Olof Palme - Tukholma 28.2.1986

[jarmo.janis]

Nostan uudelleen esiin kysymyksen, jota olen aika ajoin pitänyt esillä tässä ketjussa.
Koska on vaikeaa ymmärtää, miksi tekijä jätti henkiin ihmisen joka näki hänet ihan tosi läheltä, on pakko kysyä.
Voisiko teon todellinen motiivi jollain tavoin liittyä Lisbet Palmeen ? Joko niin, että hän tiesi tai ainakin arvasi sen kokonaan tai ositain. Tai sitten, että oli siitä täysin tietämätön, tekijän toimiessa omasta päästä keksien "unelmanaan" helpottaa tämän, "sorretun ja alhaisia elämäntapoja ja kaksinaamaisuutta harjoittavan miehen ikeen alla elävän", naisen elämää.

Sekin on mahdollista että, kun avioparin toinen puolisko surmataan toisen nähden, on henkiinjääneen taivuttaminen murhan toteuttajatahojen tahdon alle helpompaa. Tosin tämä perustuu siihen, että lesken täytyy joko arvata tai jopa tietää kuka on ollut asialla ja miksi.

Se mikä tässä pissaa kintuille on juurikin tuo tekotavan riskialttius tekijän tunnistamisen suhteen versus lähihavaintoja tehneen todistajan henkiinjättäminen.

Pakko se on tähän laittaa vaikka siitä (asioiden koplaamisesta) ei niin tykätä.
Mutta esimerkiksi John F. Kennedyn murhasta on esitetty "autokuski ampui" teoria, jonka olennainen osa on se, että leski näki kuka ampui, mutta painostettiin tai muuten vaan vaikeni asian hiljaiseksi.
Jossain on taho, joka haluaa Palmetutkimuksen epäonnistumista.

[Tuomion Pasuuna]

Yksi selitys Lisbet Palmen henkiin jättämiselle voi olla se, että murhaaja koki jotenkin jakavansa oikeutta tai tekevänsä välttämättömän pahan suuremman hyvän eteen. Perusteena siis Palmen politiikan pitäminen hyvin vahingollisena. Tällöin viattoman vaimon surmaaminen ei olisi hänelle moraalisesti oikein.

[jarmo.janis]

Yksi selitys Lisbet Palmen henkiin jättämiselle voi olla se, että murhaaja koki jotenkin jakavansa oikeutta tai tekevänsä välttämättömän pahan suuremman hyvän eteen. Perusteena siis Palmen politiikan pitäminen hyvin vahingollisena. Tällöin viattoman vaimon surmaaminen ei olisi hänelle moraalisesti oikein.

Jos tolta pohjalta lähdetään niin sitten mielummin Palmen mahdolliset menneet yksityisen elämän tekemiset ja niiden oletettu vahingollisuus naisille, ja O. Palmen menneisyyden teoista kärsivän vapauttaminen taakastaan. Tekijä on varmaan mielessään kuvitellut, kuinka paljon L. Palme kärsii siitä kun hänen miehensä menneisyyden tekoja ja tyttöjuttuja 60 ja 70 luvuilla rääpitään.
Ai että miksi sitten joku mies olisi tekijä jos uhri oli mies?
Kävi mielessä sekin, että tekijä on voinut kiristettynä/pakotettuna tehdä teon. En näe uskottavana että O.P. poliittisten motiivien takia tapettuna LP. olisi jätetty henkiin. Mutta jos halutaan näyttää, että sorrettu nainen voi selvitä "sortaja" miehensä ikeen alta, silloin on mielekästä jätttää L.P. henkiin.

[strangelove]

Poliittinen murha kohdistuu nimenomaan tiettyyn poliitikkoon, ei tämän lähipiiriin. Jos motiivi oli poliittinen, niin ymmärrän täysin sen, että Lisbet Palme jätettiin ampumatta. Eihän John F. Kennedyn murhaajakaan ampunut Jackie Kennedyä (toki tekokin toteutettiin eri tavalla).

Mikäli tekijä taas oli jonkin tahon lähettämä palkkamurhaaja, niin tämä Lisbet-kysymys olisi loogisesti selitettävissä: murhaaja sai käskyn ampua ainoastaan Olof Palmen, ei muita. Laukausten kajahdettua Lisbet Palme saattoi katsoa murhaajaa kohti, jolloin tämä pysähtyi hetkeksi miettimään, hiljentääkö hän todistajan vai ei (huom! murhaaja ei paennut kiireellä, vaan jäi muutamaksi sekunniksi paikalle). Koska käsky oli ollut selkeä, niin hän päätti toimia sen mukaan, eikä ampunut Lisbetiä. Tämä on siis vain yksi ajatus, joka nousi mieleen.

