MOT: Tuulospuu Oy vs Voitto Virtanen

[otus]

Huh huh! Aika hapokasta menoa..., voi hyväveli sentäs!

http://areena.yle.fi/tv/1739615

Katsokaas tuo mot ja kommentoikaa, olen vielä tässä vaiheessa itse lähes sanaton..

[Waja]

Melko moni tänne kirjoittavista näyttäisi asuvan Suomen ulkopuolella.
Vähän vaikeeta kommentoida, vaikka aihe kiinnostaisi kun ohjelmat ei näy Suomen ulkopuolella.

Edit. 10 vuotta olen puolet vuodesta kärsinyt tästä vähäpätöisestä, mutta raivostuttavasta haitasta.

[keijoannikki]

Melko moni tänne kirjoittavista näyttäisi asuvan Suomen ulkopuolella.
Vähän vaikeeta kommentoida, vaikka aihe kiinnostaisi kun ohjelmat ei näy Suomen ulkopuolella.

Edit. 10 vuotta olen puolet vuodesta kärsinyt tästä vähäpätöisestä, mutta raivostuttavasta haitasta.

Eikös onnistu proxyn kautta kattoo ?

[otus]

MOT Käsikirjoitus

”Kun painaahan se herran jumala, kun miehelle tarjotaan linnaa syyttömänä. Missä semmonen mies on mikä… moni on menny narun jatkoks…”

”Tässä maassa voi tapahtua kaikenlaista – vilpittömälle yrittäjällekin- joka lähtee hoitamaan elinkeinotoimintaa ja Suomen vientiä, niin hän saattaa päätyä alle köyhyystason täysin kurjiin olosuhteisiin.”

MOT-tunnus

Kaikki sai alkunsa 75 rekkakuormallisesta tukkipuuta. Voitto Virtasen johtama Meisu Oy oli tehnyt sopimuksen puiden toimittamisesta hauholaiselle sahalle. Tämä tapahtui tammikuussa lähes 20 vuotta sitten.

Puut katosivat taivaan tuuliin.

Voitto Virtanen:
”Eihän minulla tullut mieleen, millainen ruljanssi tästä lähtee.”

71-vuotiaan sairaseläkeläisen on vaikeaa ymmärtää, miten tässä näin kävi.

Voitto Virtanen:
”Ei minun järkeni sano sitä. Mä olen yrittäny raamatustakin tutkia sitä ja … "

Ostaja jätti maksamatta sahalle lähetetyt puut.

Voitto Virtanen:
”En mää voinut edes kuvitella, että tämmöinen kupru tehdään siellä. Mies tuntu niin pirun rehelliseltä puheissansa mutta...”

Hävinneiden puukuormien kokonaisarvo oli noin 1,5 miljoonaa silloisissa markoissa.

Tukkipuut kaatoi orivesiläinen metsäkoneurakoitsija, joka myöhemmin kävi etsiskelemässä sahalta Voitto Virtasen puita.

Pekka Mäkinen:
”En löytäny mistään merkkiä, et kenenkä puita on missäkin. Hain sitä ja mä kysyin, että missä on Voiton puut. No niitä on tuolla, niitä on tuolla ja niitä on tuollakin. Ei niitä oltu merkattu millään tavalla.”

Myös Virtanen kävi lakimiehensä kanssa selvittelemässä puidensa kohtaloa.

Leevi Häikiö:
”Kävimme kotonakin peräämässä. Sävy oli aika tiukka ja vastaanotto aika kylmä.”

Voitto Virtanen:
”Meni seittemän vuotta, ennen kuin Hämeenlinnan käräjäoikeudessa löyty tukkilistat. Että kyllä ne puut oli mitattu ja sahattukin – ja ajettu laarikin tyhjäksi, kun viimeksi käytiin siellä.”

Jo ennestään laman vuoksi ahdingossa ollut Virtasen liiketoiminta ajautui kestämättömiin vaikeuksiin päin prinkkalaa menneen puukaupan takia.

Tästä sai alkunsa dramaattinen tapahtumaketju, jonka seurauksena Voitto Virtanen on nyt runsaat miljoona euroa velkaa hänet kavaltaneelle hauholaisyrittäjälle.

KAVALTAJAN KOSTO

Voitto Virtasella oli aikoinaan yritys- ja sijoitustoimintaa eri puolilla Pirkanmaata. Aluksi liiketoiminta sujui hyvin, kertoo parisenkymmentä vuotta Virtasta avustanut lakimies.

