Alice Crimmins - kaksi murhattua lasta

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
Avatar
Valoviikate
Christopher Lorenzo
Viestit: 1520
Liittynyt: Pe Helmi 22, 2008 6:12 pm
Viesti:

Alice Crimmins - kaksi murhattua lasta

Viesti Kirjoittaja Valoviikate »

Sensaation alku

Alice Crimminsin tapauksesta uutisoitiin ensimmäisen kerran 1965 ja se pysyi otsikoissa seuraavat 12 vuotta. Kuten Joey Buttafuocosta 90-luvulla, Alice Crimminsin nimestä tuli 60-luvun jälkimmäisen puoliskon sekä 70-luvun synonyymi iltapäivälehtien sensaatiolle.
(Joey Buttafuocosta käänsin aikaisemmin tänne: http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=3&t=10106 )

Kuva
Alice Crimmins kahden lapsensa kanssa


Tätä outoa tosi elämän mysteeriä on käsitelty monissa eri teoksissa. Siitä on tehty kaksi kirjaa, The Alice Crimmins Case, jonka kirjoitti Kenneth Gross sekä Ordeal By Trial, jonka kirjoitti George Capozi. Se myös inspiroi kahta loistavasti myynyttä romaania. Sekä Dorothy Uhnakin The Investigation että Mary Higgins Clarkin Where Are the Children? ovat lievästi fiktivisoituja kertomuksia tapauksesta. Where Are the Children? oli Clarkin ensimmäinen mysteerikirja (aikaisemmin häneltä oli julkaistu George Washingtonin elämäkerta) ja käynnisti hänen tuottoisan uransa sillä alalla. Siitä tehtiin saman niminen elokuva vuonna 1986. Crimminsin tapaukseen perustuva A Question of Guilt televisioelokuva näytettiin vuonna 1978. Teatterihittien Six Degrees of Separation ja The House of Blue Leaves kirjoittaja John Guare kirjoitti Crimminsin inspiroimana näytelmän Landscape of the Body, joka näytettiin 1977. Neal Bell kirjoitti näytelmän nimeltä Two Small Bodies, joka näytettiin myös -77. Beth B. teki siitä elokuvan vuonna -94.

Perhe asui Queensissa ja siihen kuului lentokonemekaanikko Edmund Crimmins, kotiäiti Alice Crimmins ja heidän kaksi lastaan, Eddie Jr., 5 vuotta ja Alice Marie, jota kutsuttiin aina Missyksi, neljä vuotta. Edmund Crimmins oli kuusi jalkaa pitkä, hänellä oli hiekan väriset hiukset ja hän oli karkeasti komea mies, joka oli lihoamassa ja saamassa kaksoisleukaa. Hänen vaimonsa Alice oli sinisilmäinen punatukka, jolla oli hennot piirteet ja joka oli hoikka ja kurvikas. Kuten pariskunnat yleensä, nämäkin kaksi olivat olleet hyvin onnellisia avioliittonsa ensimmäisinä vuosina. Se avio-onni oli kuitenkin enää vain muisto, pääasiassa siksi, koska Edmundia ei näkynyt kotona kovinkaan usein. Hän teki mieluummin ylitöitä tai meni ryyppäämään poikien kanssa, kuin vietti aikaa perheen kanssa. Yksinäinen ja turhautunut Alice haki lohtua pettämällä miestään milloin kenenkin kanssa.

Lapsia kuvailtiin hyvin käyttäytyviksi ja iloisiksi. Joskus kaksikko istui huoneensa ikkunalaudalla ja vilkutti ja tervehti ohikulkijoita. Toisin kuin monet sisarukset, joilla on niin pieni ikäero, he eivät vaikuttaneet kilpailevan juurikaan. Missy oli tyttömäinen tyttö ja pulska vanhempi veli oli omaksunut suojelevan asenteen häntä kohtaan, kutsuen häntä "minun Missykseni". Kerran eräs pikkupoika kiskoi Missyn nuken hiuksia. Tyypillisellä lapsen mielellä Eddie tulkitsi sisarensa nuken kiusaamisen Missyn itsensä loukkaamiseksi ja alkoi tuomita poikaa: "Älä koskaan koske minun Missyyni! Älä koskaan koske minun Missyyni!"

Kuva
Kuva
Eddie ja Missy Crimmins

Heidän eronsa jälkeen Alice, joka oli ollut kokopäiväinen kotiäiti, sai työn cocktail-tarjoilijana.
Lisäksi heidän eronsa aikana hän meni bon voyage-juhliin, joka johti hänen miehensä huoltajuusoikeusjuttuun.

