William Edward "Eddie" Hickman ("The Fox") syntyi vuonna 1908 Thomas ja Eva Hickmanin perheeseen Kansas Cityssä. Hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan ei ole kovin paljoa tietoa. Hänen äitinsä oli ollut hoidettavana mielisairaalassa ja hänellä oli ainakin yksi sisko, Mary.
Mary Hickman.
Vuonna 1927, ollessaan 19-vuotias, Hickman teki päätti tienata nopeasti paljon rahaa. Hän kehitti suunnitelman kidnappaamisesta ja lapsen vanhempien kiristämisestä, jotta nämä maksaisivat hyvät rahat saadakseen jälkikasvunsa takaisin. Joulukuun 15. päivä 1927 hän meni erittäin hyvin pukeutuneena paikalliseen losangelilaisen Mount Vernonin ala-asteelle yläluokkaisesti puhuen kertoen pankkiiri Perry Parkerin olevan vakavasti sairas ja että tämä oli viety sairaalaan ja haluavan nähdä siellä nuoremman tyttärensä. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että Parkerilla oli kaksoistytöt eikä Hickman tiennyt kummankaan nimeä tarkennusta pyydettäessä. Kun häneltä kysyttiin uudestaan kumpaa tytöistä hän etsi, hän korjasi sanomaansa ja vastasi "pienempää". Koulun työntekijä Mary Holt piti Hickmania hyväkäytöksisenä ja siististi pukeutuneena miehenä ja haki toisen tytöistä tapaamaan Hickmania, uskoen tämän vievän tytön tapaamaan isäänsä. Holtin aluksi epäillessä Hickman oli pyytänyt tätä soittamaan pankkiin jossa Parker työskenteli, mikä oli vakuuttanut Holtin tarpeeksi. Hän ei soittanut pankkiin, vaan uskoi Hickmanin sanaan. Hickman sai tytön mukaansa Holtin suostumuksella. Tyttö oli vuonna 1915 syntynyt 12-vuotias Marion (joskus väärin kirjoitettuna Marian) Parker. Kukaan ei tajunnut Marionia siepatuksi vasta kun iltapäivällä, kun tämä ei ilmestynyt kotiin ja etsinnöistä huolimatta häntä ei löydetty.
Marion Parker.
Jo seuraavana päivänä Hickman lähetti ensimmäiset kolme lunnasvaatimusta Parkerin kotiin, vaatien yhteensä 1500 dollaria (joissakin lähteissä 7500 dollaria), mutta rahan sijaan 20 dollarin kultatodistuksina (todistuksia, joita voi omistaa varsinaisen kullan omistamisen sijaan. Käytettiin yleisesti Yhdysvalloissa noihin aikoihin). Allekirjoituksina hän käytti muunmuassa sanoja "Fate" (kohtalo) ja "The Fox" (kettu). Ensimmäiset vaatimukset tulivat sähkeinä Pasadenasta ja Alhamdrasta. Niissä käskettiin varautumaan lisäohjeisiin ja vaatimuksiin. Viranomaiset vaativat heihin yhteyttä ottanutta Parkeria olemaan taipumatta rikollisin vaatimuksiin. Seuraavana päivänä tuli "The Foxin" allekirjoittama kirje, joka alkoi kreikkalaisin kirjaimin "Δ ε α τ η", tarkoittaen sanaa death, kuolema. "Kettu on nimeni, olen hyvin ovela, tiedätkös", alkoi kirje. "Ymmärrä tämä heti. Tyttäresi elämä on vaakalaudalla ja minulla on Gillette valmiina käsittelemään tilannetta." (Gillette patentoitiin jo vuonna 1904 ja sen terä oli jo tuolloin tiedetty teräväksi ja käteväksi myös kielteisessä mielessä.) Seuraava kirje alkoi myös samoilla kreikkalaisilla kirjaimilla. Yhteen kirjeeseen hän pyysi Marionia kirjoittamaan jotain. "Isä-kiltti, haluan tulla kotiin tänään. Rakastava tyttäresi, Marion Parker."
Marion Parker.
Lunnaskirje.
Hickman lähetti vaatimuksia useamman päivän ajan. 16. päivä oli ensimmäinen sovittu päivä, jolloin rahan oli tarkoitus vaihtua tyttäreen, mutta Hickman huomasi poliisin sovitulla alueella, eikä koskaan ilmiantanut itseään Parkerille. Hän lähetti tälle vihaisen kirjeen, syyttäen Parkeria epäonnistumisesta. "Olen kaksi miljoonaa kertaa fiksumpi ja valppaampi, sekä tappavampi tästä eteenpäin," Hickman kirjoitti. "Sinä olet aiheuttanut tämän itse ja ansaitset sen ja pahempaa. Mies joka pettää rakkautensa oman tyttärensä vuoksi on toinen Juudas Iskariotilainen - monta kertaa kierompi kuin pahin nykyajan rikollinen. Jos haluat olla minua vastaan, kysy Jumalalta, älä mieheltä."
