Bruno Lüdke

[EuroJR]

Referoin kirjaa "A plaque of murder - Colin Wilson"

"Tammikuun 29.1943, löydettiin 51-vuotias Frieda Rösner kuristettuna Berliinin lähiön metsiköstä. Juttua tutkimaan astui komisaario Franz, ja hän päätti läpikäydä ja katsastaa kaikki tuon lähiön (Köpenick) rikolliset. Tästä joukosta erottui Bruno Lüdke.

Bruno tunnusti kohdanneensa Friedan metsikössä, mutta kysyttäessä suorittiko hän henkirikoksen, sai Bruno raivokohtauksen ja yritti hyökätä kuulustelijansa kimppuun. Tässä yhteydessä hän myös raivopäissänsä tunnusti surmateon, mutta lisäsi, ettei häntä voisi pitää syyllisenä, mielenterveydellisiin seikkoihin vedoten.

Bruno Lüdke tunnusti seuraavissa kuulusteluissa surmanneensa jopa 85 naista, vuodesta 1928 lähtien. Lapsena hän tykkäsi eläinten kiduttamisesta. Hän kertoi aloittaneensa surmatekonsa 18-vuoden iässä ja lisäsi tappamisen olleen, etenkin sota-aikoina, sangen helppoa. Uhrinsa hän surmasi yleensä joko kuristamalla tai teräasetta käyttämällä. Hän myös ryösti uhreilta arvotavarat, vaikka pääasiallinen motiivi olikin seksuaalinen.

Franz tutki juttua yli vuoden ja päätyi lopputulokseen, jonka mukaan tunnustukset näyttivät pitävän paikkansa. Joskin samaan aikaan monet maakunnat halusivat ympätä Brunon päälle lähestulkoon kaikki mystiset surmatapaukset, tilastoja kaunistellakseen.

Lüdke ajatteli selviävänsä ilman tuomiota ja pääsevänsä hoitoon mielisairaalaan, koska piti itseään päivänselvänä hulluna ja syyntakeettomana. Eräällä tavalla hän osuikin oikeaan. Tämän luokan tapahtuma koettiin Natsi-Saksan poliisivoimille sangen nöyryyttäksi, etenkin kun Brunon suorittamista veriteoista oli jo pidätetty muita henkilöitä vähän siellä sun täällä. Bruno Lüdken tapaus käsiteltiin valtionsalaisuutena ja vähin äänin nopeasti hänet lähetettiin Viennan sairaalaan lääketieteelliseksi koe-kaniiniksi. Yhteen tällaiseen hän sitten kuolikin 8.huhtikuuta 1944."

---------------------------------------

Tästä tapauksesta onkin hieman hankalaa löytää tietoja, johtunee varmaan sota-ajasta. Täytynee päivittää myöhemmin lisää.

http://en.wikipedia.org/wiki/Bruno_Ludke

[wretch]

Kiitoksia alustuksesta.Ainakin kaksi kirjaani kertoo, että Bruno Lüdke olisi myös aikaisemmin steriloitu seksuaalirikoksien tähden.Toimenpiteellä ei ollut vaikutusta Lüdken libidoon.Raivostuttava tapaus tosiaankin sen takia, ettei siitä ole juurikaan tarkkaa tietoa.

[EuroJR]

Totta. Unohdin lisätä tuon tähän juttuun. Laitetaas tähän nyt:

"He was arrested for sexual assault and sterilized by order of Himmler's SS."

Huonosti oli steriloitu...


Tässäpä haastetta. Koitetaas kaivaa lisää.

[wretch]

Löysin mahdollisesti virallisen kuolinsyyn netistä."Allalla" kirjoitettiin kyllä juuri samankaltaisia todistuksia, joten lausunto voi olla aito.Joku saksaa paremmin osaava saa korjata mahdolliset virheet (oma saksani on melko syvältä)

Kuolinsyy : "sydänlihaksen rappeuma, oikean sydänkammion laajentuma, sydänhalvaus".

Todesursache: "Herzfleischentartung, Erweiterung der rechten Herzkammer, Herzlähmung".

[Howler]

Kiitos EuroJR alustuksesta, ja kiitos myös wretch lisätiedosta. Olisi mielenkiintoista tietää mihin kaikkeen tätä arvon "herraa" käytettiin koekaniinina.