Leevi Häikiö:
”Kyllä se oli terveellä pohjalla. Virtanenhan aloitti 80-luvun puolella jo sijoitustoimintansa. Hän osti eräälle yhtiölleen Kangasalta ison maatilan, johon sitten kaavoitettiin iso asuntoalue….. Sitten hän osti maatilan Ikaalisista. Se oli myöskin käyvällä hinnalla hankittu ja pankki katsoi mahdolliseksi lainoittaa sen. Vakuudet riittivät koko kauppahintaan.”

Kuten muillakin Virtasen yrityksillä, myös puukauppaa ja sahaustoimintaa varten perustetulla Meisu Oy:llä pyyhki aluksi hyvin.

Leevi Häikiö:
”Se teki liikevaihtoa jo ensimmäisellä tilikaudellaan muistaakseni 1 250 000 markkaa – mikä on aloittelevalle yritykselle minun mielestäni erittäin hyvä tulos.”

Kunnes sitten 90-luvun alun lama iski täydellä voimalla.

Leevi Häikiö:
On täysin selvää, ettei tällaisesta selviä, kun liiketoiminnat seisahtuu ja korot neljässä vuodessa jo kasvattaa pääoman kaksinkertaiseksi.”

Viimeisen naulan Voitto Virtasen yritystoiminnan arkkuun iski hauholainen sahayrittäjä, joka jätti maksamatta vuonna -93 liikekumppaniltaan tilaamansa puut. Tämän seurauksena Meisu Oy velkaantui ja firman taloudellinen ahdinko syveni.

Leevi Häikiö:
”Että siinä alkuvaiheessa, jo ensimmäisellä tilikaudella, tapahtui tämä sahaajan tekemä rikos, josta on siis lainvoimainen tuomio vahingonkorvauksena. Ja sitten myöskin vientiagentin merkittävä, yli 400 000 markan suuruinen luottotappio, josta ei ole kertynyt myöhemminkään mitään.”

Voitto Virtasen tytär on ajoittain ollut mukana isänsä liiketoimissa. Hän oli mm. perustamassa Ikaalisiin luomutuotantoon erikoistunutta maatalousyhtymää.

Irma Pajuniemi:
”Mun isä on vanha metsuri. Hän on metsäteknikko ammatiltansa. Hän ymmärsi kumminkin puun ja metsän päälle. Sitten kun Meisu synty -ja sen tarkotus oli tämä sahaustoiminta, niin se oli hyvin loogista se jatko, että pyrkimys oli saada rahaa sitä kautta, jotta pystytään maksamaan velkoja pois.”

Vuonna 2000 Hämeenlinnan käräjäoikeus tuomitsi hauholaisyrittäjän vuoden ja kuukauden ehdottomaan vankeuteen sekä vahingonkorvauksiin törkeästä kavalluksesta. Tuomittu Pertti Paranko velvoitettiin maksamaan Voitto Virtaselle korvauksia yhteensä noin 57 000 euroa korkoineen. Paranko valitti tuomioistuimen päätöksestä ensin hovioikeuteen ja myöhemmin korkeimpaan oikeuteen. Tuomio pysyi voimassa, mutta sahayrittäjä ei silti maksanut korvauksia.

Leevi Häikiö:
”Hän ei ole maksanut. Eikä hän maksa edelleenkään.”

Miksei korvauksia ole maksettu? MOT yritti kysyä asiaa hauholaisyrittäjältä.
Pertti Paranko käskee ottamaan yhteyttä lähipiirinsä lakimieheen. Sovimme hämeenlinnalaisen asianajajan, Pekka Romon kanssa haastattelusta.

MOT:
”Puhutaan hauholaisesta sahayrittäjästä niin miksei hän ole suostunut maksamaan eri oikeusasteiden määräämiä korvauksia?”

Pekka Romo:
”Siihen on hyvin yksinkertainen vastaus: minun havaintojeni mukaan hänellä ei ole ollut omaisuutta, millä hän olisi voinut maksaa. Ei tuloa, ei omaisuutta.”

Leevi Häikiö:
”Tämä velallinen on hukannut omaisuutensa. Jakanut sen lähiomaisilleen.”

Tämän jälkeen Meisu Oy haki oikeuden määräämiä korvauksia tuomitun läheisiltä toisessa oikeusprosessissa. Hovioikeus määräsi sahayrittäjä Pertti Parangon lähipiirin omistaman yrityksen – Tuulospuu Oy:n- maksamaan Virtaselle. Tämä jäi kuitenkin edelleen nuolemaan näppejään.

