Kackelsbergiä Ulvilan tapaus-ketjussa (Ketju 2)

[turumurre]

On tuolla Ulvilassa niin tosi hauskaa että...
Jo vuonna 2010 kiisteltiin siitä ettei Auer ehdi juoksunsa jälkeen heittämään tappokeikkaa takkahuoneeseen. Käytettävissä oleva aika oli silloin jopa hieman pidempi, johtuen litteroinnin epätäsmällisyydestä. Nyt kun tarkkaan hätänauhalta voidaan kuulla Auerin olinpaikka tietyllä hetkellä, niin käytettävissä oleva aika on pienentynyt entisestään.
Silti osa vanhoista ja suuri joukko uusia eikun yrittää vaan...

Kerta vielä:
-2:00 Auerin juoksu puhelimen lähellä, puhelimen joka on keittiössä
-2:03 (K)UOLE (tässä monen mielestä Auer on astaloimassa)
-2:05-2:07 Auerin muutama kävelyaskel puhelimen vieressä
-2:08 Auer sanoo ihan puhelimen vieressä itkuskelevalla äänellä "Tuleksielt kettää"

Ihan tajutonta realismia, niin kuin ei yhtään tajuttaisi mikä määre on sekunti...
'Ei hyvää päivää', ...toistakaa perässä...'Ei hyvää päivää' ...Siinä meni kaksi sekuntia.

Ja sitten ei yhtään huomioida mitkä siellä oli olosuhteet, oli pimeää. Aikamoinen lasimeri ylitettävänä vinkkelimutkassa (kuuluuko muuten Auerin askeltelua lasin päällä, pitäisi kuulua...).

*

Maailman nopeimmalle surmaajalle, a'la minfon Kiitäjäyhdistys Ry:

Iskujen veri vaan lentää
kun Annu jo matkaan entää
Roiskeveret ei menoa haittaa
voi astalonkin pois rauhassa laittaa
Liitää sitten muksunsa viereen ihan
pois peittää naamansa vihan
Näyttelee itkun silmin vetisin
ja taas menoksi keinoin vihaisin

Kiitäjäyhdistyksen nimikko-video
http://www.youtube.com/watch?v=uD4TtQoA ... re=related

-

[skoone]

-2:08 Auer sanoo ihan puhelimen vieressä itkuskelevalla äänellä "Tuleksielt kettää"

Sadannen kerran. Mitä jos tuo onkin lapsen itkuskelevalla äänellä lausumaa? Ja äitinsä onkin jossain muualla?

[turumurre]

-2:08 Auer sanoo ihan puhelimen vieressä itkuskelevalla äänellä "Tuleksielt kettää"

Sadannen kerran. Mitä jos tuo onkin lapsen itkuskelevalla äänellä lausumaa? Ja äitinsä onkin jossain muualla?

EI OLE! Luotat sitten tähän tai et...

[turumurre]

Hahhaaaaa
Alkaa se sisotaloltakin irtoamaan..., aikansa se ottaa jotta täällä pärjää liukaskielisille...

Hirttäkää vaan minutkin

Hirtän mielelläni

Joo...
Onhan tuo Taran yliliukas mielikuvitus vertaansa vailla:

...Jotakin vaan teennäistä noissa kahdessa tulkaa äkkii mun iskä voi huonosti on. ... iskä voi 'huonosti'?? täh..
Samoin alun 'tottelevaisissa', kirkkaassa Niih! ja matalassa Joo. Sitten se lapsen Mitä mä sanon? (ku tätä ei oo harjoteltu!) Kirkaisun aitoutta tuntuu jollain lailla tylyltä kieltää. Voihan se sitä ollakin, alkuaan? Se juuri, että se taustan itku-äänien vaimeus ei istu siihen rääkäisyn voimaan. On totta myös, että pojilla on suuremmat äänivarat, laajemmat. Tyttöjähän ei Cantores minorekseen ennen edes huolittu.
Annelin teennäisyys heti alussa pistää korvaan niin, että sitä on todella vastenmielistä kuunnella.
Onko ne tehneet 'kuunnelman'???
"öisiä harjoituksia, suunniteltu kesästä lähtien"

Joo...
Välist tunttu silt ett siäl kopas eiookku liukastusnestet, joka tippu tasasen harmaana kaikist reijist ens nänneil, niist sit nava kaut reissipitki sin mihi kuuluki, permannol...

