuolemannaakan "vanhoja poikia viiksekkäitä" - tulkinta oli kyllä sellainen, että täällä vaihteeksi ääneen naureskelin!

[annijatta]

Sen arvasin, että ei löydy pro-anneliporukasta laulunlaatijaa.

Nooh, älä luule ja arvuuttele.. Eiköhän täältä kynäilijöitä ja tarinan kertojia löytyne.
Itse kuiteskin, kun noita Annijatan riimityksiä katson, niin jätän kyl omasta puolestani nämä estraadit taitava(i)mmille.. Arvostan kovin tälläistä huumorimielellä tehtyä taiteellisuutta.
Joten Annijatta:
ja sama myös Kuolemannaakalle.

Mutta lisätääs Annijatallekin vähän haastetta:
Esiintyvät taiteilijat eivät perinteisesti tunnusta mitään väriä, eli tarinaa/esitystä tulee laidasta laitaan...
Käännetääs tämä asetelma ja myös niin, että annan tehtävän (leikkimielinen tilaus) jossa määrittelen kappaleen, aiheen ja kohdehenkilöt. 'Tehtäväsi' on tehdä alla olevasta kappaleesta uusi sanoitus.

Ajallisesti se sijoittuu siihen aikaan kun syyttäjä Jarmo Valkama hävittyään oikeustaistelun Hovissa 2011, 'seisoo kuopan reunalla depiksessä'. Harmittelee Juha Mannerta joka vei(voitti oikeustaistelun) Annelin.
Tarinaan pitää sisältyä kertosäkeen muodossa (vrt alkuperäinen kappale) ne JL:n kadonneet kengät jota asiaa Valkama myös harmittelee, kun niitä ei löytynyt.

Kappaleen nimi olkoon: Anneli ja Juha ja Kadonneet kengät(jonka siis Valkama kuvitteellisesti laulaa)
Alkuperäinen kappale on Hilma ja Onni (alla)
Mielellään sitten kaikki säkeistöt. ...Meen sitten turun toreille lauleskelemaan niitä...

Hilma ja Onni

Rantamalla Likolahden
Hilima Holkin kanssa kahden
yhteisestä rakkauvesta
aina haaveiltiin

Käessä pitelin Hiliman kättä
Aettaan mentiin sitten viivyttelemättä
tekohampaat samaan lasiin
yöksi laitettiin

Kunnes Hiliman vei multa Onni
Laukkanen, kylän ravattisonni
hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en

Poissa lasista on Hiliman hampaat
myöty kanat, siat, lampaat
konelypsyyn kantturat täytyi
minun totuttaa
navettaan minä mänen nytkin
rikki lypsykoneen kytkin
Miksen Hilma koskaan sua
takaisin minä saa

Miksi Hilman vei multa Onni
Laukkanen kylän ravattisonni
hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en

Kynsilakkaa oot sä lyönyt näppiin
aittas oven laitat säppiin
vällyn väliin painut kanssa
Onni Laukkasen

Kumiteräs aitan rappuun nojaan
tuskissain minä kaivan ojaa
Laukkanen ja syksy saa
mutta minä en

Koska Hilman vei multa Onni
Laukkanen kylän ravattisonni
hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kuule nyt en

Jätitko mut Hilma ehkä juuri siksi
etten koskaan tullut vänkäriksi
lietettä kun luukun läpi
mätit lantalaan

Nyt mä kaikkea kadun vasta
Hilma ootteloo jo Onnin lasta
kahen viikon piästä niihen
häitä tanssitaan

Kuokkavieraaks meinaan mennä minä päissään
kostan Hilmalle ja pieraisen häissään
hajanaisten kenkies lotinaa
navetalta kun kuule minä en

Ihan itekseni kuopan katolla
näin sinua muistellen

Kun olen amatööri ja mottoni on että lintukaan ei käskien laula, niin käytin taiteilijan vapauttani ja kirjoittelin tekstin joka luontevimmin sopii Turenmurren suusta soljuvaksi Turun torilla.Ethän sinä Valkaman suulla voi laulaa
Laulu kertoo Annusta ja Mannerin Juhasta sekä talvikengistä. Ajallisesti se sijoittuu tähän päivään ja missä mennään.
Ehkäpä Naakka rajoittaa tekstinsä menneeseen, mutta kuten laulussa sanotaan ei aika mennyt koskaan palaa ja eteenpäin elävän mieli, niin tekstistä tuli nyt tällainen.