Korostettakoon, ettei kukaan muu kuin murhaaja voi tietää, oliko toisen laukauksen tarkoitus tappaa Lisbet. Luoti kuitenkin hipaisi häntä.

[strangelove]

Nimimerkki CSI kertoi tuolla Ranon ketjun puolella Christer Petterssonista.

Toinen otsaan vahingoittunut aivovammainen oli Christer Pettersson. Sen voin kertoa että hepulla oli hyytävä katse. Kuin olisi suoraan jättikokoista korppikotkaa silmiin katsonut tai jonkin sortin predaattoria. Oli pakko kääntää katse pois. Yleensä en pelkää mitään jo kokonikaan vuoksi. CP läsnäollessa selässä meni kylmät väreet ja iho oli kananlihalla. R Aschberghan oli yksi harvoista joka on haastatellut CP:tä televisiossa ja kertoi vastaavista tuntemuksista.

Otsalohkoon kohdistuvat vammat altistavat monesti psykopaattisuudelle. Petterssonia ei muistaakseni diagnisoitu psykopaatiksi, mutta hänen tekemisensä eivät ainakaan poissulje tällaista mahdollisuutta. Psykopaatit ovat monesti vankilakierteessä ja elävät jatkuvasti rikollista elämää kykenemättä elättämään itseään rehellisin keinoin. Leif GW Persson on esimerkiksi verrannut Juha Valjakkalaa Petterssoniin.

En oikein usko, että Pettersson oli Palmen murhaaja, mutta kuulisin mielelläni lisää herrasta sellaiselta, joka hänet on kasvotusten tavannut.

[Wincentius]

Toinen otsaan vahingoittunut aivovammainen oli Christer Pettersson. Sen voin kertoa että hepulla oli hyytävä katse. Kuin olisi suoraan jättikokoista korppikotkaa silmiin katsonut tai jonkin sortin predaattoria. Oli pakko kääntää katse pois. Yleensä en pelkää mitään jo kokonikaan vuoksi. CP läsnäollessa selässä meni kylmät väreet ja iho oli kananlihalla. R Aschberghan oli yksi harvoista joka on haastatellut CP:tä televisiossa ja kertoi vastaavista tuntemuksista.

Säästetäänpä Ranon ketju OT:lta ja jatketaan täällä.

En itse koskaan tavannut CP:tä, mutta kIrjoittelin toisen käden tietona aikaisemmin tässä ketjussa:

Tunsin takavuosina (vajaat 20 vuotta sitten) parin vuoden aikana miehen, joka oli "entisessä elämässään" pyörinyt samoissa porukoissa kuin Petterson (ennen Palmen murhaa), ja hän kertoi, että Petterson oli ihan oikeasti täysi sekopää ja arvaamaton käytöksessään, viinalla tai ilman. En epäile hänen sanojaan. Petterson oli puukottanut lähes samassa paikassa miehen kuoliaaksi, mutta tuskinpa tällä oli sen kummempaa motiivia tai intohimoja Palmen surmaamiseen, etenkään ampumalla. Kunhan vedätti mediaa ja poliisia.

Kertauksena pari kuvaa CP:stä ja lisää googlaamalla.





Klassinen kuva lokakuun puolesta välistä 1989, kun hovioikeuskäsittely oli päättynyt. CP oli vapautettu jo ennen hovioikeuden päätöstä. Matkalla kotiinsa Rotebro'hun poliisit pysähtyivät CP:n pyynnöstä paikalliseen viinakauppaan, josta CP osti Baileysta ja vodkaa.

Edellinen kuva hieman isompana.








Yksi viimeisimmistä CP:stä otetuista kuvista, Sollentunan keskustassa 15.9.2004. CP kuoli 29.9.2004.

[Almerigo]

Ruotsn televisio (SVT) esittää neljäosaisen draamasarjan "En pilgrims död" (Pyhiinvaeltajan kuolema), joka käsittelee Palmen murhan tutkintaa uudesta näkökulmasta. Itse sarja perustuu kriminologian professori Leif GW Persson'in palkittuun trilogiaan "Välfärdsstatens fall" (Hyvinvointivaltion romahdus).