Juhlat pidettiin laivalla ja Alice osallistui niihin Anthony Gracen kanssa, joka oli yksi hänen tärkeimmistä poikaystävistään. Hän oli 52-vuotias, varakas rakennusurakoitsija, joka komeili ohuilla viiksillään ja jolle annettiin silkkiasuja ja timanttisormuksia. Hän oli lyhyt ja tanakka mies, jolla oli monia ystäviä New Yorkin tärkeissä poliitikoissa ja hänellä huhuttiin olevan niitä myös New Yorkin huligaaneissa.

Grace ja muut miehet olivat leikkillään lukinneet naiset wc:hen. Sitten laiva lähti purjehtimaan. Kyvyttömänä pääsemään ulos Alice Crimmins löysi itsensä matkalla Bahamasille, kun hänen olisi ihan todella pitänyt olla matkalla kotiin, päästämään lapsenvahti lähtemään työstä.

Lastenhoitaja soitti Edmund Crimminsille, joka tuli heti hakemaan lapsensa. Hän vei heidät anoppinsa, Alice Burken talolle ja päätti, että nostaa kanteen heidän huoltajuudestaan.
"Sinä et sovi kasvattamaan noita lapsia!" hän ilmoitti vihaisesti heidän äidilleen.

Oikeudenkäynti siitä kanteesta oli vain viikossa ohi. Alicen lakimies oli valmistanut häntä odottamaan oikeuden kotikäynti-tarkastusta, joten nainen vietti suuren osan edeltävästä illasta siivoten ja korjaten taloa.

Kuitenkin kuumana aurinkoisena kesäaamuna 14. heinäkuuta -65 hän huomasi, että Eddie ja Missy eivät olleet huoneissaan. Hän soitti vimmoissaan Edmundille, joka vannoi, ettei varmasti ollut ottanut lapsia ja tuli sitten Alicen luo auttamaan lasten etsinnöissä. He eivät löytäneet lapsia ja Edmund soitti poliisille.

Katolinen poliisi ja meikattu äiti

Poliisiasemalla yksi etsivä teki heti etsintäkuulutuksen kadonneista lapsista. Hän oli etsivä Gerard H. Piering, kolmikymppinen kuuden lapsen isä, jolla oli tyylitön kampaus ja joka haaveili tulevansa toisen asteen etsiväksi.

Hän ja hänen rennompi partnerinsa George Martin tapasivat molemmat vanhemmat äidin talossa.

Asunto oli pohjakerroshuoneisto työläisluokan punatiilisessä asuntoalueessa nimeltä Regal Garden Apartments. Crimminsin talo oli vaatimattomasti sisustettu, mutta siistissä kunnossa.

Kuva

Crimminsin talon ikkuna

Lasten huoneen ikkuna oli apposen auki ja niiden alla vaunut. Näytti siltä, että Missy ja Eddie oli houkuteltu ulos kodista tai, kuten he olivat tehneet aiemmin, kömpineet ulos omin päin.

Kun Piering näki Alice Crimminsin, hyvin tiukkamoraalinen roomalaiskatolinen oli hämmentynyt: tämän äidin lapset olivat kateissa, mutta hän ei itkenyt, eikä ollut hysteerinen. Sen sijaan hän oli runsaasti meikattu ja huolellisesti pukeutunut, näyttäen tyylikkäältä ja aistilliselta tiukissa toreadorihousuissaan, kukkaprinttipaidassaan ja korkeakoroisissa valkoisissa kengissään. Hänen lyhyt, punainen tukkansa oli kammattu huolellisesti. Piering muisteli, kuinka ei pitänyt näystä, ajattelen: "Minun silmiini hän näyttää kylmältä lutkalta". Hän sanoi Martinille: "Haastattele sinä jätkää. Minä otan lutkan."

Missy Crimmins löydettiin muutama tunti myöhemmin asuttamattomalta alueelta. Hänet oli kuristettu kuoliaaksi. Etsivä Pieringille kerrottiin, että Missyn kuvaukseen sopivan pienen tytön ruumis oli löydetty, mutta hän ei heti kertonut vanhemmille tyttären kuolemasta. Mieluummin hän halusi tehdä pikku testin äidille, jota hän epäili.

Persoonallisuuden palapeli

Alice tuotiin autiolle alueelle ja ohjattiin suoraan 4-vuotiaan tyttärensä raadolle kertomatta etukäteen, mitä oli luvassa. Pikkuinen Missy, hienorakenteinen ja vaalea, lojui kyljellään. Tytöllä oli yllään valkoinen t-paita ja keltaiset housut. Sininen kukka-kuvioinen pyjaman yläosa oli pahaenteisesti kiedottu lapsen kaulan ympärille.

Crimmins pyörtyi ja Piering otti hänet kiinni.
"Se on Missy", hän mumisi.