Vuonna 2008 Voitto Virtasen velat olivat lähellä vanhenemista - eli helpotus rankkaan elämäntilanteeseen häämötti jo nurkan takana.

Tällöin tapahtumat saivat hämmästyttävän käänteen.

Voitto Virtanen oli velkaa silloiselle Ikaalisten Säästöpankille. Velan arvo korkoineen oli 1,3 miljoonaa euroa. Tällöin Pertti Parangon läheisten omistaman Tuulospuu Oy:n edustajat marssivat pankkiin ja ostivat Virtasen vanhan velan -vieläpä melkoiseen ale-hintaan.

1,3 miljoonan arvoinen velka irtosi vaivaisella 20 000 eurolla.

Tuomittu itse toimi ostajayrityksessä teknisen neuvonantajan tittelillä.

Tämän jälkeen Tuulospuu alkoi periä velkaa korkoineen Virtaselta. Näin asetelmat kääntyivät täysin päälaelleen: kavalluksesta tuomitusta velallisesta tulikin velkoja.

MOT:
”Miksi silloinen Ikaalisten Säästöpänkki – nykyinen Aito Säästöpankkin Ikaalisten konttori- miksi se aikoinaan myi eteenpäin asiakkaansa Voitto Virtasen velan?”

Pirkko Ahonen:
”Pankin yksittäisestä toimesta asiakkaiden kanssa tai yksittäisestä asiasta ei voida kertoa julkisuudessa, mutta Finanssivalvonta on viime syksynä kuullut pankkia tästä kyseisestä asiasta asianosaisen pyynnöstä ja todennut, että pankki on toiminut lainmukaisesti ja että jatkotoimenpiteisiin ei ole syytä.”

MOT:
”Oliko tää ostajakandidaatti pankillenne tyystin ventovieras pankille?"

Pirkko Ahonen:
”Niin kuin totesin yksittäisestä asiasta ei pystytä kertomaan julkisuudessa.”

MOT:
”Ottiko pankkinne sitten millään tavalla selvää tämän ostajan taustoista tai motiiveista?"

Pirkko Ahonen:
”Edelleen sama vastaus, mutta Finanssivalvonta viime syksynä kuullessaan pankkia niin kävi näitä kysymyksiä myös läpi ja totesi, että ihan lainsäädännön puitteissa ollaan toimittu.”

MOT:
”Vetäydyttekö te tässä Finanssivalvonnan selän taakse?"

Pirkko Ahonen:
”Ei vetäydytä Finanssivalvonnan selän taakse, vaan ihan sen, että yksittäisistä asioista pankkisalaisuus kieltää puhumasta – sekä pankin toiminnassa yksittäisistä asioista tai sitte asiakkaan kanssa tehdyistä sopimuksista.”

Miten ylipäätään on mahdollista, että 1,3 miljoonan euron arvoinen velka myydään 20 000 eurolla?

Pekka Romo:
”Tämä summa -1,3 miljoonaa- on iso. Siinähän on korot mukana. Mutta kun sillä ei ollut reaaliarvoa pankin näkökulmasta, niin silloinhan se arvo määräytyy –sanoisinko vapailla markkinoilla. Numeerisesti korkea summa, arvokas. Todellisessa elämässä, reaalielämässä arvoton.”

Pankkien toimintaa tarkkaileva Finanssivalvonta Fiva ei suostu kameran eteen kertomaan edes yleisistä menettelytavoista tämänkaltaisissa tilanteissa. Fiva tyytyy toteamaan viestintäpäällikkönsä muotoilemassa sähköpostiviestissä seuraavaa:
”Velkojan vaihdos ei pääsäännön mukaan edellytä velallisen suostumusta. Saatava siirtyy sellaisenaan eli sen ehtoja ei voida muuttaa muutoin kuin velallisen kanssa erikseen sopimalla.”
”Saatavien hinta määräytyy sen mukaan, mitä arvioidaan realistisesti olevan saatavissa velalliselta.”

MOT:n haltuunsa saamista asiakirjoista käy ilmi, ettei Ikaalisten Säästöpankin toiminta aiheuttanut Finanssivalvonnan mielestä toimenpiteitä:
”Estettä ei ole sille, että pankki myy vain yhden saatavansa tai että saatava myydään muulle kuin perintätoimintaa harjoittavalle yritykselle. Pankki päättää viime kädessä itse, myykö se sille tappiolliseksi osoittautuneen saatavan ja kenet se hyväksyy ostajaksi.”