Keksin tälle tyypille jo nimityksen: Sota-ajan sarjamurhaaja Jään innolla odottamaan, löytyykö tästä tyypistä jotain lisää (ja koitan jossain välissä itsekin metsästää, jos vain kerkeän).

[wretch]

Äijä ei ainakaan kovin välkyltä näyttänyt.

Edit löysin pieniä palasia Brunon henkisiä kykyjä mittaavista testeistä:

Q: We are surrounded by fog. All we can see is a distant village
A: That could be true
Q: A man fell out of a window and broke his leg. To get help he ran to the hospital
A: I don't know
Q: Can you tell me the alphabet?
Answers correct until F.
Q: How many days in a year?
A: I don't know
Q: How many hours in a day?
A: 24
Q: How many minutes in an hour?
A: I don't know
Q: Who was Hindenburg?
A: That was before our emperor
Q: Who is our reichscancellor?
A: Adolf Hitler, our Führer

[wretch]

Newton sanoo, että Bruno kuoli "kemialliseen pistokseen".Jos Newton on oikeassa niin se voi tarkoittaa kahta asiaa

1.Kyseessä oli jokin koe, johon Bruno kuoli
2.Oli hyvin tavanomaista tehdä "selektio", jossa karsittiin pois työkyvyttömät tai ne, joiden pärstä ei miellyttänyt.Ehkä kyseessä oli "tavanomainen" fenoliruiske selektion jälkeen.

Newtoniin kannattaa kuitenkin aina suhtautua epäilyksellä.En ole kovinkaan toiveikas, mutta yritän selvittää sen laitoksen nimen missä Bruno kuoli.Tai sen minkä nimisiä laitoksia Wienissä oli tuohon aikaan.

Jos tästä asiasta ei kuulu mitään niin se tarkoittaa vesiperää...

Edit: Voi olla, että Bruno kuoli wieniläisessä poliisivankilassa...

Edit2: Brunosta tehtiin ilmeisesti useita kipsivaloksia.Degeneroituneista yksilöistähän näitä tehtiin kuten maan tapa oli silloin.Ilmeisesti kuolinpaikkana oli sairaala, johon mies joutui useiden tuskallisten kokeiden jälkeen.Saksaksi löytää jopa miehen tuhkatuista jäänteistä tietoa...

[Aplesiini]

Toistaiseksi eniten informaatiota Brunosta olen löytänyt osoitteesta http://www.axishistory.com/index.php?id=2969

Kyseisestä herrasta tuntuu olevan melko paljon eriävää informaatiota riippuen lähteestä. Useimmat kertovat syntymävuodeksi 1909, mutta myös 1908 mainitaan toisinaan. Jossakin lähteessä kerrottiin Brunon lopettaneen murhaamisen vuonna 1980 kun taas useimmat lähteet kertovat teloituksen tapahtuneen vuonna 1944
Enemmistö näyttää kuitenkin olleen samaa mieltä siitä, että Saksan historian kamalin murhamies oli pelkkä vajaaälyinen työmies, jonka niskoille heitettiin kaikki mahdolliset selvittämättömät rikokset ja osa jo selvitetyistäkin.

Joku voinee tuon yllä olevan linkin sisällön tahtoessaan suomentaa, itsellä ei riitä järki eikä ymmärrys moiseen suoritukseen tähän kellonaikaan

[Tuntematon Mies]

Toistaiseksi eniten informaatiota Brunosta olen löytänyt osoitteesta http://www.axishistory.com/index.php?id=2969

...

Joku voinee tuon yllä olevan linkin sisällön tahtoessaan suomentaa, itsellä ei riitä järki eikä ymmärrys moiseen suoritukseen tähän kellonaikaan

Törmäsinpä tähän ketjuun nyt kun edellisestä viestistä on jo reilusti pari vuotta kulunut. Olisiko jo aika toteuttaa Aplesiinin toive:

Kuka oli Bruno Lüdke?

