Kaksi tapon yritystä ja tappo, 1.2-17.2.1957, Turku

[Aizerbaidzan]

Lähde: Poliisi kertoo 1984, s. 379-392, Rankaisija, kirjoittanut komisario Olai Kraemer. Oikeat nimet kaivettu aikalaislehdistä.

Tekstiä on lyhennetty melkoisesti. Yritin kuitenkin säilyttää jonkinlaisen tolkun.

--

Torstaina 21. helmikuuta 1957 saapui 29-vuotias sekatyömies Into Johannes Korsman Turun poliisin kolmannen vartiopiirin päivystyshuoneeseen tunnustamaan jotakin hirveää.

- Minä tapoin sen harpun.

Päivystävä ylikonstaapeli pyysi Korsmania istumaan "tuolle penkille" ja jatkoi kesken olevia töitänsä. Syynä moiseen suhtautumiseen oli todennäköisesti Korsmanin maine poliisilaitoksella; hänet tunnettiin harmittomana juoppona. Korsman suuttui:

- Nyt minä haluan tunnustaa, mutta viiden minuutin kuluttua mieli voi olla toinen. Hetken kuluttua, hetken kuluttua, silloin minä lähden viinakauppaan, enkä puhu mitään.

Päivystäjä muutti asennettaan ja kysyi tarkempia tietoja. Korsman kertoi Ingmanin pihalla sattuneesta naissurmasta. Siellä oli muutama päivä sitten surmattu Maria Tatjaana Haatainen -niminen nainen. Poliisi etsi teosta ruskeatakkista miestä:

- Minulla on ruskea takki. Tämä on ruskea takki, yritäs katsoa vähän. Minä olen ruskeatakkinen mies, ymmärrätkö?

Päivystäjä soitti rikososastoon ja kertoi "ruskeatakkisen Korsmanin haluavan tunnustautua murhaajaksi". Tunnustus tosin epäilytti päivystäjää. Hän ajatteli, että tämä oli Korsmanin omaperäinen tapa hankkia kyytin rikososaston naapurissa sijaitsevaan sosiaalivirastoon.

Rikososastossa Into Korsman toisti tunnustuksen. Samalla hän alkoi puhumaan myös kahdesta muusta aiemmin helmikuussa sattuuneesta selvittämättömästä väkivallanteosta. Uhreiksi olivat joutuneet liikkeenharjoittaja Anita K. ja varastoapulainen Lahja A.

Tekijä

Tässä välissä on syytä kertoa hieman tarkemmin Into Korsmanista. Hän oli siis tapahtuma-aikaan 29-vuotias, syntynyt 3.4.1927 Kaarinassa. Into oli käsityöläisperheen kuopus. Lapsuusvuotensa hän vietti vanhempien ja kahdeksan sisaruksen kanssa, mutta isän kuoltua hänet sijoitettiin 11-vuotiaana lähikuntaan avioituneen sisarensa luo jatkamaan koulunkäyntiään.

Koulussa Korsman ei ilmeisesti pärjännyt. Kansakoulun yläluokat jäivät suorittamatta, samoin rippikoulu (ei kovin hyväksytty juttu tuohon aikaan). Koulun keskeytyminen aiheutti kotona kismaa ja niinpä Into hakeutui Turkuun. Päämääränä pojalla oli luoda itselleen tulevaisuus ja hankkia elatuksensa.

Korsman elätti itsensä sekatöillä. 15-vuotiaana hän syyllistyi omaisuusrikokseen, ja tuli myöhemmin useita kertoja tuomituksi samankaltaisista rikoksista. Viimeisin vankilatuomio oli vuodelta 1952. Tuolloin Turun raastuvanoikeus oli tuominnut hänet törkeästä varkaudesta kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen.

Anita K:n tapaus

Perjantai-iltana 1. helmikuuta 1957 Anita K. oli matkalla kotiinsa Turun Satakunnantien varrella sijaitsevasta uudesta myymälästään. Anita asui aika pitkän matkan päässä, mutta pimeä ilta ei kuitenkaan nuorta naista pelottanut, vaan hän lähti taittamaan kotimatkaa kävellen.