”Fiva katsoo, ettei asia anna sille aihetta enempiin valvontatoimiin.”

Leevi Häikiö:
”Kyllä minä aikaisemminkin kirjoitin Finanssivalvonnalle Ikaalisten Säästöpankin toiminnasta silloin jo lähes parikymmentä vuotta sitten. Mutta ei silloinkaan havaittu huomauttamista. Nämä kaikki saattavat olla seikkoja, joiden vuoksi nämä henkilökemiat eivät ehkä ole olleet parhaalla tasolla.”

Finanssivalvonta arvostelee kuitenkin sitä, ettei pankki aikanaan ilmoittanut Voitto Virtaselle velan myymisestä.

MOT:
”Miksei silloinen Ikaalisten Säästöpankki vaivautunut edes ilmoittamaan Voitto Virtaselle hänen henkilökohtaisen velkansa myymisestä?"

Pirkko Ahonen:
”Siihen aikaan ei ollut siihen lainsäädännöllistä velvoitetta ja nähtävästi siihen perustuen ei ole ilmoitettu. Eli on toimittu ihan lainsäädännön mukaisesti.”

MOT:
”Näetteks te tässä mitään moraalista tai eettistä ongelmaa?"

Pirkko Ahonen:
”En, kun siinä toimitaan oikein lainsäädännön puitteissa.”

Pekka Romo:
”Tämä tuli ulosottoasiana minulle. Sitä juttua valmistellessani sain sitten kuulla, että Voitto Virtasella oli itsellään ulosottovelkoja. Niinpä me päätimme selvittää, että mihin päin hän on velkaa. Näissä selvityksissä havaitsimme, että hän oli velkaa tälle säästöpankille – ja varsin huomattavan summan. Niin sitten siinä yhteydessä taisin itse heittää ajatuksen, että kysytäänkö pankilta, myykö pankki tämän saatavan. Sitten me aloimme neuvotella ja päädyimme siihen tilanteeseen, että päämiesyhtiö osti tämän saatavan pankilta.”

Velan ostettuaan Pertti Parangon läheisten omistama yritys alkoi tutkia mahdollisuutta samaistaa Voitto Virtasen henkilökohtainen omaisuus ja Meisu Oy:n omaisuus. Lupaa tähän haettiin tuomioistuimelta. Käräjäoikeus ja hovioikeus näyttivät vihreää valoa – eikä Korkein Oikeus antanut lupaa valittaa alempien oikeusasteiden tuomioista. Tämän jälkeen Tuulospuu Oy saattoi periä Virtasen henkilökohtaista velkaa myös Meisun omaisuudesta. Parangon lähipiiri vei velan ulosottoon.

Lisäksi juuri vanhenemassa olleen velan voimassaoloaikaa pidennettiin oikeuden päätöksellä 10 vuodella.

Heikki Sillanpää:
”On katsottu, että olis ollu kohtuutonta velkojatahoa kohtaan, ettei olis pidennetty.”

Näin tuomittu lähipiireineen pääsi käsiksi Voitto Virtasen ainoaan jäljellä olevaan omaisuuteen, tämän isän rakentamaan kotitilaan Oriveden Kirjainniemessä. Meisu Oy:n omistuksessa ollut maatila myytiin pakkohuutokaupassa jouluviikolla vuosi sitten.

Kotitilan menettäminen on ollut Virtaselle erityisen kova pala.

Voitto Virtanen:
”No totta helvetissä, kun mää olen 60 vuotta taistellut siitä paikasta. Minä olin 10 vanha, kun isäukko sairastu ja mää olen nyt 71. Ja mää olen koko ajan pitäny sitä pystyssä. Sinne on rakennettu tiekin. Sinne ei ollu tietäkään, vaan kuljettiin veneellä.”

Virtanen yritti oikeusteitse estää synnyinkotinsa myymisen, muttei onnistunut. Velkaa tällä entisellä metsätyönjohtajalla on vielä pakkohuutokaupan jälkeenkin huikea määrä:

Voitto Virtanen:
”No sitä on toista miljoonaa….. Kerrankin, että jostakin tuli 86 000 lasku, josta mää en edes tienny että kuka sen lähetti.”
”Minä en pysty sitä millään maksaan. Eikä mulla olekaan mitään. Tässä näet kävelykepin –ja en minä tiedä… kai nääkin joku vie tästä.”

