Lauantaina 15.1.1983 punatukkainen muotitaiteilija (45-vuotias mies) löydettiin pahoinpideltynä huoneestaan.
Torstaina 17.1. tekoon syylliseksi epäiltynä pidätettiin varaton helsinkiläinen 22-vuotias panostaja.
20.1. muotitaiteilija kuoli tajuihinsa tulematta Töölön sairaalassa.
Perjantaina 4.3. panostaja julistettiin vangituksi. Tuomiota ei kirjassa ole, vaan syytetty on passitettu mielentilatutkimukseen.
Tapahtumat:
Muotitaiteilija ja panostaja olivat päätyneet samaan kapakkaan Hietaniemenkadulla Helsingissä perjantaina 14.1.1983.
Panostaja oli saanut rahaa huoltotoimistosta 400 mk elämiseen sekä 77 mk liikennelaitoksen korttia varten. Mielenterveystoimistosta oli annettu rauhoittavia pillereitä.
Panostaja meni kapakan vessaan, mutta unohti sulkea oven perässään. Hetken kuluttua joku ropusi hänen takataskullaan vieden hänen lompakkonsa ja käännyttyään hän oli näkevinään kiharan tukan vain vilahtavan, kun tyyppi häipyi ovesta ulos.
Panostaja meni portsarille rähjäämään asiasta ja vaati kiharatukkaista ravintola-asiakasta tilille tekosistaan. Portsari kävikin tarkistamassa miehen taskut, mutta lompakkoa ei löytynyt.
Kiharatukkainen, punapäinen muotitaiteilija ja panostaja lyöttäytyivät kuitenkin yhteen ja lähtivät muotitaiteilijan kotiin, koska tämä lupasi tarjota yösijankin. Asunnolla oli koira, mutta se ei haukkunut lainkaan koko aikana. Muotitaiteilija kaatoi panostajan sängylleen ja käski riisuuntua.
-Hei, mitä sä oikein touhuat, sähän lupasit voileipää, panostaja ihmetteli.
Muotitaiteilija meni keittiöön ja käski panostajaa riisuuntumaan. Tätä ennen hän oli motannutkin sekä osoitellut saksilla vierastaan ja hipelöinyt tämän sukuelimiä.
Muotitaiteilija oli riisuuntunut itsekin ja siinä yhteydessä nahkatakin taskusta oli pudonnut panostajan lompakko lattialle. Tämän nähtyään panostaja raivostui täysin. Hän hakkasi punapään päätä lattiaan, sitoi kädet ja jalat puhelinjohdolla. Uhrin suusta tuli verta tämän ulistessa. Panostaja tunki jonkun vaatemytyn tämän suuhun ja pukeutui itse. Vielä hän kuristi uhria kurkustakin.
Hän oli kuulevinaan ikäänkuin joku olisi huutanut oven takana, mutta edes koira ei reagoinut.
Panostaja ratsasi asunnon, otti oman lompakkonsa, koruja, sukeltajakellon. Asunnossa oli runsaasti tyhjiä lompakoita, mistä panostaja päätteli asunnon haltijan ammattivarkaaksi. Hän häipyi jättäen uhrin lattialle vaikeroimaan.
Osoite oli Sallinkatu 3.
Jälkeenpäin tekijälle ilmeni, että muotitaiteilijan kanssa samassa huoneistossa asuivat tämän sairaat vanhemmat!
---
Kirjassa tarina on kirjoitettu minä-muotoon kuin sen olisi kertonut tämä panostaja itse. Tarinassa kerrotaan myöskin, että muotitaiteilijan kuolemasta oli lehdissä runsaasti artikkeleita. Miten tämä on mennyt minulta täysin ohi?
Otsikkoa muutettu ja ketju siirretty aikoinaan Kyselyistä henkirikoksiin
-NILS-