Puolen yön aikoihin Anita saapui kotinurkilleen Nummen kaupunginosaan. Vanhan Hämeentien alkupäässä hänen taakseen ilmestyi ennestään tuntematon Into Korsman. Se ei Anitaa häirinnyt, vaikkakin hän kiristi havainnon jälkeen vauhtia. Mutta samoin teki takana kulkenut Korsman. Yhtäkkiä voimakas ote kädestä pysäytti naisen matkan.

- Minnes neiti on matkalla?

- Mitä sitä tässä yksin kulkemaan. Kyllä minä saatan neidin kotiin.

Anita vastasi napakasti, että häntä "eivät humalaiset saattele" ja jatkoi matkaansa. Korsman kiirehti naisen viereen.

- Neiti ei nyt ymmärrä väärin. MInä kun en ole humalassa, kuulkaa. En ole humalassa...

Anita kehotti silti miestä menemään muualle. Korsman seurasi sitkeästi häntä ja kertoi olleensa illalla Thrinaxissa, mutta ei missään nimessä ole humalassa. Kävelyn aikana Korsman mutisi jotain muutakin, mutta Anita ei siihen kiinnittänyt suurempaa huomiota. Lopulta mies tiedusteli:

- Mistä neiti on tähän aikaan oikein tulossa?

- No työstä tietysti, Anita K. vastasi kuvitellen, että vastaus rauhoittaisi seuraajan. Mutta toisin kävi.

- Mistä saatanan työstä sinä tähän aikaan muka tulet? Pokia olet perkele ollut tekemässä.

Ääni kohosi huudoksi.

- Kyllä minä nyt näen mikä sinä olet, samanlainen kuin muutkin: huora! Huora!! HUORAAA!!!

Anita K. ehdotti, että mies siirtyisi kadun toiselle puolelle ja hän jatkaisi yksin kotimatkaa.

- EI! Minä saatan. Minä haluan saattaa neidin kotiin.

Anita kiiruhti kohti Suomelantietä ja alkoi siellä juosta. Hän luuli karistaneensä miehen, mutta tunsi samassa hetkessä voimakkaan iskun selässään. Korsman seisoi läähättäen hänen edessään.

- Mitä sinä juoksemaan lähdit? Minähän sanoin, että minä haluan saattaa sinut kotiin. KUULITKO?

Anita nousi maasta ja huitaisi käsilaukullaan kohti Korsmanin kasvoja. Samalla hän alkoi huutamaan pelästyttäen Korsmanin pois.

Vasta kotona Anita tunsi kipua selässään ja huomasi vasemmasta kyynärvarrestaan vuotavan verta. Hän hakeutui Turun lääninsairaalan poliklinikalle, mistä asia ilmoitettiin poliisille. Anitalla todettiin selässä pistohaava, minkä lisäksi hänen vasen kyynärvartensa oli lävistetty jollakin kapeateräisellä stiletinomaisella aseella. Vammat eivät olleet vaarallisia, ja Anita pääsi sidonnan jälkeen kotiin.

Seuraavana päivänä Anita palasi poliklinikalle rintakipujen ja hengenahdistuksen vuoksi. Tällöin todettiin, että selän pistohaava oli aiheuttanut oikeaan rintaonteloon verenvuotoa. Vammat eivät tosin aiheuttaneet välitöntä hengenvaaraa.

Lahja A:n tapaus

Noin 20 tuntia Anita K:hon kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen Into Korsmanin uhriksi joutui Uittamon kaupunginosassa asunut varastoapulainen Lahja A.

Lahja oli kello 23.30 aikaan palaamassa Puistomäenkadun varrella sijaitsevalle asunnolleen. Turun Uuden Yhteislyseon kohdalla hän näki jonkun pujahtavan rakennuksen kulman taakse, mutta ei siitä pelästynyt. Hän ei edes ollut kuullut Anita K:n puukotuksesta.