Ensimmäinen osa esitetään 13.1.2013 SVT1:ssä ja se on katseltavissa myös netissä lähetyksen jälkeen.

Koska GW itse uskoo Palmen murhan takana olevan (turvallisuus)poliisien (SÄPO) pienen piirin muodostama salaliitto, käsittelee sarja tapausta tuosta näkökulmasta. GW toki muistuttaa, että sarja perustuu romaaniin, joka siis on fiktiivistä tuotantoa.

Lähde ja lähde

Eka osa tänään Klo 23.10 YLE FST5:llä ....

[Wincentius]

*No niin, ensimmäinen osa nähty ja mitäpä tuosta sanoisi. Taattua hyvintehtyä ruotsalaista poliisidraamaa erinomaisten näyttelijöiden toimesta. Hieman hitaasti käynnistyy ja etenee myös aika sekavasti, mutta niinhän se tuppaa olemaan alkujaksoissa. Aika tummaa tunnelmaa.

En ole koskaan juurikaan pitänyt takautumista, joita tässäkin harrastetaan, kun hypitään nykyhetken ja lokakuun 1985 välillä, jolloin siis sarjassa ollaan huolissaan Palmeen kohdistuvista turvallisuusriskeistä ja pyritään sekä haarukoimaan niitä että valmistautumaan niihin.

Palmen haluttomuus turvallisuustoimenpiteiden tiukentamiseen käy toki selväksi. Kuten myös se, että Palmella oli omat vihamiehensä poliisivoimissa.

Palmea ei itseään jaksossa näy muutoin kuin valokuvissa.

Yksi asia pisti kuitenkin hymyillyttämään; Rolf Lassgårdin näyttelemä KRP:n päällikkö Lars Martin Johansson on erittäin paljon luojansa Leif GW Persson'in oloinen ja kuuloinen mies.

Claes Malmberg'in esittämä renttu-poliisi Evert Bäckström sen sijaan kärsii esittäjänsä habituksesta.

Veikkaan kuitenkin, että elävän kuvan voimalla tullaan vaikuttamaan monen ihmisen mielipiteeseen Palmen murhasta.

[skoone]

*No niin, ensimmäinen osa nähty ja mitäpä tuosta sanoisi. Taattua hyvintehtyä ruotsalaista poliisidraamaa erinomaisten näyttelijöiden toimesta. Hieman hitaasti käynnistyy ja etenee myös aika sekavasti, mutta niinhän se tuppaa olemaan alkujaksoissa. Aika tummaa tunnelmaa.

En ole koskaan juurikaan pitänyt takautumista, joita tässäkin harrastetaan, kun hypitään nykyhetken ja lokakuun 1985 välillä, jolloin siis sarjassa ollaan huolissaan Palmeen kohdistuvista turvallisuusriskeistä ja pyritään sekä haarukoimaan niitä että valmistautumaan niihin.

Palmen haluttomuus turvallisuustoimenpiteiden tiukentamiseen käy toki selväksi. Kuten myös se, että Palmella oli omat vihamiehensä poliisivoimissa.

Palmea ei itseään jaksossa näy muutoin kuin valokuvissa.

Yksi asia pisti kuitenkin hymyillyttämään; Rolf Lassgårdin näyttelemä KRP:n päällikkö Lars Martin Johansson on erittäin paljon luojansa Leif GW Persson'in oloinen ja kuuloinen mies.

Claes Malmberg'in esittämä renttu-poliisi Evert Bäckström sen sijaan kärsii esittäjänsä habituksesta.

Veikkaan kuitenkin, että elävän kuvan voimalla tullaan vaikuttamaan monen ihmisen mielipiteeseen Palmen murhasta.

Tässäkin sen näkee, ruotsalaiset ovat omatekemäänsä niin tyytyväisiä, niin tyytyväisiä

Ts en ymmärrä, että tätä juttua ylistettiin niin kovasti. Ensinnäkin esitys oli tosi sekavaa, oli tosi vaikeaa pysyä kärryillä koska oli kyse nykyajasta ja koska esim vuodesta 1985.

Lisäksi minua häiritsee ruotsalaisten filmien äänenlaatu tai näyttelijöiden artikuloinnit. Joidenkin puheenmuminoista on tosi vaikeaa saada tolkkua.