Hänet piti avustaa takaisin tunnuksettomaan poliisiautoon. Hän ei kuitenkaan itkenyt, mitä etsivät kummeksuivat. Koko kotimatkana tämä äiti, joka oli kärsinyt suurimman kuviteltavissa olevan menetyksen, ei vuodattanut kyyneltäkään. Sen sijaan hän istui autossa, tuijottaen etäisyyteen ja vastaten kysymyksiin tasaisella, ilmeettömällä sävyllä.

Kuva
Alice etsivien kanssa Missyn tunnistamisen jälkeen

Kotonaan hän astui valokuvaajien räiskyvien valojen alle ja alkoi yht'äkkiä itkeä.

Se jäi tutkivien poliisien mieleen. Alice Crimmins ei välittänyt lapsistaan. Hänen pyörtymisensä oli vain teatteria; hän itki vain kameroiden kuvatessa teeskenneltyä itkua.

Heidän hyvin negatiivinen mielipiteensä hänestä vahvistui seuraavana aamuna, kun hän viivytti poliiseja, jotka halusivat häntä jututtaa, kun hän oli viimeistelemässä meikkejään. Kuten Ken Gross kirjoitti The Alice Crimmins Casessaan, sekä poliisi että yleisö oli kauhuissaan ajatuksesta, että nainen, jonka pitäisi kärsiä äärimmäisestä surusta ja ahdistuksesta (hänen poikansa oli yhä kateissa) oli huolestuneempi ulkonäöstä!

Kuva
10-vuotias Ralph Warneke osoittaa, mistä hän löysi Eddien ruumiin

Hänen poikansa pahoin mädännyt ruumiis löydettiin muutama päivä siskon ruumiin löytymisen jälkeen. Sitten, viikko hautajaisten jälkeen, Alice Crimmins, kahden kuolleen pienen lapsen äiti, näytti palanneen normaaliin elämään. Normaaliin elämään ei tässä tapauksessa kuulunut vain kotiaskareet ja ruoanlaitto itselle ja aviomiehelle, nyt kun hän ja Edmund olivat sopineet, vaan illat baareissa ja yöklubeilla, joissa hän joi ja tanssi yöt.

Ehkä tämä käytös osoitti, kuten monet uskoivat, epänormaalisti sydämettömän mentaliteetin ja ihmisen, joka kykeni murhaan. Sitten edelleen, kaikki tämä altisi vähemmän pahoille tulkinnoille.

On yleisesti hyväksyttyä, että shokki voi saada ihmiset patoamaan tunteensa. Ehkä kameroiden salamavalot saivat ne yllättäen puristumaan ulos Crimminsistä. Myöhemmät tapahtumat osoittivat, että Piering oli kiirehtinyt tuomitsemaan pyörtymisen teeskennellyksi, kun Alice osoitti taipumusta pyörtyillä äärimmäisessä paineessa.

Hänen pakkomielteiselle huolelleen ulkonäöstä on kärkevä selitys.
"Se oli tärkeä osa häntä, meikki", Gross kirjoitti. "Myöhemmin se väärinymmärrettiin, tulkittiin turhamaisuudeksi. Mutta murrosiän akne katolisena tyttöaikana oli kaivanut hänen pysyvän huonommuuden tunteen.
Se vei yli tunnin, mutta piilotti sen kauhean kärsimyksen, jota aknen arpinen iho olisi saanut aikaan."
Lopulta, hänen aktiivisen yöelämänsä jatkumista ja pian sen jälkeen, aktiivista avioliiton ulkopuolista seksiä saattoi pitää vain selviytymismetodina. Kun hän ennen oli yrittänyt taistella yksinäisyyttä vastaan aistillisuudella, nyt hän yritti paeta ylitsevuotavaa surua lihan nautinnoilla.

Aviomies Edmund Crimminsillä oli omat kummalliset persoonan piirteensä.
Heidän erottuaan hän oli asentanut salakuuntelulaitteen Alicen puhelimeen ja toisen salakuuntelulaitteen hänen makuuhuoneeseensa, jotta hän voisi kuunnella Alicen harrastavan seksiä muiden miesten kanssa, kun hän vaivihkaa tuli kotiin. Kerran hän oli lymyillyt kellarissa Alicen maatessa toisen miehen kanssa. Edmund Crimmins oli syöksynyt sänkyyn ja ajanut rakastajan alastomana kadulle. Joskus hän livahti taloon kun tiesi Alicen olevan poissa, vain ollakseen Alicen tavaroiden lähellä.