Kirjainniemen maatila on myös Virtasen tyttären synnyinkoti.

Irma Pajuniemi:
”Jos sitä velkaa ei oltais myyty, niin tässä tilanteessa ei oltais, missä nyt ollaan. Mun kotia ei oltais myyty. Meisua ja Voitto Virtasta ei oltais samaistettu, koska tässä on selkeä jatkumo, miten tää vastapuoli on tämän asian tehnyt. On ollut hyvä bisnesvainu, miten tämä tehdään ja hulluinta on se, että laki sen sallii.”

Meisu Oy:n osakekanta siirtyi vuonna 2005 Tammelassa asuvan Irma Pajuniemen omistukseen.

Meisun ainoa tarkoitus oli tässä vaiheessa pitää Voitto Virtasen ja hänen tyttärensä synnyinkoti perheen omistuksessa.

Osakekaupan jälkeen Irma Pajuniemi tempautui vähitellen tiiviiksi osaksi isänsä oikeuskamppailua.

Irma Pajuniemi:
”Kaikki nämä lamavelalliset pitäis päästää ja olis pitänyt päästää jo kauan sitten näistä veloistansa irti. Eli jos ajatellaan kauhuskenaariona tätä meidän juttua, niin nyt kun tämä tulee ulos, niin kuinka moni muu hoksaa sen, että voi mennä pankkiin ja sanoa, että mulla on tämän verran rahaa käytössä: oiskos täällä velkoja, joita vois ostella, koska tällä vastapuolella ei ollut mitään järkevää syytä, jos aattelis, minkä takia menis pankkiin ostamaan 20 000 eurolla velan.”

MOT:
”Voiks nyt sitten kuka tahansa marssia pankin konttoriin, ostaa huomattavalla ale-hinnalla vihamiehensä velan - ja sitten tehdä tämän vihamiehensä elämästä kutakuinkin sietämätöntä?”

Pirkko Ahonen:
”No mä en vastaa tohon kysymykseen sen takia, että siinä viitataan edelleen tähän tapaukseen, missä on… mutta kuten totesin, yksittäiselle henkilölle ei lainsäädännöllisesti ole mitään estettä siinä, että velka myydään.”

Leevi Häikiö:
”Jos pankki tähän suostuu. Kyllä se mahdollista on. Ja esimerkkihän meillä on tässä.”

Heikki Sillanpää:
”En ainakaan minä tiedä, et yhden yksittäisen velallisen velkoja olis ostanut joku toinen yksityinen taho. Se on eri asia, kun suuret pankit myyvät isomman erän saatavia perintätoimistoon. Mut ne on kaks eri asiaa. Tämäntyyppisestä en oo ennen tienny mitään ja ylipäätään ihmetyttää, missä määrin ja miten voi pankista saada tietoja, et olis mahdollista ostaa edes.”
”Ja samaten siinä myös oudoksuttaa se, että velan ostaneen yrityksen toimiala ei sovi yhtään yhteen minkään velanperinnän kanssa – eikä sen taloudellinen asema käsittääkseni ollut kovinkaan hyvä.”

Oikeusprosessi jatkuu yhä, sillä Tuulospuu Oy ja pari perintäfirmaa tekivät Kirjainniemen maatilan pakkohuutokaupasta poliisille tutkintapyynnön. Siinä väitettiin, että Voitto Virtanen oli ulosoton yhteydessä salannut omaisuuttaan velkojiltaan, koska oli jättänyt ilmoittamatta omistuksensa Meisu Oy:ssä. Virtanen vakuuttaa, ettei ole koskaan omistanut kyseistä yhtiötä.

Voitto Virtanen:
”Mää olin toimitusjohtaja.”

MOT:
”Etkä missään vaiheessa omistanut osakkeita?"

Voitto Virtanen:
”En.

Käräjäoikeus oli toista mieltä ja niputti Virtasen omistajien kastiin. Nyt Virtasta – alkuperäistä rikoksen uhria - odottaa vuoden ja 7 kuukauden ehdoton vankeustuomio törkeästä velallisen petoksesta.

Leevi Häikiö:
”Siellä on ilmeisesti ollut tämmösiä herrasmiessopimuksia. En tiedä, mitä niillä alun perin sitten on tarkoitettu. Nämä ovat nyt pullahtaneet sitten jälkikäteen näkyville. Ja ne saattavat olla se syy, miksi tällaiseen tilanteeseen on tuomioistuimenkin päätöksellä ajauduttu.”