Olen myös sitä mieltä, että Leif WG Persson on saanut vähän turhaakin mainosta taidoistaan. Jotenkin tuntuu, että noin flegmaattisen tyypin aivotkin olisi flegmaattiset. - Tää on tietty vain mun mielipide.

[Wincentius]

Pari kohtausta jäi kyllä mieleen.

1. Persson'in oma mielipide Palmen ampujasta käy ilmi kahden eri hahmon suulla.

• a. Johansson'in tavatessa baarissa entisen kollegansa Bo Jarnebring'in (Per Svensson), pyytää Johansson Jarnebring'iä kertomaan mielipiteensä Palmen murhaajasta, mikä on (suurin piirtein);

  Jadu, det var någon med utmärkt lokalt kännedom, god fysik, sinnesnärvaro, van skytt, en jääääävla skärpa, iskall. Han gjorde det han skulle, lungt och stilla.

  • Ja-a kuule, se oli joku, joka tunsi paikat erinomaisesti, oli hyvässä kunnossa, malttia mukana, kokenut ampuja, todella tarkka toimissaan, kylmähermoinen. Ampuja teki sen minkä hänen piti tehdä, rauhallisesti ja hätäilemättä.

• b. Hieman myöhemmin Evert Bäckstöm (Claes Malmberg) kertoo oma-aloitteisesti Lisa Mattei'lle (Ellen Jelinek), että:

  Det var en smart jävel, som hade koll på läget, bra på puffra, bra lokalsinne, is i magen.

  • Se pirulainen oli fiksu tyyppi, joka tiesi tasan tarkkaan, mitä oli tekemässä, tunsi aseet, hyvä paikallistuntemus, eikä hötkyillyt.

2. Jeanette Eriksson (Helena af Sandeberg) ihmettelee, miksi Palme ammuttiin juuri siellä missä ammuttiin (Tulegatanin ja Sveavägenin risteyksessä), joka Eriksson'in mielestään oli tosi huono surmapaikka (korkat ställe). Johansson vastaa lakoonisesti:

• Det bästa stället i världen, om du frågar mig. Annars skulle vi inte sitta här. Han försvann ju.

  • Se oli maailman paras paikka (ampua Palme), jos minulta kysytään. Emmehän muuten istuisi nyt tässä. Ampujahan katosi.

Johansson'in (Persson'in?) mukaan ampujan paras reitti pois murhapaikalta meni ylös Tulegatan'in portaita pitkin Malmskillnadsgatan'ille (toki Luntmakargatan'in kautta) ja sieltä oikealla, jonka jälkeen portaista alas Kungsgatan'ille sekä hävitä siellä metroon ja ihmisvilinään.

Mitä tulee äänenlaatuun, en sitä menisi moittimaan. Itsellä on kotiteatteri, ja ilmeisen hyvälaatuinen keskikaiutin, joten dialogista sai kyllä hyvin selvää. Itse asiassa, oli varsin nautittavaa kuunnella (ajoittain) hyvin artikuloitua "högsvenskaa", esim. kun Palmen erikoisavustaja (särskild sakkunnig till statsministerns förfogande) Nilsson (Jacob Ericksson) illastaa Berg'n (Kjell Bergqvist) kanssa syöden Wallenberg'in pihviä ...

Leif GW Persson on varsin kiistelty henkilö Ruotsissa, ollut sitä jo useita vuosikymmeniä. Hänellä on oma tyylinsä, josta jää kyllä selkeästi arrogantin vaikutelma. Itselleen mumiseminen antaa ymmärtää, että hän vähät välittää muista. On kovin (itse)varma osaamisestaan ja tekemisistään, eikä ilmeisesti osaa olla väärässä.

Ei myöskään vähemmän ruotsalaiseen tapaan todellakaan pidä kynttilää vakkansa alla, vaan antaa oman erinomaisuutensa näkyä ja kuulua. Tästä esimerkkinä viikonlopun arviot hänen kirjailijana ansaitsemistaan tuloistaan verrattuna muihin ruotsalaisiin kirjailijoihin.

[skoone]

Pari kohtausta jäi kyllä mieleen.