Joulukuun 19. päivä noin kello 19.30 Parker toimitti vaaditut lunnaat sovittuun paikkaan Los Angeleissa uskoen saavansa tyttärensä takaisin. Rahamäärä, joka vastaa tänä päivänä noin 17 000 dollaria oli hänellä mukanaan laukussa. Tällä kertaa poliiseja ei näkynyt ja Hickman odotti Parkeria.
Perry M. Parker.
Parker kohtasi George Foxiksi itsensä nimenneen miehen autossa pimeyden keskellä ja vaati tältä saada nähdä ensin tyttärensä ennen lunnaiden luovuttamista. Hickman osoitti koko keskustelun ajan Parkeria aseella. Hän näytti nopeasti valoa matkustajan penkille, jolla Marion istui katsoen hymyillen eteensä. Hickman oli käärinyt huovan tiukasti Marionin ympärille niin, ettei tyttö pystynyt liikkumaan. Kun tytär vaikutti olevan kunnossa, Parker ojensi lunnaat Hickmanille. Sen sijaan, että Hickman olisi päästänyt tytön nyt vapaaksi, hän lähtikin ajamaan eteenpäin ja pudotti jonkin matkan päässä tytön kyydistä, jatkaen matkaansa. Parker juoksi tyttärensä luokse ja nosti tuon syliinsä, itkien onnesta. Onni oli kuitenkin lyhytaikaista, sillä sen sijaan että Marion olisi ollut kunnossa, Perry tajusi tyttärensä kuolleeksi. Hickman oli tappanut Marionin ja kun huopa avattiin, ei sen sisältä löytynyt kuin Marionin torso ja pää. Lisäksi sisäelimet oli poistettu ja jotta ruumis pysyisi pystyssä, oli Hickman tunkenut sen sisään pyyhkeitä ja rättejä ja käärinyt lapsen ruumiin ympärille tiukasti huovan. Silmät hän oli ommellut pysymään auki jotta Marion näyttäisi yhä olevan elossa ja huuliin ja poskiin oli lisätty väriä eloisan ihonvärin saavuttamiseksi. Ruumiinavauksen suorittanut lääkäri totesi myöhemmin, että tuohon mennessä Marion oli ollut kuolleena jo vähintään 12 tuntia. Lisäksi edellisenä päivänä Elysianin puistosta löytyneet sanomalehteen käärityt lapsen jalat ja kädet voitiin nyt liittää Marioniin ja todeta niiden olevan peräisin hänen ruumiistaan. Marionin selässä oli pahoja pieksemisjälkiä, joiden vuoksi iho oli osittani nylkeytynyt irti.
Marionin irroitetut raajat löytyivät tien varrelta puistosta.
Poliisi sai ilmoituksen tapahtuneesta ja alkoi tutkimaan rikosta. Jopa yli 20 000 poliisia jahtasi Marionin tappajaa. 50 000 dollarin palkkio luvattiin sille, joka saisi selville murhaajan henkilöllisyyden ja vangitsisi hänet joko elävänä tai kuolleena. Paita, joka poistettiin ruumiinavauksessa Marionin sisältä, johdatti viimein heidät Hickmanin jäljille paidassa olleen pesulan merkin avulla. Pesulamerkin perusteella poliisi osasi mennä kuulemaan Los Angelesissa sijaitsevaan kerrostaloon miestä nimeltä Donald Evans. Lähemmäs sata poliisi lähti mukaan tälle reissulle tekemään etsintöjä asuntoon, josta nukkuva Donald löydettiin. Donald sopi poliisin saamaan kuvaukseen sieppaajasta ja he kuulivat häntä asunnolla. Kuulusteluissa ei kuitenkaan selvinnyt mitään erikoista. Evans antoi poliisille luvan tutkia asunnon mahdollisten todisteiden varalta. Asunnosta ei kuitenkaan löytynyt mitään merkittävää ja poliisit poistuivat sieltä pettyneinä jouduttuaan umpikujaan. Pian tämän jälkeen Evans katosi.
Lehdessä ollut ilmoitus Marionin tappajasta.
Poliisit alkoivat tässä vaiheessa kohdistaa epäilyjään Parkerin pankissa aiemmin työskennelleeseen William Hickmaniin. Hickman oli saanut potkut kun oli käynyt ilmi, että tämä oli varastanut ja väärentänyt shekkejä pankissa. Poliisikin oli kiinnostunut jutusta ja lopulta Hickman oli istunut jonkin aikaa vankilassa rikoksensa vuoksi. Parker oli ollut yksi päätodistajista, jonka vuoksi Hickman oli lopulta tuomittu.
