Tapaushan on itseäni vanhempi, mutta tuli asuttua talossa (numerossa 7, mutta ovat samaa yhtiötä ja samalla perusrakenteella) parin talven yli joitain vuosia sitten. Voin siten muutamaan ketjussa esitettyyn arveluun antaa kommenttia. Tästä tuli huomaamatta aika pitkä, kun on koko edellinen ketju kommentoitavana:
1) Avoimet ikkunat: talon lämmitysjärjestelmä on/oli alkuperäinen. Tämä selvisi putkiremontin yhteydessä, kun kerrottiin, että lämmitysputkille ei "vielä" tehdä mitään. Vaikka talossa ei ikinä ollut varsinaisesti kylmä, ei ollut myöskään tarvetta pitää ikkunoita auki asunnon viilentämiseksi, ja palelevampi puoliskoni kaipasi lämpimiä vällyjä. Avoimia ikkunoita ei hellepäivinäkään montaa näkynyt, poislukien auringolle altteimmat eteläpäätyjen yläasunnot. Ikkunoiden tiivisteitä on mahdollisesti parannettu alkuperäisestä tapahtuman jälkeen. Jossain aiemmassa viestissä oli kaivettu yön lämpötilaksi jopa vain 12 astetta. Kirjaa lukenut henkilö on voinut tupakoida, ja pitää ikkunaa siksi auki, mutta muutoin selittyisi miksei äänihavaintoja ole keskeltä yötä kadulta.
2a) Kellarissa on asuntokohtaiset viileäkomerot. Muutama oli edelleen käytössä kun asuin talossa. Näiden ideana on, että osin maan alla olevaa tilaa ei lämmitetä, ja se pysyy jokseenkin ympäröivän maan lämpötilassa, tai ainakin selvästi ulkoilmaa viileämpänä. Äkkiä löytyi tieto, että jääkaapit yleistyivät 70-luvun loppuun mennessä lähes kaikkiin talouksiin. Erityisesti, kun huomioi että täällä kerrotun mukaan S. oli aloittanut työt lentokentällä vasta saman vuoden alussa, ja jos hän asui yksiössä, olisi uskottavaa, että omaan jääkaappiin ei vielä ollut ollut varaa - jääkaappituotteet kun saattoi säilöä vanhempien puolella tarvittaessa. Suurehkossa taloyhtiössä hyvinkin ollut vielä muutamia ilman jääkaappia.
2b) Viileäkomerot tarjoavat kaksi mahdollista selitystä, joita ei ole vielä ehdotettu, miksi kellarikäytävälle mentäisiin yöllä: joko joku muu asukas oli hakemassa, tai pyysi päästä hakemaan komerostaan ruokaa, tai S. oli nälkäinen vietettyään pitkän illan, ja käveltyään keskustasta, joten hän keksi hakea kellarista esim. omenoita, juureksia tms. raikasta ruokaa heti syötäväksi, ja aamupalaksi, jotta ei tarvitse häiritä vanhempia heidän jääkaapillansa käymällä.
3) Talonmies: nykyinen mainitsi kerran tulleensa taloon yli 30 vuotta sitten talonmieheksi "nuorena" (en tarkkaa lukua muista), joten on aloittanut viimeistään muutama vuosi tapauksen jälkeen. Talonmies on yhteinen 7- ja 9-taloille, ja talot ovat samaa yhtiötä olleet aina, joten tilanne ei ole varmasti muuttunut.
Tämä voi valitettavasti tarkoittaa, että B. Vihakara on ollut jo eläkeikää lähestymässä, ja olisi siten nykyään lähes varmasti kuollut. Vrk:n sukunimipalvelu paljastaa, että tuolla sukunimellä on ollut väestörekisterissä 10 miestä, jotka ovat jo kuolleet. Elossa olevia miehiä on 9, ja sukunimensä muuksi vaihtaneita miehiä 0-12 (tietoa ei paljasteta "yksityisyyden suojaamiseksi" kun lukumäärä on tarpeeksi pieni). Sukututkijoiden hakupalvelussa ei ole kaikkia wanhoja kirkonkirjoja vielä litteroituna, mutta 1800-luvun puoliväliin asti ainoat havainnot sukunimestä ovat Lavialta ja sen lähiseudulta. Alle 100 vuotta vanhoja kirkonkirjoja ei pitäisi päästä tutkimaan arkistoissa kuin sukutukimukseen ja paikan päällä tunnistautumalla; 125 vuotta vanhemmat kirkonkirjat tulevat nykykäytännöillä aikanaan vapaasti tutkittaviksi, mutta siinä vaiheessa saataisiin vain (suurella vaivalla) varmistus B.V:n syntymäajasta. Luultavaa siis on, että häntä ei enää edes voida tavoittaa. Avoimeksi kysymykseksi mieleeni ketjua lukemalla jäi, miksi talonmiehen vaimo meni häätämään luultua humalaista kellarista, missä oli talonmies itse? Tästä tosin saa kuvan tomerasta rouvasta, joka sopii paremmin juuri jo iäkkäämpään talonmieheen. Muutoinkin tuntui kuin talossa olisi nuorennusleikkaus menossa.