Virtasen tytär sai samassa yhteydessä ehdollisen tuomion avunannosta törkeään velallisen petokseen. Juttu on nyt menossa hovioikeuden käsittelyyn.

Pekka Romo:
”Minun lähestymiseni Säästöpankkiin liittyi siihen, että saisimmeko jollakin tavalla eväät, että pääsisimmekin sovintoon asiassa. Se oli se lähtökohta. Ei meillä ollut mitään muuta tavoitetta kuin, että jos tämä saatavakauppa onnistuu, et siis Meisu Oy oli saamassa sahayrittäjältä ja sen jälkeen tuota heidän perhepiirinsä yhtiö olisikin saamassa Virtaselta, niin me ehkä saisimme sitten sovinnon aikaiseksi.”

Heikki Sillanpää:
”On kaksi eri asiaa, mikä on laki ja mikä on oikeus ja yleinen oikeustaju.”

Tämän vuoden alkupuolella kerättiin nimiä nettiadressiin, jossa vaadittiin Finanssivalvontaa tutkimaan uudestaan Ikaalisten Säästöpankin toiminta, kun se myi Voitto Virtasen velan. Adressin puuhamiehenä oli orivesiläinen pastori Kari Mäkinen.

Kari Mäkinen:
”Jos tavallaan oikeus toimii niin kun tällasten, tällasten järjestelmien kautta, joissa pitää niin kun omatunto laittaa hyllylle siksi aikaa, että pystyy tekemään hommansa, niin kyllä siitä pitää jo niin kun huolestua.”

Adressilla ei ollut toivottua lopputulosta, sillä Fiva ei ottanut tapausta toistamiseen tutkittavakseen.

MOT:
”Onko Voitto Virtanen oikeusmurhan uhri?"

Kari Mäkinen:
”On. Ihan, ihan selkeesti.”
”Että kun tavallaan oikeuslaitos palastelee tän ison prosessin pieniin palasiin ja tutkii sitä tämmönen yks pikku juttu kerrallaan, niin se kokonaisuus, mistä tässä on kysymys, niin se tuntuu niin kun hukkuvan matkalle. Ett sillä tavallahan tää on niin kun mahdollista.”

Voitto Virtanen maksaa joka kuukausi eläkkeestään pari sataa euroa velkojalleen. Elämiseen jää runsaat 10 euroa päivässä.

Voitto Virtanen:
”Onhan tää kauheen nurinkurinen tilanne, että minun eläkkeestäni viedään sinne, vaikka siitä on Korkeimman Oikeuden tuomio, että sen pitäisi maksaa mulle päin.”
”Mutta tässähän me varrotaankin, että mää kuolisin pois. Että kiusantekoahan tää on ollut ja kostoa.”

Tällä hetkellä Voitto Virtanen odottelee vankilatuomionsa täytäntöönpanoa kaiken omaisuutensa menettäneenä. Ja kaikki tämä sen takia, että hän kaksi vuosikymmentä sitten toimitti tekemänsä sopimuksen mukaisesti 75 rekkalastillista puuta hauholaiselle sahalle.

Kari Mäkinen:
”Se on suorastaan niin kun pelottava ajatus, että mitä voi tehdä – siis niinku laillisesti- jos tällanen tapaus, kun tää Voiton tapaus, niin on mahdollinen.”

Leevi Häikiö:
”Hän on 1990-luvun laman uhri ja hänen taistelunsa jatkuu vielä vuoteen 2020 saakka. Nyt kun täällä puhutaan oikeusministeriössäkin, että velkajärjestelyjä ynnä muita näistä laman seurauksista pääsemiseksi vahvistetaan, niin Voitto Virtasen osalta mikään näistä ei ole toteutunut. Että kaikki ne kauniit periaatteet, joista puhutaan, niin tuomioistuimen päätöksillä nämä on vesitetty ja Virtasen piinaa on jatkettu.”