Auto, tumma Ford jossa kuollutta Marionia oli kuljetettu ja joka todettiin joitakin viikkoja aiemmin varastetuksi Kansas Citystä, oli löytynyt ja poliisi pystyi vertaamaan siinä ja lunnaskirjeissä olleita sormenjälkiä toisiinsa. Näitä jälkiä verrattiin sitten aiemmin Hickmanilta otettuihin sormenjälkiin ja todettiin niiden olevan yhtenevät. William Hickman oli heidän syyllisensä. Poliisi alkoi levittämään Hickmanin aiempia pidätyskuvia ympäri maata.
Hickman.
Hickman kerkesi viettää lähes viikon vapaalla, ennen kuin hänet nähtiin Washingtonissa ja Oregonissa tuhlaamassa lunnasrahoja. Poliisit Tom Gurdans ja Buck Lieuallen törmäsivät Hickmaniin Echossa ja tunnistivat hänet etsintäkuulutettujen listalta. Joulukuun 21. päivä tusinan verran poliiseja Pendletonin piiristä pidätti Hickmanin. He toimittivat hänet putkaan, josta Hickman siirrettiin sitten Los Angelesin poliisille. Kun Hickman saatiin Los Angelesiin, poliisit tajusivat alkeellisen virheen, jonka olivat tehneet Hickmania etsiessään: Donald Evans ei suinkaan ollut kadonnut, vaan seisoi heidän edessään aivan ilmielävänä. Hickmanin vuokraemäntä oli nähnyt pidätyskuvan lehdessä ja yrittänyt jo tuolloin saada poliisin ymmärtämään, että Evans ja Hickman olivat yksi ja sama ihminen, mutta jostain syystä tätä ei otettu tosissaan. Asunto tutkittiin uudestaan tarkemmin ja tällä kertaa sieltä löytyi ihmisen verta.
Hickman pidätettynä kahden poliisin välissä.
Hickmania kuulusteltiin ja hän myönsi kidnapanneensa Marionin. Sen sijaan tuon taposta ja paloittelusta hän syytti miestä, joka tutkimuksien perusteella oli tapahtuneen aikaan ollut vankilassa eikä voinut näin ollen olla Marionin murhaaja. Hickman tunnusti myös toisenkin murhan, jonka oli tehnyt ryöstäessään apteekin. Tällöin hän oli ampunut C. Ivy Thomasin (toisinaan muodossa Toms), 24-vuotiaan liikkeen työntekijän.
C. Ivy Thomas.
Mukanaan hänellä oli ollut 16-vuotias nuorisorikollinen Welby Hunt, jonka poliisit hakivat nyt käsiinsä ja syyttivät häntä Thomasin tappamisesta.
Welby Hunt.
Hunt myönsi olleensa mukana kun he yhdessä olivat tappaneet Thomasin ja myös Hunt sai oman tuomionsa tästä ja muista rikoksista, joita hän oli suorittanut ja joihin myönsi syyllisyytensä.
Hickman oli suorittanut useita muita ryöstöjä ja varkauksia ennen ja jälkeen Marionin kuoleman, muunmuassa autovarkauksia paetessaan poliisia. Marionista kysyttäessä hän kertoi tytön suhtautuneen kidnappaukseensa kuin suureen seikkailuun. Ajaessaan yöllä Los Angelesissa Marion kyydissään, olivat he joutuneet pysähtymään punaisiin valoihin. Lehtimyyjä oli heiluttanut myytävänä olevaa lehteä ihan heidän vieressään ja Marion oli ollut huvittunut siitä. Kun hän viimein myönsi olevansa syyllinen myös Marionin kuolemaan, hän kertoi että vaikka hän oli kuristanut Marionin ja viiltänyt häneltä kurkun auki ennen paloittelun aloittamista, hän uskoi tytön olleen edelleen elossa kun hän irroitti tuolta raajoja. Tämä oli jopa todennäköistä, sillä ruumiinavauksen perusteella Marion oli kuollut verenhukkaan. Hickmanin tarkoitus ei ollut alunperin tappaa Marionia, mutta koska tyttö sai selville hänen nimensä kidnappauksen aikana ja oli jotenkin selvittänyt myös sen, että Hickman oli ollut hänen isänsä palkkalistoilla aiemmin pankissa, oli hänen ollut pakko vaientaa Marion. Alun perin hän oli alkanut pilkkomaan Marionia aikomuksenaan hävittää ruumis mutta oli sitten tajunnut, että Marionin isä todennäköisesti haluaisi nähdä tyttärensä ennen lunnasrahojen maksamista. Niinpä Hickman oli joutunut päinvastaisen ongelman eteen ja alkanut rakentamaan kuolleen pikkutytön ruumiista elävän näköistä.