Bruno Lüdke syntyi 3.4.1908 Köpenickissä lähellä Berliiniä, neljäntenä Otto ja Emma Lüdken kuudesta lapsesta. Vuodesta 1914 vuoteen 1919 Bruno kävi koulua Köpenickissä, ja pian havaittiin, että hänellä oli vaikeuksia pysyä toisten tahdissa. Hän ei päässyt kuudennelle luokalle ja hänet lähetettiin oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille tarkoitettuun kouluun. Päätettyään tämän "apukoulun" 1922 hän työskenteli vanhempiensa omistamassa pesulassa vuoteen 1939. Kun hänen kurkkusyöpää sairastanut isänsä kuoli 1937, Bruno sai vastuulleen pyykin jakelun asiakkaille hevoskärryillä. Tästä työstä hänen äitinsä maksoi hänelle 50 pfenningiä päivässä, sunnuntailta yhden markan ylimääräistä. Bruno näpisti tuon tuostakin itselleen osan asiakkailta saamistaan maksuista, mikä johti tiukkoihin puhutteluihin hänen hyvin ankaran äitinsä taholta. Lüdke tunnettiin kovana tupakkamiehenä ja hän käytti valtaosan ansioistaan piipputupakkaan ja silloin tällöin lasilliseen olutta. Hänet tunnettiin "Tyhmä-Brunona". Hän oli hyväluontoinen ja kaikkea muuta kuin vaarallinen. Hänellä ei ollut ystäviä eikä vihamiehiä. Tytöistä hän ei juuri piitannut, naimisiinmenosta puhumattakaan.

Hän ei ollut järin hellävarainen hevostaan kohtaan vaan antoi sille piiskaa aivan liian kanssa, ja vuoden 1938 alkupuolella ihmiset valittivatkin tästä Köpenickin poliisille. Sen seurauksena hänen fyysinen ja psyykkinen kelpoisuutensa hevosmieheksi testattiin Poliisin Valtionsairaalassa (Staatskrankenhaus der Polizei). Tässä joitakin näytteitä Lüdkelle esitetyistä väittämistä ja kysymyksistä sekä hänen vastauksensa niihin:

Kysymys: Olemme sumun keskellä. Emme voi nähdä mitään muuta kuin kaukana olevan kylän.
Vastaus: Tuo voisi pitää paikkansa.
K: Mies putosi ikkunasta ja katkaisi jalkansa. Hän juoksi sairaalaan saadakseen apua.
V: En tiedä.
K: Voitko luetella aakkoset?
(Vastaus oikein F:ään saakka.)
K: Montako päivää on vuodessa?
V: En tiedä.
K: Montako tuntia päivässä?
V: 24.
K: Montako minuuttia tunnissa?
V: En tiedä.
K: Kuka oli Hindenburg?
V: Meidän keisarimme ennen.
K: Kuka on valtakunnankanslerimme?
V: Adolf Hitler, johtajamme.

Lopputulema: Lüdke oli fyysisesti terve, mutta syntymästään asti vajaamielinen. Hänellä oli normaali ajan- ja paikantaju ja persoonallisuuskäsitys, mutta hän ei osannut laskea eikä kirjoittaa eikä selviytynyt yksinkertaisista älyllisistä tehtävistä. Hevoskärryjä ajamaan hän kuitenkin kelpasi. Berliinin Perinnöllisyysterveysoikeuden (Erbgesundheitsgericht - natsi-Saksassa toiminut viranomainen, joka päätti pakkosteriloinneista) 3. kamari määräsi kuitenkin tammikuussa 1939 hänet steriloitavaksi mielisairaiden lisääntymisen ehkäisemistä käsittelevien lakien mukaisesti. Sterilointi tehtiin berliiniläisessä sairaalassa 22.5.1940.

Lüdke ja paikallinen poliisi olivat tutut toisilleen, tosin vain pikku varkauksien merkeissä. Hänen rikosrekisterinsä ei sisällä väkivalta- eikä seksuaalirikoksia, vaan vain esimerkiksi säännöllisesti tapahtunutta varastetun puun myymistä. Sellainenhan ei tietenkään voinut jatkua pitkään: ensinnäkin Köpenick oli vain pikkukaupunki ja toiseksi, hänen käyttämissään kärryissä luki suurin kirjaimin Lüdken Pesula. Lüdke varasti kaikkiaan 13 kertaa 28 kuutiometriä [näin alkutekstissä lukee, oletettavasti tarkoitetaan 13 mottia] puuta, yhteisarvoltaan 187,50 valtakunnanmarkkaa. Hän ansaitsi sillä 13 markkaa - ja kolme kuukautta vankeutta. Köpenickin poliisi totesi, etteivät pidä Lüdkeä varsinaisena kriminaalina. Hänen rikoksensa oli tehty typeryydestä ja johtuivat hänen vajaamielisyydestään.