Uittamontiellä Lahja kuuli askeleita selkänsä takana. Hän kääntyi ja näki takanaan Into Korsmanin, joka oli kohottanut kätensä lyömäasentoon.

Lahja sai voimakkaan iskun päälakeensa. Mies löi häntä uudelleen, mutta tällä kertaa hän ehti nostamaan vaistomaisesti kädet kasvojensa eteen. Nainen mätkähti katuun ja vasta nyt ehti selkeästi havaitsemaan pahoinpitelijän; nuorehko, laihakasvoinen, ruskeatakkinen mies, joka piti kädessään rautatankoa.

- Ole kiltti, älä lyö minua enää.

Korsman kohotti aseen uutta iskua varten. Lahja alkoi kuitenkin huutamaan, ja Korsman lähti nopeasti livohkaan. Lahjan vuokraisäntä teki ilmoituksen poliisille samalla kun toimitti vuokralaisensa lääninsairaalaan.

Joku kertoi, että kyseisenä yönä ruskeatakkinen mies oli juossut Uittamontieltä Stålarminkadulle ja jatkanut sieltä Hirvensalon suuntaan. Siitä huolimatta Into Korsmania ei aluksi tavoitettu.

Tatjaana Haataisen tapaus

Tatjaana Haatainen oli Pohjolan kaupunginosassa asunut keski-ikäinen toimeton nainen, joka oli avioliiton kariuduttua alkoholisoitunut. Lauantaina 16. helmikuuta 1957 kello 20 aikoihin hänen nähtiin pyrkivän Työväentalon ravintolaan, mutta ei päässyt sisälle päihtymyksen vuoksi. Jossain vaiheessa Haatainen meni Turun kauppatorille, mikä toimi laitapuolenkulkijoiden kohtaamispaikkana. Illan aikana hän kohtasi kauppatorin Kauppiaskadun puoleisella sivustalla yleisen wc:n ja kahvikioskin välisessä käytävässä tuntemansa Into Korsmanin.

Näiden kahden torikulkijan tuttavuus oli alkanut muutama vuosi sitten kauppatorilla. Korsman oli tuolloin mennyt Haataisen kanssa jatkoille silloisella työmaallaan sijainneeseen varastokoppiin, missä he olivat tyhjentäneet viinapullon ja harrastaneet seksiä. Pariskunta erosi sen jälkeen ystävinä.

Tämä lauantai-ilta (16.2.1957) vei Haataisen ja Korsmanin Linnankatu 3:n eli "Ingmanin talon" pihamaalle. Jossain vaiheessa Korsman kävi Haataiseen käsiksi...

Kierroksella ollut yövartija löysi kello 1.20 aikoihin henkihieverissä olleen Haataisen, jonka alaruumis oli riisuttu paljaaksi ja kasvojen päälle oli laitettu päällystakki. Yövartija ryntäsi muutaman sadan metrin päässä olleelle Turun pääpoliisiasemalle tekemään ilmoituksen. Haatainen kuljetettiin lääninsairaalaan, missä hän menehtyi tajuihinsa tulematta sunnuntaina 17.2.1957 kello 7.15.

Haataisen löytöpaikan läheisyydestä poliisit löysivät verisen tiiliskiven puolikkaan ja runsaan puolen metrin pituisen, toisesta päästään kapenevan laudanpätkän, mikä oli veressä (myöhemmin selvisi, että tekijä oli tunkenut laudanpätkän uhrin emättimeen). Ruumiinavauksen mukaan Haatainen kuoli kallon ruhjomisen yhteydessä aiheutuneisiin aivoruhjeisiin.