Vaikka hän myöhemmin vetosi muihin syihin, kertoi hän tarvinneensa nuo vaatimansa 1500 dollaria voidakseen aloittaa opiskelut Raamattuopistossa. Toisaalta on myös mahdollista, että hän halusi vain kostaa Perry Parkerille aiemman vankilatuomionsa. Kuuluisuudenhalu on sinällänsä myös yksi vaihtoehto, sillä eräältä lehtimieheltä Parker kysäisi, tulisiko hänestä yhtä kuuluisa kuin Leopoldista ja Loebista.
Hickmanin käsin kirjoittama tunnustus.
Hickmanin oikeudenkäynti oli sikäli historiallinen, että hän oli yksi ensimmäisiä Kalifornian uuteen lakiin tukeutuvia, jotka perustelivat olevansa syyttömiä mielenterveydelliseen tilaansa vedoten. Hän väitti suorittaneensa Marionin tapon henkiolennon riivaamana ja kutsui tuota oliota nimellä "Providence" (sallimus). Useat asiantuntijat tutkivat Hickmania selvittääkseen tämän päänsisäisen maailman tilan. Jopa Hickmanin äiti tuotiin oikeuden eteen ja hän todisti, että mielenvikaisuutta esiintyi heidän suvussaan.
Hickmanin äiti, Eva Hickman.
Helmikuussa 1928 hänet kuitenkin todettiin syylliseksi, sillä asiantuntijat tulivat tulokseen että hän oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Lisäksi hän oli kysellyt eräältä vankilan vartijalta siitä, "miten hullut käyttäyivät", mitä oikeus piti tiedonhankintana Hickmanin yrittäessä pelastaa oman nahkansa. Kymmenen päivää kestäneen oikeudenkäynnin päätteeksi tuomari kertoi Hickmanille tämän olevan järjissään ja että tämä saisi kuolemantuomion hirttämällä. Kun häneltä kysyttiin siitä, mitä mieltä hän oli tuomiostaan, Hickman hymyili. "Oikeus voitti niskan mitalla," hän vastasi.
Hickman sellissä.
Lokakuun 19. päivä Hickman nousi kolmetoista rappusta San Quentinin vankilan hirttolavalle. Hickman oli yrittänyt välttää vielä viime tingassa hirttokuoleman yrittämällä itsemurhaa useaan otteeseen vankilassa epäonnistuen joka kerta. Hän ei tuntenut tai ainakaan osoittanut katumusta tekonsa johdosta. Ainoa häntä huolestuttava asia oli hänen hautaamisensa. "Vartija," hän aloitti puhuen läheiselle vartijalle. "Kerro minulle, että he hautaavat minut tänne. En todellakaan halua, että äijä ja äiti käyttävät paljon rahaa ruumiini takaisin etelään viemiseksi."
Uutinen, joka kertoo Hickmanin kuolemantuomiosta.
Hickmanin toive toteutui. Hänet haudattiin lopulta Holy Crossin hautausmaalle Kaliforniaan köyhien ja varattomien puolelle osastolle A, riville 30, hautapaikkaan 118. Hickmanin kuolema ei ollut täysin ongelmaton, sillä hän roikkui köydessä lähes viisitoista minuuttia, ennen kuin lääkäri pystyi toteamaan tämän 20-vuotiaan rikollisen kuolleeksi. Kansalaiset olivat hyvillään Hickmanin kuolemasta ja elämä jatkui. Vaikka teko itsessään on yksi Yhdysvaltojen historian raaimmista ja aikanaan erittäin paljon huomiota herättänyt, on se jotenkin jäänyt unholaan ja tallautunut muiden ja toisenlaisten rikosten ja rikoshistorian jalkoihin.
Hickmanin kuolinvuonna kirjailija Ayn Rand aloitti novellin, jota hän kutsui nimellä The Little Street. Sen pääosissa oli hahmo nimeltä Danny Renahan, joka perustui vahvasti Hickmaniin. Rand halusi kirjoittaa Hickmanin kuitenkin eräänlaisen sankarin roolissa ja Dannysta muotoutui "Hickman, jolla oli syy." Hänen mukaansa Renahan oli hahmo, jollaista Hickman edusti Randille. Kirja ei koskaan valmistunut, mutta muistiinpanoja siitä saattaa löytää Randin kuoleman jälkeen julkaistusta kirjasta "Journals of Ayn Rand." Myöhempien tutkijoiden mukaan Randin ihailu Hickmania kohtaan kertoi aikaisin alkaneesta ihailusta Nietzchen ajatuksia kohtaan, sillä Rand mainitsee usein pitäneensä Hickmania "Supermiehenä".