Eräässä toisessa tapauksessa hän varasti ankan. Helmikuun 16. päivän iltana 1940 Lüdke astui Café Fuchsiin Bahnhofstrasse 20:ssä, Köpenickissä. Kainalossaan hänellä oli laukku, jossa oli kuollut ankka. Hän yritti myydä sitä eräälle kahvilan asiakkaalle 15 markalla. Eräs toinen asiakas kiinnostui, hän kun sattui olemaan Turvallisuuspoliisin (Sicherheitspolizei) henkilökuntaa. Hän takavarikoi ankan ja pidätti Lüdken. Köpenickin poliisiasemalla selvisi pian, että ankka oli varastettu Skole-nimiseltä viljelijältä. Skole oli ilmoittanut varkaudesta ja että ankan arvo oli 10 markkaa. Lüdkeä pidettiin tutkintavankeudessa viiden viikon ajan, mutta oikeuteen hän ei joutunut. Rikoslain 51. pykälän mukaan vajaamielistä ei voitu asettaa oikeuteen. Kuukauden kuluttua vapautumisestaan Lüdke jäi taas kiinni yrittäessään tällä kertaa myydä varastettua kukkoa eräässä toisessa paikallisessa kapakassa.

Perjantaina 29.1.1943 Frieda Rössner, paikkakunnalla hyvin tunnettu 59-vuotias leskirouva, murhattiin metsässä lähellä kotiaan. Hänen ruumiinsa löydettiin kahta päivää myöhemmin omalla kaulaliinallaan kuristettuna. Murhaaja oli pahoinpidellyt/hyväksikäyttänyt [englanninkielisessä alkuperäistekstissä käytetään sanaa abuse, joka voi tarkoittaa kumpaa hyvänsä] häntä ja varastanut hänen rahakukkaronsa, jossa oli yksi markka rahaa. Välittömästi ruumiin löydettyään Köpenickin poliisi hälytti Berliinin poliisin henkirikososaston. Muodostettiin rikoskomisario (Kriminalkomissar) Heinz Franzin johtama kolmen etsivän ryhmä, jonka muut jäsenet olivat ylietsivä (Kriminalsekretär) Jachode ja ylietsivä Mahnke. He saapuivat rikospaikalle vielä saman sunnuntaipäivän aikana.

Erinäisiä "epäiltyjä" tarkistettuaan Franz pidätti Bruno Lüdken 18.3.1943. Raportissaan hän kirjoittaa: "18.3.1943 saimme tietää, että työmies nimeltä Bruno Lüdke oli vajaamielinen ja tunnettu paikallisten naisten ahdistelijana. Koska arvelimme, että tämä mies, joka asuu Elisabethstrassen alueella, saattaisi tietää murhasta jotakin, jututin häntä hänen työssään. Tämän epävirallisen haastattelun perusteella sain vaikutelman, että hän ehkä tietää enemmänkin."

Bruno Lüdken ensimmäiset tunnustukset

Ainoa peruste Bruno Lüdken pidättämiseen oli, että komisario Franzilla oli "vaikutelma", että tämä ehkä tietäisi murhista enemmän; Lüdkeä vastaan ei ollut kerrassaan mitään todisteita, eikä kukaan ollut antanut poliisille häntä koskevaa vihjettä. Ei ole tiedossa, mitä Franz Lüdkeltä kysyi ensimmäisessä puhutuksessaan, mutta ottaen huomioon Bruno Lüdken henkisen tason hän on luultavasti käyttäytynyt Franzin mielestä oudosti ja Franz on tulkinnut tämän oudon käyttäytymisen tavalla, joka sopi hänen omiin tutkimuksiinsa.

