Turrelle ylla
Ma en edelleenkaan pida Niskasaaren valikoivia otteita saamastaan matskusta minkaanlaisena luotettavana lahteena. En myoskaan tahan asti nakemani perusteella osaa erikoisemmin arvostaa KO:n tuomareiden laaketieteellista ymmarrysta. Kovasti itse asiassa ihmettelen miten psykologit/psykiatrit ovat voineet korjata gynekologia taman erikoisalaan liittyvissa lausunnoissa. Kun koko materiaali ei ole eika tule koskaan olemaan nahtavissa, oletan ja tulen olettamaan, etta kyseessa on nk. turretulkinta laakarin lausunnoista. Oletan etta Niskasaaren raportoima asenteellisuus ei voi johtua kliinisista loydoksista vaan on mielipide-ero siita mita niiden voi katsoa merkitsevan -- vahan samaan tyyliin kuin Manner katsoi aanitutkija-Tuijan ylittaneen kompetenssialueensa kun tulkitsi Jukan karjuntoja liikkumisen aiheuttamiksi tuskanhuudoiksi eika hupun kasittelysta johtuviksi.
For all we know -- Joki-Erkkilan asenteellisuus saattoi nakya vaikka uskomuksessa, etta lapset eivat tietaisi seksijutuista niita kokematta. Vastapuoli vaittaa, etta ovat varmaan katsoneet pornoa netissa kun tutkimukset kerran vaittavat etta nain lapset tekevat. Tamahan ei millaan muotoa viela todista, etta nama nimenomaiset lapset ovat myos nahneet pornoa vaikka koulussa. Mutta asiantuntija joutuu silti tarkentamaan lausuntoaan.
Asiantuntijan on varmaan vaikea tietaa mita heilta nykyisin odotetaan kun Suomessa eri ole viela totuttu naihin puolustuksen ja syyttajan asiantuntijoiden kilpalaulantoihin. Samalla lailla on mun mielesta aika outoa, etta karajatuomarit katsovat pystyvansa arvioimaan laakarin asenteelllsuutta -- alalla, josta eivat varmaan itse paljon ymmarra. Ovat varmaan sitten ottaneet puolustuksen asiantuntijan kritiikin vakavasti niinkuin murhaoikeudenkaynnissakin? Tama toista asenteellisuudesta syyttava tohtori on tietenkin itse taysin objektiivinen? Kuka sen paattaa? Milla mittarilla?
Katarina Finnila-Tuohimaa selvitti vaitoksessaan lastenpsykiatrien, psykologien ja sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuutta ja kykyä tehdä johtopäätöksiä hyväksikäyttöepäilyistä.
Väitöskirjan ja Finnilä -Tuohimaan haastattelujen perusteella voidaan todeta muun muassa seuraavaa:
- asiantuntijoilla on voimakkaita lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen tutkintaa koskevia asenteita sekä runsaasti uskomuksia, jotka ovat ristiriidassa tieteellisen tutkimustiedon kanssa. Mahdollista hyväksikäyttöä koskevia päätöksiä tehdessään ammattilaiset eivät sovella tieteellistä tietoa
- ammattilaiset eivät tiedä mihin asiantuntijuuden tulisi perustua selvitettäessä epäiltyä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä
- vahvat ennakkoasenteet lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä estävät asiantuntijoita käyttämästä neutraalia ja asiantuntevaa tutkintaa, mikä tapahtuu epäillyn oikeusturvan kustannuksella
- hyväksikäyttötapauksia työnään selvittäville ei ole olemassa minkäänlaista täydennyskoulutusjärjestelmää eikä siis minkäänlaista opetusta tieteellisesti kestävistä työskentelymenetelmistä
- mitä enemmän koulutusta lasten haastattelemiseen ammattilainen on saanut, sitä enemmän uskomuksia ja sitä vahvempia asenteita hänellä on
- käyttökelvottomiksi todistettuihin menetelmiin, kuten leikin tarkkailuun, uskoo jopa 40 prosenttia ammattilaisista
- eräiden asiantuntijoiden mielestä hyväksikäyttökertomus pitää kiskoa lapsesta ulos ”hinnalla millä hyvänsä”
- eräät asiantuntijat ovat sitä mieltä, että hyväksikäyttö näkyy lapsen naamasta
- yli puolet ammattilaisista pitää johdattelevia haastattelumenetelmiä suotavina lasten haastatteluissa, eivätkä kokeneetkaan kliinikot tunnista johdattelevia aineksia lapsen haastattelussa
Tutkimuksen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät siis ole kovinkaan perehtyneitä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevään tieteelliseen kirjallisuuteen, vaan luottavat etupäässä käytännön kokemukseen, mikä johtaa helposti hyväksikäyttötapausten ylidiagnosointiin. Uskomattomin tulos tässä taisi olla se, että koulutus lisää uskomusten ja asenteellisuuden määrää.