Tuomio ja tekijän kuolema

Into Korsman tunnusti kaikki teot. Tatjaana Haataisen surmasta hän puhui aika paljon, mutta kahta ensimmäistä tapausta hän ei halunnut käsitellä hirveästi. Haataiseen kohdistunut surmanteko tuntui kovasti kalvavan hänen mieltään. Hän oli maanantaina 18. helmikuuta, päivä Haataisen kuoleman jälkeen, paennut Itäharjulla asuvan äitinsä luokse, mutta ei saanut sielläkään rauhaa. Avautumista ei tapahtunut, koska Korsman ei halunnut järkyttää äitinsä mielenrauhaa.

Illalla Korsman kuuli Työväentalon ravintolassa ulkopuolisen kertovan Haataisen kuolemasta. Puolituttu mies kertoi, että uhria oli hakattu niin, että toinen silmäkin oli valunut ulos kuopastaan. Puheet järkyttivät Korsmania, joka pakeni keskustaan.

Keskiviikkona 20. helmikuuta Korsmanin sisar otti Haataisen tapauksen esille ja kertoi kuulleensa, että naista olisi raavittu naulaisella laudankappaleella. Tämä sai Korsmanin ilmoittautumaan poliisille.

Korsmanin selitykset motiiveista ja vaikuttimista olivat sekavia. Hän oli tapahtumailtana harrastanut Haataisen kanssa seksiä varastorakennuksessa ja naukkaillut viinaksia tämän kanssa. Sitten "korvissa alkoi suhista ja sitten tuntui ihan kuin rautavanteet olisi kierretty pään ympärille ja kaikki muuttui punaiseksi". Korsman kertoi myös, että hänen mieleensä oli joskus juolahtanut ajatus, että hänen olisi pistettävä puukolla toista ihmistä. Hän oli kuitenkin huomannut asian mielettömyyden ja naurahtanut itsekseen koko asialle. Kuitenkin jostain syystä jokin ulkopuolinen ärsyke käynnisti hänessä tuhoavan vietin. Poliisille ilmoittautumisen perussyynä oli ilmeisesti se, että hän ajatteli vastaisuudessa saattavan surmata vaikka äitinsä.

Korsman kertoi joutuneensa aiemmin kahdesti pahoinpitelyn kohteeksi (ilmeisesti molemmat olivat ns. juoppopiirien välienselvittelyjä). Hän kertoi alkaneensa ensimmäisen pahoinpitelyn jälkeen tuntemaan tarvetta muiden hakkaamiseen.

Turun raastuvanoikeus käsitteli rikoksia kuusi kertaa. Ensimmäinen istunnoista pidettiin aprillipäivänä 1957, kaksi päivää ennen Korsmanin kolmekymmenvuotispäiviä. Häntä syytettiin kahdesta tapon yrityksestä ja taposta.

Mielentilatutkimus totesi syytetyn ymmärrystä vailla olevaksi, jonka vuoksi raastuvanoikeus ei tuominnut häntä vankeusrangaistukseen. Hänet passitettiin pakkohoitoon mielisairaalaan.

Noin kuusi ja puoli vuotta myöhemmin Into Johannes Korsman löytyi potilashuoneestaan kidekoneen johtoon hirttäytyneenä. Hän ei ilmeisesti päässyt eroon ahdistuksestaan, mitä Maria Tatjaana Haataisen surma ilmeisesti vaan pahensi.

--

Poliisi kertoo -kirjan artikkelin alkupuolella kirjoitetaan näin:

Vaikka artikkelissa onkin pitkälle seurattu tutkintapöytäkirjaa tekstiä on "siistitty"niin paljon kuin mahdollista hävittämättä silti oikeata kuvaa tekijästä. "Korjaamattomana" teksti olisi uskomatonta luettavaa.

Uskomatonta luettavaa se oli jopa "korjattuna". Ainakin minulle tuli juttua lukiessa oikeasti paha olo. On järkyttävää kuvitella mitä olisi tapahtunut, jos Into Korsman ei olisi ymmärtänyt kävellä poliisiasemalle tunnustamaan. Tässä tyypissä oli potentiaalisen sarjamurhaajan ainekset.