1. Persson'in oma mielipide Palmen ampujasta käy ilmi kahden eri hahmon suulla.

• a. Johansson'in tavatessa baarissa entisen kollegansa Bo Jarnebring'in (Per Svensson), pyytää Johansson Jarnebring'iä kertomaan mielipiteensä Palmen murhaajasta, mikä on (suurin piirtein);

  Jadu, det var någon med utmärkt lokalt kännedom, god fysik, sinnesnärvaro, van skytt, en jääääävla skärpa, iskall. Han gjorde det han skulle, lungt och stilla.

  • Ja-a kuule, se oli joku, joka tunsi paikat erinomaisesti, oli hyvässä kunnossa, malttia mukana, kokenut ampuja, todella tarkka toimissaan, kylmähermoinen. Ampuja teki sen minkä hänen piti tehdä, rauhallisesti ja hätäilemättä.

• b. Hieman myöhemmin Evert Bäckstöm (Claes Malmberg) kertoo oma-aloitteisesti Lisa Mattei'lle (Ellen Jelinek), että:

  Det var en smart jävel, som hade koll på läget, bra på puffra, bra lokalsinne, is i magen.

  • Se pirulainen oli fiksu tyyppi, joka tiesi tasan tarkkaan, mitä oli tekemässä, tunsi aseet, hyvä paikallistuntemus, eikä hötkyillyt.

2. Jeanette Eriksson (Helena af Sandeberg) ihmettelee, miksi Palme ammuttiin juuri siellä missä ammuttiin (Tulegatanin ja Sveavägenin risteyksessä), joka Eriksson'in mielestään oli tosi huono surmapaikka (korkat ställe). Johansson vastaa lakoonisesti:

• Det bästa stället i världen, om du frågar mig. Annars skulle vi inte sitta här. Han försvann ju.

  • Se oli maailman paras paikka (ampua Palme), jos minulta kysytään. Emmehän muuten istuisi nyt tässä. Ampujahan katosi.

Johansson'in (Persson'in?) mukaan ampujan paras reitti pois murhapaikalta meni ylös Tulegatan'in portaita pitkin Malmskillnadsgatan'ille (toki Luntmakargatan'in kautta) ja sieltä oikealla, jonka jälkeen portaista alas Kungsgatan'ille sekä hävitä siellä metroon ja ihmisvilinään.

Mitä tulee äänenlaatuun, en sitä menisi moittimaan. Itsellä on kotiteatteri, ja ilmeisen hyvälaatuinen keskikaiutin, joten dialogista sai kyllä hyvin selvää. Itse asiassa, oli varsin nautittavaa kuunnella (ajoittain) hyvin artikuloitua "högsvenskaa", esim. kun Palmen erikoisavustaja (särskild sakkunnig till statsministerns förfogande) Nilsson (Jacob Ericksson) illastaa Berg'n (Kjell Bergqvist) kanssa syöden Wallenberg'in pihviä ...

Leif GW Persson on varsin kiistelty henkilö Ruotsissa, ollut sitä jo useita vuosikymmeniä. Hänellä on oma tyylinsä, josta jää kyllä selkeästi arrogantin vaikutelma. Itselleen mumiseminen antaa ymmärtää, että hän vähät välittää muista. On kovin (itse)varma osaamisestaan ja tekemisistään, eikä ilmeisesti osaa olla väärässä.

Ei myöskään vähemmän ruotsalaiseen tapaan todellakaan pidä kynttilää vakkansa alla, vaan antaa oman erinomaisuutensa näkyä ja kuulua. Tästä esimerkkinä viikonlopun arviot hänen kirjailijana ansaitsemistaan tuloistaan verrattuna muihin ruotsalaisiin kirjailijoihin.

Kiitos selostuksesta! Sattumalta minustakin nuo mainitsemasi kohdat filmistä jäi minunkin mieleeni.

Todistetuksi tuli myös, että mun koneitteni äänentoisto on sikamaisen huonoa ja sitten omakaan kuulo ei ole kovin terävä;)

En todellakaan kuulu Perssonin tyyppisten miesten ihailijoihin... Sinulla oli muuten tosi hyvä huomio tuosta, että Johanssonissa oli tosi paljon kirjailijan omia piirteitä.

Miten mahtaa Palmen murhan tutkinnalle käydä nyt, kun asiasta kiinnostutaan filmin myötä uudelleen?

[Almerigo]

Ei ole ihme, jos vaikutti välillä vaikealta seurata: Jan Guillou valittaa samaa

'Jag tycker det är svårt att följa med, också för en som är mycket insatt, och räkna ut vem som är vem, vem som är fiktiv och vem som möjligtvis motsvarar den och den. Men det är bra regi och bra skådespel.'