Heti pidätyksensä jälkeen tekemiensä tunnustusten mukaan Lüdke oli, useiden vuosien aikavälillä, raiskannut tai yrittänyt raiskata "viisikymmentä naista". Omituista kylläkin, tätä seikkaa ei enää myöhemmin mainita tapauksen yhteydessä. Myöskään niiden vuosien aikana, jolloin Lüdke oli nämä rikokset otaksuttavasti tehnyt, ei häntä vastaan ollut tehty ensimmäistäkään valitusta kenenkään toimesta. Näyttäisi siltä, että Lüdken ensimmäinen versio unohdettiin kaikessa hiljaisuudessa sen jälkeen, kun Lüdke oli "tunnustanut" Frieda Rössnerin murhan ja pian tämän jälkeen Käthe Mundtin, Bertha Schulzin ja Umannin pariskunnan murhat. Komisario Franz antaa ymmärtää, että hän kuuli Mundtin ja Schulzin tapauksista Lüdkeltä, mutta poliisin omista arkistoista näkyy, että Franz kaivoi nämä tapaukset esiin ennen Lüdken "tunnustuksia". Papereista selviää, että Franz penkoi Köpenickin alueen murhatapauksia Berliinin poliisin henkirikososaston arkistoista heti sen jälkeen, kun Lüdke oli kertonut hänellä viidestäkymmenestä naisesta ja Rössneristä. Sen jälkeen Franz johdatteli Lüdken oikeaan suuntaan ja Lüdke välittömästi "tunnusti" Mundtin ja Schulzin tapaukset. Lüdken outo käytös sopi erinomaisesti Franzin käyttämiin menetelmiin. Esimerkiksi tunnustaessaan murhanneensa herra ja rouva Umannin hän ei maininnut rouva Gutermannin murhaa. Tämä on outoa, sillä Gutermannin murha tapahtui vain kaksi päivää ennen kuin Umannit surmattiin. Kun Franz monta kuukautta myähemmin kyseli Gutermannin murhasta, Lüdke yhtäkkiä "muisti" tappaneensa hänet. Hän ei kuitenkaan kyennyt kertomaan mitään tosia yksityiskohtia murhasta. Vasta kun komisario Franz vei Lüdken murhan tapahtumapaikalle Berliiniin, tämä suoriutui hiukan paremmin, mutta matka osoitti myös, että Lüdke tuskin tunsi kyseistä seutua.

Koko laajassa vyyhdessä oli vain yksi paikka, jonka Lüdke tunsi erittäin hyvin, nimittäin Frieda Rössnerin asuinpaikka. Se ei ole ihmekään, sillä Lüdke toi ja vei hänen pyykkinsä viikoittain. Mutta tässäkin tapauksessa hän ensin osoitti väärin paikan, jossa oli kohdannut rouva Rössnerin. Sitäpaitsi hänen olisi pitänyt pystyä kertomaan kohtaamispaikka jo ennen kuin kävi siellä Franzin kanssa. Näin ei kuitenkaan ollut. Hän ei pystynyt antamaan lainkaan paikkansapitävää tietoa yhdenkään murhan tapahtumapaikasta; ei Rössnerin, ei Mundtin, ei Schulzin eikä Umannien tapauksessa. Sama koskee Umanneilta ja Rössneriltä varastettuja tavaroita. Ensimmäisissä puhuttamisissa Lüdke ei kyennyt antamaan mitään hyödyllistä tietoa kadonneista esineistä - ei sitä, mitä oli ottanut, eikä sitä, mitä oli tavaroille tehnyt. Hänen epäjohdonmukaisten kertomustensa tapahtumapaikoista ja varastetuista tavaroista yhdessä Lüdken alibien asianmukaisen tarkistamisen kanssa olisi pitänyt avata komisario Franzin ja hänen miestensä silmät. Mutta sen sijaan Lüdken nopeasti ja helposti saadut "tunnustukset" saivat Franzin euforian valtaan. Voidaan esittää vain arvauksia niistä syistä, jotka olivat näiden Lüdken ensimmäisten tunnustusten takana. Näyttäisi siltä, että ne olivat tulosta Lüdken tasapainottomasta mielentilasta yhdessä fyysisen väkivallan, uhkailun, johdattelevien kysymysten ja hänen "tunnustustensa" manipuloinnin kanssa.

Kuinka Franz onnistui saamaan lisää tunnustuksia Lüdkeltä?