Mikä vielä häiritsevämpää, hän kertoi Alicelle, että kun he olivat erossa, hän oli kerran esitellyt sukuelimiään joillekin pikkutytöille puistossa. Myöhemmin hän väitti keksineensä tuon tarinan helpottakseen Alicen syyllisyyttä heidän avioliittonsa epäonnistumisesta ja saadkaseen Alicen ajattelemaan, että hän - Edmund - oli yhtä paha kuin vaimonsakin. Oli tämä tarina totta tai tarua, sen kertominen leimasi Edmund Crimminsin oudoksi mieheksi.

Poliisit pitivät kuitenkin Alicea pahempana heistä kahdesta.
Nooruska
Michael Knight
Viestit: 4092
Liittynyt: La Maalis 13, 2010 1:57 pm

Re: Alice Crimmins - kaksi murhattua lasta

Viesti Kirjoittaja Nooruska »

Tuolta puuttuu mielestäni kohta koskien tätä eron tulemista, mutta oliko siis näillä vanhemmilla ero jo ihan virallinen vai vaan sellainen "asutaan eri osotteissa, ollaan kuitenkin paperilla yhä aviopari"-ero?
Jumalauta kakarat me ollaan televisiossa!
Avatar
Valoviikate
Christopher Lorenzo
Viestit: 1520
Liittynyt: Pe Helmi 22, 2008 6:12 pm
Viesti:

Re: Alice Crimmins - kaksi murhattua lasta

Viesti Kirjoittaja Valoviikate »

Öh, luulisin, että jälkimmäinen.

Pölyä ja erimielisyyksiä aterioista

Osasyy, miksi poliisi pian kohdisti huomionsa Aliceen, oli, että etsivä Piering muisteli nähneensä asioita, jotka asettivat naisen tarinan kyseenalaiseksi ja nainen muisti asioita, jotka olivat ristiriidassa muiden ihmisten kertoman kanssa.

Kun Piering meni ensin lasten huoneeseen tutkimaan, hän siirsi lampun työpöydältä, jonka päältä lasten olisi täytynyt kiivetä päästäkseen ulos ikkunasta. Tehdessään niin, hän sanoo, hän huomasi lampun päässä ohuen, koskemattoman pölykerroksen, koska lamppu itsessään jätti selvän, pyöreän renkaan. Piering ei kuitenkaan käskenyt valokuvaajaa ikuistamaan tätä elintärkeää todistetta, eikä hän edes kirjoittanut sitä ylös.

Valokuva työpöydästä, jossa oli koskematon pölykerros, olisi ollut hyvin tervetullut, sillä tuo alue oli hiljattain - - (that area had seen some action recently whether or not the kids scrambled over it). Taloa siivotessaan Alice oli poistanut lasin, koska oli löytänyt siitä reiän ja aikoi laittaa sen tilalle oman makuuhuoneensa lasin. Hän kuitenkin löysi koiran ulostetta siitä lasista. Joten hän palasi lasten huoneeseen ja laittoi takaisin ikkunaan lasin, jossa oli reikä, mutta ei kiinnittänyt sitä paikoilleen. Hän vain jätti sen nojaamaan sitä vasten
Myöhemmin epätoivoisessa etsinnässään Eddie Sr. oli nojannut ulos ikkunasta huutaakseen heille.

Kuva
Lattian pohjapiirros

Piering myhemmin muisteli Alicen kertoneen hälle, että hän laittoi lapsille manicottia ja Piering näki sitä jääkaapissa ja hän näki myös roskiksessa paketin jäätynyttä manicottia. Hän ei säästänyt kummastakaan palaa todisteeksi, ei valokuvauttanut tai tehnyt muistiinpanoa.

Kun Alice kuitenkin puhui muille etsiville, hän sanoi lasten syöneen vasikkaa sinä iltana. Ruumiinavaus osoitti, että Missyn vatsassa oli pastaa, mutta ei lihaa. Lasten hyväksikäyttäjät usein teeskentelevät olevansa lasten ystäviä ja huolehtivansa heistä. Olisiko pedofiili voinut ruokkia lapsia ennen murhaamista? Oudompiakin asioita tiedetään tapahtuvan. Ja edelleen, ehkäpä Alice Crimmins olikin syytön.

Hänen kertomuksensa kohtalokkaan illan tapahtumista oli muutenkin ristiriidassa muiden ihmisten havaintojen kanssa. Hän muisteli ostaneensa bensaa autoonsa Gulf-asemalta ilta yhdeksältä; kaksi virkailijaa muistelivat hänen olleen siellä klo 17:00:n tienoilla. Tämä oli kuitenkin tapauksen kannalta epäolennaista.