4) Kaikki lukot oli nykymallisia, eli uusittu kauan tapahtumien jälkeen ainakin kerran. Avainten sopiminen eri oviin tuskin on merkittävästi muuttunut: kellarikäytävään, ja kellarin eri huoneisiin (pyörävarasto, "kanakopit", viileäkaappihuoneet) pääsee kaikkien rappujen avaimella, mutta rapun ovesta pääsee sisään vain omaan rappuunsa. Kellarikäytävän kautta pääsee siten viereiseen rappuun, mutta esim. B- ja C-rappujen välissä ei ole tällaista yhteyttä. Vain saunatilan sisältävän rapun alaoveen käy kaikkien asukkaiden avain. Rakennusvalvontaviraston Arska-palvelusta näkee maksamatta vain pienen esikatselukuvan saatavilla olevista dokumenteista, joten kellarikerroksen pohjapiirustuksesta ei voi nähdä missä 9-talon sauna on, vai onko sauna vain 7:ssa. Saunatilat oli remontoitu kai 2000-luvulla, joten ilmeisesti ovat olleet talossa alun perinkin.
5) Rakennus muutoin
5a) Äänieristys on monissa myöhemmin (60-80-luvuilla) rakennetuissa taloissa huonompikin. Nämä on paikalla valettu tai muurattu. Kovaääniset juhlat kuuluvat kyllä seinän läpi, tai huuto, tai ovisummerin pörinä naapuriasuntoon, ja äänekkäämmät askeleet rappukäytävästä, mutta en kellarin yläpuolella asuneena kuullut kertaakaan ääniä (pyörä)kellarin normaalista käytöstä, ja ulko-oven kolahduksen vain harvoin. Väliovi rapusta kellariin tosin pamahti muita ovia kaikuvammin, se tuntui olevan muita ovia kevyempirakenteinen.
5b) Em. Arska-palvelusta näkee muidenkin kerrosten pohjapiirustukset; jos L:ien asunto oli ylimmässä kerroksessa, ja suuri päätyasunto, jossa on parvi, tilassa voi olla käytännössä 4 huonetta, keittiö ja olohuone. Piirustuksista selviää myös, että talojen välissä (B- ja C-rapun) olevat parvekkeet ovat alkuperäiset, kun joku aiemmin aprikoi onko ne lisätty jälkikäteen.
5c) B- ja C-rapun nurkassa kadun puolella oleva autotalli on kai ollut siinä aina, mutta jossain oli viite että myös sen katolla on pysäköity. Tästä on yhä jäänteenä viistottu kadun reunakivi siinä kohdassa, josta ko. katolle pääsisi ajamaan. Tuolta Arskasta löytyy myös dokumentti autopaikkojen uudelleen järjestelystä vuodelta 2001. Lieneekö katon kantavuus jäänyt riittämättömäksi painavammille nykyautoille.
6) Ensimmäiset nostoautomaatit väitetään asennetun Suomessa 1972, ja nykyaikaiset automaatit vasta 1978. Pankkikortin tulo on entisen Luottokunnan aikajanalla sijoitettu vuoteen 1980. Vaikka lentoasema varmasti oli ensimmäisiä paikkoja mistä automaatin löysi, ei nuorella kenttävirkailijalla oletettavasti ollut vielä uutta automaattikorttia. Lauantaisin pankitkaan olleet auki, joten jos viikonlopun iltamenoihin ei ollut varauduttu perjantaina ennen konttorien sulkeutumista, käteistä ei ihan niin vain saanut. Ulkomailla luottokortteja jo oli, mutta pitäisin erikoisena, jos nuorelle opiskelijalle sellainen olisi tuohon aikaan ulkomailla myönnetty, tai sitä voinut enää Suomessa käyttää.
7) Ympäristö: Sofianlehdonkatu 5 on rakennettu vasta 2000-luvun puolella, ja vastapäinen numero 10 valmistui 1988, joten sijainti on ollut suojaisampi. Käpylän urheilukentän kohdalla siinä Mäkelänkadun toisella puolella oli vielä vuonna 1977 ravirata(!). En selvittänyt, mitä toimintaa Sofianlehdossa oli tuohon aikaan, olisiko sen pihan poikki kehdattu oikaista, tai menikö tuon Sofianlehdonkatu 10:n kohdalta aikoinaan jotain polkua tai puistokäytävää - nykyisiä taloja rakennettaessa tontin halki on erikseen piirretty "yleiselle jalankululle" varattu reitti, ja jonkinlainen polku on tuohon vuoden 1985 kaavaan metsän halki olemassaolevana piirretty.
Itä-Pasila: Asemapäällikönkadun eteläpuoliset talot olivat valmistuneet viimeistään 1975, ja osa pohjoispuolisista, mutta osa oli rakenteilla. Sikäli kävelyreitti Vislauskujaa tai Resiinakujaa pitkin ei ole mahdoton, ympäristö oli jo "valmista". Kumpulantien varressa on moni talo korvattu uudella myöhemmin, alue oli teollisuusmaisempaa aiemmin.