*

Hätäkeskusnauhan kuuleminen oli itselle yllätys. Täällä v2010 lähtien litteroinnin varassa oltuamme äänitteen kuuleminen antaa tykkänään toisen kuvan. Muistan hyvin kun juuri nuo tarat silloin esittivät, litteroinnin pohjalta, vähän siihen tyyliin että siinä se Anneli hampaitaan kiristelee ja hädästä ei ole tietoakaan. Samat olivat myös niin varmoja ettei puhelun alussakaan ole hätää, ja kun sitten jopa Käräjillä tämä huomioitiin, niin siitä hädästä tuli näyttelyä ja 'päälleliimattua' teatteria.

Taisipa useimmille olla yllätys sekin kun Anneli nauhalla itkeskelee, sekin on nyt teatteria tarojen mielestä. Tytön parkuminen ja kauhu on teatteria tai nauhoitettua, tarojen mielestä. Jopa tytön kammottava kiljaisu on teatteria ja jos ei sitä ole, niin sitten se on etukäteen nauhoitettu ja päälle liimattu aitoon tilanteseen. Ja jos tämäkään ei oikein natsaa omiin liukkaisiin ajatuksiin niin kyllä se vähintään on sitten sen pojan, väliäkö sillä vaikkei huoneestaan poistunut.

Hätäpuhelu on alusta loppuun Annelin ja hänen tyttärensä aitoa hätää,
molempien itkuskelemisineen.
Suosittelen sen tarkkaa kuuntelemista vähintään kohtalaisella ohjelmalla ja hyvillä kuullokkeilla.
(ensimmäiset pätkät itsekin kuuntelin perusvehkeillä ja eihän siitä kovin hyvin tolkkua saanut...).

[MissHolmes]

Kyllä tässä Turrukka on muutkin nauhaa kuunnellut, mutta se Annelin teeskennelty hätä, etenkin puhelun alussa, ei katoa, vaikka mitä laitteita käyttäisi.
Jokainen aikuinen ihminen tietää, että oleellista on aloittaa puhelu kertomalla kuka soittaa ja mistä.
Anneli puolestaan yrittää luoda suuren draaman kuvaa huutamalla häkeä apuun heti linjan auettua.
Ainakaan minun korvaan tuo näytelmä ei onnistu.

Sen sijaan puhelun edetessä Annelinkin ääneen tulee vilpitöntä tunnetta. Mutta hätä ei ole oikea sana minusta kuvaamaan sitä. Pikemminkin suru ja pelko. Mutta se tulee vasta takkahuone visiitin jälkeen. Iskujen jälkeen.
Liittyykö se siihen, että näkee lapsen kauhun vai tilanteeseen. En tiedä, kun en ollut paikalla näkemässä.

[turumurre]

Palaan vielä näihin kuunteluvehkeisiin. Ei todellakaan kannata lähteä tutkimaan äänitettä tarkemmin mikäli käytössä on huonot perusjutut. Niillä kuuluu vain epäselvästi kauempana muodostettuja ääniä, jos ollenkaan. Hyvä esimerkki eilentoissapäivältä eräältä jonka viesti kertoo paljon tästä kuulemisesta...

Itse en saa ''kuole'' kohtaa kuulumaan....

[annaanna]

Kyllä tässä Turrukka on muutkin nauhaa kuunnellut, mutta se Annelin teeskennelty hätä, etenkin puhelun alussa, ei katoa, vaikka mitä laitteita käyttäisi.
Jokainen aikuinen ihminen tietää, että oleellista on aloittaa puhelu kertomalla kuka soittaa ja mistä.
Anneli puolestaan yrittää luoda suuren draaman kuvaa huutamalla häkeä apuun heti linjan auettua.
Ainakaan minun korvaan tuo näytelmä ei onnistu.

Sen sijaan puhelun edetessä Annelinkin ääneen tulee vilpitöntä tunnetta. Mutta hätä ei ole oikea sana minusta kuvaamaan sitä. Pikemminkin suru ja pelko. Mutta se tulee vasta takkahuone visiitin jälkeen. Iskujen jälkeen.
Liittyykö se siihen, että näkee lapsen kauhun vai tilanteeseen. En tiedä, kun en ollut paikalla näkemässä.