Missyn täsmällisestä kuolinajasta oli epäselvyyttä. Alun perin tohtori Richard Grimes määritteli Missyn ruumiin lämmön perusteella, että hän oli kuollut ainakin 6-12 tuntia ennen ruumiin löytymistä ja ehkä vielä aikaisemmin. Lääketieteen Tutkijoiden toimistoa johti tohtori Milton Helpern, kunnioitettu kuolinsyytutkija ja hän oli ollut läsnä tytön ruumiinavauksessa. Hän totesi, että tytön vatsa oli melko täynnä ja päätteli hänen kuolleen korkeintaan kasksi tuntia tämän aterian jälkeen.

Alice väitti, että sinä kohtalokkaana yönä perhe oli syönyt 19:30 ja hän oli käynyt tarkistamassa lapset keskiyöllä.

Valehteliko hän? Oliko hän väärinymmärretty? Oliko lapset kidnapattu ja heille syötetty viimeinen makaroniateria ennen kuin heidät surmattiin? Yleisö ihmetteli näitä asioita ja kritisoi viranomaisia, jotka eivät tuoneet Crimminsin lasten murhaajaa oikeuteen ennen kuin tutkinnan olivat jatkuneet vielä kaksi vuotta.

Paineiden asettamista

Kuva
Alice Crimmins (CORBIS)

Noiden vuosien ajan poliisit seurasivat Alice Crimminsia jatkuvasti, tarkkailivat hänen jokaista liikettään ja salakuuntelivat hänen puhelujaan, kuten hänen miehensä oli tehnyt. Jos Alice oli tappaja, hänellä täytyi olla rikostovereita, koska sijainnit ja ajat, joista ruumiit löydettiin, tarkoittivat, että jonkun muun oli täytynyt siirtää ainakin toinen kuolleista lapsista (Alice oli ollut jatkuvan valvonnan alla, kun pienen Eddien ruumis oli epäjuhlallisesti hylätty asuttomalle alueelle).
Vaikka hän olisi kylmä lutka, jonka ei koskaan tarvitsisi purkaa kellekään murhien tuomaa syyllisyyttä, hänen rikostoverinsa halusi(vat) varmasti rahallisia korvauksia suun tukossa pitämisestä.

Mutta mitään sellaisia puhelinkeskusteluja ei käyty.

Poliiseja sen sijaan viihdyttivät toisenlaiset puhelut, kun Alice Crimmins sirkutti seksuaalissävytteisiä juttuja lukuisten kultiensa kanssa. Poliisit saivat pitää itseään kerrassaan onnekkaina, sillä siinä missä pornotähdille maksettiin seksipuhelujen lässyttämisestä, heille maksettiin niiden kuuntelemisesta.

Poliisit myös palkattiin kampanjaan Alice Crimminsin häpäisemiseksi ja häiritsemiseksi siinä toivossa henkinen paine murtaisi hänet. Niiden kuukausien ajan, kun Alice ja Eddie elivät sovussa, poliisi soitteli Eddielle kertoakseen, että nainen viihdytti muita miehiä heidän aviovuoteessaan. He menivät kertomaan hänen vaihteleville työnantajilleen, että heidän työntekijänsä Alice Burke oli pahamaineinen Alice Crimmins, huorahtava nainen, jota epäiltiin kahden pienen lapsensa surmaamisesta. Niin Alice sai potkut vikkelään.

Joten Alice Crimmins siirtyili työpaikasta toiseen, oli milloin muutaman viikon sihteerinä, milloin vastaanottovirkailijana, milloin lentomatkustusedustajana ja sitten, väistämättömästi työttömänä ja etsi taas työpaikkaa. Hän joi yhä rankemmin ja tuli vihamelisemmäksi tutkijoita kohtaan, joiden tiesi syyttävän häntä kaksoismurhasta.
Hän sai tietää puhelintaan salakuunneltavan ja aloitti keskustelut viestillä kolmansille osapuolille: "Hei, pojat, kuolkaa pois!"

Ikkunanainen


Lopulta yli puolitoista vuotta Crimminsin lasten tappojen jälkeen poliisi uskoi löytäneensä jotain tapauksen kannalta tärkeää.
Yhdistäen vihjeitä lukuisista kirjeistä, he löysivät sattumalta yhden, joka oli päivätty 30.11.66 ja osoitettu silloiselle piirisyyttäjälle Nat Hentelille. Kirjeessä luki:

Arvoisa hra Hentel:

Olen lukenut siitä, miten sinä olet tuonut Crimminsin tapauksen grand jurylle (tuomaristo, joka päättää otetaanko rikossyyte käsittelyyn, toim. huom.) ja olen iloinen kuullessani siitä.

Salli minun kertoa tapahtumasta, jota todistin. Se voi liittyä siihen tai olla liittymättä. Mutta minusta tuntuu paremmalta kertoa se sinulle. Tämä tapahtui iltana ennen kuin lapset katosivat.