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article16067395.ab

[CSI]

Kertauksena pari kuvaa CP:stä ja lisää googlaamalla.

Voin kertoa, että valokuvat CP:stä tai edes se kuuluisa Aschbergin tv-haastattelu eivät tee oikeutta CP:n pelottavuudelle IRL.

Kyllä minäkin olin herrasta tsiljoonat kuvat nähnyt ja jopa tuon TV-haastattelun ennen tosielämän törmäämistä.

Kaverilla oli ikäänkuin korppikotkan, petoeläimen, predaattorin olemus. Se ei välity noista kuvista. Lisäksi ympärillä tuntui olevan ikään kuin jonkin pahuuden pilvi. Olen varma, että ympäristön lämpötila laskin parilla asteella mihin hän ikinä kävelikään....

Jos pirulla oli inkarnaationsa täällä maan päällä, niin tuo kaveri on vahva kandidaatti. En ole koskaan aiemmin enkä myöhemminkään kokenut mitään vastaavaa, siis että jonkun pelkkä sanaton läsnäolo aiheuttasi moisen fiiliksen.

Joten siinä mielessä ruotsalaiset kyllä valitsivat objektin hyvin. Jos joku pitäisi tuomita elinkautiseen pelkän olemuksensa perusteella, niin tuossa kaverista oli ainesta. Hatunnosto siinä mielessä ruotsalaiselle tuomioistuimelle, etteivät menneet mukaan kun näyttö ei riittänyt.

CP:n eräs vakiomestoista oli hengailla Solletunan kaupungintalon vieressä olevassa pienessä puistossa.

[strangelove]

Jostain syystä olen aina arvostanut Leif GW Perssonia. Kiistelty persoona hän on, kuten todettua, mutta osuu useimmiten oikeaan arvioissaan. Ajattelee asioita järjellä, ei tunteella. Melkein aina kun Ruotsissa sattuu paljon julkisuutta saavia rikoksia, niin media kääntyy Perssonin puoleen. Hän on jonkinlaisessa puolijumalan asemassa ruotsalaisessa kriminologiassa. Ei herran flegmaattinen olemus tai jonkinasteinen ylimielisyys tarkoita sitä, etteikö hänellä olisi kompetenssia alallaan. Suomessa vähän vastaava esimerkki on Bodomin jutun yhteydessä tunnetuksi tullut Markku Tuominen, jota on persoonallisen tyylinsä puolesta nimitetty Suomen Columboksi. Ei välttämättä ulkoisesti kaikkein skarpeimman oloinen jätkä, mutta silti huippunimi omalla alallaan.

Persson on pitänyt "viranomaisteoriaansa" esillä niin kauan kuin minä muistan, mutta onko hänellä oikeasti kiikarissa joku tietty henkilö, jota hän pitää Palmen murhaajana? Hän on kyllä väittänyt, että tekijä elää edelleen, mutta viittaako hän sillä erityisesti johonkuhun?

Voin kertoa, että valokuvat CP:stä tai edes se kuuluisa Aschbergin tv-haastattelu eivät tee oikeutta CP:n pelottavuudelle IRL.

Kyllä minäkin olin herrasta tsiljoonat kuvat nähnyt ja jopa tuon TV-haastattelun ennen tosielämän törmäämistä.

Kaverilla oli ikäänkuin korppikotkan, petoeläimen, predaattorin olemus. Se ei välity noista kuvista. Lisäksi ympärillä tuntui olevan ikään kuin jonkin pahuuden pilvi. Olen varma, että ympäristön lämpötila laskin parilla asteella mihin hän ikinä kävelikään....

Jos pirulla oli inkarnaationsa täällä maan päällä, niin tuo kaveri on vahva kandidaatti. En ole koskaan aiemmin enkä myöhemminkään kokenut mitään vastaavaa, siis että jonkun pelkkä sanaton läsnäolo aiheuttasi moisen fiiliksen.

Joten siinä mielessä ruotsalaiset kyllä valitsivat objektin hyvin. Jos joku pitäisi tuomita elinkautiseen pelkän olemuksensa perusteella, niin tuossa kaverista oli ainesta. Hatunnosto siinä mielessä ruotsalaiselle tuomioistuimelle, etteivät menneet mukaan kun näyttö ei riittänyt.