Kannatti vilkaista kaffepausilla aikaansaannoksianne. Hauskoja viestejä. Teeskenneltyä kuulee joku, aitoa sanoo toinen, yksi asiantuntija on pitänyt outona jo vaikka kuinka montaa asiaa nauhalla; pitäisi kuulua lasin päällä kävelyä, mahdollisesti tytön kirkaisun kohdalla tämän kaltaiselta tallenteelta , oudoksuttaa vieraan puheen puuttuminen, oudoksuu pienempien lasten äänien puuttumista, koko ajan on ollut ihmetyksestä ymmyrkäisenä, vaikkei sitä ole ilmaissut, uhrin äänien vaihteluista jne.
Mutta missään vaiheessa ei ole mielestäni kummastellut niitten astaloiskujen aiheuttamien äänien puuttumista tai niitä kuullut. Hassua.

MissHolmes varmaan aikaansaavana ja vastuuntuntoisena vinkkaa näitten hatatilanne -sivustojen ylläpidolle miten se hätäpuhelu aloitetaan. Tärkeintä ei ole tietää tarvitaanko palokuntaa, ambulanssia vaiko poliiseja paikalle.

1. SOITA HÄTÄPUHELU ITSE, JOS VOIT
Tärkeää on, että hätäpuhelun soittaa se, jota asia koskee. Hänellä on tietoja, joita päivystäjä tarvitsee määritellessään millaista apua paikalle lähetetään. Välikäsien kautta tuleva puhelu voi viivästyttää avun paikalle tuloa.

2. KERRO, MITÄ ON TAPAHTUNUT
Hätäkeskuspävystäjä kysyy soittajalta tietoja tapahtuneesta, jotta hän osaa tarvittaessa lähettää kulloiseenkin tilanteeseen oikean avun.

3. KERRO TARKKA OSOITE JA KUNTA

Hätäkeskuksen alueella saattaa olla useita samoja osoitteita eri kunnissa. Siksi on tärkeää kertoa osoitteen lisäksi tapahtumapaikkakunta.

4. VASTAA SINULLE ESITETTYIHIN KYSYMYKSIIN
Päivystäjän esittämillä kysymyksillä on tarkoituksensa. Kysymykset eivät viivästytä avun hälyttämistä. Kiireellisessä tapauksessa päivystäjä hälyttää jo puhelun aikana auttamaan tulevat viranomaiset ja yhteistyökumppanit, sekä antaa näille lisätietoja tapahtuneesta.

5. TOIMI ANNETTUJEN OHJEIDEN MUKAAN
Päivystäjä on koulutettu antamaan ohjeita eri tilanteisiin. On tärkeää noudattaa annettuja ohjeita. Oikein suoritetuilla ensitoimenpiteillä on usein merkitystä tilanteen lopputuloksen kannalta.

6. LOPETA PUHELU VASTA SAATUASI SIIHEN LUVAN
Liian aikainen puhelun päättäminen voi hidastaa auttajien paikalle saapumista. Saatuasi luvan puhelun päättämiseen, sulje puhelin. Pidä linja vapaana. Päivystäjä tai kohteeseen saapuva auttaja voi tarvita lisätietoja tapahtuneesta.

Itse en aio kuunnella enää yhtää kertaa jonkun menehtymiseen päättyvää tallennetta, sillä pelkään tekeväni itseni naurunalaiseksi tulkitsemalla ja erittelemällä kuulemiani tunnetiloja kuin konsaan muutamat palstalaiset lukevat naamanilmeitä.

Muutaman muunkin olisi varmaan kannattanut pysyä ammoisessa päätöksessään ja olla nauhaa kuuntelematta .

Ulkosuomalainen totesi jossakin viestissään miten ei aikoinaan peloltaan ja hädältään meinannut saada puhetta aikaiseksi, Auer toimii omalla tavallaan, luultavasti on niin monta tapaa soittaa hätäpuhelu kuin on soittajaakin, siis äänenkäytön kautta tarkasteltuna. Itse muutaman kerran jälkeen jo harjaannuin, jopa pahallakin hetkellä pystyin soitosta asiallisesti suoriutumaan.