http://simpanssifilosofiaa.wordpress.co ... ulaatiota/
Se etta Finnila-Tuohimaa on nain vaittanyt ja silla tullut tohtoriksi ei tarkoita, etta Finnila-Tuohimaan kasitys asioista on absoluuttinen totuus -- tai edes oikea. Psykologian ja psykiatria ovat edelleen puolitieteita. Huuhaa tutkimukset ja uskomukset eivat ole alalla mitenkaan harvinaisia -- vaitoskirjoissakaan. Varsinkin haastatteluihin perustuvat kyselytutkimukset ovat tunnetusti harvinaisen epaluotettavia mittareita millekaan. Suomessa naytetaan naita kyselututkimuksiin perustuvia tohtoraatteja jaettavan varsinkin terveystieteiden alalla sen tason epatieteteellisilla papereilla, ettei niilla saisi taalla meidan paikallisessa high schoolissa luovan kirjoituksen kurssillakaan edes lubenteria.
Vaitoskirja ei myoskaan esta Finnilaa omasta puolestaan tulkitsemasta kaikkia eteensa sattuvia tapauksia aivan IKIOMAT silmalaput silmillaan. Painvastoin. Kun han on kerran tullut siihen johtopaatokseen, etta asiantuntijat eivat tieda mita tekevat ja etta seksuaalista hyvaksikayttoa ylidiagnostisoidaan, tohtorin oma akateeminen kunnian vaatii, etta nain myos on.
Kun han otti voimakkaasti kantaa syyttajan asiantuntijoita vastaan jo Auerin murhajutussa, hanta on vaikea enaa puolueettomien ihmisten pitaa tassa tapauksessa mitenkaan puolueettomana todistajana.
Niskasaaren heitto kantelusta Valviraan on puolestaan harvinaisen asiaton kun kanneltu ei pysty julkisuudessa puolustautumaan jos on kyse tasta tapauksesta.
Lainaan Harpolta foliohattua sen verran, etta tassa voisi laajakatseisempi ruveta epailemaan vaikka jonkuntyyppista sallivan seksuaalisuuden vastaiskua kukkahattusossuja vastaan. Harvinaisen patevasti Annelin puolustajajoukko on onnistunut vetamaan lokaan harvinaisen monta Annelia vastaan todistanutta harvinaisen julkisesti.
Suomelaa tulkitakseni suojaikarajat yms. ovat vain sosiaalinen konventio eika varhaisista seksuaalikokemuksista ole valttamatta lapsille mitaan haittaa. Taalla jenkeissakin oli joskus viela 90-luvulla naita lapsipornon ja lapsiseksin laillistamiseen tahtaavia liikkeita. Kun Suomessa naytetaan kulkevan jalkijunassa tassakin asiassa, siella ollaan nyt varmaan sitten heilahtamassa tasta jenkkien 80-90 lukujen paivakotihyvaksikayttohysteriaa vastaavasta pedofilia-kohusta toiseen laitaan -- eli tahan Suomela/Finnilan ylidiagnostisointiuskoon.
Ei hyva, kumpikaan. Ja molemmista loytyy varmaan nayttoa. Mun mielesta on tietenkin varottava uskomasta kummankaan puolen asiantuntijoita, joilla on selva oma agenda. Saati sellaisia, jotka lahinna keskittyvat muiden asiantuntijoiden kritisoimiseen oman yleistietonsa perusteella. Mun kasittaakseni Santila ja Finnila eivat ole koskaan edes tavanneet taman keissin vaitettyja uhreja. Ovatkohan nyt kuitenkin viitsineet katsoa videot?
Suurin kohu on edelleen julkisuudessa ollut vaitteesta, etta seksuaalisen hyvaksikayton jaljet eivat valttamatta nay muutama vuosi myohemmin tehdyssa tutkimuksessa. (Ns. immenkalvogate) Kukaan ei ole vielakaan onnistunut perustelemaan, etta tama uskomus olisi asenteellinen tai epatieteellinen.