Mutta kun lehdistö raportoi, että kodin yleismies näki heidät aamulla sinä aamuna, se ei ehkä liity siihen ollenkaan.

Oli hyvin kuuma yö enkä saanut nukuttua. Menin olohuoneeseen ja hakeuduin ikkunalle haukkaamaan happea. Tämä tapahtui klo 2. Vähän myöhemmin mies ja nainen kävelivät alas katua kohti 72 Roadia. Nainen oli noin 5 jalkaa takana miehestä. Hän piteli jotain, mikä näytti olevan nyytti peittoja, jotka olivat valkoisia, vasemman käsivartensa alla ja piteli pienen lapsen kädestä oikealla kädellä. Nyt mies huusi häntä kiirehtimään. Nainen sanoi, että ole hiljaa tai joku näkee meidät. Silloin suljin ikkunan, niin että se narisi ja he katsoivat ylös, mutta eivät nähneet minua.

Mies otti valkoisen nyytin ja nosti sen auton takapenkille. Nainen otti pikkulapsen ja istuutui tämän kanssa auton takapenkille. Tällä naisella oli tumma tukka, mies ei ollut pitkä, ei painava, hänellä oli tumma tukka ja suuri nenä. Tämä tapahtui katuvalojen alla, joten näin sen aika hyvin. Auto kääntyi 153 Streetin kadunkulmasta 72 Roadille ja pois Kissena bulevardille.

Anna minulle anteeksi, etten kirjoita nimeäni, mutta minua pelottaa.

Toivoen hyvää onnea
Lukija

P.S -- Noin tunti myöhemmin luulen, että näin miehen menevän vanhanaikaiseen valkoiseen autoon.

Poliisit olivat sekä ilahtuneita (he tiesivät, ettei kodin apumiehen raportti lasten näkemisestä ikkunasta aamulla, ollut vahvistettu) että hyvin tuskastuneita, koska olisi äärimmäisen vaikeaa jäljittää kirjeen kirjoittaja.
Avatar
Valoviikate
Christopher Lorenzo
Viestit: 1520
Liittynyt: Pe Helmi 22, 2008 6:12 pm
Viesti:

Re: Alice Crimmins - kaksi murhattua lasta

Viesti Kirjoittaja Valoviikate »

Kuva
Sophie Earomirski

He kuitenkin löysivät vihjeen, joka johdatti heidät Seventy-Second Roadille ja vei heidät asuntoalueelle. He rajasivat pois kaikki ne asunnot, joiden ikkunoiden vieressä ei ollut ilmastointilaitetta. Etsivillä oli nytt 39 asuntoa, joista jossain he uskoivat kirjeen kirjoittajan asuvan.
Anonyymin kirjeen käsialaa verrattiin näytteisiin valituskirjeistä, joita noista asunnoista oli kirjoitettu ja etsivät päätyivät Sophie Earomirskin luo.

Earomirski oli keski-ikäinen, raskasrakenteinen blondi, joka kärsi usein unettomuudesta. Kun poliisit kuulustelivat häntä, he huomasivat hänen päivittäneen jossain määrin tarinaansa siitä, mitä oli kirjoittanut kohtalokkaaseen kirjeeseen. Sophie kertoi poliisille, että nyt hän muisti naisen sanoneen: "Voi Jumala, älä heittele häntä noin". Kun kirjeessä hän oli sanonut, että se saattoi liittyä Crimminsin tapaukseen tai olla liittymättä, nyt hän tunnisti näkemänsä naisen Alicr Crimminsiksi. Earomirski tiesi Alicen naapurustosta ja Alicen kuvat olivat säännöllisesti sanomalehdessä, joten tuntui oudolta, että kirjeessä Earomirski sanoi vain nähneensä tummatukkaisen naisen, eikä ollut varma, liittyikö se Crimminsin tapaukseen.

Poliisi oli kuitenkin ilahtunut Earomirskisin todistuksesta ja piti todistusta juuri sinä, mitä he tarvitsivat varmistaakseen syytteen.

Earomirskisin tarinan kuultuaan etsivät yhdistivät skenaarion murhaajaäidistä ja avustavasta kravattimiehestä. Jostain syystä Alice oli kuristanut Missyn kuoliaaksi, he teoretisoivat. Ehkä Missy oli tullut häiritsemään Alicea, kun tämä oli jakamassa suuria tunteitaan poikaystävänsä kanssa. Alice oli raivostunut murhaavasti ja hänen kauhistunut rakastajansa oli häipynyt äkkiä, eikä tätä ollut sen koommin kuullut, eikä näkynyt.