[Valhalla]

Minusta lopullinen läpimurto tapahtuu siinä, että kaikki kuulevat miten oudot hätäpuhelun sanat ovat. Alpon animaatio on lähtökohta sille, ettei ulkopuolinen voi olla mahdollinen. Täällä on jouduttu siihen, että kaikkien pitäisi tutkia asia syyllisyyden kannalta koska olen tutkinut oikeuden asiankirjat eikä muuta mahdollisuutta ole. Menkää katsomaan asiakirjoja. Olen selvittänyt asian ja jos pitäisin blogia niin voisitte katsoa sieltä. Sitäpaitsi syyttäjän sisko on lähestynyt minua ja hän on dramaturgian ammattilainen. Nauhan vuorosanat eivät ole mahdollisia. Tässä on välttämätöntä erottaa media joka vaikenee niistä jotka näkevät lopullisen ratkaisun ja vielä ennen kuin lääkkeeni loppuvat.

Täällä suljetaan minut, joka on jatkuvasti kunnianloukkausten kohteena. Ikävintä on että ei suostuta käsittelemään niitä asiakysymykisä, jotka nostan esiin. Tutkin Ulvilan surmaa Tampereelta käsin, mutta perustan sen KKO:n arkiston ainestoon. Siellä selviää, että Ulvilan surmajuttu on juuttunut siihen, että noustaan syyttäjän toimihenkilöitä vastaan. No niin. Nyt ne lääkkeet loppuivat.

[Sirpa]

Joo, olkaa varovaisia ton kanssa - sillä on varmaan myös musta pipo joogassa ja sen purkin kyljessä punainen kolmio.

[Kuolemannaakka]

Eiköhän pohjimmainen syy kuvitella kaikenlaisia villejä lavastuksia ole se, että lähes kaikki ihmiset saavat kaiken tietonsa rikollisuudesta ja rikollisista viihteen kautta. He kuvittelevat, että on jotain mystisiä "rikollisia", joiden ainoa tehtävä maan päällä on tehdä rikoksia ja olla ylimaallisen pahoja ja lisäksi ylimaallisen viekkaita. Tämmöinen käsitys tulee kun katsoo mitä vain tv-ohjelmaa tai lukee dekkaria. Näissä jokainen lause ja teko on juuri oikea, itsevarma ja edeltäpäätetty (koskapa kyse on käsikirjoitetusta näytelmästä). Jokaisella teolla on joku tarkoitus, joku syy, joku selvä motiivi. Rikokset näyttäytyvät jonain poliisin ja rikollisen voimienmittelönä, jossa ovelampi voittaa.

Rikolliset esitetään täysin yksiulotteisina ihmisinä, joiden koko elämää määrittävät vain rikolliset teot. Vaikka kyseessä olisi viihteellistetty tosielämäkin, emme koskaan kuule ja lue vaikkapa sarjamurhaajien tavallisesta elämästä: kaikki pyörii vaan niiden murhien ympärillä, joita ehkä oli 10 kpl 10 vuoden sisällä. Valtaosan elämästään ko. murhaaja kuitenkin kävi kaupassa, opiskeli, eli ja jutteli muille ihmisille. Näistä asioista emme tiedä, emmekä varmaan sitten haluakaan tietää, koska haluamme nähdä rikollisen yksiulotteisena luonnonoikkuna, jonka ainoa elämisen tarkoitus on olla paha. Tämmöistä on helpompi käsitellä, eikä tule ristiriitaisia fiiliksiä=)

Ihmiset tuntuvat kaipaavan jotain Hannibal Lectereitä ja lavastajamurhaajia. On hienoa kauhistella murhaajan kamaluutta ja ratkoa arvoituksia. On jännempää, jos lampeen oksentamaan mennyt tyttö olisikin kaapattu itämafian toimesta, kuin että hän horjahtaa veteen ja hukkuu. On jännempää, jos pahamaiset rikollisjengiläiset surmaavat armottomien kunniakäsitystensä ja salaisten sääntöjensä vuoksi poliisille vasikoineen, kuin että pari piripääjuoppoa koulupudokasta tappaa jonkun ryyppykaverinsa kännipäissään, eikä aamulla muista asiasta mitään. Ihmiset haluavat viihdettä ja hyviä tarinoita. Rikoksissa pitää olla hohtoa. Rikollisten pitää olla huippuälykkäitä, eikä ääliöitä, joita he todellisuudessa pääosin ovat.