Kolme vuotta mennyt kohta
Liekö tämä jo kohtuutonta
Annun kanssa vappauvesta
minä haaveilin

Oikeuessa Vaasan hovin
Annu Mannerin kanssa tovin
puolustuksen taktiikasta
siellä juonittiin

Käestä pittäin Annuva ohjas
Kerto mikä kuvio on pohjas
Kun veriset talavikengän jälijet
Silloin tutkittiin

Kunnes viekas Valakaman Jarmo
Syyttäjä joltei koskaan lopu tarmo,
väitti läskipohjien lätinää
häkenauhalta kuule minä nyt en

Poissa on uhrin talavisaappaat
myöty talo, mistäs nyt ne kaappaat
muutossa Turun puoleen
täyty Annun ne kulijettaa

Talvikengät lähti talosta lätkiin
Vaikka tutkijat laitto ovet säppiin
Annun ne pakkasessa
täyty jalakaan ujuttaa

Miksi Annu väitti että avoinjaloin kuluki
Nauha tuopi kuiten sallaisuuet juluki
Talvikenkien kopinaa
Häkenauhalta kuuntelen

Vielä Mannerta potkasi onni
Annun yhytti suharisonni
rahakasta keikkaa taas pukkelee
Annun puolustuksellen

Koska Annun maineen pilasi suharisonni
Loppuu Mannerilta käräjäonni
läskipohjaisten kenkien taktiikkaa
enää käyttää uuvestaan voi en

Tappoiko Annu Jukan siksi
ettei koskaan tullut vänkäriksi
lapsia kun linssin läpi
nettiin kuvattiin

Nyt Manner kaikkea katuu vasta
kun ei kuunnellu Annun nuorempaa lasta
puolen vuojen piästä taasen
Juttuu käräjöijään

Käräjill Manneri Juha tulee nytkin
rikki kasettinauhurin kytkin
Miksei Annu koskaan lavastusta
voinut tunnustaa

Läskipohjain jäljet unhoon jäivät
Jatkuu vielä Annun lusimisen päivät
Valkama ja syksy saa
minä jo luovuttelen

Ylleisön sekkaan meinaan minä mennä päissään
kostaa Valakamalle ja huutaa hätäpäissään
veristen luistinten suhinaa
häkenauhalta kuule minä en

Ihan itekseni minfon palstoilla
huppumiehestä haaveillen

Piisako säkeistöt

[ulkosuomalainen]

Tuota -- onkos tuosta Turresta tullut nyt savolainen vai olenko mina taysin unohtanut milta turkkulainen kuulostaa?

[annijatta]

Tuota -- onkos tuosta Turresta tullut nyt savolainen vai olenko mina taysin unohtanut milta turkkulainen kuulostaa?

No alakuperänen teksti ol savoks, annijatta ei ossoo turunmurretta joten se joka ossoo voip viäntää ne sanat turkkuseks. Ehkäpä turre itse käy työhön käsiksi.

[jokuvaan]

´Länsjrannikon ilima´ (´Savonmuan hiliman´ nuotilla)

Maija tööttäs just poistuissaan tiältä
ja se kiihdyttelj keskustaan päin

piirin toimistos sitä yht naisenpuolta
minä jututtamaan työkseni jäin

Niin tummat olj rajjaukset silimänurkis sen
ja hymyns olj kaikkee paits luonnollinen

<< Niin kauhee olj nainen
mikä ryökälj pahalainen
niin hempeesti kun toppiansa kiristelj vuan >>

<< Mut voe kun sais koskee
sitä punaista poskee
ja sitä pohjetta, joka sairaalassa niin vilahtelj >>

Nainen palas sit viel asemalle
ja siinä treffithän tehtiin myö niin

jot aussibaarin katoksen alle
huomenillalla suavuttaisiinj

Mutta akka, tuo akka ei tullunnakkaan
minä yksiksein sain jiähä sinne vua kittaamaan

<< Niin kauhee oli nainen
mikä ryökälj pahalainen
niin hempeesti kun toppiansa kiristelj vuain >>

<< Mut voe kun sais tuntee
nuo milijoonat tunteet
jotka silloin niin helepolla sieluuni ui >>

<< Niin vahva oli tytinä
mut vahvempi ompi hytinä
kun länsjrannikon ilima vei järjenkin pois

<< Sen seurauksia pelekään
eikä sattuisi edes selekään
ellei naikkosen unhoitus niin vaikeeta ois >>

[rantakoski]

häke-nauhaa analyysipenkkiin! myös

[annijatta]

Mietin josko tragikoomisen musikaalin väsäisin. Loppukohtaus on valmiina. Siinä Anneli istuu pimeässä sellissään ja laulaa Dannyn; kuin halpaa filminauhaa sävelellä
esikoiselleen skypen välityksellä. Näin on saavutettu katharsis ja esirippu laskeutuu

http://www.youtube.com/watch?v=UJYOKScripA

Meille pääosat kuunnelmassa suotiin
äänentoisto vain ei ollut kaikken parhain
Ehkä luulimmekin aivan liian varhain
Että pälkähästä pääsisimme niin