CP:n eräs vakiomestoista oli hengailla Solletunan kaupungintalon vieressä olevassa pienessä puistossa.

Christer Pettersson oli sikäli epätodennäköinen Palme-murhaaja, että hän kuului vahvasti tiettyyn profiiliin. Hän kohdisti väkivaltansa aina kaltaisiinsa, samanlaisiin laitapuolen kulkijoihin. Tyyppi oli lisäksi täysin tumpelo teknisten laitteiden kanssa, ei osannut käyttää edes kahvinkeitintä. Kukaan ei tiettävästi koskaan nähnyt Petterssonin pitelevän asetta käsissään, vaan hän oli enemmän puukkomiehiä.

[Wincentius]

Christer Pettersson oli sikäli epätodennäköinen Palme-murhaaja, että hän kuului vahvasti tiettyyn profiiliin. Hän kohdisti väkivaltansa aina kaltaisiinsa, samanlaisiin laitapuolen kulkijoihin.

Ei nyt aina, sillä ensimmäisen (ainoan?) tapponsa mies teki 22.12.1970, jolloin uhriksi valikoitui täysin sattumanvarainen, ns. tavallinen kansalainen. Tapaus, Bajonettmordet, oli pääpiirteissään seuraava:

• CP oli vuonna 1970 tuomittu pikkurötöksistä suljettuun psykiatriseen hoitoon silloiseen Ulleråker'in (mieli)sairaalaan Uppsalassa, joka muuten lienee Ruotsin vanhin sairaala, sillä sen juuret menevät jopa 1300 - luvulle asti.
  
  CP pakeni kuitenkin sairaalasta Tukholmaan joulun alla 1970. Pakoreissun aikana halusi joku ostaa huumeita, mutta ostajalla ei kuitenkaan ollut rahaa käytettävänään. Niinpä ko. mies myikin hallussaan olleen bajonetin Pettersson'ille rahoittaakseen huumeostot.
  
  22.12.1970 Pettersson oli liikkeellä joulutungoksessa Tukholman Kungsgatan'illa mukaan kassi, jossa säilytti bajonettia yhdessä kovasti pitämälleen pikkusiskolleen ostamansa pienen nallekarhun kanssa.
  
  Tukholmalainen (Vällingby) Per Hallander (22) oli rakennustyöläinen, joka oli ollut kaverinsa kanssa firman pikkujouluissa ja he sattuivat törmäämään (aivan kirjaimellisesti, sillä kaikki osapuolet olivat nauttineet alkoholia, ja kulku oli siten hieman horjuvaa) heille tuntemattomaan Pettersson'iin kadulla lähellä Kungsgatan-Sveavägen'in risteystä.
  
  Tapaaminen ei sujunut kovin lämpimissä tunnelmissa, ja miehet ajautuivatkin keskenään kovaan suukopuun. Hallander'in kaveri lähti pois paikalta, mutta Hallander jäi. Tämän jälkeen Hallander oli potkaissut Pettersson'in kädessä ollutta kassia. Potkun seurauksena pikkusiskolle tarkoitettu nallekarhu putosi kassista jalkakäytävälle.
  
  Tällöin 23-vuotiaalla Christer Pettersson'illa kiehahti, ja hän kaivoi kassista esiin siellä olleen bajonetin. Nähtyään teräaseen lähti Hallander juoksemaan karkuun, mutta CP sai hänet kiinni ja työnsi uhrin läheiseen porttikäytävävään, jossa ensi painittiin hetki (15 - 20 s), jonka lopuksi Pettersson iski bajonetilla Hallander'ia kahdesti; kerran sydämeen ja kerran toiseen keuhkoon.
  
  Tapauksella oli runsaasti silminnäkijöitä. CP tuomittiin jälleen kerran suljettuun psykiatriseen hoitoon, tällä kertaa Ruotsin tunnetuimpaan mielisairaalaan, Karsuddens sjukhus'iin.

Pettersson ei muuten varsinaisesti koskaan tunnustanut tappaneensa Hallander'ia, sillä omien sanojen mukaan homma eteni suurin piirtein näin:

• 
  Mulla oli bajonetti kädessä, painiskeltiin pystypainia siinä hetki, ja sitten yht'äkkiä uhri lyyhistyy maahan. Voi olla, että iskin miestä, mutta en ole siitä varma, en tiedä.

Lähde: Gunnar Wall: Mordgåtan Olof Palme.