Ja siksi on kiva kuvitella lavastuksia ja taustanauhoja ja tarkkaan harkittuja näyttelemisiä ja tunteita ja ylimaallista nopeutta ja sekuntiaikataululla toteutettuja juonia. Ihan kuin kirjoissa rikolliset tekevät, ihan kuin me fantasioimme tekevämme. Emmehän me muita rikollisia edes tunne, emmekä halua tuntea. Kaikki muu olisi niin tylsää, ihan antikliimaksi. Realismi on tylsää.

Mielikuvituksella ei ole rajoja. Ja tietysti osasta ihmisiä on vain kiva saada joku hampaisiin ja löytää syyllinen, jota voi rankaista.


Todellisia "rikollisia" löytää vaikka Matti Yrjänä Joensuun kirjoista. Suosittelen=)

[annijatta]

http://www.youtube.com/watch?v=5kJJDTGLLqE

Nauhaa kuunnellaan, sillä nikeilläkin korvat on.
Joka askelen lyhyen ja joka sanan hiljaisen,
nikit kuulla nyt voi, mutt annijatta ei saa.
Kun viestit katson mua suututtaa.

Nauhaa kuunnellaan, päivän tulkintoja seurailen,
Oven avaus, kilahdus ja sitten pieni huokaus.
Nikit kuulla sen voi , mutt annijatta ei saa.
Kun viestit katson, mua suututtaa.

Tyytyisin, kopioonkin,
ei yyvee viesti voi estää,
Se tunnetaan, mutt kuitenkin
sen saaminen voi kestää

Nauhaa kuunnellaan, sillä nikeilläkin korvat on,
Kirkunan karmean, nyyhkinnän ja hengityksen kiihkeän
Toiset kuulla voi sen, mutt annijatta ei saa,
Kun viestit katson ne tutkailen.
Vain vaieten, ne seurailen

[Ailar]

Oletko Kuolemannaakka siis sitä mieltä, että surmaamisten yhteydessä ei juuri koskaan tehdään lavastuksia? Näitä tapauksiahan on pilvin pimein Suomessakin. Esimerkkinä muutama surmaaja, jotka ovat lavastaneet tekosiaan:
Margot Junnila, Ilpo Larha, Sirpa Vuorio, Terhi Kurvinen, Ronja Heino, Katariina Lönnqvist, Tauno Luukkala, jne.
Ja niistä, jotka ovat onnistuneet lavastuksissaan, emme tietenkään tiedä yhtään mitään.
Kirjoitit, ettemme koskaan lue siitä murhaajan normielämästä. Voin omalta osaltani sanoa, että minua kiinnostaisi nimenomaan se normielämä siinä murhien välissä, mutta ongelmahan on se, ettei siitä kerrota missään. Kyllä minä ainakin lukisin!

[Sirpa]

Niin, ja kun tähän lisätään vielä poliisin suorittamat lavastukset - peiteseppo löytää lenkkipolulta kännykän, tekeytyy poikaystäväksi, asettelee salakuuntelulaitteita - jopa suihkutiloihin - myös puhelimia kuunnellaan - haluaa lainailla työkaluja parketintekoa varten. Myös FBI-nauhoja lavastellaan.

Ailar kirjoittaa:

Ja niistä, jotka ovat onnistuneet lavastuksissaan, emme tietenkään tiedä yhtään mitään.

Ulvilan tapaus onkin ainoa, jossa poliisin lavastukset ovat tulleet oikeudessa esille, sieltä valtakunnanoikeushuipulta onkin tullut ihmettelyä, että poliisin toiminta näyttäytyy kyllä tässä kohdin oudossa valossa, koska peitetoimintaa on virallisestikin tehty jo kymmenisen vuotta, mutta koskaan tämä lavastettu toiminta ei ole tullut oikeuskäsittelyyn asti - sillä hankittua näyttöä ei ole siis käytetty oikeudessa.

Muuten, ei se dekkaristinkaan elämä helppoa ole!

Reijo Mäki paransi kotinsa turvatoimia - uhkauksia ja kirjeitä vankilasta

Kimmo Mäntylä

Julkaistu: 7.11.2012 8:57, päivitetty: 7.11.2012 9:58

Dekkaristi Reijo Mäki on parantanut kotinsa turvatoimia ja hankkinut aseenkantoluvan.
Vares-dekkaristi Reijo Mäki saa yhteydenottoja rikollisilta ja aktivistiryhmiltä ja on joutunut vakavien uhkailujen kohteeksi.