Kun taustanauhaa kun soittaa taustanauhaa
Suuri sumutus häkeen oli tuo
Huudot hetken kun näyttämöllä pauhaa
Ja sitten tyhjää kun menet uhrin luo
Kuin taustanauhaa

Jälkeenpäin vielä näin sen ajan muistan
Miestä vuotavaa jo hieman kangistuvaa
Nauhan äänet jotka tappelua kuvaa
Kaiken tutkijoille lavastimme sen

Kun häkenauhaa kun soittaa häkenauhaa
Tuota kaikkea tarkastella saan
Loppuratkaisu ei suo mulle rauhaa
Kun vapautta ei se mulle tuonutkaan
Vain taustanauhaa

Loppuratkaisu päässä vielä jauhaa
Kun ei tappajaa taustalla kuulukkaan
Vain taustanauhaa

[jokuvaan]

Ulvilan pikakela (´Meksikon pikajunan´ nuotilla)

Tikkausuhri Ulvilan,
Aikaansaannos surmaajan,
Valokeilat valaisivat veistä viiltävää.
Äänet toisti tallennus,
Kuului huuto, voikerrus,
Myöhemmin vast´ nauha voitiin juttuun yhdistää.
Keskivertotalossa
Hektinen on tunnelma
Lapset kaikkein pienimmät vain ehkä torkkuvat.
Silloin kauhu tihentyy
ja uhri horjahtaa
Missä lienee horjahduksen syy?


Veitsi miestä tikuttaa,
Pian ei mies ilmaa saa,
Sisään syöksyy lapsi pieni aivan kauhuissaan:
Äiti, tyttö, molemmat,
toisillensa kuiskivat:
Eihän se nyt vissiin enää ole tajuissaan?
”Et kai nähnyt, tyttönen?”,
Kysyy lauseen hätäisen
Äiti kun hän vielä kerran veistä pyörittää
”Järkevintä, jos sen joku vieras tehnyt on”
Muuten saan kai pitkän tuomion”.


Vastustaa ei lapsi voi, äiti häntä vartioi.
Hommat hoitaa äidin kädet töihin tottuneet,
Veret, roiskeet, rätitkin, fokukset tän projektin,
pesee hän ja piilottaa myös kengät ´kadonneet´.
Jälkiä ei tilaan jää, helppo ne on hävittää
Nainen hourupäinen hihittelee itsekseen.
”Miehen löin mä tainnoksiin, mut jäljet vein mä pois
Tarkempi en koskaan olla vois.”


Alkaa pitkä pulina, äänitteiden ulina.
Ikkunakin rikkoa kai pitää tarkemmin,
”Yhteydessä poliisiin, saamme ehkä alibin
”Huppumies” jos ikkunasta sisään tullut on.”
Laulaa silloin nauhoite, tappelusta kertoo se,
keskus uskoo: ”rosvo siellä miestä puukottaa”.
”Ja lapset, mua totelkaa ja minut säästäkää,
muuten ette muakaan koskaan nää”.


Seuraa pitkä hiljaisuus, nauhoite on outo, uus.
Pian takkahuoneessakin syntyy tohinaa:
Uhri hieman tokenee, apuakin pyytelee
Puheenvuoron tämän tahtoo vaimo pysäyttää.
Silmät vihaa leiskuten, astalolla hakaten
Miehellensä kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan:
”Mitäkö ja pitääkö sun suutas soitella,
Täällä voin vain minä määräillä.
Huhheijaa, täällä voin vain minä määräillä”.

[annijatta]

napakymppi jokuvaan.
Kyllä me vielä musikaali aikaiseksi saadaan, ihan uusi ruma rillumarei genree on syntynyt. Eläköön kakkeli. Kyllä täällä varmaan vielä muitakin on joilla on piileviä kykyjä. Rohkeasti koettamaan.

[Sippura]

Eipähän voi kuin hekottaa täällä! Kyllä on hyviä riimittelyjä, olipa sitten itse keissistä mitä mieltä tahansa. Jatkakaa, s'il vous plait!

[turumurre]

Juu -- uskoo ken taas tahtoo. Kuten ma sanoin, maalasit itsesi nurkkaan -- palataan asiaan kunhan maali on kuivaa. Mulla on niin hella sydan, etta sun kiemurtelun katseleminen panee saalittamaan.

Palataan vaan... kun palloni on maalissa. Olenkin aika poika maalailemaan...
Ja jos nyt satut kompastelemaan siinä veräjän suulla, niin kyllä mä sut sitten taas pystyyn nostan...