Alice oli kertonut Pieringille soittaneensa sinä yönä Capris-nimiseen baariin ja puhuneensa Anthony Gracelle. He päättivät, että puhelun täytyi koskea Missyn tappamista ja että Grace, halukkaana suojelemaan rakastaan tämän impulsiivisten tekojen seuraukselta, oli puhunut kohtalokasta puhelua siitä kiireisestä baarista. Hän oli soittanut huligaanille ja käskenyt rosvoa lähtemään Crimminsille hiljentämään pienen Eddien. Earomirski oli nähnyt kuollutta Missya kannettavan peitossa ja tämän vanhemman veljen kuuliaisesti laahustavan kohtaloonsa.

Romeo nimeltä Rorech

Kuva
Joseph Rorech

Samaan aikaan, kun tutkijat jäljittivät anonyymin kirjeen kirjoittajaa, he painostivat Joseph Rorechia, yhtä Crimminsi tärkeimmistä poikaystävistä.

Pitkällä, muskelisella Rorechilla oli karkeat piirteet ja hän piti tummaa, aaltoilevaa tukkaansa kammattunsa suoraan otsaltaan. Hän piti leveästä elämästä ja joi paljon, oli ammatiltaan rakennusurakoitsija, jolla oli kovaääninen ja myrskyisä tyyli. Ulospäin hän näytti olevan harras roomalaiskatolinen perheenisä, jolla oli seitsemän lasta ja joka oli armoton pelimies. Suljettujen ovien takana hän oli biseksuaali, joka etsi ja nautti naiseksi pukeutuvien miesten seurasta.

Crimminsin tapauksen aikaan Joe Rorech oli pahoissa ongelmissa. Hänen bisneksensä olivat menossa päin mäntyä ja hän oli hukkumassa velkoihin. Hänen pitkään kärsinyt vaimonsa myi tietokirjoja ovelta ovelle työkseen. Joe oli kirjoittanut roppakaupalla huijausshekkejä pitääkseen velkojat loitolla ja oli pahoissa ongelmissa lain kanssa. Yrittäen pysyä askeleen edellä poliiseja ja velkojia, hän oli ottanut käyttöönsä lukuisia aliaksia.

Crimminsin tapauksen tutkijat alkoivat salakuunnella hänen puhelujaan Alicen kanssa, mutta nainen ei sanonut mitään, mikä olisi viittanut lasten kuolemien syylliseen. Etsivät myös kuulustelivat häntä. Joe muisti naisen puhuneen lasten huoltajuudesta ja sanoneen: "Näkisin heidät mieluummin kuiolleena kuin Eddien kanssa".
Oliko hän murhannut lapsensa, jottei hänen ex-miehensä saisi näiden huoltajuutta? Jotkut ihmiset olivat taipuvaisia uskomaan niin. Tutkijat ymmärsivät kuitenkin oikeuden saattavan pitää tällaista lausuntoa liioitteluna. Lukuisten kuukausien intensiivisen hiillostamisen jälkeenkin Rorech kielsi Alicen koskaan sanoneen mitään, mikä viittaisi rikolliseen toimintaan.

Sitten hän sai syyttäjältä immuniteetin kaikkiin rikoksiin, paitsi aviorikokseen ja murhaan ja muutti mielensä, muistellen Alicen kertoneen hänelle jotain aika järkyttävää.

"Seksipommi" oikeudessa

11. syyskuuta -67 kaksi vuotta ja kaksi kuukautta pienten Missyn ja Eddien kuoleman jälkeen, Alice Crimmins pidätettiin tyttärensä ensimmäisen asteen murhasta. Häntä ei syytetty pojan kuolemasta, koska tämän ei voitu lääketieteellisesti todistaa tulleen murhatuksi.

Lehdistö, erityisesti keltainen lehdistö, oli riemuissaan. Alice Crimmins kutsuttiin aina ex-cocktail-tarjoilijaksi, vaikka hän olikin siinä ammatissa vain muutamia kuukausia. Kuten Ann Jones oli huomannut, sanaa käytettiin halventavasti pilkkaamaan Crimminsiä ja alalla yleensä työskenteliviä naisia, vaikka hänen tulevat lakimiehensä sanoivat sen olevan itseasiassa todella raskas työ. Mutta ihmiset näkevät tiukan, ihonmyötäisen röyhelöpuvun, eivät jatkuvaa odottelua ja palvelemista.

Crimminsin seksuaaliset seikkailut haravoitiin ylös alas niin kiihottamaan yleisön arvoja kuin herättämään moraalista närkästystä. Etusivun etsivä leimasi hänet "seksipommiksi" oikeudenkäynnissä ja kuvasi häntä erehtyväiseksi vaimoksi, Kirkeksi (jumalatarhahmo kreikkalaisesta mytologiasta), moraalittomaksi naiseksi, jonka monet suhteet oirehtivat Amerikan seksivallankumousta.