Reilu kymmenen vuotta sitten aktivistiryhmä lähetti kirjailijalle viestin: olet tähtäimessä. Uhkauksella he halusivat kertoa, että ryhmä pitää kirjailijaa silmällä.

Mäki myöntää IS:lle ottaneensa uhkauksen vakavasti.

- Kyllähän se laittoi mietityttämään, hän toteaa.

Värikkäitä rikastarinoita kirjoittava Mäki on saanut peräänsä myös uskonnolliset ryhmät. Heidän mielestään Mäen pitää tunnustaa tämän kalenterivuoden aikana julkisesti, että on ottanut Jeesuksen sydämeensä, tai muuten hän tulee palamaan helvetin tulessa.

Mäki kertoo pitävänsä tätä niin sanottuna riihitonttuosastona, mutta hän on kaiken varalta hankkinut itselleen aseenkantoluvan ja vartiointijärjestelmän kotiinsa.

- En ole antanut asian juurikaan vaikuttaa kirjoihini tai käyttäytymiseeni, mutta en pyri ottamaan turhia riskejä. En vietä öitäni paniikkihuoneessa, Mäki naurahtaa.

Uhkailut eivät ole saaneet Mäkeä miettimään tarinoidensa aiheita.

- En voi antaa asian vaikuttaa omaan työhöni. Sisu ennemmin vain nousee, Mäki painottaa.

Uransa aikana kirjailija on tavannut myös kovanluokan rikollisia, jotka luonnollisesti ovat olleet kiinnostuneita miehen työstä. Mäki kertoo saavansa kirjeitä ja postikortteja vankilasta lähtien.

- Olen alkanut olemaan hieman varovaisempi näiden yhteydenottojen kanssa. Olen todennut ettei ehkä kannata lähteä kirjeenvaihtoon näiden kavereiden kanssa.

Pääosassa ovat yhteydenotot rikollisilta, jotka haluavat kertoa oman tarinansa tai muistuttaa kirjailijaa kuinka hommat oikeasti tehdään.

Mäki on vieraillut vankilan kirjallisuuspiirissä ja pitää siellä kuulemiaan tarinoita mielenkiintoisina. Kirjailija ei koe, että hänen tarvitsisi tehdä yhteistyötä vankilassa istuvien rikollisten kanssa.

- Usein totean heille, että kirjoitan fiktiota, en tosielämän tarinoita, kirjailija täsmentää.

Jonna Jauhiainen

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288514346941.html

On se kamalaa, jos kirjoittamiseen tuleekin sellaisia sattumia, jotka napsahvat kohdalleen, ja sitten joku luulee, että nyt se vihjailee, se tietää jotakin, se on tehnyt tästä jutusta dekkarinsa. Seuraavaksi se meinaa paljastaa kaiken... Ei kait muuten ole järkeä uhkailla, vai?

[Sirpa]

Juu, ja tältä kuulostaa sitten tuo poliisin lavastuksen ihmettely virallisella eliittikielellä.

Apulaisoikeusasiamies: "Valeostojen ja peitetoiminnan täydellinen salaaminen kestämätöntä"

09.09.2010 12:42

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Jussi Pajuojan mukaan poliisin käyttämien valeostojen ja peitetoiminnan täydellinen salaaminen oikeudenkäynnin asianosaisilta on täysin kestämätöntä.

- Valeosto- tai peitetoiminta on tietääkseni tuotu oikeudenkäynnin asianosaisille ilmi äärimmäisen harvoin – itse asiassa kesällä 2010 laajasti uutisoitu niin sanottu Ulvilan surma-asia on tietojeni mukaan ainoa tapaus, jossa poliisin peitetoimintaa on käsitelty sen kohdehenkilöitä koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä. Kuitenkin valeosto- ja peitetoimintaa on käytetty jo vuodesta 2002 lähtien kymmenissä eri tapauksissa. Näissä tapauksissa valeosto ja peitetoiminta ovat ilmeisesti jääneet vain esitutkintaa ohjaavaan rooliin, Pajuoja toteaa.