Kaikkien 51 "tunnustetun" murhan alkuperäisistä asiakirjoista käy ilmi, että Lüdken "tunnustukset" olivat seurausta komisario Franzin kuulustelumenetelmistä. Toisin sanoen Lüdke ei kertonut murhista Franzille, vaan Franz kertoi niistä Lüdkelle. Tällä tavoin Lüdke teki "tunnustuksensa" täsmälleen siinä järjestyksessä kuin Franz halusi: ensin 20 tapausta Berliinissä, sitten Hosangin tapaus Genthinissä joka avasi komisario Franzille mahdollisuuden penkoa koko muun Saksan selvittämättömiä murhia. Virallisten kuulustelujen rekonstruointi antaa selvän kuvan Franzin käyttämistä menetelmistä:

Kysymykset uudesta murhatapauksesta alkavat äkkiarvaamatta. Tyypillinen avauskysymys on, onko Lüdke koskaan käynyt tietyllä paikkakunnalla. Useimmiten Lüdken ensireaktio oli vastata kieltävästi. Monien puhuttelujen kuluessa, jotka useimmiten osoittavat selvästi ettei Lüdkellä ole aavistustakaan siitä mistä on kysymys, hänet johdatellaan "tunnustukseen" joka sopii jollakin tavoin kyseiseen tapaukseen. Mahdollisimman pian, usein jo ennen ensimmäistä kuulemista, käydään murhan tapahtumapaikalla, jossa murha "rekonstruoidaan" ja "tunnustus" viimeistellään. Lüdken ensimmäisen kieltävän vastauksen ja lopullisen tunnustuksen välillä Franz tarvitsee vain hyvin vähän kuulusteluja. Jos jotain näyttöä jää puuttumaan tai siinä on jotain epäselvää, Franz panee asiat kohdalleen loppuraportissaan (Morgenmeldung). Franz antaa näissä raporteissaan usein tietoja, jotka eivät pidä paikkaansa tai ovat jopa ilmiselvää valetta.

Franz ja Lüdke: kuulustelija ja kuulusteltava

Komisario Franz oli ainoa henkilö, joka puhutti Lüdkeä tutkimusten aikana. Ei olekaan ihme, että heidän välilleen kehittyi "side", joka sai Lüdken tuntemaan suurta luottamusta Franzia kohtaan. Bruno Lüdke vakuuttui siitä, että Franz oli ainoa mies, johon hän saattoi luottaa. On selvää, että Franz oli tästä täysin tietoinen. Toisaalta Franzilla ei Lüdken tunnustusten lisäksi ollut mitään muuta näyttöä, joten hänen oli yritettävä saada tältä mahdollisimman paljon tietoa. Hän ymmärsi pian, että Lüdke oli vajaamielinen. Luomalla sopivan ilmapiirin hänestä saisi irti mitä vain. Aggressiivinen taktiikka ei johtanut tuloksiin, kun taas pehmeä linja toimi täydellisesti. Lüdke puolestaan tunsi olevansa suhteellisen turvassa "pykälä 51:nsä" suojissa. Tämän pykälän ansiosta (hänhän oli vajaamielinen eikä siten ollut vastuussa teoistaan) hän koki, ettei hänellä ollut syytä pelätä poliisia. Hän saisi työpaikkansa takaisin ja pääsisi jo jouluksi kotiin, "jos vain kertoo totuuden". Varsin kypsymättömälle Lüdkelle tapahtui toinenkin asia: hän tuntui olevan imarreltu persoonaansa kohdistuvasta huomiosta. Hän, joka 18.3.1943 saakka oli ollut poliisin kanssa tekemisissä vain pikku varkauksien takia, olikin yhtäkkiä poliisin suunnattoman mielenkiinnon kohteena. Eikä vain Berliinissä, vaan koko Saksassa. He matkustivat hänen kanssaan ympäri maata, kyselivät häneltä, katselivat häntä, valokuvasivat häntä. Hänellä oli "oma komisario", joka huolehti hänestä ja hänen päivittäisistä aterioistaan ja tupakka-annoksestaan. Koko ilmapiiri tuotti Lüdkelle tyydytystä ja kaikki mitä hänen tarvitsi tehdä tämän erinomaisen miellyttävän olotilan ylläpitämiseksi oli puhua paljon ja tehdä "tunnustuksia". Raportteja lukiessaan saa vaikutelman, että Bruno Lüdke ei halunnut tuottaa pettymystä "herra komisario Franzille" vaan teki parhaansa "muistaakseen" tekojensa yksityiskohtia.