Kari Mäkinen:
”Sitä 20 vuottahan ei, ei saa millään enää takasin – et se on niin kun mennyttä- mutta että jos sais jotenkin semmosen niin kun arvokkaan päätöksen tälle… ja just sen niin kun tavallaan ulkoa tulevan tunnustuksen siitä, että hän ei oo rikollinen, niin silläkin varmasti olis jo niin kun hyvin suuri merkitys.”

http://ohjelmat.yle.fi/mot/17_12/kasikirjoitus
Keskustelu on alkanut jo toisaalla
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11127616

[Isoviha]

Vaikuttaa fiksulta tyypiltä tuon Tuulospuun asianajaja Pekka Romo, "katotaan, myisikö pankki vastapuolen velkaa eteenpäin"

En tiedä, kuinka suuri saatava Virtasella on ollut Tuulospuulta (korkojen jälkeen, alkuperäinen summahan oli 20 vuotta sitten 1,5 milj mk), mutta kyllä Virtasellakin on ollut iso velka vanhentumassa, 1,3 miljoonaa euroa. Olisi vaan ollut parempi, jos olisivat päässeet sopuun, niin olisi jäänyt Virtaselle edes kämppä.

[Kaahari]

Mitenköhän Homo-Pekka nukkuu yönsä?

[Isoviha]

Mitenköhän Homo-Pekka nukkuu yönsä?

Enpä alkaisi loukkaamaan asianajajan kunniaa täällä netissäkään. Ihan fiksu sovitteluidea on varmasti ollut taustalla, jos Virtasen 1,3 miljoonan eetun velka on aiheutunut paitsi tuosta petoksesta, myös muista syistä. Ohjelmassahan mainittiin myös joku myyntiagentin tekemä 400000 mk kupru tuon 1,5 m mk puupetoksen ohella.

Jossei Tuulospuu olisi ostanut tuota velkaa, niin Virtanenhan olisi hyötynyt siten, että hänen 1,3 miljoonan velkansa olisi vanhentunut, ja lisäksi hän olisi saanut korvaukset korkojen kera Tuulospuulta. Olisi Virtasesta tullut rikas mies. Itse näkisin, että Pekka Romo on hoitanut asianajajan pestinsä oikein kehuttavasti, ja kaikkien kannalta olisi ollut parasta jos sovintoon olisi päästy. Uskon, että Romo nukkuu yönsä oikein hyvin.

[otus]

Jossei Tuulospuu olisi ostanut tuota velkaa, niin Virtanenhan olisi hyötynyt siten, että hänen 1,3 miljoonan velkansa olisi vanhentunut, ja lisäksi hän olisi saanut korvaukset korkojen kera Tuulospuulta. Olisi Virtasesta tullut rikas mies. Itse näkisin, että Pekka Romo on hoitanut asianajajan pestinsä oikein kehuttavasti, ja kaikkien kannalta olisi ollut parasta jos sovintoon olisi päästy. Uskon, että Romo nukkuu yönsä oikein hyvin.

Tunnut suorastaan nauttivan siitä miten Virtasta vietiin kuin pässiä narussa.. on meitä moneen junaan..

[Isoviha]

En nauti Virtasen kohtalosta, mutta kunnioitan Romon fiksuutta asianajajana.

[Dr Bergmeister]

Joo, kyllä se tuon ohjelman mukaan oli Tuulospuu, joka jätti aikoinaan 75 tukkikuormaa maksamatta Virtaselle. Mutta kun on tarpeeksi fiksu asianajaja, niin velatkin muuttuvat saataviksi.

[harjoittelija]

Minulle jäi epäselväksi, maksoiko tuo Tuulospuu / Pertti Paranko koskaan sitä alkuperäistä Voitto Virtasen saatavaa (1 500 000 mk).
Parangon ja Tuulospuun tuomiot velvoittivat maksamaan vahingonkorvauksia 57 000 euroa korkoineen, mutta tuo summa ei kata sitä alkuperäistä 1 500 000 markkaa, joka olisi ilman korkoja n. 250 000 euroa.
Laskeskelin pikaisesti viivästyskorolla tuon alkuperäisen tukkikuorman hinnan mukaisesti, viivästyskorkoineen se olisi tänä päivänä n. 1,5 milj. euroa!
Jos sitä ja tuota Tuulospuun tuomion mukaista vahingonkorvausta (silloiset 57 000 euroa nyt korkojen kanssa jo yli 150 000 euroa) ei ole vielä saatu perittyä Tuulospuulta tai vaihtoehdoisesti Parangolta, niin Virtanenhan voi myös myydä nämä saatavat vaikka tyttärelleen pilkkahinnalla. Miksi kukaan ei ole huolehtinut näiden saatavien perinnästä - vai jätettiinkö meille kertomatta jotain (en itse katsonut tuota ohjelmaa, tähän käsitykseen jäin käsikirjoituksen pohjalta).