- Mielestäni näyttäytyy varsin oudoksuttavalta, jos tilanne on se, että vajaan kymmenen vuoden aikana toteutetuissa kymmenissä eri valeostotapauksissa ei joko poliisin tai poliisin ja syyttäjän yhteisen käsityksen mukaan ole yhdessäkään tullut esille tarvetta käyttää valeostolla saatuja tietoja suorana todisteena oikeudenkäynnissä.

Pajuoja ihmettelee sitä, että sisäasiainministeriön oikeusasiamiehelle vuosittain toimittamissa muun muassa valeostoa koskevissa raporteissa valeostotoiminnan tuloksellisuutta on silti toistuvasti pidetty hyvänä.

Peittelyä?

Apulaisoikeusasiamiehen huoli liittyy siihen, että rikoksesta epäiltyjä on saatettu esimerkiksi huumekaupoissa provosoida rikoksiin tai sitten jotain rikosepäilyjä on jätetty tutkimatta peitetoimintapoliisien tai heidän tiedottajien paljastumisen pelossa.

- Esitutkintaa ei näytetä aina viedyn asianmukaisesti päätökseen sellaisen poliisille tunnetunkaan henkilön kohdalla, jonka hallusta on saatu valeostolla huumausaineita tai laittomasti hallussa pidettyjä esineitä.

- Pidän voimassa olevaa lainsäädäntöä epätyydyttävänä erityisesti siinä, ettei valeoston ja peitetoiminnan luonnetta tiedustelutoimintana ja sen suhdetta esitutkinnan toimittamisvelvollisuuteen ole määritelty nykyistä täsmällisemmin ja johdonmukaisemmin.

Pajuoja toteaa, että laista ei saa selvää vastausta esimerkiksi siihen, voidaanko ja missä määrin salaisen tiedonhankintamenetelmän paljastumisen estämiseksi laatia vääränsisältöisiä esitutkintapöytäkirjoja tai tutkintailmoituksia.

- En näe mahdollisena sitä, että poliisi voisi e simerkiksi kiertää legaliteettiperiaatteen vaatimukset siten, että huumausaine merkitään ostetuksi ”tuntemattomalta henkilöltä”, jos tämä henkilö on tosiasiassa poliisin tuntema.

Pajuojan mukaan ohjeet peitetoiminnasta ja valeostosta ovat puutteelliset ja toimintaa valvoo käytännössä poliisi itse.

- En voi pitää hyväksyttävänä sitä, että kaikkein vaikeimmat toiminnan laillisuutta koskevat rajanvedot on jätetty pitkälti suorittavan tason vastuulle.

Huoli lainsäädännöstä

- Poliisitoiminnan tulee pitäytyä lainsäädännön puitteissa. Kuitenkin nimenomaan salaisten pakkokeinojen sääntelyssä on käytännössä saatettu edetä siten nurinkurisesti, että poliisi ja tuomioistuimet ovat ensin käyttäneet toimivaltuuksia lain sanamuodon rajat ylittäen, ja että lainsäädäntöä on vasta jälkikäteen muutettu kattamaan käytännössä ensin suoritetut toimivaltuuksien laajennukset.

Pajuoja mainitsee esimerkeiksi esimerkiksi puhelinten imei-koodit ja ns. tolppaluvat, joita poliisi oikeuslaitoksen suostumuksella sai, vaikka lain mukaan sen ei pitänyt olla mahdollista. Myös valeostoja on tehty ennen vuotta 2005, vaikka tuohon saakka poliisi sai tehdä vain valeostotarjouksia.

Pajuojan kannanotot sisältyvät ratkaisuun, joka koski neljää epäselvää valeostotapausta 2000-luvun alkupuolelta.Päätöksessä ei selosteta niiden yksityiskohtia tarkemmin, vaan apulaisoikeusasiamies toteaa ne salassa pidettäviksi.

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/ ... 09/1183927

Tämän likapyykinpesu ylti sitten KKO:n asti, kun selvisi, että syyttäjä ei ollut saanut edes sieltä valituslupaa, kun kaksi alempaa oikeusastetta olivat vapauttaneet huumehepun, kun tämä oli kertonut tekevänsä bisnestään poliisin kanssa, ja aine päätyi jopa katukauppaan.

