Olisitko voinut tappaa?

[Jäätynyt enkeli]

Moi kaikki! Ei ole aavistusta onko tämä oikea ketju tai mitään tai onko aiheesta jo olemassa jotain mutta kirjoitan nyt oman tarinani.

Olin parikymppinen kun tapasin keskisuuren kaupungin yökerhossa söpön hepun. Siitä sitten lähdettiin tämän söpön hepun kanssa (autokyydillä jossa oli myös pari muuta miestä) 75 kilometrin päähän kaupungista pienemmälle paikkakunnalle. Olin jo kokenut kaikenlaista alkaen 16- v- kihlauksesta (katsoin vierestä kun hän uhkasi tappaa itsensä haulikolla), ja ihan mihin vaan.

Määränpäässä juotiin ja sain eteiseen patjan jonne nukahdin. Heräsin siihen että joku mies hajoitti minun kengät ja yritti raiskata minut. Löi nyrkillä minua kasvoihin. Jotenkin sain rimpuiltua itseni siitä alta pois ja juostua olohuoneeseen. Olohuoneen pöydällä oli morapuukko. Otin puukon käteen ja voin kertoa että olin niin shokkiraivon vallassa että olisin takuuvarmasti iskenyt sillä tappaakseni jos olisi ollut tarvis.

Ainoastaan saattoi katse minun silmissä kertoa ettei kannata tulla lähemmäs. Muuten olisin tappaja. Olisin istunut linnassa parhaat vuodet eikä minulla olisi sitä perhettä lapsineen mitä nyt.

Onko teille käynyt vastaavaa?

[Nemesia]

No onneksi ei ole, mutta ehdottomasti olisin lyönyt puukolla raiskaria. Se olisi tod.näk mennyt oikeudessa läpi hätävarjelun liiotteluna

[saasara]

No onneksi ei ole, mutta ehdottomasti olisin lyönyt puukolla raiskaria. Se olisi tod.näk mennyt oikeudessa läpi hätävarjelun liiotteluna

Komppaan tätä!

[Lumienkeli]

Shokkiraivon tunteeseen osaan samaistua. Se tunne kun silmissä sumenee ja järki katoaa raivon tieltä. Kerran elämässäni olen ihmisen päälle käynyt äärimmilleen ärsytettynä, onneksi tein sen ilman kättä pidempää ja kohde oli iso mies, niin en saanut vahinkoa aikaiseksi paria naarmua enempää. Jos olisi ollut kyse itsepuolustuksesta, olisin varmasti tarttunut siihen pöydällä olleeseen veitseen. Yleensä oon pärjännyt ihan sanallisella varustuksella vaikka kuinka ketuttais, mutta näemmä se breaking point on mullakin.

[Kafira]

Olisin, lähellä oli.
Yllätin mieheni sängystä rysän päältä toisen naisen kanssa(joka sattui olemaan silloinen paras ystäväni) , kiehuin raivosta, silloin en juurikaan armoa tuntenut, vetelin muutaman kerran naista turpaan oikeen kunnolla ja takan vieressä oli hiilihanko, jolla vetäsin perseelle pariin otteeseen(joku itsesuojeluvaisto,tai mikä lie, kielsi lyömästä muualle, kai tajusin sen että henki lähtee oikeesti jos sillä esim päähän vetää) riehuin ja vetäsin ikkunankin palasiks lähtiessäni.. ihme ja kumma, jälkeenpäin ei koskaan mitään kuulunut, ei esim korvausvaateita ikkunasta tai muustakaan, kai itsekin tajus että temppu jonka teki, oli TÖRKEÄ!!!!!!! joten oli paree pitää turpa kii.
Onneks ei pahempaa tapahtunu, hengissä kaikki, ja tosi kiitollinen oon siitä, etten semmosen lutkan tappamisella pilannu koko elämääni joutumalla sen takia lusimaan.

[Bias]

Kyllä. Olen kylmäverisesti harkinnut asiaa ja samoin tappajan palkkaamista. Päätin olla tekemättä kumpaakaan, koska en halunnut olla ihminen, joka toimii niin. Todennäköisesti olisin päässyt silloin elämässä helpommalla toimimalla, mutta arvostan liikaa hyvää omatuntoa.

[TheBride]

Onneks ei pahempaa tapahtunu, hengissä kaikki, ja tosi kiitollinen oon siitä, etten semmosen lutkan tappamisella pilannu koko elämääni joutumalla sen takia lusimaan.

Kyllähän se mies on tuollaisessa tilanteessa ihan yhtä "lutka". Eikös sekin olisi ansainnut turpaanvetelyä?

Se on jännä, miten tuollaisissa pettämistilanteissa monet eukot syyllistää vain sitä (ja jos ei nyt vain, niin ainakin enemmän) naista, eikä miestä. It takes two to tango, if you know what I mean.

Mutta itse kysymykseen sanoisin, että kyllä. Eikä tuollainen tilanne ole varmaan ainoa.

Uskon, että myös tilanne jossa vaikka oma lapseni joutuisi esim. pedofilian uhriksi, niin laittaisin melko varmasti tekijän kylmäksi, mikäli vain pääsisin lähietäisyydelle. Koen, että se on asia jossa mulla sumentuisi täysin harkintakyky, ja pitäisin "oman käden oikeutta" parempana vaihtoehtona, kuin valtion rangaistus. Menisin ihan mielelläni jopa linnaan. Olisi ainakin yksi loinen maailmassa vähemmän, mikä on mielestäni pientä siitä, että joutuisikin itse lusimaan jonkin aikaa. Ihan sama. Ja olen ihan vakuuttunut, ettei omatunto soimaisi ollenkaan.

[Kafira]

Siis todellakin sai sekin osansa,ja ansaitsi yhtä lailla turpaanvetelyä, jos ei enemmänkin! siinä tilanteessa vaan älys ottaa jalat alleen ja paikalle ei jääny ku se nainen "käsiteltäväks", joten oli pakko alottaa siitä Mies sai todellakin jälkeenpäin "kärsimystä" monessakin suhteessa, mutta ei niistä sen enempääm, muutamien vuosien takaisia asioita, rupee vaan vituttamaan ,kun miettiikin.

[mipa74]

Ihminen on pohjimmiltaan eläin, ja eläimelliset vaistot heräävät kun riittävän kovaa ahdistetaan nurkkaan.

Jos joku ei pysty tappamaan toista ollessaan itse uhattuna, niin se on evoluution oikku. Tarkoitan siis henkistä puolta - fysiikka voi toki rajoittaa kykyä surmaamiseen.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että kun raja ylittyy ja katson oikeaksi tappaa toisen, niin taatusti sen pystyn tekemään. Tuo raja on vain onneksia melko korkealla ja olen muutenkin suht rauhallisella luonteella varustettu, eli kyse on pitkälti spekuloinnista.