Kysymykset

Bruno Lüdke oli tosin vajaamielinen, mutta ei totaalinen typerys. Aika pian hän oppi tietämään täsmälleen, mitä hänen piti kysyä Franzilta saadakseen tältä apua "tunnustuksiinsa". Tämä käy selväksi virallisista kuulusteluista:

Kun Franz viittasi johonkin heidän epävirallisissa puhuttamisissa käsittelemäänsä asiaan, hän käytti aina eräänlaista "huomiomerkkiä" sanomalla aluksi: "Haluan ajatella tarkkaan".

Kun Lüdkellä ei ollut heti antaa vastausta tehtyyn kysymykseen, hän yritti aina saada selville "toivottavan" vastauksen käyttämällä puolittain retorisia kysymyksiä, esimerkiksi: "nimi on minulla aivan kielen päällä", "otin varmaankin jotain muuta, mutta en vain muista mitä" tai "ei se voinut olla kesällä, se oli varmaankin talvella". Franz vastasi joko kysymällä uuden (johdattelevan) kysymyksen tai lopettamalla kuulustelun siltä erää. Useimmiten Lüdke tiesi vastauksen seuraavassa kuulustelussa.

Rekonstruktiot

Kun ei Lüdke onnistunut varastamaan kukkoa kanalasta ilman että jäi kiinni, voisiko tämä sama mies onnistua murhaamaan 51 naista 20 vuoden aikana, tulematta kertaakaan nähdyksi? Hän matkusti Saksaa ristiin rastiin junalla, polkupyörällä, liftaten ja kävellen, murhaili naisia maan joka kolkassa, palaten sitten heti välittömästi Köpenickiin, jossa kukaan ei koskaan huomannut hänen olleen päivääkään tietymättömissä (ei äiti, ei työpaikan pomo). Totuus on, ettei Lüdke tuntenut Saksan maantietoa eikä edes tiennyt kuinka junaan ostetaan lippu. Esimerkki:

Komisario Franz: Kuinka ostitte lipun?
Bruno Lüdke: Helposti, sanoin vain että haluan lipun sinne ja sinne.
Franz: Siis minne?
Lüdke: Minun täytyy miettiä sitä illalla.

Seuraavana aamuna:

Franz: Kuinka ostitte lipun?
Lüdke: Menin lippuluukulle ja pyysin lipun Sleesiaan.
Franz: Mikä on Sleesia?
Lüdke: Iso kaupunki.
Franz: Mutta Bruno, Sleesia on maakunta. Se on enemmän kuin kaupunki. Se on paljon suurempi, siellä on paljon kaupunkeja.
Lüdke: Minä sanon sitä isoksi kaupungiksi...

Tämä ei estänyt Franzia kirjoittamasta raporttiinsa, että Lüdkellä on "hämmästyttävä" tietämys monista paikoista Berliinin ulkopuolella.

Lüdken tapauksen aineistossa ei ole yhtään mainintaa kuorma-autoilijasta, joka olisi ottanut liftaavan Lüdken kyytiinsä. On naurettavaa edes ajatellakaan, että Lüdke olisi onnistunut matkustelemaan Franzille kertomallaan tavalla sota-ajan Saksassa 1939-43. Poliisi ja muut viranomaiset tarkastivat tuon tuostakin kaikki matkustavaiset etsiessään karanneita pakkotyöläisiä ja sotavankeja. Kuitenkaan ei ole tietoa yhdestäkään poliisista, joka olisi tarkistanut Lüdken yhdelläkään hänen matkoistaan.