Tässä "Auer syyllinen" -näytöksessä jouduttiin käymään jopa KKO:ta myöten, niin että erittäin tiukalla taistolla saatiin nämä peitesepporaportit KRP:ltä edes osittain auki. He kieltäytyivät mm. uskomasta hovioikeuden päätöstä, jossa ne määrättiin luovutettavaksi ilman valituslupaa KKO:lle.

Mitä peiteseppo sai selville? On nimittäin merkillistä, että syytetty, epäilty ja murhasta tuomittu haluaa ihan itse osallistua - tämä oli siis puolustuksen operaatio - tällaisen toiminnan selvittämiseen.

Auer taitaa liittyä tuohon dekkaristi Mäen seuraan, ja ollakin kaikkien rikollisten vihollinen numero yksi, tai Mäen jälkeen numero 2.

Ja se mihin tämä tilanne liittyy, on tietysti kyse tästä, että poliisien sisältä oli tehty tutkintapyyntövaatimus sisäministeriöön poliisista tämän perusteella:

Ilmianto: "Huumepoliisi johtaa suomalaista huumekauppaa"

Julkaistu: 29.2.2008 7:04, päivitetty: 29.2.2008 7:50

Suomen oloissa ennennäkemättömän virkarikostutkinnan takana on kolme poliisia, joiden ilmiannon perusteella Helsingin huumepoliisi on joutunut tiukkaan tutkintaan, selviää Ilta-Sanomien tutkimuksessa.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 91097.html

[Sirpa]

Ei ainoastaan huumekauppaa, vaan myös asekauppaa - se on tuottavaa bisnestä myös.

Ajankohtainen kakkonen: Poliiseille sivutuloja hämäristä asekaupoista

Tiistai 16.9.2008 klo 22.44

Erään laittoman asekaupan tutkinta päättyi virkaveljien vastarintaan.

Lukuisat poliisit ovat luultavasti mukana hämärissä asebisneksissä, joiden avulla he hankkivat itselleen sivutuloja, kertoo Ajankohtainen kakkonen.

Ohjelmassa haastateltiin Helsingin poliisilaitoksella työskennellyttä Esko Koivistoa, joka alkoi tutkia laitonta asekauppaa Suomessa vuonna 2001.

Tutkimuksen alussa Koivisto pääsi kahden aseliikkeen jäljille. Niiden epäiltiin tuoneen hollantilaiselta aseidenvälittäjältä Suomeen kolmisenkymmentä lisensoimatonta sarjatuliasetta. Aseita oli käsitelty niin, että ne vaikuttivat kertatuliaseilta, mutta pienellä vaivalla ne saattoi muuttaa takaisin sarjatulimalleiksi.

Suomen lakien mukaan siviilihenkilöt eivät voi saada aseenkantolupaa sarjatuliaseisiin, mutta näille piraattiaseille luvat heltisivät. Kun Koivisto pääsi tutkimuksissa hyvään alkuun, virkaveljet tekivät hänestä rikosilmoituksen, jonka mukaan hän olisi laiminlyönyt tehtäviään.

Toisen Koiviston tutkiman aseliikkeen yhdeksi omistajaksi paljastuikin poliisimies. Liikkeessä havaitut rikkeet todettiin Helsingin poliisilaitoksella vähäisiksi ja piraattiaseet palautettiin takaisin omistajille.

Koiviston mukaan useat poliisit ovat joko omistajina tai työntekijöinä aseliiketoiminnassa ja saavat sieltä elantoaan sivutoimisesti.

- Oli (kyse) niin laajasta kuviosta, että totesin jo 2004, että virkaura on ohi välillä Hanko-Utsjoki, hän totesi ohjelmassa.

Ajankohtaisen kakkosen haastattelemat asekauppiaat puolestaan uskovat, että poliisin asehallintoyksikkö ja poliisin asehankinnoista vastaava tekniikkakeskus pyörittävät Suomessa monopolia, jossa poliisi hallinnoi aselupia, maahantuontia, asekauppaa ja aseiden testausta sekä osallistuvat tämän lisäksi aseliiketoimintaan

Kansallisen kivääriyhdistyksen puheenjohtaja Runo K. Kurko kommentoi Ajankohtaiselle kakkoselle, että valvonnan puutteessa poliisin toiminnasta on tullut voittoa tuottava liikelaitos.

IL

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2008091 ... 0_uu.shtml