[Tuomion Pasuuna]

Se jäi myös aika epäselväksi, että miksi herra Virtanen katsottiin Meisu Oy:n omistajaksi ja tuomittiin velallisen petoksesta. Ei kai sitäkään tuomiota nyt ihan arvalla ole vetäisty?

[Isoviha]

Siinä puhuttiin vanhoista herrasmiessopimuksista, joiden perusteella Meisun entinen toimitusjohtaja Virtanen pystyttiin tuomitsemaan. Lienee firman perustamisasiakirjat on alunperin tehty vähän huolimattomasti, mikä on sittemmin kostautunut oikeudessa. Piru piilee pienessä präntissä, vai mitä sitä sanotaan.

[Hyperion]

MOT tyypilliseen tyyliinsä selostaa hyvin yksipuolisen kuvan tapahtumista. Jotta Virtasen velkojen vanhenemisaikaa on voitu jatkaa, perusteena on lain mukaan voinut olla vain se, että Virtanen on alkuperäisen määräajan kuluessa olennaisesti vaikeuttanut velkojiensa maksunsaantia. Kohtuullisuusharkinta on osa ratkaisua, mutta pelkästään velan olemassaolo ei ole peruste vaan MOT on jättänyt kertomatta mihin vilunkiin Virtasen on katsottu syyllistyneen (ulosottokaaren 2 luvun 26 §).

Mielestäni on lähinnä huvittavaa, että MOT:n esittämänä Peranko on suuri roisto kun jättää tilaamansa puut maksamatta, mutta Virtanen onkin sitten viaton uhri, kun lama kaataa velat niskaan. Perangon maksamattomuuden syyksi ei viitsitä selittää hänen (mahdollisia, jopa todennäköisiä) firmansa talousvaikeuksia, jolloin katselijalle jää helposti käsitys Perangon ja nimeltä mainitsemattoman Virtasen myyntiedustajan jääneen pelkkää ilkeyttään Virtaselle velkaa yhteensä lähes 2 miljoonaa markkaa.

Samoin on aika kummallista, että kun Virtanen karhuaa saataviaan Perangon lähipiiriltä, se on ketkun kavaltajan jahtaamista, mutta kun asetelmat ovat täysin toisin päin, oikeuden päätöksellä Virtasen lähipiirilleen jemmaaman omaisuuden samaistaminen Perangon lähipiirin karhuttavaksi taas on hirveää metkuilua.

En myöskään ymmärrä valittamista pankin velkakaupasta, henkilökohtaisia motiiveja ei ole voitu näyttää toteen ja vaikka olisikin, niin mitä sitten? Minusta velallisella ei pidä olla oikeutta määrätä kenelle hänen velkansa myydään. Velallisen velvollisuus on maksaa, sillä pääsee velkojista ja velalla keinottelusta eroon.

Samaan kuvioon perustuu ihan suurten perintäkelmien toimintakin, ostetaan heikosti perittävissä olevia eli vähäarvoisia velkoja ja peritään niitä tehokkaammin kuin edellinen velkoja, jolla saadaan velan ostohinnan ja todennäköisen perintäsumman (joka toteutuu osassa velkoja, osassa saadaan arviota enemmän ja osa menee taas tappioksi) väliltä voittoa aikaiseksi.

[maija turjukka]

Melkoinen soppa kaikkinensa, vaan kerrottiinkos missään, mitä ne "herrasmiessopimukset" aikanaan olivat, joilla Meisu Oy.n asioita hoidettiin? Ei oikein kuulosta uskottavalta, että monessa mukana ollut liikemies olisi ollut "vain" toimitusjohtaja yrityksessä, joka kuitenkin teki miljoonakauppoja.

Kiinnostaisi tietää, olivatko herrat Paranko ja Virtanen alunperin "veljekset kuin ilvekset", jotka sumplivat kumpikin omia bisneksiään erillisten ja lukuisten yritysten kautta. Helppohan se on bisnesmiehen ajaa yksi yhtiö konkurssiin ja perustaa sitten kohtsillään uusi yhtiö, joka ei ole vastuussa aiemmista kupruista

Virtasella toki ollut mukana huonoa tuuriakin, kun ei ole ollut puheväleissä pankkinsa kanssa, mutta niin kai sitä makaa kuin petaa...

edit. Hyperion ehtikin näköjään postailla vähän samoja ajatuksia