Tappajan modus operandi

Näissä murhissa ei ole havaittavissa tappajan "signeerausta". Murhissa ei siis ole sellaisia selkeitä yhtäläisyyksiä, jotka osoittaisivat ne saman miehen tekemiksi. Kaikissa tapauksissa on erilaiset faktat, erilaiset surmatavat ja erilaiset motiivit. Tohtori Wehner kertoi Blaauwille (hollantilaiselle poliisipäällikölle, joka eläkkeelle jäätyään tutki Lüdken tapausta) ettei edes ylin valvova elin, Valtakunnan rikospoliisivirasto RKPA (Reichskriminalpolizeiamt) koskaan kyennyt yhdistämään murhia toisiinsa. Yhdeltäkään murhapaikalta ei myöskään onnistuttu saamaan käyttökelpoisia sormenjälkiä.

Bruno Lüdken likvidointi

Bruno Lüdke likvidoitiin poliisivankilassa Wienissä. Tämä käy ilmi komisario Franzin lähettämästä kaukokirjoitinsanomasta 1.3.1944. Syy likvidointiin oli, että pykälän 51 johdosta Lüdkeä ei voitaisi asettaa syytteeseen. Toisaalta koko ajatus sarjamurhaajasta kansallissosialistisessa poliisivaltiossa oli sietämätön ja täytyi pitää pimennossa. Oli myös hyvin mahdollista, että Lüdke, jos olisi oikeuteen joutunut, olisi ymmärtänyt ettei Franz voi häntä enää suojella ja olisi perunut "tunnustuksensa". Sitä paitsi kuka tahansa lakimies, myös syyttäjä, olisi aineistoon tutustuttuaan tullut siihen johtopäätökseen että koko näyttö oli kyseenalainen ja perustui vääriin todistuksiin. Moinen arvovaltatappio ei tullut kysymykseenkään RKPA:lle (jota johti Arthur Nebe) eikä Valtakunnan turvallisuusvirasto RSHA:lle (Reichsicherheithauptamt, johdossa Ernst Kaltenbrunner), ei varsinkaan sen äläkän jälkeen, jonka Lüdken tapaus oli aiheuttanut aina Heinrich Himmleriä myöten.

Lopputulos

Jäljelle jää kysymys: kuinka Lüdken jutusta tuli sellainen kuin tuli? Juttu, joka alkoi yhden tavallisen murhatapauksen tavallisena tutkimuksena, kehittyi Saksan rikoshistorian uskomattomimmaksi murhajutuksi. Totuus on, ettei sarjamurhaaja Bruno Lüdkeä ollut olemassakaan. Kaikki Franzin häneltä saamat "tunnustukset" olivat vääriä.

Kuinka tämä kaikki sitten oli mahdollista?

Helposti, sillä kaikki tarvittavat ainekset olivat koossa: oli vähä-älyinen Lüdke, oli kunnianhimoinen rikoskomisario Franz jota ajoi halu maineeseen ja kunniaan, oli sellainen ylin viranomainen kuin RKPA, oli yhteiskuntajärjestys jossa ei tunnettu todellista oikeutta eikä vapaata lehdistöä, oli Franzin töppäilevät esimiehet ja joukko viranomaisia, jotka eivät kyenneet oivaltamaan Lüdken psyykeä.

Poliisi ei sodan jälkeen tehnyt elettäkään tutkiakseen tosissaan oikeusneuvos Faulhaberin esittämiä, tätä tapausta koskevia vakavia epäilyksiä. Elokuva Nachts, wenn der Teufel kam ("Yöllä, kun paholainen tuli") sinetöi kuvan "sarjamurhaaja Bruno Lüdkestä" ja antoi sille lähes myyttiset mittasuhteet

Loppujen lopuksi käteen jää 51 selvittämätöntä saksalaista murhatapausta.

Artikkelin lähde: Bruno Lüdke: Seriemoordenaar, J.A. Blaauw (Uitgeverij De Fontein, Baarn, 1994 - ISBN 9026 10732-3). Suomenkielinen teksti käännetty Axis History Forumin artikkelista.

Tämän tapauksen tiimoilta voi pohtia vaikka sitä, mikä on informaatiota ja mikä disinformaatiota. Lisää jompaa kumpaa (tai molempia) mm. Wikipedioissa:

• suomeksi
• englanniksi
• saksaksi.

[NancyDrew]

Kiitos vaivannäöstä ja siitä syntyneestä mielenkiintoisesta tarinasta Tuntemattomalle Miehelle.

Päivitän vielä Brunon kuvan, kun se oli kadonnut aiemmasta viestistä.