Kuva
Alice Crimmins saapuu oikeuteen miehensä Edmundin kanssa

Oikeudenkäynti alkoi toukokuussa -68 ja sitä johti tuomari Peter Farrell, pitkänenäinen mies, jolla oli hopeanharmaat hiukset. Se oli äärimmäisen sensaatiomainen istunto, osittain seksiin viittaavien todistusten ja osittain Crimminsin tunteidenpurkausten vuoksi.

Lääkäri, joka oli tutkinut Missyn ruumiin, kun se löydettiin hylätyltä alueelta, oli nimeltään Richard Grimes.
Hän todisti: "Näin noin viisi vuotiaan näköisen tytön ruumiin.... hänet oli puettu puuvillaiseen aluspaitaan, keltaisiin housuihin --"

"Ei!" lääkärin lausunnon keskeytti Alice Crimminsin huuto. Crimmins alkoi itkeä.
Tuomari Farrell vaatii järjestystä ja käski tohtori Grimesiä jatkamaan.
"Pienen tytön kasvojen ympärillä oli vaateparsi", tohtori Grimes sanoi. "Vaatteen löysä pää oli nähtävästi jonkin vaatteen hiha. Vaate oli sidottu lapsen suun ympärille, solmu ympäröi kaulaa ja se oli melko löysästi..."

Alice Crimmins, jota pidettiin kylmänä ja tunteettomana naisena, nyyhki ja itki hallitsemattomasti tämän todistuksen aikana. Muutamat katsojat alkoivat vollottaa hänen mukanaan ja tuomari laittoi oikeuden tauolle.

Toisenlainen tunnereaktio purkautui Alicesta Joe Rorechin antaessa todistuksensa. Rorechia piti toistuvasti muistuttaa puhumaan kovempaa kun hän todisti oudon vaimealla äänellä. Hän kertoi täpötäydelle oikeussalille, että ennen murhia Alice oli puhunut Eddien huoltajuusjutusta ja spekuloinut, että saattaisi vain ottaa lapset ja häipyä, jos saattaisi menettää heidät juridisesti. Rorech myös toisti Alicen lausunnon, että tämä näkisi lapset mieluummin kuolleena kuin Eddien kanssa. Myöhemmin Rorech kertoi, että he olivat rakastajansa Alicen kanssa puhuneet lapsista ja Alice oli kyyneleet silmissä sanonut, että "Joseph, anna minulle anteeksi, minä tapoin hänet (tytön)".

Tähän todistukseen Alice Crimmins loikkasi jaloilleen ja huusi: "Joseph! Kuinka voit tehdä näin? Tämä ei ole totta! Joseph... te, kaikki ihmiset! Oi, Luoja!"

Sophie Earomirski saattoi olla dramaattisin todistaja oikeudessa. Syyttäjä James Mosleyn suorassa kuulusteluusa hän kertoi, kuinka näki naisen kantavan pakettia, miehen ja pienen pojan sinä unettomana yönä ikkunasta. Mies otti paketin ja keinutti sitä käsivarrensa alla... ja hän käveli hyvin nopeasti autolle, Earomirski todisti oikeussalin kuunnellessa jatkoa malttamattomasti odottavassa hiljaisuudessa.

"Hän otti tämän paketin ja heitti sen auton takapenkille. Nainen juoksi hänen luokseen ja sanoi 'oi Luoja, älä tee niin hänelle'. Ja sitten mies katsoi naiseen ja sanoi: 'Nytkö sinä olet pahoillasi?' ja nainen sanoi: 'Ole kiltti, älä sano niin.'"

Kun Earomirskilta kysyttiin, tunnistiko hän sen naisen oikeussalissa, hän ei empinyt. Hän osoitti syyttävällä sormella Alice Crimminsia ja sanoi: "Tämä on se nainen".

Taas Alice hyppi jaloillaan huutaen. "Sinä valehtelija! Valehtelija!" syytetty jylisi. "Sinä valehtelija! Valehtelija! Valehtelija!"
Tuomari Farrell kopautti nuijaansa ja vaati Alice Crimminsia malttamaan mielensä.
Shiri
Hercule Poirotin viikset
Viestit: 101
Liittynyt: Su Heinä 01, 2012 1:28 pm

Re: Alice Crimmins - kaksi murhattua lasta

Viesti Kirjoittaja Shiri »

Olen lukenut Valoviikate sinulta monta mielenkiintoista käännöstä. On ihailtavaa ja hatunnoston arvoinen suoritus että jaksat ja viitsit! Onkohan tähän tulossa milloin jatkoa?
Vastaa Viestiin